Vertaat siis aivan pokkana murhaa ja pankkiryöstöä Mäenpään tapaukseen, jossa ei ole uhria, eikä mitään haittaa ole osoitettu. Harvoin saa lukea yhtä kuvottavaa tekstiä. Mielestäni kommentissasi alleviivataan, ettei siinä ymmärrettä laista, oikeuslaitoksen proseduureista, syyttömyysolettamasta, syyttämättäjättämispäätöksestä ja vastaavista oikeastaan mitään. Ihmisoikeuksiin kuuluva syyttömyysolettama tarkoittaa, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan. Onko Mäenpään case niin absoluuttisen selvä rikos, että syyttömyysolettamakin voidaan heittää roskakoriin? Millä perusteella?
Yleisesti ottaen koko case on aivan absurdi. Vihapuhetta ei ole laissa. Kukaan ei ole määritellyt riittävän tarkasti, mikä on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja mikä ei. Kukaan ei oikeastaan tiedä varmaksi, mitä Mäenpää on tarkoittanut ja mitä ei. Vieraslaji ei ole ihmisryhmä, kuten ei turvapaikanhakijatkaan. Ajattelukykyisen pitäisi ymmärtää, että toteamus vieraslajien torjunnasta oli tehty ilmiselvästi kieli poskella. Asiassa toiminut valtankunnansyyttäjä Toiviainen ei itse ymmärrä perustuslakia eikä osaa menetellä sen mukaisesti.
Perustuslakivaliokunta joutui korjaamaan Toiviaisen käsitystä esimerkiksi siitä, tuleeko Toiviaisen suorittaa harkintansa syyttämättä jättämisen tai nostamisen osalta ennen kuin eduskunta tekee oman ratkaisunsa. Oikeusoppineet ja toimittajat ovat kummastelleet Toiviaista.
Ylen haastattelussa Toiviainen sanoi, että pitää hänen menettelyynsä kohdistuvaa kritiikkiä asiattomana, koska hän katsoi Mäenpään syyllistyneen rikokseen, joten hän joutui Suomen lain mukaan toimimaan juuri niin kuin toimi. Ei siis halua ymmärtää, että kritiikki kohdistui pääasiassa siihen, että syytteen nostamiselle ei ole älyllisiä perusteita. Ei ymmärrä sitäkään, että syyttäjän arvio ei välttämättä ole yksi ainoa jumallinen totuus. Syyttömyysolettama on ilmeisesti hankala käsite, jota edes Toiviainen ei ymmärrä, kun asian ratkaisun jälkeen antoi valheellisesti ymmärtää Mäenpään syyllistyneen rikokseen. Rikokseen, jota ei ole missään vaiheessa tapahtunut eikä todettu. Ainoa rikos tapauksessa saattaa olla Toiviaisen mahdollisesti perustuslain vastainen menettely.
Nähdäkseni tämä älyvapaa case osoittaa, miten oikeuslaitosta ja sen valtaa käytetään mielivaltaisesti ja ehkä mielipuolisestikin poliittiseen ajojahtiin, aktivismiin. Ketään ei oikeasti näytä tietenkään kiinnostavan rikkaruohot ja vieraslajit. Ne ovat vain verho. Kiinnostus kohdistuu poliittisen vastustajan vahingoittamiseen vaikka oikeuslaitosta väärinkäyttämällä. Totalitaristista toimintaa niiltä, jotka näkevät 30-lukua ja natseja kaikkialla. Toiviaisen toiminta nakertaa luottamusta oikeusvaltioon. Lienee korkea aika tarkastella valtakunnan keskeisiä palikoita uudelleen, ovatko ne aivan niin kuin pitäisi olla. Mitä kallisarvoisten resurssien käytöstä saatiin? Täyttä huuhaata ja Toiviaisen kiukku, kun hän ei olekaan puolijumala. Lopputulos nähtiin jo vuosi sitten.
Vertasin logiikkaa. Ja siis myös langan toisessa päässä asianomistajarikoksia. Kuten lievä pahoinpitely tai varkaus, lievä petos jne. En vain murhaa ja pankkiryöstöjä.
Mutta toki se osa voi jäädä kokonaan lukematta, jos tunne pääsee viemään.
Ja kieli poskellahan voisi puheen lopuksi loppukevennyksenä heittää mitä vaan, vaikkapa juutalaisvitsin (onneksi ei ole heitetty).
Pitäisikö sekin jättää tutkimatta?
Totesin aiemmin, että se, että oikeuskäsittelyyn ei nyt mennä, tarkoittaa sitä, että jää selvittämättä tapahtuiko asiassa rikos. Näin tapahtuu kaikissa sellaisissa tilanteissa, missä epäillään rikoksen tapahtuneen (näin syyttäjä on ilmoittanut), mutta syyte jää nostamatta, koska syyttäjällä ei ole syyteoikeutta.
Se ei itsessään ole syyttömyysolettaman vastainen ajatus. Oikeuslaitoksen tehtävä on selvittää tapahtumien oikea kulku, niiden luonne oikeudellisessa kehikossa, mahdollinen syyllisyys, sekä määrätä mahdolliset seuraamukset. Syyllisyysolettaman mukaan syytettyä on pidettävä syyttömänä., kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen. Tämän periaate ilmenee sekä syytetyn kohtelua koskevissa säännöksissä että rikosasian todistustaakkasäännöksessä.
Syyllisyysolettama ei tietenkään tarkoita sitä, että rikosta ei olisi tapahtunut, jos asiaa ei tutkita tai prosessi keskeytetään muusta syystä, kuin siitä, että asiassa ei ole tapahtunut rikosta.
Hyvä esimerkki sellaisesta keskeytymissyystä, jossa rikos todetaan tapahtuneeksi, mutta prosessi lopetetaan, ja syyllisyyttä ei myöskään tietysti synny, on se, jos syyttämättäjättämispäätöksen syynä on rikoksen vanhentuminen.
Tämähän on hyvin yleistä.
Sen sijaan, jos jo esitutkintaviranomainen tai syyttäjä katsoo, että asiassa ei ole tapahtunut rikosta, syyttämättäjättämispäätökseen se syy myös kirjoitetaan auki ihan suorasanaisesti: ”asiassa ei ole tapahtunut rikosta”.