Kotimaan politiikka

[3dfx]

Jos lasten hankinnasta ajatellaan vähän siihen tapaan, että niitä halutaan mutta siten ettei mistään joudu luopumaan niin lapsia ei hankita koskaan. Lapsen saaminen ja kasvattaminen vaatii väistämättä luopumista jostain, vaikka yhteiskunta maksaisikin kulut. Tulevaisuus on aina ollut epävarma, kysymys on siitä onko uskoa tulevaisuuteen niin, että hankalistakin tilanteista selvitään ja pystytään luovimaan. Ehkä siinä on osansa klikkihuorausmediallakin, missä huonot uutiset ovat hyviä uutisia (koska generoivat klikkejä ja rahaa) ja jonkinlaisella perverssillä älykkyyskäsityksellä, missä vähän niin kuin kuuluu kaivaa joka asiasta kaikki se mikä on perseestä ja varmasti epäonnistuu tai aiheuttaa jollekin marginaaliporukalle jonkun todellisen tai kuvitellun ongelman. Liika turvallisuushakuisuus tuottaa vain pelokkaita ihmisiä, eikä sitä voi korjata tukia lisäämällä. Lähinnä se vain vie ihmisiltä lopunkin uskon ja halun itsenäiseen selviämiseen ja etenemiseen, mikä olisi taas aika olennainen asia itsekunnioituksen kannalta.

Sillä on iso ero ettei halua luopua mistään ja sillä, että lapsen tekeminen johtaa kohtuuttomiin nykyisiin ja tulevaisuuden uhrauksiin.

Ja epävarmuus on kyllä lisääntynyt huomattavasti, ettei se "aina on ollut epävarmuutta" kovin pätevä argumentti ole ainakaan resurssien mielessä. Jo 2000- luvun aikana on ollu finanssikriisi+metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden kriisi, koronakriisi, ukrainan sota jne. eli ihan älyttömästi tulee shokkia koko ajan joka puolelta. Tosta on sellanen tutkimuspaperikin kuin depression babies (quaterly journal of economics), missä oli viitteitä siihen suuntaan, että "lamakokemukset" (=huono stock market return mittarina) lisää riskiaversiivisuutta vielä pitkänkin ajanjakson jälkeen. Jos tää tulos yleistyy, niin se että koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta. Jos työsuhteet on vain kuukausia/päiviä/tunteja ennustettavuudeltaan niin tääkin vaikuttaa.

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

 

[3dfx]

Velat käytännössä edellyttävät. Ne ovat rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa.

En äkkiseltään pysty miettimään mekanismia tähän. Rahamäärän kasvu ei edellytä talouskasvua eikä rahamäärän kasvu ole mikään itseisarvo. Julkista talouttakin voisi suunnitella miljoonalla erilaisella oletuksella.

 

[samsungaaja]

.. koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta.

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi. Onhan sitä tehty lapsia paljon köyhempinäkin aikoina. Media ei kauheasti kuitenkaan auta tulevaisuuteen luottamuksen rakentamisessa tuomiopäivän maalailluillaan..

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

Uh oh, nyt sohaisit muurahaispesään. Mutta Suomessa on kyllä ollut tyyli lyödä lyötyä ja tehdä leikkauksia lamassa jne. mitä aina ihmetellyt esim. ysärin lama ja sen ajan ihmiskohtalot.. Kai sillä on sitten poliittista kannatusta tarpeeksi.

 

[3dfx]

Eikä edellytä. Ainoa mitä talouskasvu edellyttäisi on, että a) hyväksyttäisiin talouskasvun tulevan uusista teknologioista, ja b) hyväksyttäisiin että jos ei yhtään ole tuohonkaan aiheeseen perehtynyt on täysin pihalla. Eli joku nolo poliitikkokaan ei voi psykopaattipyrkimyksistään huolimatta huutaa asioiden tilaa tietämättä mistään mitään niin, että .itään hyvää minnekään voisi syntyä.

Ihmiset on niin totutettu kuuntelemaan psykopaatteja, että yksinkertaisinkin asioihin keksitään hölmöyksiä miksi ei onnistu ilman joidenkin Virheiden puolueohjelman läpiviemistä kohta kohdalta.

niitä talouskasvun lähteitä on muitakin kuin uusi teknologia mm. parempi kohdentuminen.

 

[3dfx]

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi. Onhan sitä tehty lapsia paljon köyhempinäkin aikoina. Media ei kauheasti kuitenkaan auta tulevaisuuteen luottamuksen rakentamisessa tuomiopäivän maalailluillaan..

Uh oh, nyt sohaisit muurahaispesään. Mutta Suomessa on kyllä ollut tyyli lyödä lyötyä ja tehdä leikkauksia lamassa jne. mitä aina ihmetellyt esim. ysärin lama ja sen ajan ihmiskohtalot.. Kai sillä on sitten poliittista kannatusta tarpeeksi.

Pitäisi kai kaikkeen muuhunkin luottaa, mutta massojen syyttely ei auta jos luottavat "väärin". Nykyisin tuo syyttely ja yleinen moralisointi vaan tuntuu olevan se ensisijainen toimintatapa. Vaikka mulla olisi jotenkin vakaa parisuhde niin lasta en ihan resursseja ajatellen olisi uskaltanut todellakaan tehdä "parhaassa lisääntymisiässä" enkä uskaltaisi vieläkään. Mahdollisen eron myötä tulevat elatusmaksutkin on aika ankee ajatus ja lisää riskejä paljon.

Köyhempänä aikana oletettavasti lapsen tekemisen suhteelinen kustannus ei ole ollut yhtä suuri mitä nykyisin.

Vaikkei valtio löiskään lyötyjä niinkun maan tapa on, niin silti ei kaikilla riitä voimavaroja alottaa lähtöruudusta työelämäänsä parin vuoden välein uudelleen.

 

[pulatunnus]

Julkista puolta ei kiinnosta uusi teknologia, ennen kuin ollaan tasan tarkkaan vaiheessa, jossa tuottaja antaa kaiken suoraan käteen. Silloin ei puhuta enää uudesta, mutta toki vanhoissa uusissa teknologioista olisi jo paljon mahdollisuuksia tehostamiseen, jos sitä oikeasti haluttaisiin.

Vai että vanhaa, silloinko kun se on tuotteistettu. Ehkä isossa kuvassa se on järkevämpää, kuin lähteä protoileen, tai tilaileen laajasti jotain sellaista mistä ei vielä tiedetä valmiistu koskaan, jälkimmäisiäkin on ja kun menee suteen, niin jälkiviisaat huutelee.

Julkisella puolella on kyllä ihan omia kokeiluja missä vähän kokeillaan asioita mistä ei vielä tiedetä. Ja joissa sektoreissa ihan omaakin ns tuotekehitystä. (siis tutkimus juttujen lisäksi).

 

[AlkuVaikeaa]

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi.

Aiemmin elämä kantoi, koska kun kävi tarpeeksi ikävästi löytyi joku rikkaampi, joka otti porkkanamaansa kitkijäksi.

Nykyään valta on niillä psykopaateilla, joille sota on rauhaa, ja köyhyys rikkautta. Sieltä tulee vastaan sana-akrobatia kun puhutaan todellisista ongelmista.

 

[AlkuVaikeaa]

Vai että vanhaa, silloinko kun se on tuotteistettu. Ehkä isossa kuvassa se on järkevämpää, kuin lähteä protoileen, tai tilaileen laajasti jotain sellaista mistä ei vielä tiedetä valmiistu koskaan, jälkimmäisiäkin on ja kun menee suteen, niin jälkiviisaat huutelee.

Julkisella puolella on kyllä ihan omia kokeiluja missä vähän kokeillaan asioita mistä ei vielä tiedetä. Ja joissa sektoreissa ihan omaakin ns tuotekehitystä. (siis tutkimus juttujen lisäksi).

Ehkä tai siis näin on. Isossa kuvassa Suomi on rajusti jälkeenjäänyt uusissa teknologioista ja sitä kautta talouskasvussa.

Siitä olen samaa mieltä, että toki talouskasvua olisi helposti saatavilla muutoinkin kuin uudella teknologialla, mutta sellaisen tapahtumiseen uskoni on vielä pienempi. Suomessa tykätään elää pää persiissä huudstellen maailman parasta, ja kuinka hyvin juuri itsellä menee.

 

[JLM]

Sillä on iso ero ettei halua luopua mistään ja sillä, että lapsen tekeminen johtaa kohtuuttomiin nykyisiin ja tulevaisuuden uhrauksiin.

Ja epävarmuus on kyllä lisääntynyt huomattavasti, ettei se "aina on ollut epävarmuutta" kovin pätevä argumentti ole ainakaan resurssien mielessä. Jo 2000- luvun aikana on ollu finanssikriisi+metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden kriisi, koronakriisi, ukrainan sota jne. eli ihan älyttömästi tulee shokkia koko ajan joka puolelta. Tosta on sellanen tutkimuspaperikin kuin depression babies (quaterly journal of economics), missä oli viitteitä siihen suuntaan, että "lamakokemukset" (=huono stock market return mittarina) lisää riskiaversiivisuutta vielä pitkänkin ajanjakson jälkeen. Jos tää tulos yleistyy, niin se että koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta. Jos työsuhteet on vain kuukausia/päiviä/tunteja ennustettavuudeltaan niin tääkin vaikuttaa.

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta (ja siinä sivussa varmistaa että mahdollisimman harva pääsisi omilla ansioillaan sen keskiluokan yläpäähän, saati sitten vielä ylemmäs...). Meillä on laajemmat turvaverkot kuin varmaan kertaakaan koko itsenäisyytemme aikana, mutta silti kaikki on niin saakelin riskaapelia ettei uskalla oikein mitään. Kertoisikohan se kuitenkin enemmän siitä, että kun on paapottu liikaa ja samaan aikaan saatu median, somen yms. kautta jokseenkin todellisuudesta vieraantunut kuva siitä, minkälainen ihmiselämä ylipäätään on, niin suurensuuren hyvinvoinnin sijaan onkin saatu paljon pahoinvointia ja toivottomuutta?

Kriisejä on ollut ennenkin. On ollut sotia, on ollut raskaita sotakorvauksia, energiakriisiä, työttömyyttä ja lamoja, on ollut luokkayhteiskunnan jäänteenä aika paljon sellaista epäoikeudenmukaisuutta mitä nykyään pidetään jokseenkin käsittämättömänä. Sen päällä on ollut lietsotut ja osin ihan todellisetkin pelot kaikenlaisista ympäristökatastrofeista, ydinsodasta, neukkulan valloittamaksi tulemisesta jne. Ja silti nykyisen kaltainen näköalattomuus ja toivottomuus oli aika vähäistä, ihmisillä oli enemmän uskallusta ja elämänjanoa. Nyt halutaan (aika vahvasti kärjistäen) vain sarja nautintoja mahdollisimman pienellä vaivalla ja mielellään jonkun muun piikkiin, mikä tekee lopulta kaikki surkeiksi. Ne tuet yms. eivät ole suinkaan lisänneet riskinottohalukkuutta, vaan päin vastoin aiheuttaneet sen, että kun ihmisille ei synnyt kokemusta omien siipien kantamisesta ja siitä, että on oman elämänsä ohjaksissa, niin kyky sietää epävarmuutta ja ohjata omaa elämää ilman valtion toimimista äidinkorvikkeena on laskenut jatkuvasti.

Samoin puhe lapsista "riskinä" mikä vertautuu johonkin pörssikursseihin kertoo aika paljon - silloin kun omat laitettiin alulle, niin ei siinä oikein voinut miettiä montako kertaa pörssi rommaa seuraavan 18 vuoden aikana. Jos siihen ajatteluun lähtee, niin ainoa mitä uskaltaa tehdä on jemmata rahaa patjan sisään ja istua kusi sukassa olohuoneen nurkassa valittamaan maailman kovuutta. Kyllä se ajatus oli silloin se, että lapset ovat osa elämää ja niistä huolehditaan parhaan kyvyn mukaan, satoi tai paistoi. Niillä lapsilla on itseisarvo ja merkitys, eikä niitä voi verrata pörssilappuihin tai vaikka johonkin ostopalveluun.

 

[3dfx]

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta (ja siinä sivussa varmistaa että mahdollisimman harva pääsisi omilla ansioillaan sen keskiluokan yläpäähän, saati sitten vielä ylemmäs...). Meillä on laajemmat turvaverkot kuin varmaan kertaakaan koko itsenäisyytemme aikana, mutta silti kaikki on niin saakelin riskaapelia ettei uskalla oikein mitään. Kertoisikohan se kuitenkin enemmän siitä, että kun on paapottu liikaa ja samaan aikaan saatu median, somen yms. kautta jokseenkin todellisuudesta vieraantunut kuva siitä, minkälainen ihmiselämä ylipäätään on, niin suurensuuren hyvinvoinnin sijaan onkin saatu paljon pahoinvointia ja toivottomuutta?

"Paapominen" ja sosiaaliturva tuottaa riskihakeutuvampaa käytöstä, koska voit sosialisoida kulut muille mutta saat kuitenkin mahdolliset hyödyt itsellesi. Turvaverkotkaan ei todellakaan ole laajimmat itsenäisyyden aikana esim. vakaa työ on yksi elämän turvaverkko, ja ihmiset lähtökohtaisesesti preferoi kulutuksen tasoitusta yli ajan kuin kovempia tuloja suuremmalla varianssilla, siksi esim. sosiaalivakuutus on olemassa hyvinkin tehokkaana sosiaaliturvan muotona. Pahoinvointi ja toivottomuus on ihan tän markkinasysteemin tuottaman epävarmuuden tuotos, kuten myös se että ihmisistä on tullu riskiä kaihtavia.

Ne tuet yms. eivät ole suinkaan lisänneet riskinottohalukkuutta, vaan päin vastoin aiheuttaneet sen, että kun ihmisille ei synnyt kokemusta omien siipien kantamisesta ja siitä, että on oman elämänsä ohjaksissa, niin kyky sietää epävarmuutta ja ohjata omaa elämää ilman valtion toimimista äidinkorvikkeena on laskenut jatkuvasti.

Talousteoria ei tue tälläistä väittämää. Tuet/vakuutus lisää riskihakeutuvaa käytöstä.

Samoin puhe lapsista "riskinä" mikä vertautuu johonkin pörssikursseihin kertoo aika paljon - silloin kun omat laitettiin alulle, niin ei siinä oikein voinut miettiä montako kertaa pörssi rommaa seuraavan 18 vuoden aikana. Jos siihen ajatteluun lähtee, niin ainoa mitä uskaltaa tehdä on jemmata rahaa patjan sisään ja istua kusi sukassa olohuoneen nurkassa valittamaan maailman kovuutta. Kyllä se ajatus oli silloin se, että lapset ovat osa elämää ja niistä huolehditaan parhaan kyvyn mukaan, satoi tai paistoi. Niillä lapsilla on itseisarvo ja merkitys, eikä niitä voi verrata pörssilappuihin tai vaikka johonkin ostopalveluun.

No annoin sulle viitteen tuohon tutkimukseen mikä on taloustieteen huippujulkaisussa julkaistu. Riskihakeutumista mitattiin osallistumisella osakemarkkinoille ja lama-aika muutti ihmisiä riskiaversiivisemmaksi, jopa lapsuuden lamakokemus heijastui vielä aikuisuuden riskihakeutumiseen. Lapsen tekeminen on taloudellinen riski, ja riskiaversiivinen käytös oletetusti vähentää sen todennäköisyyttä, että pariskunta tekee lapsen. Vaihtoehdot julkisella vallalla mun mielestäni on joko antaa asian olla, pyrkiä luomaan vähäriskisempi maailma (mikä vaikuttaa hyvin hitaasti, jos riskipreferenssit tulee vaikka lapsuuden kokemuksista ja siten myös tulevaisuuden odotukset) tai sopeutua riskiaversiiviseen preferenssiin vähentämällä lapsenteon riskiä. Kahden viimeisimmän yhdistelmä ehkä olisi välittön vaikutus+pitkäaikaisvaikutus=paras vaihtoehto.

 

[AlkuVaikeaa]

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta

Työmarkkinoilla tilanne menee kutakuinkin seuraavasti. Töihin mennään CV:llä, tai suhteilla. Sellaista vaihtoehtoa, kuin kymmenen vuotta kotiäitiyttä, ja sieltä mihinkään muualle, kuin lattiatasolle ei ole. Ei perustu työsuorituksiin, vaan siihen että rekrytoijat haluavat näytellä sitä samaa sosiaalista peliä, kuin muutkin.

Valtio Suomessa on jo vuosikymmeniä tappanut pienyritykset ja ilohumpannut isoille etuja. Vieden niiden paikat, jotka eivät tykkäisi pelata manipuloituja pelejä.

Omaa vastuuta voisi alkaa huutamaan silloin, jos todellisiin epäkohtiin alkuunkaan puututtaisiin. Yleisesti asia menee päinvastoin. Ihmiset ovat liian kunnollisia systeemiin, jossa meidät pakotetaan elämään.

 

[Manala]

En äkkiseltään pysty miettimään mekanismia tähän. Rahamäärän kasvu ei edellytä talouskasvua eikä rahamäärän kasvu ole mikään itseisarvo. Julkista talouttakin voisi suunnitella miljoonalla erilaisella oletuksella.

Joo piti itse asiassa sanoa, että niiden korot ovat rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa. Sitä varten tarvitaan uutta rahaa, joka ei aiheuta rahan arvon alenemista. Jotta systeemiin lisätyn rahan arvo ei alenisi tarvitaan talouskasvua.

 

[AlkuVaikeaa]

Vaaliuutisointi kertoo olennaisen siitä mitä Suomi on. Eli tärkeää on kilpailla, että oma perseilijä pääsee säätämään, ja päättämään kenen lobbauksia kuunnellaan. Olennaista ei ole oikeasti olennainen vaan höttöhattarat.

 

[JLM]

Työmarkkinoilla tilanne menee kutakuinkin seuraavasti. Töihin mennään CV:llä, tai suhteilla. Sellaista vaihtoehtoa, kuin kymmenen vuotta kotiäitiyttä, ja sieltä mihinkään muualle, kuin lattiatasolle ei ole. Ei perustu työsuorituksiin, vaan siihen että rekrytoijat haluavat näytellä sitä samaa sosiaalista peliä, kuin muutkin.

Valtio Suomessa on jo vuosikymmeniä tappanut pienyritykset ja ilohumpannut isoille etuja. Vieden niiden paikat, jotka eivät tykkäisi pelata manipuloituja pelejä.

Omaa vastuuta voisi alkaa huutamaan silloin, jos todellisiin epäkohtiin alkuunkaan puututtaisiin. Yleisesti asia menee päinvastoin. Ihmiset ovat liian kunnollisia systeemiin, jossa meidät pakotetaan elämään.

Omassa lähipiirissä on äiti, joka kasvatti aikalailla suurperheen kotiäitinä ja sittemmin kouluttautui uuteen työhön, mitä teki eläkeikään asti. Ja nyt puhutaan siis kotiäitiydestä pitkälle toistakymmentä vuotta ilman työstinttejä siinä välissä.

Pienyritysten kannalta korporaatiosuomessa on ikävää, että sääntely tehdään suosimaan suuria, mutta se ei ole vain valtion vaan EU-tason ongelma mistä se paska sitten valuu tänne, missä tietysti jokaiseen asiaan etsitään tiukin mahdollinen tulkinta. Sen takia moni asia mikä muissa EU-maissa on mahdollista hoitaa edes jotenkin järkevästi on täällä täysin mahdotonta (esim. petopolitiikka...).

Epäkohtia on aina, niistä ei tulla koskaan pääsemään eroon, eikä tämä maa (saati muutkaan) ole ollut epäkohdista vapaa ennenkään. Pointti on siinä, että vaihtoehtoina on käyttää niitä mahdollisuuksia mitä on, tai sitten vetäytyä nurkkaan itkemään miksi maailma ei toimi juuri niin kuin itse haluaa kun koko muu maailma on ihan tyhmä eikä ymmärrä miten sen kuuluisi toimia. Ensin mainitulla voi saavuttaa jotain, jälkimmäisellä ei.

 

[AlkuVaikeaa]

Pointti on siinä, että vaihtoehtoina on käyttää niitä mahdollisuuksia mitä on, tai sitten vetäytyä nurkkaan itkemään miksi maailma ei toimi juuri niin kuin itse haluaa kun koko muu maailma on ihan tyhmä eikä ymmärrä miten sen kuuluisi toimia.

Tuollainen mahdollisuuksien käyttämisen kulttuuri on lähinnä pääkaupunkiseudun startup skenestä osa. Niistäkin merkittävä osa koostuu maahanmuuttajista, jotka ovat tohtoritasoa mutta kakkosluokan kansalaisia työllistymisen suhteen Suomessa. (Iso kiitos tuosta ilmaisesta lounaasta suomalaisille)

Sinänsä tietysti itse rummutan startup tekemistä.

Niiden ulkopuolella aika karua on Suomessa. Asenteet kammottavia, kasvupyrkimys nollassa, ja mietteet aika triviaalisti epätoimivia mitä tulee suuriin muutosaikoihin, jossa kiistattomasti elämme.

 

[JLM]

"Paapominen" ja sosiaaliturva tuottaa riskihakeutuvampaa käytöstä, koska voit sosialisoida kulut muille mutta saat kuitenkin mahdolliset hyödyt itsellesi. Turvaverkotkaan ei todellakaan ole laajimmat itsenäisyyden aikana esim. vakaa työ on yksi elämän turvaverkko, ja ihmiset lähtökohtaisesesti preferoi kulutuksen tasoitusta yli ajan kuin kovempia tuloja suuremmalla varianssilla, siksi esim. sosiaalivakuutus on olemassa hyvinkin tehokkaana sosiaaliturvan muotona. Pahoinvointi ja toivottomuus on ihan tän markkinasysteemin tuottaman epävarmuuden tuotos, kuten myös se että ihmisistä on tullu riskiä kaihtavia.

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

No annoin sulle viitteen tuohon tutkimukseen mikä on taloustieteen huippujulkaisussa julkaistu. Riskihakeutumista mitattiin osallistumisella osakemarkkinoille ja lama-aika muutti ihmisiä riskiaversiivisemmaksi, jopa lapsuuden lamakokemus heijastui vielä aikuisuuden riskihakeutumiseen. Lapsen tekeminen on taloudellinen riski, ja riskiaversiivinen käytös oletetusti vähentää sen todennäköisyyttä, että pariskunta tekee lapsen. Vaihtoehdot julkisella vallalla mun mielestäni on joko antaa asian olla, pyrkiä luomaan vähäriskisempi maailma (mikä vaikuttaa hyvin hitaasti, jos riskipreferenssit tulee vaikka lapsuuden kokemuksista ja siten myös tulevaisuuden odotukset) tai sopeutua riskiaversiiviseen preferenssiin vähentämällä lapsenteon riskiä. Kahden viimeisimmän yhdistelmä ehkä olisi välittön vaikutus+pitkäaikaisvaikutus=paras vaihtoehto.

Tuo on aika kapea katsantokanta. Ihan yleisesti ottaen osakemarkkinat menevät vähän sykleissä ja silloin kun menee hyvin ja euforia saa vallan, ihmiset ottavat ahneuksissaan paljon riskiä. Sitten kun rommaa ja homa muuttuu vaikeammaksi, tulee tappioita jne niin ihmiset aikalailla kaikkialla maailmassa muuttuvat varovaisemmiksi. Ajatus siitä että valtion pitäisi häivyttää riskit (tai useimmiten, ihmisten subjektiivinen tuntemus riskistä) tulee väistämättä epäonnistumaan. Jos ihminen kasvaa pelokkaaksi, hän on pelokas vaikka kaikki olisi hyvin eikä olisi mitään syytä pelätä eikä mitkään valtion tuet hälvennä sitä pelkoa. Päinvastoin, ihmisiä pitäisi kasvattaa pärjäämään sen epävamuuden kanssa ja hallitsemaan riskejä - ihan samalla tavalla kuin lasten täytyy saada kokea epämukavuutta, pelkoja, vaikeuksia ja pettymyksiäkin jotka heidän tulee voittaa, koska ilman niitä ei heistä ei kasva toimintakykyisiä aikuisia.

 

[3dfx]

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

kulttuurilliset tekijät on sellaisia mihin ei voi vaikuttaa kovinkaan helpolla ja niissä toki on kansakuntakohtaisia eroja, millainen käytös on norminmukaista ja millainen ei, siksi tietysti samat järjestelmät eivät sovi kaikkiin. Kun suomalaiset on jo muutenkin riskinkaihtajia, ne on tietysti äänestäneet itselleen riskejä vähentäviä järjestelmiä, mikä mahdollistaa suuremman riskinoton. Mut muutossuunta on kyllä aika selkeä, jos haluaa lisää riskihakeutuvuutta, se tulee sen kautta että voi sosialisoida epäonnistumista enemmän eikä sen kautta että kantaa itse epäonnistumisen kulut. Jälkimmäinen vain lisää riskienvälttelyä ja "nurkassa nyhjäämistä", tätä on nyt saatu mitä on tilattukkin.

Olisi mukava kuulla mikä on "siellä". Jos nyt katsotaan hitoriallisesti niin Suomi on aikamoinen menestystarina Japanin kanssa, mikä on myös käsittääkseni riskiä kaihtava kulttuuri. Jotkut kehitysmaat missä riskit on tapissa, osittain koska luotto institutioihin on nollassa, eivät ole olleet kovin menestyneitä yhteiskuntia olleet.

Tuo on aika kapea katsantokanta. Ihan yleisesti ottaen osakemarkkinat menevät vähän sykleissä ja silloin kun menee hyvin ja euforia saa vallan, ihmiset ottavat ahneuksissaan paljon riskiä. Sitten kun rommaa ja homa muuttuu vaikeammaksi, tulee tappioita jne niin ihmiset aikalailla kaikkialla maailmassa muuttuvat varovaisemmiksi.

Osakemarkkina on instrumenttina hyville ja huonoille ajoille, osakemarkkinalle osallistuminen riskihakeutumiselle. Tuohon tutkimukseen innostus oli muistaakseni 30- luvun laman kokeneiden koko elämänaikainen turvallisuushakuisuus bias.

Ajatus siitä että valtion pitäisi häivyttää riskit (tai useimmiten, ihmisten subjektiivinen tuntemus riskistä) tulee väistämättä epäonnistumaan. Jos ihminen kasvaa pelokkaaksi, hän on pelokas vaikka kaikki olisi hyvin eikä olisi mitään syytä pelätä eikä mitkään valtion tuet hälvennä sitä pelkoa. Päinvastoin, ihmisiä pitäisi kasvattaa pärjäämään sen epävamuuden kanssa ja hallitsemaan riskejä - ihan samalla tavalla kuin lasten täytyy saada kokea epämukavuutta, pelkoja, vaikeuksia ja pettymyksiäkin jotka heidän tulee voittaa, koska ilman niitä ei heistä ei kasva toimintakykyisiä aikuisia.

Tää on taas sitä ideologista höpinää, kuitenki talousteorian mukaisesti riskien vakuuttaminen lisää riskihakuisuutta mitä nyt ilmeisesti haluttaisiin niiden lasten kanssa. Ja kyse on juuri subjektiivisesta asiasta, kuten preferensseissä on. Jollakin on tietyt riskipreferenssit ja toimii niiden mukaan vaikka jonkun ulkopuolisen huutelijan mielestä ne olisikin väärät.

Kuitenkin meillä on ymmärtääkseni ongelma mikä pitäisi ratkaista sen sijaan että syyttää ihmisiä vääristä tuntemuksista ja preferensseistä.

 

[samsungaaja]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

 

[Köntsä-Ana]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

Tuossa tuli vastaan jotain kaverin vanhempien elämänkertas niin siinä tuli vastaan kun oli vaan menty naimisiin ja tehty lapsia. Kuvian perusteella häät olivat hyvin simppelit, nykyään tuntuu olevan lähtökohta että häiden pitää olla spektaakkelimaiset. Sama ehkä pätee lapsiin, kaiken pitää olla täydellistä.

Mikä on tottakai OK, kyllähän itsekin haluan lapsi parasta. Vaikkakaan ei juuri mekään käydä juuri koskaan ulkona syömässä, ei juuri reissata ja vaatteita ym. ostetaan paljon käytettynä vaikka hyvätuloisia ollaankin. En usko että lapset paljoa tästä kärsivät

 

[hkultala]

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

Suomessa ongelma on se, että Suomessa on erinomaiset turvaverkot niin kauan kun ei ryhdy yrittäjäksi.

Mutta siinä vaiheessa kun perustaa yrityksen, ne turvaverkot katoaa totaalisesti.

Tämä Suomen systeemi on totaalisen nurinkurinen ja järjetön, koska se palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee ahkeruudesta. Kaikkein järjettömintä tässä on se, että jopa vapaaehtoistyön tekemisellä voi menettää tukia.

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

 

[AlkuVaikeaa]

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

Pitäisi vielä takaisin antaa? Kiitoksena siitä, että sitten puolueet laukoo juttuja, kuten: missä EU, siellä kilpailukyky? Tyhjiä arpoja, hyödyttömiä syöjiä.

Itselleen kivan yhteiskunnan ovat rakentaneet he. Kokoomuksethan Suomeen ovat vartavasten ajaneet kaikki nykysysteemit ja ajattelut, jossa esimerkiksi lapsenteko on paha paha.

Ei tarvitse ihmetellä yhtään syntyvyyden laskua, kun joutuu siitäkin yhteiskunnan viholliseksi.

Yhteiskunnan "kerma" ei tietenkään itse noudata mitään sääntöjään. Petterilläkin on perheessä kaksi lasta saastuttamassa.

 

[Niamu]

Niinhän se on. Mutta niin kauan kun huoltosuhde, velkasuhde ja koko talousjärjestelmä edellyttää jatkuvaa talouskasvua se edellyttää käytännön tasolla samalla myös jatkuvaa väestönkasvua.

Talous voi myös kasvaa ilman että ihmisten määrä lisääntyy. Ja onhan onneksi myös jokaisen kasvupyrähdyksen jälkeen aina myös jonkinlainen notkahdus jola tasaa myös tilannetta.

 

[Niamu]

Mikäli Suomen talous rapautuu verotulojen hiipuessa tulevina vuosikymmeninä kuten nyt näyttää hitaasti tosiaan käyvän, ei tällä maalla kyllä ole varaa panostaa edes ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tässä mm. sillä onko väestökäppyröissä positiivista vai negatiivista luettavissa, on oikeasti merkitystä. Suomella ne ovat tällä hetkellä käytännössä pelkkää negaa hamaan tulevaisuuteen.

Se pitää huomioida että puhtailla energia- ja ruuantuotantomenetelmillä kuten myös innovatiivisilla ratkaisuilla ongelmiin, on potentiaalia tuoda myös tuloja Suomeen sekä työllistää ihmisiä. Joku aika sitten luin uutisesta että ainakin USA:ssa puhdas energiasektori työllistää jo huomattavasti enemmän ihmisiä kuin fossilisten ympärillä pyöriessä, ja USA:ssa siis on omaa öljyntuotantoakin. Kokonaan oma lukunsa on kaikki ne potentiaaliset, ulkomaiset investoinnit Suomeen jotka nekin tyrehtyvät tai ainakin vaikeutuvat, jos Suomea ei nähdä vakaana ja turvallisena valtiona. Tuo vakaus ja ennakoitavuus, tulee kärsimään tulevaisuudessa.

Verotulojen supistuessa myös menoja pitäisi karsia vielä nykyistä enemmän tai oikeastaan ihan helvetisti enemmän.

Mitä uusiin tekniikoihin tulee niin niillä on aina iso merkitys ja näin tulee myös jatkossa olemaan.

 

[Joku_242]

Talous voi myös kasvaa ilman että ihmisten määrä lisääntyy. Ja onhan onneksi myös jokaisen kasvupyrähdyksen jälkeen aina myös jonkinlainen notkahdus jola tasaa myös tilannetta.

Talouden kasvu ihmisten määrää lisäämällä ei myöskään hyödytä mitään. Bruttokansantuote per nuppi on oleellisempi mittari hyvinvoinnin mittaamisessa.

 

[BongisKhan]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

Tämähän se. En sano, etteikö nuoremmat ikäpolvet olisi monella tavalla saaneet kuivana kakkoseen elämässä monella rintamalla ja, etteikö esim. tilanne asuntomarkkinoilla olisi perheasuntojen osalta nykyään huomattavan perseestä, mutta niin on nuorempien ikäpolvien vaatimustasokin kasvanut elämässä oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista lastenhankinta on vain yksi monista esimerkeistä (enkä väitä, että olisin itsekään mitenkään immuuni tälle asialle)

Itse olen 80-luvun alkupuolella syntynyt, eli elämän muutamat ensimmäiset vuodet elettiin vielä kasinotaloudessa, mutta sitten kouluun mennessä olikin jo lama synkimmillään. Vaikka meidän perheessä tilanne oli siinä mielessä hyvä, että kumpikaan vanhemmista ei joutunut kilometritehtaalle tai muutenkaan ollut pahoissa veloissa tms., niin eipä meillä toisaalta pahemmin mitään "ylimääräistä" materiaa hankittu. Itse kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla (pl. Tukholma ja Tallinna) vasta 23-vuotiaana, eikä minulle mitään mopoja tai hilavitkuttimia hankittu, ulkona syötiin ehkä kerran-pari vuodessa ja lapsuudenkoditkin olivat nykymittapuulla varsin pieniä ja vaatimattomia. Kummasti sitä vaan pärjättiin ja ei minulla mitenkään huono lapsuus ollut. Vanhempien huomio ja yhdessä tekeminen on kuitenkin aina noin miljardi kertaa tärkeämpää lapselle, kuin mikään määrä yltäkylläisyyttä ja parhaiten itsellekin on mieleen lapsuudesta jääneet kokemukset, eikä mikään hiton materia.

Oikeasti suorastaan naurattaa se kun monet Suomessakin, varmaan amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin vaikuttamina, valittavat lasten kalleudesta, vaikka varsinkin jostain alle kouluikäisestä lapsesta aiheutuvat kustannukset on oikeasti täysin mitättömät ja vaikka joskus teini-iässä viimeistään kustannukset vähän kasvavatkin, niin nekin on monesti pääosin itseaiheutettuja. Se lapsi/teini ei mene rikki, jos ei saa kulkea uusimmissa muotivaatteissa ja harrastaa intergalaktista hevos-jääkiekkoa. Eipä siinä, ymmärrän kyllä että lapselleen haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden ja niin pyrin tietysti itsekin tekemään, mutta suhteellisuudentaju on hyvä pyrkiä säilyttämän.

 

[3dfx]

Tämähän se. En sano, etteikö nuoremmat ikäpolvet olisi monella tavalla saaneet kuivana kakkoseen elämässä monella rintamalla ja, etteikö esim. tilanne asuntomarkkinoilla olisi perheasuntojen osalta nykyään huomattavan perseestä, mutta niin on nuorempien ikäpolvien vaatimustasokin kasvanut elämässä oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista lastenhankinta on vain yksi monista esimerkeistä (enkä väitä, että olisin itsekään mitenkään immuuni tälle asialle)

Itse olen 80-luvun alkupuolella syntynyt, eli elämän muutamat ensimmäiset vuodet elettiin vielä kasinotaloudessa, mutta sitten kouluun mennessä olikin jo lama synkimmillään. Vaikka meidän perheessä tilanne oli siinä mielessä hyvä, että kumpikaan vanhemmista ei joutunut kilometritehtaalle tai muutenkaan ollut pahoissa veloissa tms., niin eipä meillä toisaalta pahemmin mitään "ylimääräistä" materiaa hankittu. Itse kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla (pl. Tukholma ja Tallinna) vasta 23-vuotiaana, eikä minulle mitään mopoja tai hilavitkuttimia hankittu, ulkona syötiin ehkä kerran-pari vuodessa ja lapsuudenkoditkin olivat nykymittapuulla varsin pieniä ja vaatimattomia. Kummasti sitä vaan pärjättiin ja ei minulla mitenkään huono lapsuus ollut. Vanhempien huomio ja yhdessä tekeminen on kuitenkin aina noin miljardi kertaa tärkeämpää lapselle, kuin mikään määrä yltäkylläisyyttä ja parhaiten itsellekin on mieleen lapsuudesta jääneet kokemukset, eikä mikään hiton materia.

Oikeasti suorastaan naurattaa se kun monet Suomessakin, varmaan amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin vaikuttamina, valittavat lasten kalleudesta, vaikka varsinkin jonkun alle kouluikäisestä lapsesta aiheutuvat kustannukset on oikeasti täysin mitättömät ja vaikka joskus teini-iässä viimeistään kustannukset vähän kasvavatkin, niin nekin on monesti pääosin itseaiheutettuja. Se lapsi/teini ei mene rikki, jos ei saa kulkea uusimmissa muotivaatteissa ja harrastaa intergalaktista hevos-jääkiekkoa. Eipä siinä, ymmärrän kyllä että lapselleen haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden ja niin pyrin tietysti itsekin tekemään, mutta suhteellisuudentaju on hyvä pyrkiä säilyttämän.

Täskään kohtaan ei kohtuuttomien vaatimusten päivittely auta itse ongelmaa.

mietin myös sitä, että mistä se vaatimusten rima tulee. Yleensä ehkä ajatuksena on se, että pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille parempaa mitä on itse lapsuudessaan saanut, vaikkei se lapsi sinällään sitä tiedä, ja sitten on valmis tekemään niitä lapsia kun tämä ehto toteutuu. Jos nyt omaa lapsuuttani mietin, niin en itse pystyisi tarjoamaan sitä materiaalista hyvinvointia tai edes aikaakaan lapsille siinä määrin, vaikka karsisinkin kaikkea sinällään turhanpäivästä harrastusta pois, mitä itse olen saanut.

 

[JLM]

kulttuurilliset tekijät on sellaisia mihin ei voi vaikuttaa kovinkaan helpolla ja niissä toki on kansakuntakohtaisia eroja, millainen käytös on norminmukaista ja millainen ei, siksi tietysti samat järjestelmät eivät sovi kaikkiin. Kun suomalaiset on jo muutenkin riskinkaihtajia, ne on tietysti äänestäneet itselleen riskejä vähentäviä järjestelmiä, mikä mahdollistaa suuremman riskinoton. Mut muutossuunta on kyllä aika selkeä, jos haluaa lisää riskihakeutuvuutta, se tulee sen kautta että voi sosialisoida epäonnistumista enemmän eikä sen kautta että kantaa itse epäonnistumisen kulut. Jälkimmäinen vain lisää riskienvälttelyä ja "nurkassa nyhjäämistä", tätä on nyt saatu mitä on tilattukkin.

Samaan aikaan suomalaiset haluavat myös tiettyä vaurautta, mutta ilman riskinottoa sitä ei ole mahdollista saavuttaa. Tämä on asia mikä on sinänsä kyllä mahdollista ajan kanssa muuttaa, kun asioista puhuttaisiin perustellen ja ymmärrettäisiin se, ettei valtio yksinkertaisesti voi olla loputtomiin äidin korvike ainakaan ilman, että koko homma luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tuodaan vielä lisäksi lähi-itä ja afrikka samalle tissille. Suomalaisessa poliittisessa diskurssissa on vuosikausia korostettu nimenomaan valtiokeskeisyyttä ja vierastettu sitä, että ihmiset päättäisivät itse elämänsä suunnan ja menestyisivät ilman että valtio on koko ajan määräilemässä ja pyyhkimässä kehdosta hautaan. Se ei voi olla näkymättä. Mielestäni se, että nuorelle annetaan sellainen tulevaisuudenkuva ettei hänellä ole valtaa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteensa, vaan kaikki paska on jonkun muun syytä on suunnilleen pahin mahdollinen karhunpalvelus mitä toiselle voi tehdä - oli se motiivi sitten vääränlainen empatia, tai kyynisemmin äänestäjän hankkiminen seuraaviin vaaleihin. Jos sitä sitten laastaroikin ajamalla jotain tukiaisia, niin se ei enää korjaa tehtyä vahinkoa.

Jos nyt katsotaan hitoriallisesti niin Suomi on aikamoinen menestystarina Japanin kanssa, mikä on myös käsittääkseni riskiä kaihtava kulttuuri. Jotkut kehitysmaat missä riskit on tapissa, osittain koska luotto institutioihin on nollassa, eivät ole olleet kovin menestyneitä yhteiskuntia olleet.

Ihan OECD-maihin verrattaessa Suomi erottuu aivan selvästi muista tuossa suhteessa. Menestystarinakin on vähän suhteellinen sikäli, että minkälaisesta aikavälistä nyt puhutaan? Meillä on itsenäisyyttä takana sen vähän toista sataa vuotta ja olemme siinä ajassa onnistuneet rakentamaan järjestelmän ja kulttuurin mikä ei ole pitkällä aikavälillä mitenkään elinkelpoinen - siihen liittyy juuri se, että toimiakseen huudetaan kurkku suorana miten meille pitää pakosta saada tuotua muu maailma tänne jotta ei kurjistuta. Japanissa asia on myös aika akuutti ja siellä on kampanjoitu myös että ihmiset perustaisivat perheitä - toki siellä tilanne on sikäi erilainen, että väestötiheys itsessään tuottaa tiettyjä ongelmia, mitkä voivat vähentää lisääntymishalukkuutta. Meillä taas ongelmien juurisyyt ovat muualla (vinkki: ne eivät ole tukirahojen vähyydessä).

Tää on taas sitä ideologista höpinää, kuitenki talousteorian mukaisesti riskien vakuuttaminen lisää riskihakuisuutta mitä nyt ilmeisesti haluttaisiin niiden lasten kanssa. Ja kyse on juuri subjektiivisesta asiasta, kuten preferensseissä on. Jollakin on tietyt riskipreferenssit ja toimii niiden mukaan vaikka jonkun ulkopuolisen huutelijan mielestä ne olisikin väärät.

Kuitenkin meillä on ymmärtääkseni ongelma mikä pitäisi ratkaista sen sijaan että syyttää ihmisiä vääristä tuntemuksista ja preferensseistä.

Se on itseasiassa kenen tahansa asiansa osaavan kasvatustieteilijän vanhemmille antama viesti. Jos lapset eivät koskaan opi käsittelemään pettymyksiä, eivät koskaan joudu koshtaamaan pelkojaan ja voittamaan niitä, eivät koskaan joudu työskentelemään ja näkemään vaivaa saavuttaakseen jotain, niin se lopputulos on todella huono. Siitä on ideologia todella kaukana.

Meillä on ongelma, kysymys on siitä miten se ratkaistaan - kaatamalla lisää julkista rahaa (mitä järjestelmämme ei nykyiselläänkään kykene tuottamaan tarpeeksi edes olemassa olevien palvelujen pyörittämiseksi) ongelman päälle, vai lähtemällä vähän pidemmällä aikajänteellä muuttamaan kulttuurissamme niitä asioita, mitkä ruokkivat pelokkaiden ihmisten pelkoja entisestään. Sinun ratkaisusi on se ensin mainittu, minä taas en yksinkertaisesti usko että ongelmaa pystyy edes hoitamaan sitä kautta kovinkaan hyvin. Näin siitä huolimatta että perheellisenä varmaan itsekin hyötyisin siitä jollain tasolla. Ehkä.

 

[3dfx]

Viimeistään siinä vaiheessa kun tuodaan vielä lisäksi lähi-itä ja afrikka samalle tissille. Suomalaisessa poliittisessa diskurssissa on vuosikausia korostettu nimenomaan valtiokeskeisyyttä ja vierastettu sitä, että ihmiset päättäisivät itse elämänsä suunnan ja menestyisivät ilman että valtio on koko ajan määräilemässä ja pyyhkimässä kehdosta hautaan. Se ei voi olla näkymättä. Mielestäni se, että nuorelle annetaan sellainen tulevaisuudenkuva ettei hänellä ole valtaa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteensa, vaan kaikki paska on jonkun muun syytä on suunnilleen pahin mahdollinen karhunpalvelus mitä toiselle voi tehdä - oli se motiivi sitten vääränlainen empatia, tai kyynisemmin äänestäjän hankkiminen seuraaviin vaaleihin. Jos sitä sitten laastaroikin ajamalla jotain tukiaisia, niin se ei enää korjaa tehtyä vahinkoa.

Kuitenkin viimiset 20-30 vuotta on pinnalla ollut yksilöllisyys, yksilöllistäminen eikä mikään ohjaava huoltovaltio. Tuona aikana on enenemissä määrin tuupattu sen nuoren niskaan vastuu kaikista valinnoistaan. Opetussuunnitelmat ei tule ylhäältäpäin kaikille samat, vaan ne on henkilökohtaisia ja personoituja. Voi suorittaa lukioita 3 tai 4 vuodessa, pitää välivuosia tai tehä vähän mitä lystää koska yksilön valinta ja personoitu opintopolku. Sitte hakee korkeekouluun niin jälleen yksilön valinta, mille asetetaan lisäpainetta ensikertalaiskiintiöillä sun muilla. Seuraavaksi sama jatkuu yliopistossa tai amkissa, missä kukaan ei edes valvo mitän työaikoja, kurssisuorituksia tai yhtään mitään, koska yksilön oikeus on osallistua, olla osallistumatta, tai olla tekemättä mitään. Mun käsittääkseni jo peruskoulussakin on henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ainakin kokeiluasteella.

Et todellakin nykyisin on maailma aivan päinvastoin nuorille mitä viestissäsi väität. nuorelle sanotaan että tulevaisuutesi riippuu täysin tekemistäsi valinnoista ja nyt ne pitää tehdä oikein. Tää yksilöllistäminen ja yksilön tarpeisiin vastaaminen on valumassa koko ajan alaspäin ja alaspäin. Yksilöä pidetään jopa niin tärkeenä toimijana, että opettajien luokkajärjestyksen ylläpitämiseen ts. massojen hallintaan käyttämää valtaa, on rajoitettu merkittävästi koska yksilön oikeus toimia on nostettu kaiken yläpuolelle.

Samoin jos se nuori sattuu valitsemaan väärin niin syy on aina yksilössä, ei koskaan rakenteessa tai kohtuuttomassa vaatimuksissa, vaan aina yksilössä. Koska olisit valinnut toisin.

Ihan OECD-maihin verrattaessa Suomi erottuu aivan selvästi muista tuossa suhteessa. Menestystarinakin on vähän suhteellinen sikäli, että minkälaisesta aikavälistä nyt puhutaan? Meillä on itsenäisyyttä takana sen vähän toista sataa vuotta ja olemme siinä ajassa onnistuneet rakentamaan järjestelmän ja kulttuurin mikä ei ole pitkällä aikavälillä mitenkään elinkelpoinen - siihen liittyy juuri se, että toimiakseen huudetaan kurkku suorana miten meille pitää pakosta saada tuotua muu maailma tänne jotta ei kurjistuta. Japanissa asia on myös aika akuutti ja siellä on kampanjoitu myös että ihmiset perustaisivat perheitä - toki siellä tilanne on sikäi erilainen, että väestötiheys itsessään tuottaa tiettyjä ongelmia, mitkä voivat vähentää lisääntymishalukkuutta. Meillä taas ongelmien juurisyyt ovat muualla (vinkki: ne eivät ole tukirahojen vähyydessä).

Vaikka sodanjälkeen nykypäivään. Suomi on menestystarina, siitä ei pääse mihinkään, vaikka menestys loppuikin 90- luvun alkuun ja muuttu Nokian menestykseksi.

Edelleen silti ne maat missä on eniten yritystoimintaa ja riskihakuisuutta on yleensä köyhimpiä maita...eli se kansakunnan tahallinen tai tahaton riskihakuisuus ei näytä tuovan edes yksinkertaisilla materiaalisilla mittareilla hyvinvointia, ihmiset preferoi kulutuksen tasaamista yli ajan minkä mahdollistaa tulojen tasaaminen yli ajan.

Se on itseasiassa kenen tahansa asiansa osaavan kasvatustieteilijän vanhemmille antama viesti. Jos lapset eivät koskaan opi käsittelemään pettymyksiä, eivät koskaan joudu koshtaamaan pelkojaan ja voittamaan niitä, eivät koskaan joudu työskentelemään ja näkemään vaivaa saavuttaakseen jotain, niin se lopputulos on todella huono. Siitä on ideologia todella kaukana.

Meillä on ongelma, kysymys on siitä miten se ratkaistaan - kaatamalla lisää julkista rahaa (mitä järjestelmämme ei nykyiselläänkään kykene tuottamaan tarpeeksi edes olemassa olevien palvelujen pyörittämiseksi) ongelman päälle, vai lähtemällä vähän pidemmällä aikajänteellä muuttamaan kulttuurissamme niitä asioita, mitkä ruokkivat pelokkaiden ihmisten pelkoja entisestään. Sinun ratkaisusi on se ensin mainittu, minä taas en yksinkertaisesti usko että ongelmaa pystyy edes hoitamaan sitä kautta kovinkaan hyvin. Näin siitä huolimatta että perheellisenä varmaan itsekin hyötyisin siitä jollain tasolla. Ehkä.

Minä en ymmärrä miten ensimmäisen lapsen tekeminen voimakas tukeminen vaikka ensialkuun siten että menovaikutteisuus valtion budjetissa on 0 muiden asioiden pysyessä samana, on menoja kasvattavaa? Kun menovaikutus on 0.

 

[3dfx]

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

Tässä ehdotin tuille vastikkeellisuutta esim. yleishyödyllisen toimintojen (erityisesti niiden, mitkä nyt ostetaan ulkopuolisilta) suorittamisen muodossa tukia vastaan, mutta kuulemma tää on kalliimpaa kuin se, että maksetaan kotiin yhdelle elanto ja toiselle sen yleishyödyllisen toiminnon suorittamisesta. Mulle ei vaan aukee, että millä matikalla tälläinen on mahdollista.

 

[JLM]

Kuitenkin viimiset 20-30 vuotta on pinnalla ollut yksilöllisyys, yksilöllistäminen eikä mikään ohjaava huoltovaltio. Tuona aikana on enenemissä määrin tuupattu sen nuoren niskaan vastuu kaikista valinnoistaan. Opetussuunnitelmat ei tule ylhäältäpäin kaikille samat, vaan ne on henkilökohtaisia ja personoituja. Voi suorittaa lukioita 3 tai 4 vuodessa, pitää välivuosia tai tehä vähän mitä lystää koska yksilön valinta ja personoitu opintopolku. Sitte hakee korkeekouluun niin jälleen yksilön valinta, mille asetetaan lisäpainetta ensikertalaiskiintiöillä sun muilla. Seuraavaksi sama jatkuu yliopistossa tai amkissa, missä kukaan ei edes valvo mitän työaikoja, kurssisuorituksia tai yhtään mitään, koska yksilön oikeus on osallistua, olla osallistumatta, tai olla tekemättä mitään. Mun käsittääkseni jo peruskoulussakin on henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ainakin kokeiluasteella.

...ja siitä huolimatta se huoltovaltio on ollut ja pysynyt, sille on haalittu vuosien varrella jatkuvasti enemmän ja enemmän tehtäviä. Tässä oikeastaan päästään juuri siihen mitä olen jo sanonut aikaisemmin: kun tarpeeksi helpotetaan kaikkea, kun omien valintojen seuraukset hälvennetään niin hyvässä kuin pahassakin, mahdollisimman paljon annetaan vastikkeetta ja ilmaiseksi, niin lopulta millään ei ole enää arvoa. Ja se ei suinkaan ole mikään oikeistolainen idea, kyllä se on ensisijaisesti lähtenyt vasemmalle kallellaan olevista humanisteista. Sinänsä henkilökohtainen opintosuunnitelma ei ole huono asia - lopulta jokainen joutuu koulussa opiskelemaan omista lähtökohdistaan ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sellaisenaan sovi toiselle. Se on sitten oma lukunsa jos mennään siihen, että mitään ei enää vaadita jotta kenellekään ei tulisi paha mieli. Päinvastoin, nimenomaan pitää vaatia - ja sitä kautta saada oppilaat oppimaan myös näkemään vaivaa, millä näytetään se, että sillä mitä itse tekee on merkitystä. Siitä itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta rakentuu omanarvontunto, minkä varassa on paljon parempi lähteä aikanaan eteenpäin.

Et todellakin nykyisin on maailma aivan päinvastoin nuorille mitä viestissäsi väität. nuorelle sanotaan että tulevaisuutesi riippuu täysin tekemistäsi valinnoista ja nyt ne pitää tehdä oikein. Tää yksilöllistäminen ja yksilön tarpeisiin vastaaminen on valumassa koko ajan alaspäin ja alaspäin. Yksilöä pidetään jopa niin tärkeenä toimijana, että opettajien luokkajärjestyksen ylläpitämiseen ts. massojen hallintaan käyttämää valtaa, on rajoitettu merkittävästi koska yksilön oikeus toimia on nostettu kaiken yläpuolelle.

Näiden välille pitäisi löytää tasapainoa. Se toinen ääripää missä kaikki tuupataan sen standardiputken läpi siten, että huonot pärjäävät huonosti ja hyvät joutuvat laiminlyömään omia taitojaan ja valmiuksiaan sopiakseen "standardiin" on sekin sellaisenaan aika sairas tilanne. Sellainen pyhä keskinkertaisuus.

Samoin jos se nuori sattuu valitsemaan väärin niin syy on aina yksilössä, ei koskaan rakenteessa tai kohtuuttomassa vaatimuksissa, vaan aina yksilössä. Koska olisit valinnut toisin.

Mutta se jos sanotaan, että väärä valinta tarkoittaa että elämä on pilalla on väärin. Koska asia ei suinkaan ole niin.

Vaikka sodanjälkeen nykypäivään. Suomi on menestystarina, siitä ei pääse mihinkään, vaikka menestys loppuikin 90- luvun alkuun ja muuttu Nokian menestykseksi.

...mistä päästään siihen, missä kaikessa mentiin vikaan. Sotien jälkeinen sukupolvi oli paljon rohkeampi ottamaan riskejä ja se koko eetos oli sellainen, että pitää tehdä lujasti töitä ja elää säästäväisesti, jotta saavuttaa jotain. Ajatus siitä että heittäytyisi valtion elätettäväksi oli jotain mitä halveksittiin - jopa demareissa ajattelumalli oli sellainen, että kaikkien kynnelle kykenevien pitää tehdä töitä ja töitä pitäisi olla aina tarjolla. Se oli paljon terveempi ajattelutapa kuin nykyvasemmiston "on ihan ok elää tuilla jos tuntuu ikävältä ja löytää kirjallisuudesta omalta tuntuvan diagnoosin". Siitä pikakelaus Nokiaan - se nousuhan oli vähän nuoremman sukupolven innostusta ja ennakkoluulottomuutta. Ja sen romahdus oli suora seuraus siitä, että tultiin kylläisiksi. Menestystä alettiin pitää itsestäänselvyytenä, ei enää haluttu ottaa riskejä ja kehittää uutta ja radikaalia vaikka tiedettiin suurinpiirtein mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä. Varmisteltiin olemassa olevaa sillä ajatuksella että saadaan helppoa kassavirtaa ja sen seurauksena oli täydellinen romahdus. Siinä on jotain samaa kuin tässä hyvinvointiyhteiskunnan haikailussa - halutaan helppoa, vaivatonta elämää ilman riskiä ja sen myötä menetetään pahimmassa tapauksessa kaikki.

Edelleen silti ne maat missä on eniten yritystoimintaa ja riskihakuisuutta on yleensä köyhimpiä maita...eli se kansakunnan tahallinen tai tahaton riskihakuisuus ei näytä tuovan edes yksinkertaisilla materiaalisilla mittareilla hyvinvointia, ihmiset preferoi kulutuksen tasaamista yli ajan minkä mahdollistaa tulojen tasaaminen yli ajan.

....ja sitten on maita, missä ajattelumalli on se, että yrittäjäksi halutaan jotta voi olla oma herransa. Kaverini joka muutti tänne USA:sta on aika hyvä esimerkki siitä - musta mies, lähtöisin todella vaikeista olosuhteista. Tekee hyvin aktiivisesti jatkuvasti erilaisia juttuja, on perustanut yrityksiä jne. Ja keskusteluissa on sanonut haaveilleensa siitä aina kun oli vielä muiden palkkalistoilla. Hän on aika yleisesti arvostettu ja pidetty sen asenteen takia. Jos kaikki tasataan yli ajan, niin miksi sitten viitsisi tehdä mitään ekstraa?

 

[AlkuVaikeaa]

Ykisilökeskustelussa olette mielestäni molemmat oikeassa.

Olennaista on, että kaikki tahot tekevät kaikkensa, jotta ei pitäisi tehdä mitään. Tekeminen on työlästä omahyväinen näsäviisastelu helppoa.

Näin yhteiskunta tekee kaiken väärinpäin, ja sämyös suurin osa nuorista tekee kulttuurin mukaisesti kaiken väärinpäin. Samalla suuri hegemonia päällä siitä, kuinka mahtavaa on.

Yhteiskunnan toimimattomuus pohjaa hyvin perusasioihin, ja ei voi muuhun pohjatakkaan. Kyseessä on perusasiat äiti- ja isäsuhteen patologioista.

Yleisesti ihmiset, jotka ovat oikeita paikalleen pystyvät olemaan äärimmäisen suoria, ja avoimia. Pääosin johtopaikat on nykyään miehitetty tuon vastakohdilla.

 

[3dfx]

...ja siitä huolimatta se huoltovaltio on ollut ja pysynyt, sille on haalittu vuosien varrella jatkuvasti enemmän ja enemmän tehtäviä. Tässä oikeastaan päästään juuri siihen mitä olen jo sanonut aikaisemmin: kun tarpeeksi helpotetaan kaikkea, kun omien valintojen seuraukset hälvennetään niin hyvässä kuin pahassakin, mahdollisimman paljon annetaan vastikkeetta ja ilmaiseksi, niin lopulta millään ei ole enää arvoa. Ja se ei suinkaan ole mikään oikeistolainen idea, kyllä se on ensisijaisesti lähtenyt vasemmalle kallellaan olevista humanisteista. Sinänsä henkilökohtainen opintosuunnitelma ei ole huono asia - lopulta jokainen joutuu koulussa opiskelemaan omista lähtökohdistaan ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sellaisenaan sovi toiselle. Se on sitten oma lukunsa jos mennään siihen, että mitään ei enää vaadita jotta kenellekään ei tulisi paha mieli. Päinvastoin, nimenomaan pitää vaatia - ja sitä kautta saada oppilaat oppimaan myös näkemään vaivaa, millä näytetään se, että sillä mitä itse tekee on merkitystä. Siitä itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta rakentuu omanarvontunto, minkä varassa on paljon parempi lähteä aikanaan eteenpäin.

No mun nähdäkseni koko ajan on vähennetty ihan joka saralla sitä huoltovaltiota ja ihmiset on lähinnä oman onnensa nojassa tai seppiä, yleensä kovin kahtiajakaantuneesti. Täs on just nyt tehty niinkun peräänkuulutat mutta jostain syystä ei kelpaa. Veikkaankin että tosiasiassa sulle ei kelpaa mikään ja aina on huonosti.

Mä en ymmärrä mistä tollanenkin käsitys tulee että mitään ei vaadita. Nuorelle tuupataan nykysin ennennäkemättömän paljon niitä yksilöllisiä vaihtoehtoja joka kohdassa ts. vaaditaan todella aikaisessa vaiheessa omaan elämän kannalta oleellisia päätöksiä ja annetaan yksilöllisiä vapauksia niiden toteuttamiseen. Lisäksi jos kvalifiointien alarajat on luokkaa anything goes, annetaan myös yksilöllinen vapaus siinä paljonko kouluun panostaa vai panostaako yhtään. Tää on aika kova vaatimus jollekkin 14 vuotiaalle päättää oma kouluunpanostaminen tulevaisuuden kannalta.

Eli kyllä ne vaatimukset vastuunotosta ja vapaudet sitä myötä on lisääntyneet runsaasti mitä nuorille laitetaan.

Näiden välille pitäisi löytää tasapainoa. Se toinen ääripää missä kaikki tuupataan sen standardiputken läpi siten, että huonot pärjäävät huonosti ja hyvät joutuvat laiminlyömään omia taitojaan ja valmiuksiaan sopiakseen "standardiin" on sekin sellaisenaan aika sairas tilanne. Sellainen pyhä keskinkertaisuus

Tästä olen samaa mieltä. Pitää olla ylhäältäpäin tulevat vaatimukset ja joku putki/alaraja minkä sisällä voi sitten olla erilaisuutta. Itse koin peruskoulun lähinnä haitallisena formaalien asioiden oppimisen kannalta enkä tehnyt siellä mitään. Muutoin kyllä oppi kaikkea.

...mistä päästään siihen, missä kaikessa mentiin vikaan. Sotien jälkeinen sukupolvi oli paljon rohkeampi ottamaan riskejä ja se koko eetos oli sellainen, että pitää tehdä lujasti töitä ja elää säästäväisesti, jotta saavuttaa jotain. Ajatus siitä että heittäytyisi valtion elätettäväksi oli jotain mitä halveksittiin - jopa demareissa ajattelumalli oli sellainen, että kaikkien kynnelle kykenevien pitää tehdä töitä ja töitä pitäisi olla aina tarjolla.

Valtio myös 60-80 luvulla tuki esimerkiksi omistusasumista ja montaa muuta asiaa voimakkaasti. Tollon myös turvaverkot oli paremmassa kunnossa esim. yhtiöiden valtio-omistus ja corporatepolicy, missä valtioyhtiöiden tuli osoittaa olevansa mallikelpoisia työnantajia. Yritysmaailma oli muutoinkin vakaampi kuin nykyisin kuten myös työpaikat. Suomessa elettiin käytännössä nousukautta 50- luvun alusta 80- luvun loppuun poislukien 70- luvun lopun lyhkänen lama. Tää menee ihan yhteen sen kanssa, että jos turvaverkostot on kunnossa, se tuottaa riskihakuisempaa käytöstä. Tollon oli esim. vakaamman työpaikkojen ja siten ennustettavamman tulokehityksen puolesta, nykyisin ei ole joten riskinkaihtaminen ei ole mitenkään ihmeellinen juttu.

Siitä pikakelaus Nokiaan - se nousuhan oli vähän nuoremman sukupolven innostusta ja ennakkoluulottomuutta.

Tai sitten valtion innovaatiopanostusten tuotos, miten asian nyt sitten tahtoo nähdä. Tai ihan vaan hyvää tuuria. Joka tapauksessa täysin epäterve tilanne suomen kansantaloudelle.

Siinä on jotain samaa kuin tässä hyvinvointiyhteiskunnan haikailussa - halutaan helppoa, vaivatonta elämää ilman riskiä ja sen myötä menetetään pahimmassa tapauksessa kaikki.

Jos haluat riskihakuisempaa käytöstä, kannattaa haaveksia siitä hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun tukiverkkojen vähentäminen vähentää sitä riskihakuisuutta ja tekee ihmisistä varovaisia.

....ja sitten on maita, missä ajattelumalli on se, että yrittäjäksi halutaan jotta voi olla oma herransa. Kaverini joka muutti tänne USA:sta on aika hyvä esimerkki siitä - musta mies, lähtöisin todella vaikeista olosuhteista. Tekee hyvin aktiivisesti jatkuvasti erilaisia juttuja, on perustanut yrityksiä jne. Ja keskusteluissa on sanonut haaveilleensa siitä aina kun oli vielä muiden palkkalistoilla. Hän on aika yleisesti arvostettu ja pidetty sen asenteen takia. Jos kaikki tasataan yli ajan, niin miksi sitten viitsisi tehdä mitään ekstraa?

Silti kuitenkin suomessa (ehkä iha oikeutetusti) yrittäjien vakio valituksen aihe on se, kun sitä tulontasausta ajassa ei heidän kohdaltansa tehdä. Eli ei taida tääkään olla juurikaan todellisuuteen pohjautuva argumentti vaan ihan ideologinen. Yrittäjät on suomessa ja vuosia halunneet että noita ajassa olevia riskejä vähennettäisiin heidän osaltaan eikä tilanne olisi se täysin tyhjän päällä oleminen jos hommat loppuu.

 

[AlkuVaikeaa]

Yhteiskunnallisesti on mielenkiintoista miten pelkoon perustettava johtajuus rakennetaan. Eli esimerkkinä Orpo, ja hänen mainontansa mallia: missä EU, siellä kilpailukyky.

Jos ajatellaan, että eläisimme alkuunkaan mielipideilmastoltaan vapaassa yhteiskunnassa olisi hyvin normaalia jäädä maiskuttelemaan pääministerin viestintää. Emme elä.

Poliitikot ovat luoneet itselleen kuplan, jolla heidät on nostettu lähinnä median vetämänä irti todellisuudesta. Samalla on luotu tila, jossa kansalaiset kokevat suurta tunnejärkkymistä, jos heidän idolinsa ei olisikaan kaapin päälle koskemattomaksi nostettuna.

Orpo ei montaa päivää kestäisi terävän kriittistä analyysia. Mutta nykyajassa todellisuuden arvo Suomessa on noin nolla. Miksi? No sillä valtaa lähellä olevat tahot pääsee tienailemaan. Höpö on helppoa oikea tekeminen taas vaikeaa. Talouskasvun olemattomuuteen vastaus on leikkaus ei se, että johtajien asemmissa lopetettaisiin pahuus.

 

[JLM]

No mun nähdäkseni koko ajan on vähennetty ihan joka saralla sitä huoltovaltiota ja ihmiset on lähinnä oman onnensa nojassa tai seppiä, yleensä kovin kahtiajakaantuneesti. Täs on just nyt tehty niinkun peräänkuulutat mutta jostain syystä ei kelpaa. Veikkaankin että tosiasiassa sulle ei kelpaa mikään ja aina on huonosti.

Sinun nähdäksesi voi olla mitä tahansa, mutta tosiasia on se että julkisella rahalla tehtävien asioiden määrä on lisääntynyt sitten 70- ja 80-lukujen. Tällä hetkellä julkisella sektorilla työskentelee enemmän porukkaa (kunnat + hyvinvointialueet + valtio) enemmän kuin kertaakaan viimeiseen 15 vuoteen. Oman onnensa seppiä ihmiset ovat olleet aina ja jollain tasolla sen myös kuuluu olla niin.

Mä en ymmärrä mistä tollanenkin käsitys tulee että mitään ei vaadita. Nuorelle tuupataan nykysin ennennäkemättömän paljon niitä yksilöllisiä vaihtoehtoja joka kohdassa ts. vaaditaan todella aikaisessa vaiheessa omaan elämän kannalta oleellisia päätöksiä ja annetaan yksilöllisiä vapauksia niiden toteuttamiseen. Lisäksi jos kvalifiointien alarajat on luokkaa anything goes, annetaan myös yksilöllinen vapaus siinä paljonko kouluun panostaa vai panostaako yhtään. Tää on aika kova vaatimus jollekkin 14 vuotiaalle päättää oma kouluunpanostaminen tulevaisuuden kannalta.

Milloin viimeksi olet kuullut että joku on jäänyt esimerkiksi luokalle? Katsot asiaa todella todella kapeasti. Se että valinnanvapautta on enemmän ei tarkoita sitä että vaadittaisiin hirveän paljon. Ero vanhaan on se, että putket olivat selvempiä - jos olet lahjakas -> lukio, jos et -> amis ja se on suunnilleen siinä. Ja se päättää koko loppuelämäsi. Ei tarvitse paljoa vaivata päätä mutta ei siinä ihan valtavan paljon vaihtoehtojakaan ole.

Valtio myös 60-80 luvulla tuki esimerkiksi omistusasumista ja montaa muuta asiaa voimakkaasti. Tollon myös turvaverkot oli paremmassa kunnossa esim. yhtiöiden valtio-omistus ja corporatepolicy, missä valtioyhtiöiden tuli osoittaa olevansa mallikelpoisia työnantajia. Yritysmaailma oli muutoinkin vakaampi kuin nykyisin kuten myös työpaikat. Suomessa elettiin käytännössä nousukautta 50- luvun alusta 80- luvun loppuun poislukien 70- luvun lopun lyhkänen lama. Tää menee ihan yhteen sen kanssa, että jos turvaverkostot on kunnossa, se tuottaa riskihakuisempaa käytöstä. Tollon oli esim. vakaamman työpaikkojen ja siten ennustettavamman tulokehityksen puolesta, nykyisin ei ole joten riskinkaihtaminen ei ole mitenkään ihmeellinen juttu.

Sehän on tämän systeemin "hienous. "Jos se liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vieläkin, sääntele sitä. Jos se lakkaa liikkumasta jaa sille tukia...

En nyt ihan äkkiä keksi mitään erityistä syytä, miksi joku haikailisi suljetun talousjärjestelmän ja neukkulan bilateriaalikaupan perään. Se aika on osaltaan syy nykyisiin ongelmiimme, koska silloin neukkulaan pystyttiin myymään paljon sellaista mikä ei laadullisesti olisi kelvannut mihinkään muualle. Ja kun se sitten loppui neukkulan kaatumiseen niin siinä tapahtui yhtä ja toista. Samoin se nousukausi liittyi aika olennaisesti siihen, että teollistuttiin (mikä muuten tapahtui koulutuksella, missä todella vaadittiin osaamaan asioita), mutta kivuttomasti se ei suinkaan tapahtunut. Lisänä on se, että kilpailukykyä ylläpidettiin käytännössä devalvoimalla aina kun palkat nostettiin liian ylös suhteessa muuhun. Se toki antoi joustavuutta, mutta käytännössä se tarkoitti sitä että säästäneiltä ihmisiltä yksinkertaisesti varastettiin osa säästöistä. Sen takia oli kannattavampaa ostaa kiinteää omaisuutta, minkä arvo sitten nousi ja inflaatio söi velat pikkuhiljaa pois korkeasta korkotasosta huolimatta. Sen kääntöpuoli on sitten se, että enin omaisuus on kiinni seinissä mutta maa on ja pysyy pääomaköyhänä.

Tai sitten valtion innovaatiopanostusten tuotos, miten asian nyt sitten tahtoo nähdä. Tai ihan vaan hyvää tuuria. Joka tapauksessa täysin epäterve tilanne suomen kansantaloudelle.

Epäterve tai ei, se Suomen pelasti laman jälkeen.

Jos haluat riskihakuisempaa käytöstä, kannattaa haaveksia siitä hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun tukiverkkojen vähentäminen vähentää sitä riskihakuisuutta ja tekee ihmisistä varovaisia.

Jos näin on niin voimme lopettaa keskustelun tähän, koska meillä ei ole silloin mitään toivoa. Taloutemme tulee kaatumaan väistämättä ja hyvinvointivaltio sen mukana, eikä kukaan tule auttamaan. Sen jälkeen on vain pakko uskaltaa ja siitä ehkä syntyy jotain. Tai sitten vain istutaan perunakuopassa valittamassa kun valtion tissi ehtyi.

 

[3dfx]

Milloin viimeksi olet kuullut että joku on jäänyt esimerkiksi luokalle? Katsot asiaa todella todella kapeasti. Se että valinnanvapautta on enemmän ei tarkoita sitä että vaadittaisiin hirveän paljon. Ero vanhaan on se, että putket olivat selvempiä - jos olet lahjakas -> lukio, jos et -> amis ja se on suunnilleen siinä. Ja se päättää koko loppuelämäsi. Ei tarvitse paljoa vaivata päätä mutta ei siinä ihan valtavan paljon vaihtoehtojakaan ole.

Nyt taas ilmeisesti vaaditkin ylhäältäpäin asetettuja kvalifikaatioita (luokalle jättämisiä) eli vapauden rajoittamista ja yksilön vastuiden ja vaatimusten siirtämistä opetushallinnolle. Eli ilmeisesti mikään ei kelpaa kun yksilöllinen järjestelmä on huono kun keskusvalta ei vaadi oppilailta mitään ja keskitetty järjestelmä on huono kun se on tasapäistävä. Aina on kaikki huonosti.

Se että valinnanvapautta on yksilötasolla enemmän on just sitä että vaaditaan hirveän paljon, esimerkiksi niiden omien kvalifikaatioiden asettamisia. Sun kapea katsantokanta pitää "vaatimuksina" lähinnä juuri jostain opetushallinnolta tulevia kriteereitä, minä katson asiaa laajemmin ja näen myös sen vaatimuksena että jokainen asettaa itse itselleen vaatimukset, eikä opetushallinto.

Tää systeemi tekee sen että toiset on todella välkkyjä peruskoulusta päästyään kun on asettanu vaatimukset korkeelle ja saanu ehkä niihin tukea sieltä koulusta, toiset taas ei osaa lukea eikä ole saanu yhtään mitään kun ei ole vaatineetkaan mitään. Melkosen kohtuuton vastuutaakka asettaa lapselle.

En nyt ihan äkkiä keksi mitään erityistä syytä, miksi joku haikailisi suljetun talousjärjestelmän ja neukkulan bilateriaalikaupan perään. Se aika on osaltaan syy nykyisiin ongelmiimme, koska silloin neukkulaan pystyttiin myymään paljon sellaista mikä ei laadullisesti olisi kelvannut mihinkään muualle.

Bilateraalikauppa oli aivan puhdasta ryöstöä neuvostoliiton suuntaan, joten outoo olisi ettei etenkin tässä ajassa haikailisi tuollaisen systeemin peräään. Mun mielestä rosvovaltiolta saa varastaa. Se palveli vahvasti suomalaisten etua ja neukkula taloudellisessa mielessä lähinnä kärsi siitä.

Jos näin on niin voimme lopettaa keskustelun tähän, koska meillä ei ole silloin mitään toivoa. Taloutemme tulee kaatumaan väistämättä ja hyvinvointivaltio sen mukana, eikä kukaan tule auttamaan. Sen jälkeen on vain pakko uskaltaa ja siitä ehkä syntyy jotain. Tai sitten vain istutaan perunakuopassa valittamassa kun valtion tissi ehtyi.

Mikään ei ole "väistämätöntä" tai "toivotonta" paitsi kaikenlaisten jihadistien maailmankuvassa missä vain yksi vaihtoehto on mahdollinen ja muu on maailmanloppu.

 

[JLM]

Nyt taas ilmeisesti vaaditkin ylhäältäpäin asetettuja kvalifikaatioita (luokalle jättämisiä) eli vapauden rajoittamista ja yksilön vastuiden ja vaatimusten siirtämistä opetushallinnolle. Eli ilmeisesti mikään ei kelpaa kun yksilöllinen järjestelmä on huono kun keskusvalta ei vaadi oppilailta mitään ja keskitetty järjestelmä on huono kun se on tasapäistävä. Aina on kaikki huonosti.

Onko tarkoituksesi ihan oikeasti ymmärtää kaikki väkisin väärin jotta pääset inttämään? Tuo kommentti on niin tyylipuhdasta olkiukkoilua ja suoranaista valehtelua että taidan omalta osaltani jättää tämän leikin tähän. Vähän kun pelaisi pulun kanssa shakkia...

 

[3dfx]

Onko tarkoituksesi ihan oikeasti ymmärtää kaikki väkisin väärin jotta pääset inttämään? Tuo kommentti on niin tyylipuhdasta olkiukkoilua ja suoranaista valehtelua että taidan omalta osaltani jättää tämän leikin tähän. Vähän kun pelaisi pulun kanssa shakkia...

luin viestini uudelleen ja ainut väärinymmärtämisen mahdollisuus liittyy siihen, että kannatatko niitä luokalle jättämisiä vai et. Jos et kannata, silloin vastuu kvalifoinnista on oppilalla itsellään. Jos kannatat, silloin se vastuu on siirretty oppilaalta opetushallintoon. Minusta vastuun antaminen oppilaalle tuosta on kohtuutonta, vaikka se olisikin yksilöihanteiden mukaista.

 

[91danger91]

Politiikan tutkija perussuomalaisten vaalituloksesta: Kertoo kansan toiveesta, että Purran pitäisi erota

Perussuomalaisissa on herännyt halu setviä puoluejohdon ja kenttäväen kanssa eurovaalin tappion syitä.

yle.fi

Nyt oli kyllä "todellinen asiantuntija" studiossa. EU-vaaleissa tuli turpiin niin tästä pitäisi vetää johtopäätökset ja Riikan pitäisi erota? Samalla logiikalla Antti Lindtmanin pitäisi erota kun galluppien mukaan heidän olisi pitänyt saada 4 paikkaa kahden sijasta.

Ainiin, mutta vassareilla tunne tuntuu aina ajavan järjen yli, oli kyse sitten talous- tai energiapolitiikasta. "Suojatyöpaikat ovat ihmisoikeus ja tunnekylmä Riikka vie meidän hillotolpat. Minä en mene yksityiselle herroja palvelemaan!!"

Itse katsoisin kesän yli tulevia puoluekannatuskyselyitä ja harkitsisin vasta eroa jos gallup-kannatus alkaisi tippumaan alle 10%.

Jotenkin tästä tulee mieleen että "tutkija" ehdottaa että kansan pitäisi vetää johtopäätökset että valtionmenoja ei pitäisi leikata vaan kiihdyttää entisestään velkaantumista?

Nooh mitä nopeammin IMF laittaa tälle sosialistisekoilulle stopin sitä parempi.

Iltalehden tiedot: Yleltä leikataan noin 200 miljoonaa euroa – Työryhmä yhä riitainen

Parlamentaarinen työryhmä pyrkii saamaan esityksen eduskuntaryhmille keskiviikkona.

www.iltalehti.fi

Tämä Palosen "oikeistohallituskin" on kyllä niin lame-ass että ihan naurattaa. Yleltä oltaisiin mahdollisesti vain indeksit leikkaamassa samalla kun varkaat kiehnäävät mun verorahoilla 10 miljoonan studioissa ja suojatyöpaikoissa hipsutellen.

Laitetaas loppuun iltalaulu Meripioneereilta mikä on lähempänä totuutta Suomen poliittisesta kulttuurista kuin "kylmäävä oikeistohallitus" mitä nyt on niin paljon viljelty.

 

[91danger91]

Syntyvyyskehitys on siitä mielenkiintoinen että siinä vaikuttaisi olevan taustalla aika paljon teknologinen kehitys. Tästä ääriesimerkkinä Etelä-Korea jollain 0,7 hedelmällisyysluvullaan. Se maa tulee olemaan kusessa tulevina vuosikymmeninä jos Pohjois-Korea kykenee ylläpitämään omia synnytystalkoitaan. Se mikä on jännä, niin hyökkäyssotaa käyvässä naapurimaassammekin on syntyvyys laskenut kovaa vauhtia vaikka siellä ei woke-tai prideasioista ole suurella massalla tietoakaan ja wannabe-tsaari on pyytänyt naisia hankkimaan 8 lasta. Esim. Venäjällä nuoriso pelaa aika lailla saman verran kuin täällä Suomessakin.

Yhteiskunnat eivät tule pysymään tämän nopeasti tapahtuvan demografisen muutoksen perässä. Siirtolaispaine Eurooppaan tulee entisestään vaan kasvamaan kun ilmastonmuutos jyllää. Samalla moni eurooppalainen kokee asemansa uhatuksi ja populismi jyllää. Terroristiset teot uusnatsien ja radikaali-islamistien toimesta voivat kiihtyä tämän kehityksen myötä.

Nyt tapahtuva yhteiskunnallinen muutos on niin nopea että kantasuomalaiset tulevat hyvin nopeasti jäämään vähemmistöön Suomessa. Poliittisesti pitäisi tapahtua jotain todella radikaalia että näin ei kävisi, esim. sinimustaliike (ei se hallitus mistä bileministeri puhui) nousisi merkittävällä kannatuksella eduskuntaan vaatimaan valkoista Suomea.

Itse synnyin kansallisvaltioon, mutta vaikka asuisin Suomessa loppuelämäni, niin kun kuolen eliniänodotteen mukaan, niin Suomi ei enää takuuvarmasti ole kansallisvaltio.

Kehitys on jo nyt hurjaa. Isot kaupungit ovat täynnä englanninkielistä viestiä, on Mall of Triplaa ja café, restaurant sitä sun tätä. Kansalaisohjeistusta tarjotaan virallisten kielten lisäksi englanniksi, venäjäksi, somaliaksi ja arabiaksi. Näiden vähemmistökielten asema tulee vain korostumaan tulevaisuudessa ja lisää vähemmistökieliä otetaan julkisen vallan toimesta käyttöön. Suomesta tulee kansalaisuuksien basaari, missä kantasuomalaisuus tulee nopeasti häviämään.

Olen alkanut hyväksymään tämän meidän pohjois-eurooppalaisista kansoista koostuvan "heimon" sukupuuton. Se mikä hieman lohduttaa niin ihmiset ei tähän kuole, tulee vain joku toinen elinvoimaisempi yhteisö joka jaksaa katsoa tulevaisuuteen. Me suomalaiset luovutettiin jo 1970-luvulla kun hedelmällisyysluvut dippasivat lyhyesti 1.3.

Se mistä mä olen huolissani on se, että jatkossa vain äärikonservatiivit kuten muslimit ja lestadiolaiset tulevat hankkimaan lapsia. On riski että vapaudet tulevat kaventumaan tulevaisuudessa koska liberaalit ihmiset eivät lisäänny. Toisaalta historia toistaisi itseänsä. Esim. demokratia on vanha keksintö joka keksittiin jo antiikin Kreikassa, mutta se löydettiin uudestaan melkein 2000 vuoden jälkeen kun valistusaate pyyhkäisi Euroopan läpi 1700-luvulla. Jotain vastaavaa voisi nytkin tapahtua.

Tullaanko jossakin Euroopan maassa ottamaan Sharia-laki käyttöön esim. tällä vuosisadalla? Tullaanko näkemään uudenlaisia valtioita joihin liberaalit pakenevat kun äärikonservatiiviset uskonnolliset tahot kaappaavat demografiallaan päätöksenteon osana demokraattista prosessia? Seksuaalivähemmistöt hyppäävät henkeänsä uhmaten viimeisiin evakuontilentoihin kuten Kabulissa 2021? Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Noniin tämä tapahtui nopeammin kuin ajattelinkaan. Kansallisvaltion tuhoutuminen tulee johtamaan pahimmillaan väkivallan kierteeseen äärinationalistien ja maahanmuuttajien ja heitä puolustavien välillä.

Ennakoin myrskyävää tulevaisuutta jossa diaspora jyllää ja yhteinen ymmärrys tulevasta Suomesta loistaa poissaolollaan.

Näitä yksinäisiä susia ei pysäytä mikään. 2018 oli islamistinen puukkohyökkäys Turussa, vuonna 2024 äärioikeistolainen puukkohyökkäys Oulussa.

Oulun puukotus | Tämä tapahtuneesta tiedetään: Epäilty hyökkäsi uhrin kimppuun takaa päin, puukotti useita kertoja

Miestä epäillään kahdesta murhan yrityksestä. Puukotuksen uhrin tila on tällä hetkellä vakaa.

www.hs.fi

 

[ExtraEvil6666]

Noniin tämä tapahtui nopeammin kuin ajattelinkaan. Kansallisvaltion tuhoutuminen tulee johtamaan pahimmillaan väkivallan kierteeseen äärinationalistien ja maahanmuuttajien ja heitä puolustavien välillä.

Ennakoin myrskyävää tulevaisuutta jossa diaspora jyllää ja yhteinen ymmärrys tulevasta Suomesta loistaa poissaolollaan.

Näitä yksinäisiä susia ei pysäytä mikään. 2018 oli islamistinen puukkohyökkäys Turussa, vuonna 2024 äärioikeistolainen puukkohyökkäys Oulussa.

Oulun puukotus | Tämä tapahtuneesta tiedetään: Epäilty hyökkäsi uhrin kimppuun takaa päin, puukotti useita kertoja

Miestä epäillään kahdesta murhan yrityksestä. Puukotuksen uhrin tila on tällä hetkellä vakaa.

www.hs.fi

Rohkea isäm maan puolustaja uskaltautuu lyömään maahanmuuttotaustaista lasta takaapäin puukolla. "Suomi tuhoutuu".

 

[3dfx]

Itse katsoisin kesän yli tulevia puoluekannatuskyselyitä ja harkitsisin vasta eroa jos gallup-kannatus alkaisi tippumaan alle 10%.

Jotenkin tämäkin kertoo yleisesti persujen mediamyönteisistä asenteista, kun vaaltulokset ignoorataan mutta jotain median tekemiä ja julkaisemia galluppeja pidetään jonain ohjenuorana. Näitä kirjotteluja on ollu täällä aika paljon.

 

[Tommy Goldfish]

Näitä yksinäisiä susia ei pysäytä mikään. 2018 oli islamistinen puukkohyökkäys Turussa, vuonna 2024 äärioikeistolainen puukkohyökkäys Oulussa.

Tuon jälkeen turussa on ollut useita puukkohyökkäyksiä. Tässä pari linkkiä keskustassa tapahtuneista:

Tällainen on Turun epäilty puukkohyökkääjä

Uhri valikoitui sattumalta.

www.iltalehti.fi

Raju video: Veitsimies rikkoi moskeijan ikkunat ja rettelöi Turun keskustassa – poliisi sumutti natsitervehdyksiä tehneen kaljupään

Turun Aninkaistenkadun veitsimies kertoi kuulusteluissaan olevansa vakaumuksellinen kansallissosialisti.

www.mtvuutiset.fi

Nuori mies puukotti täysin yllättäen tuntematonta henkilöä – poliisi löysi asunnolta kylmääviä esineitä

Syyttäjä vaatii miehelle ehdotonta vankeutta tapon yrityksestä.

www.is.fi

Ammuskeluja myös nyt myös ollut useampia lähivuosina. Aika uudenlaista kehitystä. Lähiöissä(Pansio, Jäkärlä, Lauste jne) juopot tietty on puukotelleet toisiaan tasaiseen tahtiin ennenkin.

 

[91danger91]

Rohkea isäm maan puolustaja uskaltautuu lyömään maahanmuuttotaustaista lasta takaapäin puukolla. "Suomi tuhoutuu".

Joo en mä näitä millään puolustele. Motiivit taustalla on sellaisia ettei kehitystä voi pysäyttää koska nykysuuntaus on että noin 80% kansan tahtoo tätä(pl persut). Synnytystalkoot on paha juttu ja tervetuloa ulkomaalaiset Suomeen tekemään töitä (kokoomus) ja sossunluukulle (vasemmisto). Se vain tässä nykykehityksellä on ongelmana että hyvin pieni joukko ei millään hyväksy tätä kehitystä ja ovat valmiita väkivaltaan. Poliittiset keinovalikoimat ovat myös aika rajalliset, millä estät veitsihyökkääjät ja internetkirjoittelijat? Tästä näkövinkkelistä kun asiaa katsoo niin äärijärjestöjen keskimääräinen vaarallisuus Suomessa menee näin:

1. Äärioikeisto (selkeä ykkönen määrällisesti ja nähtävästi myös laadullisesti)
2. Jihadismi (yksinäiset sudet)
3. Ekofasismi (case Vaasan kouluampumisen suunnittelu ilmastoahdistuksen takia)
4. Äärivasemmisto (toistaiseksi onneksi vasta kirjoitusten tasolla, kuten se yks vasemmistoliiton aktiivijäsen joka sanoi että ilmastodenialistit tulisi tappaa)

Tuon jälkeen turussa on ollut useita puukkohyökkäyksiä. Tässä pari linkkiä keskustassa tapahtuneista:

Tällainen on Turun epäilty puukkohyökkääjä

Uhri valikoitui sattumalta.

www.iltalehti.fi

Raju video: Veitsimies rikkoi moskeijan ikkunat ja rettelöi Turun keskustassa – poliisi sumutti natsitervehdyksiä tehneen kaljupään

Turun Aninkaistenkadun veitsimies kertoi kuulusteluissaan olevansa vakaumuksellinen kansallissosialisti.

www.mtvuutiset.fi

Nuori mies puukotti täysin yllättäen tuntematonta henkilöä – poliisi löysi asunnolta kylmääviä esineitä

Syyttäjä vaatii miehelle ehdotonta vankeutta tapon yrityksestä.

www.is.fi

Ammuskeluja myös nyt myös ollut useampia lähivuosina. Aika uudenlaista kehitystä. Lähiöissä(Pansio, Jäkärlä, Lauste jne) juopot tietty on puukotelleet toisiaan tasaiseen tahtiin ennenkin.

Huh en tiennyt et noita oli noin paljon. Jostain kumman syystä Suomessa tuntuu ainakin 3 kaupunkia nostavan päätään näissä äärioikeistosekoiluissa: Turku, Jyväskylä ja Oulu. Liekö syynä se että näiden kaupunkien kehyskunnissa asuu kantasuomalaisten näköistä porukkaa ja ulkomaalaistaustaiset sitten triggeröi kun käydään kylillä?

 

[pulatunnus]

https://yle.fi/a/74-20092354


Nyt oli kyllä "todellinen asiantuntija" studiossa. EU-vaaleissa tuli turpiin niin tästä pitäisi vetää johtopäätökset ja Riikan pitäisi erota? Samalla logiikalla Antti Lindtmanin pitäisi erota kun galluppien mukaan heidän olisi pitänyt saada 4 paikkaa kahden sijasta.

PS ketjussa olin sitä mieltä että PS suorkeamenestys johtu surkeasta ehdokasajattelusta, siitä varmaan puheenjohtajankin pitää kantaa vastuuta, mutta tuo mielestä kyse oli puolueen epäonnistuneesta kotimaan politiikasta.

Antille ehkä kovempi paikka, nyt Li kävi varkaissa ja vei Marinin lainaamat äänestäjät korkojen kera. Mutta jos ajatelleen että Li ei viennyt persujen kannattajia, SDP ei vienut Persujen kannattajia, niin ehkä ne persukannattajat ei ole mihinään kadonneet, sahuri vei jokusen, mutta ei haittaa.

Jos taasen miettii hallitusta, niin kokoomus veti hyvin, ehkä jokunen peruskin äänesti, ne kyllä palaa Purran luokse jos hyviä ehdokkaita. RKP piti paikan.

Se onko PS huono EU vaalimenestys pelkästään Purran syys vai muidenkin, pririsoi hallitustyötä, ja jos Halla-aho ei lähtenyt, niin sitä voi toki miettiä mitä Halla-aholla mielessä, joskus selitti vetäytymistä, mutta silti. Lähti kuitenkin presidentinvaaleihin mukaan. Ehkä oli varma ettei pääse läpi.

 

[juhat1000]

Kyllä Purra nyt taisi mokata erittäin nolosti. Teki niinku päivilipposet(tampereen tuhopoltto keissi) sillä erotuksella, että Lipponen pyysi hätiköityä reagointiaan anteeksi

 

[The Grenadier]

Kyllä Purra nyt taisi mokata erittäin nolosti. Teki niinku päivilipposet(tampereen tuhopoltto keissi) sillä erotuksella, että Lipponen pyysi hätiköityä reagointiaan anteeksi

Missä asiassa? Kommenttinsa ihan asiaa ja nykypäivää:

– "Keskellä päivää, keskellä kauppakeskusta, nuoren puukotus. Toivottavasti uhri selviää. Katurikollisuuden, jengien ynnä muiden kanssa seurataan valitettavasti samaa kehityskulkua kuin muissakin maissa. Hallitus toimii kyllä, mutta on tämä karmeaa, millaista tässäkin maassa jo on" Purra kirjoitti.

 

[Jage]

Kyllä Purra nyt taisi mokata erittäin nolosti. Teki niinku päivilipposet(tampereen tuhopoltto keissi) sillä erotuksella, että Lipponen pyysi hätiköityä reagointiaan anteeksi

Niin vielä kun lukisit mitä Purra kirjoitti.

Puhehan oli katujengeistä, ei maahanmuuttajista. Ellet sitten ole itse niin rasisti että maahanmuuttaja = katujengiläinen.

 

[tjkoo]

Niin vielä kun lukisit mitä Purra kirjoitti.

Puhehan oli katujengeistä, ei maahanmuuttajista. Ellet sitten ole itse niin rasisti että maahanmuuttaja = katujengiläinen.

Kyllähän siellä samaan aikaan ns. löyhä kaveriporukka/nuorukainen josta voisi "katujengit rantautuu"-nimitystä käyttää,
nahisteli suomalaisen hengiltä. Siitä vaan media/öyhöttäjät on hiljennyt aivan täysin kun ei sovi omaan agendaan.

Meri-Toppilan puukotuksessa kuoli alle 30-vuotias mies – tapausta tutkitaan tappona ja huumausainerikoksena

 

[Paapaa]

Antti Kaikkonen valittiin odotetusti Keskustan uudeksi PJ:ksi ja Saarikko saa nyt jääd historiaan. Mielenkiintoista nähdä, saako Kaikkonen Keskustan kannatuksen nousuun, vai onko Keskusta jäänyut pidemmäksi aikaa 10-12% tuntumaan.

KANSANEDUSTAJA ja entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen, 50, on keskustan uusi puheenjohtaja. Sipoossa asuva Kaikkonen valittiin tehtävään äänin 1368–308.

Kaikkosen vastaehdokas oli Kuhmosta kotoisin oleva toisen kauden kansanedustaja Tuomas Kettunen, 36.

Keskusta | Antti Kaikkosesta keskustan uusi puheenjohtaja

Vastaehdokkaana oli kansanedustaja Tuomas Kettunen, muita ehdokkaita ei ollut.

www.hs.fi

 

[KeljuK]

..onko Keskusta jäänyut pidemmäksi aikaa 10-12% tuntumaan.

Keskustan pitäisi todella tehdä kunnon imagoremontti jotta sieltä nousee. Toisaalta, kepu menetti varmasti paljon porukkaa PS äänestäjiksi, ja jos PS nyt kämmää maaseudun ja pikkukuntien asukkaiden mielestä niiden asian, niin paluuta voi olla. Mutta keskusta on vähän hävinnyt sen maaseudun keskusta-oikeistokonservatiivin maineen.