Mulla on tällä hetkellä "vain" neljät säännöllisesti käytössä olevat kuulokkeet ja yhdet napit. Ne kuuluisat mummon senkit ja toffeet taitaa olla lähellä sydäntä.
- ZMF Verite Closed (Monkeypod, B-stock): Näistä teknisesti ylivoimaisesti parhaat. Näihin on tuunattu melko voimakkaasti päin näköä tuleva, lämmin ja iskevä soundi, mutta treble on kuitenkin hillitty. Vaatii kuuntelijan jatkuvaa läsnäoloa, mutta palkitsee uskomattomalla soundilla. Kuulostavat tosi avoimilta.
- ZMF Atticus (Camphor, käytettynä ostettu): Maagisen tummat ja rennot kuulokkeet rauhallisiin kuunteluhetkiin. Näitä kuunnellessa mennään täysin kuuntelijan ehdoilla eli voi valita, miten aktiivisesti on itse mukana. Nämäkin kuulostaa tosi isoilta ja avoimilta ja elementit jää mukavan kauas korvista.
- Dan Clark Audio Aeon 2 Closed: Nämä tuli hankittua reissukuulokkeiksi, vaikka ovatkin melko hankalat vahvistimille. Näiden tuunaus on itseasiassa hyvin identtinen Verite C:n kanssa aina 9-10khz alueelle saakka. Soundi jää silti paljon kevyemmäksi ja rauhallisemmaksi. Näissä on melko paljon trebleä erityisesti 10-15khz välillä ja esim. rumpujen lautaset helisevät todella ilmavasti ja yksityiskohtaisesti. Tämä kirkkaus ja treblen erottuminen on mukavaa vaihtelua ZMF:n linjastolle. Näitä on tullut käytettyä myös pelaillessa, koska ovat niin kevyet ja mukavat päässä.
- Audeze LCD-2 Classic: Nämä kiinnosti hankkia alunperin sen vuoksi, että halusin tietää, miltä Audezet kuulostaa ja onko tällainen lämmin ja rauhallinen ääni mun juttu. Näissä on kivat alabassot ja sopivalla vahvistimella kylmiä väreitä jatkuvasti aiheuttavat vokaalit. Ovat toisina pelikuulokkeina avoimen soundin ansiosta. Jos jotkin näistä neljästä parista täytyy myydä, niin nämä ovat silti ensimmäisenä listalla.
- Nappeina on monille tutut Tin Audion T2:t. Onhan nämä huomattavasti paremmat kuin saman hintaiset markettinapit.
Alunperin tuli pitkään kuunneltua Beyerin DT770:ia (32ohm) ja ne on itseasiassa edelleen tallessa. Noiden kylmän terävä ja iskevä soundi sopi hyvin omaan musamakuun, mutta onhan noissa aika tappava treble näin jälkeen päin ajateltuna (ei varmasti tehnyt hyvää mun jatkuvalle tinnitukselle). Tuon jälkeen tuli sitten kokeiltua Philipsin X2:t ja Hifimanin HE-400i:t. Välissä oli myös MrSpeakersin (nykyinen Dan Clark Audio) Ether CX:t ja STAX:in L300-setti. Ollo Audion S4:t myin juuri eteenpäin.
STAX:it oli itseasiassa todella kivat, mutta niiden paino asettui pääasiassa mun korvanlehdille ja niitä sai sitten kuunnella lähes korvat veressä. Pääpanta myös napsahti kerralla poikki ja uutta sai odotella yli 2kk. Siinä vaiheessa riitti tuo hiekkalaatikkomuovilla leikkiminen.
Avoimissa kuulokkeissa on mulla ollu aina se ongelma, että musiikki ja oma musiikkimaku on mulle melko henkilökohtainen juttu, enkä oikein osaa rentoutua, jos vaimo kuulee, mitä kuuntelen. Olohuoneessa olis hyvät ja harvinaiset Buchardt Audion S200 -kajarit, mutta niitäkin tulee käytettyä samasta syystä melko vähän. Liekkö teillä muilla on vastaavaa preferenssiä suljettujen kuulokkeiden suuntaan?