Lihavuusepidemia

Viime kädessä kuinka moni oikeasti syö itsensä lihavaksi näläntunteen takia eikä jostain muusta syystä?

Tuli lopetettua 18 vuoden sauhuttelu champixilla. Oli aika jännä siinä, että kuurin aloitettua tupakointia jatkettiin. Äkkiä huomasin miksi näin ohjeistettiin. Tupakointi vain loppui, koska se ei enää tuottanut mitään. Alkoi vain lähinnä etomaan.
Lukuisten lopetusyritysten jälkeen se olikin helppoa. Nyt 12 vuotta polttamatta.

Ei hajua itsellä nyt markkinoilla olevista lääkkeistä tai mahdollisesti tulevista painonhallintaan, mutta jos yhtään saadaan samaa efektiä aikaiseksi, niin en epäile etteikö väestötasolla saataisi vaikutusta aikaiseksi.
 
Onko se nyt sitten vaan päätetty että ihmiset lihoo ja mitään ei voida tehdä ilman jotain ihmelääkettä? Esim. Japanissa ei kai ole ollenkaan samanlaista ylipaino-ongelmaa, joten onko se nyt sitten välttämättä joku luonnonlaki että elintason kasvu johtaa lihavuuteen?
 
Tuli lopetettua 18 vuoden sauhuttelu champixilla. Oli aika jännä siinä, että kuurin aloitettua tupakointia jatkettiin. Äkkiä huomasin miksi näin ohjeistettiin. Tupakointi vain loppui, koska se ei enää tuottanut mitään. Alkoi vain lähinnä etomaan.
Lukuisten lopetusyritysten jälkeen se olikin helppoa. Nyt 12 vuotta polttamatta.

Ei hajua itsellä nyt markkinoilla olevista lääkkeistä tai mahdollisesti tulevista painonhallintaan, mutta jos yhtään saadaan samaa efektiä aikaiseksi, niin en epäile etteikö väestötasolla saataisi vaikutusta aikaiseksi.

Tiedän aika monta tapausta missä tupakka on tapa ja vaikeuksia olla ilman, kun on se tapa saada aamutupakka, taukotupakka, tupakka ruuanpäälle jne. n=1 otannalla voi väittää kaikenlaista. Voisin väittää jotain n=1 otannalla lihavuusepidemiasta, mutta en tee näin.
 
Tiedän aika monta tapausta missä tupakka on tapa ja vaikeuksia olla ilman, kun on se tapa saada aamutupakka, taukotupakka, tupakka ruuanpäälle jne. n=1 otannalla voi väittää kaikenlaista. Voisin väittää jotain n=1 otannalla lihavuusepidemiasta, mutta en tee näin.

Nimen omaan tuota se oli. Mielikuvissakin oli aina tupakka, jos kuvitteli itsensä esim kahville ym. Moni tietty tilanne vaati aina tupakkaa. Oli todella vaikeaa olla ilman tupakkaa näissä tilanteissa, kunnes aivojen palkitseminen estettiin ja homma muuttui.
 
Nimen omaan tuota se oli. Mielikuvissakin oli aina tupakka, jos kuvitteli itsensä esim kahville ym. Moni tietty tilanne vaati aina tupakkaa. Oli todella vaikeaa olla ilman tupakkaa näissä tilanteissa, kunnes aivojen palkitseminen estettiin ja homma muuttui.
Mielen heikkoutta. Itse tupakoin ja nautin erityisesti aamukahvista ja ruoan jälkeisistä savuista, mutta ei ole mitään ongelmaa ollut viikkoa tai kahta olla tupakoimatta kun veli on tullut lastensa kanssa käymään. Veli on kyllä sanonut, että on ok vaikka polttaisin lasten nähden, mutta minä en siitä huolimatta polta heidän nähden. Nielen himoni enkä halua antaa huonoa esimerkkiä heille.

Uskon, että monet myös syövät turhaa paksaa koska ovat mieleltään heikkoja. Tietävät, että ei pitäisi tätä karkkipussia tai donitsia syödä, koska tietävät sen edesauttavan lihoamista, mutta syövät silti. Sitten sitä selitetään ympäristöllä ja geeneillä ja ties millä, mutta loppupeleissä se päätös tunkea se donitsi naamaan lähtee aivoista. Vaikka vapaa tahto onkin tieteessä edelleen kiistanalainen aihe, niin jokainen takuu varmasti tietää, että on mahdollista olla tunkematta donitsia suuhun, vaikka kuinka tekisi mieli, kunhan vaan päättää niin.
 
Harvoin näkee näin heikkoa argumentointia.
Kerro toki mistä kohdasta olet eri mieltä. Kuka tekee päätöksen syödä karkkipussi tai donitsi, ellei se syövä henkilö itse? Ruoan- tai tupakanhimoa ei voi voittaa mielenvoimalla? Lääkkeet tai ympäristön muokkaus ovat ainoat ratkaisut? Yksilöillä ei tule olla mitään vastuuta itsestään? Odotan vastaustasi innolla.
 
Viimeksi muokattu:
Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.

Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?

edit. Tässä tukimuksessa käytiin läpi painoon liittyviä tilastoja 195 maasta vuosilta 1980–2015. Aikavälillä lihavien määrä kaksinkertaistui 73 maassa. Melkoisia lukuja ja kertoo paljon mielestäni tilanteesta ja siitä kuinka vaikean terveysongelman äärellä ollaan.
 
Viimeksi muokattu:
Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.

Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Jep, ei nykyisellä tietotasolla tule onnistumaan missään maassa.
Toki jossain sopivasti rajoitetussa kontrollirymmässä mutta ei muualla.
 
Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.

Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.
 
Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.
Teoriassa homma on hoidettavissa lääkkeillä. Teoriassa.

Paljon ihmiset syö (elintasosairauksiinkin liittyviä) lääkkeitä muutenkin, esim. kolesteroli, verenpaine ja diabetes. Siinä mielessä ei olisi mahdoton ajatus, että lihavuutta alettaisiin hoitaa massalääkityksillä.
 
Teoriassa homma on hoidettavissa lääkkeillä. Teoriassa.

Paljon ihmiset syö (elintasosairauksiinkin liittyviä) lääkkeitä muutenkin, esim. kolesteroli, verenpaine ja diabetes. Siinä mielessä ei olisi mahdoton ajatus, että lihavuutta alettaisiin hoitaa massalääkityksillä.
Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.

Lihavuuteen jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ihan henkilökohtaisella tasolla. Joiltain se vaatii vähän enemmäm kuuppaa kuin toisilta, mutta kaikille se on ihan tehtävissä ilman lääkkeitä.

Jos jotenkin olisi mahdollista toteuttaa kivunsiedon kasvatutusta valtakunnallisella tasolla, niin se voisi tehdä aika gutaa painonhallintaan myös. Omalla kohdallani kun tarkoituksellisesti aloin kasvattamaan kivunsietoa (harrastukseni ja oman mielenkiintoni vuoksi), ei nälän sietäminen ja mielihalujen vastustaminen tunnu enää miltään.

En väitä, että tämä olisi ainoa tie onnellistuuteen, mutta omalla kohdallani toimi varsin tehokkaasti. Voin sanoa ihan rehellisesti, että kipua siedän enemmän kuin 99% forumin käyttäjistä, sekä mielihaluja että nälkää sen johdosta myös.

e: uskon, että nämä kaikki epämukavuuden siedot kulkevat käsikädessä. Kun sietää kipua, sietää myös nälkää, mielihaluja, kylmää ja kuumaa, negatiivisia tunteita, vastoinkäymisiä jne.
 
Viimeksi muokattu:
Kerro toki mistä kohdasta olet eri mieltä. Kuka tekee päätöksen syödä karkkipussi tai donitsi, ellei se syövä henkilö itse? Ruoan- tai tupakanhimoa ei voi voittaa mielenvoimalla? Lääkkeet tai ympäristön muokkaus ovat ainoat ratkaisut? Yksilöillä ei tule olla mitään vastuuta itsestään? Odotan vastaustasi innolla.
Juuri sitä "mielen heikkoutta" Champixilla parannetaan. Vieläpä tutkitusti ja todistetusti hyvällä menestyksellä, toisin kuin "ota ittees niskasta kiinni"- tai "homo!" -huudoilla, jotka eivät toimi.

Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.
Sanopa muuta. Tiesithän, että Champix ja vastaavat hoidot ovat nimenomaan kuuriluontoisia lääkityksiä?

Ei se lihavuuden lääkehoitokaan tarkoita, että lääkkeitä, tai ainakaan niitä kaikkia, jatketaan loputtomiin. Sen sijaan lihavuuden oireiden kuolleisuutta vähentämään keskittyvät lääkkeet taas ovat pitkäaikaisia ja niitä tulee aina vaan lisää kun mennään kohti hautaa.


Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.

Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Aivan varmasti tässä onnistutaan jos saadaan lihavuus yleistymään tarpeeksi nopeasti ennen vuotta 2025. Ei kaikista voi tulla lihavia. En tosin tiedä onko tämän eteen ponnisteltu tarpeeksi lujasti, vaikka yritys on kova ollutkin. :smoke:
 
Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.

Tahdonvoimassa on mielenkiintoinen juttu, että sitä on rajallinen määrä käytössä hubermanin podcastin mukaan. Mua tässä tilanteessa auttaa se, että poistaa valintoja niin tahdonvoima riittää paremmin, kun ei tarvitse tehdä niin paljon päätöksiä. Ei herkkuja kaapissa, ei tarvi miettiä ottaisiko keksin vai ei. Samaan juttuun mulla auttaa pätkäpaasto. Kun on päätetty paastoikkuna niin ei sen paaston aikana tarvi miettiä ottaisiko keksin vai ei. Päätin yhdessä kohtaa, että jos haluan herkkua niin ne on haettava yks kerrallaan kaupasta kävellen tai fillarilla. Kynnys napostella nousee ja napostelu vähenee vaikkei välttämättä mene nollaan. Jokainen pikkujuttu auttaa eteenpäin.

Jos ympäristö tekee yksilön laihtumisesta vaikean niin kannattaa vaihtaa sitä ympäristöä oli ne sitten rappiollisia alkoholistikavereita tai donitsit ja karkit kaapissa huutelemassa. Ympäristöä voi varmasti jokainen muokata terveellisempää elämäntapaa suosivaksi. Jos duunissa on aina kakkua perjantaisin niin voi kysästä, että mitä jos saataisiin myös joku terveellisempi vaihtoehto vaikka joka toinen kerta tarjolle tms.

Väsyminen on kans myrkkyä tahdonvoimalle/huonosti syömiselle. Uni kuntoon tai ainakin kohti parempaa. Jotain varmasti jokainen voi tehdä unen parantamiseksi vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Ei välttämättä täydelliseksi, mutta paremmaksi,...

Lopettaa sen uhrina olemisen ja alkaa aktiiviseksi toimijaksi ja välittää itsestänsä. Jos ei itse tee ja välitä omasta terveydestä niin se on surullista.
 
Viimeksi muokattu:
Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.

Lihavuuteen jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ihan henkilökohtaisella tasolla. Joiltain se vaatii vähän enemmäm kuuppaa kuin toisilta, mutta kaikille se on ihan tehtävissä ilman lääkkeitä.

Jos jotenkin olisi mahdollista toteuttaa kivunsiedon kasvatutusta valtakunnallisella tasolla, niin se voisi tehdä aika gutaa painonhallintaan myös. Omalla kohdallani kun tarkoituksellisesti aloin kasvattamaan kivunsietoa (harrastukseni ja oman mielenkiintoni vuoksi), ei nälän sietäminen ja mielihalujen vastustaminen tunnu enää miltään.

En väitä, että tämä olisi ainoa tie onnellistuuteen, mutta omalla kohdallani toimi varsin tehokkaasti. Voin sanoa ihan rehellisesti, että kipua siedän enemmän kuin 99% forumin käyttäjistä, sekä mielihaluja että nälkää sen johdosta myös.

e: uskon, että nämä kaikki epämukavuuden siedot kulkevat käsikädessä. Kun sietää kipua, sietää myös nälkää, mielihaluja, kylmää ja kuumaa, negatiivisia tunteita, vastoinkäymisiä jne.
Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö? :)

Oikeastaan lihavuuslääke voi tehdä noista kaikista muista lääkkeistä tarpeettomia yksilötasolla... Teoriassa.
 
Jos ympäristö tekee yksilön laihtumisesta vaikean niin kannattaa vaihtaa sitä ympäristöä oli ne sitten rappiollisia alkoholistikavereita tai donitsit ja karkit kaapissa huutelemassa. Ympäristöä voi varmasti jokainen muokata terveellisempää elämäntapaa suosivaksi. Jos duunissa on aina kakkua perjantaisin niin voi kysästä, että mitä jos saataisiin myös joku terveellisempi vaihtoehto vaikka joka toinen kerta tarjolle tms.
Näinhän se on. Parisuhdeväkivaltaakaan ei todennäköisesti ikinä kohtaa, jos lähtee myrkyllisistä parisuhteista. Työnantajan konkurssin tai yksikön lopettamisen takia ei joudu työttömäksi, kun vaihtaa työmaata ajoissa ja hyvän sään aikana.

Tämän kaiken sanon vittuilematta ja epäsarkastisesti. Tarkoitan, että se on aika kova vaatimustaso - jo sekin, että osaa käsitteellistää asian niin pitkälle, että tietää mitä tekee. Saattaa keskivertoyksilöltä olla peräti liikaa vaadittu, jos nyt techbbs:n eliitillekin kova pala.


Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö? :)
Niinpä. Nuohan hoitavat oireita ja seurauksia, kun pyritään estämään se kävelevän slaagin viimeinen horjahdus kuoppaan. Vaikka diabeteslääkitys laajasti ymmärrettynä voi myös auttaa painonhallinnassa eli läskin mielenhallinnassa.
Oikeastaan lihavuuslääke voi tehdä noista kaikista muista lääkkeistä tarpeettomia yksilötasolla... Teoriassa.
Toki. On enemmän kulttuurinen ja asenteellinen päätös, että niin radikaali ja äärimmäinen hoito kuin ruoansulatuskanavan telominen on yleistynyt radikaalin lääkehoidon sijaan. Lääkkeitä kun pelätään, ja toisaalta melko laajaakin kirurgiaa tehdään jopa turhamaisuussyistä. Vasta hyvin maltillista diabeteslääkitystä lihavuuden offlabelhoitona ollaan valmiita kokeilemaan, vaikka ei mikään ensimmäinen idea ollut. Aikanaan kyllä käytettiin vaikka mitä, ja toki niistä haittaa oli. Ei kuitenkaan huumeongelma laihdutuslääkkeistä ole peräisin.
 
Viimeksi muokattu:
Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö? :)

Oikeastaan lihavuuslääke voi tehdä noista kaikista muista lääkkeistä tarpeettomia yksilötasolla... Teoriassa.
Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.
Mikäli näin on, niin lihavuuslääke hoitaa oiretta, eikä syytä. En tosin tiedä varmaksi, kun en ole mitään lihavuuslääkettä tutkinut lainkaan.
 
Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.
Mikäli näin on, niin lihavuuslääke hoitaa oiretta, eikä syytä. En tosin tiedä varmaksi, kun en ole mitään lihavuuslääkettä tutkinut lainkaan.
Eikös lihavuuslääke vaikuta ruokahaluun. Joten enemmänhän se oikeastaan syyhyn vaikuttaa kuin oireeseen. Miten sen nyt sitten haluaa ajatella.

Anyway, elimistön hormonitoiminta toki muuttuu laihtumisen ja kohtuusyömisen myötä, ja psykologisiakin muutoksia varmaan tapahtuu, joten lääkkeen lopettamisen jälkeen tuskin ollaan automaattisesti mitenkään lähtöpisteessä ruokahalun suhteen.
 
Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.
Anyway, elimistön hormonitoiminta toki muuttuu laihtumisen ja kohtuusyömisen myötä, ja psykologisiakin muutoksia varmaan tapahtuu, joten lääkkeen lopettamisen jälkeen tuskin ollaan automaattisesti mitenkään lähtöpisteessä ruokahalun suhteen.
Tämä. Jos onnistuu muutenkin laihtumaan ja pitämään yllä alempaa painoa, etenkin jos siihen ei liity henkisesti kuormittavaa dieettiä ja jatkuvaa nälän tunnetta, ollaan paljon pidemmällä kuin lähtöpisteessä. Ei se ruokahalu tällöin samaksi palaa kuin maksimiläskinä oli. Tämä ei ole mikään mullistava havainto vaan tuttua monille, jotka ovat olleet joskus isompia ja pienentyneet. Esimerkiksi paastoaminen on huomattavasti vähemmän tuskallista. On vähemmän pakottava tarve syödä pussillinen perunalastuja, koska päivällisestä on jo 90 minuuttia.

Mikäli tämä normaali suht riidattomasti perusoppimäärään nojaava yleinen käsitys ei pädekään potilaan käytettyä diabeteslääkettä, niin se on sitten taas erikseen todistettava väite. Sillä tuskin ainakaan voi kenenkään mielestä olla merkitystä, onko lääkkeen määräämisen indikaatio diabeteksen hoito vai obesiteetti. Solut eivät sitä tiedä.
 
Kuinkahan moni oikeasti syö "nälkään" ja lihavuuslääke auttaisi? Entäs, jos sitä syö vaan tylsyyteen, tavan vuoksi tai alkoholi on mistä tulee liikakalorit? Olisiko tässä kohdassa oikea korjaus löytää jotain mielekästä tekemistä syömisen tilalle?

Muuttaako lääke uhrinsa kasvikseksi, joka ei tee yhtään mitään, jos syöminen oli se juttu ja sitten ei ole sitäkään jäljellä? Tietty voi mennä toiseen suuntaan lääkinnällä. Pirillä pirteäksi. Siinä tulee sitten hammasharjalla hinkattua hanatkin kiiltäväksi tms.

Mun mielestä on todella tyhmää hoitaa oiretta. Pitäisi löytää yksilötasolla juurisyyt ja hoitaa juurisyytä. Toki lääke voi olla akuuttivaiheessa hyvä apu, mutta jos siitä tulee kainalosauva loppuelämäksi niin se kuulostaa lähinnä lääkkeitä valmistavan tahon märältä unelmalta. vrt. kakkostyypin diabetes ja insuliini. Olis aika kamalaa, jos jengi tervehtyisi ja insuliinibisnes vähenisi vain ykköstyypin diabeteksen hoitamiseksi.
 
Mun mielestä on todella tyhmää hoitaa oiretta. Pitäisi löytää yksilötasolla juurisyyt ja hoitaa juurisyytä. Toki lääke voi olla akuuttivaiheessa hyvä apu, mutta jos siitä tulee kainalosauva loppuelämäksi niin se kuulostaa lähinnä lääkkeitä valmistavan tahon märältä unelmalta. vrt. kakkostyypin diabetes ja insuliini. Olis aika kamalaa, jos jengi tervehtyisi ja insuliinibisnes vähenisi vain ykköstyypin diabeteksen hoitamiseksi.
Lihavuuslääkkeellä voidaan potentiaalisesti hoitaa ihmisen terveyttä niin kokonaisvaltaisesti, tehden monista muista lääkkeistä tarpeettomia, että todellakin voisi olla ihan perusteltua että sen käytöstä tulisi yleistä. Lihavuuslääkkeen ei tarvitse olla mikään ensisijainen laihdutuskeino, mutta jos ja kun luomumenetelmät ei käytännössä tuota tulosta, niin lääke voi olla perusteltu ratkaisu.
 
Lopettaa sen uhrina olemisen ja alkaa aktiiviseksi toimijaksi ja välittää itsestänsä. Jos ei itse tee ja välitä omasta terveydestä niin se on surullista.

Tilastoissa näkyy Suomen kohdalla noin puolella vyötärölihavuutta, miljoona ihmistä laihduttaa vuosittain, suurin osa lahdutusyrityksistä epäonnistuu vaikka valistusta ja eri dieettejä löytyy helposti ja suurin osa ihmisistä on joskus laihduttanut. Uhriutumisesta en ole löytänyt dataa, mutta se näkyy että 80-luvulta Suomen lisäksi ainakin yli 70 muussa maassa on lihavuus kaksinkertaistunut. Mitä tämä kertoo?

Asiaa tutkivat ja hoitavat tahot on jo oman käsityksen mukaan luopuneet laajalti ajatuksesta, että vanhoilla keinoilla saadaan pysyvää tulosta. Kaikki sanonnat ota itseäsi niskasta kiinni ja tahdonvoimasta on heitetty romukoppaan, ne on sananhelinää tämän ongelman edessä.

Itsekin uskon että yksilön ongelmiin ja juurisyihin puuttumalla saadaan parempia ja pysyvämpiä muutoksia, mutta todella skeptinen siitä, että epidemian kohdalla saataisiin merkittäviä muutoksia.
Yksinkertaisesti jos ympäristössä ei tapahdu isoja muutoksia, niin en usko että muutoksia tapahtuu kansassakaan.

Nyt mitä olen perehtynyt nykytietoon asiasta, niin paraskeino ongelmaan olisi se, että kansaa ei päästettäisi lihoamaan alunperinkään, koska lihomisen jälkeen ihminen on vaikeuksissa painonsa kanssa loppuelämänsä.

Kellään ei vain tunnu olevan mitään järkevää ajatusta siitä, miten käytännössä näihin ongelmiin voidaan yhteiskunnan tasolla puuttua.

edit.typo
 
Viimeksi muokattu:
Vyötärönympäryksen ja pituuden suhde voi olla painoindeksiä parempi mittari. Miehillä tuo olisi 0.43 – 0.52 ja naisilla 0.42 – 0.48

" Statistical evidence supports that WHtR is a better predictor of cardiovascular, diabetes and stroke risk than the body mass index (BMI) because it accounts for the distribution of abdominal fat, which is known to increase the aforementioned risks. "
1668412209903.png
 
Tilastoissa näkyy Suomen kohdalla noin puolella vyötärölihavuutta, miljonna ihmistä laihduttaa vuosittain, suurin osa lahdutusyrityksistä epäonnistuu vaikka valistusta ja eri dieettejä löytyy elposti ja suurin osa ihmisistä on joskus laihduttanut. Uhriutumisesta en ole löytänyt dataa, mutta se näkyy että 80-luvulta Suomen lisäksi ainakin yli 70 muussa maassa on lihavuus on kaksinkertaistunut. Mitä tämä kertoo?

Asiaa tutkivat ja hoitavat tahot on jo oman käsityksen mukaan luopuneet laajalti ajatuksesta, että vanhoilla keinoilla saadaan pysyvää tulosta. Kaikki sanonnat ota itseäsi niskasta kiinni ja tahdonvoimasta on heitetty romukoppaan, ne on sananhelinää tämän ongelman edessä.

Itsekin uskon että yksilön ongelmiin ja juurisyihin puuttumalla saadaan parempia ja pysyvämpiä muutoksia, mutta todella skeptinen siitä, että epidemian kohdalla saataisiin merkittäviä muutoksia.
Yksinkertaisesti jos ympäristössä ei tapahdu isoja muutoksia, niin en usko että muutoksia tapahtuu kansassakaan.

Esim. Patrik Borg näissä julkisuudessa olevista ravitsemuasiantuntijoista puhuu paljon kokonaisvaltaisesta muutoksesta, että pitää saada stressi kuriin ja nukkuminen kuntoon yms. Monesti vaan elämäntilanne on sellainen, että näihin ei realistisesti voi vaikuttaa. Sikäli esim. semaglutidi ja todennäköisesti Euroopassakin parin vuoden sisään myyntiin tuleva tirtsepatidi lienevät ne joilla väestötasolla voitaisiin vaikuttaa. Valitettavasti ainakin semaglutidin osalta seurantatutkimuksissa paino lähti nousemaan aika reippaasti lääkkeen lopetuksen jälkeen, eli saa varautua lääkkeen käyttöön useiksi vuosiksi vielä laihtumisen jälkeenkin. Todennäköisesti eivät tavallisille 30-35 bmi lihaville ole tulossa Kela-korvattaviksi, joten pienituloiset ei näistä pääse nauttimaan, kun esim. Ozempicin hinta on noin 120€ kuussa.
 
Tässä tällainen uusi lyhytdokumentti:
Some deep story: Tuntui, että olen ällöttävä kasa paskaa

Ei nyt tarjoile mitään ratkaisuja aiheeseen, mutta kertoo yhden jampan kokemuksista lihavana. Aika paljon tässäkin tulee esille että ensin lihotaan, ja sitten henkiset paineet ja niiden helpottaminen syömisellä.
Ensin pitää tosiaan saada se henkinen puoli jonkinlaiseen kontrolliin, että pysyvään laihtumiseen on mahdollisuuksia jos se on tavoitteena. En ole varma onko tällä kyseisellä jampalla se tavoitteena, tuntuu olevan tällä hetkellä kohtuu tyytyväinen elämäänsä ainakin omien sanojensa mukaan.

 
Todennäköisesti eivät tavallisille 30-35 bmi lihaville ole tulossa Kela-korvattaviksi, joten pienituloiset ei näistä pääse nauttimaan, kun esim. Ozempicin hinta on noin 120€ kuussa.
Tässä on erittäin hyvä artikkeli mihin törmäsin Googlatessa. Älkää antako häiritä että kyseessä on Kotilieden juttu. Sen mitä itse olen asiaan tutustustunut tämä on erittäin hyvä artikkeli aiheesta jonka kaikkien tässä ketjussa kommentoivien kannattaisi lukea. Tosin tuskin tämäkään lääke toimii varsinkin jos on henkisellä puolella ongelma, ja syömistä käyttää stressin/ahdistuksen hallintaan kuten monet tekevät.
 
Viimeksi muokattu:
Toki. On enemmän kulttuurinen ja asenteellinen päätös, että niin radikaali ja äärimmäinen hoito kuin ruoansulatuskanavan telominen on yleistynyt radikaalin lääkehoidon sijaan. Lääkkeitä kun pelätään, ja toisaalta melko laajaakin kirurgiaa tehdään jopa turhamaisuussyistä. Vasta hyvin maltillista diabeteslääkitystä lihavuuden offlabelhoitona ollaan valmiita kokeilemaan, vaikka ei mikään ensimmäinen idea ollut. Aikanaan kyllä käytettiin vaikka mitä, ja toki niistä haittaa oli. Ei kuitenkaan huumeongelma laihdutuslääkkeistä ole peräisin.
Tähän asti on puuttunut lihavuuden hoitomuotoja, jotka olisivat käytännössä tehokkaampia kuin aikaisemmat ruokavalio-ohjaukset, vertaistukiryhmät ja motivaato liikuntaan sekä elämäntapamuutoksiin. Joitakin lääkkeitänkin on käytetty vähentämään rasvan imeytymistä ja ruokahalua, mutta tehon vähäisyyden lisäksi on ongelmia tullut sivuvaikutuksista, mm. psyykepuolelle. Hyppäys seuraavaan, kylläkin jo tehokkaaseen hoitoon (kirurgiaan) on suuri, sen saatavuus on rajallinen ja sisältää kohtalaisia riskejäkin.

Semaglutidi ja tirzepatidi (ei vielä myyntilupaa) näyttäisivät täyttävän tätä aukkoa. N. puolessatoista vuodessa semaglutidilla saadaan keskimäärin n. 15 %:n, ja tirzepatidilla n. 20 %:n painon lasku. Sivuvaikutukset eivät vaikuta ainakaan tässä vaiheessa liian hankalilta, kun huomioidaan riskipotilaat (esim. haimatulehdusalttiit) ja riskikäytös (esim. hypoglykemiariski alkoholin kanssa). Lupaavia lääkkeitä hyöty/haittapotentiaaliltaan.
 
Kuinkahan moni oikeasti syö "nälkään" ja lihavuuslääke auttaisi? Entäs, jos sitä syö vaan tylsyyteen, tavan vuoksi tai alkoholi on mistä tulee liikakalorit?
Kyllähän tuo tutkimusten mukaan toimii ihan isossa mittakaavassa, jossa ei ole yksilötasolla tarkasteltu ylensyönnin syitä.

Varmaan on parempi, jos onnistuu laihduttamaan ilman lääkettä, mutta sitten kun moni ei onnistu niin luulen olevan parempi laihduttaa lääkkeen kanssa.

Ylläpitohoito tuosta jää ja kyllähän tuo lääke maksaa. Uskoisin hintojen kyllä laskevan aika reippaasti voluumin kasvaessa ja viimeistään sitten, kun patenttisuoja raukeaa.
 
Mulla ollut ylipaino-ongelmia enemmän tai vähemmän koko elämän, mutta aina kun motivaatio on riittänyt niin kyllä sen painon on saanut alas kaavalla kuluttaa enemmän kuin tankkaa.

Autoimmuunitulehdus on tuhonnut oman kilpirauhasen ja purkista ei saa kuin T4 hormonia, jonka oletetaan muuntuvan elimistössä muiksi tarpeellisiksi eli T3, T2 ja T1 (joita terve kilpirauhanen tuottaa).
3,5-diiodo-L-thyronine hormonin on todettu vaikuttavan eniten rasva-aineenvaihduntaan.
Pubmed:sta löytyy tästä artikkeleita.

Jenkeistä saa ostettua "luontaistuotteena" tätä T2:sta, mutta mitä Fimealta kyselin, niin ei saa tilata Suomeen tai on käräjillä.
Olisi vaan ollut mukava testata toimiiko tuo oikeasti meillä kilpparivammaisilla, jotka ei muuta lääkettä saa kuin Thyroxin.
Erikoisluvallisia kuivatusta sian tai lampaan kilpirauhasesta tehtyä valmistetta on jotkut Suomessa saaneet, vaan Valvira vienyt näiltä lääkäreiltä lupia ja sellaisen reseptin saaminen on vaikeampaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta.

Ei siis valitettavasti painonhallinnassa enää toimi tuo kaava että kuluttaa enemmän kuin tankkaa, on tässä vuosien varrella tullut kokeiltua ja kyse ei ole itsepetoksesta.
En jaksa enää stressata asiasta, yritän harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa omaa vointia kuunnellen ja syödä terveellisesti ettei lisärasvavarastoja kertyisi enempää koska siihen suuntaan homma pelittää kuten ennenkin.
Huomannut että vähähiilihydraattinen ja sokeriton ruokavalio saa vointia paremmaksi, pirteämpi ja vähemmän nivelkipuja.

Tätä tekisi mieli testata:
THYRO-T2
 
Tällainen asia tuli tässä päivän aikana mieleen että ei ole esimerkiksi yhtä asiantuntijaa joka osaisi laskea ruokavalion, osaisi liikunnan kanssa antaa apua ja ymmärtäisi myös lääketieteen. Eli ei ole yhtä henkilöä joka voisi kokonaisvaltaisesti hoitaa elämäntapamuutoksen eli hoitaa liikalihavuutta kokonaisvaltaisesti. Nyt meillä on siis ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja yleislääkäri, jotka kaikki ovat erikoistuneet ja pääosin tekevät ihan muidenlaisten ongelmien kanssa töitä kuin liikalihavuuden kanssa.

Ei yleislääkäri osaa kertoa onko esimerkiksi laihdutuksen ruokavalio makroineen hyvä, lähinnä osaa vain kertoa että syö tarpeeksi proteiinia. Ravintoexpertti varmasti nuo osaa laskea ja arvioida hyvin, mutta mitä sitten kun on joku ruokavalioon vaikuttavat sairaus? Ja kumpikaan näistä ei oikein osaa kommentoida mitenkään liikkumista. Lähinnä suositelevat varmaan kävelyä, uintia ja pyöräilyä "kohtuudella". Fysiot taas ovat erikoistuneet enemmän vammojen ja liikuntaongelmien hoitoon ja kuntoutukseen, ei niinkään liikalihavuuden ja liikkumisen yhteensovittamiseen.

Päälle vielä mielenterveysongelmat ja tarvitaan neljättä asiantuntijaa, eli psykologia. Jos pohjalla on vaikka syömishäiriöitä, ei noilla em. ole mahdollisuutta oikein määrätä reseptin muodossa psyykelääkkeitä tai analysoida onko siellä pohjalla joku psykologia ongelma.

Eli luukulta luukulle tässäkin joutuu, jos tarvitsee täysipainoisesti apua erilaisiin lihavuuden ongelmiin. En tiedä olisiko sellaine lihavuutta ja sen lieveilmiöitä hoitava omalääkärisystemi sitten hyvä. Lääkäreistä on kuitenkin niin pulaa niin riittääkö tuohon henkilöitä. Ongelma on kuitenkin sellainen että jos meillä on erikseen hammaslääkärit, diabeteslääkärit ja syöpälääkärit niin kyllä lihavuuslääkäreillekin töitä olisi.
 
Tällainen asia tuli tässä päivän aikana mieleen että ei ole esimerkiksi yhtä asiantuntijaa joka osaisi laskea ruokavalion, osaisi liikunnan kanssa antaa apua ja ymmärtäisi myös lääketieteen. Eli ei ole yhtä henkilöä joka voisi kokonaisvaltaisesti hoitaa elämäntapamuutoksen eli hoitaa liikalihavuutta kokonaisvaltaisesti. Nyt meillä on siis ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja yleislääkäri, jotka kaikki ovat erikoistuneet ja pääosin tekevät ihan muidenlaisten ongelmien kanssa töitä kuin liikalihavuuden kanssa.

Ei yleislääkäri osaa kertoa onko esimerkiksi laihdutuksen ruokavalio makroineen hyvä, lähinnä osaa vain kertoa että syö tarpeeksi proteiinia. Ravintoexpertti varmasti nuo osaa laskea ja arvioida hyvin, mutta mitä sitten kun on joku ruokavalioon vaikuttavat sairaus? Ja kumpikaan näistä ei oikein osaa kommentoida mitenkään liikkumista. Lähinnä suositelevat varmaan kävelyä, uintia ja pyöräilyä "kohtuudella". Fysiot taas ovat erikoistuneet enemmän vammojen ja liikuntaongelmien hoitoon ja kuntoutukseen, ei niinkään liikalihavuuden ja liikkumisen yhteensovittamiseen.

Päälle vielä mielenterveysongelmat ja tarvitaan neljättä asiantuntijaa, eli psykologia. Jos pohjalla on vaikka syömishäiriöitä, ei noilla em. ole mahdollisuutta oikein määrätä reseptin muodossa psyykelääkkeitä tai analysoida onko siellä pohjalla joku psykologia ongelma.

Eli luukulta luukulle tässäkin joutuu, jos tarvitsee täysipainoisesti apua erilaisiin lihavuuden ongelmiin. En tiedä olisiko sellaine lihavuutta ja sen lieveilmiöitä hoitava omalääkärisystemi sitten hyvä. Lääkäreistä on kuitenkin niin pulaa niin riittääkö tuohon henkilöitä. Ongelma on kuitenkin sellainen että jos meillä on erikseen hammaslääkärit, diabeteslääkärit ja syöpälääkärit niin kyllä lihavuuslääkäreillekin töitä olisi.
Olisiko joku osaava life coach mitään? Mutta pitää kyllä olla osaava tyyppi. En tiedä onko niin osaavia, tuli vaan mieleen.
 
Mutta ei tämmöisestä voi päätellä "täysjyvä on terveellistä", vaan "täysjyvä on vähemmän haitallista kuin puhdistettu vilja". Mitähän tapahtuisi jos täysjyvä poistettaisiin kokonaan ja korvattaisiin vaikka salaatilla?

Molemmille on paikkansa monipuolisessa ja terveellisessä ruokavaliossa, näin osoittaa data ja väestöntasolla tehdyt tutkimukset.

Täysjyvä linkittyy tutkimuksissa alhaisempaan painoindeksiin ja pienempään lihavuuden riskiin:


Hyvä ravintokuidun, vitamiinien, mineraalien ja antioksidanttien lähde.
 
Sama vastaus tähän kuin edelliseen viestiin.

Onpas kummallinen sattuma, että terveellisempänä pidettyjä valintoja tekevät myös pitävät painostaan enemmän huolta.

Niin kuin kirjoitin, pätevä osa terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, josta on kiistaton tieteellinen näyttö.

1668528463919.png
 
Ei yleislääkäri osaa kertoa onko esimerkiksi laihdutuksen ruokavalio makroineen hyvä, lähinnä osaa vain kertoa että syö tarpeeksi proteiinia.
Mielestäni vähän aliarvioit lääkärin osaamista. Tietysti suurin osa osa elintapaohjauksesta taitaa tapahtua sairaanhoitajan vastaanotolla. Asiaan perehtynyt hoitaja varmasti osaa ihan hyvät ohjeet tohon antaa.

Ongelma on varmaan enemmän saada asiakkaat sitoutumaan hoitoon.

Olen kyllä samaa mieltä, että olisi hyvä olla palvelu, josta saisi yhdellä istumalla riittävällä tarkkuudella tehdyn ruokavalion, treeniohjelman, mahdolliset lääkkeet, labrat ja seurantakäynnit.

Pt palveluita on paljon, mutta laatu vaihtelevaa, hinta kallista ja harvalla terveydenhuollon ammattia alla, kun kuitenkin tarkoitus olisi tässä skenaariossa ilmeisesti mennä terveys edellä.

Luontevin tapa tuollaisen toteutukseen olisi varmaan se hoitajan vastaanotto, jolla konsultaatiomahdollisuus muille ammattilaisille.

Luulisi, että tämän tyylisiä palveluita olisi saatavillakin jossain edes pilottiluonteisesti?
 
Ei ole helppoa edes ohjattu elämäntapamuutos. Katselin tuossa Pipsa Laukan Olet Mitä Syöt jaksot Henna Kalinaisesta ja Henry Saaresta jossa seurataan 8 viikon "elämäntapamuutosta".
Kumpikin on ohjelman jälkeen taas repsahtanut. Kalinainen valitti äskettäen että on huonommassa kunnossa nykään kun ohjelman alkaessa. Kalinaiselle tuli vauva perheeseen ja Saarella tuli joku loukkaantuminen ja odottaa pääsyä polvi ja vatsalaukun pienennys leikkaukseen ja ilmeisesti alkoholi maistuu nykyään. Kummatkin vissiin aika hyvin alkoholiin meneviä.

Alkoholi varsinkin tekee painonhallinnan paljon vaikeammaksi koska itsekontrolli vähenee ja tulee helposti syöneeksi liikaa ja epäterveellisesti. Pahin on tietysti jos vetelee alkoholia jonka polttamisen keho priorisoi ja siihen vielä epäterveelliset ruoat päälle. Rasvasolut kiittää laajentumisesta.
 
Alkoholi varsinkin tekee painonhallinnan paljon vaikeammaksi koska itsekontrolli vähenee ja tulee helposti syöneeksi liikaa ja epäterveellisesti. Pahin on tietysti jos vetelee alkoholia jonka polttamisen keho priorisoi ja siihen vielä epäterveelliset ruoat päälle. Rasvasolut kiittää laajentumisesta.
Jep, ja harkinnan pettämisen lisäksi alkoholi sisältää aika paljon energiaa, joten se on aika lose-lose-tilanne ihmiselle varsinkin, jos puhuu laihtumisesta.
Aikamoista itsepetosta.
 
Nyt oli juttua että unien lyhyys vaikuttaa lihomiseen. Ja tottahan se on. Jaksaa liikkua kun ei väsytä eikä tule ylilyöntejä ruuan kanssa.
 
Nyt oli juttua että unien lyhyys vaikuttaa lihomiseen. Ja tottahan se on. Jaksaa liikkua kun ei väsytä eikä tule ylilyöntejä ruuan kanssa.
Vaikuttaa muutenkin, kuin jaksamisen heikkenemisenä. Lyhyet yöunet johtaa miehillä madaltuneeseen testosteronitasoon sekä kohonneeseen kortisolitasoon. Naisilla varmastikin ihan vastaavaa, mutta en ole siihen niin tutustunut.
 
Ei ole helppoa edes ohjattu elämäntapamuutos. Katselin tuossa Pipsa Laukan Olet Mitä Syöt jaksot Henna Kalinaisesta ja Henry Saaresta jossa seurataan 8 viikon "elämäntapamuutosta".
Kattelin tota Henry Saaren jaksoa. Vähän tommonen suurin pudottaja -meininki. Kuvat viikon ruoista ennen ja jälkeen ruokavaliomuutosta on täysin vastakohtia. Ymmärrän, että muutos on se juttu, mutta tuossa ei taida aktuaalisesti olla yhtään samaa ruoka-ainetta banaanin lisäksi. Olisi ehkä ollut helpompi omaksua uusia elintapoja, jos olisi vaikka saanut edelleen niitä voileipiä syödä tai vaikka pari kertaa viikossa makkaraa ruuaksi, josta piti.

On lähes legendaarinen virhe aloittaa "elämäntapamuutos" menemällä ekalla viikolla all-in ja elämässä ei ole yhtään tuttua asiaa jäljellä. Tietysti yksi tuhannesta voi vetää noin ja saa nopeita tuloksia, mutta ne loput lopettaa luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ton kokoinen kaveri kuluttaa viikossa varmaan 25000 kcal vaan olemalla olemassa niin kyllä siihen mahtuu pari käyrää tai voikkaria.

Tietysti on tylsää katsella telkkarista, kun tehdään hallittuja muutoksia hitaasti askel kerrallaan, mutta onhan tuo nyt vähän noloa mennä esiintymään hyvinvointilääkärinä ohjelmaan ja sitten ohjeistaa 160 kg mies elämään jollain vihersmoothiella ja ajatella, että se kestää edes vuotta. Laihtumiseen ei kuitenkaan vaadita kalorivajeen lisäksi mitään muuta ja energiaa on käytettävissä laihtumisen aikanakin n. 3000 kcal päivässä niin Laukan lähestymistapa on lievästikin ilmaistuna radikaali.

Liikunnan lisääminen olikin järkevämmän oloista. Vähän läpsyttelyä altaassa ja muksun kanssa eläintarhaan kävelylle. Varsin kevyen näköistä pikkupunttailua. Kaveri vaikuttaa vielä tykkäävän liikkumisesta.
 
Realiteeteista vieraantuneitahan nämä tosi-tv -laihdutusohjelmat on.

Onko muuten missään ohjelmassa vielä koskaan kokeiltu (pätkä-)paastoilua? Entä kiinnitetäänköhän mitään huomiota siihen, mihin aikaan olisi syytä lopettaa syöminen illalla... Vai onko se yhä sitä, että 6 eri ateriaa vedellään pitkin päivää ja se on hip ja cool? No niin ehkä onkin, jos olet joku ammattiurheilija, mutta mitäs josset olekaan...
 
Kattelin tota Henry Saaren jaksoa. Vähän tommonen suurin pudottaja -meininki. Kuvat viikon ruoista ennen ja jälkeen ruokavaliomuutosta on täysin vastakohtia. Ymmärrän, että muutos on se juttu, mutta tuossa ei taida aktuaalisesti olla yhtään samaa ruoka-ainetta banaanin lisäksi. Olisi ehkä ollut helpompi omaksua uusia elintapoja, jos olisi vaikka saanut edelleen niitä voileipiä syödä tai vaikka pari kertaa viikossa makkaraa ruuaksi, josta piti.

On lähes legendaarinen virhe aloittaa "elämäntapamuutos" menemällä ekalla viikolla all-in ja elämässä ei ole yhtään tuttua asiaa jäljellä. Tietysti yksi tuhannesta voi vetää noin ja saa nopeita tuloksia, mutta ne loput lopettaa luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ton kokoinen kaveri kuluttaa viikossa varmaan 25000 kcal vaan olemalla olemassa niin kyllä siihen mahtuu pari käyrää tai voikkaria.

Tietysti on tylsää katsella telkkarista, kun tehdään hallittuja muutoksia hitaasti askel kerrallaan, mutta onhan tuo nyt vähän noloa mennä esiintymään hyvinvointilääkärinä ohjelmaan ja sitten ohjeistaa 160 kg mies elämään jollain vihersmoothiella ja ajatella, että se kestää edes vuotta. Laihtumiseen ei kuitenkaan vaadita kalorivajeen lisäksi mitään muuta ja energiaa on käytettävissä laihtumisen aikanakin n. 3000 kcal päivässä niin Laukan lähestymistapa on lievästikin ilmaistuna radikaali.

Liikunnan lisääminen olikin järkevämmän oloista. Vähän läpsyttelyä altaassa ja muksun kanssa eläintarhaan kävelylle. Varsin kevyen näköistä pikkupunttailua. Kaveri vaikuttaa vielä tykkäävän liikkumisesta.
Se voi vaan olla vaikeaa olla niin että se makkara ei säily siellä jääkaapissa. Ei minultakaan onnistu mitenkään ostaa makkaroita tai suklaata ja laittaa se vaan jonnekin talteen ja syön sitten kun siltä tuntuu. Se jää mieleen pyörimään kyllä ihan koko ajaksi ja aina kun keittiössäkin käy niin mahdoton olla ajattelematta sitä.

En tiedä miten normaali ihminen tuossa onnistuu, mulla saattaa etätyössäkin ajatus katketa vauhdista ja mieleen tulee joku makkara jääkaapissa mitä yritän olla syömättä. Ainoa mikä mulla toimii on ilmeisesti sama mitä henkallekin on sitten ohjelmassa laitettu, eli herkkuja ei vaan osteta ollenkaan, jos ei ole tarkoitus heti syödä.

Ehkä se on sitä tahdonvoimaa. Normaali ihminen tekee minuutin välein päätöksen olla syömättä, vaikka ruoka pyörii ajatuksissa koko ajan? Mulla ei tahdonvoima riitä.
 
On lähes legendaarinen virhe aloittaa "elämäntapamuutos" menemällä ekalla viikolla all-in ja elämässä ei ole yhtään tuttua asiaa jäljellä. Tietysti yksi tuhannesta voi vetää noin ja saa nopeita tuloksia, mutta ne loput lopettaa luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ton kokoinen kaveri kuluttaa viikossa varmaan 25000 kcal vaan olemalla olemassa niin kyllä siihen mahtuu pari käyrää tai voikkaria.
Enemmän kuin totta. Ihmiset ihan luonnostaan vastustaa muutoksia, liittyi ne sitten mihin tahansa. Kerralla koko ruokailu täysin uusiksi ei varmasti toimi kuin, juuri kuten sanoit, yhdellä tuhannesta. Etenkin kun samalla yritetään muuttaa elämä muutenkin, esim liikunnan osalta.

Liikunnan lisääminen olikin järkevämmän oloista. Vähän läpsyttelyä altaassa ja muksun kanssa eläintarhaan kävelylle. Varsin kevyen näköistä pikkupunttailua. Kaveri vaikuttaa vielä tykkäävän liikkumisesta.
Liikunnaksi pitäisi valita joku aktiviteetti mistä henkilö tykkää, eikä yrittää pakottaa punttisalia tai muutakaan ellei siitä tykkää. Mahikset on aika pienet, että jaksaa jatkaa jotain liikuntamuotoa, mistä ei tykkää. Mikä tahansa liikunta kuitenkin on hyväksi ja parempi kuin ei mitään. Ihan vaikka biljardin pelaaminen jollekin sohvalla makaavalla läskille on jo edistystä, kunhan se ei tapahdu kapakassa kaljaa kitaten.
 
Se voi vaan olla vaikeaa olla niin että se makkara ei säily siellä jääkaapissa. Ei minultakaan onnistu mitenkään ostaa makkaroita tai suklaata ja laittaa se vaan jonnekin talteen ja syön sitten kun siltä tuntuu. Se jää mieleen pyörimään kyllä ihan koko ajaksi ja aina kun keittiössäkin käy niin mahdoton olla ajattelematta sitä.

En tiedä miten normaali ihminen tuossa onnistuu, mulla saattaa etätyössäkin ajatus katketa vauhdista ja mieleen tulee joku makkara jääkaapissa mitä yritän olla syömättä. Ainoa mikä mulla toimii on ilmeisesti sama mitä henkallekin on sitten ohjelmassa laitettu, eli herkkuja ei vaan osteta ollenkaan, jos ei ole tarkoitus heti syödä.

Ehkä se on sitä tahdonvoimaa. Normaali ihminen tekee minuutin välein päätöksen olla syömättä, vaikka ruoka pyörii ajatuksissa koko ajan? Mulla ei tahdonvoima riitä.
Joo, jos joku ruoka on selkeä "triggeri" niin sitten sitä on ehkä syytä välttää kokonaan tai ainakin nauttia vain äärimmäisen harvoin. Ymmärrän mistä puhut ja itsellä on tuollaista samantyylistä ongelmaa. Esimerkiksi karkkia voin ostaa kaappiin, mutta sitten, kun avaan pussin niin kyllä se on aika vaikeaa viedä takaisin sinne kaappiin, eli käytännössä se tulee syötyä kokonaan.

Mutta esimerkiksi itselle pizza on ruoka, josta pidän ja sitä tulee syötyä melko usein. Sen sijaan, että hakisin kebabmiehen 1500 kcal pizzan, teen sen itse vaikka paistijauhelihasta, kevytjuustoraasteesta ja sienistä valmispohjalle, jolloin energiaa tulee ~ 750 kcal (+tomaattikastike ja sienet, sipulit jne rehut).

Kenenkään tahdonvoima ei riitä siihen, että ruoka on pelkkää paskaa. Ainoa järkevä vaihtoehto on suunnitella sellainen ruokavalio mihin voi olla tyytyväinen. Jos ei sitten täysin niin ainakin suurilta osin. Kaikkia ruokia ei saa järkevästi tehtyä energiasisällöltään kohtuullisiksi, mutta niitä pitää sitten rajoittaa vaikka kronologisesti, esimerkiksi lupaamalla itselleen yhden kiinabuffetin viikossa tjsp.
 
Realiteeteista vieraantuneitahan nämä tosi-tv -laihdutusohjelmat on.

Onko muuten missään ohjelmassa vielä koskaan kokeiltu (pätkä-)paastoilua? Entä kiinnitetäänköhän mitään huomiota siihen, mihin aikaan olisi syytä lopettaa syöminen illalla... Vai onko se yhä sitä, että 6 eri ateriaa vedellään pitkin päivää ja se on hip ja cool? No niin ehkä onkin, jos olet joku ammattiurheilija, mutta mitäs josset olekaan...

AInakin dokumentin muodossa löytyy: Totuus paastosta
 
Realiteeteista vieraantuneitahan nämä tosi-tv -laihdutusohjelmat on.

Onko muuten missään ohjelmassa vielä koskaan kokeiltu (pätkä-)paastoilua? Entä kiinnitetäänköhän mitään huomiota siihen, mihin aikaan olisi syytä lopettaa syöminen illalla... Vai onko se yhä sitä, että 6 eri ateriaa vedellään pitkin päivää ja se on hip ja cool? No niin ehkä onkin, jos olet joku ammattiurheilija, mutta mitäs josset olekaan...

Missään ravitsemussuosituksissa ei neuvota kaikkia ihmisiä syömään 6 kertaa päivässä, nää puheet vois nyt jo lopetella, kun ne eivät paikkaansa pidä. Virallisissa suosituksissa sanotaan " Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi aamupala, lounas ja päivällinen, sekä tarvittaessa 1-2 välipalaa." Aikuiset

Iltasyömisen keventämisestä / iltapaastosta ja sen hyödyistä on kirjoittanut mm. Reijo Laatikainen Iltapaasto ja iltasyömisen kevennys. Katsaus terveysvaikutuksiin. - PRONUTRITIONIST
 
Missään ravitsemussuosituksissa ei neuvota kaikkia ihmisiä syömään 6 kertaa päivässä, nää puheet vois nyt jo lopetella, kun ne eivät paikkaansa pidä. Virallisissa suosituksissa sanotaan " Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi aamupala, lounas ja päivällinen, sekä tarvittaessa 1-2 välipalaa." Aikuiset

Iltasyömisen keventämisestä / iltapaastosta ja sen hyödyistä on kirjoittanut mm. Reijo Laatikainen Iltapaasto ja iltasyömisen kevennys. Katsaus terveysvaikutuksiin. - PRONUTRITIONIST
Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.

Luulisi että katsojaluvutkin nousee jos ohjelmissa olisi jotain uutta..
 
Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.

Luulisi että katsojaluvutkin nousee jos ohjelmissa olisi jotain uutta..
Tosi-TV ja dokumentit ovat erikseen. Kuinka moni jaksaisi katsoa tasaista puolen kilon viikkovauhdin tiputusta vaikka siitä tulisi pysyvä elintapa? Dokumentteihin tuo taas käy.
 
Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.
Menetelmät ovat toki perinteisiä ja tavanomaisia, mutta ei noita kukaan oikea ammattilainen suosittele. Esim. VLCD suositellaan kai lähinnä, jos on pakko tehdä joku leikkaus ja on liian lihava anestesiaan tms.

Kuten @draco76 totesi, eihän sitä varmaan kukaan jaksaisi katsoa tosi-tv:tä sisällön ollessa järkevää ja perusteltua.

Joku pätkäpaasto on varmaan ihan hyvä systeemi, jos se rajoittaa energiansaantia ilman kohtuuttomia oireita. Itsellä oli poikamiesaikana vähän tuon tyylinen ruokavalio ihan luonnostaan, mutta ei se mua erityisen hoikkana pitänyt. "Aamupalaksi" tuli syötyä vatsallinen ruokaa n. klo 15-17 ja toinen vattallinen n. klo 23-01 ennen nukkumaanmenoa. Toki ruoat oli usein aika energiatiheitä. Nykyisellään tulee kyllä aika huono olo, jos ei ennen aamupunttia saa mitään pientä suuhun ja lounaskin täytyisi jo 11-12 väliin saada.
 
Sittenhän on helppoa näyttää yksi tutkimus jossa tulee terveyshyötyjä kun vilja lisätään viljattomaan ruokavalioon. Tuota vegaanisivuston kuvaa en jaksa alkaa edes korjaamaan.
Tutkimusasetelmana haastava, koska on aika vähän henkilöitä jotka eivät satu syömään viljoja ihan muuten vaan ja jotka sitten kuitenkin tutkimusta varten haluaisivat syödä niitä pitkään.

Täysjyvän etuja käsitteleviä tutkimuksia kyllä löytyy siten, että tutkittavista seurataan ainoastaan syötyjen täysjyvätuotteiden määrää verraten sairauksien aiheuttamaan kuolleisuuteen ja niissä syötyjen täysjyvätuotteiden määrä korreloi negatiivisesti kuolleisuuteen. Tuossa ekassa tutkijat ovat sitä mieltä, että riippumatta muusta ravinnosta täysjyvän lisääminen vaikuttaisi positiivisesti hengissä pysymiseen.

Esim:
These data indicate that higher whole grain consumption is associated with lower total and CVD mortality in US men and women, independent of other dietary and lifestyle factors. These results are in line with recommendations that promote increased whole grain consumption to facilitate disease prevention.
Our meta-analysis demonstrated inverse associations of WG intake with total and cause-specific mortality, and findings were particularly strong and robust for CVD mortality.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 318
Viestejä
4 504 254
Jäsenet
74 380
Uusin jäsen
Santtuv

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom