Kekkosen ja Koiviston ajan jälkeen, ja erityisesti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen on tuollainen kotimaisen tuotantokyvyn ylläpitäminen lopetettu käytännössä kokonaan. Nyt luotetaan markkinoihin.Mielestäni on kummallista, että kirjoitat ensimmäisessä lauseessasi, että tähän ei voi järkevästi varautua ja kuitenkin keksit järkevän varautumiskeinon - eli valmistuskyvyn turvaamisen - kappaleesi loppupuolella. Materiaalejakaan ei tarvitse erityisemmin varastoida, kunhan on luotettava kyky tuottaa niitä. Jonkinlaista varastointia (ja sen kierrättämistä) toki tarvitaan, koska valmistuskapasiteetin kasvattamisessa kestää varmasti jonkin aikaa.
Hyvä esimerkki tuosta on Sotilasapteekki, jolla aiemmin oli velvoite pitää yllä lääkeaine-, reseptiikka ja valmistuskykyä lääkkeisiin kriisiajan tarpeisiin. Kaksituhattaluvun taitteen tienoolla se poistettiin, ja siirrettiin velvoite 6 kk varastoista lääkkeiden maahantuojille. Samaan aikaan monien lääkkeiden raaka-aineiden valmistus on lopetettu euroopassa ja viety Kiinaan. Lääketehtaat ovat täysin Kiinan varassa ja tuotannossa on katkoja.
Nyt sitten meillä onkin jatkuvasti joku lääke loppu. Tätähän ei juuri sattunut ennen, kun Sotilasapteekki tarvittaessa paikkasi.
