HS:ssä juttu lähinnä hoitohenkilökunnan sairastumisen näkökulmasta. Jutussa HUS:n infektiosairauksien ylilääkäri Anttila kuitenkin kertoo mielenkiintoisia:
Tämä herättää kysymyksen, että miksi Suomessa ei etsitä näitä tuntemattomia tartuntaketjuja kohtuullisen isolla satunnaisotannalla (olen tietoinen vain n. sadan influenssanäytteen testauksesta). Näin näihin ketjuihin päästäisiin kiinni aikaisessa vaiheessa ja niitä voitaisiin jäljittää ja näin vähentää taudin leviämistä.
Samassa jutussa annetaan epäsuorasti tälle yksi syy: näin hyvinvarautuneessa Suomessa ei lopu laboratoriokapasiteetti, mutta sen sijaan näytteenottokapasiteettia ei ole:
Huoh. Tästä näkökulmasta "hyvä varautuminen" vaikuttaa valehtelulta.
Onko syytä olettaa, että meilläkin on toistaiseksi tuntemattomia tartuntaketjuja ja tapausmäärät kasvavat? On, sanoo Anttila.
Tämä herättää kysymyksen, että miksi Suomessa ei etsitä näitä tuntemattomia tartuntaketjuja kohtuullisen isolla satunnaisotannalla (olen tietoinen vain n. sadan influenssanäytteen testauksesta). Näin näihin ketjuihin päästäisiin kiinni aikaisessa vaiheessa ja niitä voitaisiin jäljittää ja näin vähentää taudin leviämistä.
Samassa jutussa annetaan epäsuorasti tälle yksi syy: näin hyvinvarautuneessa Suomessa ei lopu laboratoriokapasiteetti, mutta sen sijaan näytteenottokapasiteettia ei ole:
Onko joku asia, mikä Suomessa huolettaa?
”Varmaan se näytteenottokapasiteetti. Sitä on saatu viime päivinä nostettua, ja luulen, että tässä jonkin aikaa pärjätään ihan hyvin.”
Laboratoriopuoli ei ole ongelma, mutta näytteenottopisteet työllistävät henkilökuntaa. Päivystysalueilta on keskitetty väkeä näytteenottoon. Suomessa oli perjantaihin mennessä testattu noin 420 ihmistä.
Huoh. Tästä näkökulmasta "hyvä varautuminen" vaikuttaa valehtelulta.