10.2. Kehitysapu
Vapaa kaupankäynti on parasta kehitysapua. Tuontirajoituksia ja tulleja karsimalla voidaan huolehtia, että kehitysmaissa tuotetut tuotteet pääsevät Suomen markkinoille. Kehitysyhteistyöhankkeille tulee luoda kriteeristö, jolla hankkeiden vaikuttavuutta arvioidaan.
Tehottomien ja korruptiolle alttiiden hankkeiden rahoittaminen tulee lopettaa, ja kehitysyhteistyön varat tulee ohjata vaikuttaviin hankkeisiin. Kehitysyhteistyövaroja ei tule käyttää vienninedistämiseen ja ne tulee kanavoida ensisijaisesti kohdealueilla eikä Suomessa toimiville yhteisöille.
10.3. Työperäinen maahanmuutto
Työperäisen maahanmuuton esteet tulee poistaa. Kaikille, joilla on mahdollisuus elättää itsensä, tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa. Oleskeluluvan tulee päättyä, jos henkilö ei pysty elättämään itseään omalla työllään. Kaikilla maassa jo olevilla pitäisi olla oikeus tehdä vapaasti töitä.
Yliopistoista ja korkeakouluista valmistuville ulkomaan kansalaisille tulee myöntää nykyistä suuremmat vapaudet työnhakuun. Maahanmuuttajien työvoiman tarveharkinnasta tulee luopua – valtion ei tule valvoa, onko maahanmuuttajan saamalle työlle erityinen tarve Suomessa.
10.4. Humanitaarinen maahanmuutto
Ihmisten auttamisen konfliktien lähialueilla tulee olla ensisijainen humanitaarinen tavoite. Kannustimet turvapaikan hakemiseen Suomesta muusta kuin humanitaarisesta syystä tulee poistaa. Maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla laadukkaassa kotouttamisessa maassa jo oleskeleville hakijoille. Suomesta tulee voida hakea turvapaikkaa humanitaarisista syistä, mutta Suomen tulee voida rajoittaa tulijoiden määrää, mikäli kotoutusta ei pystytä järjestämään riittävän tehokkaasti.
Mikäli turvapaikanhakija työllistyy turvapaikkaprosessin aikana, hänelle tulee myöntää toistaiseksi voimassa oleva oleskelulupa, joka ei raukea, vaikka turvapaikkahakemuksesta tulisi negatiivinen päätös. Jokaisen, joka pystyy elättämään perheensä, tulee saada tuoda perheensä Suomeen omalla kustannuksellaan.