Hyviä mietteitä. Itse taas oon löytänyt tekemisen hitauden kauneuden kun aiemmin oli just sama kiire laittaa äkkiä purkkiin ja siirtyä seuraavaan. Sulla toistuu ja korostuu noissa biisiviesteissä useasti että kuinka vähän käytit aikaa mihinkin. Mullakin itse biisin teko tapahtuu melko nopeesti mutta oon hoksinu että sen jälkeen ei kannata kiirehtiä: alan iteroimaan matskua ja katson että biisistä välittyy just se mitä haluan. Turhat roskiin jne. Siinä vaiheessa kun lauluja aletaan äänittämään on biisi yleensä aika lähellä valmista, paitsi tekstejä monesti hinkataan vielä äänittäessä. Miksauksen otan sitten tooodella rauhallisesti. Sitten kun masterkin on tehty vertaan sitä vielä ihan alkupään versioon. Ero on monesti yö ja päivä tyyppinen.
Eli mun aika/vaiva-budjetti on suunnilleen 10% biisintekoa ja äänitystä, loppu menee viimeistelyyn. Jos tekisin tuota työkseni joutuisin varmaan arvioimaan ajankäytön tarkemmin. En nykyään enää mieti oonko kyllästynyt biisiin vaan haluan että se pärjää vertailussa kokonaisuutena.
Oon samaa mieltä tuosta runsauden pulasta kamojen ja soundien kanssa. Itse oon aika nihkeä hommaamaan mitään uutta. Tuntuu ennemminkin siltä etten oo oppinut käyttämään nykyisiäkään kunnolla. Puhumattakaan soittamisesta.
Ymmärrän että sun prioriteetti on sävellys ja soitto, kun mulla tavoitteena on myös hyvä äänite ja tykkään opiskella aihetta aikaa säästämättä. Ja sehän on tietty vaan persoonasta kiinni mistä niitä kiksejä saa. On paljon esimerkkejä miten jokin legendaarinen biisi on tehty paskoilla kamoilla ja kiireessä, mutta todellisuudessa murskaenemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut kauhean määrän tupakkia, verenpainetta ja hirveän tuntimäärän.
Joo, no itse monesti huomannut että välttämättä säätämällä ei parane. Esim. että vetää jonkun pätkän nauhalle, ja sitten miettii oliko tää hyvä. Ei ollut 25 ottoa myöhemmin tajuaakin että se eka veto olikin paras. Mitä sitten jälkikäteen säätämiseen tulee, niin tiedän että siinä en todellakaan mikään asiantuntija ole, että kunhan suht balanssiin saa ja että korvat ei vuoda verta niin menkööt sellaisenaan. Näitä varten on tarvittaessa ihan oikeita asiansa osaavia tyyppejä ja kaikki se säätäminen on pois siitä itse asiasta. Mutta nämä on vain minun näkemyksiäni ja työskentelytottumuksia.
Enemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut paljon. Totta. Tällöin monesti ne ulkopuoliset on ne jotka hoitaa homman kotiin. Moni julkaisu olisi jäänyt tulematta jos ne olisi tekijöistään itsestään kiinni. Eli tuottajat ja muut avainasemassa.
Hyvänä esimerkkinä juuri tuo Wintersun farssi, jossa herra itse viimeiseen asti pitää langat käsissään ja Mäntysaarikin joskus sanoi että Jartsalla on jostain yksittäisestä riffistäkin toista sataa variaatiota jota sitten vatvoo ja velloo ees taas. Pitäisi olla selän takana joku persiille potkiva natsi, että "se on siinä ja hyvä"