Suomen valtio on kyllä pitkään ja systemaattisesti tehnyt selväksi, että se ei halua suomalaisten tekevän lapsia. Koulutusleikkaukset, leikkaukset lapsiperheiden tukiin ja palveluihin, päivähoidon pysyvä alennustila jne. Perheitä ja lasten hankkimista voisi kannustaa monilla eri tavoin, mutta joka käänteessä on päätetty valita toisin.
Tuota, lapsien teko on suomessa halpaa vanhemmille/kasvattajille. Ihan sieltä raskaudesta, synnytyksestä, koulujen käyntiin.
2000 luvulla realiset julkisen puolen koulutus menot on kasvaneet huomattavasti, vaikka uutisoitu että ikäluokat pienentyneet ja sen lisäksi asutuksen keskittymisen myötä koulujen määrää on voitu vähentää.
Oppivelvollisuus ikää on pidennetty molemmista päistä (eskari pakollinen, ja toiseen päähän tuli lisävuosi), nuo pidennykset tarkoittaa myös sitä että se on veloituksetonta laspella/huoltajille.
Toki vanhemmat maksaa nuo veroissaan, varsinkin se keskiluokka, mutta ne maksaa sen siitä huolimatta tekevätkö lapsia vai ei, joten se lisää tehottomuutta, kun kannattaa käyttää niitä julkisia veloituksettomia etuja, vaikka ei käyttäisi jos joutuisi itse maksamaan. Vähän paremmin tienaava keskiluokka joutuu osasta palveluista maksamaan enemmän, esim päivähoito, mutta sekin tehty niin että edullisempaa käyttää sitä julkista.
Ilman muuta lasten ja nuorten kohdalla on kipupisteitä, pisteitä jotka olisi julkiselle puolelle tärkeitä hoitaa, mutta kun se raha kiertää julkisenpuolen kautta niin isosti niin se johtaa siihen että raha kuluu niihin isoihin asioihin, sen sijaan että sitä kohdistettaisiin kipupisteisiin.
Lisäksi erottaisin haasteet jotka ei niinkään rahasta kiinni, vaan siitä että tehty valintoja joista syntyy ongelmia, en tarkoita että pitäisi yrittämisen halua tuomita, vaan sitä että niiden korjaaminen/muuttaminen voi olla haastavaa.
Nykyisellä hallituksella on taakkana edellisen hallituksen pysyvät menolisäykset, joten sillä ei riitä pelimerkit edes kaikkeen olemassaolevaan, saati laittaa kipupisteisiin lisää, joten se joutuu ja onkin ohjelmassa miettinyt.
