Lihavuusepidemia

[Erakettu]

Kaikenlaista disinformaatiota. Laihdutusrutiineita on moneen lähtöön, kannattaa valita se, jota pystyy itse noudattamaan.

Kyllä se ihminen laihtuu, vaikka olisi 24/7 infuusioruokinnssakin. Ei se ruokailun tiheys tai harvennus ole avain onneen, molemmissa on täysin perustellut etunsa. Energian saannin tulee olla pienempää, kuin kulutuksen. Miten tähän pääsee on täysin oma valinta ja yleensä omasta tahdosta kinni.

 

[Rokkijani]

Minusta tuo Kaapoon laittama ei näyttänyt mitenkään pahalle? En tiedä sitten, kun itselläni ei ole ikinä ollut liikakiloja, että elänkö vain omassa kuplassa. Saatan ja usein syön vieläkin tiheämmin. Todennäköisesti olisin nälkäinen tuolla setillä. Tosin teen raskasta työtäkin.

 

[alakääntö]

Lopulta hyvin harva ajattelee syömisiään. Syöminen on 99% rutiinia, jolloin päätöksia ei tehdä tietoisesti vaan tehdään niinkuin aina on tehnyt. Jos on vahingossa oppinut syömään sopivasti ja oma elimistö antaa oikeanlaisia signaaleja niin normaalissa painossa pysyminen on helppoa. Syömisen jälkeen on mukava tyydyttynyt olo ja ei tarvitse houkutusten kanssa taistella ollenkaan vaikka kaapit on täynnä herkkuja.

Toiset taas kasvavat kodissa missä kaikki ruokaan liittyvät asiat on rikki. Ei ole ruokarytmiä, ruoka on epäterveellistä, annoskoot isoja, ruokailu iltapainotteista, syödään telkkarin edessä (eli syödään muun tekemisen ohessa) ja totutaan siihen että syödään vähän väliä... Kaikki automaatiot on sitten opetettu väärille asetuksille. Koko ajan pyörii ruoka mielessä ja syömistä on vaikeaa lopettaa kesken. Esimerkiksi joku keksipaketti menee kerralla.

Ja vaikka ihan samalla tavalla tekee tiedostamattaan sen saman 90% päätöksiä rutiinilla, niin jälki on rumaa. Kun rutiini on paskaa, niin tulokset ovat epäterveellisiä. Ympäristö on kuitenkin se mikä määrää aika pitkälle onko ihminen lihava vai ei. Samat geenit on ihmisillä ollut miljoonia vuosia, liikalihavuus on viimeisen 30 vuoden ongelma. Jotain on muuttunut ja se ei ole ihminen tai tahdonvoima.

 

[dot1q]

Todennäköisesti olisin nälkäinen tuolla setillä. Tosin teen raskasta työtäkin

Tässähän se; syödyn ja kulutetun energianmäärän kohtaaminen pitäisi olla tasapainossa.
Sinulla fyysisestiraskas työ hoitaa kulutuksen helposti tasapainoon nautitun energian määrän nähden. Jos jostain syystä kulutuksesi vähenee, ruuan määrä jonka syöt, on mukauduttava tilanteeseen. Se että keholle opettaa uuden syötävän ruuan määrän, se voi ollakin oma temppunsa.

 

[Joku_242]

Hesarissa oli ihan mielenkiintoinen juttu lihavuudesta, tosin valitettavasti maksumuurin takana. Siinäkin todettiin että monilla lihavilla keho pistää laihdutuksessa niin kovaa hanttiin, että tarvisi äärimmäistä tahdonvoimaa että siitä pääsisi yli. Vähän kuten olen arvellutkin.

Kudoksen mitokondriot päättävät, poltetaanko ruuasta saatu energia vai varastoidaanko se.
PAINO on vaikea yhtälö: istumatyö yleistyy, arkiliikunta vähenee, ja tarjolla on runsaasti energiapitoista ruokaa. Terveellinen, nälkää pitävä ruoka on myös usein kalliimpaa. Laihana on siis vaikea pysyä.

Ja kun paino on kerran noussut, kiloista on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta päästä eroon.

Lihavuus tuo mukanaan aineenvaihdunnan ongelmia, jotka vaikeuttavat painon pudottamista.

Pietiläinen on tutkinut viime vuosina erityisesti rasvakudoksen solujen mitokondrioita, solun polttomoottoreita. Kudoksen mitokondriot päättävät, poltetaanko ruuasta saatu energia vai varastoidaanko se.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että rasvakudoksen mitokondrioiden toiminta voi lihomisen takia heikentyä, eikä se välttämättä palaudu, vaikka ihminen laihduttaisi. Kyseessä on kivikautinen mekanismi, jolla keho pitää kiinni jo saavutetusta painosta.

”Mitokondrioita ei voi käskeä toimimaan, tämä ei ole mitenkään tahdonalaista”, Pietiläinen kuvailee.

Jos mitokondrio toimii heikosti, ihminen siis lihoo todennäköisesti helpommin ja hänen riskinsä esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen on suurentunut.

Mitokondrioiden lisäksi Pietiläinen on erityisen kiinnostunut kylläisyydestä. Yksinkertaistettuna kylläisyysjärjestelmän pitäisi toimia niin, että suolistohormonit välittävät aivoille viestin siitä, että keho on saanut tarpeeksi ruokaa.

Lihavuus voi heikentää näiden kylläisyysviestien kulkua. Siksi laihduttamisyritykset ovat vaikeita, jatkuvaa taistelua nälkää vastaan, Pietiläinen kertoo.

Tästä syystä Pietiläinen puhuu paljon kylläisyyttä lisäävien lihavuuslääkkeiden ja vaikeissa tapauksissa leikkauksen puolesta.

Parhaimmillaan ne voivat hänen mukaansa vapauttaa ihmisen tilanteesta, jossa elämä on muodostunut ahdistavaksi kehäksi, jota hallitsee ruuan jatkuva ajattelu ja välttely.

Paino | Lihavuudessa ei ole kyse itsekurista, professori Kirsi Pietiläinen sanoo – Nämä kehon mekanismit tekevät laihtumisesta hankalaa

Moni pitää ylipainoa edelleen ihmisen omana vikana. Lihavuutta yli 20 vuotta tutkinut professori ja lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen on eri mieltä. ”Lihavuuteen taipuvilla ihmisillä itsekuria on jopa enemmän kuin normaalipainoisilla”, hän sanoo.

www.hs.fi

 

[Rapilysin]

Siinäkin todettiin että monilla lihavilla keho pistää laihdutuksessa niin kovaa hanttiin, että tarvisi äärimmäistä tahdonvoimaa että siitä pääsisi yli.

Sinänsä erikoinen näkemys lääkäriltä, että mitokondrioiden toimintaan ei voi vaikuttaa. Miinuskalorit ja liikunta nimenomaan tuon tekee. DM2-lääkkeiden toimintakin perustuu ymmärtääkseni tuohon, että ne solutasolla parantavat aineenvaihduntaa. Onhan tuolla tohtorilla kyllä kompetenessia näin väittää ja mikä minä olen vastaan sanomaan.

Tuo nälkäkiukkunäkökulma on jotenkin helpompi ymmärtää itsekin.

 

[Joku_242]

Sinänsä erikoinen näkemys lääkäriltä, että mitokondrioiden toimintaan ei voi vaikuttaa.

Siis joo, toki lihomiseen taipuvaisetkin laihtuu jos eivät vaan saa ruokaa. Mutta ymmärsin tuon niin, että heille se on vaikeampaa. Onhan siitä ollut aiemmin puhetta että laihdutuksessa elimistö voi mennä säästöliekille.

 

[Rapilysin]

Siis joo, toki lihomiseen taipuvaisetkin laihtuu jos eivät vaan saa ruokaa. Mutta ymmärsin tuon niin, että heille se on vaikeampaa. Onhan siitä ollut aiemmin puhetta että laihdutuksessa elimistö voi mennä säästöliekille.

Joo siinä on varmasti paljon eri mekanismeja, jotka sen vaikeuden aiheuttaa. Metabolia on perseestä, kun kehoa on raiskattu vuosia energiatiheällä ja nopeasti sulavalla ruoalla, taloudelliset resurssit voi ajaa kohti prosessoituja tuotteita, ollaan totuttu syömään jotain ruokia, ruokailussakin voi varmaan olla dopamiinihakuisuutta, jotkut ei ehkä tiedä mistä energiaa tulee liikaa, ei jakseta/kehdata/osata treenata, ajankäyttö voi aiheuttaa haasteita jolloin helppo ottaa woltilla mäkkiä ja skipata puntti ja mitä nyt kaikkea voi olla.

Säästöliekki on käsitteenä ihan perseestä, mutta joo. Sitten kun on miinuskaloreilla tulee joitain adaptaatiomekanismeja, jotka pitää kompensoida pysyäkseen energiavajeessa. Tämä on kuitenkin isolta osin myös käyttäytymiseen liittyvä, joskin tiedostamaton, ilmiö ja sen säästöliekin selättämiseen ei tarvita kuin ihan vähän maalaisjärkeä. Rasvaprosentin pudottaminen vähentää tehokkaasti säästöliekki-ilmiötä, siihen tähtääminen hoitaa myös metabolisia ongelmia varsin tehokkaasti. Suurimman osan laihduttajia kannattaisi aktiivisesti pyrkiä ajattelemaan nimenomaan rasvaprosenttinäkökulmaa sen sijaan, että pyritään vaan pudottamaan painoa keinolla millä hyvänsä.

Todellinen lääke minun näkemykseni mukaan olisi tapojen muuttaminen ja uusien juurruttaminen. Viime kädessä se Ozempic ja lihavuusleikkaus vaikuttavat juuri noihin tapoihin ja tottumuksiin silloin, kun hoito onnistuu. Kyllä se säästöliekki on yhtälailla olemassa siellä leikkauspöydältäkin haetussa laihtumisessa, se on vaan väistämätön osa. Pieni ihminen vie vähemmän energiaa kuin suuri ja energiavaje vähentää fyysistä aktiivisuutta heilläkin.

 

[Jumputin]

Siinäkin todettiin että monilla lihavilla keho pistää laihdutuksessa niin kovaa hanttiin, että tarvisi äärimmäistä tahdonvoimaa että siitä pääsisi yli. Vähän kuten olen arvellutkin.

Tuossa näkyy se evoluution tuotos, eli ihminen on rakennettu näkemään nälkää, eli himoitsemaan energiaa ja taistelemaan laihtumista vastaan.

Nyt nähdään väestötasolla tulokset nykyisessä ympäristössä. Tulokset näkyy myös laihduttajilla, joista iso osa onnistuu lyhyellä aikavälillä, mutta isoin osa epäonnistuu pitkällä aikavälillä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Sinänsä erikoinen näkemys lääkäriltä, että mitokondrioiden toimintaan ei voi vaikuttaa. Miinuskalorit ja liikunta nimenomaan tuon tekee. DM2-lääkkeiden toimintakin perustuu ymmärtääkseni tuohon, että ne solutasolla parantavat aineenvaihduntaa. Onhan tuolla tohtorilla kyllä kompetenessia näin väittää ja mikä minä olen vastaan sanomaan.

Tuo nälkäkiukkunäkökulma on jotenkin helpompi ymmärtää itsekin.

Siis joo, toki lihomiseen taipuvaisetkin laihtuu jos eivät vaan saa ruokaa. Mutta ymmärsin tuon niin, että heille se on vaikeampaa. Onhan siitä ollut aiemmin puhetta että laihdutuksessa elimistö voi mennä säästöliekille.

Analogia tupakoinnin lopettamiseen saattaa päteä aika hyvin... Elimistö kyllä pikku hiljaa sopeutuu ja tottuu savuttomuuteen (ja ylensyömättömyyteen), kunnes sitten jossain vaiheessa voi tapahtua REPSAHDUS. Ja paluu lähtöasemiin.

Mutta siis tottakai mitokondriat ja hormonit muuntuu ihmisen oman toiminnan myötä.

"Säästöliekki" pätee silloin kun laihtuu hölmöllä tavalla. Tätä voi välttää esimerkiksi (pätkä-)paaston eri variaatioin, jolloin elimistö välillä saa kaloreita yllin kyllin ja välillä taas ei saa yhtään mitään. Aineenvaihdunta jopa KIIHTYY paastotessa, eikä "säästöliekity". Elimistö luulee, että nyt ihminen tarvitsee kaiken buustin löytääkseen ravintoa savannin tai viidakon syövereistä. Koska selvästi sitä ravintoa on toisinaan saatavilla. ("Säästöliekkimoodissa" taas elimistö luulee, että nyt ravintoa on pysyvästi tarjolla niukasti, joten hidastetaan toimintoja.)

 

[oriental]

Viisi ateriaa päivässä, joista kaksi on välipaloja. Huhhuh kun on tiheää!

Tässä esimerkki minun eilisistä syömisistä:
Aamupala klo 7:00 - Rahkaa ja marjoja
Välipala klo 10:00 - yksi pala leipää, banaani ja vajaa kourallinen pähkinöitä
Lounas klo 13:30 - Riisiä, kanaa, salaattia
Päivällinen klo 17:00 - Kalkkunaa, salaattia ja vähäsen pähkinöitä
Iltapala klo 22:00 - kolme kananmunaa ja omena

Mitä tuosta pitäisi mielestäsi jättää pois? Kevyttä toimistotyötä teen ja päivällisen ja iltapalan välillä kävin nelisen tuntia pelaamassa snookeria, eli pientä aktiviteettia telkkarin ja sohvan sijaan.

Voisihan tuosta hyvin jättää pois aamupalan+välipalan, siirtää lounaan 11-13 välille, lisätä tarpeen mukaan päivälliseen syötävää ja jättää iltapalan pois tai siirtää sen johonkin 18-19 välille. Omaan silmään ihan järkyttävää ruoan puputtamista.

Aamupala on melko turha, ihmiset on vaan totuttaneet siihen itsensä. Jos ei syö aamulla -> tottuu -> ei tule nälkä kuin joskus päivällä.
Syöt joka aamu -> tulee nälkä jos et syö

Itse esim syön:
Klo 11-12 "oikea ruoka"
klo 16-17 "toinen oikea ruoka"
klo 18-19 "jotain pientä"

Jos söisi nälän mukaan, niin ekan ruoan voisi helposti syödä joskus 12-15 välimaastoon, eikä vielä huomaisi energiatasoissa tms. Mutta tälleen tämä toimii itsellä, toki välillä tulee syötyä jossain välissä muutakin, mutta yleensä tuolla rungolla.

Itse en syö ravinteiden osalta köyhiä/turhia maitotuotteita (rahkat, juustot yms) enkä senkään puolesta, koska nuo haisee omaan nenään aivan kuvottaville, liekö sitten vaikuttaa osaltaan näläntunteeseen kun en noita syö missään muodossa, vaan syön sitten jotain kasviksia/kanaa tms + jos syön leipää niin ruista.

Hmm en ole kyllä koskaan edes kuullut, että joku oikeasti väittäisi painonhallinnan oleva helpompaa vähentämällä aterioiden määrää ja kasvattamalla aikaa näiden välissä. Toisaalta Erkki ja todellisuus ei kohtaa missään muussakaan ketjussa niin sinällään ei mitään uutta tässäkään.

Kyllähän paastoista ja pätkäpaastoista on puhuttu ihan suomen mediassakin jo vuosikausia ja ovat ihan tunnettuja painonhallintakeinoja.

Töissä kun seuraa ihmisiä jotka ahmii ilmaisia aamupaloja, niin lähes kaikki on ylipainoisia, ei siitäkään näy iloa olevan jos syö usein.

Pätkäpaasto on helppo tapa rajoittaa saatuja kaloreita, olettaen ettei ole venyttänyt vatsalaukkua koripallon kokoiseksi. Normaalisti ei lyhyemmässä aikaikkunassa ehdi edes mättämään niin jäätäviä määriä "tavallista" ruokaa, että sillä pystyisi lihomaan. Tietysti yrittämällä nyt lihoo melkein millä ruokavaliolla tahansa.

Ja onhan se loogisesti pääteltynä helpompaa valmistaa 2-3 ateriaa päivässä, kuin 4-6 ateriaa, lisäksi aikaa kuluu vähemmän syömiseen ja tekemiseen niin onhan sekin helpompaa.

Pätee varmasti johonkin it-kynäniskaan mutta kuntoilijan tai urheilijan ei kannata vedellä millään ”vararavinnon” poltolla.

Ja pakko kysyä kun viestistä toiseen toistuu… mikä helvetin ”Adkinssin dieetti”?

Itse olen käynyt salilla teinistä asti, harrastanut välillä kamppailulajeja 5-7 päivänä viikossa, pyöräillyt joka paikkaan ja liikkunut paljon, eikä tämä oma ruokavalio ainakaan ole menoa mielestäni rajoittanut.

En tykännyt edes lapsena syödä aamulla, niin olen käytännössä aina ollut pätkäpaastolla. Olen myös koittanut joskus käydä aamupäivällä salilla ennen syömistä, eikä voimien/jaksamisen osalta ollut mitään ongelmaa.

Tietenkään kaikki ruokavaliot ei sovi kaikille, mutta kyllä toi jatkuvaan puputtaminen vaikuttaa melko turhalle ellei ole jo joku olympiatason urheilija jonka täytyy optimoida kaikki täydellisesti.


Näkisin että ihmiset tuppaa syömään joka aterialla vähän liikaa -> mitä useamman aterian syö -> sitä enemmän on potentiaalia syödä liikaa

Toinen potentiaalinen syy lihavuuteen on alkoholin käyttö, joka on Suomessa ihan naurettavan normalisoitua. Joka viikko käytetään monta annosta ja sitten se on olevinaan terveellistä ja normaalia. Varsinkin jos vetää perseet viikonloppuna, niin on pahimmillaan seuraavan viikon puoliväliin pienessä krapulassa ja se altistaa syömään miten sattuu ja vähentää halua liikkua.

Oletetaan vaikka, että ihminen kuluttaa 2500kcal päivässä keskimäärin, kaikki muu ravinto ilman aamiaista on 2400-2600kcal = paino pysyy about samassa. Sitten kun vedetään siihen 300-600 kcal aamiaista päälle -> pikkuhiljaa aletaan lihomaan. Eli jo aamiaisen poisjättö ja muut ateriat samana voisi pitää monet samassa painossa ja/tai helpottaa laihtumaan ilman että asia käytännössä haittaa mitenkään elämää.

 

[Rapilysin]

En tykännyt edes lapsena syödä aamulla, niin olen käytännössä aina ollut pätkäpaastolla. Olen myös koittanut joskus käydä aamupäivällä salilla ennen syömistä, eikä voimien/jaksamisen osalta ollut mitään ongelmaa.

Täällä samat. Yritin muutaman vuoden totuttaa itseni aamupalaan, mutta aina se oli yhtä väkinäistä. Treenit teen aina aamupäivällä ja ei se oikeastaan vaikuttanut mitenkään, kun päätin jättää aamupalat suosiolla pois.

Oletetaan vaikka, että ihminen kuluttaa 2500kcal päivässä keskimäärin, kaikki muu ravinto ilman aamiaista on 2400-2600kcal = paino pysyy about samassa. Sitten kun vedetään siihen 300-600 kcal aamiaista päälle -> pikkuhiljaa aletaan lihomaan. Eli jo aamiaisen poisjättö ja muut ateriat samana voisi pitää monet samassa painossa ja/tai helpottaa laihtumaan ilman että asia käytännössä haittaa mitenkään elämää.

Vaikka sinä ja minä tykätään skipata aamupala niin kyllä siitä taitaa väestötasolla jonkinlainen näyttö olla, että aamupalan syöminen vähentää nälän tunnetta myöhemmin päivällä. Ja onhan se treenaavalle ihmiselle kaiketi ihan hyödyllinenkin ateria. Mutta tietysti yksilöllisyyden huomiointi ateriamäärissä ja -väleissä taitaisi olla järkevä lähestymistapa asiaan. Jotkut tykkää jopa syödä vain kerran päivässä, eikä se kai mitenkään erityisen huono vaihtoehto ole, jos ei tavoitteellisesti urheile ja virtaa riittää vaatimustason mukaisesti päivän mittaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Teoriassa treenaavallakin ihmisellä voi OMAD (One Meal A Day) toimia ihan hyvin, ainakin ajoittain.

Ei ole mitään yleissääntöä, että urheilijan pitäisi syödä koko ajan pitkin päivää. Toki jos ammatikseen urheilee, niin sitten asia on ihan oma tieteenhaaransa varmaankin. Mutta siis periaatteessa urheilija voi pätkäpaastoilla siinä missä muutkin. Ei ole erityisen oleellista, milloin ravintoaineet saa, kunhan saa. Ja paastohan voi suorastaan buustata jaksamista. Jalka on kepeämpi, mieli on kepeämpi.

 

[Kaaaapo]

Voisihan tuosta hyvin jättää pois aamupalan+välipalan, siirtää lounaan 11-13 välille, lisätä tarpeen mukaan päivälliseen syötävää ja jättää iltapalan pois tai siirtää sen johonkin 18-19 välille. Omaan silmään ihan järkyttävää ruoan puputtamista.

Aamupala on melko turha, ihmiset on vaan totuttaneet siihen itsensä. Jos ei syö aamulla -> tottuu -> ei tule nälkä kuin joskus päivällä.
Syöt joka aamu -> tulee nälkä jos et syö

Itse esim syön:
Klo 11-12 "oikea ruoka"
klo 16-17 "toinen oikea ruoka"
klo 18-19 "jotain pientä"

Jos söisi nälän mukaan, niin ekan ruoan voisi helposti syödä joskus 12-15 välimaastoon, eikä vielä huomaisi energiatasoissa tms. Mutta tälleen tämä toimii itsellä, toki välillä tulee syötyä jossain välissä muutakin, mutta yleensä tuolla rungolla.

Itse en syö ravinteiden osalta köyhiä/turhia maitotuotteita (rahkat, juustot yms) enkä senkään puolesta, koska nuo haisee omaan nenään aivan kuvottaville, liekö sitten vaikuttaa osaltaan näläntunteeseen kun en noita syö missään muodossa, vaan syön sitten jotain kasviksia/kanaa tms + jos syön leipää niin ruista.



Kyllähän paastoista ja pätkäpaastoista on puhuttu ihan suomen mediassakin jo vuosikausia ja ovat ihan tunnettuja painonhallintakeinoja.

Töissä kun seuraa ihmisiä jotka ahmii ilmaisia aamupaloja, niin lähes kaikki on ylipainoisia, ei siitäkään näy iloa olevan jos syö usein.

Pätkäpaasto on helppo tapa rajoittaa saatuja kaloreita, olettaen ettei ole venyttänyt vatsalaukkua koripallon kokoiseksi. Normaalisti ei lyhyemmässä aikaikkunassa ehdi edes mättämään niin jäätäviä määriä "tavallista" ruokaa, että sillä pystyisi lihomaan. Tietysti yrittämällä nyt lihoo melkein millä ruokavaliolla tahansa.

Ja onhan se loogisesti pääteltynä helpompaa valmistaa 2-3 ateriaa päivässä, kuin 4-6 ateriaa, lisäksi aikaa kuluu vähemmän syömiseen ja tekemiseen niin onhan sekin helpompaa.


Itse olen käynyt salilla teinistä asti, harrastanut välillä kamppailulajeja 5-7 päivänä viikossa, pyöräillyt joka paikkaan ja liikkunut paljon, eikä tämä oma ruokavalio ainakaan ole menoa mielestäni rajoittanut.

En tykännyt edes lapsena syödä aamulla, niin olen käytännössä aina ollut pätkäpaastolla. Olen myös koittanut joskus käydä aamupäivällä salilla ennen syömistä, eikä voimien/jaksamisen osalta ollut mitään ongelmaa.

Tietenkään kaikki ruokavaliot ei sovi kaikille, mutta kyllä toi jatkuvaan puputtaminen vaikuttaa melko turhalle ellei ole jo joku olympiatason urheilija jonka täytyy optimoida kaikki täydellisesti.


Näkisin että ihmiset tuppaa syömään joka aterialla vähän liikaa -> mitä useamman aterian syö -> sitä enemmän on potentiaalia syödä liikaa

Toinen potentiaalinen syy lihavuuteen on alkoholin käyttö, joka on Suomessa ihan naurettavan normalisoitua. Joka viikko käytetään monta annosta ja sitten se on olevinaan terveellistä ja normaalia. Varsinkin jos vetää perseet viikonloppuna, niin on pahimmillaan seuraavan viikon puoliväliin pienessä krapulassa ja se altistaa syömään miten sattuu ja vähentää halua liikkua.

Oletetaan vaikka, että ihminen kuluttaa 2500kcal päivässä keskimäärin, kaikki muu ravinto ilman aamiaista on 2400-2600kcal = paino pysyy about samassa. Sitten kun vedetään siihen 300-600 kcal aamiaista päälle -> pikkuhiljaa aletaan lihomaan. Eli jo aamiaisen poisjättö ja muut ateriat samana voisi pitää monet samassa painossa ja/tai helpottaa laihtumaan ilman että asia käytännössä haittaa mitenkään elämää.

Mitä virkaa tuo ensimmäinen "oikea ruoka" tuossa ajaa? Jos totuttelet olemaan syömättä sitä niin voit hyvinkin odotella sinne klo 16-17 sitä toista "oikeaa ruokaa". Turhaan käytät aikaasi siihen ensimmäisen "oikean ruoan" valmistamiseen, saati sen syömiseen. Vaikuttaa vähän jatkuvalta puputtamiselta ja ihan turhalta ajan haaskaukselta tuommoinen ruokailurytmi. Helposti käy niin, että yhdellä "oikealla ruoalla" vedät kaloritarpeesi kohdilleen, ja sitten sillä toisella "oikealla ruoalla" mennään jo yli. Siitä se lihoaminen sitten lähtee. Ei ihme, että Suomi on täynnä läskejä, jos tuollaista ruokailurytmiä noudattavat. /s

 

[Kautium]

~ 10 vuotta olen yrittänyt pudottaa painoa lisäämällä liikuntaa, laskemalla kaloreita ja kärsimällä nälästä, kun ratkaisu oli vähentää aterioiden määrää ja kasvattaa aikaa näiden välissä.

Ratkaisu on syödä terveellistä ruokaa vähemmän kuin kuluttaa. Et vaan ole selvästikään aiemmin onnistunut siinä. Hyvä jos nyt on löytynyt sinulle sopiva tapa, mutta se on silti kakkapuhetta, että kyse olisi mistään muusta.

Kannattaa käydä inbody-mittauksessa, josta selviää perusaineenvaihdunnan määrä kaikkien muiden tietojen lisäksi. Sen jälkeen ottaa käyttöön jonkin kalorilaskurin (esim. Sulamo.fi on hyvä, tai vaatimattomampana vaihtoehtona ilmainen kilokalori.net) ja merkitsee sinne kiinteästi sopivan päivittäisen kalorimäärän mitatun perusaineenvaihdunnan (ja päivittäisen aktiviteetin) perusteella. Kalorivaje ei mielellään saa olla yli 500kcal/päivä, kun se aiheuttaa enemmän ongelmia kuin hyötyä pitkässä juoksussa. Kun nämä on ok, niin sitten vaan kirjaa palveluun jokaisen murun mitä suuhunsa laittaa ja noudattaa rajoja + makrosuosituksia. Lopputuloksena laihtuu hitaasti mutta varmasti riippumatta siitä kuinka usein päivässä syö.

 

[Maxxi]

Tuo aamupala on kyllä jännä. Vuosiin en ole itse aamupalaa syönyt pois lukien ehkä kerran kuukaudessa joku viikonloppu kun tekee mieli puuroa.

Sen mitä omalla kohdalla olen huomannut niin jos syön aamupalan niin sen jälkeen tulee nälkä 2-3h päästä. Jos taas en syö aamupalaa niin tätä ei tule. Ja koskaan aamulla ei ole nälkä joten sen puolesta ei ole ”tarvetta” syödä.

Yleensä itse syön ensimmäisen (ja yleensä myös päivän ainoan) aterian 14-17 välillä. Riippuu ihan päivästä että miten kiireinen on, ensimmäistä kertaa tulee ”nälkä”, yleensä 14-15 välillä.

Oma käsitys tästä kaikesta on se että jokaisen keho (hormonitoiminta) on tottunut tiettyyn rytmiin. Jos syöt vuoden ajan niin että ensimmäinen ateria on kello 15, niin keho tottuu tähän ja ei lähetä ”nälkäsignaaleja”, ainakaan voimakkaita sellaisia, aamun aikana.

Tähän kai se Ozempic toiminta myös perustuu -> näläntunne häviää -> et koe tarvetta syödä -> kalorimäärät tippuu -> paino laskee.

Samaan lopputulokseen pääsee kyllä ilman lääkkeitäkin mutta vaatii sitä mielenlujuutta, niinkuin muutkin dieetit.

 

[Gespard]

Oma käsitys tästä kaikesta on se että jokaisen keho (hormonitoiminta) on tottunut tiettyyn rytmiin. Jos syöt vuoden ajan niin että ensimmäinen ateria on kello 15, niin keho tottuu tähän ja ei lähetä ”nälkäsignaaleja”, ainakaan voimakkaita sellaisia, aamun aikana.

Niin semmoisella joka ei juuri liiku. Ruokatottumuksia ajatellaan helposti yhtenä pakettina, mutta tottakai niiden pitäisi sopeutua (vaihtelevaan) elämänrytmiin jos haluaa optimoida.

 

[kjns]

Ihan mielenkiintoinen ketju ollut lueskella tämä, en nyt ihan joka viestiä ole lukenut, mutta suuren osan kuitenkin.

Itse olen yksi näitä jotka on kamppailleet painonsa kanssa lähes koko ikänsä ja etenkin aikuisena. Jos nyt tarkkaillaan ajanjaksoa täysi-ikäisyyden saavuttamisesta (n. parikymmentä vuotta sitten) nykyhetkeen, on paino seilannut vaihtelevalla käyrällä noin 85 ~ 119 kilon välillä ja elämäntavat likipitäen aktiiviurheilijasta väsyneeksi sohvaperunaksi joka yrittää välillä vähän tehdä jotain.

Jotain ketjussa esitettyjä pointteja jos peilais omaan elämään niin voisin sanoa, että

1) Itsellä tuntuu että paino tippuu vain kun ruokavalio on ns. kunnossa ja liikun riittävän aktiivisesti (juoksu/pyöräily/hiihto/rullaluistelu/sali tms. riittävän kovalla intensiteetillä min. 2krt/vk). Paino pysyy muuttumattomana kun jompi kumpi ehdoista toteutuu, mutta laskee vain kun molemmat toteutuu.

2) Kilot tulee todella helposti takaisin. Jos ruokavalio repsahtaa ja liikunta vähenee on seuraus välitön painonnousu. Tässä mutulla paljon vaihtelua henkilöiden välillä, itse vitsailen että tarttuu kilo mukaan kun avaa jääkaapin oven, mutta tunnen ihmisiä jotka syö mua enemmän ja liikkuu mua vähemmän eikä liho. Geenit vaikuttaa. Jos saat tässä huonommat kortit niin pitää sitten pelata niiden kanssa.

3) Kaloreiden laskeminen ja ruoka-annosten punnitseminen helpottaa painonhallintaa. Tässä sekä psykologinen että käytännön puoli; kun tiedät faktisesti että syömäsi (pieni) annos sisältää riittävän määrän kaloreita, ei tule pään sisällä (niin helposti) oloa että syö liian vähän ja jää nälkä. Toisaalta myös punnitsemisen avulla tiedät oikeasti paljonko kaloreita tunget todellisuudessa suuhusi. Silmä on huono väline siihen jos sitä ei ole ensin "kalibroitu" pitkään jatkuneella punnitsemisella. Nykyään on jo jonkinlainen "näppituntuma" jolla arvioida silmämääräisesti.

4) Tähän liittyen, annoskoot jos on päässeet repsahtamaan niin niiden hilaaminen takaisin järkevälle tasolle on aika vaivalloista. Vatsalaukun venyminen jne ja erot siinä miten ihmisillä kylläisyyshormoni erittyy. Kun pienempään annoskokoon on tottunut ei jää sitä kalvavaa näläntunnetta.

5) Riittävästi kevyitä kasviksia/salaattia lautaselle. Ovat terveellisiä ja täyttävät, mutta eivät sisällä paljoa kaloreita. Lounasravintolassa itse täytän lautasen puolilleen lisukesalaattia ja lämmintä ruokaa vain toiselle puolelle lautasta niin tulee automaattisesti otettua vähemmän.

6) Sokerikoukku on todellinen ongelma osalle meistä ihmisistä. Itse en edes syö kauheasti sokeriherkkuja mutta jumalauta kun ne "sokeriniksat" iskee päälle niin kollaan kaappeja läpi kuin narkkari lääkehyllyä etsien olisko jääny jotain hyvää hyllyyn piiloon. Helpoin tapa olla syömättä karkkia ja herkkuja on olla ostamatta sitä. Jos sitä on kaapissa, ei välttämättä riitä itsekuri olla syömättä. Ei mulla ainakaan aina riitä, riippuu kuinka pahat vierotusoireet iskee.

7) Sosiaalinen ympäristö ei monesti tue painonpudottajan tavoitteita. Sukulaisilla monesti vaikea käsittää "miksi ei ruoka maistu" kun syö pari perunaa ja kauhallisen kastiketta salaatin kera. "Pitäähän aikuisen miehen syödä että jaksaa" ynnämuut. Sitten kun se jälkiruuaksi leipastu kermakakkukaan ei maistu niin ihmetellään taas onko tarjoiluissa jotain vikaa. Tätä ongelmaa voi yrittää helpottaa jos saa sommiteltua vaikka raskaamman puoleisen fillarilenkin saman päivän illalle. Voi vääntää mummon läskisoosit ja kermakakut naamariin jos käy polttamassa illalla puoltoistatuhatta kalora tielle.

8) Elämäntilanteet vaikuttaa vahvasti. Kun on "paketti kasassa" ja elämä rullaa mukavasti on helpompi keskittyä sellaisiin kotkotuksiin kuin painonhallinta. Omalla kohdalla ainakin käppyrän taitekohdissa on useimmissa melko lähellä jokin muu muutos elämässä.

9) Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata elintapoja, mutta kannattaa mieluummin aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Nuorena isompiakin muutoksia tapahtui suht nopeasti mutta nyt kun neljäkymppiä lähestyy on muutokset hitaampia. Vielä hankalampaa on jos herää asiaan vasta viiskymppisenä, tai jos jokin elintasosairaus on jo aiheuttanut ongelman.

Itsellä tuli sellainen "nyt tää on pakko korjata" olo viime kesänä ja aloitin silloin määrätietoisen suunnanmuutoksen painon tiputtamiseksi ja kunnon kohottamiseksi. Ei sillä ettäkö kunto olis ihan paska ollut ennenkään koska kuitenkin joltensakin aktiivisesti tuli käytyä lenkillä sitä ennekin, mutta muuten elintavoissa oli korjattavaa ja paino oli päässyt nousemaan.

Elokuussa otin keittiövaa'an ja kalorilaskurin mukaan jokapäiväiseen elämään, pyrin pitämään syömiset noin parissa tuhannessa kalorissa (treenipäivän enemmän) ja revin itseni vaikka väkisin pari kertaa viikossa lenkille. Tällä hetkellä painoa lähtenyt reilu 13 kiloa (118->105), ja alkaa jo ahdistamaan jos ei pääse lenkille muiden kiireiden takia vähintään sitä paria kertaa viikossa. Homma edistyy aika mukavasti ja nyt on kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis taas kun alkaa näkymään valoa tunnelin päässä tän painon kanssa kamppailun parissa. Toki on tässä "onnistuttu" ennenkin ja singottu takaisin korkeampiin painoihin, mutta pitää yrittää tällä kertaa saada muutos pysymään paremmin...

Edit; alkoi vähän tuo inbody-mittaus kiinnostamaan ja huomasi että Akavalaiset saa Member+:n kautta niiltä 25% alennuksen, pitäsköhän ostaa vuosikortti...

 

[Kautium]

Edit; alkoi vähän tuo inbody-mittaus kiinnostamaan ja huomasi että Akavalaiset saa Member+:n kautta niiltä 25% alennuksen, pitäsköhän ostaa vuosikortti...

Ehdottomasti kannattaa. Bodymajan mittauspiste on kätevä ja edullinen. Sieltä saa koodilla "NYYSSIS20" -20% alennuksen, jonka myötä rajaton määrä mittauksia 12kk aikana maksaa 63€. Mittaus kestää kokonaisuudessaan jonkun 3-4 minuuttia ja lopputuloksena saa kattavan raportin kehon rakenteesta ja monia terveydelle merkittäviä indikaattoreita, kuten viskeraalirasvan (sisäelinrasvan) määrän. Mittauksissa kannattaa käydä vaikka kuukauden välein, niin näkee etenemisen.

Koodi on peräisin täältä:

BODYMAJAN KEHONKOOSTUMUSMITTAUSTA ITSEPALVELUNA - Mika Nyyssölä

Moikka! Kehonkoostumusmittaus on erinomainen työkalu, kun halutaan seurata omaa kehitystä treeneissä. Se on työkaluna tavallaan kuin normi vaaka, joka mittaa painon mutta tässä kohtaa paljon enemmän kuin pelkkää elopainoa. Inbodylaite…

mikanyyssola.fi

 

[KapteeniTunkki]

Kiitos kirjoituksesta @kjns , on kuin omasta elämästä - noita painon numeroita myöten.

Pari kommenttia omalta osalta vielä päälle:

Itse näen, että painonpudotuksessa on akuutti ja krooninen osa. Akuutti on se, millä homman saa liikkeelle oli se pussikuuri, tiukempi pätkäpaasto, verkkovalmennettu ruokavalio tai mikä-nyt-onkaan-muotia ateriasuunnitelma. Tällä saa pois ne ensimmäiset 10-20kg tai sinnepäin. Sitten on krooninen osa, joka on ne paljon puhutut terveemmät elämäntavat, joilla jatkaa siitä eteenpäin. Tällä tavalla saa hyvän siirtymän sitten "parempaan arkeen".

Sosiaaliseen aspektiin oli sinkkuna helppo ratkaisu: silloisen dietin päivän ainoan "oikean" aterian kun ajoitti sosiaalisiin tilanteisiin; joko kaverien kanssa tai työpaikalla.

Itse olen vasta siellä derivaatan nollakohdan tietämillä ja matka on toivottavasti taas alas.

 

[Kautium]

Kiitos kirjoituksesta @kjns , on kuin omasta elämästä - noita painon numeroita myöten.

Pari kommenttia omalta osalta vielä päälle:

Itse näen, että painonpudotuksessa on akuutti ja krooninen osa. Akuutti on se, millä homman saa liikkeelle oli se pussikuuri, tiukempi pätkäpaasto, verkkovalmennettu ruokavalio tai mikä-nyt-onkaan-muotia ateriasuunnitelma. Tällä saa pois ne ensimmäiset 10-20kg tai sinnepäin. Sitten on krooninen osa, joka on ne paljon puhutut terveemmät elämäntavat, joilla jatkaa siitä eteenpäin. Tällä tavalla saa hyvän siirtymän sitten "parempaan arkeen".

Sosiaaliseen aspektiin oli sinkkuna helppo ratkaisu: silloisen dietin päivän ainoan "oikean" aterian kun ajoitti sosiaalisiin tilanteisiin; joko kaverien kanssa tai työpaikalla.

Itse olen vasta siellä derivaatan nollakohdan tietämillä ja matka on toivottavasti taas alas.

Niillä kaiken maailman pikadieeteillä ja muilla taikakonsteilla ensimmäinen "nopeasti lähtevä" 10kg on yleensä lähinnä nestettä. Onhan se jotain sekin, mutta se antaa helposti väärän kuvan siitä mitä kehossa tapahtuu.

Painonpudotuksen olennaisin osa ylipäätään on tehdä päätös elintapojen muutoksesta ja sen jälkeen pitää kiinni suunnitelmasta. Kyse ei ole sprintistä, vaan maratonista. Kärvistelyä ei tarvitse harrastaa, eikä myöskään nälkää tarvitse nähdä, kuten monesti kuvitellaan. Päinvastoin pitää syödä yllättävän paljon, jotta ollaan sopivassa kalorivajeessa, eli ei saa syödä liian vähän, eikä liian paljon. Riittää, kun vaihtaa aiempien ohjeiden mukaisesti lautaselle terveellisempää ja vähemmän energiatiheää kasvipainotteista ruokaa, liikkuu sopivasti ja ennen kaikkea laskee kalorit tunnollisesti, pysyen suunnitelluissa rajoissa.

 

[alakääntö]

Kun puhutaan ateriarymistä niin mielestäni yksi tärkeä komponentti siinä on se, että silloin kun syödään niin syödään kunnolla. Eli jos syö vaikka kolmesti päivässä niin silloin pitää joka kerta syödä kylläiseksi. Ei siis ähkyyn.

Villinä veikkauksena arvailen että suurin syy laihdutuskuurien epäonistumiseen on juurikin se että syödään aamulla joku banaani ja puoli purkkia viiliä, lounaalla joku lasten annos, iltapäivällä kahvi ja sitten illalla kun tullaan töistä kotia on hirveä nälkä ja se pitäisi ajaa pois jollain proteiinivanukkaalla, pienellä keitolla, banaanilla ja ruisleivän kannikalla. Kannattaa syödä reilusti vihanneksia aina ruokailun yhteydessä niin sisuskalutkin saa jotain tekemistä. Sinne vatsaan pitää nyt kuitenkin saada ihan voluuminakin sitä ruokaa tarpeeksi. Ei pelkät kalorit, rasvat ja proteiinit siinä auta.

Toinen vinkki minkä itse antaisin laihdutusta aloittavalle on se, että on valmis myös aloittamaan uudestaan. Repsahduksia sattuu, välillä isompiakin. Pitää vain pitää asiat suuruusluokissaan ja hoksata että yksi päivä tai viikko repsahdusta ei tarkoita etteikö voisi sen jälkeen terveellistä ruokavaliota jatkaa. Harva laihduttaa vaikka 50kg niin että alussa tekee päätöksen ja mitään ei sitten tekisi väärin seuraavan vuoden tai parin aikana. Houkutuksia tulee, välillä ylitsepääsemättömiä.

Luin joskus wikipediasta että olemassa ihan psykologinen ilmiökin. Nimeä en muista mutta se menee jotenkin niin, että kun ihminen epäonnistuu jossain, niin silloin hän sitten tarkoituksella epäonnistuu maksimaalisesti. Eli kun vaikka lihava ihminen kaupassa ei pysty vastustamaan suklaalevyn ostoa niin itseensä pettyneenä sitten kiertää vitutuksen saattelemana kaikki herkkualueet läpi keräten täyden sankon sokeria, suolaa ja rasvaa. Kun ei onnistu niin lyödään koko homma läskiksi.

Tuossakin yhdessä päivässä ei ei laihdutusprojektia voi tappaa. Katastrofiajattelun sijaan voisi ajatella, että huomenna jatkuu. Sen sijaan että tänään loppuu.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kun puhutaan ateriarymistä niin mielestäni yksi tärkeä komponentti siinä on se, että silloin kun syödään niin syödään kunnolla. Eli jos syö vaikka kolmesti päivässä niin silloin pitää joka kerta syödä kylläiseksi. Ei siis ähkyyn.

Villinä veikkauksena arvailen että suurin syy laihdutuskuurien epäonistumiseen on juurikin se että syödään aamulla joku banaani ja puoli purkkia viiliä, lounaalla joku lasten annos, iltapäivällä kahvi ja sitten illalla kun tullaan töistä kotia on hirveä nälkä ja se pitäisi ajaa pois jollain proteiinivanukkaalla, pienellä keitolla, banaanilla ja ruisleivän kannikalla. Kannattaa syödä reilusti vihanneksia aina ruokailun yhteydessä niin sisuskalutkin saa jotain tekemistä. Sinne vatsaan pitää nyt kuitenkin saada ihan voluuminakin sitä ruokaa tarpeeksi. Ei pelkät kalorit, rasvat ja proteiinit siinä auta.

Toinen vinkki minkä itse antaisin laihdutusta aloittavalle on se, että on valmis myös aloittamaan uudestaan. Repsahduksia sattuu, välillä isompiakin. Pitää vain pitää asiat suuruusluokissaan ja hoksata että yksi päivä tai viikko repsahdusta ei tarkoita etteikö voisi sen jälkeen terveellistä ruokavaliota jatkaa. Harva laihduttaa vaikka 50kg niin että alussa tekee päätöksen ja mitään ei sitten tekisi väärin seuraavan vuoden tai parin aikana. Houkutuksia tulee, välillä ylitsepääsemättömiä.

Luin joskus wikipediasta että olemassa ihan psykologinen ilmiökin. Nimeä en muista mutta se menee jotenkin niin, että kun ihminen epäonnistuu jossain, niin silloin hän sitten tarkoituksella epäonnistuu maksimaalisesti. Eli kun vaikka lihava ihminen kaupassa ei pysty vastustamaan suklaalevyn ostoa niin itseensä pettyneenä sitten kiertää vitutuksen saattelemana kaikki herkkualueet läpi keräten täyden sankon sokeria, suolaa ja rasvaa. Kun ei onnistu niin lyödään koko homma läskiksi.

Tuossakin yhdessä päivässä ei ei laihdutusprojektia voi tappaa. Katastrofiajattelun sijaan voisi ajatella, että huomenna jatkuu. Sen sijaan että tänään loppuu.

Mitään yleisiä ehdottomia totuuksia kannattaa välttää viljelemästä... Jos on ylipainoa, ja tarkoitus on laihtua, niin ei välttämättä ole mitenkään tarpeellista syödä itseään aina kylläiseksi, jos vähemmälläkin pärjää!

Mutta itse suosittelen esimerkiksi sitä, että toisina päivinä syö kunnolla ja toisina päivinä ei (juuri) mitään. Paastopäivät on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Jos taas toteuttaa tiukkaa päivän sisäistä pätkäpaastoa, niin silloin varmaankin voi ja kannattaa syödä melko kylläiseksi kun syö. Mutta sitten niitä aterioita ei kannattane syödä kovin montaa. Kolme runsasta ateriaa voi olla jo liioittelua, etenkin jos paasto ei ole erityisen pitkä.

 

[alakääntö]

Mitään yleisiä ehdottomia totuuksia kannattaa välttää viljelemästä... Jos on ylipainoa, ja tarkoitus on laihtua, niin ei välttämättä ole mitenkään tarpeellista syödä itseään aina kylläiseksi, jos vähemmälläkin pärjää!

Mutta itse suosittelen esimerkiksi sitä, että toisina päivinä syö kunnolla ja toisina päivinä ei (juuri) mitään. Paastopäivät on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Jos taas toteuttaa tiukkaa päivän sisäistä pätkäpaastoa, niin silloin varmaankin voi ja kannattaa syödä melko kylläiseksi kun syö. Mutta sitten niitä aterioita ei kannattane syödä kovin montaa. Kolme runsasta ateriaa voi olla jo liioittelua, etenkin jos paasto ei ole erityisen pitkä.

Paljon näkee sellaisia laihdutusohjeita missä on jotain puolikkaita pikkulautasia parin tunnin välein. Kun kuitenkin miettii mitä määriä lihavaksi pääsemiseksi pitää syödä niin vatsalaukkukin on todennäköisesti tilavuudeltaakin isompi. Kun ruokaa saa tarpeeksi kerralla niin nälkäkin pysyy kauemmin loitolla.

 

[Kautium]

Mutta itse suosittelen esimerkiksi sitä, että toisina päivinä syö kunnolla ja toisina päivinä ei (juuri) mitään. Paastopäivät on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

Mihin tämä suositus perustuu? Mitä siis mielestäsi saavutetaan tuollaisella pumppaamisella?

 

[Erkki_erikeepperi]

Mihin tämä suositus perustuu? Mitä siis mielestäsi saavutetaan tuollaisella pumppaamisella?

Terveyttä ja painonpudotusta. Ei tämä nyt enää kai ole mikään suuri uusi sensaatio tässä vaiheessa...

En tarkoita, että toi olisi paras systeemi kaikille, vaan että se voi olla yksi systeemi. Joka tapauksessa suosittelen ottamaan jonkinlaisia paaston variaatioita osaksi elämäänsä.

Mä itse "pumppailen" näitä variaatioitakin, eli en ole sidoksissa mihinkään yhteen systeemiin koko ajan... Tyypillisesti kerran-pari kuukaudessa vesipaastoilen kunnolla parikin päivää putkeen. Muutoin pätkäpaastoilen kelloon katsomatta. Välillä on pidempää pätkää ja välillä lyhyempää pätkää, mutta pätkää joka tapauksessa.

Nälkä ei ole juuri koskaan as such, ainakaan hirvittävän kovaa nälkää. Elimistö tottuu siihen, että ruokaa saa kun saa, ja voi saada paljonkin sitten kun saa. Tai ei. Sehän ei sitä voi tietää, läl läl lää. Ei kuulu sille.

 

[Kautium]

Terveyttä ja painonpudotusta. Ei tämä nyt enää kai ole mikään suuri uusi sensaatio tässä vaiheessa...

En tarkoita, että toi olisi paras systeemi kaikille, vaan että se voi olla yksi systeemi. Joka tapauksessa suosittelen ottamaan jonkinlaisia paaston variaatioita osaksi elämäänsä.

Kysymys koski sitä, että mikä tuollaisen pumppauksen etu on siihen verrattuna, että elimistö saa tarvitsemansa kalori/ravinnemäärän sopivin väliajoin joka päivä? Mikä on siis tiede taustalla, joka sanoo että tuollainen paastoilu on tarpeen?

Aika vaikea on uskoa, että siitä olisi mitään varsinaista hyötyä, mutta toki se voi olla joillekin helpompi tapa hallita kalorimääriä. Ehkä tuollaiseen on jotain muitakin syitä, mutta mitä ne ovat?

 

[Erkki_erikeepperi]

Kysymys koski sitä, että mikä tuollaisen pumppauksen etu on siihen verrattuna, että elimistö saa tarvitsemansa kalori/ravinnemäärän sopivin väliajoin joka päivä? Mikä on siis tiede taustalla, joka sanoo että tuollainen paastoilu on tarpeen?

Aika vaikea on uskoa, että siitä olisi mitään varsinaista hyötyä, mutta toki se voi olla joillekin helpompi tapa hallita kalorimääriä. Ehkä tuollaiseen on jotain muitakin syitä, mutta mitä ne ovat?

Ilmeisesti parantaa kehon hormonitoimintaa ja veriarvoja, suoraan siis kaloreista riippumatta.

Kannattaa koko ajan muistaa, että ihmiselle ei ole mitenkään luontaista, että ruokaa on saatavilla säännöllisesti monta kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina, joka päivä. Päinvastoin ihmiselle (ja miksei monille muillekin eläimille) on luontaista se, että toisinaan ruokaa saa ja toisinaan ei saa... Sillä tavalla homo sapienskin on elänyt noin 99% olemassaolostaan tällä planeetalla. Ja sen 99 prosentin aikana eivät liikalihavuus ja elintasosairaudet ole olleet mikään juttu - kumma juttu.

(Oikeastaan se on enemmänkin kuin 99%. Pikemminkin 99,95%.)

 

[Kautium]

Ilmeisesti parantaa kehon hormonitoimintaa ja veriarvoja, suoraan siis kaloreista riippumatta.

Kannattaa koko ajan muistaa, että ihmiselle ei ole mitenkään luontaista, että ruokaa on saatavilla säännöllisesti monta kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina, joka päivä. Päinvastoin ihmiselle (ja miksei monille muillekin eläimille) on luontaista se, että toisinaan ruokaa saa ja toisinaan ei saa... Sillä tavalla homo sapienskin on elänyt noin 99% olemassaolostaan tällä planeetalla. Ja sen 99 prosentin aikana eivät liikalihavuus ja elintasosairaudet ole olleet mikään juttu - kumma juttu.

(Oikeastaan se on enemmänkin kuin 99%. Pikemminkin 99,95%.)

Tuo on typerä perustelu, joka on nollatutkimuksen tasoa samaan tyyliin kuin jäätelönsyönnin korrelaatio hukkumiskuolemiin.

Ei tietenkään ole tarve syödä koko aikaa, mutta miksi elimistölle olisi hyväksi tuottaa sille näitä "säikäytysefektejä"?

Maalaisjärki sanoo, että elimistö toimii parhaiten, kun energiaa saadaan sopivin väliajoin ja kalorimäärää on suhteessa tarpeeseen, eikä sen ei tarvitse koko aikaa varautua siihen, että yhtäkkiä ruokaa ei tulekaan.

Jos eri indikaattorit paranevat kuten kaiken maailman lööpit kirkuvat, niin johtuuko se juuri siitä paastosta, vaiko kuitenkin siitä, että syödään vähemmän, jolloin olisi helpompi vaan tosiaan hallita kalorimääriä yleisesti ja unohtaa nämä kärvistelyt?

En sano, etteikö hyötyä voisi olla. Haluaisin kuitenkin ymmärtää mitkä ne hyödyt ovat ja miksi? Siis muuten kuin että tykkää sellaisesta samaan tapaan kuin vaikka horoskoopeista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tuo on typerä perustelu, joka on nollatutkimuksen tasoa samaan tyyliin kuin jäätelönsyönnin korrelaatio hukkumiskuolemiin.

Ei tietenkään ole tarve syödä koko aikaa, mutta miksi elimistölle olisi hyväksi tuottaa sille näitä "säikäytysefektejä"?

Maalaisjärki sanoo, että elimistö toimii parhaiten, kun energiaa saadaan sopivin väliajoin ja kalorimäärää on suhteessa tarpeeseen, eikä sen ei tarvitse koko aikaa varautua siihen, että yhtäkkiä ruokaa ei tulekaan.

Jos eri indikaattorit paranevat kuten kaiken maailman lööpit kirkuvat, niin johtuuko se siitä juuri paastosta, vaiko kuitenkin siitä, että syödään vähemmän, jolloin olisi helpompi vaan tosiaan hallita kalorimääriä ja unohtaa nämä kärvistelyt?

En sano, etteikö hyötyä voisi olla. Haluaisin kuitenkin ymmärtää mitkä ne hyödyt ovat ja miksi? Siis muuten kuin että tykkää sellaisesta samaan tapaan kuin vaikka horoskoopeista.

Paasto parantaa esimerkiksi insuliinitasoja, josta nyt on tietysti kaikenlaista hyötyä ylipainosta kärsiville henkilöille...

Säännöllinen syöpöttely ei anna insuliinitasoille samanlaista mahdollisuutta korjautua ja toisaalta "kierre ruokkii itseään". Insuliiniresistenssi aiheuttaa näläntunnetta! Mitä enemmän/tiheämmin siis syöt, niin sitä enemmän sulla on nälkä! Eli homma toimii juuri päinvastoin kuin yleinen ajatus menee. Toki järkevällä ruokavaliolla homma voi toimia niinkin, mutta aika usein tai yleensä, melkein aina, ei toimi pidemmän päälle kuitenkaan käytännössä. Yleensä laihduttajat epäonnistuu, kuten tiedetään.

Tässä nyt yksi random tutkimus...

Effect of Intermittent Fasting Diet on Glucose and Lipid Metabolism and Insulin Resistance in Patients with Impaired Glucose and Lipid Metabolism: A Systematic Review and Meta-Analysis - PMC

The question of whether or not intermittent fasting diets improve the clinical indicators of glycolipid metabolism remains unclear. This study systematically reviewed the relevant clinical trials to evaluate the effects of intermittent fasting diet ...

www.ncbi.nlm.nih.gov

 

[Kautium]

Paasto parantaa esimerkiksi insuliinitasoja, josta nyt on tietysti kaikenlaista hyötyä ylipainosta kärsiville henkilöille...

Säännöllinen syöpöttely ei anna insuliinitasoille samanlaista mahdollisuutta korjautua ja toisaalta "kierre ruokkii itseään". Insuliiniresistenssi aiheuttaa näläntunnetta! Mitä enemmän/tiheämmin siis syöt, niin sitä enemmän sulla on nälkä! Eli homma toimii juuri päinvastoin kuin yleinen ajatus menee. Toki järkevällä ruokavaliolla homma voi toimia niinkin, mutta aika usein tai yleensä, melkein aina, ei toimi pidemmän päälle kuitenkaan käytännössä. Yleensä laihduttajat epäonnistuu, kuten tiedetään.

Tässä nyt yksi random tutkimus...

Effect of Intermittent Fasting Diet on Glucose and Lipid Metabolism and Insulin Resistance in Patients with Impaired Glucose and Lipid Metabolism: A Systematic Review and Meta-Analysis - PMC

The question of whether or not intermittent fasting diets improve the clinical indicators of glycolipid metabolism remains unclear. This study systematically reviewed the relevant clinical trials to evaluate the effects of intermittent fasting diet ...

www.ncbi.nlm.nih.gov

En nyt tässä terassilla istuessa pysty perehtymään tarkemmin, mutta pikaisella vilkaisulla ei tuostakaan tiivistelmästä selvinnyt, että oliko siinä vertailua siihen perinteiseen malliin, jota aiemmin tarkoitin?

Ihan varmasti pätkäpaasto toimii, mutta paraneeko tilanne nimenomaan sen paaston vuoksi, vai siksi että syödään vähemmän? Veikkaan jälkimmäistä ja niin veikataan tässäkin:

Pätkäpaastot osana laihdutusta ja urheilua – Hulmi ja Laakso

Nykyään on jos jonkinlaisia dieettejä ja erilaisia tapoja laihduttaa. Tällä kertaa käsittelemme LitM Mia Laakson kanssa erilaisia jaksottaisia paastoja eli pätkäpaastoja osana laihdutusta ja vertaa…

lihastohtori.wordpress.com

 

[Erkki_erikeepperi]

En nyt tässä terassilla istuessa pysty perehtymään tarkemmin, mutta pikaisella vilkaisulla ei tuostakaan tiivistelmästä selvinnyt, että oliko siinä vertailua siihen perinteiseen malliin, jota aiemmin tarkoitin?

Ihan varmasti pätkäpaasto toimii, mutta paraneeko tilanne nimenomaan sen paaston vuoksi, vai siksi että syödään vähemmän? Veikkaan jälkimmäistä ja niin veikataan tässäkin:

Pätkäpaastot osana laihdutusta ja urheilua – Hulmi ja Laakso

Nykyään on jos jonkinlaisia dieettejä ja erilaisia tapoja laihduttaa. Tällä kertaa käsittelemme LitM Mia Laakson kanssa erilaisia jaksottaisia paastoja eli pätkäpaastoja osana laihdutusta ja vertaa…

lihastohtori.wordpress.com

Tuon tutkimuksen tiivistelmästä ei suoraa vastausta saa kysymykseen, mutta voihan tässä olla vähän molemmistakin kysymys. Ja sitten tullaan siihen, että väliäkö tuolla, pääasia että tulosta tulee?

Kuitenkin ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna on aika luonnollista, että insuliinitasot ja vaste muuttuvat vähän väkisinkin, jos ei syö pitkään aikaan. Ja mahdollisesti tehokkaammin kuin muilla konsteilla. Sopii kyllä ihan perusjärkeen sellainen.

 

[Rapilysin]

Kannattaa koko ajan muistaa, että ihmiselle ei ole mitenkään luontaista, että ruokaa on saatavilla säännöllisesti monta kertaa päivässä tiettyinä kellonaikoina, joka päivä. Päinvastoin ihmiselle (ja miksei monille muillekin eläimille) on luontaista se, että toisinaan ruokaa saa ja toisinaan ei saa... Sillä tavalla homo sapienskin on elänyt noin 99% olemassaolostaan tällä planeetalla. Ja sen 99 prosentin aikana eivät liikalihavuus ja elintasosairaudet ole olleet mikään juttu - kumma juttu.

Ihmiselle ei ole myöskään luontaista, että kardiologi käy stenttaamassa koronaarin auki tai infektioon syödään antibioottia. Silti se on ihan terveellistä ja järkevää monessakin tapauksessa. Lähinnä viittaan siihen, että on jokseenkin tyhjä argumentti todeta, että ihmisillä ei ole aina ollut mahdollisuus syödä säännöllisesti. Eiköhän suurempi ongelma liene, että se syöty ruoka on kovin energiatiheää.

Silloin kun ihmiset keräili matoja viikunanlehti kullin päällä niin onnekkaimmat kuolivat vasta kolmekymppisenä, eikä sillä ollut kauheasti edes merkitystä mikä oli terveellistä. Hoikkia kyllä varmasti olivat.

 

[Joku_242]

Silloin kun ihmiset keräili matoja viikunanlehti kullin päällä niin onnekkaimmat kuolivat vasta kolmekymppisenä, eikä sillä ollut kauheasti edes merkitystä mikä oli terveellistä. Hoikkia kyllä varmasti olivat.

Eiköhän ne lihavuusgeenit ole peräisin juurikin tuolta ajalta, kun pieni "pelastusrengas" vyötäröllä oli juurikin sitä jos tuli vähän nälänhätää...

 

[potero]

Nämä erkin paastovinkit voi varmaan jättää omaan arvoonsa. Oman kokemuksen perusteella kukaan oikeasti hyvässä kunnossa oleva ei noudata tällaisia ihmeellisiä paastoiluja. Vaikea nähdä miten tuo toimisi jos liikkuu vähänkään enemmän. Sama pätee ketoruokavalioon.

Voisiko se ratkaisu olla että syö normaalia ruokaa ja liikkuu? Ns. "oikea ruoka" ei yleensä ole lähellekkään niin energiatiheää kuin vaikkapa joku suklaa tai sipsit.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ihmiselle ei ole myöskään luontaista, että kardiologi käy stenttaamassa koronaarin auki tai infektioon syödään antibioottia. Silti se on ihan terveellistä ja järkevää monessakin tapauksessa. Lähinnä viittaan siihen, että on jokseenkin tyhjä argumentti todeta, että ihmisillä ei ole aina ollut mahdollisuus syödä säännöllisesti. Eiköhän suurempi ongelma liene, että se syöty ruoka on kovin energiatiheää.

Silloin kun ihmiset keräili matoja viikunanlehti kullin päällä niin onnekkaimmat kuolivat vasta kolmekymppisenä, eikä sillä ollut kauheasti edes merkitystä mikä oli terveellistä. Hoikkia kyllä varmasti olivat.

Kyllä entisaikoina onnekkaimmat ovat eläneet hyvinkin vanhoiksi, mutta keskimäärin on kuoltu nuorina (johtuen sairauksista ja onnettomuuksista, erityisesti korkeasta lapsikuolleisuudesta, mutta ei niinkään huonoista elintavoista...).

Pointti oli, että ihmisen evoluutio on johtanut siihen, että ihmiselle on täysin normaalia ja luonnollista, ilmeisesti myös terveellistä, saada toisinaan ruokaa ja toisinaan sitten ei. "Vararavintoakin" voi hieman kertyä pahan päivän varalle, ja se on rajallisesti ihan ok, jos se paha päivä sitten joskus oikeasti myös tulee eikä jää tulematta...

Ruuan saannin satunnaisuus vaikuttaa elimistöön sillä tavalla, että toiminnot virittyy optimiin, koska elimistö tavallaan haluaa, että pian taas löydät ruokaa ja tarvitset kaiken energian löytääksesi sitä... Jos kuitenkin aliravitsemus jatkuu pitkään, ilman että sitä ruokaa oikein löytyy, niin sitten seuraa se paljon puhuttu "säästöliekki".

Nämä erkin paastovinkit voi varmaan jättää omaan arvoonsa. Oman kokemuksen perusteella kukaan oikeasti hyvässä kunnossa oleva ei noudata tällaisia ihmeellisiä paastoiluja. Vaikea nähdä miten tuo toimisi jos liikkuu vähänkään enemmän. Sama pätee ketoruokavalioon.

Voisiko se ratkaisu olla että syö normaalia ruokaa ja liikkuu? Ns. "oikea ruoka" ei yleensä ole lähellekkään niin energiatiheää kuin vaikkapa joku suklaa tai sipsit.

No ei nämä paastojutut nyt mitään tuollaista hämyistä alakulttuuria ja pseudotiedettä enää ole vuonna 2023, come on. Ihan paremmissakin piireissä näistä on jo pikku hiljaa ollut puhetta ja tieteellisiä papereita löytyy kyllä iso pino.

Vaikka sitten toisaalta taas asiahan on todella vanha, ja tuhansia vuosia vanhat uskonnolliset teoksetkin paastoon ihmisiä yllyttää - ja tuskin ihan pelkästään kiusallaan, vaan kyllä vanha kansakin on ollut asioista jyvällä.

Eikä (ainakaan pätkä-)paasto ole mitenkään ristiriidassa liikkumisen kanssa. Ehkä sitten jos vetää pitkää vesipaastoa voi tehdä mieli enemmänkin vaan chillata.

 

[Grazer]

Tuo aamupala on kyllä jännä. Vuosiin en ole itse aamupalaa syönyt pois lukien ehkä kerran kuukaudessa joku viikonloppu kun tekee mieli puuroa.

Sen mitä omalla kohdalla olen huomannut niin jos syön aamupalan niin sen jälkeen tulee nälkä 2-3h päästä. Jos taas en syö aamupalaa niin tätä ei tule. Ja koskaan aamulla ei ole nälkä joten sen puolesta ei ole ”tarvetta” syödä.

Yleensä itse syön ensimmäisen (ja yleensä myös päivän ainoan) aterian 14-17 välillä. Riippuu ihan päivästä että miten kiireinen on, ensimmäistä kertaa tulee ”nälkä”, yleensä 14-15 välillä.

Oma käsitys tästä kaikesta on se että jokaisen keho (hormonitoiminta) on tottunut tiettyyn rytmiin. Jos syöt vuoden ajan niin että ensimmäinen ateria on kello 15, niin keho tottuu tähän ja ei lähetä ”nälkäsignaaleja”, ainakaan voimakkaita sellaisia, aamun aikana.

Tähän kai se Ozempic toiminta myös perustuu -> näläntunne häviää -> et koe tarvetta syödä -> kalorimäärät tippuu -> paino laskee.

Samaan lopputulokseen pääsee kyllä ilman lääkkeitäkin mutta vaatii sitä mielenlujuutta, niinkuin muutkin dieetit.

Itse taas kun syön aamupalan niin pärjää pitkälle päivään. Aamulla tulee aina syötyä kaura- tai neljän viljan puuroa ja sillä pärjää niin että lounaaksi riittää voileipä. Aiemmin kun työskenteli konsulttipuolella, tuo lounaskin jäi usein väliin mutta hyvin pääsi kotiin asti. Töiden jälkeen sitten normaali päivällinen jotain itse tehtyä perunaruokaa yleensä, paitsi joskus jos ei ole jäänyt edellisiltä päiviltä tai viikonlopusta, niin sitten päivällinenkin on pari voileipää ja kahvi. Illalla sitten taas se puuro tai voileipää plus teetä.

 

[Rapilysin]

Itse taas kun syön aamupalan niin pärjää pitkälle päivään. Aamulla tulee aina syötyä kaura- tai neljän viljan puuroa ja sillä pärjää niin että lounaaksi riittää voileipä. Aiemmin kun työskenteli konsulttipuolella, tuo lounaskin jäi usein väliin mutta hyvin pääsi kotiin asti. Töiden jälkeen sitten normaali päivällinen jotain itse tehtyä perunaruokaa yleensä, paitsi joskus jos ei ole jäänyt edellisiltä päiviltä tai viikonlopusta, niin sitten päivällinenkin on pari voileipää ja kahvi. Illalla sitten taas se puuro tai voileipää plus teetä.

Puuroa, voileipää, voileipää ja puuroa tai voileipää. Missä sun proteiinit on ja mitä noilla eväillä jaksaa tehdä istumisen ja nukkumisen lisäksi? En siis vittuile, vaan lähinnä kiinnostaa miksi olet valinnut tuollaisen linjan?

 

[Grazer]

Puuroa, voileipää, voileipää ja puuroa tai voileipää. Missä sun proteiinit on ja mitä noilla eväillä jaksaa tehdä istumisen ja nukkumisen lisäksi? En siis vittuile, vaan lähinnä kiinnostaa miksi olet valinnut tuollaisen linjan?

Se vaan on muotoutunut tuollaiseksi. Toisinaan kun tulee käytyä työkavereiden kanssa lounaalla niin sen jälkeen tulee fiilis että nyt pitäs ottaa joku tunnin siesta. Ja puhutaan ihan oikeista lounasruokaloista, ei mistään kebabista. Tuon takia huomannut että mieluummin menee kevyellä lounaalla ja syö vasta kotona.

Puuron keitän toki maitoon ja nautin sen voisilmän kera niin ei ihan ilman proteiineja mennä.

Paino on normaali kun kohtuullisesti tulee syötyä ja joka päivä lenkkeiltyä ja ainoa moite työterveystarkastuksessa tuli että LDL-kolesteroli on aika paljon yli sallitun eli 5,6 kun se saisi olla 3, muut arvot OK. Tuota nyt kokeilen että vaikuttaako, kun vaihtanut margariinin Benecoliin tai Alentajaan, juuston vähärasvaisempaan ja pyrkinyt suosimaan siipikarjan lihaa sian ja naudanlihan sijaan. Syksyllä voisi käydä uusiksi labrassa että näkyykö mitään vaikutusta. Ongelma toki perinnöllinen molemmin puolin että voi olla ettei sitä ilman lääkitystä korjata.

 

[Moilaps]

Ainakaan tämän perusteella ei ennen syöty hillitysti vaan sokeria ja rasvaa meni mutta paino ei noussut. Kaloreitakin tuli helposti 3500kcal. Toki maataloustyö kuluttaa mutta silti.

 

[Tonnin Seteli]

Ainakin tuosta väitetysti korkeasta sokerin kulutuksesta jonakin vuonna (110 lbs vuodessa) voisi saivarrella osan pois jo alkoholin kotivalmistuksella ja homeisina helvettiin heitetyillä hilloilla. Toki amerikkalainen sokeriperinne edeltää lihavuusepidemiaa selkeästi ja aamiaisilla on sutattu siirappia.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ainakaan tämän perusteella ei ennen syöty hillitysti vaan sokeria ja rasvaa meni mutta paino ei noussut. Kaloreitakin tuli helposti 3500kcal. Toki maataloustyö kuluttaa mutta silti.

Ruoka oli luonnollisempaa eikä se ollut täynnä piiöosokeria.

Ruoan syönti ei muutenkaan ollut samalla tavalla "ajanvietettä" kuin nykyään.

 

[Tonnin Seteli]

Ruoka oli luonnollisempaa eikä se ollut täynnä piiöosokeria.

Ruoan syönti ei muutenkaan ollut samalla tavalla "ajanvietettä" kuin nykyään.

Ottamatta kantaa siihen miten nykyään syödään kaikki mikä vastaan tulee ja ottamatta kantaa siihen esitetäänkö tuossa pseudotiedettä, on kuitenkin huomioitava että mainituissa luvuissa on ajattelemisen aihetta.

 

[Joku_242]

Ottamatta kantaa siihen miten nykyään syödään kaikki mikä vastaan tulee ja ottamatta kantaa siihen esitetäänkö tuossa pseudotiedettä, on kuitenkin huomioitava että mainituissa luvuissa on ajattelemisen aihetta.

Vähän kyllä epäilyttää että voiko noi luvut pitää paikkaansa.

Itse arvelisin vaan että ruoka on liian hyvää, ja kaikenlaisia herkkuja on ihan liikaa tarjolla minkä takia syöty kalorimäärä nousee. Sen lisäksi istumatyö on toki myös yleistynyt, mikä vähentää kulutusta.

 

[qtba]

Vähän kyllä epäilyttää että voiko noi luvut pitää paikkaansa.

Itse arvelisin vaan että ruoka on liian hyvää, ja kaikenlaisia herkkuja on ihan liikaa tarjolla minkä takia syöty kalorimäärä nousee. Sen lisäksi istumatyö on toki myös yleistynyt, mikä vähentää kulutusta.

Riittää kun katsoo kaupunkirakennetta ja miten ihmiset liikkuivat ennen sotia, vs. autoistumisen alettua USA:ssa kunnolla 1950-luvulla. Ihmisen arjesta saatiin poistettua arkiliikunta lähes täysin, ja kaikkialle pääsee omasta pihasta autolla. Kätevää, mutta jos liikunta ei muussa kontekstissa mahdu elämään, niin aika vaarallista. Sama suunta se on ollut täälläkin, mutta poliitikot puuhastelee joidenkin sokeriverojen kanssa.

Los Angeles vielä vuonna 1910:

 

[Joku_242]

Riittää kun katsoo kaupunkirakennetta ja miten ihmiset liikkuivat ennen sotia, vs. autoistumisen alettua USA:ssa kunnolla 1950-luvulla. Ihmisen arjesta saatiin poistettua arkiliikunta lähes täysin, ja kaikkialle pääsee omasta pihasta autolla. Kätevää, mutta jos liikunta ei muussa kontekstissa mahdu elämään, niin aika vaarallista. Sama suunta se on ollut täälläkin, mutta poliitikot puuhastelee joidenkin sokeriverojen kanssa.

Los Angeles vielä vuonna 1910:

Mutta liikunta, varsinkaan kevyt arkiliikunta ei kauhean paljoa kuluta. Sitä tarvii olla ihan törkeästi että sillä saa painon kuriin.

 

[qtba]

Mutta liikunta, varsinkaan kevyt arkiliikunta ei kauhean paljoa kuluta. Sitä tarvii olla ihan törkeästi että sillä saa painon kuriin.

Taika onkin siinä, että sitä tulee joka päivä, muutama kerta päivässä. Mulle kertyi vielä pre-covid aikana helposti se 5-7k askelta päivään pelkästään sillä, että kävelin pysäkin välit toimistolle mennessä. Ei sillä laihtumaan pääse, mutta saa ylläpidettyä ok-tilannetta aika huomaamatta, etenkin kun kävelee reipasta tahtia ja saa sykkeen hieman koholle.

 

[Gespard]

Covid-ketjussa nauratti näkökulma että korona on vakava tauti siksi koska ihmiset on lihavia. Eikö se väestö ole silloin se vakava uhka yhteiskunnalle eikä toisinpäin? Kantsii varmaan panostaa ne kaikki koronarahat ennemmin miettimään keinoja miten ihmisten autoilua esim hankaloitetaan, kun ei tunnu muuten edistyvän. Tai joku pakollinen liikuntamäärä ym. Osa liikkuu ihan hyvin, ne loput tuhoaa yhteiskuntaa vähintään yhtä tehokkaasti kuin nämä aina kirotut työttömät.

 

[Joku_242]

Taika onkin siinä, että sitä tulee joka päivä, muutama kerta päivässä. Mulle kertyi vielä pre-covid aikana helposti se 5-7k askelta päivään pelkästään sillä, että kävelin pysäkin välit toimistolle mennessä. Ei sillä laihtumaan pääse, mutta saa ylläpidettyä ok-tilannetta aika huomaamatta, etenkin kun kävelee reipasta tahtia ja saa sykkeen hieman koholle.

Niin mutta ei sillä montaa sataa kilokaloria polteta päivässä. Eli kun normaalipainoiselle päivittäinen kulutus ilman liikuntaa on luokkaa 2000-2500kcal, niin ei arkiliikunnan avulla voisi mitenkään lihomatta syödä mainittua 3500kcal/päivä.

 

[Jumputin]

Covid-ketjussa nauratti näkökulma että korona on vakava tauti siksi koska ihmiset on lihavia. Eikö se väestö ole silloin se vakava uhka yhteiskunnalle eikä toisinpäin? Kantsii varmaan panostaa ne kaikki koronarahat ennemmin miettimään keinoja miten ihmisten autoilua esim hankaloitetaan, kun ei tunnu muuten edistyvän. Tai joku pakollinen liikuntamäärä ym. Osa liikkuu ihan hyvin, ne loput tuhoaa yhteiskuntaa vähintään yhtä tehokkaasti kuin nämä aina kirotut työttömät.

Liikunalla väestötasolla voitaneen vaikuttaa hieman ihmisten terveyteen, mutta lihavuusepidemiaan vaikuttaminen tarvitsisi kyllä isoa puuttumista ympäristöön, eli halpojen ja ravinneköyhien kalorien saatavuuteen. Ravinneköyhän ja kaloripitoisen pikaruoan esiintyvyys ja saavutettavuus yhdistettynä halpuuteen lienee länsimaissa se isoin läskin tekijä.