Tämähän riippuu hyvin paljon siitä minkälaisia kokemuksia on ja minkälaisia kokemuksia suostuu katsomaan ja näkemään. Yleensä jos on tarpeeksi hyväosainen siihen, että kokemukset ovat jääneet kovin positiivisiksi, niin on helppo ajatella kaikkea kivakivaa. Sitten kun on nähnyt vähän isomman mamulähiön arkea, arvojen ja kulttuurien yhteentörmäyksiä ja asioita, minkä ei todellakaan haluaisi yleistyvän niin se näkökulma on vähän erilainen. Ja nyt kuitenkin puhutaan ympäristöstä, missä määrät ovat vielä kohtuullisen pieniä. Mitä tuttavapiirissä olen seurannut (kun siinä eri kansallisuuksia on aika monta), niin kyllä se omien piiriin vetäytyminen tapahtuu todella nopeasti myös pienissä piireissä.
Silloin jos perimmäisenä motiivina on purkaa ihmisryhmien väliset jaot, sekä ajatus siitä että kaikki eivät kuulu ryhmään, niin silloin uushumanismi on siinä vain väline toisen tavoitteen saavuttamiseksi, jolloin uushumanismin (kieltämättä aika elitistiset ja naiivit) ideaalit voidaan kääntää hyvin helposti indoktrinointiin ja muuhun enemmän autoritäärisiin juttuihin. Ilmaisu uuden ihmisrodun jalostamisesta liittyy historiaan (homo sovieticus) ja siihen, että tietynlainen heimoutuminen/ryhmäajattelu on niin todella syvällä ihmisessä, että se on todennäköisesti pitkälti sisäsyntyistä. Sen ei ollut tarkoituskaan olla tieteellisen eksakti ilmaisu, vaan enemmän arkikielen yksinkertaistettu ilmaus, minkä olisi kyllä helposti tekstistä lukenut jos olisi halunnut.