Omalta kohdalta voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole edes koskaan tiennyt että joku voisi sanan heikkolahjainen kokea loukkaavana tai muuten vääränä. Tuo tuli eilen ensimmäistä kertaa eteen baggion viestissä, että se olisi jotenkin loukkaava sana. Meilläpäin se on ollut ihan normaali käytössä oleva sana.
No ei kai termiä heikkolahjainen erityisemmin ole politisoitu tai paheksuttukaan, kunhan korvattu nykyaikaisempaan oppimiseen ja aivotutkimukseen perustuvaan käsitykseen perustuvalla termillä.
Jo vuosikymmeniä sitten
huomattiin, että ihmisellä on taipumus kasvaa sellaiseksi, minä häntä pidetään. Uskomuksesta voi siis tulla itseään toteuttava ennuste.
Erving Goffmanin mukaan jopa sosiaalinen stigma. Kun riittävän paljon toistat, että lapsi on vaikkapa heikkolahjainen, matemaattisesti heikko, epämusikaalinen tai häirikkö, hän saattaa alkaa uskoa siihen ja ei sitten kenties työskentele riittävän pitkäjänteisesti suoriutuakseen paremmin.
Sama efekti tosin toimii
toisinkin päin, kun toistat positiivisia asioita, jotka perustuvat siihen mitä lapsi tekee (ei mitä hän on), näyttää se kannustavan suoriutumaan entistä paremmin. Tietenkin diagnosoituun oppimisvaikeuksien liittyy se, että etsitään ja käytetään juuri siihen sopivia harjoitteita ja oppimisen tapoja.
Olennaista siis olisi sellainen kasvuympäristö, joka antaa mahdollisuuden kehittyä kasvun asenteeseen tai mielenmaisemaan (growth mindset) eikä muuttumattomuuden asenteeseen tai mielenmaisemaan (fixed mindset), kuten
Carol Dweck aiheen muotoilee. Tietenkin muillakin kuin heillä, joilla on oppimisvaikeuksia.
Nykykäsitys aivojen plastisuudesta rohkaisee myös ajattelemaan, että aivot muokkaantuvat ja harjaantuvat, erikoistuneetkin alueet saattavat jopa kompensoida toisia alueita ja siinä mielessä käsitys lahjakkuudesta (ja erityisesti negatiivisesti käsittellyn lahjattomuuden uskomuksen) rajat on joutuneet kyseenalaiseksi - missä menee se harjaantumisen, muokkaantuvuuden, kompensaation ja yhteyksien merkitys ja onko kehittymisellä rajoja.
Oppimisen vaikeus ei siis sisällä definitiivistä konnotaatioita, vaan se antaa mahdollisuuden huomata, että harjaannuttamalla oppimisen taitojaan on mahdollista kehittää itseään (growth mindset), vaikka se kenties onkin siitä vaikeudesta johtuen kenties työläämpää ja hitaampia kuin kavereilla.
Sen sijaan heikkolahjaisuus sisältää ikään kuin käsityksen, että olisi olemassa joitain staattisia lahjoja, joita minulla ei ole tai ainakin ne ovat heikkoja (fixed mindset). Matemaattisesti lahjaton on tuomittu tekemään laskuissaan virheitä, kielellisesti lahjattoman paikka ei ole yliopistossa tai musikaalisesti lahjattoman ei kannata koskaan avata suutaan edes karaokebaarissa - kaikki haitallisia, ihmiselämää ja kehittymistä rajoittavia uskomuksia, jotka on syytä murtaa.
Sattumoisin persupuolueen mestarikin oli huomannut asian, ja lainasi puoluekokouksessa vapaasti Sunzia (tai omassa painoksessa nimi on kyllä kirjoitettu Sun Tzu)
"Ihmisen mieli toimii sillä tavoin, että kun hän kuulee jotain toistettavan, hän alkaa uskoa siihen", Halla-aho sanoi.
Siksipä se heikkolahjainen on huono termi. Ja vanhentunut, eikä siis enää virallisessa käytössä.
Mutta en nyt erityisemmin ole kuullut paheksuttavan tai politisoitavan ko. termiä, ainakaan niin ettei sitä arkikielessä voisi käyttää. Oppimisvaikeus vaan on itse asiaa eli tekemistä (vaikeuksia oppimisessa) kuvaavampi, heikkolahjainen kuvaa ihmistä.
Vähän samaan tapaan on ajan myötä siirrytty
idioottikoulusta nykyaikaisempiin nimityksiin.