Sillä on iso ero ettei halua luopua mistään ja sillä, että lapsen tekeminen johtaa kohtuuttomiin nykyisiin ja tulevaisuuden uhrauksiin.Jos lasten hankinnasta ajatellaan vähän siihen tapaan, että niitä halutaan mutta siten ettei mistään joudu luopumaan niin lapsia ei hankita koskaan. Lapsen saaminen ja kasvattaminen vaatii väistämättä luopumista jostain, vaikka yhteiskunta maksaisikin kulut. Tulevaisuus on aina ollut epävarma, kysymys on siitä onko uskoa tulevaisuuteen niin, että hankalistakin tilanteista selvitään ja pystytään luovimaan. Ehkä siinä on osansa klikkihuorausmediallakin, missä huonot uutiset ovat hyviä uutisia (koska generoivat klikkejä ja rahaa) ja jonkinlaisella perverssillä älykkyyskäsityksellä, missä vähän niin kuin kuuluu kaivaa joka asiasta kaikki se mikä on perseestä ja varmasti epäonnistuu tai aiheuttaa jollekin marginaaliporukalle jonkun todellisen tai kuvitellun ongelman. Liika turvallisuushakuisuus tuottaa vain pelokkaita ihmisiä, eikä sitä voi korjata tukia lisäämällä. Lähinnä se vain vie ihmisiltä lopunkin uskon ja halun itsenäiseen selviämiseen ja etenemiseen, mikä olisi taas aika olennainen asia itsekunnioituksen kannalta.
Ja epävarmuus on kyllä lisääntynyt huomattavasti, ettei se "aina on ollut epävarmuutta" kovin pätevä argumentti ole ainakaan resurssien mielessä. Jo 2000- luvun aikana on ollu finanssikriisi+metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden kriisi, koronakriisi, ukrainan sota jne. eli ihan älyttömästi tulee shokkia koko ajan joka puolelta. Tosta on sellanen tutkimuspaperikin kuin depression babies (quaterly journal of economics), missä oli viitteitä siihen suuntaan, että "lamakokemukset" (=huono stock market return mittarina) lisää riskiaversiivisuutta vielä pitkänkin ajanjakson jälkeen. Jos tää tulos yleistyy, niin se että koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta. Jos työsuhteet on vain kuukausia/päiviä/tunteja ennustettavuudeltaan niin tääkin vaikuttaa.
Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.