Käsittääkseni tämä on just se asia, mikä EI ole ongelma. Tietoa on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, ja jos kyse olisi tuosta niin lihavuudesta pitäisi päästä helposti eroon esim. työterveyden avustuksella.
Tietoa toki on, mutta ei ymmärrystä.
Tunnistan tuon tilanteen omastakin historiasta. Ei minulla ollut vielä muutama vuosi sitten mitään ylimalkaista tarkempaa käsitystä omasta kulutuksesta/tarpeesta, ruokien kalorimääristä saati niiden makroista. Teoria oli tuttua ja tietoa on ollut saatavilla kaikkialta, mutta siitä on kuitenkin tosi pitkä matka käytäntöön. Peili oli paras väline minkä avulla tilannetta pystyi seuraamaan ja tekemään korjauksia.
Vasta aktiivisemman kuntosaliharrastuksen myötä innostuin aiheesta syvällisemmin ja totesin, että ei tämä nyt niin vaikeaa ole, mutta että silti kynnys oli aiemmin tosi korkealla perehtyä asiaan. Minulla ei ole ollut mitään suurempia ylipaino-ongelmia koskaan, mutta kyllä se aina välillä kävi mielessä että pitäisi varmaan tehdä jotain, kun kaapista kaivetut edellisen kesän housut eivät enää mahtuneetkaan jalkaan yhtä hyvin. Samaan aikaan tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta lueskella pakkausten merkintöjä ja yrittää arpoa, että mitä niillä tiedoilla käytännössä tekisi. Sitten kun teki päätöksen ja alkoi hommiin, niin aika nopeasti nämä mainitut seikat avautuivat ja samalla kävi vähitellen myös niin, että ne vanhat vaatteet pitikin heittää pois sen vuoksi, kun ne kävivät liian isoiksi.
Väitän edelliseen perustuen, että massojen tottumusten muuttaminen edellyttäisi jotain nykyistä helpommin lähestyttävää menetelmää. Kynnys on monille vaan aivan liian korkea, vaikka tosiaan tietoa onkin saatavilla paljon.
Kyse on siitä, että vaikka kaikki tietää mitä pitäisi tehdä, harva kykenee tekemään sitä kun elimistö kiljuu nälkää. Ja juuri tämän takia tärkeintä on erilaiset keinot saada nälän tunne kuriin kuten kunnolla nukkuminen, salaatin syöminen (vähän energiaa tilavuuteen nähden, huijaa siis vatsaa) ja uusimpana suolistohormoneita teeskentelevät lääkkeet.
Laihduttaminen ei tarkoita, että pitäisi nähdä nälkää, eikä varsinkaan että se olisi millään tavalla sietämätöntä. Terveellisen laihduttamisen rajana pidetty max. 500kcal vajaus per päivä sallii syödä melkoisen määrän ruokaa. Itse asiassa paljon enemmän, kuin moni kuvittelisi. Olennaista on, että ruoka-aineet ovat ravintosisällöltään järkeviä ja että tietää oman kulutuksen perustason. Ei sinne päivittäiselle ruokalistalle sokeripullia, jäätelöitä tai suklaapatukoita passaa heitellä sekaan, mutta toisaalta niitäkin voi nauttia silloin tällöin kohtuudella, kunhan huomioi sen kokonaisuudessa. Oluet, siiderit ja varsinkin jäykät alkoholijuomat sun muut vasta ovatkin ovat pahasta, kun niissä on hillitön määrä "nollakaloreita", eli ei elimistölle käytännössä mitään hyödynnettävää.
Lihavuus on toisaalta vähän kuin alkoholismi. Kukaan ei voi pakottaa toista muuttumaan/parantumaan, eli kyllä sen päätöksen pitää tulla jokaisesta itsestään.