Näkökulma: Turvapaikanhakijoiden käännytyksissä tuskin sähköiskuja, mutta kovia otteita ja tietojen pimitystä
Sunnuntai 29.10.2017 klo 08.04
Hurjimmat huhut maastapoistamistapauksista tuskin pitävät paikkansa, mutta aivan turhasta vapaaehtoiset eivät huuda, kirjoittaa toimittaja Nina Leinonen.
Pakkopalautuksia vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat huhtikuussa sisäministeriölle. (NINA LEINONEN)
LUE MYÖS
Ulkomaalaispoliisi vastaa väitteisiin liian kovista voimakeinoista palautuksissa: ”Voimme käyttää käsirautoja ja käsirautavyötä”
Sähköpanta lennolla. Salassa pidettävien asiakirjojen luovuttaminen vainoajille. Hakkaamista. Pään peittämistä. Rauhoittavaa lääkitystä. Tietojen pimittämistä. Puhelimen takavarikointi.
Muun muassa näin vapaaehtoiset ja vasten omaa tahtoaan Suomesta poistetut turvapaikanhakijat kertovat käännytysprosesseista. Olen seurannut muutamaa maasta poistamista sekä turvapaikanhakijoiden ja heitä auttavien vapaaehtoisten sekä poliisien näkökulmasta. Yhdessäkään tapauksessa en ole ollut mukana säilöönottoyksikössä tai lentoasemalla, kun käännytys on alkanut. Kirjoitukseni perustuu siis kuva- ja videomateriaaliin ja ihmisten sanoihin.
Poliisi kieltää käyttävänsä väkivaltaa tai laittomia välineitä maasta poistettavien rauhoittamiseksi. Poliisi ei myöskään myönnä, että se lääkitsisi maasta poistettavia vastoin näiden tahoa rauhoittavilla lääkkeillä. Poliisi myöntää, että joutuu ajoittain käyttämään käännytystapauksissa voimakeinoja. Uskon, että näin myös on.
Uskon myös sen tai ainakin toivon, ettei poliisi anna salassa pidettäviä asiakirjoja vastaanottavan maan viranomaisille. Toivon, että Suomen poliisilla on ymmärrys siitä, mihin oloihin he henkilöt palauttavat. Kopio sikäläisestä rikosilmoituksesta Maahanmuuttoviraston asiakirjojen liitteenä voi olla palautettavalle henkilölle kohtalokas väärissä käsissä.
***
Livevideoiden ja kuvamateriaalin välityksellä olen nähnyt poliisin käyttävän kovakouraisia otteita maasta poistamisten yhteydessä. Poistettava on tehnyt tuolloin vastarintaa.
Kollegani todisti yhtä maastapoistamistapausta matkustaessaan sattumalta samalla lennolla, jolla oli myös poliisien saattama henkilö. Tämä tapahtui keväällä.
Kollega kertoi, että kyseistä henkilöä oli saattamassa kolme poliisia, ja ”aika rajunnäköisesti joutuvat pitämään miestä kiinni maaten koneen takaosassa”.
Kollegan mukaan mies makasi penkillä käsiraudoissa ja pään päälle oli laitettu huopa ilmeisesti poliisien toimesta. Yksi poliiseista oli miehen jalkopäässä ja toinen painoi miestä alas pään ja rinnan kohdalta. Mies huusi koko ajan suomeksi "apua", kun kollegani meni ohitse. Hän ei huomannut, että maasta poistettava henkilö olisi rimpuillut tai tapellut.
Hän totesi, että tilanne oli omituinen: ”hämmentävän näköistä, kun miestä painetaan raudoissa penkillä maahan koneessa ja mies huutaa apua”.
***
Välillä tapauksissa on sana sanaa vastaan. Säilöön otettu, maasta poistamista odottava henkilö on kertonut myöhemmin, ettei pystynyt lataamaan puhelintaan ja näin olemaan yhteydessä avustajaansa, koska poliisi oli ottanut laturin pois. Poliisi väittää, ettei näin ole, mutta henkilön puhelin on kuitenkin ollut mykkä.
Jotkut sanovat, että myös puhelin on otettu pois. Tämän poliisi myöntää. Sen mukaan puhelin otetaan yleensä pois esimerkiksi kuljetuksen turvaamiseksi.
Viime viikkoina niin sanottujen pakkopalautusten yhteydessä vapaaehtoiset ihmiset ja turvapaikanhakijoiden avustajat eivät ole saaneet aina yhteyttä maasta poistamista odottavaan henkilöön. Kun yhteys on viimein saatu, vastaa kyseinen henkilö viesteihin esimerkiksi Kabulista tai Bagdadista.
Onko poliisi ottanut puhelimen kokonaan pois matkan ajaksi, kieltäytynyt antamasta puhelimen laturia vai on tähän jokin muu selitys, se jää ulkopuolisille epäselväksi. Poliisi sanoo yhtä, palautettu toista, vapaaehtoiset ehkä kolmatta.
Sitä sopii kuitenkin toivoa, että maastapoistamisissa muistetaan noudattaa paitsi lakeja myös inhimillistä ja oikeudenmukaista kohtelua. Tilanteet ovat stressaavia kaikille osapuolille, eli soisi, että ne toteutetaan ihmisarvoa kunnioittaen.
NINA LEINONEN
nina.leinonen@iltalehti.fi