- Liittynyt
- 04.09.2018
- Viestejä
- 2 226
Näitähän on jo. En tiedä miksi niitä ei laajemmin käytetä.Ehkä sitten, kun halpa ja toimiva lääke nälänsäätelyyn tulee markkinoille.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Näitähän on jo. En tiedä miksi niitä ei laajemmin käytetä.Ehkä sitten, kun halpa ja toimiva lääke nälänsäätelyyn tulee markkinoille.
Viime kädessä kuinka moni oikeasti syö itsensä lihavaksi näläntunteen takia eikä jostain muusta syystä?
Tuli lopetettua 18 vuoden sauhuttelu champixilla. Oli aika jännä siinä, että kuurin aloitettua tupakointia jatkettiin. Äkkiä huomasin miksi näin ohjeistettiin. Tupakointi vain loppui, koska se ei enää tuottanut mitään. Alkoi vain lähinnä etomaan.
Lukuisten lopetusyritysten jälkeen se olikin helppoa. Nyt 12 vuotta polttamatta.
Ei hajua itsellä nyt markkinoilla olevista lääkkeistä tai mahdollisesti tulevista painonhallintaan, mutta jos yhtään saadaan samaa efektiä aikaiseksi, niin en epäile etteikö väestötasolla saataisi vaikutusta aikaiseksi.
Tiedän aika monta tapausta missä tupakka on tapa ja vaikeuksia olla ilman, kun on se tapa saada aamutupakka, taukotupakka, tupakka ruuanpäälle jne. n=1 otannalla voi väittää kaikenlaista. Voisin väittää jotain n=1 otannalla lihavuusepidemiasta, mutta en tee näin.
Mielen heikkoutta. Itse tupakoin ja nautin erityisesti aamukahvista ja ruoan jälkeisistä savuista, mutta ei ole mitään ongelmaa ollut viikkoa tai kahta olla tupakoimatta kun veli on tullut lastensa kanssa käymään. Veli on kyllä sanonut, että on ok vaikka polttaisin lasten nähden, mutta minä en siitä huolimatta polta heidän nähden. Nielen himoni enkä halua antaa huonoa esimerkkiä heille.Nimen omaan tuota se oli. Mielikuvissakin oli aina tupakka, jos kuvitteli itsensä esim kahville ym. Moni tietty tilanne vaati aina tupakkaa. Oli todella vaikeaa olla ilman tupakkaa näissä tilanteissa, kunnes aivojen palkitseminen estettiin ja homma muuttui.
Uskon, että monet myös syövät turhaa paksaa koska ovat mieleltään heikkoja
Kerro toki mistä kohdasta olet eri mieltä. Kuka tekee päätöksen syödä karkkipussi tai donitsi, ellei se syövä henkilö itse? Ruoan- tai tupakanhimoa ei voi voittaa mielenvoimalla? Lääkkeet tai ympäristön muokkaus ovat ainoat ratkaisut? Yksilöillä ei tule olla mitään vastuuta itsestään? Odotan vastaustasi innolla.Harvoin näkee näin heikkoa argumentointia.
Jep, ei nykyisellä tietotasolla tule onnistumaan missään maassa.Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.
Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.
Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Teoriassa homma on hoidettavissa lääkkeillä. Teoriassa.Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.
Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.Teoriassa homma on hoidettavissa lääkkeillä. Teoriassa.
Paljon ihmiset syö (elintasosairauksiinkin liittyviä) lääkkeitä muutenkin, esim. kolesteroli, verenpaine ja diabetes. Siinä mielessä ei olisi mahdoton ajatus, että lihavuutta alettaisiin hoitaa massalääkityksillä.
Juuri sitä "mielen heikkoutta" Champixilla parannetaan. Vieläpä tutkitusti ja todistetusti hyvällä menestyksellä, toisin kuin "ota ittees niskasta kiinni"- tai "homo!" -huudoilla, jotka eivät toimi.Kerro toki mistä kohdasta olet eri mieltä. Kuka tekee päätöksen syödä karkkipussi tai donitsi, ellei se syövä henkilö itse? Ruoan- tai tupakanhimoa ei voi voittaa mielenvoimalla? Lääkkeet tai ympäristön muokkaus ovat ainoat ratkaisut? Yksilöillä ei tule olla mitään vastuuta itsestään? Odotan vastaustasi innolla.
Sanopa muuta. Tiesithän, että Champix ja vastaavat hoidot ovat nimenomaan kuuriluontoisia lääkityksiä?Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.
Aivan varmasti tässä onnistutaan jos saadaan lihavuus yleistymään tarpeeksi nopeasti ennen vuotta 2025. Ei kaikista voi tulla lihavia. En tosin tiedä onko tämän eteen ponnisteltu tarpeeksi lujasti, vaikka yritys on kova ollutkin.Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen pysähtyvät vuoteen 2025 mennessä.
Ei tule Suomessa tietenkään onnistumaan. En tiedä onko missään maassa, jossa kehitys on Suomen suuntainen onnistuttu edes hidastamaan kehitystä?
Ei varmasti niin pitkään kun karkeilla ja donitseilla on ihmistä vahvempi tahto lentää jengin suihin.
Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö?Ei toki mahdoton ajatus. Kuitenkin nuo lääkkeet monesti vaan hoitaa oireita, kun taas itse syyhyn ei keskitytä juurikaan, ja se on mielestäni typerää. Mielestäni lääkkeiden tulisi olla väliaikaisia.
Lihavuuteen jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ihan henkilökohtaisella tasolla. Joiltain se vaatii vähän enemmäm kuuppaa kuin toisilta, mutta kaikille se on ihan tehtävissä ilman lääkkeitä.
Jos jotenkin olisi mahdollista toteuttaa kivunsiedon kasvatutusta valtakunnallisella tasolla, niin se voisi tehdä aika gutaa painonhallintaan myös. Omalla kohdallani kun tarkoituksellisesti aloin kasvattamaan kivunsietoa (harrastukseni ja oman mielenkiintoni vuoksi), ei nälän sietäminen ja mielihalujen vastustaminen tunnu enää miltään.
En väitä, että tämä olisi ainoa tie onnellistuuteen, mutta omalla kohdallani toimi varsin tehokkaasti. Voin sanoa ihan rehellisesti, että kipua siedän enemmän kuin 99% forumin käyttäjistä, sekä mielihaluja että nälkää sen johdosta myös.
e: uskon, että nämä kaikki epämukavuuden siedot kulkevat käsikädessä. Kun sietää kipua, sietää myös nälkää, mielihaluja, kylmää ja kuumaa, negatiivisia tunteita, vastoinkäymisiä jne.
Näinhän se on. Parisuhdeväkivaltaakaan ei todennäköisesti ikinä kohtaa, jos lähtee myrkyllisistä parisuhteista. Työnantajan konkurssin tai yksikön lopettamisen takia ei joudu työttömäksi, kun vaihtaa työmaata ajoissa ja hyvän sään aikana.Jos ympäristö tekee yksilön laihtumisesta vaikean niin kannattaa vaihtaa sitä ympäristöä oli ne sitten rappiollisia alkoholistikavereita tai donitsit ja karkit kaapissa huutelemassa. Ympäristöä voi varmasti jokainen muokata terveellisempää elämäntapaa suosivaksi. Jos duunissa on aina kakkua perjantaisin niin voi kysästä, että mitä jos saataisiin myös joku terveellisempi vaihtoehto vaikka joka toinen kerta tarjolle tms.
Niinpä. Nuohan hoitavat oireita ja seurauksia, kun pyritään estämään se kävelevän slaagin viimeinen horjahdus kuoppaan. Vaikka diabeteslääkitys laajasti ymmärrettynä voi myös auttaa painonhallinnassa eli läskin mielenhallinnassa.Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö?
Toki. On enemmän kulttuurinen ja asenteellinen päätös, että niin radikaali ja äärimmäinen hoito kuin ruoansulatuskanavan telominen on yleistynyt radikaalin lääkehoidon sijaan. Lääkkeitä kun pelätään, ja toisaalta melko laajaakin kirurgiaa tehdään jopa turhamaisuussyistä. Vasta hyvin maltillista diabeteslääkitystä lihavuuden offlabelhoitona ollaan valmiita kokeilemaan, vaikka ei mikään ensimmäinen idea ollut. Aikanaan kyllä käytettiin vaikka mitä, ja toki niistä haittaa oli. Ei kuitenkaan huumeongelma laihdutuslääkkeistä ole peräisin.Oikeastaan lihavuuslääke voi tehdä noista kaikista muista lääkkeistä tarpeettomia yksilötasolla... Teoriassa.
Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.Enemmänhän lihavuuslääkkeet sinänsä "juurisyyhyn" puuttuu kuin esimerkiksi kolesteroli-, diabetes- tai verenpainelääkkeet, eikö?
Oikeastaan lihavuuslääke voi tehdä noista kaikista muista lääkkeistä tarpeettomia yksilötasolla... Teoriassa.
Eikös lihavuuslääke vaikuta ruokahaluun. Joten enemmänhän se oikeastaan syyhyn vaikuttaa kuin oireeseen. Miten sen nyt sitten haluaa ajatella.Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.
Mikäli näin on, niin lihavuuslääke hoitaa oiretta, eikä syytä. En tosin tiedä varmaksi, kun en ole mitään lihavuuslääkettä tutkinut lainkaan.
Mitä tapahtuu, kun lopettaa lihavuuslääkeen syömisen? Palautuuko se ylenmääräinen syömisenhalu, vai pysyykö se poissa, kun on tietyn aikaa syönyt lääkettä? Veikkaan, että ylensyöminen alkaa, kun lääkkeen syönti loppuu.
Tämä. Jos onnistuu muutenkin laihtumaan ja pitämään yllä alempaa painoa, etenkin jos siihen ei liity henkisesti kuormittavaa dieettiä ja jatkuvaa nälän tunnetta, ollaan paljon pidemmällä kuin lähtöpisteessä. Ei se ruokahalu tällöin samaksi palaa kuin maksimiläskinä oli. Tämä ei ole mikään mullistava havainto vaan tuttua monille, jotka ovat olleet joskus isompia ja pienentyneet. Esimerkiksi paastoaminen on huomattavasti vähemmän tuskallista. On vähemmän pakottava tarve syödä pussillinen perunalastuja, koska päivällisestä on jo 90 minuuttia.Anyway, elimistön hormonitoiminta toki muuttuu laihtumisen ja kohtuusyömisen myötä, ja psykologisiakin muutoksia varmaan tapahtuu, joten lääkkeen lopettamisen jälkeen tuskin ollaan automaattisesti mitenkään lähtöpisteessä ruokahalun suhteen.
Lihavuuslääkkeellä voidaan potentiaalisesti hoitaa ihmisen terveyttä niin kokonaisvaltaisesti, tehden monista muista lääkkeistä tarpeettomia, että todellakin voisi olla ihan perusteltua että sen käytöstä tulisi yleistä. Lihavuuslääkkeen ei tarvitse olla mikään ensisijainen laihdutuskeino, mutta jos ja kun luomumenetelmät ei käytännössä tuota tulosta, niin lääke voi olla perusteltu ratkaisu.Mun mielestä on todella tyhmää hoitaa oiretta. Pitäisi löytää yksilötasolla juurisyyt ja hoitaa juurisyytä. Toki lääke voi olla akuuttivaiheessa hyvä apu, mutta jos siitä tulee kainalosauva loppuelämäksi niin se kuulostaa lähinnä lääkkeitä valmistavan tahon märältä unelmalta. vrt. kakkostyypin diabetes ja insuliini. Olis aika kamalaa, jos jengi tervehtyisi ja insuliinibisnes vähenisi vain ykköstyypin diabeteksen hoitamiseksi.
Lopettaa sen uhrina olemisen ja alkaa aktiiviseksi toimijaksi ja välittää itsestänsä. Jos ei itse tee ja välitä omasta terveydestä niin se on surullista.
Tilastoissa näkyy Suomen kohdalla noin puolella vyötärölihavuutta, miljonna ihmistä laihduttaa vuosittain, suurin osa lahdutusyrityksistä epäonnistuu vaikka valistusta ja eri dieettejä löytyy elposti ja suurin osa ihmisistä on joskus laihduttanut. Uhriutumisesta en ole löytänyt dataa, mutta se näkyy että 80-luvulta Suomen lisäksi ainakin yli 70 muussa maassa on lihavuus on kaksinkertaistunut. Mitä tämä kertoo?
Asiaa tutkivat ja hoitavat tahot on jo oman käsityksen mukaan luopuneet laajalti ajatuksesta, että vanhoilla keinoilla saadaan pysyvää tulosta. Kaikki sanonnat ota itseäsi niskasta kiinni ja tahdonvoimasta on heitetty romukoppaan, ne on sananhelinää tämän ongelman edessä.
Itsekin uskon että yksilön ongelmiin ja juurisyihin puuttumalla saadaan parempia ja pysyvämpiä muutoksia, mutta todella skeptinen siitä, että epidemian kohdalla saataisiin merkittäviä muutoksia.
Yksinkertaisesti jos ympäristössä ei tapahdu isoja muutoksia, niin en usko että muutoksia tapahtuu kansassakaan.
Tässä on erittäin hyvä artikkeli mihin törmäsin Googlatessa. Älkää antako häiritä että kyseessä on Kotilieden juttu. Sen mitä itse olen asiaan tutustustunut tämä on erittäin hyvä artikkeli aiheesta jonka kaikkien tässä ketjussa kommentoivien kannattaisi lukea. Tosin tuskin tämäkään lääke toimii varsinkin jos on henkisellä puolella ongelma, ja syömistä käyttää stressin/ahdistuksen hallintaan kuten monet tekevät.Todennäköisesti eivät tavallisille 30-35 bmi lihaville ole tulossa Kela-korvattaviksi, joten pienituloiset ei näistä pääse nauttimaan, kun esim. Ozempicin hinta on noin 120€ kuussa.
Tähän asti on puuttunut lihavuuden hoitomuotoja, jotka olisivat käytännössä tehokkaampia kuin aikaisemmat ruokavalio-ohjaukset, vertaistukiryhmät ja motivaato liikuntaan sekä elämäntapamuutoksiin. Joitakin lääkkeitänkin on käytetty vähentämään rasvan imeytymistä ja ruokahalua, mutta tehon vähäisyyden lisäksi on ongelmia tullut sivuvaikutuksista, mm. psyykepuolelle. Hyppäys seuraavaan, kylläkin jo tehokkaaseen hoitoon (kirurgiaan) on suuri, sen saatavuus on rajallinen ja sisältää kohtalaisia riskejäkin.Toki. On enemmän kulttuurinen ja asenteellinen päätös, että niin radikaali ja äärimmäinen hoito kuin ruoansulatuskanavan telominen on yleistynyt radikaalin lääkehoidon sijaan. Lääkkeitä kun pelätään, ja toisaalta melko laajaakin kirurgiaa tehdään jopa turhamaisuussyistä. Vasta hyvin maltillista diabeteslääkitystä lihavuuden offlabelhoitona ollaan valmiita kokeilemaan, vaikka ei mikään ensimmäinen idea ollut. Aikanaan kyllä käytettiin vaikka mitä, ja toki niistä haittaa oli. Ei kuitenkaan huumeongelma laihdutuslääkkeistä ole peräisin.
Kyllähän tuo tutkimusten mukaan toimii ihan isossa mittakaavassa, jossa ei ole yksilötasolla tarkasteltu ylensyönnin syitä.Kuinkahan moni oikeasti syö "nälkään" ja lihavuuslääke auttaisi? Entäs, jos sitä syö vaan tylsyyteen, tavan vuoksi tai alkoholi on mistä tulee liikakalorit?
Olisiko joku osaava life coach mitään? Mutta pitää kyllä olla osaava tyyppi. En tiedä onko niin osaavia, tuli vaan mieleen.Tällainen asia tuli tässä päivän aikana mieleen että ei ole esimerkiksi yhtä asiantuntijaa joka osaisi laskea ruokavalion, osaisi liikunnan kanssa antaa apua ja ymmärtäisi myös lääketieteen. Eli ei ole yhtä henkilöä joka voisi kokonaisvaltaisesti hoitaa elämäntapamuutoksen eli hoitaa liikalihavuutta kokonaisvaltaisesti. Nyt meillä on siis ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti ja yleislääkäri, jotka kaikki ovat erikoistuneet ja pääosin tekevät ihan muidenlaisten ongelmien kanssa töitä kuin liikalihavuuden kanssa.
Ei yleislääkäri osaa kertoa onko esimerkiksi laihdutuksen ruokavalio makroineen hyvä, lähinnä osaa vain kertoa että syö tarpeeksi proteiinia. Ravintoexpertti varmasti nuo osaa laskea ja arvioida hyvin, mutta mitä sitten kun on joku ruokavalioon vaikuttavat sairaus? Ja kumpikaan näistä ei oikein osaa kommentoida mitenkään liikkumista. Lähinnä suositelevat varmaan kävelyä, uintia ja pyöräilyä "kohtuudella". Fysiot taas ovat erikoistuneet enemmän vammojen ja liikuntaongelmien hoitoon ja kuntoutukseen, ei niinkään liikalihavuuden ja liikkumisen yhteensovittamiseen.
Päälle vielä mielenterveysongelmat ja tarvitaan neljättä asiantuntijaa, eli psykologia. Jos pohjalla on vaikka syömishäiriöitä, ei noilla em. ole mahdollisuutta oikein määrätä reseptin muodossa psyykelääkkeitä tai analysoida onko siellä pohjalla joku psykologia ongelma.
Eli luukulta luukulle tässäkin joutuu, jos tarvitsee täysipainoisesti apua erilaisiin lihavuuden ongelmiin. En tiedä olisiko sellaine lihavuutta ja sen lieveilmiöitä hoitava omalääkärisystemi sitten hyvä. Lääkäreistä on kuitenkin niin pulaa niin riittääkö tuohon henkilöitä. Ongelma on kuitenkin sellainen että jos meillä on erikseen hammaslääkärit, diabeteslääkärit ja syöpälääkärit niin kyllä lihavuuslääkäreillekin töitä olisi.
Mutta ei tämmöisestä voi päätellä "täysjyvä on terveellistä", vaan "täysjyvä on vähemmän haitallista kuin puhdistettu vilja". Mitähän tapahtuisi jos täysjyvä poistettaisiin kokonaan ja korvattaisiin vaikka salaatilla?
Sama vastaus tähän kuin edelliseen viestiin.
Onpas kummallinen sattuma, että terveellisempänä pidettyjä valintoja tekevät myös pitävät painostaan enemmän huolta.
Mielestäni vähän aliarvioit lääkärin osaamista. Tietysti suurin osa osa elintapaohjauksesta taitaa tapahtua sairaanhoitajan vastaanotolla. Asiaan perehtynyt hoitaja varmasti osaa ihan hyvät ohjeet tohon antaa.Ei yleislääkäri osaa kertoa onko esimerkiksi laihdutuksen ruokavalio makroineen hyvä, lähinnä osaa vain kertoa että syö tarpeeksi proteiinia.
Jep, ja harkinnan pettämisen lisäksi alkoholi sisältää aika paljon energiaa, joten se on aika lose-lose-tilanne ihmiselle varsinkin, jos puhuu laihtumisesta.Alkoholi varsinkin tekee painonhallinnan paljon vaikeammaksi koska itsekontrolli vähenee ja tulee helposti syöneeksi liikaa ja epäterveellisesti. Pahin on tietysti jos vetelee alkoholia jonka polttamisen keho priorisoi ja siihen vielä epäterveelliset ruoat päälle. Rasvasolut kiittää laajentumisesta.
Vaikuttaa muutenkin, kuin jaksamisen heikkenemisenä. Lyhyet yöunet johtaa miehillä madaltuneeseen testosteronitasoon sekä kohonneeseen kortisolitasoon. Naisilla varmastikin ihan vastaavaa, mutta en ole siihen niin tutustunut.Nyt oli juttua että unien lyhyys vaikuttaa lihomiseen. Ja tottahan se on. Jaksaa liikkua kun ei väsytä eikä tule ylilyöntejä ruuan kanssa.
Kattelin tota Henry Saaren jaksoa. Vähän tommonen suurin pudottaja -meininki. Kuvat viikon ruoista ennen ja jälkeen ruokavaliomuutosta on täysin vastakohtia. Ymmärrän, että muutos on se juttu, mutta tuossa ei taida aktuaalisesti olla yhtään samaa ruoka-ainetta banaanin lisäksi. Olisi ehkä ollut helpompi omaksua uusia elintapoja, jos olisi vaikka saanut edelleen niitä voileipiä syödä tai vaikka pari kertaa viikossa makkaraa ruuaksi, josta piti.Ei ole helppoa edes ohjattu elämäntapamuutos. Katselin tuossa Pipsa Laukan Olet Mitä Syöt jaksot Henna Kalinaisesta ja Henry Saaresta jossa seurataan 8 viikon "elämäntapamuutosta".
Se voi vaan olla vaikeaa olla niin että se makkara ei säily siellä jääkaapissa. Ei minultakaan onnistu mitenkään ostaa makkaroita tai suklaata ja laittaa se vaan jonnekin talteen ja syön sitten kun siltä tuntuu. Se jää mieleen pyörimään kyllä ihan koko ajaksi ja aina kun keittiössäkin käy niin mahdoton olla ajattelematta sitä.Kattelin tota Henry Saaren jaksoa. Vähän tommonen suurin pudottaja -meininki. Kuvat viikon ruoista ennen ja jälkeen ruokavaliomuutosta on täysin vastakohtia. Ymmärrän, että muutos on se juttu, mutta tuossa ei taida aktuaalisesti olla yhtään samaa ruoka-ainetta banaanin lisäksi. Olisi ehkä ollut helpompi omaksua uusia elintapoja, jos olisi vaikka saanut edelleen niitä voileipiä syödä tai vaikka pari kertaa viikossa makkaraa ruuaksi, josta piti.
On lähes legendaarinen virhe aloittaa "elämäntapamuutos" menemällä ekalla viikolla all-in ja elämässä ei ole yhtään tuttua asiaa jäljellä. Tietysti yksi tuhannesta voi vetää noin ja saa nopeita tuloksia, mutta ne loput lopettaa luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ton kokoinen kaveri kuluttaa viikossa varmaan 25000 kcal vaan olemalla olemassa niin kyllä siihen mahtuu pari käyrää tai voikkaria.
Tietysti on tylsää katsella telkkarista, kun tehdään hallittuja muutoksia hitaasti askel kerrallaan, mutta onhan tuo nyt vähän noloa mennä esiintymään hyvinvointilääkärinä ohjelmaan ja sitten ohjeistaa 160 kg mies elämään jollain vihersmoothiella ja ajatella, että se kestää edes vuotta. Laihtumiseen ei kuitenkaan vaadita kalorivajeen lisäksi mitään muuta ja energiaa on käytettävissä laihtumisen aikanakin n. 3000 kcal päivässä niin Laukan lähestymistapa on lievästikin ilmaistuna radikaali.
Liikunnan lisääminen olikin järkevämmän oloista. Vähän läpsyttelyä altaassa ja muksun kanssa eläintarhaan kävelylle. Varsin kevyen näköistä pikkupunttailua. Kaveri vaikuttaa vielä tykkäävän liikkumisesta.
Enemmän kuin totta. Ihmiset ihan luonnostaan vastustaa muutoksia, liittyi ne sitten mihin tahansa. Kerralla koko ruokailu täysin uusiksi ei varmasti toimi kuin, juuri kuten sanoit, yhdellä tuhannesta. Etenkin kun samalla yritetään muuttaa elämä muutenkin, esim liikunnan osalta.On lähes legendaarinen virhe aloittaa "elämäntapamuutos" menemällä ekalla viikolla all-in ja elämässä ei ole yhtään tuttua asiaa jäljellä. Tietysti yksi tuhannesta voi vetää noin ja saa nopeita tuloksia, mutta ne loput lopettaa luultavasti ennemmin kuin myöhemmin. Ton kokoinen kaveri kuluttaa viikossa varmaan 25000 kcal vaan olemalla olemassa niin kyllä siihen mahtuu pari käyrää tai voikkaria.
Liikunnaksi pitäisi valita joku aktiviteetti mistä henkilö tykkää, eikä yrittää pakottaa punttisalia tai muutakaan ellei siitä tykkää. Mahikset on aika pienet, että jaksaa jatkaa jotain liikuntamuotoa, mistä ei tykkää. Mikä tahansa liikunta kuitenkin on hyväksi ja parempi kuin ei mitään. Ihan vaikka biljardin pelaaminen jollekin sohvalla makaavalla läskille on jo edistystä, kunhan se ei tapahdu kapakassa kaljaa kitaten.Liikunnan lisääminen olikin järkevämmän oloista. Vähän läpsyttelyä altaassa ja muksun kanssa eläintarhaan kävelylle. Varsin kevyen näköistä pikkupunttailua. Kaveri vaikuttaa vielä tykkäävän liikkumisesta.
Joo, jos joku ruoka on selkeä "triggeri" niin sitten sitä on ehkä syytä välttää kokonaan tai ainakin nauttia vain äärimmäisen harvoin. Ymmärrän mistä puhut ja itsellä on tuollaista samantyylistä ongelmaa. Esimerkiksi karkkia voin ostaa kaappiin, mutta sitten, kun avaan pussin niin kyllä se on aika vaikeaa viedä takaisin sinne kaappiin, eli käytännössä se tulee syötyä kokonaan.Se voi vaan olla vaikeaa olla niin että se makkara ei säily siellä jääkaapissa. Ei minultakaan onnistu mitenkään ostaa makkaroita tai suklaata ja laittaa se vaan jonnekin talteen ja syön sitten kun siltä tuntuu. Se jää mieleen pyörimään kyllä ihan koko ajaksi ja aina kun keittiössäkin käy niin mahdoton olla ajattelematta sitä.
En tiedä miten normaali ihminen tuossa onnistuu, mulla saattaa etätyössäkin ajatus katketa vauhdista ja mieleen tulee joku makkara jääkaapissa mitä yritän olla syömättä. Ainoa mikä mulla toimii on ilmeisesti sama mitä henkallekin on sitten ohjelmassa laitettu, eli herkkuja ei vaan osteta ollenkaan, jos ei ole tarkoitus heti syödä.
Ehkä se on sitä tahdonvoimaa. Normaali ihminen tekee minuutin välein päätöksen olla syömättä, vaikka ruoka pyörii ajatuksissa koko ajan? Mulla ei tahdonvoima riitä.
Realiteeteista vieraantuneitahan nämä tosi-tv -laihdutusohjelmat on.
Onko muuten missään ohjelmassa vielä koskaan kokeiltu (pätkä-)paastoilua? Entä kiinnitetäänköhän mitään huomiota siihen, mihin aikaan olisi syytä lopettaa syöminen illalla... Vai onko se yhä sitä, että 6 eri ateriaa vedellään pitkin päivää ja se on hip ja cool? No niin ehkä onkin, jos olet joku ammattiurheilija, mutta mitäs josset olekaan...
Realiteeteista vieraantuneitahan nämä tosi-tv -laihdutusohjelmat on.
Onko muuten missään ohjelmassa vielä koskaan kokeiltu (pätkä-)paastoilua? Entä kiinnitetäänköhän mitään huomiota siihen, mihin aikaan olisi syytä lopettaa syöminen illalla... Vai onko se yhä sitä, että 6 eri ateriaa vedellään pitkin päivää ja se on hip ja cool? No niin ehkä onkin, jos olet joku ammattiurheilija, mutta mitäs josset olekaan...
Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.Missään ravitsemussuosituksissa ei neuvota kaikkia ihmisiä syömään 6 kertaa päivässä, nää puheet vois nyt jo lopetella, kun ne eivät paikkaansa pidä. Virallisissa suosituksissa sanotaan " Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi aamupala, lounas ja päivällinen, sekä tarvittaessa 1-2 välipalaa." Aikuiset
Iltasyömisen keventämisestä / iltapaastosta ja sen hyödyistä on kirjoittanut mm. Reijo Laatikainen Iltapaasto ja iltasyömisen kevennys. Katsaus terveysvaikutuksiin. - PRONUTRITIONIST
Tosi-TV ja dokumentit ovat erikseen. Kuinka moni jaksaisi katsoa tasaista puolen kilon viikkovauhdin tiputusta vaikka siitä tulisi pysyvä elintapa? Dokumentteihin tuo taas käy.Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.
Luulisi että katsojaluvutkin nousee jos ohjelmissa olisi jotain uutta..
Menetelmät ovat toki perinteisiä ja tavanomaisia, mutta ei noita kukaan oikea ammattilainen suosittele. Esim. VLCD suositellaan kai lähinnä, jos on pakko tehdä joku leikkaus ja on liian lihava anestesiaan tms.Pointti oli, että minusta on outoa, ettei paasto ja muut "uudet" menetelmät ole vielä löytäneet tietään tosi-TV:hen, vaikka perinteisten/tavanomaisten konstien track record on osoittautunut hyvin huonoksi näissä ohjelmissa kuten yleensäkin.
Tutkimusasetelmana haastava, koska on aika vähän henkilöitä jotka eivät satu syömään viljoja ihan muuten vaan ja jotka sitten kuitenkin tutkimusta varten haluaisivat syödä niitä pitkään.Sittenhän on helppoa näyttää yksi tutkimus jossa tulee terveyshyötyjä kun vilja lisätään viljattomaan ruokavalioon. Tuota vegaanisivuston kuvaa en jaksa alkaa edes korjaamaan.
These data indicate that higher whole grain consumption is associated with lower total and CVD mortality in US men and women, independent of other dietary and lifestyle factors. These results are in line with recommendations that promote increased whole grain consumption to facilitate disease prevention.
Our meta-analysis demonstrated inverse associations of WG intake with total and cause-specific mortality, and findings were particularly strong and robust for CVD mortality.