- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 15 772
Puoluekuria ei voi kitkeä juuri mitenkään pois. Edustajat ovat sosiaalisia otuksia ja he haluavat auttaa toisiaan - ja toivovat saavansa vastapalveluksia. Ihan järjestelmästä (siis puhutaan silti edustuksellisesta demokratiasta) riippumatta edustajat ryhmäytyvät ja se ryhmä säätää oman koodistonsa.
Ja siihen vääjäämättä tulee mukaan se, että odotetaan ryhmän käyttäytyvän tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. "Joo, kyllä mä voin äänestää tän puolesta. Viitsitkö sä antaa tälle tukesi vastapalveluksi?" Miksi? Koska se ryhmä on vitusti vahvempi kuin ne sähläävät yksilöt, jotka eivät tajunneet ryhmäytyä. Yksittäinen edustaja joutuuu välillä tekemään kompromissin, mutta keskimäärin samanmieliset pärjäävät. Ja mitä isompi ryhmä, sen enemmän se saa aikaan kun löytää konsensuksen (vrt. hallitusohjelma, jota myös kritisoitiin.)
Nyt tämä on läpinäkyvää kun äänestetään puoluetta. Paljon parempi se näin on kuin että äänestetään ihan sokkona yksilöitä ilman puolueita, ja edustajat sitten muodostavat ryhmänsä vaalien jälkeen. Menee pahemmin arvonnaksi se oman äänen antaminen. Ryhmien muodostumista ja niiden sisäisiä hierarkioita ei voi välttää mitenkään. Tämä on karu fakta, joka kannattaa lähinnä hyväksyä. Me olemme ihmisiä ja niin myös kansanedustajat.
Kuten 4 vuoden välein täälläkin korostetaan: valitse ensin puolue, sitten vasta ehdokas. Sillä ei ole vittujakaan väliä, jos yksittäinen vihreä kannattaa ydinvoimaa, jos puolueen linja (jonka puoluekokous päättää) on toinen ja jos se yksittäinen kannattaja haluaa pitää vihreät yhtenäisenä. Eikä kannata väheksyä edustajien halua pysyä yhtenä rintamana. Tästä on oiva esimerkki palstan puoluerajat: oman puolueen edustajien idiotismia puoluestetaan raivokkaasti viimeiseen asti, eikä toisen puolueen onnistumisia voida millään tavalla tunnustaa. Yhtenäisyys on tärkeämpää kuin se oma mielipide tai objektiivinen tarkastelu.
Ja siihen vääjäämättä tulee mukaan se, että odotetaan ryhmän käyttäytyvän tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. "Joo, kyllä mä voin äänestää tän puolesta. Viitsitkö sä antaa tälle tukesi vastapalveluksi?" Miksi? Koska se ryhmä on vitusti vahvempi kuin ne sähläävät yksilöt, jotka eivät tajunneet ryhmäytyä. Yksittäinen edustaja joutuuu välillä tekemään kompromissin, mutta keskimäärin samanmieliset pärjäävät. Ja mitä isompi ryhmä, sen enemmän se saa aikaan kun löytää konsensuksen (vrt. hallitusohjelma, jota myös kritisoitiin.)
Nyt tämä on läpinäkyvää kun äänestetään puoluetta. Paljon parempi se näin on kuin että äänestetään ihan sokkona yksilöitä ilman puolueita, ja edustajat sitten muodostavat ryhmänsä vaalien jälkeen. Menee pahemmin arvonnaksi se oman äänen antaminen. Ryhmien muodostumista ja niiden sisäisiä hierarkioita ei voi välttää mitenkään. Tämä on karu fakta, joka kannattaa lähinnä hyväksyä. Me olemme ihmisiä ja niin myös kansanedustajat.
Kuten 4 vuoden välein täälläkin korostetaan: valitse ensin puolue, sitten vasta ehdokas. Sillä ei ole vittujakaan väliä, jos yksittäinen vihreä kannattaa ydinvoimaa, jos puolueen linja (jonka puoluekokous päättää) on toinen ja jos se yksittäinen kannattaja haluaa pitää vihreät yhtenäisenä. Eikä kannata väheksyä edustajien halua pysyä yhtenä rintamana. Tästä on oiva esimerkki palstan puoluerajat: oman puolueen edustajien idiotismia puoluestetaan raivokkaasti viimeiseen asti, eikä toisen puolueen onnistumisia voida millään tavalla tunnustaa. Yhtenäisyys on tärkeämpää kuin se oma mielipide tai objektiivinen tarkastelu.