Fysiologisesti kaloriteoria on faktaa, mutta nykyihmiselle teoria ei ole lääke lihavuusongelmaan ja teorian suomalaisista tietää todennäköisesti ihan kaikki joka tapauksessa.
Mielestäni on silti harhaanjohtavaa ja kyseenalaista tieteenalan asiantuntijana haastattelussa ilmaista, että energian määrällä ei oikeastaan ole mitään väliä. Juuri sillä on väliä, vaikka varsinainen interventio kohdistuisikin sitten vaikka sinne psyykkisen hyvinvoinnin puolelle tms. Pitkään nukkuminen ja hyvä mieli eivät laihduta ketään, jos edelleen ylensyö.
Ilmeisesti sun irl-kupla on älykkäämpää sorttia kuin oma. Itse törmään jatkuvasti ihmisiin, joilla on ihan käsittämättömiä näkemyksiä. Alkaen siitä, että tuoremehua, pähkinöitä, oliiviöljyä ja sokeroituja jogurttijuomia jne. voi syödä vitusti, koska ne on "terveellisiä". Jos henkilö juo pitkin päivää pari litraa tuoremehua janoonsa ja napsii 200 g pussillisen terveyspommipähkinää työpisteellään niin siinä alkaa päivän energiatarve olla täynnä. Lounaalla onneksi esimerkkihenkilömme söi vain kevyen salaatin, missä oli n. 100 grammaa rasvaa täytteiden ja kastikkeiden muodossa. Kotona voi hyvällä omallatunnolla herkutella sitten raskaan toimistotyöpäivän päälle, kun päivällä ei ole syönyt oikein mitään. Sitten sama henkilö selvittää täydessä tohinassa, että ei tahdo oikein paino pudota, koska geenit on huonot ja säästöliekkiäkin lyö päälle. Itse ajattelisin, että monelle se tiedostaminen olisi iso apu.
Siinä mielessä ehkä kaikki "tietää teorian", että osataan sanoa olevan joku yhteys syödyllä ruoalla ja painolla ja ehkä osataan se hokema, että pitää kuluttaa enemmän kuin syö jne. Jos otetaan teorian tietämisen kriteereiksi, että tietää suurin piirtein oman kulutuksensa ja tietää suuntaa-antavasti pääasiallisen ruokavalionsa ruoka-aineiden sisältämiä energiamääriä useammin kuin on tietämättä ja osaa vielä tehdä käytännön sovelluksia sen lisäksi, että "suklaa paha, salaatti hyvä" niin teoriaa ei enää tiedäkään enemmistö.
Juurikin näin, ilmeisesti keskeisimmässä osassa on se näläntunteen hallinta eri keinoin?
Itse ajattelisin, että harvoin on kyse suoranaisesta nälästä, vaan enemmän juuri kaikenlaisesta tunnesyömisestä, mielihyvän hakemisesta ja tylsyyden tappamisesta. Tai ainakaan aluksi. Jossain kohtaahan ne suolistohormonit ja muu monimutkainen säätely ruokahalun takana menettää tajun siitä, mikä on nälkää ja koska olisi kiva ahtaa munkkeja ihan muuten vain.
Lähtökohtaisesti kuitenkaan harva lihonee syömällä lihaa, kasviksia ja perunaa näläntunteeseen, eli se mopo lähtee käsistä jostain muusta syystä ja sitten myöhemmässä elämässä voidaan elää todellisuutta, että se näläntunne ei vaan katoa syömällä. Näitä syitä on varmaan yhtä paljon kuin lihaviakin, voi olla joku fysiologinen vika, psyykkinen oire tai jopa sosiaalinen ongelma, joka sen aiheuttaa. Ja toinen osa-alue ruokkii toistaan.
Yhteistä edellisillä on kuitenkin, että kaikki ovat toistuvasti syöneet yli oman energiantarpeensa.