Vasta viime aikoina olen tajunnut kuinka hyvä tuuri minulla on käynyt geenilotossa painonhallinnan suhteen. Kulutan suhteellisen paljon kaloreita levossa, näläntunnetta on helppoa hallita ja liikunnasta tulee aina hyvä olo. Vanhemmille kuuluu myös kiitos siitä, etten ole ollut lapsena ylipainoinen ja lapsuudenkodissa on ollut terve suhtautuminen ruokavalioon. Näistä syistä olen aina ollut ns. normaalipainoinen eli painoindeksi alle 25. Ja tämä on tapahtunut itsestään, koskaan en ole joutunut miettimään mitä syön tai huolestumaan painon noususta yms.
Geenilotossa on tietenkin voittajien lisäksi myös häviäjiä. Jos vaihdetaan vaikka yksikin tekijä edellä mainituista, niin oma paino todennäköisesti nousisi hieman, jos ei asialle tekisi mitään. Näin ollen jos keho kuluttaisi vaikka poikkeuksellisen vähän kaloreita levossa ja näläntunne olisi jatkuvaa, niin painonhallinta olisi oletettavasti huomattavasti haastavampaa kuin minulla.
Tässä esimerkkinä vanhempi
tutkimus, jossa tutkittaville(12 paria identtisiä kaksosia) syötettiin tuhat ylimääräistä kaloria päivässä kolmen kuukauden ajan. Lopputuloksista selvisi, että painon kertyminen vaihteli 4.3 kg ja 13.3 kg:n välillä, 8.1 kg:n ollessa tutkittavien mediaani painonnousu. Tästä voidaan päätellä, että geeneillä on hämmästyttävän suuri merkitys painonhallinnassa ja sitä kautta toisilla on huomattavasti helpompaa ylläpitää normaalia painoa.
En tässä nyt koita poistaa/vähätellä yksilön vastuuta syötyjen kalorien ja kulutettujen suhteesta. Vaan ennemminkin pohtia sitä, että toisilla on tutkimustiedon valossa huomattavasti vaikeampaa pysyä normaalipainoisena ja näin olen ainakin itse hieman armollisempi heitä kohtaan jotka vaikuttavat taistelevan painonsa kanssa. Tottakai heilläkin on mahdollisuus olla haluamansa painoisia, mutta se vaatii vain huomattavasti enemmän ponnistelua, kuin esimerkiksi itseltäni.