- Liittynyt
- 30.05.2018
- Viestejä
- 4 176
Paremmin oltais taidettu pärjätä ilman mitään rajoituksia. Etenkin psyykkiset ongelmat räjähtivät rajoituksista nimenomaan.
Toinen puoli on sitten ne kuolleet.. En halua vähätellä rajoitusten mukana tuomia ongelmia, onneksi meillä rajoitukset olivat kuitenkin melko lieviä.
Maaliskuussa 2020 näytti vahvasti siltä että eurooppalaisella sairaanhoidon tasolla kuolleita olisi jopa 0,5-1% kotonaan sairastuneista. Siinä vaiheessa kun ylitetään terveydenhuollon kapasiteetti hoitaa potilaita kuolinprosentti olisi 1-4% sairastuneista.
Kun lääketieteen asiantuntijat lyövät nämä luvut pöytään (siihen asti tarkin arvio) niin näitä ei voi ihan olankohautuksella ohittaa ja ilmoittaa ettei koske Suomea.
Tottakai asumisväljyys ja asukastiheys auttoi meitä paljon.
En sano etteikö joitain asioita olisi näin jälkikäteen tarkasteltuna voitu tehdä paremminkin.. Päätökset piti tehdä sen hetkisten tietojen ja tutkimustuloksien valossa.
Ja aina on vielä omat koulukunnat.. Osalle on tärkeintä pienet sairastuneiden ja kuolleiden määrät toisille taas isompi asia on vapauksien ja itsemääräämisoikeuden rajoittaminen vaikka kuolleita ja sairastuneita olisikin enemmän.
Mikä nyt on kenelkekkin tärkeää..