Käväisin tosiaan Sword Of Damocles luona ottamassa pikaiset tyypit Atticuksesta ja Ether CX:stä. Valitettavasti jouduin lähtemään, ennen kuin kunnolla alkuun pääsi. Pikaisella kuuntelulla Ether oli melko neutraalin kuuloinen. Jännä kyllä ne eivät olleet tylsän kuuloiset kuten Aeon Flow openit joita ei tehnyt mieli kuunnella kuin pakotettuna sen lyhyen hetken kun ne joskus omistin. Kiva huomata, että AFO ei ollut joku Mr.Speakersin signature soundi. Jos tarvitsisin suljetut neutraalit planarit niin voisin Ether CX:ää harkita.
Atticuksen kokeilu jäi kanssa harmittavan lyhyeksi. Oikein miellyttävä ja luonnollinen sointi. Instrumentit kuulostivat aidoilta. Harvat kuulemani kuulokkeet ovat tuossa suhteessa yhtä hyviä. Yläkeskialue kuulosti hieman tukkoiselta/verhoutuneelta mutta tuo johtunee pitkälti siitä, että viime aikoina olen kuunnellut aika kirkkaita kailottimia. Korvat ei ollut ihan tuningissa Atticukselle. Pidemmällä kuuntelulla pääsisivät varmasti paremmin oikeuksiinsa. Tuli kieltämättä hinku tutustua ZMF:n muuhunkin valikoimaan.
Tarkoitus oli verrata Sash Tretä Audeze LCD2c:hen mutta valitettavasti en kerinnyt Audezea edes kokeilla. Minidsp ears alkoi myös temppuilla niin Atticuksen ja Etherin mittauksetkin meni plörinäksi. Omistin kyllä pitkaan rinnakkain Sash Deuxit ja LCD-3f:t joten voin kyllä allekirjoittaa sen, että myös Sash Tres soi hyvin Audezemaisesti. Itse päädyin jopa suosimaan Sash Deuxia yli LCD3f:n koska pidemmän päälle Audezen nasaalius alkoi ärsyttää. Sinänsäkin harmi, että en kerinnyt tuota LCD2c:tä testata. Voi olla että sekin olisi soinniltaan miellyttänyt enemmän kuin tuo taannoinen LCD3.
Vähän voisin jotain kirjoitella tähän tuosta Sash Tres:tä kun mulla nyt on ollut ne parisen viikkoa ja jonkin verran olen nyt kerinnyt niitä kuuntelemaankin. Sash Deuxin vahvuus oli iskevässä bassossa ja energisessä rokkaavassa soinnissa. Teknisesti se tuntui edistyneemmältä kuin Verum 1. Detaljeja tuli musiikista helpommin esiin ja Deuxit kuulostivat nopeammilta. Minun mielestä Verumista puuttuu vähän se nopeus mitä yleensä planareihin yhdistetään. Deuxin heikkous taas oli ylikorostunut keskialue ja vain keskiverto äänikuva.
Nyt voinkin iloisena todeta että Tres korjaa nuo Deuxin heikkoudet. Suoraa vertausta en voi tehdä kun mun Deuxit on jenkeissä SBAF tyypeillä mutta sen verran selkeät muutokset ovat kyseessä että en usko näitä kuvittelevani ja tuon keskialueen kohdalta mittauksetkin kyllä vahvistaa tuon asian. Kaikenkaikkiaan hyvin smoothi sointi mutta yläpäässä on kivasti heleyttä niin äänessä on myös ilmavuutta. Äänikuvakin on kasvanut, mikä ei sinänsä ole ihme kun pehmusteiden paksuus on melkein tuplautunut. Toki myös käytetty driveri on uusi.
En muista olleeni näin vaikuttunut LCD3f:n äänikuvan laajuudesta. Sanoisin että pelkässä äänikuvan laajudessa ovat jossain LCD3f ja Hifiman Anandan välimaastossa. Tres mielestäni asettaa kuuntelijan hieman taaemmaksi, LCD3f oli vähän intiimimpi tuossa suhteessa ja Verum 1 jossain tuossa välillä. Tuo on tietysti makukysymys mistä tykkää eniten. Itseäni yleensä miellyttää Verumin tyyli eniten mutta joissakin äänitte. Verumin presentaatio muistuttaa aika paljon Sennheiserin HD800:sta. Musiikki soi samalla todella lähellä mutta tilan tuntu on todella vaikuttava. Toki HD800 on tuossa tilavuudessa omaa luokkaansa mutta esityksen tyyli on Verumissa samankaltainen. Etenkin tuo Verumin kyky esittää asioita äänikentässä vertikaalisesti eri tasoilla on melkoisen vakuuttava ja paras kaikista planareista joita on tullut testattua. Verum soi enemmän "kaikkialla" kun taas Tres on "osoittelevampi". Pahoittelen jos kuvauksissani on välillä yhtä paljon järkeä kuin Kaija Koon lyriikoissa.
Bassotoistoa tuossa jo Deuxin osalta sivusinkin ja Tres (onneksi) on samankaltainen. Alas ulottuva ja iskevä basso jossa ei ole merkkiäkään ponnettomuudesta joka mielestäni vaivaa esimerkiksi useita Hifimaneja. Ehdottomasti enemmän Audeze tyylistä toistoa. Verumin bassotoisto vaikka hyvä onkin, jää selvästi kakkoseksi.
Keskialueeltaan Tres soi odotetun tummasti. Oikein miellyttävän kuuloiset mutta itse tykkään enemmän Verumin tyylistä. Verumia on kehuttu juuri tuosta soinnin tasapainosta ja luonnollisuudesta ja onhan se ihan omaa luokkaansa. Hifimanit (Sundara/HE560/Ananda) soivat omaan korvaani vähän ohuena ja LCD3/Tres taas hieman liian synkkä. Tämä jos mikä on tietysti makukysymys mistä tykkää ja miten tuon kuulee. Tres kuitenkin tuntuisi erottelevan musiikista pienet nyanssit ja muut paremmin kuin Verum. Tämä myös yläkeskialueella mikä soi huomattasti hiljempaa Sash:lla. Aika vaikuttavaa sinänsä.
Ylemmillä taajuuksilla Tres soi hitusen korostetummin kuin LCD3/Verum mutta eivät kuitenkaan samalla tavalla kirkkaasti kuin Sundara/He560. Ei valittamista.
Kaikenkaikkiaan ei voi olla kuin tyytyväinen. Olin jo Sash Deuxin osalta sitä mieltä, että ovat ns. paremmat kuulokkeet kuin Verumit mutta Verumin luonnollisempi sointi teki noiden välillä valinnan aika mahdottomaksi. Tres on taas pykälää parempi kuin Deux joten jos tummempi soundi miellyttää niin ei hirveästi ole mielestäni syitä valita Verumia (tai paljon mitään muutakaan tässä hintaluokassa) ylitse Sash Tres:n.
Ja tämähän on tietysti vasta vain osa tarinaa. Nuo tresithän kun ovat siis myös suljetut kuulokkeet ja optiona myös semi-openit. Kirjoittelen noista myöhemmin lisää. Laittelen jotain mittauksia ja vähän yritän kuvailla noitten kuulokkeiden rakenteen hyviä ja huonoja puolia. Tuota "build quality" puolta kun en nyt vielä sivunnut ollenkaan.
Tilaus piti tehdä Facebook-sivulla yksityisviestillä ja maksu onnistuu vain tilisiirrolla, Western Unionilla ja joillakin muilla rahansiirtopalveluilla, Paypal ei jostakin syystä toimi Ukrainassa... Ainakin kaverin palvelu pelaa, kaikki kuppien värin sävystä- ja paksuudesta liittimiin saa päättää itse. Halvempi Deux on kai vähän reilu 300€ ja Tres 360€ ja tuohon vielä noin 26€ postit päälle.
Kuvassa oleva Tres-malli tulossa.
