Pakkolaki on sinällään yksi virheellisimmin käytettyjä arvoladattuja termejä; sen pitäisi ihan arvoneutraalisti viitata pakottavaan eli indispositiiviseen lainsäädäntöön vrt. dispositiivinen lainsäädäntö (sellainen, missä on myös vapaus sopia toisin kuin lakiin on kirjattu, esim. sopimusoikeudellisissa asioissa).Vaikka olisikin sota, niin ei kannattaisi kutsua sotataloudeksi tilannetta joka ei ole sotatalous. Jostain syystä poliitikot kuitenkin yrittävät puolustaa toimiaan lavealla retoriikalla, ja jostain syystä se vielä menee kannattajille läpi. Pakkolait on yhteiskuntasopimus, turvapaikkaturistit väestönvaihto ja totaalinen valloitussota sotilaallinen erikoisoperaatio.
Kävin äsken uteliaisuudesta tsekkaamassa, ja edes Wikipediaan kukaan ei ole kirjannut alkuperäistä merkitystä, vaan siellä on esillä vain ja ainoastaan AY-liikkeen ja poliittisen kielen tuottama uuskielellinen todellisuus, ei alkuperäinen merkitys. Mielenkiintoisesti kuitenkin artikkelissa on linkki uutiseen Antti Kalliomäen ihan aidosta ja oikeasta alkuperäisen merkityksen indispositiivisesta pakkolakiesityksestä kaavoitussäädöksiin vuodelta 2005.
Mitä tästä opimme: Kieli kehittyy ja elää, ja sen merkitystasot muuttuvat ajassa. Kieli muovaa ajattelua - ja ajattelu kieltä.