Näyttää nyt vahvasti siltä, että koulut avataan jo toukokuun puolivälissä tai jopa aiemmin. Varsinkin YLE on omassa uutisoinnissaan tehnyt mielestäni selkeän valinnan sen puolesta, että koulut tulisi avata, ja opetusministeri Li Anderssonin viime päivien kannanotot puoltavat mielestäni myös sitä näkemystä.
Itseäni huolestuttaa koulujen avaamisessa ensinnäkin se, että opetusryhmiä ei voida loppukevään ajaksi pienentää oikeastaan millään muulla konstilla kuin sillä, että osa oppilaista jäisi kahdeksi viime viikoksi kotiopetukseen tai saisi anomuksen perustuvan loman tuolle ajalle. Kun YLE oli jo jonkin aikaa rummuttanut koulujen avaamisen puolesta, näytettiin uutisissa kuvaa tanskalaisesta alakoulusta, jossa luokassa oli alle 10 oppilasta, ja välit olivat useamman metrin luokkaa. Kun otetaan huomioon, että monissa suomalaiskouluissa ryhmäkoko lähentelee tai jopa ylittää 30 rajan, ja luokkakoko jää usein alle 60 neliön, ei Suomessa voitaisi millään konstilla toimia tanskanmallin mukaisesti ellei tunteja pidetä luonnon keskellä. Tämä olisi toki monin paikoin mahdollista, mutta mikään ei takaa sitä etteikö toukokuun viime päivät voisi olla sateisia.
Arvosanat annettaan yleensä toukokuun puoliväliin mennessä, mikä käytännössä on tarkoittanut myös sitä, että opetussuunnitelman oppiainekohtaiset sisällöt on täytetty siihen mennessä. Aiempina keväinä, kun koulu on päättymäisillään on viimeisille päiville yleensä varattu muuta ohjelmaa. Varsinkin alakouluissa valmistaudutaan kevätjuhlaesityksiin, kuudennet sekä yhdeksännet luokat ovat päivän tai jopa kolmen päivän ajan luokkaretkellä tai leirikoulussa, ja muutkin luokka-asteet tekevät vierailuja erilaisiin kohteisiin. Nyt noille viime päiville täytyy keksiä muuta ajanvietettä varsinkin, jos kevätjuhlia ei pidetä.
Mielestäni hyvä kompromissiratkaisu olisi se, että koulut avattaisiin vasta viimeisen viikon keskivaiheilla.