Toki sielläkin on se totuuden siemen, mikä kuuluu yrittäjäriskiin ja kuuluuko palkkatyössä olla sellaista ollenkaan tai juuri ollenkaan.
Yrittäjäriskiä on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana siirretty palkkatyöntekijälle ihan jonkin verran.
Lienee ideologinen kysymys, miten asiaan suhtautuu.
Omassa ajattelussani nämä nollatuntisopimukset, ja erityisesti työvoimanvuokrausfirmojen sellaiset nollatuntisopimukset, jotka edellyttävät työntekijältä stand by tilassa odottelua pikaisiinkin keikkoihin ilman pohjakorvausta siitä odotuksesta, ovat menneet jo pahasti yli, samoin jotkut härskeimmät alustatalouden sovelmat.
Mutta isossa kuvassa meillä asiat on työntekijän kannalta kuitenkin edelleen verrattaen hyvin.
Miten olisi kultainen keskitie, jossa työntekijäpuoli tulisi vastaan joustavuudessa ja "härskeimmät sovelmat" laitettaisiin lainsäädännöllä kuriin niiltä osin jos oikeasti vaativat esim. palkatonta tosiasiallista valmiudessa oloa?
Vastaan tuleminen tarkoittaa toki sitä, että vaikeina aikoina palkoissa on myös laskuvaraa jos hyvinä aikoina pitää nostaa.