”Niin Antti, minullakin on ratkaisuehdotus...” – Miksi Juha Sipilä härnäsi Antti Rinnettä televisiossa ja miksi Rinteen oli niin vaikea vastata?
Sipilän ja Rinteen kädenpuristusta paikallisen sopimisen lisäämiseksi ei nähdä, sillä Rinne on entinen työmarkkinajohtaja eikä ole mikään salaisuus, että ay-liike toivoo Sdp:n reipasta vaalivoittoa ensi kevään eduskuntavaaleissa.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja pääministeri Juha Sipilä kävivät lyhyen sananvaihdon eduskunnan täysistunnossa Helsingissä tiistaina. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Teija Sutinen HS
Julkaistu: 17.10. 16:43
PÄÄMINISTERI
Juha Sipilä (kesk) yritti tiistai-iltana Ylen A-studiossa saada Sdp:n puheenjohtajaa
Antti Rinnettälupaamaan, että irtisanomiskiista ratkaistaan palaamalla vielä kerran työaikalain sisältöön.
Sipilä yritti tätä kaikkiaan kolme kertaa pehmeällä äänellä Rinnettä maanitellen. Rinne ohitti asian ikään kuin ei olisi edes kuullut, mitä Sipilä sanoi.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Niin Antti, minullakin on ratkaisuehdotus, eli palataan tähän alkuperäiseen ehdotukseen. Eli yksinkertaisesti työaikalain joustoja eli esimerkiksi työaikapankkia saisi soveltaa, vaikka ei kuuluisi työnantajaliittoon tai ei kuuluisi työntekijäliittoon. - - Palataan tähän ja muutetaan se eduskunnassa”, Sipilä sanoi.
Rinne väisti. Hän ehdotti takaisin, että asia laitettaisiin kuntoon antamalla yrittäjille riittävästi neuvontaa työelämään liittyvissä asioissa. Rinteeltä ei tullut mitään reaktiota pääministerin varsinaiseen ehdotukseen.
Sipilä yritti uudestaan:
”Niin Antti, mitä jos tehdään niin, että lisätään tuota neuvontaa, luovutaan tuosta irtisanomislaista ja viedään tämä työaikalain muutos sillä tavalla läpi, että se koskee myös järjestäytymättömiä työntekijöitä ja työnantajia, niin silloinhan meillä on tässä ratkaisu. Jos Antti sinä annat tälle tukesi, niin silloinhan meillä on ratkaisu.”
Rinne väisti uudestaan. Hän ehdotti samaa mitä eduskunnassakin tiistaina moni ehdotti: että palataan asiaan ”puhtaalta pöydältä”.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
MONI katsoja jäi varmasti hämmennyksiin, mistä ihmeestä Sipilä puhui ja miksi Rinne ei vastannut hänen ratkaisumalleihinsa.
Kyse on isosta kiistakysymyksestä, jota työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteisissä neuvotteluissa eli kuuluisassa kolmikannassa puitiin kaikkiaan puolentoista vuoden ajan aina viime kevääseen asti.
Aiheena oli työaikalaki. Laki on nyt eduskunnassa käsittelyssä, mutta sitä ei olisi ikinä saatu valmiiksi, ellei hallitus olisi antanut periksi ja siivonnut kiistoja aiheuttaneet kohdat siitä pois.
Kun työaikalaista tuli hallituksen mielestä torso, se päätti
viime kehysriihessä tehdä korvikkeeksi nyt porua herättävän irtisanomislain. A-studion perusteella irtisanomislaki on Sipilänkin mielestä kehno korvike, koska hän näyttää haluavan palata ”alkuperäiseen ehdotukseen” eli työaikalain kiisteltyihin kohtiin.
TYÖAIKALAISTA käydyissä neuvotteluissa hallitus yritti saada laajennettua paikallista eli työpaikoilla tapahtuvaa sopimista työajoista. Esillä oli Suomen Yrittäjien vahvasti kannattama malli, jonka mukaan myös järjestäytymättömissä yrityksissä voitaisiin sopia esimerkiksi ylitöistä ja työaikapankeista.
Järjestäytymättömät yritykset tarkoittavat yrityksiä, jotka eivät kuulu mihinkään työnantajaliittoon. Suomessa on voimassa yleissitovuus, joka tarkoittaa sitä, että kaikkien kyseisen alan työnantajien on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, olivat ne järjestäytyneitä työnantajaliittoon tai eivät.
Nykyisen työaikalain mukaan järjestäytymätön yritys voi sopia paikallisesti ainoastaan säännöllistä työaikaa koskevista joustoista. Ei siis muusta. Järjestäytymätön ei voi sopia epäsäännöllistä työaikaa koskevista asioista.
Työaikalaissa hallitus tavoitteli sitä, että kaikki yritykset olisivat työaikajoustoissa olleet samassa asemassa, olivat ne liiton jäseniä tai eivät.
MIKSI Suomen Yrittäjät ja hallitus ajoivat ehdotusta, jossa paikallista sopimista olisi laajennettu entistä enemmän?
Muun muassa siksi, että nykyinen hallitus on halunnut paikallisen sopimisen yleistyvän. Sitä on puskettu eteenpäin kerta toisensa jälkeen, mutta huonolla menestyksellä. Ajatuksena on, että yritykset pärjäävät paremmin, jos työpaikat voivat itse paikallisten olojen mukaan päättää tarkemmista työehdoista ja työajoista.
Ammattiliitot puolestaan haluavat pitää kiinni siitä, että paikallinen sopiminen etenee niiden ehdoilla ja niiden valvonnassa. Pelkona on, että kovin paikalliseksi menevä sopiminen kalvaa työntekijöiden parasta asetta eli joukkovoimaa. Ay-liikkeen kuvastossa työnantaja sanelee heti, kun saa siihen tilaisuuden.
Erityistä närää ay-puolella herätti se, että paikallisen sopimisen laajennus olisi nakertanut nykyistä luottamusmiesjärjestelmää, joka on ay-liikkeen vallan ydin.
Suomen Yrittäjät ajoi ainakin keskustan ja kokoomuksen tuella mallia, jossa sopijapuolena kaikissa työaika-asioissa olisi voinut olla luottamusmiehen lisäksi koko henkilöstö tai sen valitsema edustaja eli luottamusvaltuutettu.
Jujuna on, että luottamusvaltuutetun ei tarvitse olla liiton jäsen. Luottamusmies sen sijaan kuuluu aina ammattiliittoon, jolta saa taustatukea sopimiseen.
Luottamusvaltuutetun aseman laajennus oli ay-liikkeelle punainen vaate. Se ei halua laajentaa liittoon kuulumattomien oikeuksia edustaa muita työntekijöitä työpaikoilla.
TYÖAIKALAISSA oli siis ehdotuksia, jotka ovat vaikeita, lähes mahdottomia ay-liikkeelle hyväksyä.
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne tietää tämän hyvin. Rinne on entinen työmarkkinajohtaja eikä ole mikään salaisuus, että ay-liike toivoo Sdp:n reipasta vaalivoittoa ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Rinne ei sen takia tietenkään voi suostua Juha Sipilän ehdotukseen, että palattaisiin takaisin ”alkuperäiseen ehdotukseen” eli paikallisen sopimisen laajennukseen, joka näykkisi ammattijärjestöjen pyhänä pitämiä asioita.
”Hyvä Antti, kättä päälle tässä ja nyt”, Sipilä suostutteli. Sellaista kädenpuristusta ei tulla näkemään.