- Liittynyt
- 16.03.2020
- Viestejä
- 526
Nyt 443 sivua tätä ketjua selanneena ihmettelen osan asennetta.
Yli-ihmiskompleksi elää monissa vahvana. Koetaan terveinä ja nuorina olevan ”tämän paskan yläpuolella”. Sikäli tuo voikin pitää paikkansa, ettei tauti teitä välttämättä sairaalaan vie, vaikka se voikin kyllä sen tehdä. Jopa tappaa, jos sattuu olemaan huonot geenit ja saa virusta kerralla suuren annoksen. Useita nuoria keuhko- ja hammaslääkäreitä on kuollut Italiassa, ennen kuin tiedettiin suojautua. Annos on yksinkertaisesti ollut liian suuri jopa nuorelle ja terveelle.
Mieti itse tätä asiaa kun annat rakkaallesi hyvän yön suukon. En sano etteikö läheisyttä tulisi olla, vaan että kukaan ei ole tältä täysin turvassa.
Toinen asia jota toivon monen ajattelevan, on että 75 vuotta sitten silloiset Z- ja Y-sukupolvet eivät miettineet hetkeäkään laittamasta henkeään alttiiksi. Nyt on pyydetty löhöämään sohvalla ja käymään ulkona pienemmissä porukoissa mitä yleensä. Pakko kyllä sanoa että 20-30-vuotiaisiin suomalaisiin kehotukset ovat uponneet. Kiitos siitä. Me-henkeä löytyy, eikä kyllä minulla ole pienintäkään epäilystä että jos joskus joudutaan ihan oikeasti jotain tekemäänkin tämän maan eteen, etteikö tahtoa ja motivaatiota löytyisi.
Samaa ei voi sanoa monista itähelsinkiläisistä nuorista, kaikissa väreissään. Tämä perustuu ihan omaan empiiriseen kokemukseeni. Kerrassaan surullista. Ymmärrän täysin miksi toisilla on vaikeampi sopeutua työelämään, tai pikemminkin työelämän sopeutua heihin. Edes muutaman hengen porukat eivät riitä, vaan pitää väen väkisin viettää aikaa 20-50 hengen porukoissa. Miten ihmeessä työpaikan ohjeistukset näihin uppoaisivat, jos edes laki, itsesuojeluvaisto tai globaali pandemia ei kiinnosta paskan vertaa.
Nyt enää odotan Anderssonia ja Ohisaloa toteamaan miten pandemia lisää eriarvoistumista. Tämä on totta. Toiset käyttävät eristysajan työskentelyyn ja opiskeluun, tai ovat työtä vailla ja pitävät siten huolen etteivät he ole ainakaan levittämässä.
Ja sitten toiset tekevät kaikkensa jotta enemmistön saavuttama torjuntavoitto saadaan vesitettyä.
Jonain päivänä kun tämä on ohi, on aika tehdä tilinpäätös. Ensiksi kuuluva ryhmä pääsee palaamaan miltei normaaliin elämään. Jälkimmäinen ryhmä saa nauttia talouskurimuksessa leikattavista fattan ”etuuksista”. Sitä saa mitä tilaa...
Yli-ihmiskompleksi elää monissa vahvana. Koetaan terveinä ja nuorina olevan ”tämän paskan yläpuolella”. Sikäli tuo voikin pitää paikkansa, ettei tauti teitä välttämättä sairaalaan vie, vaikka se voikin kyllä sen tehdä. Jopa tappaa, jos sattuu olemaan huonot geenit ja saa virusta kerralla suuren annoksen. Useita nuoria keuhko- ja hammaslääkäreitä on kuollut Italiassa, ennen kuin tiedettiin suojautua. Annos on yksinkertaisesti ollut liian suuri jopa nuorelle ja terveelle.
Mieti itse tätä asiaa kun annat rakkaallesi hyvän yön suukon. En sano etteikö läheisyttä tulisi olla, vaan että kukaan ei ole tältä täysin turvassa.
Toinen asia jota toivon monen ajattelevan, on että 75 vuotta sitten silloiset Z- ja Y-sukupolvet eivät miettineet hetkeäkään laittamasta henkeään alttiiksi. Nyt on pyydetty löhöämään sohvalla ja käymään ulkona pienemmissä porukoissa mitä yleensä. Pakko kyllä sanoa että 20-30-vuotiaisiin suomalaisiin kehotukset ovat uponneet. Kiitos siitä. Me-henkeä löytyy, eikä kyllä minulla ole pienintäkään epäilystä että jos joskus joudutaan ihan oikeasti jotain tekemäänkin tämän maan eteen, etteikö tahtoa ja motivaatiota löytyisi.
Samaa ei voi sanoa monista itähelsinkiläisistä nuorista, kaikissa väreissään. Tämä perustuu ihan omaan empiiriseen kokemukseeni. Kerrassaan surullista. Ymmärrän täysin miksi toisilla on vaikeampi sopeutua työelämään, tai pikemminkin työelämän sopeutua heihin. Edes muutaman hengen porukat eivät riitä, vaan pitää väen väkisin viettää aikaa 20-50 hengen porukoissa. Miten ihmeessä työpaikan ohjeistukset näihin uppoaisivat, jos edes laki, itsesuojeluvaisto tai globaali pandemia ei kiinnosta paskan vertaa.
Nyt enää odotan Anderssonia ja Ohisaloa toteamaan miten pandemia lisää eriarvoistumista. Tämä on totta. Toiset käyttävät eristysajan työskentelyyn ja opiskeluun, tai ovat työtä vailla ja pitävät siten huolen etteivät he ole ainakaan levittämässä.
Ja sitten toiset tekevät kaikkensa jotta enemmistön saavuttama torjuntavoitto saadaan vesitettyä.
Jonain päivänä kun tämä on ohi, on aika tehdä tilinpäätös. Ensiksi kuuluva ryhmä pääsee palaamaan miltei normaaliin elämään. Jälkimmäinen ryhmä saa nauttia talouskurimuksessa leikattavista fattan ”etuuksista”. Sitä saa mitä tilaa...
Viimeksi muokattu: