No kyllä tämä myös mediassa on melko vahvasti esillä ja suht provokatiivisesti. Varsinkin iltapäivälehdissä, jotka elää klikkauksilla ja irtonumeromyynnillä. Ja tämä eteneminen on ollut melkein kuin niiden käsikirjasta.
Ja onkin, Liskihän itse alkuvaiheessa totesi, ettei ensimmäinen juttu saanut kummoisia klikkausmääriä aikaiseksi, mutta seuraavan päivän miedot alkoholijuomat otsikossa räjäytti sitten pankin…
Onkohan provokatiivinen tyyli sattumaa vai toimituksellinen päätös? Korona-ajan sekä virkaan astumisen jälkeinen PM/hallituksen ja median välinen kuherruskuukausi vaikuttaisi olevan ohi, ja journalisteja taitaa kismittää tapa jolla hallitus kohtelee toimittajia. He eivät taida olla kovin otettuja tilanteesta jossa heitä käytetään hyväksi pönkittämään Marinin henkilökuvaa valikoiduilla tietovuodoilla, ja samaan aikaan samaa tavoitellaan valikoiduilla dokumenttien salauspäätöksillä. Julkisuuskuvaa ei ole tavattu hallita julkisuuslain kautta.
Erityismaininnan median tietopyyntöjen pomputtelusta saa oikeuskansleri Pöysti. YLEn toimittajan pyyntöön saada nähdä Pöystin Bernerille lähettämät sähköpostit ja ohjeet ministerin pestin vaihtamisesta kesken kaiken pankin hallituspaikkaan, vastattiin kieltävästi ja salausperusteena oli pykälä x. Tästä toimittaja valitti hallinto-oikeuteen, joka totesi että x ei käy syyksi. Kesken prosessin oikeuskanslerin virastosta kerrottiinkin syyn olleen pykälissä y. Koska niitä ei oltu annettu syyksi alkuperäisessä vastauksessa toimittajalle, ei niitä voitu käsitellä tässä istunnossa kun käsitteltävä valitus koski vain alkuperäistä vastausta. Hallinto-oikeus totesi siis syyn x olevan perusteeton, ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. OKV ei kuitenkaan tyytynyt päätökseen vaan valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen, missä käsitellään myös vain tuota alkuperäistä valitusta.
Jos ja kun KHO tulee samaan lopputulokseen ja syy x ei ole pätevä salausperuste, palauttaa se asian uudelleen käsittelyyn. Jos valittu linja pitää, ei tarvita kummoisia ennustajan lahjoja todetakseen koko kierroksen alkavan alusta. Nyt toimittaja saa kieltävän vastauksen jossa perusteluina pykälä y. Jos toimittaja valittaa siitäkin hallinto-oikeuteen, keksitään kieltävään vastaukseen jälleen uusi syy z, ja karuselli vain jatkaa pyörimistään.
Itse aamiaiskohun ajoitukseen ennen vaaleja, vaikea sanoa sen olevan tarkoituksellista. Jos juttu olisi julkaistu vaalien jälkeen olisi napina ollut vain päinvastaista - miksi ei voitu julkaista heti kun tieto saatiin, kenen pussiin media pelaa jne. Henkilökohtaisesti alusta alkaen ei tässä oikein tuntunut olevan uutista, eikä se tunnu siltä oikein vieläkään. Jos joku on tehnyt ohjeiden tulkintavirheen tjs. on se syytä selvittää, korjata ja lakuttaa mahdolliset ylimääräiset, ja eteenpäin. Onko summan noustua suuremmaksi kyseessä edelleenkään väärinkäytös? En oikein tiedä, saa nähdä mutta hankala laittaa Marinin piikkiin. Enemmän kiinnostaa ostopäätösten näkyvyyden rajaamisen sekä kuittien salauspäätöksen taustat ja ajankohta, ja miksi taloushallinnossa oli Kulmunin keissin jälkeen erityisesti korostettu laskujen salaamista.
x = julkisuuslain 5 § 4 momentti
y = julkisuuslain 24 § 1 momentin kohdat 15 sekä 20