SAIRAUDEN hajun opettaminen on hyvin hankalaa. Ongelma on, ettei kukaan tiedä, miltä sairaudet haisevat.
Syöpäkoiria on tutkittu jo 1980-luvun lopusta, mutta vieläkään ei ole onnistuttu osoittamaan pitävästi, että koirat tosiaan haistavat kasvaimen.
Brittitutkijaryhmä julkaisi vastikään
artikkelin, jossa koirat olivat oppineet tunnistamaan eturauhassyövän 93 prosentissa tapauksista. Kun tutkimus eteni, selvisi, että syövän sijaan koirat olivat oppineet tunnistamaan tikun, jolla syöpänäytteitä oli käsitelty.
Suomessakin tutkitaan syöpäkoiria. Hanke on niin ikään Anna Hielm-Björkmanin johtama ja siihen osallistuu Wise Nose -yhdistyksen väkeä, tosin eri henkilöitä kuin koronakoiraprojektiin.
Syöpäkoirien harjoitusryhmien vetäjä
Ville Vihne kasaa 120 metallista purkkia näytteentekopöydälle. Positiiviset näytteet oikealle, negatiiviset vasemmalle. Jokaiseen kuppiin tulee millin kymmenesosa koiran pissaa. Toisilla on todettu nisäsyöpä, toisilla ei.
”Jos merkkaamme positiiviset punaisella tussilla ja verrokit sinisellä, se saattaa vaikuttaa. Luulemme, että menee hirveän hyvin, kun koira haistaakin sen tussin”, Vihne sanoo.
Näytteitä pitää olla paljon, muuten koirat oppivat tunnistamaan kunkin näytteenantajan yksilöhajun. Se on koiralle helpompaa kuin syövän tunnistaminen.
”Tässä hommassa on äärimmäisen helppoa huijata itseään. Helposti voi saada illuusion, että koirat osaavat täydellisesti syövän, mutta todellisuudessa ne voivat esimerkiksi tunnistaa vanhoja yksilöhajuja, joista ne on palkittu aiemmin.”
Rajavartiolaitoksen koiraopettaja
Harri Ylä-Kotola toteaa samaa.
Jos tiedetään varmasti, mille hajulle koira altistetaan, hajun opettaminen peruskoulutuksen käyneelle koiralle on helppoa. Ylä-Kotola lainaa eläkkeelle jäänyttä koiraohjaajaa: ”Ei se ole koirankoulutusta kummempaa.”
Mutta:
”Jos emme tiedä, mille hajulle itse asiassa ehdollistamme, tai opetettava haju on saastunut niin, että siinä voi olla jokin muukin yhdiste kuin mitä olemme tarkoittaneet, ollaan todennäköisesti pulassa”, hän kirjoittaa sähköpostissa.
”Emme voi ikinä olla varmoja, minkä molekyylin koira sieltä reseptoreihinsa saa ja mikä sähkökemiallinen viesti aivoihin lopulta kulkeutuu.”
Syöpäkoirien harjoittelupaikka on rakennettu virkakoirakoulun esimerkin mukaan. Radan ja näytehuoneen välissä on peililasi, jotta koirille voidaan tehdä sokkotestejä. Ohjaaja ja assistentti pystyvät tarkkailemaan suoritusta lasin läpi eivätkä voi antaa vihjeitä oikeasta purkista.
Syöpäkoiratutkimuksessa kolme vuotta mukana ollut
Ilkka Hormila, eläköitynyt poliisikoirakouluttaja, tietää, että vihjeitä voi antaa huomaamattaan.
”Kun aikanaan koulutin huumekoiria, huomasin videonauhalta, että olkapääni nykäisi tiedostamatta, kun koira lähestyi oikeaa purkkia.”
Huumausaineiden ja sairauden hajun opettaminen eroavat toisistaan. Huumeita on saatavilla puhtaina – ja niistä tiedetään, mitä näytteissä on.
”Syövän kanssa emme yksinkertaisesti voi tietää, mitä opetamme. Olemme niin alkuvaiheessa, että emme voi tietää”, Hormila sanoo.
Syöpäkoiria on harjoitettu viisi vuotta. Viranomaiskoiria harjoitetaan noin puolitoista vuotta ja testataan säännöllisesti.
Koronakoiria opetettiin neljä kuukautta.
Kössi-koira oppi omistajansa mukaan koronaviruksen hajun seitsemässä minuutissa.
”En usko, että on mitenkään mahdollista, että ne koirat ainakaan tällä hetkellä haistavat koronan”, Hormila sanoo.
Muissakin maissa, kuten Iranissa, Saksassa, Ranskassa ja Saudi-Arabiassa koiria on yritetty kouluttaa. Suomessa ja Arabiemiraateissa koirat otettiin lentokentillä käyttöön ensimmäisinä.
Suomalaiskouluttajien mukaan koronakoirat ovat luotettavampia kuin nenäpuikolla otettavat PCR-testit, mutta silti niitä opetetaan PCR-testatuilla näytteillä. Jos PCR-tulos olisikin väärä, koiraa saatetaan palkita väärästä löydöstä.
”Kai koronakoiria olisi kaikkialla, jos ne olisi niin helppoa kouluttaa”, Hormila sanoo.