Puhutaanko välillä tunteista? Olen seurannut tätä ihan alusta saakka, päivittäin ja ensimmäisenä asiana herätessä. Fiilikset on kirjaimellisesti vaihdelleet rennosta lähes paniikkiin. Erityisesti Dingin "niiden" twiittien aikaan (tietäjät tietää) meinasi tulla kakka housuun.
Hyvä kun nostit tämän esiin, moni on varmaan kelaillut näitä omalla kohdallaan.
Epävarmuuden vallitessa ja silloin, kun epävarmuuden toisessa päässä on myös henkilökohtaisesti epämiellyttäviä vaihtoehtoja (sairastuminen, vammautuminen, ehkä kuolema), on tunteiden aktivoituminen sekä luonollinen että terve reaktio (psykologisesti).
Itselläni tunteeni ovat vaihdelleet aihealueen yli-innostuksesta tympiintymiseen (liikaa käytettyä aikaa tämän parissa) ja hetkittäiseen epäluuloon, että voisiko noin olla (kun luen tiettyjä uutisia). Pahoihin pelkotiloihin en oikein ole päässyt, olen pitänyt sen ehkä tietoisestikin sivussa. Omalla kohdallani olen oppinut, että jos joku asia tuntuu epävarmuuden keskellä pelottavalta, niin silloin olen käytänyt yleensä liikaa aikaa asian tiimoilta, eikä se tule poistamaan epävarmuutta, mutta lisää pelottavuutta. Silloin kannattaa vain tehdä/seurata muuta, ts. palata arkeen. Sekin on täysin normaali ja terve reaktio.
Nyt viime päivinä alkanut taas kääntyä siihen "se on vaan flunssa" -olotilaan. Näiden kahden ääripään välillä tasapainottelu ei ole ihan helppoa nykyisessä tietotulvassa, ja se on selvää, että virallisiin tietolähteisiin (erityisesti kansallisiin) luotaessa on jo myöhässä.
Tämäkin on mielestäni täysin normaalia ja odotettavaa. Päätöksenteossa tätä kutsutaan samaikaiseksi informaatiotulvaksi ja informaatioköyhyydeksi: tieto on enemmän kuin KUKAAN ehtii käydä läpi, analysoida ja syntesoida - ja sen laatu on epämääräistä ja varmasti osittain virheellistäkin (mutta mikä osa?). Oleellista, tarkkaa ja luotettavaa tietoa on kuitenkin samaan aikaan aivan liian vähän, tai se on täysin keskenään ristiriitaista (ts. informaatiovaje/-köyhyys). Molemmat ovat samaan aikaan totta: on liikaa epämääräistä/virheellistä tietoa ja liian vähän tarkkaa/luotettavaa, eikä näitä pysty edes erottamaan toisistaan. Se vaikeuttaa päättelyä, tilanteen hahmottamista ja luo usein epävarmuuden tunnetta.
Ihmisen evolutiivinen päättely jakautuu helposti kahtiajakoisesti: pakene-tai-kuole, raskaana-tai-ei, syö-tai-älä-syö - vaihtoehtoja on helposti vain kaksi, etenkin epävarmuuden hallitessa, kuten nyt. Tällöin kyky pysyä keskellä päättämättömässä positiossa nousee tärkeäksi : "emme tiedä tarpeeksi, katselen vielä tilanteen kehittymistä" on usein emotionaalisesti ja älyllisesti paras vaihtoehto. Ellei kyse ole aikakriittisestä elämän ja kuoleman päätöksest - tyyliin valitse A tai B sekunneissa, ja väärästä vaihtoehdosta kuolet. Tätä voi harjoitella, ja tästä mielestäni erottaa usein myös hyvän tutkija ja analysoijan: kuinka kurinalaisesti hän pystyy pysymään keskellä päättämättömyyden/lisäselvittämisen tilassa, kun tietoa ei ole vielä riittävästi, vai kuinka helposti/usein hän hyppää yhteen tai toiseen ääripäähän, koska evolutiivinen päättely haluaisi yksinkertaistaa asian.
Nykyisen tilanteen (19.2.2020) kannalta nyt näyttäisi kuitenkin seuraavat asiat toistaiseksi pitävän paikkansa (tämä on aina todennäköisyyspäättelyä, mikään alla ei ole 100% varmaa):
- terveiden ei-iäkkäiden kuolleisuus on alhainen
- länsimaissa ei ole toistaiseksi (tiettävästi) kuollut hyvässä hoidossa länsimaisia potilaita
- tauti ei ole kasvanut räjähdysmäisesti ensimmäisen maailman hyvän kontrollin maissa (kts. Singapore. Jos Singapore menee, ei muilla länsimailla ole kovin hyviä mahdollisuuksia taudin pysäyttämiseksi)
- taudin kasvuhuippu (poislukien Wuhan ja risteilijät) on ehkä jo saavutettu, vaikka ei vielä kumulatiivisten hoidossa olevien huippua
... niin itse olen turvallisin mielin (toki se voi osoittautua myöhemmin valheelliseksi).
Ja niin kylmältä kuin se tuntuukin todeta tällaisen suuren inhimillisen hädän ja kärsimyksen keskellä, niin tämä on erinomainen keissi oppia:
- miten uutisointi tapahtuu ja kuinka luotettavaa/tarkkaa se on (tai ei toisinaan ole)?
- kuinka viranomaiset toimivat?
- kuinka ihmiset ympärilläni toimivat (haemme usein vihjeitä muilta siitä mikä on oikein, ns. laumakäyttäytyminen)
- mitkä ovat tietämisen/päättelyn rajat ja kuinka tunnistaa ne?
- kuinka itse reagoi tällaisissa epävarmuuden tilanteissa?
- mitä asiat rauhoittavat itseä?
- milloin liika seuraaminen on oikeasti liikaa (ts. aiheuttaa vain ahdistusta)?
- ja kaikki muu mahdollinen tilastotieteestä, bayesilaisesta päättelystä, virologiasta, epidemioista, maailmantalouden vaikutuksista, jne.
Itselle tämä on ainakin hyvä muistutus, kuinka todellakin riippuvaisia olemme toisistamme yksilöinä ja valtioina. Maailma on yhteennidottu kohtaloineen, eivät tällaiset epidemiat kunnioita maiden rajoja, lakeja, kansalaisuuksia tai geneettisiä ryhmiä.
Toivotaan, että kiinalaiset ovat oikeassa, että tämä on nopeasti ohi. Ja toivottavasti tämä toimii muistutuksena siitä, että näihin kannattaisi varautua vähän laajemmin/systemaattisemmin, kuin mitä nyt selkeästi olemme tehneet SARS/MERS-epidemioiden jälkeen. Reagointinopeus (eli selkeät, valmiit, heti käyttöön otettavat ja toteuttavat suunnitelmat) on näissä A ja O. Nyt on aivan ilmiselvää, että pelkästään Kiina ei tätä muninut pahasti. Ensi kerralla emme ehkä ole yhtä onnekkaita, jos seuraavan pandemian perusparametrit ovat vähänkään aggressiivisempia.