Lihavuusepidemia

Jos on motivaatio-ongelmia niin suosittelen uusiksi attian kirjaa. Moni asia kuten sydän&verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja mahdolliset amputaatiot. alzheimer, osteoporoosi/muut heikkoudet tapahtuvat hitaasti ja huomaamatta. Kirja herättää miettimään millaista elämänlaatua haluaisi viimeisille vuosikymmenille. Lisäksi herää hyvin ajatusta siitä, että mikä on riski kuolla ennenaikojaan. Mitä voi itse tehdä sen eteen, että saisi pitkän hyvän elämän. Kirja on paljon parempi motivaattori kuin idea kesäkunnosta.

Kirjan lukemisen/kuuntelun jälkeen myös ymmärtää aika monta asiaa joista muuten saattaisi olla väärää uskomusta tai vain pintapuolinen ymmärrys

 
Jos on motivaatio-ongelmia niin suosittelen uusiksi attian kirjaa. Moni asia kuten sydän&verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes ja mahdolliset amputaatiot. alzheimer, osteoporoosi/muut heikkoudet tapahtuvat hitaasti ja huomaamatta. Kirja herättää miettimään millaista elämänlaatua haluaisi viimeisille vuosikymmenille. Lisäksi herää hyvin ajatusta siitä, että mikä on riski kuolla ennenaikojaan. Mitä voi itse tehdä sen eteen, että saisi pitkän hyvän elämän. Kirja on paljon parempi motivaattori kuin idea kesäkunnosta.

Kirjan lukemisen/kuuntelun jälkeen myös ymmärtää aika monta asiaa joista muuten saattaisi olla väärää uskomusta tai vain pintapuolinen ymmärrys


Mitä tilastoja katsoo niin aika monellakin on varmaankin motivaatio ongelmia tai sitten ei vaan välitä.
 
Mitä tilastoja katsoo niin aika monellakin on varmaankin motivaatio ongelmia tai sitten ei vaan välitä.
Jos miettii esim. alzheimer tai sydän&/verisuonisairaudet niin noiden kehittyminen kestää vuosikymmeniä. Monelle varmaan aika vaikea hahmottaa pitkiä aikajanoja ja hiljaisesti taustalla kehittyviä terveysongelmia. Kirja selittää asiat niin hyvin auki, että hitaampikin ainakin hetkeksi pysähtyy miettimään. Kirjassa on tosi paljon konkretiaa mitä voi tehdä oman terveyden eteen.

Tai sit vaan ennemmin hetki nautintoa, kun ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
 
Jos miettii esim. alzheimer tai sydän&/verisuonisairaudet niin noiden kehittyminen kestää vuosikymmeniä. Monelle varmaan aika vaikea hahmottaa pitkiä aikajanoja ja hiljaisesti taustalla kehittyviä terveysongelmia. Kirja selittää asiat niin hyvin auki, että hitaampikin ainakin hetkeksi pysähtyy miettimään. Kirjassa on tosi paljon konkretiaa mitä voi tehdä oman terveyden eteen.

Tai sit vaan ennemmin hetki nautintoa, kun ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu.
Ongelmana taitaa pikemmin olla että suurinta osaa ei taida kiinnostaa ollenkaan.
 
Ongelmana taitaa pikemmin olla että suurinta osaa ei taida kiinnostaa ollenkaan.
Ei se minua haittaa, jos jotain ei kiinnosta. Sen verran olen kuitenkin optimisti, että toivon edes yhden ihmisen tsekkaavan tuon linkatun kirjan ja saavan siitä jotain irti.
 
Itse olen kaikkea näitä ja en silti usko että pilleri pelastaa vaan oma halu ja motivaatio.

Pitää nyt sen verran kommentoida, kun tuot jatkuvasti esiin tätä että ei ole kiinni muusta kuin motivaatiosta ja päätöksestä eikä lääkkeet auta jne, niin tutkimustulokset asian ympärillä ei ole sun kanssa kovin samaa mieltä.

Toki, halu ja oikea motivaatio aina vaikuttaa ja jotkut ihmiset ihan oikeasti pystyvät laihtumaan (tai pysymään laihoina) ilman vippaskonsteja puhtaalla motivaatiolla, mutta jos asiaa tarkastellaan väestötasolla niin havaitaan että ylipaino on oikeasti ongelma lähes kaikilla kansakunnilla joiden elintaso on noussut kehitysmaa/agraariyhteiskuntatasolta, joten ollaan jo hyvän matkaa menty sen pisteen ohi että asia ratkeaisi pelkillä yksilötason valinnoilla. Niitä yksilön valintoja on Suomessakin ollut aikaa tehdä kymmeniä vuosia ja ihmiset on nykyään lihavampia kuin koskaan ennen eikä keskipainon kehityssuunta osoita tällä hetkellä ainakaan alaspäin.

Geenit näyttelee tässä osaansa siinä mielessä, että kautta ihmisen historian hyvin syöminen ja energian varastointikyky ovat olleet hyödyksi ihmiselle ja auttaneet selviytymään, mutta tilanteessa jossa energiatiheää (ja lisäksi vielä monesti ravintoköyhää) ruokaa (tai roskaruokaa/herkkuja ym.) on tarjolla jotakuinkin niin paljon kuin pystyy syömään, onkin tämä ominaisuus lähinnä haitallinen ihmisille. Yksilöiden välillä on eroa siinä kuinka helppoa tai vaikeaa sun on olla syömättä ruokaa tai herkkuja, osittain näitä taipumuksia vahvistaa tottumukset, mutta se että "pitää vaan päättää olla syömättä" tarkoittaa ehkä yhdelle ihmiselle sitä että se tekee kerran kaapilla käydessään sen valinnan olla syömättä ja toinen tekee sen valinnan 30 sekunnin välein koko illan ajan koska se ruoka/karkki/sipsi vaan nyt pyörii siellä mielessä jatkuvasti.

Ihmisen elimistön hormonitoiminta säätelee näitä nälkä- ja kylläisyystunteita, ja niihin voi yrittää "luomuna" vaikuttaa mm. erilaisilla ruokailun ajoituksilla (paastot), ruoka-ainevalinnoilla/dieeteillä (VHH ruokavalio jne), tai kuten minä vaikka teen että kierrätän annokset vaa'an kautta jotta tiedostan saavani riittävän määrän energiaa ruuasta jonka tiedän riittävän minulle ja voin sen jälkeen tehdä tietoisen päätöksen sivuuttaa elimistön nälkäsignaali ja "järkeillä" itseni kylläiseksi. Näitä impulsseja on helpompi hallita kun olet ns. normaalipainossa ja tätä myöten hormonitoiminta paremmin balanssissa, mutta useimmilla ylipainoisilla ongelma on jo se ettei sitä painoa saada edes tippumaan normaalilukemiin ja päästä ylläpitovaiheeseen (joka sekin sitten sakkaa todella monella jotka painoa onnistuvat tiputtamaan).

Nämä lääkkeet taas sitten tekevät sen, että ne (pääsääntöisesti) tuottaa sulle kylläisyyden tunteen jo hyvin pienellä määrällä ruokaa, ja jopa tekevät sen että liian paljon (tai jopa suht normaalisti) syöminen aiheuttaa pahaa oloa. Lääkkeet siis poistavat yhtälöstä sen yksilön valinnan asiassa, sekä sen kamppailun jatkuvan syömisen tarpeen kanssa. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin todennäköisesti nämä nykyiset ja tulevat kehitteillä olevat lääkkeet tulevat olemaan se väestötason ratkaisu ylipaino-ongelmaan, koska suurin osa ihmisistä ei kykene sellaiseen elämäntapamuutokseen jota laihtuminen ja sen jälkeen normaalipainoisena pysyminen vaatii. Lääkkeillä laihtuminen on tällä hetkellä varakkaampien hupia, hoito taitaa maksaa lääkkeestä riippuen toista sataa euroa kuukaudessa tai enemmänkin, eli pienituloisille tämä ei varsinaisesti ole vaihtoehto. Näissä on myös se puoli, että hoito on lähtökohtaisesti elinikäinen. Jos lääkkeillä laihtunut lopettaa lääkityksen, tulee paino suurella todennäköisyydellä takaisin. Todennäköisesti tulevina vuosina tullaan saamaan uusia ja ehkä edullisempiakin lääkkeitä ylipainon hoitoon jolloin hoidon saavutettavuus laajenee ja tämä nykyinen kehityskulku saadaan ehkä katkaistua.
 
Selvähän se on, että suurimmalla osalla ruokahalua hillitsevä lääkitys auttaa laihtumaan.

Jokainen voi vaikka miettiä sitä kun on joskus syystä tai toisesta ollut ruokahalu kadoksissa ja verrata sitä tilanteeseen jossa syystä tai toisesta on ollut kiljuva nälkä. Kummassakohan tilanteessa tarvitaan enemmän tahdonvoimaa olla syömättä.

Anekdoottina laihduin itse muutama vuosi sitten 10pv koronaeristyksessä joku 5kg vaikka arkiaktiivisuus tippui lähelle nollaa ja liikunta kokonaan pois ja mielestäni söin normaalilla ateriarytmillä. Ei vaan ollut ruokahalua niin söin pienempiä määriä kun ei tehnyt mieli syödä.
 
Voi olla että joskus 10-20 vuoden sisällä aletaan jo suitsimaan ruokateollisuuttakin edes vähissä määrin, nythän ei käsittääkseni ole oikein missään päin maailmaa tehty tälle mitään vaan aivan kuten aikanaan tupakan kanssa, on vastuu jätetty yksilölle.

Jotain pientä virittelyä makeis- ja sokeriverojen osalta on toki ollut mutta nekin on kierrettävissä light-tuotteilla ja lukemattomalla määrällä kekseiksi naamioituja karkkeja.
 
Suomi tietysti on kylmä ja paska maa. Ulkona on aina -50C niin porukka istuu ruuduilla 24/7 ja perseet leviää. Ylimääräinen läskikerros näillä leveysasteilla on vain eduksi.
Tietysti kaikki yleinen laiskuus kun yritetään säästää kaloreita kaikella tapaa. Ruoka tilataan Woltilta ja puoliso tinderistä. Joka helvetin juttuun on joku kännykkäappi.

Ennen vanhaan kaivettiin ojia lapiolla 12h päivässä niin että peräsuolet lotkottivat ja välilevyt lentelivät pitkin maailmaa. Ei ollut läskejä missään. Jos teki mieli herkkuja niin metsään syömään mustikkaa ja metsämansikoita.
 
Eipä ne pillerit ratkaise ongelmaa tai ylipäätään mitkään "oikotie onneen" tyyppiset ratkaisut eivät ole oikein ikinä ratkaisseet mitään ongelmaa.
Häh, siis meillähän on iso määrä kaikenlaisia lääkkeitä, jotka on nimenomaan on oikotie onneen, vaikka elintapamuutoksillakin voisi iso osa tilanteen korjata. Verenpainelääkkeet, statiinit, kakkostyypin diabeteksen hoitoon olevat lääkkeet yms. Halvat ja toimivat laihdutuslääkkeet vieläpä auttaisivat näihin kaikkiin ihan sivutuotteena.
 
Minä en mene lääkäriin ennenkuin käsi on poikki tms. Silloinkin mietin. Lääkärien ainoa tehtävä on määrätä sinut pillereille ja lääkkeille.

Laihdutuslääkkeet eivät toimi. Jos toimisivat niin kaikki olisivat jo laihoja.
 
No siis, piri on oikein tehokas laihdutuslääke, mutta sillä kun tuppaa olemaan hieman "sivuvaikutuksia", niin sitä ei kovinkaan yleisesti käytetä.
 
No siis, piri on oikein tehokas laihdutuslääke, mutta sillä kun tuppaa olemaan hieman "sivuvaikutuksia", niin sitä ei kovinkaan yleisesti käytetä.
Kuten? Siis jos puhutaan pienistä annoksista ja tietyn aikaa lääkärin valvonnassa. Toki kaikkeen voi kehittää riippuvuuden. Joo hankalaksihan tämä vois mennä toki.
 
Kuten? Siis jos puhutaan pienistä annoksista ja tietyn aikaa lääkärin valvonnassa. Toki kaikkeen voi kehittää riippuvuuden. Joo hankalaksihan tämä vois mennä toki.
Kommenttini liittyi lähinnä tuohon kuinka toimivasta aineesta huolimatta kaikki eivät ole laihoja. Ongelmahan on juuri pirin addiktoivuus eikä se varmaan sovi kovinkaan hyvin ihmisille kenellä on jo olemassa oleva addiktio ruokaan.
 
Laihdutuslääkkeet eivät toimi. Jos toimisivat niin kaikki olisivat jo laihoja.

Pitää nyt tehdä ero siinä puhutaanko näistä nykyaikaisista laihdutuslääkkeistä vai jostain menneiden aikojen epämääräisistä laihdutuspillereistä ja ravintolisistä.

Toimivia ja verrattain vähän negatiivisia sivuvaikutuksia aiheuttavia laihdutuslääkkeitä ei ole ollut markkinoilla kuin vasta muutaman vuoden, ja hinta lääkitykselle on tällä hetkellä jopa useita satoja euroja kuukaudessa. Lisäksi näissä lääkkeissä on ollut isompia ja pienempiä saatavuusongelmia pidemmän aikaa, joten ei voida millään tavalla puhua että tämä hoitomuoto olisi ollut saatavissa tai saavutettavissa suurille ihmisjoukoille pidempiaikaisesti tehdäkseen muutosta väestötasolla tai katukuvassa.

Tämänhetkisen tutkimusnäytön mukaan nykyaikaiset laihdutuslääkkeet toimivat suurimmalla osalla potilaista vallan hyvin ja niiden avulla pystyy pudottamaan merkittäviäkin määriä painoa.
 
Häh, siis meillähän on iso määrä kaikenlaisia lääkkeitä, jotka on nimenomaan on oikotie onneen, vaikka elintapamuutoksillakin voisi iso osa tilanteen korjata. Verenpainelääkkeet, statiinit, kakkostyypin diabeteksen hoitoon olevat lääkkeet yms. Halvat ja toimivat laihdutuslääkkeet vieläpä auttaisivat näihin kaikkiin ihan sivutuotteena.

Mutta siltikin lääkkeiden vaikutuksesta kuolet aikaisemmin vs tekisit asialle oikeasti jotain ja eläisit pitempään.
 
Geenit näyttelee tässä osaansa siinä mielessä, että kautta ihmisen historian hyvin syöminen ja energian varastointikyky ovat olleet hyödyksi ihmiselle ja auttaneet selviytymään, mutta tilanteessa jossa energiatiheää (ja lisäksi vielä monesti ravintoköyhää) ruokaa (tai roskaruokaa/herkkuja ym.) on tarjolla jotakuinkin niin paljon kuin pystyy syömään, onkin tämä ominaisuus lähinnä haitallinen ihmisille. Yksilöiden välillä on eroa siinä kuinka helppoa tai vaikeaa sun on olla syömättä ruokaa tai herkkuja, osittain näitä taipumuksia vahvistaa tottumukset, mutta se että "pitää vaan päättää olla syömättä" tarkoittaa ehkä yhdelle ihmiselle sitä että se tekee kerran kaapilla käydessään sen valinnan olla syömättä ja toinen tekee sen valinnan 30 sekunnin välein koko illan ajan koska se ruoka/karkki/sipsi vaan nyt pyörii siellä mielessä jatkuvasti.

Mitenkäs geenit näyttelee kun on tutkitti identtisiä kaksosia. Hehän ovat siinä mielessä mielenkiintoisia tutkittavia että geenithän on samat sekä pitkälti myös kasvatus ja kotona opitut tavat ovat samoja. Miksi heilläkin esiintyy ongelmaa että toinen pystyy hillitsemään ja toinen ei? Geenien erot eivät ainakaan heillä selitä tapausta. Voisiko itse opitut tavat vaikuttaa loppujen lopuksi enemmän?

On oikeasti paskapuhetta etteikö ihmiset haluaisi pysyä normaalipainoisena.

Ei oikein kohtaa nuo "haluamiset" ja "teot".

Voi olla että joskus 10-20 vuoden sisällä aletaan jo suitsimaan ruokateollisuuttakin edes vähissä määrin, nythän ei käsittääkseni ole oikein missään päin maailmaa tehty tälle mitään vaan aivan kuten aikanaan tupakan kanssa, on vastuu jätetty yksilölle.

Näinhän tullaan tekemäänkin. Oma veikkaukseni on että lihantuotantoon tulee rajuaja muutoksia tai kielletään kokonaan.

Tietysti kaikki yleinen laiskuus kun yritetään säästää kaloreita kaikella tapaa. Ruoka tilataan Woltilta ja puoliso tinderistä. Joka helvetin juttuun on joku kännykkäappi.

Tuskin se muutaman sadan metrin kävely paljoakaan laihduttaa jos itse noudat sen mega kebabin ja ainakin baarista puolison hakeminen lihottaa enemmän kuin kotona sohvalla tinderia selaillen.
 
Viimeksi muokattu:
Tahdonvoima on kai isoilta osin käytössä kuluva. Mitä useammin joutuu päätöksiä tekemään päivän aikana sitä vaikeammaksi päätösten tekeminen/pitäminen menee. nukkuminen, stressi jne. vaikuttaa siihen miltä tasolta lähdetään liikkeelle tahdonvoiman kanssa. Toki ne geenit ja ympäristö vaikuttaa myös, mutta osa asioista on omissa käsissä.

Minulla auttoi tahdonvoimaan pätkäpaasto ja herkkujen jättäminen kauppaan. Kun on etukäteen päätetty syömisikkuna niin ettei illalla saa syödä niin ei tarvi koko ajan miettiä ottaisiko sipsiä vai ei. Päätös on tehty jo ennakkoon ettei ruokailua. Toki alkuun on vaikea tottua pois napostelusta, mutta minulle helpompi tehdä päätös syömisikkunasta versus 5minuutin välein, ottaisko, ottaisko...

Herkkujen jättäminen kauppaan helpottaa myös. Ei tarvi miettiä naksuja, kun niitä ei ole. Alussa päätin, että jos haluan naksuja ne on haettavaa kävelemällä/fillarilla kaupasta. Nostaa kynnystä livetä, kun ei voi vaan nopeasti autolla hakea jotain.
 
Viimeksi muokattu:
Paastoilu on kyllä hyvä tapa korjata kehon hormoonitoimintaa. Oli se sitten 16:8, 20:4 tai 23:1 mitä käyttää. Ghrellin (nälkähormooni) ei toimi niin että on 24/7 nälkä jos ei syö koko ajan. Kun saa tasattua tuota paastolla (ja toki lisänä pistämällä sitä ruokavaliota kuntoon) niin on paljon helpompaa syödä ”järkevästi”.

Yleensä tuo näläntunne kestää vain hetken aikaa ja juo vaikka pari lasia vettä kun se iskee päälle. 15-20min myöhemmin ei ollenkaan enää nälkä ja seuraavaan kertaan kun näläntunne tulee, menee muutama tunti. Ja mitä pidempiin paastojaksoihin kehonsa totuttaa, sitä helpompaa tämä on.

Toki ei ehkä kannata aloittaa hommaa millään 7 päivän paastolla vaan pikkuhiljaa. Jättää eka aamupalan syömättä ja parin viikon päästä tekee niin että esim kello 18 jälkeen ei enää syödä mitään.
 
Mitenkäs geenit näyttelee kun on tutkitti identtisiä kaksosia. Hehän ovat siinä mielessä mielenkiintoisia tutkittavia että geenithän on samat sekä pitkälti myös kasvatus ja kotona opitut tavat ovat samoja. Miksi heilläkin esiintyy ongelmaa että toinen pystyy hillitsemään ja toinen ei? Geenien erot eivät ainakaan heillä selitä tapausta. Voisiko itse opitut tavat vaikuttaa loppujen lopuksi enemmän?

Tottakai "kaikki vaikuttaa", ei pelkästään geenit. Ympäristö, opitut tavat, elämäntilanteet ym. vaikuttaa kaikki siihen kuinka helppoa tai vaikeaa nyt vaikka joku painonhallinta on tai mikä on lihomisen todennäköisyys. Harvoin syövä ja usein paastoava metsästäjä-keräilijä pysyy todennäköisesti helpommin laihana kuin autolla supermarkettiin ajava ja aikaansa sohvalla tosi-tvt:tä katsellen viettävä sohvaperuna. Näillä kahdella on kuitenkin pohjimmiltaan sama perimä ja samalla tavalla toimivat kropat, toinen vaan elää liikkuvaa ja niukkaenergistä elämää kun taas toinen liikkuu tuskin tuhatta askelta päivässä ja voi kyllästää itsensä 10000 kilokalorilla muutaman euron panostuksella. Tämä on laajalla skaalalla se genetiikka mistä mä puhun, toinen puoli on taas se ero ihmisyksilöiden välillä, toiselle houkutus (tai addiktio, miten sen haluaa sanoa) on suurempi kuin toisille, joku ei tykkää lainkaan makeista asioista kun taas toisella pupillit laajenee ja kädet alkaa tärisemään kun saa vähän suklaata tai irtokarkkeja.

Pointti tässä koko asiassa oli se, että nykyisessä elinympäristössämme me tarvitaan tämän epidemian selättämiseen muitakin keinoja kuin vain sen että "kaikki päättää olla laihoja", koska tätä yksilön valintaan ja tekemiseen nojaavaa tietä on kokeiltu jo kymmeniä vuosia huonoin tuloksin. Ihminen vaan eläimenä on pohjimmiltaan yleensä laiska ja mukavuudenhaluinen. Useimmilla lihavilla ihmisillä se ruuasta ja herkuista saatava hyvänolontunne on suurempi kuin "laihuuden" savuttamisen ajatus, jolloin laihtuminen ei onnistu. Yksilötasolla ihmisellä on aina mahdollisuus tehdä elämäntapamuutos ja laihtua sekä pysyä normaalipainossa, ja järkevä elämäntapamuutos onkin eittämättä se paras tapa saada tämä aikaiseksi ja me varmaan kaikki ollaan tästä asiasta täällä samaa mieltä. Valitettavasti tämä vaan ei ole osoittautunut realistiseksi tavaksi torjua ylipainoa väestötasolla vaikka jotkut yksittäiset ihmiset saavatkin motivaation muutokseen ja hyviä tuloksia aikaan.

Se tuleeko muutos väestötasolla lääkkeiden tuomana ruokahalun vähenemisenä, epäterveellisten ruokien raippaverotuksella, henkilökohtaisella läskiverolla ja julkisella piiskaamisella vai vaikkapa maukkauden ja vähäenergisten korvikeruokien muodossa on vielä epäselvää. Toki yks mahdollisuus on sekin, että ihmiskunta kokee jonkun yhteisen herätyksen ja kaikki läskit päättää laihduttaa ja onnistuu siinä, ja jokainen immeinen tarkkailee ruokavaliotaan niin hyvin ettei pääse lihomaan, mutta mun luottoni tän viimeisen tapahtumiseen on aika matalalla.
 
Muistan kun aikoinaan nauratti, että amerikkalaiset ajaa autolla 100m päähän naapuriin kylään. Ajatustapa missä kaikenlainen liikunnan/"työn" välttäminen koetaan saavutetuksi eduksi ja vältellään maksimit mitään aktiivisuutta vaativaa. Esimerkiksi mun vanhemmat nykyään into piukeena etsii mahdollisimman ovea lähellä olevaa parkkipaikkaa eikä 20m lisäkävely kauppaan ole mahdollisuus. Mikä tahansa erittäin helppokin kotona tehtävä liikunta koetaan "en ala, ei mun tarvi, mä nyt vaan nautin tästä elämästä". Jollain tapaa luovutettu sen kanssa, että asiat vois olla paremmin ja lasketellaan kohti kuolemaa.

Suomi seuraa jenkkilän perässä lihavuuden ja laiskuuden kanssa. Mieletön elintasosairaus. Toivon, että laihdutuslääkkeet toimivat väestötasolla. Vielä kun saisi jonkin yksilökohtaisesti valitun liikuntamuodon maistumaan niin tilanne paranisi oleellisesti enemmän kuin pelkällä lihomisen taittamisella.
 
Muistan kun aikoinaan nauratti, että amerikkalaiset ajaa autolla 100m päähän naapuriin kylään. Ajatustapa missä kaikenlainen liikunnan/"työn" välttäminen koetaan saavutetuksi eduksi ja vältellään maksimit mitään aktiivisuutta vaativaa. Esimerkiksi mun vanhemmat nykyään into piukeena etsii mahdollisimman ovea lähellä olevaa parkkipaikkaa eikä 20m lisäkävely kauppaan ole mahdollisuus. Mikä tahansa erittäin helppokin kotona tehtävä liikunta koetaan "en ala, ei mun tarvi, mä nyt vaan nautin tästä elämästä". Jollain tapaa luovutettu sen kanssa, että asiat vois olla paremmin ja lasketellaan kohti kuolemaa.

Suomi seuraa jenkkilän perässä lihavuuden ja laiskuuden kanssa. Mieletön elintasosairaus. Toivon, että laihdutuslääkkeet toimivat väestötasolla. Vielä kun saisi jonkin yksilökohtaisesti valitun liikuntamuodon maistumaan niin tilanne paranisi oleellisesti enemmän kuin pelkällä lihomisen taittamisella.
Suomessa ei sentään ole vielä Prismoissa invamopot käytössä, joilla läskit ajelee käytävillä...

Toisaalta, eihän nykyaikana ole pakko kauppaan mennä ollenkaan, vaan voi tilata tavarat kotiin tai hakea lokerosta.

Wolt, Foodora yms. on tässä suhteessa tavallaan double whammy, eli ei edes (roska-)ruokaa tarvitse käydä hakemassa, paikan päällä syömässä tai valmistaa itse, vaan se tuodaan valmiina kotiin.

Haaveet liikunnan lisäämisestä ovat kyllä utopiaa väestötasolla. Eiköhän suunta ole vaan päinvastoin. Se mikä voi olla enemmän realismia on elintarvikkeiden kehittäminen ravitsemuksellisesti mielekkäämmiksi (mausta tinkimättä) ja toisaalta siis lääketieteellinen hoito after the fact. Julkisuudessa pitäisi ihan reilusti myös puhua läskistä ikävään sävyyn, kuten on joskus aiemmin historiassa ehkä ollutkin, mutta nykyäänhän asia on päinvastoin. Pitäisi olla enemmän sosiaalista painetta pysyä hoikkana, se olisi ihan "tervettä", kirjaimellisesti. Esimerkiksi Japanissa tilanne on juuri näin ja siellähän on kuri vielä tiukempikin ihan lainsäädännön tasolla, ja se näkyy ja toimii.
 
Muistan kun muutama vuosi sitten lukion jälkeen aloin tiristelemään rasvaa. Oli 107 kg elopainoa. Koulussa liian hyvät pöperöt ja vetelin Fazerin sinisiä välipaloiksi.
Päätin sitten tiputtaa 60kg. Otin salille jäsenyyden 35€ + 30€/kk ja oman PT:n neuvomaan alkuun. PT:n ohjelma oli jotain aivan soijapoikaa 45min salilla joka toinen päivä. Ja välipäivinä ~1h kävelyä.

Kysyin PT:ltä että jos nostelen salilla vain 45min niin mitä helvettiä teen loput 23h 15min päivästä? Katselen kotona ruutua ja syöpöttelen jääkaapista paskaa...

Minä uskon vain kovaan työhön. Tein itse itselleni treeniohjelman eli joka päivä vähintään 8h salilla kovaa treeniä. Pyörää, soutulaitetta, crosfittiä, porraskonetta, juoksumattoa, kahvakuulaa ja punttia.
Se oli minun työpäiväni. Käyn suihkussa. Teen myllyllä proteiinipirtelöt. Käyn kaupassa salin jälkeen. 10h yöunet. Kroppa oli aivan rikki. Mutta olin 20v jannu.
Taktiikka oli että kotiin tullessa olen niin väsynyt etten jaksa syödä paskaruokaa. Aluksi kävelin 10km salille. Sitten kun paino putosi alle 90kg pystyin jo juoksemaan salille ja takaisin. Eli joka päivä tuli 20km cardiota juoksemalla. 1kg per päivä lähti rasvaa tällä treenillä. Söin 2000kcal mutta poltin 8000kcal. No 60kg tuli täyteen 2kk päästä. Viimeiset "vauvarasvat" kropassa on tiukassa.

Jossain vaiheessa tuli kuitenkin repsahdus. Cravingsit olivat jostain syystä niin kovat että mätin 3 Fazerin suklaalevyä mahaani. Tämän tehtyäni tajusin mitä tuli tehtyä. Eli sormet kurkkuun ja oksentamaan mahalaukku tyhjäksi vessapönttöön.

Tänä jouluna en syönyt yhtään konvehtia tai muutakaan roskaruokaa. Sain sukulaisilta joululahjaksi Fazerin suklaarasioita, mutta vein konvehdit linnuille. En sellaista paskaa syö.
 
Tänä jouluna en syönyt yhtään konvehtia tai muutakaan roskaruokaa. Sain sukulaisilta joululahjaksi Fazerin suklaarasioita, mutta vein konvehdit linnuille. En sellaista paskaa syö.
"Tänä jouluna...."

Tästä tuli mieleen, että aika monilla se "joulu" alkaa jo syyskuussa kun marketit ottaa joulukarkit valikoimiinsa. :smoke: Tuskin niitä juuri lahjoiksi silloin ostetaan.

Kohtahan se onkin jo "pääsiäinen". Alkaisiko helmikuun alussa?
 
Viimeksi muokattu:
"Tänä jouluna..."

Tästä tuli mieleen, että aika monilla se "joulu" alkaa jo syyskuussa kun marketit ottaa joulukarkit valikoimiinsa. :smoke: Tuskin niitä juuri lahjoiksi silloin ostetaan.

Kohtahan se onkin jo "pääsiäinen". Alkaisiko helmikuun alussa?

Älä nyt, tässä on välissä laskiainen eli laskiaispullia ja runebergintorttuja.
 
Pointti tässä koko asiassa oli se, että nykyisessä elinympäristössämme me tarvitaan tämän epidemian selättämiseen muitakin keinoja kuin vain sen että "kaikki päättää olla laihoja", koska tätä yksilön valintaan ja tekemiseen nojaavaa tietä on kokeiltu jo kymmeniä vuosia huonoin tuloksin. Ihminen vaan eläimenä on pohjimmiltaan yleensä laiska ja mukavuudenhaluinen. Useimmilla lihavilla ihmisillä se ruuasta ja herkuista saatava hyvänolontunne on suurempi kuin "laihuuden" savuttamisen ajatus, jolloin laihtuminen ei onnistu. Yksilötasolla ihmisellä on aina mahdollisuus tehdä elämäntapamuutos ja laihtua sekä pysyä normaalipainossa, ja järkevä elämäntapamuutos onkin eittämättä se paras tapa saada tämä aikaiseksi ja me varmaan kaikki ollaan tästä asiasta täällä samaa mieltä. Valitettavasti tämä vaan ei ole osoittautunut realistiseksi tavaksi torjua ylipainoa väestötasolla vaikka jotkut yksittäiset ihmiset saavatkin motivaation muutokseen ja hyviä tuloksia aikaan.

Tottakai ihminen on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen mutta edelleen ne geenit on ihana tekosyy perustella oma saamattomuus ja laiskuus. Isoa osaa tuskin edes kiinnostaa.

Se tuleeko muutos väestötasolla lääkkeiden tuomana ruokahalun vähenemisenä, epäterveellisten ruokien raippaverotuksella, henkilökohtaisella läskiverolla ja julkisella piiskaamisella vai vaikkapa maukkauden ja vähäenergisten korvikeruokien muodossa on vielä epäselvää. Toki yks mahdollisuus on sekin, että ihmiskunta kokee jonkun yhteisen herätyksen ja kaikki läskit päättää laihduttaa ja onnistuu siinä, ja jokainen immeinen tarkkailee ruokavaliotaan niin hyvin ettei pääse lihomaan, mutta mun luottoni tän viimeisen tapahtumiseen on aika matalalla.

Ratkaisu kaikkeen on polkea ihmisen yksilönvapautta?
 
Kyllä ne suomeenkin tulee, kun muutama vuosi vielä lihotaan lisää. Suuntahan on suoraan teksasin mittoihin.
Mulla on sukulainen joka painaa 290 kg ja se on saanut julkiselta terveydenhuollolta erikoisvahvistetun invaskootterin. Hintaa sillä oli kuulemma 10 000 eur julkiselle terveydenhuollolle

Kalliiksi tulee superlihavat
 
"Tänä jouluna..."

Tästä tuli mieleen, että aika monilla se "joulu" alkaa jo syyskuussa kun marketit ottaa joulukarkit valikoimiinsa. :smoke: Tuskin niitä juuri lahjoiksi silloin ostetaan.

Kohtahan se onkin jo "pääsiäinen". Alkaisiko helmikuun alussa?

Joulun jälkeen saa konvehtirasioita -70% ja mummelit tappelee niistä verissäpäin.

Melkoista paskaa nää sun viestit. Ihan ketjusta riippumatta.

Tervetuloa salille seuraamaan seuraavia 3h treenejäni. Treenaan edelleen kovaa. Pistä PM:llä viestiä jos haluat ottaa 3h kisaa soutulaitteella. Laitteet ovat salilla vierekkäin niin voidaan katsoa kumpi on kovempi jätkä. PS. vedän 1-1:30 tahdilla tuntitolkulla. Tulen salille fillarilla niin säästelen jalkojani kisaa varten.
 
Mutta siltikin lääkkeiden vaikutuksesta kuolet aikaisemmin vs tekisit asialle oikeasti jotain ja eläisit pitempään.

Mitäs sekoilua tämä nyt on? Vissiin noilla uusilla laihdutuslääkkeillä on melko vähän sivuvaikutuksia, ainakin siinä määrin että ne ovat huomattavasti lievempiä kuin itse lihavuuden ongelmat.

Mitenkäs geenit näyttelee kun on tutkitti identtisiä kaksosia. Hehän ovat siinä mielessä mielenkiintoisia tutkittavia että geenithän on samat sekä pitkälti myös kasvatus ja kotona opitut tavat ovat samoja. Miksi heilläkin esiintyy ongelmaa että toinen pystyy hillitsemään ja toinen ei? Geenien erot eivät ainakaan heillä selitä tapausta. Voisiko itse opitut tavat vaikuttaa loppujen lopuksi enemmän?

Mitäs jos laittaisit lähdettä? Veikkaisin että identtiset kaksoset tuppaavat yleensä olemaan aika lähellä toisiaan, joitain poikkeusyksilöitä lukuunottamatta. :think:
 
Tästä on moni bodari kuten utti hietala puhunut. Kikkaa kisadieetillä kokeillaan, tovin toimii ja erittäin huonosti käy kun jossain kohtaa elimistö pitää nälkää päällä oli maha sitten kuinka täysi tahansa. Toki tämä signaali on peruutettavissa, mutta ottaa aikaa, että elimistö alkaa uudestaan toimimaan oikein.
Entinen "bodari" huutelee tähän väliin. Bodatessa mun ylläpitokalorit alkoi huidella 4000:n paikkeilla. Viimeisellä bulkki-dieetti-loopilla (joo tyhmää, mutta oli sen ajan juttuja) lopetin bulkkaamisen, kun ei paino enää noussut 4500:n kaloreilla. Tästä sitten pudotin painoa 26 kiloa koskaan menemättä alle 3000:n. Vasta nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että nälkä alkaa pysyä poissa normaalilla 2500-3000 kalorilla. Edelliset 8-9 vuotta on ollut sellaista, että voisi ihan helposti vetää sen 4000-5000 kcal päivässä, eikä koskaan ole kylläinen olo.

Aikamoista mielenlujuutta on vaatinut olla syömättä nälkäsignaalin mukaan. Käytännössä joka päivä pitänyt lopettaa syöminen vasten tahtoa ja jääden ilman kylläisyyden tunnetta. Edes nykyään ei tule kylläisyyden tunnetta, ellei syö ihan älyttömiä määriä, mutta nykyään sentäs nälän tunne ei ole enää kovinkan voimakas ja pysyy helposti poissa vaikka 8 tuntia edellisestä ruokailusta.

e: Se mikä ehkä minut on "pelastanut", etten ole lihonnut juurikaan on se, että edelleenkään en ikinä syö juuri mitään herkkuja. Jos ei ole oikeaa ruokaa tarjolla, niin sitten olen mielummin nälässä ennemmin kuin napostelisin jotain.
 
Viimeksi muokattu:
Itse en ole huomannut mitään. Vähän ehkä kärjistettynä mutta kaikki terveellinen meistuu aikas paskalta. Ihnokkini top4: kukkakaali, parsakaali, raaka tomaatti ja ruusukaali.
Mitä helkkaria, nämähän ovat parhaita makuja maan päällä. Toki tehtynä ja suolan ja rasvan kera, paitsi raaka tomaatti. Mozzarellan kanssa. Jumalten ruokaa. Valkkaan milloin tahansa pitsan sijasta.

Mut joo oot nyt sata kertaa viitannut kaksostutkimuksiin, ja sulta on kysytty lähteitä. Annapa tulla.
 
Mitä helkkaria, nämähän ovat parhaita makuja maan päällä. Toki tehtynä ja suolan ja rasvan kera, paitsi raaka tomaatti. Mozzarellan kanssa. Jumalten ruokaa. Valkkaan milloin tahansa pitsan sijasta.

Mut joo oot nyt sata kertaa viitannut kaksostutkimuksiin, ja sulta on kysytty lähteitä. Annapa tulla.
Lisäisin noihin vielä vaihtoehtoiset porkkana, vihreä papu, punakaali, kiinalainen munakoiso(parempi kuin se perus musta) jne. Kimpale punakaalia oikein mukava rouskutella naamariin sellaisenaan.

Pakaste vihreitä papuja air fryer:lla. Todella hyvää. Noita voi syödä sellaisenaan tai vaikka pastan, perunoiden tai jauhelihan sekaan. Voi jättää pehmeämmäksi tai kuten kuvassa vähän turhankin paljon pöhötetty niin alkaa menemään koppuraksi

1704221055949.png


Munakoisosta saa todella hyvää. Terveysfriikki höyryttää, ei niin friikki uppopaistaa. Onnistuu ihan hyvin air fryer:ssa myös
 
Anekdoottina laihduin itse muutama vuosi sitten 10pv koronaeristyksessä joku 5kg vaikka arkiaktiivisuus tippui lähelle nollaa ja liikunta kokonaan pois ja mielestäni söin normaalilla ateriarytmillä. Ei vaan ollut ruokahalua niin söin pienempiä määriä kun ei tehnyt mieli syödä.

Jos energiankulutuksesi on 3500 kcal/vrk, niin kymmenessä vuorokaudessa se tarkoittaa 35 000 kcal. Rasvan energiasisältö on ymmärtääkseni 7000 kcal/kg, jolloin 5 kg:n rasvansulatuksesta tulisi tuo koko 10 vuorokauden energiankulutuksesi, etkä olisi voinut syödä mitään koko aikana. Pidän tätä vähän vaikeasti uskottavana.

Oma painoni on nyt noin 65-66 kg, mutta riippuen syömisistä se vaihtelee 63 - 67 kg:n välillä. Tuo on jo aika iso vaihteluväli, eikä kaikilla välttämättä ole ainakaan suhteellisesti noin suuri vaihtelu, mutta pointtini on että tuollainen vaihtelu voisi selittää havaitsemasi painon putoamisen lähes kokonaan ilman että olisit juurikaan laihtunut.
 
Pidän tätä vähän vaikeasti uskottavana.
Varmaan iso osa nestettä kun vähenee syöty hiilari ja passiivisuuden myötä lähtee lihaksista nestettä jne.

Pointti nyt oli enemmän se, ettei ollut ruokahalua niin tuli syötyä kun muullakin perheellä oli ruoka-aika eikä sen takia, että olisi ollut mitenkään nälkä tai tehnyt mieli ja sen vuoksi oli helppo syödä pieniä määriä.
 
Olen sanonut aiemminkin ja toistan, et ne jotka käy työpaikkaruokaloissa tai lounaspaikoissa arkena syömässä, niin helppo tapa pitää kalorit järjissään on ottaa puoli lautasellista salaattia (suola, pippuri ja öljy, ei salaatinkastiketta kun on usein pelkkää sokeria) ja sitten pääruokaa kuten kanaa tai lihaa eri muodoissa (kastike, leike jne) toinen puolisko ja jättää perunan, pastan ja riisin tiskille. Jos on esim paahdettuja kasviksia tarjolla niin niitä voi ottaa jolloin lihan määrä vähenee. Leipä ja mehu tai maito myös pois ja vettä juomaksi. Näillä ohjeilla leikkaantuu aika paljon pois kaloreita eikä tarvitse nähdä nälkää, sillä lisääkin voi ottaa kun pitää tuon suhteen samana eli aina pakko syödä puolet salaattia.

Jos ei maistu hyvälle niin lisää mausteita. Kotona sit helpompi kikkailla lisää, mut noilla ohjeilla pärjää tosi helposti lounasmestoissakin.
 
mutta edelleen ne geenit on ihana tekosyy perustella oma saamattomuus ja laiskuus.

Geenit eivät ole mikään tekosyy, vaan ne määrittelevät ihmisen ominaisuuksia ympäristötekijöiden kanssa. Ihmisellä on evoluution myötä kehittynyt useita biologisia ominaisuuksia geenien tuotteena, jota myös eri geenit säätelevät. Näitä mekanismeja tutkitaan, jotta ymmärrettäisiin paremmin, miksi esim. ihminen nykyisessä ympäristössä lihoaa helposti ja ennen kaikkea pysyy lihavana.

Vaikuttaa siltä, että ympäristö on kehittynyt niin nopeasti, että ennen ihmistä suojelevat mekanismit kääntyvät nyt ihmistä vastaan.

Yksilötasolla voi olla paljon onnistumisia ja monia eri tarinoita laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksista, mutta väestötasolla ollaan kusessa lihavuusepidemian kanssa. Lisäksi on turha leimata yksilötasolla ketään esim. laiskuudesta, kun ei ole ymmärrystä minkälaista kamppailua yksilö käy. Siinä missä toiselle joku asia menee helposti, voi toinen joutua tekemään asian eteen moninkertaisen työn ja kamppailee ihan eri tasolla saavuttaaksen saman tuloksen, jos edes mahdollista.

Monelle itse laihduttaminen ei ole ongelma, vaan ongelma on saada pysyviä tuloksia. Kun on päässyt lihoamaan, niin monelle laihduttamisen myötä alkaa monet eri biologiset mekanismit vastustamaan uutta elimistön tilaa, jotka heikentävät mahdollisuuksia saavuttaa pysyviä tuloksia. Tähän ongelmaan tarvitaan tiede mukaan tuottamaan tietoa ja lääkkeitä, etenkin jos halutaan saada väestötasolla oikeasti vaikuttavuutta taisteluun lihavuuden tuomia ongelmia vastaan.
 
Hehän ovat geeneiltään samoja. Ehkä jotain poikkeuksia voi olla.

Samat geenit, mutta geenien toiminta voi poiketa toisistaan. Tätä ilmeisesti käytetään kaksostutkimuksissa hyödyksi esim:

– Identtisillä kaksosilla on samat geenit, ja he ovat useimmiten melko samanpainoisia. Geenien ja elintapojen vuoropuhelua voidaankin selvittää parhaiten kaksosia tutkimalla. Identtisestä geeniperimästä huolimatta kaksosten geenit ja myös mitokondriot voivat toimia eri aktiivisuustasolla. Tätä ominaisuutta hyödynsimme myös tutkimuksessamme, kun selvitimme painon vaikutuksia kudosten toimintaan, Pietiläinen sanoo./QUOTE]
 
Olet pelkkä trolli kun et voi edes vastata suoraan kysymykseen.

No tietenkin tarkoitan moneen kertaan mainitsemaasi tutkimusta, jossa olisi tuloksena kuinka merkittävästi identtisten kaksosten paino eroaa toisistaan, älä leiki hölmöä.

Kuten @Jumputin jo mainitsi, yleensä heidän painot on lähellä toisiaan.
 
Ja identtisten kaksosten ominaisuuksiin vaikuttaa milloin jakautuminen on tapahtunut. Toki perimä on identtinen mutta kaikki kehitys jakautumisen jälkeen on toisistaan riippumatonta, ja mitä aiemmin tuo on tapahtunut sen vähemmän muistuttavat toisiaan. Kuulin tämän tutulta jolla on identtiset kaksoset ja nähtävästi perehtynyt asiaan. Lähdettä minulla ei ole osoittaa enkä viitsi lähteä asiaa enempää kaivamaan.
 
Oma teoriani ylipainoon ja muihinkin "huonoihin" tapoihin on että monasti niihin on vain ajautunut pitemmän ajan kuluessa.
Jos yrittää itsekurilla päästä niistä, niin ainoa keino levähtää yrityksestä on vaan luovuttaa.
Monesti on parempi vaan kääntää ajautuma toiseen suuntaan:
Yhtenä päivänä syö ihan pikkuriikkisen verran vähemmän kuin olisi muuten syönyt, niin vähän vähemmän että se tuntuu vielä mukavalta.
Näin on ajautuma käännetty toiseen suuntaan, ja laihtumista tapahtuu vähitellen siihen asti mitä oikeasti on halunnutkin.
 
Nykyään pidetään epigeenejä/ympäristöä tärkeämpänä kuin geenit monessa asiassa. Valinnat ja ympäristö aktivoivat/deaktivoivat geenien toimintaa. Jos tuntuu ettei ole itsekontrollia niin jättää sipsit kauppaan niin niiden syöminen kotona ei ole vaihtoehto. Äärimmäisessä tapauksessa tilaa netistä ruuat että saa maksimaalisesi vältettyä karkki yms. hyllyjen houkutukset. Toki jos prioriteettlilistalla korkeammalla on suuhyvä kuin terveys niin suuhyvä voittaa vaikka voi samalla sanoa haluavansa olla terveempi.

Aikaisemmin jo linkattu sokerista ja miten sen makuaistimus muuttuu nopeastikin. Tosin pitäisi vältellä myös makeutusaineet ja nollakalorijuomat, kun ne aktivoi about samalla tapaa makuhermoja. Geenit, ympäristö ja toimintatavat. Voi tehdä asioita itselle helpommaksi hyvillä valinnoilla tai paljon vaikeammaksi huonoilla valinnoilla.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
259 339
Viestejä
4 504 960
Jäsenet
74 383
Uusin jäsen
pskrn

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom