Teet tässä a priori oletuksen että vain ollakseen ajattelevat ihminen olisi oltava ateisti.
Vähän outo lauseenmuodostus, mutta ilmeisesti tarkoitit, että olisin väittänyt, että uskovainen ei ajattele? En väittänyt niin. Väitin, että uskovaiselle tarjotaan tietyt periaatteet ja opit tarjoiluvadilla eikä niillä vaivata päätään sen enempää. Esimerkiksi juuri maailman synty ja evoluutioteoria. USA:ssahan 40% väestöstä uskoo, että maailma on 10 000 vuotta vanha. Eli periaatteessa niin, että: uskonto väittää tietävänsä kaiken, kun tiede etsii vastauksia. Sama juttu se on kärjistetysti uskovaisen ja ateistin välillä.
ateismi periaatteessa vapauttaa aika pitkälti miettimästä erinäisiä moraalisia ja eettisiä ongelmia koska periaatteessa ateistilla ei ole mitään pakottavaa tarvetta pohtia niitä ellei hän halua.
Ahaa. Ai niin kuin homouden hyväksyminen, eläinten hyvin kohteleminen ja naisten oikeudet? Nämä on aika hiljattain hyväksyttyjä ajatuksia ihmiskunnan historiassa ja ne ei tulleet uskonnosta vaan nimenomaan rationaalisen sekulaarin ajattelun seurauksena. Uskonnon nimissä naisia, homoja, mielisairaita ja poikkeavia ihmisiä on sorrettu ja vainottu vuosisadat.
Täytyy olla aika paska ihminen, jos tarvitsee 2000 vuotta vanhaa satukirjaa siihen, että ei tapa tai varasta.
Voisi myös esittää kysymyksen onko ongelma se että ihmiset ovat liian tyhmiä toimiakseen tietyn aatteen tavalla vai onko aate liian tyhmä yrittäessään soveltaa jotain mikä ei ihmisiltä kertakaikkiaan onnistu?
En ymmärrä mitä yrität tässä sanoa. Se, että en usko lentävään spaghettihirviöön tai zeukseen ei ole mikään aate. Se on uskon puutetta.
Jos vastakkain asetetaan sisäisesti hajanainen ja riitelevä porukka millä ei ole ryhmäkoheesiota, sekä ulkopuolinen ryhmä millä on vahva identiteetti ja ryhmäkoheesio, kumman luulet selviävän konfliktista hengissä?
Juuh Euroopassahan niitä konflikteja on ollut niin vitusti 2. maailmansodan jälkeen. Olisiko nyt niin, että sekulaarisuus ja ateismin kasvu korreloivat konfliktien vähenemisen kanssa? Sikäli tuo kysymyksesi on siis ihan turha, koska se maailma mitä kohti me halutaan pyrkiä (eli konfliktiton maailma) on parhaiten saavutettavissa ateistien maailmassa. Ainakin, jos katsoo historiaa, jossa suurin osa sodista on sodittu uskonnon takia ja edelleen
vuonna 2012 kolmasosa maailman konflikteista johtui uskonnosta.
Samalla se on niin näköalaton ettei se kykene ylläpitämään kulttuuria minkä olisi tarkoitus säilyä ja selvitä vuosisatoja.
Syntyvyyden laskuun on monia syitä. Urakeskeisyys on yksi. Toinen on epävakaat ajat joissa tietenkin älykkäämmät ihmiset näkevät paremmaksi olla hankkimatta lapsia. Faktahan on, että matalan älykkyysosamäärän maissa (Afrikka, Lähi-Itä) lisäännytään kuin rotat vaikka olot olis kuinka paskat.
Kuitenkin väite "ei kykene ylläpitämään kulttuuria" on vielä pohjaton. Onko Japanin, Tsekin ta Kiinan ennustettu tuhoutuvan lähiaikoina? Ainoa mihin minä tuolla kirjoituksella viittasin oli syntyvyyden vähäisyys suhteessa konservatiiveihin USA:ssa.
Ihminen ei perusolemukseltaan muutu miksikään ainakaan sellaisessa aikaikkunassa mitä kärsimättömät aatteet haluaisivat.
Eli ei voi olla olemassa onnellisia ja menestyviä ateisteja tai onnellisia ja menestyviä ateistisia yhteiskuntia? Höpötät nyt ihan omiasi. Ihmiset ovat kääntyneet pois uskonnosta, koska he ovat voineet. Se on ollut heille luontainen valinta. Se siitä luonnottomuuden teoriasta.
Pidän myös erittäin kyseenalaisena tuota olettamaa että nimenomaan ateismi olisi kaiken edistyksen, tieteen yms. ehdoton edellytys. Kyllä länsimaisen tieteen voittokulun juuret ovat pitkälti kristittyjen tieteenfilosofiassa. Löytääkseen jotain uutta täytyy olla uskoa, ateistit taas ovat pääsääntöisesti niin peppukipeitä oman älykkyytensä suhteen että mieluummin tyytyvät pönkittämään olemassa olevaa tietoa ja teoriaa jotta eivät leimautuisi hörhöiksi.
Tässä nyt ei ollut mitään järkeä. Mihin tieteessä tarvitaan uskonnollista uskoa? Ei mihinkään. Mainitsemasi historiallinen näkökulma on aika itsensä selittävä: silloin 99% kansasta oli jossain määrin uskovaisia joten eipä ihme, että ne tiedemiehetkin olivat.
Mutta ei se, että joku uskoo lentävään spaghettihirviöön tee hänestä yhtään sen parempaa tiedemiestä. Itseasiassa uskonnollisuus saattaa jopa vähentää kykyä ajatella kriittisesti:
The researches from Case Western Reserve University and Babson College recently published their findings:
Their research found that those with religious or spiritual beliefs appeared to suppress the brain network used for analytical thinking in order to engage the network for empathetic thinking. Equally, those who were non-religious showed they suppressed their empathetic thinking for analytical thinking.
But, from what we understand about the brain, the leap of faith to belief in the supernatural amounts to pushing aside the critical/analytical way of thinking to help us achieve greater social and emotional insight."
Here's What Belief In A Religion Does To Your Brain