1) Puoluekuri. Puoluekurilla voidaan runnoa läpi, että koko puolue äänestää sellaisen asian puolesta, jota esim vain 65% puolueen kansanedustajista kannattaa, 25% vastustaa ja 10%lla ei ole mielipidettä
Tässä tärkeä korostaa, että laki ei ota sinänsä kantaa siihen, miten kansanedustajat asioista keskustelevat ja päätyvät äänestyskantoihinsa. Laki takaa kansanedustajalle aina oikeuden äänestää kuten haluaa riippumatta esim. Timo Soinin homoliittokannasta. Mutta jos on kavereille jotain luvannut (tai esim. puolueelle siihen liittyessään), ja sen lupauksen syö, voi siitä toki tulla saurauksia. Kuten erottaminen eduskuntaryhmästä esim. väliaikaisesti.
Mutta koska ryhmän voima on suuri, niin edustajat
haluavat pysyä usein yhtenäisinä. Se ei vaadi mitään erityistä "kuria", että on yhteinen intressi pysyä yhtenä rintamana ja näin lisätä puolueen tai hallituksen voimaa. Toisaalta, aina välillä lipsutaan yhteisestä kannasta, eikä se johda mihinkään radikaaleihin toimiin. Lähinnä isoihin otsikoihin.
Ja koska ryhmän voima on niin suuri, on luontevaa, että vaalijärjestelmämme on puoluekeskeinen. Äänestämme erityisesti puoluetta. Tämä mielestäni myös hyvä asia: äänestäjä tietää paremmin, mitä saa. Äänestäjä saa todennäköisemmin puolueen kannan kuin ehdokkaan kannan. Jos äänestetään vain yksittäistä edustajaa, nämä
silti muodostaisivat toimiva ja isoja ryhmiä, mutta äänestäjän ääni saattaisi mennä hyvin erilaisille asioille kuin se alkup. äänen kohde. Nyt niistä päätöksistä on sentään joku haisu.
2) Hallitusohjelma. Hallitus sopii keskenään, että kaikki hallituspuolueet äänestävät asioiden X, Y ja Z puolesta, kun tosiasiassa vain hallituspuoleet A ja B kannattavat asiaa X, hallituspuolueet B ja C kannattavat asiaa Y ja hallituspuolueet C ja A kannattavat asiaa Z.
Tämä on hyvä asia ja takaa hallitukselle vallan toimi mahdollisimman tehokkaasti eduskunnan tuella. Ilman ohjelmaa kausi menisi mukavasti tapellessa kun ne kynnyskysymykset tulisivat esille puolivälissä hallituskautta. Sitten ei tehtäisikään päätöksiä, tai alettaisiin ihan periaatteesta jarruttaa toinen toisten hallituspuolueiden ajamia asioita. Tässäkin oleellista on vain ja ainoastaan se, että hallitusohjelmalla (eli hallituksella) on
kansan valitseman eduskunnan tuki. (Eli: välikysymyksessä hallitus saa luottamuksen.) Välillä se luottamus horjuu ja ministerit saavat kenkää, kuten nyt kävi hiljattain.
Ja vaikka hallitusohjelmasta ei laissa säädettäisi, sellainen luultavasti tehtäisiin joka tapauksessa. Yhä edelleen: kaikki edustajat haluavat toimintakykyisiä kokonaisuuksia.