Eiköhän aiheesta ole tutkimuksia ihan tarpeaksi, ja niiden pohjalta todettu että mainitsemasi hoitomuodot on potilaan kannalta parhaat.
Onko todella? Vai olisiko sittenkin, että joukkopsykoosin massapaineella on päädytty järjettömään vauhtisokeuteen ja absurdiin tilanteeseen, jossa ihan älyttömän monimutkaisessa asiassa on vedetty mutkat suoriksi ja "totuudet" julistettu, ilman että on edes *aloitettu* ajattelemaan kaikkia seurauksia? Sitten kun vielä käytännössä kaikki tutkimustieto on joko täysin ideologisesti kontaminoinutta tai hirvittävää tuhoa tekevän "transfobian" leimakirveen pelossa itsesensuroitua, niin soppa onkin jokseenkin valmis.
”Lääketieteellisesti tarpeettomia” operaatioita tehdään ihan järjettömiä määriä joka päivä. Ja ihmiset itse itseäänkin pilaavat tarpeettomasti esim. olutta juomalla.
Jos puhut kauneusleikkauksista, niin melkoista mentaaliakrobatiaa vaatii nämä rinnastaa. Jostain helvetin oluen juomisesta puhumattakaan.
Lääkärit pyrkivät antamaan potilailleen sellaista hoitoa, joka eniten parantaa heidän elämänlaatuaan. Ja transseksuaalien kohdalla se tarkoittaa yleensä sellaista hoitoa, jossa potilaan annetaan elää siinä hänen kokemassaan sukupuolessa.
Mutta onko se todella? Kun katsoo post-op transseksuaalien itsemurhalukuja ja mielenterveystilastoja, niin aika karua kieltä ne kertovat siitä, että ehkä tämä hoitomuoto ei ehkä olekaan potilaiden kokonaishyvinvoinnin kannalta se kaikista paras ratkaisu? Toki aina voidaan vedota siihen, että näiden takana on "transfobia", mutta ihan yhtä todennäköistä tai minun mielestäni paljon todennäköisempää on se, että harhaisten ihmisten harhoja on vain ruokittu ja kaikesta toiveajattelusta huolimatta he tajuavat, että raskaista transitioprosesseista huolimatta heistä ei muuttunutkaan vastakkaisen sukupuolen jäseniä todellisuudessa ja kaikki ne henkiset ongelmat, joita he potentiaalisesti yrittivät tällä tempulla paeta, odottivat edelleen siellä skalpellien ja hormonipillerien toisella puolen.
Ihan yhtä hyvin voidaan väittää, että se BIIDistä kärsivä ihminen olisi aidosti onnellisempi ja hänen henkilökohtainen kokemuksensa elämänlaadusta paranisi, jos häneltä silvottaisiin tietyt raajat pois. Tätä itseasiassa pelkäänkin, että kun transaktivistit eivät pysty kunnolla argumentoimaan miksi yksi harhatila on parempi kuin muut, nostetaan muut harhat samalle tasolle ja hoidon sijasta päädytään vain hurraamaan harhaisia ihmisiä syvemmälle harhoihins. Sitten lentelee BIIDien raajat leikkaussalin nurkkaan Kela-korvattuina ja itsensä Napoleoniksi identifoiville ostetaan kolmikolkkahatut ja säädetään lait, että kaikkien tulee sakkojen uhalla puhutella heitä ranskan keisariksi, tai muuten ovat identifoobisia.
Suosittelen lämpimästi kaikkia estottomasti translippua liehuttavia tsekkaamaan tämän videon:
Linkkasin ehkäpä oleellisimpaan kohtaan, mutta koko video on hyvin katsomisen arvoinen. Videolla siis detransiota läpikäyvä nainen kertoilee hieman transhoitojen peruuttattomista seuraamuksista, miten transhoitoihin ylipäätään päätyi ja miten järjetön ja sirpaleinen koko transsysteemi Suomen terveydenhuollossa on. Kenellekään oikeasti tunnu olevan tarpeeksi ammattitaitoa kohdata transsukupuolisia nimenomaan mielenterveydellisen hoidon kautta. Kuten hän videolla toteaa: kaikki ymmärtävät, että anoreksia on vakava kehonkuvan häiriö, jonka hoitamiseen meillä on protokollat ja asiantunteva henkilöstö. Kukaan ei vakavissaan yllytä anorektikkoa laihduttamaan, vaan hänen kehonkuvansa ongelmat pyritään selvittämään juuriaan myöten. Transsukupuoliset eivät kuitenkaan valitettavasti ole niin onnekkaita.
Transkysymyksessä minä olen ennen kaikkea hänen ja kaltaistensa puolella ja jos se tekee minusta "transfobisen" niin se on kyllä leima jota kannan lähinnä ylpeydellä.