Nuorisojengikauhistelu on kyllä kunnon historiatonta populismia. Kyllä, ilmiö on olemassa. Se on aina ollut. Välillä se nousee otsikoihin vakavampien rikosten myötä, mikä tottakai on huolestuttavaa. Ilmiössä ei silti ole yhtään mitään uutta, edes Suomessa, vaikka nykyään netti ja some tuokin sille uudenlaista näkyvyyttä ja uusia ilmenemismuotoja.
Omassa nuoruudessa pienehkössä teollisuuskaupungissa oli 1990-luvulla väkivaltainen ”jengi” tai löyhä kaveriporukka, kuten hommalaiset tykkäävät irvailla. Rikoksia, pahoinpitelyitä, huumeita, lopulta sitten aikuistuttuaan tyypit päätyivät vankilaan, osa ihan tappajinakin, ja osa päätyi tapetuksi tai kuolivat muuten nuorina.
Opiskeluaikojeni kaupunki oli kuuluisa skineistään, ketkä myös olivat ihan vain väkivaltainen nuorisojengi. Rikoksia, huumeita, pahoinpitelyitä, myöhemmin henkirikoksia ja jengiläisten kuolemia. Joensuussa oli ja on koko sen ajan kun itse olen kaupungin tapahtumia seurannut ollut vaihtelevalla aktiivisuudella toimivia nuoriso ”jengejä”. Viime vuosinahan ne ovat taas kunnostautuneet kaikenlaisen sekoilun ja törkeidenkin väkivaltarikosten parissa. Ja kun pojat aikuistuu, niin pielisjoen rannalla on aina pari kilpailevaa mopokerhoa missä jatkaa uraansa. Eikä tarvitse neekereitä pelätä tai edes hakata, kun on komeat nahkaliivit päällä.
Näin stadilaisena ja paljon lähiöissä pyörivänä lähinnä naurattaa kun ei-helsinkiläiset päivittelee kuinka siellä ja siellä kaupunginosassa ei uskalla enää liikkua, hirveää on ja lähiöt ihan liekeissä. Sitten joku Olli Immonen ajaa kerran elämässään metrolla itikseen ja takaisin, ja hirveää on.Todella hirveää.
Ja tämä vuodatus yhtään väheksymättä ongelmaa, mutta yrityksenä asettaa se oikeisiin mittasuhteisiin. Jostain syystä näistä kohkaavat kommenttipalstoilla aina ne ihmiset kenen elämä ei millään lailla risteä ongelman kanssa.