Tarkoitin sitä, että nykymuotoinen haukkumanimeltään (feministinen?) vihervasemmisto ei ole kovin pitkän historian omaava, vaan aika pitkälle nykyaikaisen city-viherfeminismin + äärivasemmiston aikaansaannos. Kepu taasen on perinteisesti ollut arvoiltaan konservatiivinen maa-ja metsätalouden, maaseudun elivoikaisuuden ja Suomen alueellisen tasavertaisuuden puolestapuhuja. Nykymeno ja nykyhallitus astuu monessa kohtaa kepun perinteisten arvojen varpaille ja siten aiheuttaa kepun sisällä kuohuntaa. Hallituksen enemmistöä myötäilemällä kepu rikkoo monia omia perinteisiä arvojaan ja siinä mielessä irtiotto on ymmärrettävä, jos kepu aikoo pitää vanhat arvot vielä voimassa. Kepun kannattajat ovat aika pitkälti myös konservatiivisia kepun vanhojen arvojen kannattajia. Nykyhallituksessa kepu on vähän ulkopuolinen orpo piru. Historia on historiaa.
Kepu on kansanliike, joka on erilaisten ideologioiden yhteenliittymä. Sipilän kaudella se oli muka liian oikealla, nyt liian vasemmalla. Lähtökohtaisesti siellä on kuitenkin alkiolainen ”köyhän asialla”, ”itsekehittämisen asialla” eli koulutuksen ja sosiaaliliberalismin ajattelu, konservatiivinen talonpojan, omaisuuden, maaseudun asialla ajattelu aluepolitiikkoinen, uudempi talousliberalismiin taipuvainen ns. yrittäjäsiipi ja siihen päälle konservatiivinen raamattuvyöhykkeen uskonnollinen ajattelu, omanlaisensa Lapin keskustalaisuus jne.
Ja nämä läpäisee toisensa.
Vapaus, joka sisältää vastuun. Yhteisö, joka välittää kaikista jäsenistään ja on tasa-arvoinen, eri sukupolvet läpäisten. Itsekasvatus, koulutus, sivistys - ja sydämen sivistys, itsensä kehittäminen ja yritteliäisyys. Alkiolaisuus. Desentralisaatio, alueet, aluepolitiikka. Luontosuhde, luonnon monimuotoisuuden ja luonnosta elämisen (omaisuus) sisältävä jännite. Maaseudun arvostaminen kaupungin yli. Perinteet (vaikkkapa kansallispuvut kokouksissaan tästä). Uskonnollisuuden kunnioittaminen. Kohtuullisuus ja kohtuullinen elämä. Vastuullisuus. Vastuullisuus valtionhoitajana.
Mikään näistä arvoista ei yli sadan vuoden aikana ole poistunut tai katoamassa. Päinvastoin.
Iso määrä sanoja ja arvoja. Mutta niin niitä keskustalaisessa kansanliikkeessä on.
Ymmärrän siis, että osaa porukasta rassa nykyhallituskausi. Ja osaa rassasi viime hallituskausi. Oppositio-aika se vasta rassasikin.
Keskustalaisuuteen myös kuuluu eri ryhmien ja virtausten keskinäiset painit ja joustavuus siirrellä painopistettä. Siihen kuuluu äänekkäätkin sisäiset debatit. Mutta siihen on perinteisesti kuulunut myös, ehkä kaikista puolueista voimakkaimmin, perinne siitä, että niiden painien jälkeen ”äänestää rytkäytetään ja pulinat pois” eli mennään sen sisäisesti voittaneen kannan mukaan, yhdessä. Ehkä kysymys on ollut sisäisestä ymmärryksestä siitä, että keskustalainen kansanliike oikeastaan sisältää puolueen sisällä oikeastaan kaikkien muiden puolueiden näkemykset, mutta se yhteinen liima on keskustalaisuus. Ja maaseutu kuntineen ja maaseutukaupunkeineen.