Itse olen kaikkea näitä ja en silti usko että pilleri pelastaa vaan oma halu ja motivaatio.
Pitää nyt sen verran kommentoida, kun tuot jatkuvasti esiin tätä että ei ole kiinni muusta kuin motivaatiosta ja päätöksestä eikä lääkkeet auta jne, niin tutkimustulokset asian ympärillä ei ole sun kanssa kovin samaa mieltä.
Toki, halu ja oikea motivaatio aina vaikuttaa ja jotkut ihmiset ihan oikeasti pystyvät laihtumaan (tai pysymään laihoina) ilman vippaskonsteja puhtaalla motivaatiolla, mutta jos asiaa tarkastellaan väestötasolla niin havaitaan että ylipaino on oikeasti ongelma lähes kaikilla kansakunnilla joiden elintaso on noussut kehitysmaa/agraariyhteiskuntatasolta, joten ollaan jo hyvän matkaa menty sen pisteen ohi että asia ratkeaisi pelkillä yksilötason valinnoilla. Niitä yksilön valintoja on Suomessakin ollut aikaa tehdä kymmeniä vuosia ja ihmiset on nykyään lihavampia kuin koskaan ennen eikä keskipainon kehityssuunta osoita tällä hetkellä ainakaan alaspäin.
Geenit näyttelee tässä osaansa siinä mielessä, että kautta ihmisen historian hyvin syöminen ja energian varastointikyky ovat olleet hyödyksi ihmiselle ja auttaneet selviytymään, mutta tilanteessa jossa energiatiheää (ja lisäksi vielä monesti ravintoköyhää) ruokaa (tai roskaruokaa/herkkuja ym.) on tarjolla jotakuinkin niin paljon kuin pystyy syömään, onkin tämä ominaisuus lähinnä haitallinen ihmisille. Yksilöiden välillä on eroa siinä kuinka helppoa tai vaikeaa sun on olla syömättä ruokaa tai herkkuja, osittain näitä taipumuksia vahvistaa tottumukset, mutta se että "pitää vaan päättää olla syömättä" tarkoittaa ehkä yhdelle ihmiselle sitä että se tekee kerran kaapilla käydessään sen valinnan olla syömättä ja toinen tekee sen valinnan 30 sekunnin välein koko illan ajan koska se ruoka/karkki/sipsi vaan nyt pyörii siellä mielessä jatkuvasti.
Ihmisen elimistön hormonitoiminta säätelee näitä nälkä- ja kylläisyystunteita, ja niihin voi yrittää "luomuna" vaikuttaa mm. erilaisilla ruokailun ajoituksilla (paastot), ruoka-ainevalinnoilla/dieeteillä (VHH ruokavalio jne), tai kuten minä vaikka teen että kierrätän annokset vaa'an kautta jotta tiedostan saavani riittävän määrän energiaa ruuasta jonka tiedän riittävän minulle ja voin sen jälkeen tehdä tietoisen päätöksen sivuuttaa elimistön nälkäsignaali ja "järkeillä" itseni kylläiseksi. Näitä impulsseja on helpompi hallita kun olet ns. normaalipainossa ja tätä myöten hormonitoiminta paremmin balanssissa, mutta useimmilla ylipainoisilla ongelma on jo se ettei sitä painoa saada edes tippumaan normaalilukemiin ja päästä ylläpitovaiheeseen (joka sekin sitten sakkaa todella monella jotka painoa onnistuvat tiputtamaan).
Nämä lääkkeet taas sitten tekevät sen, että ne (pääsääntöisesti) tuottaa sulle kylläisyyden tunteen jo hyvin pienellä määrällä ruokaa, ja jopa tekevät sen että liian paljon (tai jopa suht normaalisti) syöminen aiheuttaa pahaa oloa. Lääkkeet siis poistavat yhtälöstä sen yksilön valinnan asiassa, sekä sen kamppailun jatkuvan syömisen tarpeen kanssa. Niin valitettavaa kuin se onkin, niin todennäköisesti nämä nykyiset ja tulevat kehitteillä olevat lääkkeet tulevat olemaan se väestötason ratkaisu ylipaino-ongelmaan, koska suurin osa ihmisistä ei kykene sellaiseen elämäntapamuutokseen jota laihtuminen ja sen jälkeen normaalipainoisena pysyminen vaatii. Lääkkeillä laihtuminen on tällä hetkellä varakkaampien hupia, hoito taitaa maksaa lääkkeestä riippuen toista sataa euroa kuukaudessa tai enemmänkin, eli pienituloisille tämä ei varsinaisesti ole vaihtoehto. Näissä on myös se puoli, että hoito on lähtökohtaisesti elinikäinen. Jos lääkkeillä laihtunut lopettaa lääkityksen, tulee paino suurella todennäköisyydellä takaisin. Todennäköisesti tulevina vuosina tullaan saamaan uusia ja ehkä edullisempiakin lääkkeitä ylipainon hoitoon jolloin hoidon saavutettavuus laajenee ja tämä nykyinen kehityskulku saadaan ehkä katkaistua.