- Liittynyt
- 31.07.2019
- Viestejä
- 2 136
Ihan oikeasti tuon ajan moni kommunisti ihan aidosti usko hyvään, ja jos olivat lukevaa sorttia niin lukivat kirjallisuutta, aatteen perusteoksia. Ja jos luit linkkisi, niin ei tainnut olla aikansa myyntimenestys Suomessa, saati sitten taistolaispiireissä.
Ja huomioitava ettei ns Nevostoaikaan Suomi kommunistit automaattisesti Stallinen hirmutekoja kannattaneet , jos niistä tiesivät.
Jos olet joskus nähnyt ja lukenut jotain suomenkielistä alan "tiedotusta" missä kerrotaan nevostoliiton ihanuukista, niin kyllä niiden uhrit saatto ihan hyvässä uskossa olla että siellä on joku ihannuuksiin, jos vielä verrattiin niihin "hirveyksiin" mitä länsimaissa, niin osa oli ihan lääpällään. Jos pääsi vieraileen siellä, niin ne oli kulissia, vaikka luulis kyllä huomanneet että jotain vialla.
Tämähän on aivan totta. Kommunisteja oli Suomessakin monenlaisia.
Taistolaisporukka paljolti uskoi dogmaattisesti neuvostoliittolaiseen järjestelmään ainakin vielä 70-luvulla. Näitäkin oli montaa sorttia: nuorisostallareita, joista varmaan puolet mukana koska se oli siihen aikaan trendikästä. Taiteilijoita ym. naiiveja pölhöjä oli iso joukko. Ja sitten oli oikeat poliitikot, kuten taistolaisille nimensä tahtomattaan lainannut Taisto Sinisalo. Eduskunnassa taistolaisporukkaa oli enimmillään yli kymmenen. Taistolaisista löytyi monenlaisia änkyröitä, alkaen kaikenlaisista kahjoista jotka elättelivät visioita aseellisesta vallankumouksesta, tosin kukaan ei tainnut mitään konkreettista sen eteen kuitenkaan saada aikaiseksi.
Kommareiden enemmistösiipi oli maltillisempaa jo viimeistään 1960-luvulta lähtien ja sen takia enemmän tai vähemmän Neuvostoliiton kommunistisen puolueen silmätikkuna. Nämä kommunistit jopa tuomitsivat Tshekkoslovakian miehityksen 1968, mahtoiko moni muu poliittinen ryhmittymä edes niin tehdä Suomessa. Oikeastaan tämä enemmistösiipi kommunisteista oli moni heistä jopa aika suoraselkäistä ja melko isänmaallista porukkaa. Vallankumous ei näillä enää viimeistään 60-70-luvulta lähtien tainnut olla minkäänlainen todellinen tavoite johon olisi pyritty. SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja, sotaveteraani Aarne Saarinen oli tiettävästi jopa kriittinen Neukkulan järjestelmää kohtaan kun oli itse siellä vieraillessaan saanut sitä omin silmin nähdä. Saarinen oli NKP:n inhokki, mutta pakko häntä oli sietää koska eivät voineet poiskaan pakotttaa. Mielenkiintoisesti Saarinen aikanaan 90-luvulla jopa kannatti vahvasti Suomen EY-jäsenyyttä. Enemmistökommarit panivat myös kampoihin taistolaisporukalle ja saivat pidettyä ne vähemmistöasemassa loppuun asti ja 1980-luvulla potkivat ne lopulta puolueestaan pois. Tässä projektissa oli oma roolinsa toisella tunnetulla kommunistilla Arvo Aallolla, joka mielenkiintoisesti muuten 70-luvulla julisti sellaista järjestelmää, jossa kapitalismin ja sosialismin parhaita puolia yhdisteltäisiin. Eli käytännössä oli lopulta melkein demari.
Oma lukunsa oli sitten esim. Ele Alenius, joka oli jossain vaiheessa SKDL:n puheenjohtaja, mutta ei kommunististen puolueen jäsen koskaan. Hänelläkin oli omia yhteiskuntateorioitaan, kuten omanlaisensa sosialistinen järjestelmä joka sallisi pienyrityksetkin, ja josta kansa voisi päättää myös luopua jos niin haluaa. Alenius on vanhoilla päivillään todennut, että olisi parempi jos Neuvostoliittoa ei olisi koskaan ollutkaan eikä tainnut neukkulan systeemiä muutenkaan ikinä kannattaa.
Mua ei nämä kommunistien aatteet ja touhut itseäni nappaa, mutta todella mielenkiintoista poliittista historiaa tältä puolelta löytyy, eikä ollenkaan niin mustavalkoista kuin mitä käsitteestä kommunismi/kommunisti saattaisi noin ensi kädessä mieleen tulla. Periaatteessa oma tulkintani on, että suomalaisten kommunistien kohtalaisen maltillinen enemmistö varmaankin uskoi sosialismin autuuteen ja siinä tekivät kohtalaisesta pesäeroa sen ajan demareihin, mutta jo Kekkosen aikana vain ääripään porukka oli lopulta innostunut neuvostoliittolaisesta systeemistä ja vielä marginaalisempi osa hautoi vallankumousfantasioita. AY-puolella kommunistit taisivat olla aika räyhäkkäitä mutta siihenkin ilmeisesti alkoi lopulta tulla malttia ja kuria.
Edit: kommunistithan harrastivat puolueena myös vahvasti kapitalismia mm. sijoitustoiminnan muodossa 80-luvulla ja ihan puolueen virallisen linjan mukaan. Meni vaan bisnekset aika huonosti.