• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Lihavuusepidemia

No totta kai lihominen johtuu nimenomaan ruokavaliosta, jos se on eri niin tietty tulos on eri. Mutta geenit vaikuttavat myös ruokavalioon sitä kautta, että kuinka kova himo ruualle on. Jos on pienempi ruokahalu, on paljon helpompi pitää hyvä ruokavalio.

Tekosyitä tuollaiset. Jos haluaa laihtua niin se lähtee ihan itsestään.
 
Itse en ole huomannut mitään. Vähän ehkä kärjistettynä mutta kaikki terveellinen meistuu aikas paskalta. Ihnokkini top3: kukkakaali, parsakaali ja raaka tomaatti.
Voi olla ettei olla kaikki samanlaisia. En ole yksin kokemuksieni kanssa. Sama juttu varmaan kuin osalla viinanhimo jää helpommin pois ja toisilla tekee mieli vaikka olis ollut kuivilla vuosikausia. Mulle ekat pari viikkoa on vaikeimmat terveelliseen ruokaan siirtymisen jälkeen/alkon lopetamisessa. Sen jälkeen alkaa maistumaan terveellinen ruoka hyvälle tai unohtuu alkot pois mielestä.

Parsakaalissa yms. voi olla kysymys myös opitusta reaktiosta. Negatiivinen muisto taustalla ja vaikuttaa makuaistimukseen. Voi olla myös huonolaatuista parsaa. Kesällä osui primasta parsakaali koriin mikä päällepäin näytti priimalta mutta oli kammottavan kitkerä, ei pystynyt syömään. Onneksi kasviksissa on varaa, ei ole pakko syödä parsaa ja kukkakaalia. Miten olisi parsan taimet(broccoli sprouts)

In summer 2014, 20 people from Kaiser Permanente California facilities cut out all added sugars and artificial sweeteners for 2 weeks: 95% of participants found that sweet foods and drinks tasted sweeter or too sweet, 75% found that other foods tasted sweeter, and 95% said moving forward they would use less or even no sugar. Additionally, 86.6% of participants stopped craving sugar after 6 days.


Toinen lähde sokerille ja miten sokerin vähentäminen vaikuttaa makuaistiin:

The researchers found no difference in the rats’ reaction to salty, bitter, sour and umami flavors, nor to touch or cold, but they saw a 50% reduction in the nerve’s responsiveness to the sweet sucrose (table sugar) solution.

“This is not a subtle effect,” Dus said. “It is really strong, and it only took four weeks.”

 
Ei riitä edes vuoden paasto (jäätelö,karkki,sipsit,munkit ja limpparit/mehut). Näin ihan henkilökohtaisesta kokemuksestani voin kertoa.
Puhe oli nyt täyspaastosta. Et syö pariin päivään yhtään mitään, paitsi juot vettä. Joko alkaisi porkkanakin maistua makealta sen jälkeen? Jos siis ensimmäisenä vedät sitä. Etkä heti käy mättämään pullaa naamaan.
 
Pääsääntöisesti ihmiset haluaa syödä mitä ne syö, eli jos vaihtaa ruokavalion sellaiseen, jossa syö lähinnä vaikkapa salaattia, niin sitten mieli tekee lähinnä salaattia. Tästä oli jonkun verran tutkimuspapruja. Ainut ongelma tässä kuviossa on se, että sosiaalisesti on usein aika vaikea syödä erilaisella ruokavaliolla, kuin muut lähipiirissä. Maistuvien ruokien kanssa se ei kummoista sortumista vaadi, että ne sopivasti hiilareita ja rasvaa sisältävät ruuat alkaa taas maistua oikein hyvin ja siitä se lihominen taas lähtee. Hyvin harva kuitenkaan kykenee syömään tosi paljon kasviksia, proteiinia, täysjyväviljaa ja hyviä rasvoja yms. Jos on joku tuttu bulkkaava bodari, niin tätä voi kysellä. On aika vaikeaa olla reiluilla plussa-kaloreilla siistillä ruokavaliolla, menee dirty bulkille melkein väkisin.
 
Viikon vesipaaston viettäneenä huomasin siinä neljännen päivän kohdilla hajuaistimusten terävöityneen ruuan suhteen, samoin kun aloitin syömisen, suupalat olivat erittäin aromirikkaita parin päivän ajan.
 
Puhe oli nyt täyspaastosta. Et syö pariin päivään yhtään mitään, paitsi juot vettä. Joko alkaisi porkkanakin maistua makealta sen jälkeen? Jos siis ensimmäisenä vedät sitä. Etkä heti käy mättämään pullaa naamaan.

Taitaa 5 päivää olla itsellä pisin ei mitään vaikutusta.

Voi olla ettei olla kaikki samanlaisia. En ole yksin kokemuksieni kanssa. Sama juttu varmaan kuin osalla viinanhimo jää helpommin pois ja toisilla tekee mieli vaikka olis ollut kuivilla vuosikausia. Mulle ekat pari viikkoa on vaikeimmat terveelliseen ruokaan siirtymisen jälkeen/alkon lopetamisessa. Sen jälkeen alkaa maistumaan terveellinen ruoka hyvälle tai unohtuu alkot pois mielestä.

Parsakaalissa yms. voi olla kysymys myös opitusta reaktiosta. Negatiivinen muisto taustalla ja vaikuttaa makuaistimukseen. Voi olla myös huonolaatuista parsaa. Kesällä osui primasta parsakaali koriin mikä päällepäin näytti priimalta mutta oli kammottavan kitkerä, ei pystynyt syömään. Onneksi kasviksissa on varaa, ei ole pakko syödä parsaa ja kukkakaalia. Miten olisi parsan taimet(broccoli sprouts)

Ei mene kyllä millään vaikka muut kaverit kehuvat makua. Parsa on ehkä ainut ruoka joka ei mene edes käärittynä pekoniin grillissä. Kasviksista taas ultimaattisin suosikki on porkkana. Menee kaikissa muodoissa ja kärjistettynä en ole edes varma voiko siitä saada millään valmistusmenetälmällä huonoa.

Mitä tulee pelkästään kasvisruokaan niin en ole tainnut saada ikinä hyvänmakuista kasvisruokaa (ruoka missä ei ole lihaa). Nyt kun oli joulu niin taitaa kinkku olla se ihmisten kestosuosikki mutta itse en oikein ole ikinä siitä välittänyt ja itse olen taas kalkkunamiehiä. Jouluna parasta on kalkkuna joka on savustettu, porkkanalaatikko, lanttulaatikko, perunalaatikko ja laatikoista ainut joka pitää olla saarioisten niin perinteinen maksalaatikko.

Mitä kesän grillaamisiin tulee niin ehkä 50% kanaa, 25% nautaa, 15% kalaa ja loput 10% jotain muuta randomisti.

Itse syön pääsääntöisesti sellaista ruokaa joka mielestäni maituu hyvältä. Itselläni on ihan sama mistä se on peräisin kunhan maistuu hyvältä.
 
Viimeksi muokattu:
Laihdutti hitaasti tai nopeasti, niin vastaan tulee aina sama:

"We discovered that weight loss leads to a proportional increase in appetite resulting in eating above baseline by ~100 kcal/day per kg of lost weight – an amount more than 3-fold larger than the corresponding energy expenditure adaptations."


Valitettavasti nälkä voittaa elämäntapamuutoksen valtaosassa tapauksista. Muistaakseni seurantatutkimuksissa kahden vuoden sisään laihtumisesta on tullut puolet takaisin, viidessä vuodessa 80%. Yleensä 5% pudotus katsotaan noissa merkittäväksi, eli aika synkeää se on.

Joku osa tietysti onnistuu pysyvässä(>5v) pudotuksessa, mutta valitettavasti ei tiedetä juurikaan, että miksi osa kykenee pysyvään muutokseen syömätavoissa. Veikkaisin, että ainakin osittain se tulee erilaisista nälkävasteista painon laskiessa.

Kaikki kunnia tietysti niille joilta se onnistuu.

Omalla kohdalla nyt näkee hyvin lääkeavusteisena, että kun nälkä ei ole rajoite, niin syömätaparemontilla todennäköisesti saisi vielä aika hyvin painoa alaspäin. Toisaalta vielä 3kk sitten 2-3kg kiloa kevyempänä niitä mielitekoja oli huomattavasti enempi.
Vaikka itse olenkin normaalipainoinen niin minulla on sellainen ongelma että kylläisyydentunnetta ei saa aikaan millään. Samaan aikaan on koko ajan sellainen syömisen tunne, ei kuitenkaan varsinainen nälkä. Olen tämän kanssa tapellut aika pitkään ja pikkuhiljaa olen löytänyt erilaisia ratkaisuja.

Yksi on se että syön normaalisti normaaleja ruokia. Eli lämmintä ruokaa normaali lautasellinen. Mutta sitten ruoan kanssa paljon kasviksia ja muuta vihreää, joka ei kaloreita sisällä mutta täyttää. Eli todella paljon lisukkeita. Punajuuria, tomaatteja, iso omena, porkkanaraastetta, erilaisia kaaleja jne. Käytännössä normaali ruokalautanen on noin 1/3 - 1/4 koko määrästä mitä syön päivällisellä. Tämä toimii omalle kohdalle siinä mielessä että vaikka nälästä ei syömällä eroon ja määrät on edelleen suuria, niin syöminen ei kuitenkaan ole kaloripitoista. Samaan tapaan kaikki välipalanapsiminen on tuota samaa nollakalorihöttöä.

Toinen neuvo mikä toimii varsinkin kaupassakäyntiä ajatellen hyvin on se, että ei koskaan osta mitään valmiina. Kaikki ruoka itse tehtynä ihan leivistä lähtien. Ei valmiita salaatteja, ei einesruokia, ei leivoksia jne. Tällä saa lisättyä helposti niitä välietappeja siihen motivaatioon ja päätöksentekoon ruoasta kieltäytymiseen ja ylensyönnin ehkäisyyn. Kun herkkuja haluaa niin, se että se, että pitää itse tehdä alusta asti saa monesti jo ihan laiskuuden vaikutuksesta blokattua sen pois.

Myös rasvan saannin kanssa pitää olla tarkkana. Jos ei ruokavaliossa ole tarpeeksi rasvaa, tulee siitä pahimmillaan aivan helvetillinen nälkä.

Laihdutus on kuitenkin sellainen asia että se uusi ruokavalio pitää muuttaa koko loppuelämäksi. Laihdutus ei toimi jos sen mieltää vain vaiheeksi omassa elämässään. Sen pitää olla pysyvä muutos kaikkiin elintapoihin, joka tehdään koko loppuelämäksi.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Vaikka itse olenkin normaalipainoinen niin minulla on sellainen ongelma että kylläisyydentunnetta ei saa aikaan millään. Samaan aikaan on koko ajan sellainen syömisen tunne, ei kuitenkaan varsinainen nälkä. Olen tämän kanssa tapellut aika pitkään ja pikkuhiljaa olen löytänyt erilaisia ratkaisuja.

Yksi on se että syön normaalisti normaaleja ruokia. Eli lämmintä ruokaa normaali lautasellinen. Mutta sitten ruoan kanssa paljon kasviksia ja muuta vihreää, joka ei kaloreita sisällä mutta täyttää. Eli todella paljon lisukkeita. Punajuuria, tomaatteja, iso omena, porkkanaraastetta, erilaisia kaaleja jne. Käytännössä normaali ruokalautanen on noin 1/3 - 1/4 koko määrästä mitä syön päivällisellä. Tämä toimii omalle kohdalle siinä mielessä että vaikka nälästä ei syömällä eroon ja määrät on edelleen suuria, niin syöminen ei kuitenkaan ole kaloripitoista. Samaan tapaan kaikki välipalanapsiminen on tuota samaa nollakalorihöttöä.

Toinen neuvo mikä toimii varsinkin kaupassakäyntiä ajatellen hyvin on se, että ei koskaan osta mitään valmiina. Kaikki ruoka itse tehtynä ihan leivistä lähtien. Ei valmiita salaatteja, ei einesruokia, ei leivoksia jne. Tällä saa lisättyä helposti niitä välietappeja siihen motivaatioon ja päätöksentekoon ruoasta kieltäytymiseen ja ylensyönnin ehkäisyyn. Kun herkkuja haluaa niin, se että se, että pitää itse tehdä alusta asti saa monesti jo ihan laiskuuden vaikutuksesta blokattua sen pois.

Myös rasvan saannin kanssa pitää olla tarkkana. Jos ei ruokavaliossa ole tarpeeksi rasvaa, tulee siitä pahimmillaan aivan helvetillinen nälkä.

Laihdutus on kuitenkin sellainen asia että se uusi ruokavalio pitää muuttaa koko loppuelämäksi. Laihdutus ei toimi jos sen mieltää vain vaiheeksi omassa elämässään. Sen pitää olla pysyvä muutos kaikkiin elintapoihin, joka tehdään koko loppuelämäksi.

Yksi vinkki mitä olen nyt oman muutoksen myötä sitä tiedostamattakin tullut tehneeksi, on koko ateriointikerran kaikkien ruokien valmistaminen valmiiksi lautasille, eli otan kaiken esille mitä aionkaan sillä kerralla syödä, ja kun ne ruoat on syöty, se syöminen loppuu sitten siihen. Toimii myös oikein hyvin jos pätkäpaastoa harrastaa eli syö vain kerran tai kaksi päivässä. Tätähän ennen vanhaan tehtiin aina, välipalat on markkinamiesten keksimä pahe.
 
Vaikka itse olenkin normaalipainoinen niin minulla on sellainen ongelma että kylläisyydentunnetta ei saa aikaan millään.
Oletko joskus ollut lihavampi? Rasvasolut jakautuneet entisen lihomisen seurauksena. Nyt laihempana isompi määrä ei niin täysiä rasvasoluja signaloi näläntunnetta eli tuottavat leptiiniä. Aivot luulevat leptiinin määrän vuoksi, että on puutetta energiasta ts.yksi nälkäsignaali rikki.
 
Oletko joskus ollut lihavampi? Rasvasolut jakautuneet entisen lihomisen seurauksena. Nyt laihempana isompi määrä ei niin täysiä rasvasoluja signaloi näläntunnetta eli tuottavat leptiiniä. Aivot luulevat leptiinin määrän vuoksi, että on puutetta energiasta ts.yksi nälkäsignaali rikki.
Käytännössä niin kauan kuin muistan niin sellainen nälän/syömisen tunne on jatkuvaa ja kylläisyyden tunneta en muista koskaan kokeneeni. Ei se painokaan heittele paljoa, mitä nyt jouluna ja juhlapäivinä tulee syötyä paljon. Koskaan en ole mitään massiivilaihdutuksia tehnyt. Eli ei se lihavuudesta tai laihtumiesesta johdu. Olen ajatellut tämän niin että paskat kortit mutta silti ihan ratkaistavissa oleva ongelma. Silti olen kateellinen niille, jotka vaan itsestään "syövät näläntunteeseen" ja normaalipainoisena pysyminen on kuin ajaisi motaria vakionopeudensäädin päällä.
 
Liikunta vaikuttaa yllättävän vähän energiankulutukseen, syöminen on myöhemminkin pääosassa painonhallinnasta. Varmaan juuri tämä tekee hommasta niin vaikeaa...
Jos tarkastellaan yksittäistä liikuntasuoritusta niin asia on näin, mutta liikunta tehostaa aineenvaihduntaa, lihasmassa lisää lepoenergiankulutusta, liikkuminen pitää virkeämpänä ja edistää muutenkin aktiivista elämäntapaa, ehkäisee masennuksesta johtuvaa "saamattomuutta" jne jne. Liikunnalla on valtavasti hyötyjä myös painonhallintaan, vaikka se kello ei reippaan kävelylenkin näyttäisi juuri mitään poltettuja kaloreita.
 
Käytännössä niin kauan kuin muistan niin sellainen nälän/syömisen tunne on jatkuvaa ja kylläisyyden tunneta en muista koskaan kokeneeni. Ei se painokaan heittele paljoa, mitä nyt jouluna ja juhlapäivinä tulee syötyä paljon. Koskaan en ole mitään massiivilaihdutuksia tehnyt. Eli ei se lihavuudesta tai laihtumiesesta johdu. Olen ajatellut tämän niin että paskat kortit mutta silti ihan ratkaistavissa oleva ongelma. Silti olen kateellinen niille, jotka vaan itsestään "syövät näläntunteeseen" ja normaalipainoisena pysyminen on kuin ajaisi motaria vakionopeudensäädin päällä.
Aikalailla kylläisyysignaalit kuitenkin leptiini, grehliini ja mahalaukun täyttöaste. Vois kuvitella, että hormonitoiminnasta johtuvaa. Nopeastihan tuo selviäs ozempiccia tms. Kokeilemalla.
 
Tekosyitä tuollaiset. Jos haluaa laihtua niin se lähtee ihan itsestään.

Eipä taida mennä noin... ei ylipaino olisi niin yleistä kuin se on jos normaalipainoisena pysyminen olisi keskimääräiselle ihmiselle helppoa. :smoke:

Kaipa se on kun historiassa ruuasta on yleensä ollut pulaa, niin evoluutio on suosinut kovaa ruuanhimoa että saa kerättyä "pelastusrenkaan" ajalle, jolloin ruokaa ei ole. Sitten se on muuttunut huonoksi ominaisuudeksi kun ruokaa onkin yllin kyllin...

Jos tarkastellaan yksittäistä liikuntasuoritusta niin asia on näin, mutta liikunta tehostaa aineenvaihduntaa, lihasmassa lisää lepoenergiankulutusta, liikkuminen pitää virkeämpänä ja edistää muutenkin aktiivista elämäntapaa, ehkäisee masennuksesta johtuvaa "saamattomuutta" jne jne. Liikunnalla on valtavasti hyötyjä myös painonhallintaan, vaikka se kello ei reippaan kävelylenkin näyttäisi juuri mitään poltettuja kaloreita.

Onko jotain lähdettä tuolle tehostetulle aineenvaihdunnalle?

Liikunnasta on toki kaikkea muuta hyötyä jotka ei suoraan liity painonhallintaan, mutta se on oma juttunsa.

Itse en ole huomannut mitään. Vähän ehkä kärjistettynä mutta kaikki terveellinen meistuu aikas paskalta. Ihnokkini top4: kukkakaali, parsakaali, raaka tomaatti ja ruusukaali.

Kukapa noista nyt pitäisi? En kanssa ole koskaan välittänyt. :hmm:

Omput ja porkkanat on taas omaan makuun ihan hyviä välipalanaposteltavia.
 
Aikalailla kylläisyysignaalit kuitenkin leptiini, grehliini ja mahalaukun täyttöaste. Vois kuvitella, että hormonitoiminnasta johtuvaa. Nopeastihan tuo selviäs ozempiccia tms. Kokeilemalla.
ozempic ymmärtääkseni aiheuttaa jonkun verran lihaskatoa miksi sen kokeilu ei kiinnosta.
 
Eipä taida mennä noin... ei ylipaino olisi niin yleistä kuin se on jos normaalipainoisena pysyminen olisi keskimääräiselle ihmiselle helppoa. :smoke:

Kaipa se on kun historiassa ruuasta on yleensä ollut pulaa, niin evoluutio on suosinut kovaa ruuanhimoa että saa kerättyä "pelastusrenkaan" ajalle, jolloin ruokaa ei ole. Sitten se on muuttunut huonoksi ominaisuudeksi kun ruokaa onkin yllin kyllin...

Eikö...? Vai olisiko kyse kuitenkin ihmisen laiskuudesta? Ihminen on mestari valehtelemaan itselleen mitä merkillisempia asioita. Jos ihminen oikeasti on motivoitunut ja haluaa sitä todella (muutakin kuin pelkän sanomisen tasolla) niin hän erittäin suurella todennäköisyydella myöskin onnistuu siinä.
 
Eikö...? Vai olisiko kyse kuitenkin ihmisen laiskuudesta? Ihminen on mestari valehtelemaan itselleen mitä merkillisempia asioita. Jos ihminen oikeasti on motivoitunut ja haluaa sitä todella (muutakin kuin pelkän sanomisen tasolla) niin hän erittäin suurella todennäköisyydella myöskin onnistuu siinä.

En jaksa uskoa etteikö useimmat ylipainoiset haluaisi laihtua, ilmeisesti se kuitenkin vaatii isolle osalle rautaista tahdonlujuutta. Siihenhän esim. Ozempicin teho perustuu, kun se vähentää ruokahalua eikä lihavat lankea herkuttelukiusaukseen kun kiusausta ei enää ole.

ozempic ymmärtääkseni aiheuttaa jonkun verran lihaskatoa miksi sen kokeilu ei kiinnosta.

Jos olet normaalipainoinen niin miksi ihmeessä käyttäisit sitä? :confused2:

EDIT: Ei mitään, luin ketjun hieman huolimattomasti.

Käytännössä niin kauan kuin muistan niin sellainen nälän/syömisen tunne on jatkuvaa ja kylläisyyden tunneta en muista koskaan kokeneeni. Ei se painokaan heittele paljoa, mitä nyt jouluna ja juhlapäivinä tulee syötyä paljon. Koskaan en ole mitään massiivilaihdutuksia tehnyt. Eli ei se lihavuudesta tai laihtumiesesta johdu. Olen ajatellut tämän niin että paskat kortit mutta silti ihan ratkaistavissa oleva ongelma. Silti olen kateellinen niille, jotka vaan itsestään "syövät näläntunteeseen" ja normaalipainoisena pysyminen on kuin ajaisi motaria vakionopeudensäädin päällä.

Jooh, kieltämättä itselläni normaalipainoisena pysyminen on pääsääntöisesti ollut tuollaista "vakkari päällä ajamista" kuten kuvailit. Esim. korona-ajan jälkeen paino tippui itsestään 5 kiloa, vaikken edes yrittänyt laihduttaa...
 
Viimeksi muokattu:
En jaksa uskoa etteikö useimmat ylipainoiset haluaisi laihtua, ilmeisesti se kuitenkin vaatii isolle osalle rautaista tahdonlujuutta. Siihenhän esim. Ozempicin teho perustuu, kun se vähentää ruokahalua eikä lihavat lankea herkuttelukiusaukseen kun kiusausta ei enää ole.

Onko halua ja motivaatiota oikeasti jos ei pääse tuloksiin. Mielestäni ei.
 
ozempic ymmärtääkseni aiheuttaa jonkun verran lihaskatoa miksi sen kokeilu ei kiinnosta.
Voi johtua lihaskato siitä, että jengi ei harrasta liikuntaa. Ozempicin avulla vaan syödään vähempi samalla kun makoillaan sohvaperunana. Ei taida olla ozempic+lihaskatoa tutkittu sellaisella ryhmällä joka ottaa ozempiccia, syövät lihaskasvun kannalta fiksusti ja harrastavat järkevää lihaskuntotreeniä/salia/...
 
Onko halua ja motivaatiota oikeasti jos ei pääse tuloksiin. Mielestäni ei.
Arvelen, että suuhyvä on niin korkealla tarvehierarkiassa, että laihduttaminen kiinnostaa vähemmän kuin nautinto. Voi olla kaikenlaista paskaa ja stressiä, mutta ainakin läskiburgeri, sipsi/karkkipussi, munkki tms. rakastaa makuhermoja.

Mun tutut läskit kaikki perustelee "mutta mä nyt vaan haluan nauttia elämästä" argumenteilla ruokailujansa eivätkä suinkaan geeneillä.
 
Arvelen, että suuhyvä on niin korkealla tarvehierarkiassa, että laihduttaminen kiinnostaa vähemmän kuin nautinto. Voi olla kaikenlaista paskaa ja stressiä, mutta ainakin läskiburgeri, sipsi/karkkipussi, munkki tms. rakastaa makuhermoja.

Mun tutut läskit kaikki perustelee "mutta mä nyt vaan haluan nauttia elämästä" argumenteilla ruokailujansa eivätkä suinkaan geeneillä.

No ei varmastikaan perustella geeneillä, ja tuskinpa useimmat on siltä kannalta edes ajatellut asiaa.

Mutta homma taitaa mennä niin, että hyvä säkä geenilotossa aiheuttaa luonnollisesti vähän saman kuin Ozempic: mässyttämisestä ei vaan saa sitä nautintoa, joten miksipä sitä sitten edes tekisi?
 
No ei varmastikaan perustella geeneillä, ja tuskinpa useimmat on siltä kannalta edes ajatellut asiaa.

Mutta homma taitaa mennä niin, että hyvä säkä geenilotossa aiheuttaa luonnollisesti vähän saman kuin Ozempic: mässyttämisestä ei vaan saa sitä nautintoa, joten miksipä sitä sitten edes tekisi?
Kyllä mullekin sipsit yms. mässyt maistuu maksimi hyvältä. Tän takia mä en niitä osta kaappeihin, kun ne menis kaikki ns. heti jos erehtyy pussin aukaisemaan. Olen löytänyt omalle kohdalle keinot välttää houkutuksia mikä helpottaa ihan älyttömän paljon normipainossa pysymistä.

Samaan liittyy se, että pähkinät sun muut mitä ostan osaksi ruokavaliota on suolattomia/maustamattomia yms. Eivät maistu lähellekään niin hyvältä kuin parhaanmakuinen vaihtoehto. Helpottaa ihan älyttömästi siinä, että annoskoot pysyvät järkevinä. Pähkinät sun muut menee myös ruokavaa-an kautta niin ei tule itseänsä kusetettua kaloreiden/annoskokojen kanssa. Tällä hetkellä aamupala 900kcal, lounas 800kcal ja päivällinen 1300kcal. Semmosta 3000kcal kurkusta alas millä paino kasvaa maltillisesti tukien punttiproggista. Varsinkin ennen päivällistä on melko sootanan kova nälkä. Vois helposti vetää enempi kurkusta alas, jos ei laskis kaloreita ja makroja.
 
Kyllä mullekin sipsit yms. mässyt maistuu maksimi hyvältä. Tän takia mä en niitä osta kaappeihin, kun ne menis kaikki ns. heti jos erehtyy pussin aukaisemaan. Olen löytänyt omalle kohdalle keinot välttää houkutuksia mikä helpottaa ihan älyttömän paljon normipainossa pysymistä.

Samaan liittyy se, että pähkinät sun muut mitä ostan osaksi ruokavaliota on suolattomia, paahtamattomia yms. Eivät maistu lähellekään niin hyvältä kuin parhaanmakuinen vaihtoehto. Helpottaa ihan älyttömästi siinä, että annoskoot pysyvät järkevinä.

Joo, ei geenit toki kaikkea määritä, mutta kyllä ne taitaa olla isossa osassa siinä miksei osa vaan pysty vastustamaan mässyttämistä.
 
Mä sain painoa kymmenisen kiloa pois jättämällä paljon energiaa sisältäviä, mutta vähän täyttäviä komponentteja pois. Tällaisia ovat esimerkiksi salaatinkastike, juusto ja meetvursti. Leivän päälle laitoin kinkkuleikettä tai kalkkunaa enkä muutenkaan syönyt vähemmän kuin muulloinkaan, pyrin vain pitämään huolta että sapuskoissani kaloritiheys oli riittävän matala. Ei tarvinnut olla enempää nälissään kuin ennenkään eikä siten mielihalutkaan lisääntyneet. Tilaa oli satunnaiselle herkuttelullekin.

Nuo kilot on nyt vajaan vuoden olleet pois, mutta en odota niiden palaavan koska en ole muuttanut ruokavaliotani kovin paljoa kaloritiheämpään suuntaan.
 
Arvelen, että suuhyvä on niin korkealla tarvehierarkiassa, että laihduttaminen kiinnostaa vähemmän kuin nautinto. Voi olla kaikenlaista paskaa ja stressiä, mutta ainakin läskiburgeri, sipsi/karkkipussi, munkki tms. rakastaa makuhermoja.

Mun tutut läskit kaikki perustelee "mutta mä nyt vaan haluan nauttia elämästä" argumenteilla ruokailujansa eivätkä suinkaan geeneillä.

Niin kuin aikaisemminkin jo totesin että kärjistettynä kaikki terveellinen maistuu pahalta.


Joo, ei geenit toki kaikkea määritä, mutta kyllä ne taitaa olla isossa osassa siinä miksei osa vaan pysty vastustamaan mässyttämistä.

Miksi identtisistä kaksosista toinen pysty lopettamaan mässyttämistä mutta toinen pystyy? Geenithän kummallakin on samat ja usein myös kasvatuskin kotona.

Vastaus kysymykseesi on motivaation puute ja halu. Se että väittää jotain ei tarkoita että olisi motivaatiota tai halua toteuttaa sitä.
 
tilastojen mukaan valtaosa laihdutuksista epäonnistuu. Ei se ole motivaatiosta kiinni.
Sen takia ei kannata laihduttaa, vaan pitää korjata elintavat ja laihtua siinä ohessa. Jättää herkut kauppaan (ei käy nälkäisenä ostoksilla), pyrkii käyttämään julkista liikennettä tai fillaria auton sijaan. Lounasbuffassa peittää lautasesta vähintään puolet salaatilla ennen kuin ottaa lämpöistä ruokaan (eikä hae lisää) ja koittaa löytää itselleen maistuvat herkkujen korvikkeet jostain terveellisemmästä (mulla ne on ohut reissumies ja omenat ja juomaksi ekströmmin mehutiivisteitä laimennettuna hyvin miedoksi hiilihappovedellä silloin kun haluaa napostella). Noilla vaikka alkuun.
 
ozempic ymmärtääkseni aiheuttaa jonkun verran lihaskatoa miksi sen kokeilu ei kiinnosta.

Eiköhän se ozella ole tismalleen sama kuin laihduttaessa miten vaan, eli paljon proteiinia ja voimaharjoittelu auttavat lihaskadon minimointiin. Samaa osastoa kuin se ozempic-naama millä retosteltiin iltapäivälehdissä, laihtuessa on tietyt jutut mitkä nyt vaan tapahtuu, jos ei tee tiettyjä juttuja.
 
Makuaisti on kyllä sellainen asia että kaikkeen tottuu. Olen huomannu että esimerkiksi raejuston vaihtaminen muuttaa makuaistia siten että se mitä on tottunut syömään maistuu aina paremmalta kuin se joku toinen. Tuota menee kuitenkin ihan päivittäin ja nykyään syön käytännössä halvinta rasvatonta ja se on ihan hyvää kun siihen on tottunut. Vaikka vaihtaessa se vanha ja hyvä oli selkeästi parempaa. Ei ole nää, päinvastoin. Rasvatonta siksi että lisään sekaan rypsiöljyä, joka on rasvana terveellisempää kuin raejuuston omat rasvat.

Tietenkin jos kaikki terveellinen maistuu pahalta niin mietin että mikä kaikki maistuu pahalta? Kaikki hedelmät ja vihannekset? Ainakin omaan makuun kaikki pastat menee tosin hyvin ihan perus porkkanaraasteen kanssa. Pitää yrittää löytää ratkaisuja ongelmiin eikä vain tyytyä olotilaansa jos ongelma ei ratkeakaan helposti.
 
Niin kuin aikaisemminkin jo totesin että kärjistettynä kaikki terveellinen maistuu pahalta.




Miksi identtisistä kaksosista toinen pysty lopettamaan mässyttämistä mutta toinen pystyy? Geenithän kummallakin on samat ja usein myös kasvatuskin kotona.

Vastaus kysymykseesi on motivaation puute ja halu. Se että väittää jotain ei tarkoita että olisi motivaatiota tai halua toteuttaa sitä.
En mä syö mitään omasta mielestä pahanmakuista. Mut ehkä mun ruokavaliossa kaikki on epäterveellistä/makugeenit kohdallaan. Tuoreet peruna/bataatti/myskikurpitsa/vihreät pavut, aksishirvenliha(erittäin vähärasvainen), rasvaton rahka, marjat, pähkinät jne. Kaurapuuro mulle ihan superherkku kuten myös kananmunat. Kasvikset valinnut niin, että maistuvat omaan suuhun hyvältä(punainen kaali, parsa, tomaatti, porkkana jne) Osan aineksista saa paremman makuisiksi esim. pähkinä vs suolapähkinä. Ei minusta tavispähkinä ole pahaa vaikka suolapähkinä on parempi.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, ei geenit toki kaikkea määritä, mutta kyllä ne taitaa olla isossa osassa siinä miksei osa vaan pysty vastustamaan mässyttämistä.
Mun mielestä olis tärkeätä, että ensin kokisi itse pystyvänsä ja haluavansa. Sitten kun kokee, että pystyy ja haluaa niin löytää keinoja päästä etiäpäin oli se sitten säästäminen, laihduttaminen, työelämä, ihmissuhteet tms. Voi toki mennä ajopuuna läpi elämän syyttäen ihan kaikesta ulkoisia tekijöitä ottamatta itse vastuuta mistään.

Nälkä on ihan kaikilla laihduttaessa. Voi pojat miten kova nälkä oli ldieetin loppupuolella ja dieetin jälkeen kun vedin painon 82kg-64kg. Kesti kuukausia "pohjaton kiljuva nälkä" dieetin jälkeenkin vaikka oli plussakaloreilla. Jos ei olis laskenut kaloreita ja katsonut aamupainoa niin olisi voinut syödä todella helposti ihan loputtoman määrän sapuskaa dieetin jälkeen. On siedettävää nälkää ja sietämätöntä nälkää. Siedettävää nälkää näen päivittäin etenkin ennen päivällistä.

Laihdutuslääkkeet onneksi nykyään auttavat näläntunteen kanssa, jos näläntunne on se syy miksi epäonnistuu.
 
En mä syö mitään omasta mielestä pahanmakuista. Mut ehkä mun ruokavaliossa kaikki on epäterveellistä/makugeenit kohdallaan. Tuoreet peruna/bataatti/myskikurpitsa/vihreät pavut, aksishirvenliha(erittäin vähärasvainen), rasvaton rahka, marjat, pähkinät jne. Kaurapuuro mulle ihan superherkku kuten myös kananmunat. Osan noista saa paremman makuisiksi esim. pähkinä vs suolapähkinä. Ei minusta tavispähkinä ole pahaa vaikka suolapähkinä on parempi.

Suurinosa ihmisistä pitää korkean energia tiheyden omaavista tuotteista jotka ovat pääsääntöisesti epäterveellisiä. Vai miksi luulet että ihmiset lihoavat pienen energian omaavilla tuotteilla? Vai haluaako ihmiset pääsääntöisesti syödä sitä pahaa ruokaa että lihoaisi?
 
Suurinosa ihmisistä pitää korkean energia tiheyden omaavista tuotteista jotka ovat pääsääntöisesti epäterveellisiä. Vai miksi luulet että ihmiset lihoavat pienen energian omaavilla tuotteilla?
Öh, ymmärrät varmaan eron

parhaan makuinen
hyvän makuinen
neutraali maku(vesi?)
pahemman makuinen
pahimman makuinen

Mustikka ja kaurapuuro... parhaan makuista. 5/5. Mä en syö mitään pahemman tai pahimman makuista.
 
Mun mielestä olis tärkeätä, että ensin kokisi itse pystyvänsä ja haluavansa. Sitten kun kokee, että pystyy ja haluaa niin löytää keinoja päästä etiäpäin oli se sitten säästäminen, laihduttaminen, työelämä, ihmissuhteet tms. Voi toki mennä ajopuuna läpi elämän syyttäen ihan kaikesta ulkoisia tekijöitä ottamatta itse vastuuta mistään.

Nälkä on ihan kaikilla laihduttaessa. Voi pojat miten kova nälkä oli ldieetin loppupuolella ja dieetin jälkeen kun vedin painon 82kg-64kg. Kesti kuukausia "pohjaton kiljuva nälkä" dieetin jälkeenkin vaikka oli plussakaloreilla. Jos ei olis laskenut kaloreita ja katsonut aamupainoa niin olisi voinut syödä todella helposti ihan loputtoman määrän sapuskaa dieetin jälkeen. On siedettävää nälkää ja sietämätöntä nälkää. Siedettävää nälkää näen päivittäin etenkin ennen päivällistä.

Laihdutuslääkkeet onneksi nykyään auttavat näläntunteen kanssa, jos näläntunne on se syy miksi epäonnistuu.

Hyvä että homma toimi sulla, mutta monilla ei tahdonvoima riitä samaan. Toivottavasti laihdutuslääkkeet parantaa tilannetta yhteiskunnan tasolla...
 
Mun mielestä olis tärkeätä, että ensin kokisi itse pystyvänsä ja haluavansa. Sitten kun kokee, että pystyy ja haluaa niin löytää keinoja päästä etiäpäin oli se sitten säästäminen, laihduttaminen, työelämä, ihmissuhteet tms.
Tämä on mielestäni tärkeä seikka johon jo laihdutustavallakin voinee vaikuttaa merkittävästi. Esimerkiksi kaikki muotidieetit ovat auttamatta tuomittu epäonnistumaan, koska tehdään liian iso muutos kerralla. Jos malttaisi aloittaa pienesti ja keskittyisi vain siinä onnistumaan, niin myöhemmin voi sitä intensiteettiä nostaa. Mutta jos heti vedetään jostain 5000kcal päivästä nollaliikunnalla 1300kcal pelkällä raejuustolla, näkkileivällä ja lusikallisella "syö mitä haluat" päivällinen + sali ja hiihtolenkit niin ei varmasti onnistu.

Painonpudotuksen ja yleensäkin elämäntapamuutoksen pitäisi jo lähtökohdiltaan olla sellainen, että sitä voi kuvitella tekevänsä lopun elämää. Kun aktsoo tyypillistä laihdutusohjelmaa jossa annetaan mielikuva että hien määrä = laihdutettu määrä niin voi jokainen kysyä miten kauan jaksaa sellaista rääkkiä? Sitä pitäisi kuitenkin jaksaa loppuelämä jotta se toimisi.

Ja epäoonistumisiaki pitää oppia sietämään. Mietin että varmasti monella menee laihdutuskuuri "pilalle" kun tulee yksi huonompi viikonloppu tai kaupassa ratkeaminen ja sitten luovutetaan. Kuitenkin painonhallinnassa ne 10 normaalipäivää ovat merkityksellisempiä kuin ne 1 tai 2 jolloin epäonnistuu.
 
Hyvä että homma toimi sulla, mutta monilla ei tahdonvoima riitä samaan. Toivottavasti laihdutuslääkkeet parantaa tilannetta yhteiskunnan tasolla...
Ei päästä edes tahdonvoiman kohdalle, jos on päätetty ettei kannata edes yrittää koska geenit, koska paskat vanhemmat, koska paska koulu tai ihan mikä vaan syy joka on muualla kuin peilissä.
 
Hyvä että homma toimi sulla, mutta monilla ei tahdonvoima riitä samaan. Toivottavasti laihdutuslääkkeet parantaa tilannetta yhteiskunnan tasolla...

Eipä ne pillerit ratkaise ongelmaa tai ylipäätään mitkään "oikotie onneen" tyyppiset ratkaisut eivät ole oikein ikinä ratkaisseet mitään ongelmaa.
 
Eipä ne pillerit ratkaise ongelmaa tai ylipäätään mitkään "oikotie onneen" tyyppiset ratkaisut eivät ole oikein ikinä ratkaisseet mitään ongelmaa.
On ihan mahdollista, että olet läski, plussakaloreilla ja silti on kiljuva nälkä. Tässä tilanteessa näläntunteen poistava dieettilääke auttaa. Voi olla myös ettei siedetä edes norminälkää vaan heti pitää napostella, jos on vähänkään nälkä. Tässäkin tapauksessa näläntunteen poistava pilleri auttaa. Toki on muitkin keinoja vähentää näläntunnetta kuin laihdutuslääkkeet. Ozempic ja muutama muu uusi lääke toimivat.

Yksi tapa miten krooninen/kiljuva nälkä syntyy on kun lihoessa rasvasolut täyttyvät äärimmilleen ja jakaantuvat että olisi tilaa säilöä lisää rasvaa. Laihduttaessa rasvasolut pienenevät mutta niiden määrä ei vähene. Rasvasolut haluavat olla tietyn kokoisia(ns. body setpoint teoria). Kun rasva on jakaantunut isompaan määrään pienempiä rasvasoluja niin kasvanut rasvasolujen määrä voi johtaa suurempaan nälkäsignaaliin vaikka ollaan plussakaloreilla ja vaikka ei olla laihoja. Pienemmät rasvasolut kuvittelevat, että on pulaa energiasta(leptiini). Lihomalla tarpeeksi voi paskoa kehon siihen kuntoon että on entistä vaikeampi laihduttaa.

Toinen tapa miten saa "pysyvän" nälän on kitukalorit ja jollain lähes nollakalorisilla kasviksilla täyttää mahan. Tovin aikaa toimii signaali maha täysi, ei nälkä. Ikävästi vaan keho oppii, että vaikka maha on täysi ei se tarkoita että ruuansulatuselimistöstä tulisi energiaa. Kylläisyyssignaali lakkaa toimimasta. Tän jälkeen voit vetää mahan täyteen ja nälkä ei vähene pätkääkään. Tästä on moni bodari kuten utti hietala puhunut. Kikkaa kisadieetillä kokeillaan, tovin toimii ja erittäin huonosti käy kun jossain kohtaa elimistö pitää nälkää päällä oli maha sitten kuinka täysi tahansa. Toki tämä signaali on peruutettavissa, mutta ottaa aikaa, että elimistö alkaa uudestaan toimimaan oikein.
 
Viimeksi muokattu:
On ihan mahdollista, että olet läski, plussakaloreilla ja silti on kiljuva nälkä. Tässä tilanteessa näläntunteen poistava dieettilääke auttaa. Voi olla myös ettei siedetä edes norminälkää vaan heti pitää napostella, jos on vähänkään nälkä.

Itse olen kaikkea näitä ja en silti usko että pilleri pelastaa vaan oma halu ja motivaatio.
 
Jos on motivaatio-ongelmia niin suosittelen uusiksi attian kirjaa. Moni asia kuten sydän&verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja mahdolliset amputaatiot. alzheimer, osteoporoosi/muut heikkoudet tapahtuvat hitaasti ja huomaamatta. Kirja herättää miettimään millaista elämänlaatua haluaisi viimeisille vuosikymmenille. Lisäksi herää hyvin ajatusta siitä, että mikä on riski kuolla ennenaikojaan. Mitä voi itse tehdä sen eteen, että saisi pitkän hyvän elämän. Kirja on paljon parempi motivaattori kuin idea kesäkunnosta.

Kirjan lukemisen/kuuntelun jälkeen myös ymmärtää aika monta asiaa joista muuten saattaisi olla väärää uskomusta tai vain pintapuolinen ymmärrys

 
Jos on motivaatio-ongelmia niin suosittelen uusiksi attian kirjaa. Moni asia kuten sydän&verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja mahdolliset amputaatiot. alzheimer, osteoporoosi/muut heikkoudet tapahtuvat hitaasti ja huomaamatta. Kirja herättää miettimään millaista elämänlaatua haluaisi viimeisille vuosikymmenille. Lisäksi herää hyvin ajatusta siitä, että mikä on riski kuolla ennenaikojaan. Mitä voi itse tehdä sen eteen, että saisi pitkän hyvän elämän. Kirja on paljon parempi motivaattori kuin idea kesäkunnosta.

Kirjan lukemisen/kuuntelun jälkeen myös ymmärtää aika monta asiaa joista muuten saattaisi olla väärää uskomusta tai vain pintapuolinen ymmärrys


Mitä tilastoja katsoo niin aika monellakin on varmaankin motivaatio ongelmia tai sitten ei vaan välitä.
 
Mitä tilastoja katsoo niin aika monellakin on varmaankin motivaatio ongelmia tai sitten ei vaan välitä.
Jos miettii esim. alzheimer tai sydän&/verisuonisairaudet niin noiden kehittyminen kestää vuosikymmeniä. Monelle varmaan aika vaikea hahmottaa pitkiä aikajanoja ja hiljaisesti taustalla kehittyviä terveysongelmia. Kirja selittää asiat niin hyvin auki, että hitaampikin ainakin hetkeksi pysähtyy miettimään. Kirjassa on tosi paljon konkretiaa mitä voi tehdä oman terveyden eteen.

Tai sit vaan ennemmin hetki nautintoa, kun ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
 
Jos miettii esim. alzheimer tai sydän&/verisuonisairaudet niin noiden kehittyminen kestää vuosikymmeniä. Monelle varmaan aika vaikea hahmottaa pitkiä aikajanoja ja hiljaisesti taustalla kehittyviä terveysongelmia. Kirja selittää asiat niin hyvin auki, että hitaampikin ainakin hetkeksi pysähtyy miettimään. Kirjassa on tosi paljon konkretiaa mitä voi tehdä oman terveyden eteen.

Tai sit vaan ennemmin hetki nautintoa, kun ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
Ongelmana taitaa pikemmin olla että suurinta osaa ei taida kiinnostaa ollenkaan.
 
Ongelmana taitaa pikemmin olla että suurinta osaa ei taida kiinnostaa ollenkaan.
Ei se minua haittaa, jos jotain ei kiinnosta. Sen verran olen kuitenkin optimisti, että toivon edes yhden ihmisen tsekkaavan tuon linkatun kirjan ja saavan siitä jotain irti.
 
Itse olen kaikkea näitä ja en silti usko että pilleri pelastaa vaan oma halu ja motivaatio.

Pitää nyt sen verran kommentoida, kun tuot jatkuvasti esiin tätä että ei ole kiinni muusta kuin motivaatiosta ja päätöksestä eikä lääkkeet auta jne, niin tutkimustulokset asian ympärillä ei ole sun kanssa kovin samaa mieltä.

Toki, halu ja oikea motivaatio aina vaikuttaa ja jotkut ihmiset ihan oikeasti pystyvät laihtumaan (tai pysymään laihoina) ilman vippaskonsteja puhtaalla motivaatiolla, mutta jos asiaa tarkastellaan väestötasolla niin havaitaan että ylipaino on oikeasti ongelma lähes kaikilla kansakunnilla joiden elintaso on noussut kehitysmaa/agraariyhteiskuntatasolta, joten ollaan jo hyvän matkaa menty sen pisteen ohi että asia ratkeaisi pelkillä yksilötason valinnoilla. Niitä yksilön valintoja on Suomessakin ollut aikaa tehdä kymmeniä vuosia ja ihmiset on nykyään lihavampia kuin koskaan ennen eikä keskipainon kehityssuunta osoita tällä hetkellä ainakaan alaspäin.

Geenit näyttelee tässä osaansa siinä mielessä, että kautta ihmisen historian hyvin syöminen ja energian varastointikyky ovat olleet hyödyksi ihmiselle ja auttaneet selviytymään, mutta tilanteessa jossa energiatiheää (ja lisäksi vielä monesti ravintoköyhää) ruokaa (tai roskaruokaa/herkkuja ym.) on tarjolla jotakuinkin niin paljon kuin pystyy syömään, onkin tämä ominaisuus lähinnä haitallinen ihmisille. Yksilöiden välillä on eroa siinä kuinka helppoa tai vaikeaa sun on olla syömättä ruokaa tai herkkuja, osittain näitä taipumuksia vahvistaa tottumukset, mutta se että "pitää vaan päättää olla syömättä" tarkoittaa ehkä yhdelle ihmiselle sitä että se tekee kerran kaapilla käydessään sen valinnan olla syömättä ja toinen tekee sen valinnan 30 sekunnin välein koko illan ajan koska se ruoka/karkki/sipsi vaan nyt pyörii siellä mielessä jatkuvasti.

Ihmisen elimistön hormonitoiminta säätelee näitä nälkä- ja kylläisyystunteita, ja niihin voi yrittää "luomuna" vaikuttaa mm. erilaisilla ruokailun ajoituksilla (paastot), ruoka-ainevalinnoilla/dieeteillä (VHH ruokavalio jne), tai kuten minä vaikka teen että kierrätän annokset vaa'an kautta jotta tiedostan saavani riittävän määrän energiaa ruuasta jonka tiedän riittävän minulle ja voin sen jälkeen tehdä tietoisen päätöksen sivuuttaa elimistön nälkäsignaali ja "järkeillä" itseni kylläiseksi. Näitä impulsseja on helpompi hallita kun olet ns. normaalipainossa ja tätä myöten hormonitoiminta paremmin balanssissa, mutta useimmilla ylipainoisilla ongelma on jo se ettei sitä painoa saada edes tippumaan normaalilukemiin ja päästä ylläpitovaiheeseen (joka sekin sitten sakkaa todella monella jotka painoa onnistuvat tiputtamaan).

Nämä lääkkeet taas sitten tekevät sen, että ne (pääsääntöisesti) tuottaa sulle kylläisyyden tunteen jo hyvin pienellä määrällä ruokaa, ja jopa tekevät sen että liian paljon (tai jopa suht normaalisti) syöminen aiheuttaa pahaa oloa. Lääkkeet siis poistavat yhtälöstä sen yksilön valinnan asiassa, sekä sen kamppailun jatkuvan syömisen tarpeen kanssa. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin todennäköisesti nämä nykyiset ja tulevat kehitteillä olevat lääkkeet tulevat olemaan se väestötason ratkaisu ylipaino-ongelmaan, koska suurin osa ihmisistä ei kykene sellaiseen elämäntapamuutokseen jota laihtuminen ja sen jälkeen normaalipainoisena pysyminen vaatii. Lääkkeillä laihtuminen on tällä hetkellä varakkaampien hupia, hoito taitaa maksaa lääkkeestä riippuen toista sataa euroa kuukaudessa tai enemmänkin, eli pienituloisille tämä ei varsinaisesti ole vaihtoehto. Näissä on myös se puoli, että hoito on lähtökohtaisesti elinikäinen. Jos lääkkeillä laihtunut lopettaa lääkityksen, tulee paino suurella todennäköisyydellä takaisin. Todennäköisesti tulevina vuosina tullaan saamaan uusia ja ehkä edullisempiakin lääkkeitä ylipainon hoitoon jolloin hoidon saavutettavuus laajenee ja tämä nykyinen kehityskulku saadaan ehkä katkaistua.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
301 738
Viestejä
5 136 325
Jäsenet
82 037
Uusin jäsen
Nikkiv04

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom