Toisaalta toimivien julkisten varrella olevat julkisen sektorin asunnot ovat kohtuuhintaisia, eli esimerkiksi 44 m2 kaksio maksaa Hekalla 567€/kk. Joten ei matalapalkka-alalla olevan palkasta mene puolia asumiseen silloin, kun ei asuta Satolla tai Lumo-kodeissa. Huomaatko sen, miten ratkaisevaa voi olla se, onko tarjolla julkisen sektorin asuntotuotantoa vai ei?
Kyllä joukkoliikenne on aika kehnoa jo Lappeenrannassa ja Vaasassa. Helsingin rinnalle voidaan nostaa ainakin Lahti, Tampere ja Turku. Millainen taso joukkoliikenteessä on muuten Forssassa?
Unohdit myös yhden kyseenalaisen seikan HSL:n joukkoliikenteestä verrattaessa muihin kaupunkeihin - oma äitini on kulkenut ilman kuukausilippua jo 6 vuotta täällä Helsingissä, koska lähijunalla, runkolinjoilla ja ratikoilla on helpohkoa ajaa ilmaiseksi, kun ei joka päivä tarvitse liikkua minnekään.
Eli oikealla asuinpaikan ja vuokranantajan valinnalla voi pärjäillä pienituloisena tai työttömänä ihan OK:sti Helsingissäkin, kun jättää maksamatta Saton tai Lumon kiskurihinnat sekä säästelee myös HSL:n lippukuluista kun tarkastavat niin laiskasti lippuja täällä.
Jep, nuo kuntien tukiasunnot ovat niitä harvoja tilaisuuksia missä pienituloisen on mahdollista päästä asumaan kalliille asuinalueelle järkevällä vuokralla. Näiden haasteena on vain pitkälti myös se rajallinen tarjonta suhteessa korkeaan kysyntään sekä haaste rajojen vedossa; kaupungin täytyy määrittää kylmän viileästi jotkut tulo- ja/tai omaisuusrajat, ja jos menet niistä muutamalla kymmenellä eurolla yli, joudut katsomaan suoraan niitä yli 50% kalliimpia asuntoja. Tämä on yksi syy sille miksi totesin jo aiemmin, että näiden kanssa täytyisi mennä joko täysin ääripäähän Wienin tyylillä missä lähes kaikki kaupungissa sijaitsevat vuokra-asunnot olisivat tuollaisia ns. tukiasuntoja (siinä tilanteessahan kaupunki määrittelee itse hintatasonsa, ei markkinat) tai vaihtoehtoisesti noista pitäisi luopua kylmän viileästi kokonaan ja antaa ylihintaisten alueiden tukehtua omaan pullaansa polkuhintaisen työvoiman hävitessä muualle jolloin lähikaupoissa ei olisi työntekijöitä eikä toimistoissa siivoojia. Nyt noiden tukiasuntojen kanssa tuntuu tulevan aina muutaman vuoden välein ilmi melkoisia ongelmakohtia mm. ison asunnon vuokrasopimuksen keplottelusta nykyisen vuokralaisen jälkeläiselle tai kaverille, tai jaellaan vinkkejä siitä miten jonosta pääsee ohi, kun vain irtisanoo nykyisen asuntonsa vuokrasopparin ja on paperilla jäämässä ilman asuntoa ja niin edelleen. Ja auta armias, kun kaupunki uskaltaa kerran kymmenessä vuodessa korottaa vuokriaan jottei ero markkinahintoihin repeäisi totaalisesti lapasesta... Samaan aikaan mediaanituloiset työssäkäyvät hierovat tunnin suuntaansa työmatkaa jostain kauempaa, kun ei ole mediaanipalkalla varaa asua yhtä hyvillä sijainneilla eikä tukiasunnot ole "ökytulojen" myötä mikään vaihtoehto.
Joukkoliikenteen surkeuteen on haastavaa ottaa yleisellä tasolla kantaa, kun niiden toimivuus on täysin tilannekohtaista. Pienissä kaupungeissa on monesti myös helpompaa hankkia vaikkapa poliisin huutokaupasta pikkurahalla itselleen polkupyörä ja suorittaa sillä kaikki kulkeminen etäisyyksien ollessa oikeasti todella pieniä. Oulun julkisia monet haukkuvat (vaikka ne ovat isossa kuvassa ihan toimivat) mutta toisaalta siellä on aivan täydellinen kevyen liikenteen väyläverkosto kompensoimassa mahdollisia puutteita. Omana anekdoottina voisin todeta kulkeneeni lukioaikoina Pirkanmaalla pienestä kylästä päivittäin bussilla Tampereelle ja takaisin koulumatkat, ja voisin melkein lyödä vetoa että sekin sijainti haukuttaisiin tässä ketjussa täysin mahdottomaksi paikaksi asua ja käydä isolla kirkolla töissä ilman autoa. Tuolloin tuli juteltua mukavia samaa väliä kulkevien kanssa jotka olivat taittaneet työmatkaa samoilla busseilla vuosikaudet, ja näkyy nuo linjat olevan yhä edelleen hengissä. Hintalappu on toki sillä välillä jo reilusti isompi kuin vaikkapa HSL:n kuukausilippu mutta eipä kai kaikkea voi ilmaiseksikaan saada. Mutta kuten sanottua, toimivuus on tapauskohtaista ja harvemmat vuorovälit eivät välttämättä toimi esimerkiksi vuorotyössä käyvälle.
Mutta olen kyllä Naamapalmun kanssa samoilla linjoilla. Suomalaisia vaivaa yleisesti sanottuna vähän sellainen "minulla on oikeus" ja "valtion pitää kuitata lasku" mentaliteetti eikä oikein mistään asiasta pitäisi itse ottaa vastuuta. Jokainen pienikin parin euron leikkaus valtion tuista johtaa samantien aivan jumalattomaan itkuparkuun "Jenkkilän malliin siirtymisestä" ja huudellaan "hyvätuloisia" kuittaamaan laskua vallan näppärästi unohtaen, että a) on todella vaikeaa enää nyhtää enempää rahaa sieltä mistä sitä on käyty viimeiset 15 vuotta kuppaamassa, ja b) leikkaukset kohdistuvat vähän niinkuin pakostikin menoihin joita mm. nämä tuet valitettavasti budjetissa ovat. Minunkin mielestäni olisi ihanaa pystyä asumaan Helsingissä halvalla vuokralla ja saada valtiolta tukia mutta se pitäisi vain onnistua rahoittamaan sitten jollain tapaa. Meillä on valitettavasti jatkuvasti vähenevissä määrin verotettavia kansalaisia joilta nyhtää rahaa joten sitä menopuolta on hiljalleen pakko tarkastella, ja se johtaa aivan väistämättä näihin todella raakoihinkin leikkauskohteisiin. Työikäiset kansalaiset siirtyvät hiljalleen eläkkeelle, ja sieltä ei ole enää muuta osoitetta kuin hautausmaan monttu aiheuttaen juuri ennen sitä aivan jumalattoman kustannusrasitteen sille pienenevälle työssäkäyvälle väestölle.
Ja joo, on ihan hyvä keskustella siitä, että ovatko esimerkiksi nämä asumistukien leikkaukset nyt juuri oikea osoite käydä saksien kanssa heilumassa mutta kannattaa muistaa, että ainakin viimeiset 10 vuotta keskustelupalstoilla on nimenomaan kovaan ääneen vaadittu asumistukien tarkastelua alaspäin asumistukimenojen kasvaessa vuosittain aivan järjettömiä määriä asumistukien valuessa enenevissä määrin yksityissijoittajien ja suurten vuokra-asuntoyhtiöiden taseeseen. Nyt ne ovat vain sulautuneet yhtäkkiä niin kiinteäksi osaksi todella suurta osaa myös työssäkäyvien(!) tuloja, että huuto on kovaa, ja valitettavasti se on myös kuvaava indikaattori siitä miten pahasti kyseinen tukimuoto on paisunut vuosien mittaan. Ei yhdenkään työssäkäyvän pitäisi joutua turvautumaan asumistukeen vaan heille pitäisi maksaa sellaista palkkaa, että elämisen pystyy kustantamaan aivan itse sillä palkalla.
