Alkup. väite koski palvelun laatua, jota toki voi mitata vaikka kuinka monella tavalla. Mutta jos asiakkaat ovat tyytyväisempiä yksityisellä puolella, niin kyllä se jotain kertoo. Ainakin se kertoo, että asia ole lainkaan niin mustavalkoinen kuin vasemmisto tai Esperin uutisointi antaa ymmärtää.
(Ja olin kyllä itsekin yllättynyt tuloksista. Hienoa, että ulkoistukset myös toimivat, eikä kaikki yksityinen tarkoita riistämistä ja heitteillejättöä.)
Toisaalta tuossa uutisessakin THL:n tutkimusprofessori nosti esiin yhden ongelman aiheesta, eli siis sen, että kaikkein hankalimmin hoidettavat potilaat yleensä päätyvät kunnallisiin hoivakoteihin kun yksityiset nostavat heidän kohdallaan kädet pystyyn ja ohjaavat heidät muualle. Tämä on aika lailla linjassa omien kokemusteni kanssa: yksityisellä puolella potilaat keskimäärin ovat liikuntakykyisiä, mutta eivät pärjää enää kotona muistisairauden vuoksi ja julkisella puolella potilaat useammin vuoteeseen hoidettavia ja vaikeasti monisairaita. Kun tähän yhdistää julkisen puolen säästöpaineet ja hoitajapulan, niin hoidon laatu luonnollisesti kärsii.
Mutta toki on niinkin, ettei asiat ole mustavalkoisia ja on olemassa myös asiallisesti hommansa hoitavia yksityisiä hoivakoteja ja toisaalta huonosti hommansa hoitavia julkisia. Tuossakin on enemmän muttujia kuin pelkästään palveluntuotantomalli yksityinen vs julkinen. Paljon on kiinni esimiehistä ja hoitajista, heidän kokemuksestaan ja vaihtuvuudestaan, vallalla olevista käytännöistä ym.
edit: Yleisesti ottaen pääsyy, miksi suhtaudun nuivasti yksityiseen palveluntuotantoon tässä asiassa on se, että hoivapalveluita tuottavien yritysten peruslähtökohta on tuottaa voittoa yritykselle, ei hyvää hyvyyttään tarjota kansalaisille laadukasta hoivaa ja hoitoa. Tämä näkyy paitsi noissa median esiin tuomissa ongelmissa hoitajien riittävyyden ym. suhteen, myös käytännössä kaikessa muussa, sellaisissa asioissa, jotka eivät suoraan näy palvelun hinnassa tai asiakastyytyväisyydessä.
Keskeinen toimintamalli on se, että kaikki mikä voidaan, sysätään julkisen sektorin, eli veronmaksajien hoidettavaksi. Tämä näkyy paitsi monissa yksityisissä hoivakodeissa, myös muilla yksityisen terveydenhuollon toimialoilla.
Yksi asia missä tuo näkyy on juuri tuo potilasmateriaalin valinta. Nykyään noista hoivakodeista käytetään usein termiä "kodinomainen asumisyksikkö", joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei mitään valmiuksia hoitaa potilaita siellä hoivakodissa ole. Ei ole kuumelääkettä, mahdollisuuksia nestehoitoon, lisähappeen, haavanhoitoon, kestokatetrien ja vastaavien hoitoon tai juuri muuhunkaan hoidolliseen. Ainoa mitä tarjotaan on ruoka, avustukset vessareissuilla ja hieman valvontaa. Potilaat, jotka tarvitsevat esimerkiksi jatkuvaa lisähappea kroonisen keuhkosairautensa vuoksi, päätyvät kunnalliseen hoivakotiin jossa tähän on mahdollisuus kun yksityiset vetoavat siihen, ettei heitä ole mahdollista hoitaa.
Potilaalle nousee yöllä kuume ja hänet lähetetään ambulanssilla päivystykseen saamaan kuumelääkettä, koska kodinomaisessa asumisyksikössä ei ole kuumelääkettä, ellei potilas tai omainen ole sitä potilaalle erikseen hankkinut. Päivystyskäynnin ambulanssilla maksaa veronmaksaja, pl. potilaan omavastuu, jonka potilas maksaa itse.
Potilaan kestokatetri irtoaa tai menee tukkoon. Kodinomaisessa asumisyksikössä ei ole välineistöä katetroida potilasta uudelleen tai huuhdella katetria. Potilas menee ambulanssilla päivystykseen katetrin vaihtoon/huuhteluun, laskun maksavat potilas ja veronmaksaja.
Potilaan krooninen säärihaava kaipaan siteiden vaihtoa ja potilaan itse kustantamat sidetarvikkeet ovat loppuneet, jälleen ambulanssilla sairaalaan saamaan haavanhoitoa ja lasku veronmaksajalle.
Sopimuksen velvoittamat lääkäripalvelut hoidetaan siten, että hoitajilla on mahdollisuus soittaa lääkärille, paikan päällä lääkäri käy kerran puolessa vuodessa ja saattaa vastata useiden hoivakotien potilasasioista. Kun lääkäri ei ole paikan päällä eikä tunne potilaita tai edes välttämättä pääse potilastietojärjestelmiin, päätyy potilas useimmiten päivystykseen lääkärin arvioon kun puhelinlääkärin on pakko turvata selustansa.
Mikään noista edellä mainituista ei nosta yksityisen palveluntuottajan tarjoaman hoivapalvelun hintaa, päinvastoin ne laskevat sitä kun kulut on saatu ulkoistettua veronmaksajille ja pois omasta budjetista. Ne eivät luultavasti vaikuta myöskään potilaan tai omaisten kokemukseen hoidon laadusta. Näyttää paperilla hyvältä, mutta loppupeleissä tulee vaan kalliimmaksi yhteiskunnalle. Puhumattakaan siitä, ettei jatkuva vieraisiin paikkoihin roudaaminen ole muistisairaalle vanhukselle mikään hupiajelu vaan ihan tutkitusti heikentää yleistilaa ja vointia, ts. lisää inhimillistä kärsimystä.
En äänestäis mut pakko arvostaa sitkeää trollausta kaupunginvaltuustossa. Äänestäkääs joku toi eduskuntaan!
