Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä kun Posti sai tuotua paketin suoraan ovelle ja siellähän oli sisällä tuliterät HD6XX:t
Vapisevin käsin paketti auki, luurit kiinni styrkkariin ja musat tulille. Tässä nyt pari tuntia kerennyt työnteon ohella kuuntelemaan, mutta kyllähän ero noihin ATH-M50x:iin on melkoinen. Nopea vertailu ja välittömät ensivaikutelmat, vaikka näitä HD6XX revikoita nyt onkin netti pullollaan.
Setuppi: PC + Spotify Premium -> M2Tech Young DAC -> Meier Audio Corda Concerta styrkkari -> HD6XX vakiokaapelilla
Basso:
Eka testiraita CeeLo - Bright Lights Bigger City. M50x:llä kuunneltuna basso lyö korville ja korvanlehdet tärisevät ihan fyysisesti, aiheuttaa pakonomaista pään nyökkäilyä. Sennheisereilla bassontoisto on huomattavasti kohteliaampi ja vaikka presenssiä onkin, se ei aiheuta vastaavia pakkoliikkeitä. Genren vaihto rumpubassoon, biisinä Sub Focus - Timewarp. Jälleen Audio Technicoilla basso jyrää kuin höyryveturi ja vaikka HD6XX toistaakin kaiken kiltisti, puuttuu siitä tuo pakonomaista vipatusta aiheuttava tekijä. Vastineeksi alapää onkin sitten huomattavasti erottelevampi ja antaa tilaa myös muulle musiikille. Tämä oli kyllä ihan odotettavissa, M50x jääköön siis "bileluuriksi" niihin hetkiin kun haluaa vähän irrotella.
Keskialue:
Alkuun soimaan Snarky Puppyn Shofukan. Tällä alueella Sennheiser näyttää kyntensä ja Audio Technicat joutavat nurkkaan häpeämään. Trumpetit ja kitarat soivat Sennheisereilla hävyttömän hienosti ja ilmavasti, jokainen instrumentti erottuu selkeästi. Audio Technicoilla kaikki kuulostaa hieman kylmältä ja keinotekoiselta ja keskialue jää vaisuksi. Nam. Seuraavaksi soimaan Curtis Mayfieldin "Here but I'm gone" ja voiiii pojat. Tässä kohti tuli jo vähän spermaa ja piti ottaa parin minuutin luova tauko läppärin naputtelusta.. Senukoiden lämmin ja intiimi soundi on kuin luotu tälle biisille ja AT:ta isompi soundstage tuo biisin aivan uutta ilmavuutta ja fiilistä. Yleisesti ottaen kaikki vokaalit ja instrumentit, varsinkin akustiset, soivat Sennheisereilla aivan käsittämättömän paljon paremmin.
Diskantti:
Sennheisereissa yläpää on huomattavasti pehmeämpi ja tässä on ehkä eniten totuttelemista muiden luurien jälkeen. Toisaalta esim Beyerdynamicin luureissa diskantti on monesti omaan korvaani jopa raastava, joten en koe että ns. "Sennheiser Veil" on mikään iso juttu itselleni. Yläpää on joka tapauksessa todella erotteleva ja esim. Kenji Kawain "Making of Cyborg" kuulostaa erittäin maukkaalta. ATH-M50x häviää tälläkin saralla 6-0, sillä symbaalit ja triangeli tms. kuulostavat hieman latteilta ja kuolleilta. Toisaalta AT:n korostetumpi diskantti tuo agressiivisempaan musiikkiin huomattavasti fiilistä.
Soundstage:
Jälleen iso askel ylöspäin Sennheisereiden eduksi. Vaikka näidenkään soundstage ei ole missään tapauksessa sieltä suurimmasta päästä, kuulostaa M50x ajoittain jopa hieman klaustrofobiselta näihin verrattuna. Ekaksi testiraidaksi valikoitui "Rolling Stones - Melody" ja tuntuu kuin hyppäisi lavalle jammailemaan Rollareiden kanssa. Ilmava on sana joka tulee ensimmäienä mieleen M50X:ään verrattuna. Seuraavaksi "Muddy Waters - My Home Is In The Delta" ja jälleen voisi kuvitella olevansa samassa huoneessa bändin kanssa, jokainen instrumentti on paikallaan ja erottuu selkeästi. Samalta albumilta "Good Morning Little Schoolgirl" kuulostaakin sitten niin maukkaalta, että piti soittaa raita kahteen otteeseen.
Mukavuus, laatuvaikutelma yms:
Lähes kaikki Sennheiserit istuvat omaan lanttuuni kuin nakutetut, mutta suoraan laatikosta napattuna nämä ovat TODELLA tiukat ja rillit piti ottaa pois jo vartin kuuntelun jälkeen. Ilman laseja sitten unohtuikin jo välillä että luurit ovat päässä. Pienen sisäänajon jälkeen varmasti täysi kymppi mukavuuden osalta. Laatuvaikutelma on yleisesti muovinen, mutta silti jämäkkä ja viimeistelty. Panta säätyy napakan naksauksen säestämänä ja ei varmasti liiku itsekseen. Vaativat jonkun verran juicea vahvarista, AT:lla voluuminappi on klo 9:ssä, mutta Sennheisereille voi antaa kenkää ihan huolella ja volyymin voi laittaa klo 12 asti ilman että tekee edes pahaa.
Sitten sen itseäni eniten huolestuttanut homma, eli kuulokkeen sopivuus metallimusiikin kuunteluun. Aiemman pikatestin perusteella kuulosti vähän liian lämpimältä ja kohteliaalta, mutta katsotaan:
Aloitetaan ihan rehellisellä turpaanvedolla, eli Pig Destroyer - Trojan Whore (Remix). Audio Technicat päähän ja play. Scott louhii aivan kyrpänä riffiä, J.R kirkuu kuin mielipuoli ja Johnin tuplabasari takoo suoraan turpaan. Tekee mieli sytyttää naama tuleen ja moshata itsensä teholle. Vaihto Sennheihin ja biisistä tuli ennemminkin semmoinen olo, että tekisi mieli kiroilla salaa välkällä ettei ope kuule. Pikainen testi vielä Nasumilla, Rotten Soundilla ja vahvistui se epäilys, että pelkästään tämmöiseen rupisempaan kurnutukseen en osaa kyllä HD6XX:ää ihan varauksetta suositella. Cattle Decapitation sitä vastoin kuulosti huomattavasti paremmalta, luultavasti siksi että levyjä ei ole nauhoitettu autotallissa kasettimankalla.
Sitten genren vaihto ja Immortalit tulille. Withstand The Fall of Time soimaan ja tämähän kuulostaa ihan hyvältä, eli ehkä toivo ei olekaan menetetty! Vaihto. Wodensthronen "The Name Of The Wind" vangitsee heti alusta lähtien aivan uudella tavalla. Alun tunnelmointi kuulostaa kevyeltä ja taianomaiselta. Kitarat soivat komeasti ja riffeistä erottuu ihan uusia nyansseja. Carpathian Forestin The Cure -coveri "A Forest" kuulostaa aivan törkeän hyvältä, tähän täytyy palata myöhemmin ajan kanssa. Havukruunun "Kunnes Varjot Saa" jää hieman latteaksi, symbaaleista puuttuu terävyys ja heleys ja vokaalit kuulostavat hieman tukkoisilta.
Nyt alkaa teksti venymään sen verran pitkäksi, että vedetään tähän stoppi ja loppusanat.
Teknisesti ovat mielestäni huomattavasti paremmat kuin nuo Audio Technicat, mutta HD6XX:n soundi ei välttämättä ole se kaikkein optimaalisin äärimetallin tai dubstepin kuunteluun, näistä puuttuu se tietty aggressiivisuus ja bassopään aivoja täristävä jytä. Pitää kuitenkin katsoa tilannetta vielä uudelleen viikon tai parin päästä kun saa vähän kilsoja alle ja korvat tottuvat Senukoiden neutraalimpiin soundiin.
Yhteenvetona voisi varmaan todeta, että 220€ hinnalla HD6XX on aivan käsittämättömän kova diili ja uskallan kaikesta huolimatta jo ensifiilisten perusteella suositella näitä aivan varauksetta ihan kenelle tahansa, en ole ihan hetkeen kokenut näin puhdasta riemua musiikkia kuunnellessa.