Kitaran soittaminen

[ssg]

Onko kellään kokemusta pienistä 12" kaapeista? Nyt on tollanen perus Palmer joka on vähän turhan iso vaikka toimiikin kivasti myös pöytänä kitara romulle.

BluGuitars Nanocab on 400 euroa. Harley Bentonin vastaavan kokoinen 85 euroa uutena käytettynä varmaan irtoaa puoli ilmaiseksi.

Onko käytännössä mitään eroa jos kestävyyttä ei oteta huomioon kun en tuota ole mihinkään joka viikko raahamassa?

 

[korvaoo]

Onko kellään kokemusta pienistä 12" kaapeista? Nyt on tollanen perus Palmer joka on vähän turhan iso vaikka toimiikin kivasti myös pöytänä kitara romulle.

BluGuitars Nanocab on 400 euroa. Harley Bentonin vastaavan kokoinen 85 euroa uutena käytettynä varmaan irtoaa puoli ilmaiseksi.

Onko käytännössä mitään eroa jos kestävyyttä ei oteta huomioon kun en tuota ole mihinkään joka viikko raahamassa?

Oisko änäkäinen tarpeeksi kompakti? muistelen että koivuvaneria, niin ei painakaan kovin paljoa. Itellä oli rumble 12 tuumasena ja mielestäni varsin kompakti että kevyt kapine tosin vaihdoin siihen neodyymia niin oli vielä kevyempi ja paremman kuuloinen, jos mahdollista Käytettynä saattaa saada kohtuu halvallakin.

 

[Markqq]

Oisko täällä antaa nykyisten youtube videoiden perusteella vinkkiä ja suuntaa mitä kannattaisi ehdottomasti treenailla seuraavaks?
Nyt ruennut tuota tremolopikkausta treenailee ja yrittänyt saada nopeutta tuohon tekemiseen enemmän. Ja tuo 40-1 soolo ei vaa lähde 80% nopeammalla tahdilla.

 

[BongisKhan]

E-ei mulla ole ongelmaa...

Noh, onneksi sentään on halpa maku, koska noiden kitaroiden yhteenlasketulla hinnalla (n. 2500€) saisi hädintuskin yhden MiA Fenderin tai Gibsonin.

Monta kertaa olen jo jonkun vähemmälle soitolle noista jääneen meinannut myydä, mutta joka kerta myyntituomion saaneen kitaran käteen napatessani huomaankin edelleen tykkääväni kitarasta todella paljon ja lähinnä ihmettelen miksi en ole soittanut sitä enempää. Eihän sitä enää sitten kehtaa myydä...

 

[Eman Resu]

E-ei mulla ole ongelmaa...

Niitähän on vasta yhdeksän. Eikä edes yhtä akustista. Tai bassoa.

 

[BongisKhan]

Niitähän on vasta yhdeksän. Eikä edes yhtä akustista. Tai bassoa.

Kaksi bassoa ja akkari puuttuvat kuvasta...

 

[ssg]

Ei kukaan sattuisi tietämään meneekö Sire T7 telecasteriin standari pleksi? Muoto on oikea, mutta ainankin Sire bassoissa ruuvinreiät ovat eri kohdissa. Houkuttelisi ostaa perinteinen tele ja tuo Sire vaikuttaisi olevan hinta-laatusuhteelta hyvä, en vain pidä ulkonäöstä. Valkoiseen kitaraan valkoinen pleksi niin olisi vielä näyttäväkin!

 

[tietokonerikki]

E-ei mulla ole ongelmaa...

Noh, onneksi sentään on halpa maku, koska noiden kitaroiden yhteenlasketulla hinnalla (n. 2500€) saisi hädintuskin yhden MiA Fenderin tai Gibsonin.

Monta kertaa olen jo jonkun vähemmälle soitolle noista jääneen meinannut myydä, mutta joka kerta myyntituomion saaneen kitaran käteen napatessani huomaankin edelleen tykkääväni kitarasta todella paljon ja lähinnä ihmettelen miksi en ole soittanut sitä enempää. Eihän sitä enää sitten kehtaa myydä...

Mun silmää miellyttää eniten toi toinen vasemmalta ylärivissä. On mietitty miten puun kuviot sopii, tulee laatukäsityön fiilis.

 

[Ad_Astra]

Vähän oudompaa matskua tällä kertaa.

Suuren suuren katkaraputrilogian ensimmäinen osa vihdoin julkaistu. 15 vuoden takainen ja työstetty jatkuvasti. Joskus nauhoitin akustisella koko paskan. Sitä löytänyt enää mistään, eikä siitä vittuja tullutkaan, niin piti nöyrtyä ja tarttua sähkikseen. 15 vuotta sävellystä, tunti nauhoitusta (ja uudelleen säveltelyä), 15min miksaukseen ja 5min masteriin. Näin se vaan menee

Kaikenlaista tahtilajia. On 6/8, 3/8, 4/4, 11/16 ja soolo menee mukavassa 13/16 tahdissa. Unohtamatta tietenkään sävellajivaihteluita.

Kuten joku aiemmin mainitsi, että sooloilu jättää välinitämättömäksi, niin provosoiden itseni jättää välinpitämättömäksi kun vedetään aina 4/4 ja tutuista eestä, aasta tai deestä. Toki menet vetää C# vireeseen niin voi sanoa että soittaa C#m.

Suosittelen kovasti jos/kun omaa matskua vaikkapa tekee niin reippaasti vain mukavuusalueen ulkopuolelle tahtien ja sävellajien kanssa. Kehittää touhua todella paljon.

 

[Markqq]

E-ei mulla ole ongelmaa...

Noh, onneksi sentään on halpa maku, koska noiden kitaroiden yhteenlasketulla hinnalla (n. 2500€) saisi hädintuskin yhden MiA Fenderin tai Gibsonin.

Monta kertaa olen jo jonkun vähemmälle soitolle noista jääneen meinannut myydä, mutta joka kerta myyntituomion saaneen kitaran käteen napatessani huomaankin edelleen tykkääväni kitarasta todella paljon ja lähinnä ihmettelen miksi en ole soittanut sitä enempää. Eihän sitä enää sitten kehtaa myydä...

GAS se siellä vaivaa. Omaan silmään tuo punainen, kolmas oikealta on aika pähee.
Mulle tosiaa neljäs skeba tulossa. Enhä mä mitää osaa soittaa mut kiva kun niitä on

 

[pappatech]

Itsekin harrastan yleisesti ostamista.

Noista bassoista kun oli puhe, niin olin pari kertaa jo sormi liipasimella ostamassa ensin tokain ja sitten fenderin jazz bassoa nauhoitteluihin, mutta taidan kuitenkin ostaa vaan jonkun asiallisen bassoplugarin (joita vähän jo kartoitinkin). Loppuu nimittäin oikeasti tila tosta mun työ- ja musahuoneesta.

Seinille en rupea laittamaan, koska näyttää minusta vammaiselta ja seiniin on tarkoitus muutenkin laittaa mieluummin varastosta akustiikkapaneelia kuin soittimia riippumaan ja resonoimaan.

 

[korvaoo]

Mulla oli pahimmillaan kai 11 kitaraa ja bassoa yhteishinnaltaan jonniinverta yli 10ke (plus vahvistimet) ennenkun astetta pahempi nikkeliallergia päätti mun puolesta gaasit ja nykyisellään ei ole kun 3 ehjää ja neljäs kohta ehjänä plus basso 2 noista on ihan ite tehty kokonaan sekä basso kitistä. Neljäskin on käytännössä kokonaan uusiksi rakennettu PRS SE...

Ja totta hitossa kitarat pidetään seinillä! Jos on maksanut maltaita siitä että saa mieleisen kepin, niin kuuluuhan se olla ihateltavana...

 

[pappatech]

Ja totta hitossa kitarat pidetään seinillä! Jos on maksanut maltaita siitä että saa mieleisen kepin, niin kuuluuhan se olla ihateltavana...

Jos soittimesta on maksettu maltaita, niin se pidetään laukussa Akkari nyt erityisesti, kostuttimen kanssa, mutta oon pitäny myös noi arvokkaammat sähkikset, etteivät kerää ylimääräisiä kolhuja.

Mut siis omasta keissistä, niin mullon tässä musahuoneessa vastakkaiset, kohtuu laajalla pinta-alalla olevat seinät vielä paljaana, ja täytyy noihin vetästä vähän vielä jotain paksumpaa panelia. Ewonaa on varastossa sen verran, että niista saanee askarreltua tarvittavat. Tuon operaation kun saa tehdyksi, niin jää toki katto vielä, mutta voi olla, etten jaksa alkaa säätään.. toivottavasti ois tuon jälkeen akustisesti jo suht ok.

Bassojahan tästä tilasta ei saa mitenkään kunnolla kuriin, vaikka yksi tuommonen super chunk corner ansa onkin siellä minne mahtuu, mutta eipä ole mitään bassojyrämonitoreitakaan. Lähinnä tuo monitorien yläkerta (kuunnellessa) soundiltaan vielä vähän rauhaton, jos sopivan raaka miksi. Soittaessa en oo osannu kaivata parempaa nytkään.

 

[korvaoo]

Jos mulla ei ois heti käden ulottuvilla helposti noukittavaa kitaraa, niin varmaan loppuisi soittaminen kokonaan, nytkin alkaa olla jo melko vähäistä vaan onneksi bändikerho nyt pitää huolen että kerran pari viikossa tulee soitettua myös kotona

 

[pappatech]

^ Tokihan itelläkin hetivalmis Jammu tuossa käsillä, jos akuutti inspiraatio iskee.

 

[ssg]

Omasta Schecteristäni oli otelauta halennut alhaalta alkuvuodesta kun Bovedat olivat kuivuneet laukussa. Öljysin ja nyt se ei haittaa soittamista mutta railo näkyy kyllä edelleen.

Pitäisi jaksaa ostaa pala ebenpuuta ja täyttää tuo halkeama.

PRS jossa on otelauta ruusupuuta ja kaula vaahtera on ollut koko talven esillä ja huoneessa on ollut pahimmillaan 10% kosteus ei ole ollut moksiskaan.

Nyttenkin ilmankostutin ollut päällä putkeen useamman viikon ja hädintuskin pysyy kosteus 26%. Koneellinen ilmanvaihto on saatanasta.

 

[BongisKhan]

Mun silmää miellyttää eniten toi toinen vasemmalta ylärivissä. On mietitty miten puun kuviot sopii, tulee laatukäsityön fiilis.

Niin toi Schecter? On muuten aivan naurettavan laadukas soitin siihen nähden, että maksoin siitä aikanaan 300€. Nykyään vastaava malli maksaa reilusti yli tuplasti enemmän ja sanoisin, että on silti luultavasti hintansa väärti. On soittotuntumaltaan varmaan yksi lempikitaroistani ja jos joskus olisin oikeasti tyyriimpää kitaraa ostamassa, niin Schecter olisi kyllä hyvin varteenotettava vaihtoehto. On kyllä jäänyt välillä vähän vähälle soitolle, koska on vähän tuollainen hevijyrä (vaikka toimii kyllä sinänsä muissakin genreissä), eikä ole hirveästi sen tyylistä musiikkia tullut viime vuosina soiteltua. Vähän tosin mietin tuossa, että menisi sitten "loppuun asti" tuossa teemassa, eli pistäisi jotkut töykeän paksut kielet ja tiputtaisi johonkin naurettavan alhaiseen vireeseen puksuttelemaan, kun muuten on aikalailla E/Eb -vireessä kaikki nuo kepit.

GAS se siellä vaivaa. Omaan silmään tuo punainen, kolmas oikealta on aika pähee.
Mulle tosiaa neljäs skeba tulossa. Enhä mä mitää osaa soittaa mut kiva kun niitä on

Joo, enhän minäkään mitään oikeasti soittaa osaa. Lähes jokaisen kitaran ostamisen jälkeen vannon myös, että "tää on viimeinen, nyt en OIKEASTI tarvitse enää yhtäkään kitaraa", mutta sitten jotenkin siellä takaraivossa alkaa jossain kohtaa joku piru muistuttelemaan, että "ei oo muuten yhtäkään hollowbodyä valikoimassa...". Ei mahda mitään, tykkään ostella kitaroita ja tykkään soitella eri tyylisiä kitaroita, koska jotenkin ne kutsuvat/inspiroivat soittamaan vähän eri tavoin, erilaisista saundeista puhumattakaan.

Tuo punainen HSH "superstrato" on sarjan viimeisin tulokas, jonka ostamista olen miettinyt jo pitkään. Ensitunnelmat on kyllä eritäin positiiviset ja featurelista (paahdettu vaahterakaula, lukkovirittimet, 2-piste-tremolo, rosterinauhat jne.) on melkoisen lyömätön, varsinkin B-stockina tuo maksoi 325€. Omani oli myös jokseenkin virheetön, mutta muu tässä ketjussa ei ollut ihan yhtä onnekas oman Fusion III HB:nsa kanssa. Sellaista se elämä on "halpiskitaroiden" kanssa.

 

[R+L=J]

Varmaan on aiemmin ollut useasti jo juttua Aaron Marshallista tässä ketjussa soolobändinsä takia vähintään mutta pakko silti kiinnittää huomiota herran vierailusooloihin kuten esimerkiksi:


Jotenkin itelle käsittämätön melodisuus alusta loppuun niinku aina tämän herran sooloissa ja en malta odottaa että pääsen opettelemaan tätä, kuhan vähemmän laiskistuu
Itelle ihan parhaita sooloja mitä kukaan tehnyt vuosiin

 

[Mehtikkö]

Vähän oudompaa matskua tällä kertaa.

Yksittäiset osiot soljuvat tuossa varsin mukavasti, mutta minä en kuule tuossa juurikaan mitään "punaista lankaa", joka pitäisi teoksen kasassa/yhdessä. Ekalla kuuntelulla siirtymä 0:30 kohdilla töksähti, mutta parin kerran jälkeen ei niin paljoa. Mikäs siinä - mukavaahan musan värkkääminen on! Jostain kumman syystä tuo toi mielikuvia niistä paremmista pelimusiikeista c64/Amiga-kaudelta. En tiedä miksi.

 

[Kakapo]

Vähän oudompaa matskua tällä kertaa.

Suuren suuren katkaraputrilogian ensimmäinen osa vihdoin julkaistu. 15 vuoden takainen ja työstetty jatkuvasti. Joskus nauhoitin akustisella koko paskan. Sitä löytänyt enää mistään, eikä siitä vittuja tullutkaan, niin piti nöyrtyä ja tarttua sähkikseen. 15 vuotta sävellystä, tunti nauhoitusta (ja uudelleen säveltelyä), 15min miksaukseen ja 5min masteriin. Näin se vaan menee

Kaikenlaista tahtilajia. On 6/8, 3/8, 4/4, 11/16 ja soolo menee mukavassa 13/16 tahdissa. Unohtamatta tietenkään sävellajivaihteluita.

Kuten joku aiemmin mainitsi, että sooloilu jättää välinitämättömäksi, niin provosoiden itseni jättää välinpitämättömäksi kun vedetään aina 4/4 ja tutuista eestä, aasta tai deestä. Toki menet vetää C# vireeseen niin voi sanoa että soittaa C#m.

Suosittelen kovasti jos/kun omaa matskua vaikkapa tekee niin reippaasti vain mukavuusalueen ulkopuolelle tahtien ja sävellajien kanssa. Kehittää touhua todella paljon.

Hienoa soittoa, ja teknisesti vaativaa. Olen progressiivisen ja tavallaan vaikean musiikin ystävä. Progressiivinen ote on ilmaisunvapautta, eikä niinkään itsetarkoitus. Tekninen jyystö on korvissani samaa kuin noisecore. Noisecoressa on vain enemmän tahteja ja sävellajeja, jatkuvasti muuttuvassa rakenteessa.

Oman soittotavan ulkopuolelle menemisestä olen kuitenkin täysin samaa mieltä. Kun on tullut vedettyä joku tiukkaa plektrakättä vaativa biisi, seuraava onkin Dire Straitsin Brothers in arms. Knopflerin soiton pyöreys ja pehmeys on jotakin mistä oppia. Ja myös se, että Knopfler sanoi improvisoivansa aina hieman, ja hieman eri tavalla joka keikalla. Musiikki elää ilmaisusta. Tuo resonoi minussa erittäin vahvasti.

 

[Kakapo]

E-ei mulla ole ongelmaa...

Noh, onneksi sentään on halpa maku, koska noiden kitaroiden yhteenlasketulla hinnalla (n. 2500€) saisi hädintuskin yhden MiA Fenderin tai Gibsonin.

Monta kertaa olen jo jonkun vähemmälle soitolle noista jääneen meinannut myydä, mutta joka kerta myyntituomion saaneen kitaran käteen napatessani huomaankin edelleen tykkääväni kitarasta todella paljon ja lähinnä ihmettelen miksi en ole soittanut sitä enempää. Eihän sitä enää sitten kehtaa myydä...

Mulla on nyt itselleni sopiva setti, neljä sähköskittaa+kaksi akkaria. Kaikki sopivat käteen, mutta eri tavoilla. Ovh-hinnoilla mulla ei olisi ollut noihin varaa, mutta etsin, ostin, myin ja vaihdoin.

Ekan ovh-hinnaltaan 1,4k€ skitan jälkeen aloin huomaamaan niitä pieniä eroja, jotka eivät ole välttämättä sen hinnan arvoisia. Soittajana olen kuitenkin niin rajallinen, että otan vastaan kaiken avun, jota soitin tuo.

 

[Ad_Astra]

Hienoa soittoa, ja teknisesti vaativaa. Olen progressiivisen ja tavallaan vaikean musiikin ystävä. Progressiivinen ote on ilmaisunvapautta, eikä niinkään itsetarkoitus.

Näinhän se on. Itsekin useimmiten teen perus 4/4 huttua enkä sinänsä progesta välitä. Omissa arkistoissa on Guitar Pro -tiedostoina tosi iso kasa kaikenlaista tehtynä vuosien varrella. On pätkiä ja on kokonaisia biisejä.
Sitten kun ei keksi mitään järkevää, kaivaa jonkun esiin mistä voisi itse hyötyä harjoittelemalla ja nauhoittamalla. Valmis tuotos ulos ja uutta kehiin. Tuokin biisi on varmaan semmoinen mikä voi kuulostaa väkisin väännetyltä,
ja sitähän se oikeastaan onkin kikkailujen vuoksi. Toisaalta, itsellä kun sekin on ollut kovalevyllä/takaraivossa vuosia, niin siihen niin tottunut ettei tunnu kummemmalta.

Mun paras treeni on aina ollut sitä että tekee niin vaikeita biisejä tai ottaa omien taitojen äärirajoilla (tai niiden ulkopuolella) olevia biisejä ja vetää ne nauhalle.

 

[pappatech]

Oon koittanu olla eri myyntifoorumeilla hereillä, jos sattus tulee joku hyvä halpa tele / palatele tarjolle. Jos ois saman laatuinen aihio kuin tuossa mun Jammussa, niin max muutaman satkun remontilla vois saada tosi hyvän pelin, eikä tarvis käyttää sit mitään nelinumeroisia summia uuteen laadukkaampaan soittimeen.

Enkä siis yhtään tiedä, mitä mää telellä edes teen, mutta jostain se on ny jääny päälle, että tele tarvii saada samoin kuin jazz masteri

 

[BongisKhan]

Oon koittanu olla eri myyntifoorumeilla hereillä, jos sattus tulee joku hyvä halpa tele / palatele tarjolle. Jos ois saman laatuinen aihio kuin tuossa mun Jammussa, niin max muutaman satkun remontilla vois saada tosi hyvän pelin, eikä tarvis käyttää sit mitään nelinumeroisia summia uuteen laadukkaampaan soittimeen.

Mnetissähän/Facebookin soittinkirppiksellä on se yks heppu, joka kasailee puoliammattimaisesti palastratoja- ja telejä erilaisilla konfiguraatioilla. Ilmeisesti monet ovat olleet aika tyytyväisiä. En nyt tosin tähän hätään löytänyt yhtään ilmoa esimerkiksi.

Enkä siis yhtään tiedä, mitä mää telellä edes teen, mutta jostain se on ny jääny päälle, että tele tarvii saada samoin kuin jazz masteri

Pystyn samaistumaan, kärsin nimittäin pitkään samasta oireyhtymästä. Kuten tuosta edellä poustatusta kuvasta näkyy, kitaroita löytyy vähän joka lähtöön, mutta tuo Tele on kyllä jotenkin se kitara joka eksyy varmaan kaikista säännöllisimmin kouraan. Lähes aina jos menen soittamaan kitaraa, mutta ei ole mielessä jotain tiettyä kitaraa, genreä tai biisiä jota haluan juuri sillä hetkellä soittaa, niin jotenkin se on tuo tele mikä sieltä käteen tarttuu. Jotenkin viehättää vain tuo kursailematon suoraviivaisuus ja monipuolisuus, plus pidän edelleen telecasterin geneeristä kaulamikkisaundia about parhaana yksittäisenä kitarasaundina mitä maailmasta löytyy. Jotain maagista sitä vaan on tuommoisessa "työmieskitarassa", jota voit käyttää vaikka astalona kesken keikan ja jatkaa samantien soittoa ilman, että kitara on edes mennyt epävireeseen.

 

[pappatech]

Mnetissähän/Facebookin soittinkirppiksellä on se yks heppu, joka kasailee puoliammattimaisesti palastratoja- ja telejä erilaisilla konfiguraatioilla. Ilmeisesti monet ovat olleet aika tyytyväisiä. En nyt tosin tähän hätään löytänyt yhtään ilmoa esimerkiksi.

Muistan tapauksen. Olikohan nimimerkki jotain "joppejoo" tai jotain sinne päin. Oon katellutkin noita, mutta ei oo tullu vielä tartuttua.

Ja joo, noita Telejä on kehuttu mm. niissä Kelankin videoissa hyviksi yleiskitaroiksi ja juuri tuosta, että pitävät viikon virettä, vaikka kohtelee miten. Miksei tuommosta kitaraa omistaisi. Ja noissa ilm. kuitenkin se oma soundinsa esim. sointuja hakatessa jne.

Tarvii vaan jatkaa tähystämistä ja iskeä, kun löytyy sopiva.

 

[pappatech]

plus pidän edelleen telecasterin geneeristä kaulamikkisaundia about parhaana yksittäisenä kitarasaundina mitä maailmasta löytyy

Napataan tää vielä eri lainaukseen. Tykkään joo itekin sekä telen että straton kaulamikkisoundista.

Mihin havahduin vasta aika hiljattain, varmaan jonkun rig rundown -videon takia, niin koko hemmetin Rage Against The Machinen tuotanto on vedetty tolla telen kaulamikillä

Ittee vaan ehkä houkuttelis myös ne mallit, joissa on humppari kaulassa.. Toisaalta noita humpparikitaroitakin on jo pari, että ehkä se sais olla vaan ihan perinteinen sinkku + sinkku -tele..

 

[Ad_Astra]

Telecasterit on semmoisia papparaiskitaroita ja rumia kuin mitkäkin. Ihan kivoja soittaa mutta tähän huusholliin ei sellaista rumilusta ikuna tule. Sama SG mallin luutut.

Sinkkumikki siinä 24. nauhan kohdalla on kyllä nanna ääni. Vielä parempi kanteen ruuvatun keskimikin ja kaulamikin yhteisasento.

24. nauhaisilla kitaroilla homma ei vaan ole sama. Toki humpparikitaroilla, missä puolitus, saa kivoja ääniä aikaan kun kaulahumpparin kääntää ylösalaisin. Varsinkin Ibanezeissa monesti
puolitus pitää sen lähempänä tallaa olevan puolen kalamikistä päällä. Eli kääntää ympäri ja väliasento, niin hjuva tulee.

Joku voisi keksiä sähkiksen, missä on otelautaan upotettu mikki 12. nauhan kohdalla. Eron huomaa ihan sähköittäkin soittelemalla eri huiluäänien kohdalta avoimia kieliä.

 

[Markqq]

Amon Amarthilla jatkuu. Alkuun meinas heti pudota rytmistä ko piti arpoa päässä sekunteja milloin biisi lähtee

Spoileri: Amon Amarth - Live For The Kill

 

[BongisKhan]

Napataan tää vielä eri lainaukseen. Tykkään joo itekin sekä telen että straton kaulamikkisoundista.

Mihin havahduin vasta aika hiljattain, varmaan jonkun rig rundown -videon takia, niin koko hemmetin Rage Against The Machinen tuotanto on vedetty tolla telen kaulamikillä

Ittee vaan ehkä houkuttelis myös ne mallit, joissa on humppari kaulassa.. Toisaalta noita humpparikitaroitakin on jo pari, että ehkä se sais olla vaan ihan perinteinen sinkku + sinkku -tele..

Joo sama homma, straton kaulamikkisaundi on kyllä myös legendaarinen, mutta yllätyin itsekin miten paljon se eroaa telen vastaavasta. Voisi kuvitella että muuten monilta spekseiltään varsin samanlaisten kitaroiden yksikelaiset kaulamikit kuulostaisivat suunnilleen samalta, mutta telen kaulamikin saundi on (ainakin omassani) jotenkin heleämpi ja avarampi, kun taas straton on hieman tummempi. Jännä myös, että tallamikissä homma menee taas just toisinpäin, eli itse pidän straton tallamikkiä tone täysin auki yleensä saundiltaan vähän turhankin pistävänä, kun taas telessä tallamikki on jotenkin vähän pyöreämpi ja sellaisenaan käyttökelpoisempi. Monethan hommaa telen puhtaasti sen tallamikin takia ja onhan se legendaarinen rokkisaundi, mutta itselle kaulamikki on kuitenkin se homman juju ja pidän suorastaan rikollisena humbuckerin laittamista telen kaulaan.

Itsellähän oli tuossa omassa jonkun aikaa hot rail- tyylinen kapea humbucker tallassa, mutta en oikein digannut sen saundista. Vasta myöhemmin tajusin, että se johtui kyllä varmaan osittain siitä, että en vaihtanut potikoita alkuperäisistä 250k -> 500k, jolloin saundi jäi humbuckerille turhan tummaksi.

Telecasterit on semmoisia papparaiskitaroita ja rumia kuin mitkäkin. Ihan kivoja soittaa mutta tähän huusholliin ei sellaista rumilusta ikuna tule. Sama SG mallin luutut.

Noh, aika papparainenhan tässä alkaa itsekin olemaan.

Toisaalta kyllähän noita legendaarisia telemiehiä löytyy myös kaikenmaailman punk-piireistä sun muista.

24. nauhaisilla kitaroilla homma ei vaan ole sama. Toki humpparikitaroilla, missä puolitus, saa kivoja ääniä aikaan kun kaulahumpparin kääntää ylösalaisin. Varsinkin Ibanezeissa monesti
puolitus pitää sen lähempänä tallaa olevan puolen kalamikistä päällä. Eli kääntää ympäri ja väliasento, niin hjuva tulee.

Joku voisi keksiä sähkiksen, missä on otelautaan upotettu mikki 12. nauhan kohdalla. Eron huomaa ihan sähköittäkin soittelemalla eri huiluäänien kohdalta avoimia kieliä.

Itse tosiaan hommasin tossa tuon humbucker-single-humbucker superstraton ja yllätyin siitä kuinka paljon olen tykästynyt tuon 2 ja 4 positioiden saundeihin silloin kun ne humpparit EI ole puolitettu. Nuo out-of-phase saundit kun on helposti tosi ylä-äänivoittoisia ja turhankin "quacky", mutta tuossa tapauksessa humppari pyöristää saundia kivasti.

Toi on kyllä jännä miten monet vihaa coil splitattuja humbuckereita, koska ne eivät kuulosta täysin samalta kuin "aidot" yksikelaiset mikit. Itse kyllä tykkään tuosta splittisaundista nimenomaan sen omaleimaisuuden takia ja käytän sitä usein ihan tietoisesti nauhoituksissa, koska sillä saa sellaisen jännän tavallaan "ultrasteriilin studiosaundin" mitä kuuli varsinkin monilla 80-luvun loppupuolen levyillä.

 

[pappatech]

Joo sama homma, straton kaulamikkisaundi on kyllä myös legendaarinen, mutta yllätyin itsekin miten paljon se eroaa telen vastaavasta. Voisi kuvitella että muuten monilta spekseiltään varsin samanlaisten kitaroiden yksikelaiset kaulamikit kuulostaisivat suunnilleen samalta, mutta telen kaulamikin saundi on (ainakin omassani) jotenkin heleämpi ja avarampi, kun taas straton on hieman tummempi. Jännä myös, että tallamikissä homma menee taas just toisinpäin, eli itse pidän straton tallamikkiä tone täysin auki yleensä saundiltaan vähän turhankin pistävänä, kun taas telessä tallamikki on jotenkin vähän pyöreämpi ja sellaisenaan käyttökelpoisempi. Monethan hommaa telen puhtaasti sen tallamikin takia ja onhan se legendaarinen rokkisaundi, mutta itselle kaulamikki on kuitenkin se homman juju ja pidän suorastaan rikollisena humbuckerin laittamista telen kaulaan.

Itsellähän oli tuossa omassa jonkun aikaa hot rail- tyylinen kapea humbucker tallassa, mutta en oikein digannut sen saundista. Vasta myöhemmin tajusin, että se johtui kyllä varmaan osittain siitä, että en vaihtanut potikoita alkuperäisistä 250k -> 500k, jolloin saundi jäi humbuckerille turhan tummaksi.

Jonkun verran puhutaan, miten jotkut telet on enemmän perinteiseen kantrimaailmaan (löytyy sitä "twangia") ja jotkut taas sitten enemmän rokkipuolelle. En oo oikein saanu selvyyttä, että mikeistäkö tuo on kiinni vai mistä, mutta tarvii varmaan jollain tasolla selvittää, ennen kuin ostaa, koska enemmän se tommonen rokkipeli pitäs itelle olla.

Mikeistä ja soundeista, niin en osaa sanoa, miten paljon se on kitarasta (ja esim. sen soitinpuista) kiinni.. Oon huomannu samaa, että yksikelaisella straton tallamikillä ei oo tyypillisesti mitään käyttöä (ainakaan millään puhtaalla soundilla), mutta tuo Tokai on jotenkin tosi paksun kuuloinen joka asennossa. Siinä toki paksumpi kielisettikin, mutta tein just vähän semmoisen muilla kitaroilla kirskuvan soundin (joku mikä lie kompura + tubescreamer + joku bluetone-mallinnus + jousikaiku), joka natsaa taas tuon Tokain ja erityisesti sen kaulamikin kanssa hienosti.

Vähän karkaa teleistä ohi, mutta jännästi tuntuu menevän soundipolitiikka noissa mun kitaroissani. Toi Tokai ja ESP / LTD vähän semmoisia, että kaikkia soundeja saa ruuvata sillä ajatuksella, ettei ois liian tummia / tunkkaisia (tyyliin bassoja alas ja trebleä ja presenceä ylös). Jammu tuntuu soivan kaikkein eniten suoraan hyvin ilman mitään ruuvauksia ja toi tuore customi taas vaatii ruuvausta toisin päin, ettei soundit ois liian kirkkaita eli nyt oon sit tallennellu uusiksi vanhoja soundeja, joista oon nostellu vuorostaan bassoja ylös ja pudottanu trebleä ja presenceä alas

Mut joo, tarvii päästä käpistelemään noita telejä, että sais vähän parempaa käsitystä niistä, ja soittelemaan jonkun vahvarinkin kautta.

 

[Ad_Astra]

Toi on kyllä jännä miten monet vihaa coil splitattuja humbuckereita, koska ne eivät kuulosta täysin samalta kuin "aidot" yksikelaiset mikit. Itse kyllä tykkään tuosta splittisaundista nimenomaan sen omaleimaisuuden takia ja käytän sitä usein ihan tietoisesti nauhoituksissa, koska sillä saa sellaisen jännän tavallaan "ultrasteriilin studiosaundin" mitä kuuli varsinkin monilla 80-luvun loppupuolen levyillä.

Eipä ole tullut vastaan vihaa noita vastaan. Ehkä roikun väärillä foorumeilla ja on jotain tdpri:n korkinhaisteluketjuja.

En tiedä mihin levyihin viittaat, mutta moni ultrasteriili soundi ainakin tuolla papparock puolella tuli Rockman/Gallien Krueger/Ada MP1 akselilla. Joista ADA soi varmaan puolilla säröistä. Kaiken maailman Skid Row, White Lionit yms yms. GK:t soi myös Quuensrychestä Maideniin, Bon Jovilla yms. yms. kasarilla. Oli jopa Gilmourillakin GK käytössä.

 

[Eman Resu]

coil splitattuja humbuckereita

En oo koskaan diggannut toista omassa, 1987 vuoden Ibanez (Roadstar II Pro) 540S:ssä, koska kun volumen painaa alas & puolittaa sen = Hurrrrrrrrinaa. Ja koska sen yksikelaiset (IBZ/USA C2?) ovat "noiseless".

 

[pappatech]

Riippuu varmaan tietty eka kitarasta ja sen mikkikombinaatiosta, mutta niin kuin olen tainnu sanoakin, niin Musarin JPXI:ssä (crunchlab + liquifire) oli mahtava splitattu keskiasento (sisemmät kelat molemmista humppareista). Kaulamikki itekseen splitattuna semmonen ihan ok ja käyttökelpoinen, mutta ei kyllä minusta sitä, mitä straton kaulamikkisoundia hakeva haluaa.

Noi Fishmanin classicit splittaantuu kai ihan ok kanssa, mutta niissä on vaan joku semmonen sävy, joka ei itelle toimi, jos tarvii stratomaailmaa kohti mennä, ts. tuo kitara jää noissa hommissa viimeiseksi.

Tästä tuoreesta customista ei uskalla sanoa vielä mitään, kun rupesin säätään noiden korkeuksien kanssa yms., että tarvii kattoa eka paikat ja sen jälkeen presetit, että osaa sanoa, miten tuo toimii missäkin tarpeessa.

muoks.

Jaa, kuin taikaiskusta tuli vastaan fabossa tämmönen:

Tarvii kokeilla tuohon suuntaan, kun ei enää mitään hajua miten noi oli sepältä. Mieluummin säätäis vaan sit soundipäässä.

 

[Ad_Astra]

Uutta biisiä pukkaa. Vasta eka nauhoitusyritys menossa ja vaihteeksi hieman simppelimpää, mutta outouksia löytyy

Spoileri: Kuva Studio One sessiosta

 

[Rokkijani]

Uutta biisiä pukkaa. Vasta eka nauhoitusyritys menossa ja vaihteeksi hieman simppelimpää, mutta outouksia löytyy

Spoileri: Kuva Studio One sessiosta

Biisien tekeminen, nauhottaminen ja loppuun saattaminen on kyllä parasta. Itse en treeniä treenin vuoksi jaksa kuin harvoin niin minun pitää huijata itseäni ja tehdä vaan biisejä. Tulee samalla erilaista harjoitusta ja oppia ilmaisemaan itseään/tuntojaan musiikin kautta. Kovereita jaksan todella harvoin tehdä, mutta pitäisi koittaa tehdä edes muutama vuodessa. Koko viikonloppu meni itsellä säveltäessä ja säätäessä.

Joskus vieläkin jään hämmästelemään, miten kivaa ja suuria mahdollisuuksia sisältävää nykyään ihan kotona musiikin tekeminen on eikä tarvitse porho olla.

 

[Ad_Astra]

Biisien tekeminen, nauhottaminen ja loppuun saattaminen on kyllä parasta. Itse en treeniä treenin vuoksi jaksa kuin harvoin niin minun pitää huijata itseäni ja tehdä vaan biisejä. Tulee samalla erilaista harjoitusta ja oppia ilmaisemaan itseään/tuntojaan musiikin kautta. Kovereita jaksan todella harvoin tehdä, mutta pitäisi koittaa tehdä edes muutama vuodessa. Koko viikonloppu meni itsellä säveltäessä ja säätäessä.

Näinhän se.

Itselläni silloin kun kausi on menossa, tulee nopeasti sävellettyä kokonaisuuksia. Ongelma vaan on ajan puute. Guitar Prolla näitä tulee tehtyä ja soittelut on oikeasti 15-30min päivässä. Itselläni unirytmi on sellainen, että herää joskus 5:30 - 6:00 ja tuolloin tulee nauhoiteltua ehkä sen puoli tuntia ennen aamutoimia ja töihin lähtöä. Viikonloppuisin joskus on aikaa kun perhe häipyy muualle niin voikin jonkun tunnin jaksaa kunnes löhöää sohvalla ja tuijottaa suoratoistoja.

Itselläni tosiaan se tehokkainen treeni soittamiseen ja säveltämiseen tulee juurikin tuosta ajan käytön kohdentamisesta. Pitää saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tulos ja vielä kun koittaa tehdä ns. vaikeaa musiikkia, niin saa välillä kirota niin perkuleesti. Kun säveltää ilman että kitara on kourassa sillä ajatuksella, miten oikeasti soittaisi, niin tulee tehtyä sen verran erikoisia kuvioita että menee herkästi sormi suuhun.

Itsellä paha tapa, että näitä kun tekee niin koittaa vielä jokaiseen keksiä tehdä jotain mitä ei ole aiemmin ollut. On sitten uutta soittotekniikkaa, uutta sävellajia, erikoisia aika-arvoja jne. Väkisinkin on sormet/aivot koetuksella.

Siinä vaiheessa ei paljoa kiinnosta kamarunkkaus, mikä voisi olla parempi mikki ja tonepotikan konkan arvot tai oisko mikki parempi hyttysen kikkelin verran alempana. Hyvä kun jaksaa edes tsekata onko kitara vireessä kunnes nauhoitus on jo puolessa välissä menossa.

EDIT: Covereita tulee nyt välillä tehtyä, mutta ne sijoittuvat lähinnä niihin "kuiviin kausiin" kun ei jaksa itse sävellellä tai rakentaa aihioita. Tällöinkin tottavie valitaan liian vaikeita biisejä, tai otetaan vaikeahko biisi ja nopeutetaan sitä

 

[Rokkijani]

Näinhän se.

Itselläni silloin kun kausi on menossa, tulee nopeasti sävellettyä kokonaisuuksia. Ongelma vaan on ajan puute. Guitar Prolla näitä tulee tehtyä ja soittelut on oikeasti 15-30min päivässä. Itselläni unirytmi on sellainen, että herää joskus 5:30 - 6:00 ja tuolloin tulee nauhoiteltua ehkä sen puoli tuntia ennen aamutoimia ja töihin lähtöä. Viikonloppuisin joskus on aikaa kun perhe häipyy muualle niin voikin jonkun tunnin jaksaa kunnes löhöää sohvalla ja tuijottaa suoratoistoja.

Itselläni tosiaan se tehokkainen treeni soittamiseen ja säveltämiseen tulee juurikin tuosta ajan käytön kohdentamisesta. Pitää saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tulos ja vielä kun koittaa tehdä ns. vaikeaa musiikkia, niin saa välillä kirota niin perkuleesti. Kun säveltää ilman että kitara on kourassa sillä ajatuksella, miten oikeasti soittaisi, niin tulee tehtyä sen verran erikoisia kuvioita että menee herkästi sormi suuhun.

Itsellä paha tapa, että näitä kun tekee niin koittaa vielä jokaiseen keksiä tehdä jotain mitä ei ole aiemmin ollut. On sitten uutta soittotekniikkaa, uutta sävellajia, erikoisia aika-arvoja jne. Väkisinkin on sormet/aivot koetuksella.

Siinä vaiheessa ei paljoa kiinnosta kamarunkkaus, mikä voisi olla parempi mikki ja tonepotikan konkan arvot tai oisko mikki parempi hyttysen kikkelin verran alempana. Hyvä kun jaksaa edes tsekata onko kitara vireessä kunnes nauhoitus on jo puolessa välissä menossa.

Minulla on paljon aikaa, kun yksin elelen eikä työt/opiskelut onneksi vie mehuja liikaa. Kavereille olenkin selittänyt, että vaikka aikaa on reilusti niin silti se ei tarkoita auvoista luomisen jatkuvaa virtaa. Joskus nimittäin paljon aikaa, on tuloksena sama kuin ei aikaa ollenkaan. Kuten puhuitkin tuosta kohdentamisesta.

Joo, itse olen samanlainen. Ei mitään hajua mikeistä ym. hommista. Toisia ne kiinnostaa eikä siinä pahaa ole. Minä olen liian haaveileva maalailija niihin juttuihin.

 

[Ad_Astra]

Minulla on paljon aikaa, kun yksin elelen eikä työt/opiskelut onneksi vie mehuja liikaa. Kavereille olenkin selittänyt, että vaikka aikaa on reilusti niin silti se ei tarkoita auvoista luomisen jatkuvaa virtaa. Joskus nimittäin paljon aikaa, on tuloksena sama kuin ei aikaa ollenkaan. Kuten puhuitkin tuosta kohdentamisesta.

Joo, itse olen samanlainen. Ei mitään hajua mikeistä ym. hommista. Toisia ne kiinnostaa eikä siinä pahaa ole. Minä olen liian haaveileva maalailija niihin juttuihin.

Sillä mennään mitä on eikä soitto kamoilla parane. Entisaikaan kitarat rakennettiin siitä mitä löytyi ja studio aika niin kallista että kunhan joku soundi oli niin se riitti.

Satriani teki surfing with the alienin jollain paskalla kitaralla joka ei pysynyt vireessä, kamat hajoili kesken kaiken ja jotain satasen Gorilla vahvaria kun ei muuta ollut tilapäisesti, zoomia yms. Ei ole levy soundillisesti huippua mitta eipä se legendaarinen levy soundien takia olekaan vaan ne jutut on ihan jossakin muualla.

 

[Markqq]

Arch Anemyn The Eagle Flies Alone on kokonaisuudeltaan sellainen biisi, jossa tulee paljo treeniä ja sopivalla tahdilla. Tuon biisin soolo on varmaa ensimmäisiä pidempiä joita jaksan oikeesti treenaa alusta loppuun. Tästä jo vähä pätkää:

VID_20230226_144730.mp4

MP4 File

1drv.ms

Hieno biisi kaikenkaikkiaan.

PS: Suosittelen lataa tuon filun. Onedrivessa ku katsoo noita videoita niin se "pätkii".

 

[Ad_Astra]

Tämmöinen kikkare siitä tuli sitten. Alkuriffin keksinyt joskus ja muuten rakennettu viime sunnuntaista alkaen ja tänään pikaisesti
nauhoitettu





Kohokohtana varmaan ekaa kertaa tuommoinen hassumpi täpping-tilu meni aika kohdilleen sen kanssa mitä iskin nuotteja softaan.
About 02:16 kohdasta tämä:

Ja lopun harmoniat pitää nostaa

 

[Markqq]

^ Pitäs varmaa iteki tuo Guitar Pro hommata. Tässä covereita soitellessa ja muuten biisejä treenanneena tulee vähä väliä joku kiva riffi mielee minkä vois taltioida ylös. Tuossa ohjelmassa on vissii aika kiva laittaa ylös ideoita.

 

[Ad_Astra]

^ Pitäs varmaa iteki tuo Guitar Pro hommata. Tässä covereita soitellessa ja muuten biisejä treenanneena tulee vähä väliä joku kiva riffi mielee minkä vois taltioida ylös. Tuossa ohjelmassa on vissii aika kiva laittaa ylös ideoita.

On ihan ok ja nopea. Toki kannattaa nuotteja ja aika arvoja opetella niin helpottuu huomattavasti. Näissä on mukana joku oma soundi pankki mutta itse käytän GM soundeja kun ovat selkeät.

Guitar Pro 8 taitaa sen 50-60e maksaa. Seiskaa mä käytän vaikka kasikin on koneella. Pitäisi siirtyä hiljalleen siihen.

 

[Ad_Astra]

IK Multimedian ToneX pedaalia taidetaan monessa paikassa jo ylistää tarkimmaksi captureiden tekijäksi. Toki tuossa ei muuta olekaan, eikä tarkoituskaan olla.



Tuo ToneX löytyy softana mulla ja saman tapainenhan on TH-U:n RigPlayer.

Sinänsä ihan kivoja nuo, kunhan ei nappeihin koske. Kuitenkin capture on aina capture, eikä sillä oikein ole tekemistä oikeiden vahvareiden kanssa.
Eli niillä kaappauksilla on vain se tietty snapshot ja sitten jos erehtyy kääntämään jotain nupikkaa, niin ollaan jo jossain muualla.

Itsehän olen enemmän mallintavan ystävä, kun vahvarimallin namiskat reagoi samalla tavalla kuin oikeakin vahvistin. Näihin eroihin varmaan pohjautui väittely
jossain vaiheessa mihin asentoihin niitä namiskuukkeleita laittaa.

 

[pappatech]

Nappasin trialin tuosta Neuralin uudesta Mesa Mark IIC+ plugarista. En jaksanut testailla kuin pienen hetken eilen väsyneenä, mutta tarvii viikonloppuna koittaa perehtyä enemmän. Yks varsin makea liidisoundi sieltä jo löyty customille pikku säädöillä.

Muita havaintoja vermeistä, niin käytin tota LTD Eliteäkin taas sylissä ja oon tota ollut jossain vaiheessa myymässäkin, mutta ei oo kyllä mitään järkeä. Huomas taas pikku tauon jälkeen miten hyvä kitara tuo on, ts. miten hyvin toi soi akustisesti, miten hyvin toi pitää kelluvalla tallallakin vireen moniäänisissä bendeissä, miten hyvin soi kaikilta nauhoilta jne. Rahaa vaan palais ja hirvee vaiva löytää yhtä hyvää. Noi Fishmanit on mun makuuni vähän haitarista, mutta tarvis vaan käyttää aikaa ja rakennella tuolle soundit.

Ja soittoläksynä pitäs opetella bossanovaa. Sointuhommia ja tota bossanovan rytmiikkaa katottiin viimeksi. Ei ois varmaan tullu itekseen soitellessä mieleen alkaa bossanovaa reenaan

 

[Laquel]

Valikoima laajeni tänään Chapmanilla. Piti saada d standard/droppi c hommiin vehje ja totesin että Gibson skaalaseen pitää laittaa niin järjettömät vaijerit että se tuntuu hyvältä soittaa mutta tollanen LP mallinen ois kuitenki kiva niin tossa on nyt 25.5" skaala noi SD:n Pegasus/sentient mikit on kyllä hyvä kombo. Kuulostaa myös splitattuna yllättävän hyvältä etenkin toi kaula.

 

[tietokonerikki]

Näinhän se.

Itselläni silloin kun kausi on menossa, tulee nopeasti sävellettyä kokonaisuuksia. Ongelma vaan on ajan puute. Guitar Prolla näitä tulee tehtyä ja soittelut on oikeasti 15-30min päivässä. Itselläni unirytmi on sellainen, että herää joskus 5:30 - 6:00 ja tuolloin tulee nauhoiteltua ehkä sen puoli tuntia ennen aamutoimia ja töihin lähtöä. Viikonloppuisin joskus on aikaa kun perhe häipyy muualle niin voikin jonkun tunnin jaksaa kunnes löhöää sohvalla ja tuijottaa suoratoistoja.

Itselläni tosiaan se tehokkainen treeni soittamiseen ja säveltämiseen tulee juurikin tuosta ajan käytön kohdentamisesta. Pitää saada mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tulos ja vielä kun koittaa tehdä ns. vaikeaa musiikkia, niin saa välillä kirota niin perkuleesti. Kun säveltää ilman että kitara on kourassa sillä ajatuksella, miten oikeasti soittaisi, niin tulee tehtyä sen verran erikoisia kuvioita että menee herkästi sormi suuhun.

Itsellä paha tapa, että näitä kun tekee niin koittaa vielä jokaiseen keksiä tehdä jotain mitä ei ole aiemmin ollut. On sitten uutta soittotekniikkaa, uutta sävellajia, erikoisia aika-arvoja jne. Väkisinkin on sormet/aivot koetuksella.

Siinä vaiheessa ei paljoa kiinnosta kamarunkkaus, mikä voisi olla parempi mikki ja tonepotikan konkan arvot tai oisko mikki parempi hyttysen kikkelin verran alempana. Hyvä kun jaksaa edes tsekata onko kitara vireessä kunnes nauhoitus on jo puolessa välissä menossa.

EDIT: Covereita tulee nyt välillä tehtyä, mutta ne sijoittuvat lähinnä niihin "kuiviin kausiin" kun ei jaksa itse sävellellä tai rakentaa aihioita. Tällöinkin tottavie valitaan liian vaikeita biisejä, tai otetaan vaikeahko biisi ja nopeutetaan sitä

Tohon "kaman runkkaus" eihän sitä tarvitse tehdäkään, kun tekee tietokoneella eli periaatteessa pärjäisi yhdellä hyväsoittoisella kitaralla.
Mutta kitarat ovat hienoja ja keikoilla monet vielä tykkäävät perinteisimmillä laitteilla soitella. Jotkut osaavat säätää kamansa todella hienon kuuloisiksi. Tavallaan menee yksi osa hommasta pois, koska suuntaus nyt vaan näyttäs noihin mallintaviin menevän. Monet pitävät hyvänä, jotkut vielä tykkäävät perinteisillä.

Biisien tekokin on selkeästi murroksessa, se on niin paljon halvempaa kamojen osalta ja sitä kautta tekijöitä on "myyntimielessä" aivan liikaa. Suomessa on paljon muusikoita, jotka ovat todella hyviä eivätkä silti pääse pinnalle.
Toisaalta nyt sitten useampi voi kokea sen onnistumien tunteen, kun on saanut luotua jotain sieluun tunkeutuvaa ja parhaimillaan
kuulijansa kyyneliin.

Oon täällä muutaman kerran ottanut Roksmith 2014 ohjelman esiin (peli/soitonopetteluohjelma).
-Siitä ollaan tekemässä uutta versiota ja yhtenä tekijöistä on ohjelmatalo Helsingissä, on jossain esitestivaiheessa ja joutuu tekemään salassapitosopparin.

 

[Ad_Astra]

Biisien tekokin on selkeästi murroksessa, se on niin paljon halvempaa kamojen osalta ja sitä kautta tekijöitä on "myyntimielessä" aivan liikaa.

Taltionti, tallentaminen ja muokkaus halvempaa ja helpompaa kuin koskaan - se on totta. Mutta sekin on vain kuorrute. Musiikin teko on aina ollut halvimmillaan kynän ja paperin kanssa. Monet ovat sillä pärjänneet
ja monia isoja tuotoksia on sen perusteella tehty, mitä joku on kirjannut paperille. Vähän kuin tuolla kirjoittamisen maailmassa. Kirjojenkin teko on helpompaa kun on paremmat tekstieditorit kuin koskaan, eikös?

Just tuossa viikolla kävin penkomassa kirjastossa partituureja. Selailin vain niitä ja katselin missä näyttää mielenkiintoiselta, jos sieltä saisi pöllittyä hyviä ideoita ja vinkkejä. Ei siinä tarvita tappiinsa hiottua massatuotantoa,
että tietää mikä on hyvää.

Myös loputtomat mahdollisuudet ovat sellainen kaninkolo, että hirvittää. Rajoja jos ei aseta tai aseteta, niin vaikea saada mitään aikaan. Tällöin joutuu väkisinkin soveltamaan sekä kokeilemaan ja jopa hieman vaarallisuuden tunnetta.
Oli sitten käytössä vain kahdeksan raitaa koko biisiin ja joutuu miettimään miten bounssailee mitä minnekin. Tai "15min aikaa ja vedät nyt jotain ja sillä mennään. Ai niin, tuo sun laite hajosi, eli käytä tätä". Monta teoksen parasta juttua
on syntynyt juuri sen paineen alla, että nyt tää pitää tehdä, oli tilanne mikä hyvänsä. Näistä voi tulla jopa niitä asioita mitkä muistetaan. Vähän niinkuin leffapuolella ottojen pelastukset improvisaatiolla kun tuleekin joku odottamaton juttu.

Välineiden puute ei ole rajoite. Saa kyllä aikaan mitä vain jos on saadakseen. Myös vaikka olisi laitetta ja vempainta joka suuntaan, aikaa ja rahaa kuin roskaa, niin jos ei saa aikaan, niin ei saa aikaan. (Tästä tuli jotenkin mieleen Wintersunin Jartsa )

Omissakin tekeleissä on välillä vaikka mitä mokaa ja perseelteen vedettyä. En vaan jaksa siitä välittää. Teen jonkun biisin ja vetelen sen nauhalle mahdollisimman ripeästi ja sitten siirryn seuraavaan ja seuraavalla viikolla ei edes muista mitä edellisellä
teki. Välillä harmittaa jälkikäteen että ois pitänyt se ja se vetää vähän paremmin, mutta aivan sama. Ei se sävellyksen ydin sieltä miksikään muutu jos joku kohta on vähän heikommin taltioitu.

 

[pappatech]

Valikoima laajeni tänään Chapmanilla. Piti saada d standard/droppi c hommiin vehje ja totesin että Gibson skaalaseen pitää laittaa niin järjettömät vaijerit että se tuntuu hyvältä soittaa mutta tollanen LP mallinen ois kuitenki kiva niin tossa on nyt 25.5" skaala noi SD:n Pegasus/sentient mikit on kyllä hyvä kombo. Kuulostaa myös splitattuna yllättävän hyvältä etenkin toi kaula.

Millainen kaula noissa on? Ja millaiset fiilikset laadusta?

Toi on yksi merkki kanssa, joita ois muusikoiden netin torilla helposti napattavissa, mutta en oo toistaiseksi uskaltanut. Jos siis pitää nyt kuitenkin saada takas joku LP-mallinen.

 

[Laquel]

Millainen kaula noissa on? Ja millaiset fiilikset laadusta?

Toi on yksi merkki kanssa, joita ois muusikoiden netin torilla helposti napattavissa, mutta en oo toistaiseksi uskaltanut. Jos siis pitää nyt kuitenkin saada takas joku LP-mallinen.

Kaula on tässä paksuudeltaan aika sama ku Fender modern c. Takaa paahdettua vaahteraa eli miellyttävän matta. Nauhoissa ei mitään huomautettavaa ja tässä mallissa ne on rosteria. Noi hipshotin lukkovirittimet on törkeän smoothiet kanssa.

Varmaan kuitenki kannattaa koesoittaa se yksilö. Tää oli musamaaiomasta poistossa about tonnin

 

[Disfear]

Hammettin nimikkomallisto laajenee KH-V:llä.

Products - Kirk Hammett - The ESP Guitar Company

One of the world's leading manufacturers of high quality guitars and basses.

www.espguitars.com

Tyylikäs ja melko klassinen kolmikko. Tykkään usein pienistä yksityiskohdista, ja näissäkin aavistuksen pyöristetyt inlayt antaa kivan loppusilauksen. Pitäisi nähdä livenä, mutta omaan ostoskoriin lähtisi varmaan musta malli.

Kaksi asiaa tosin häiritsee: edelleen vähän tuntuisi raskaalta maksaa 2000 euroa kitarasta, jonka lavassa seisoo LTD, vaikka kitara laadullisesti olisikin hyvä. Toisekseen Hammettin Bone Breaker -nimikkomikkien vihreät EMG-merkinnät ei oikein istu tyyliin samalla tavalla kuin Spider-malleihin.

Ai niin ja kolmantena toi volume-potikka on edelleen todella lähellä tallamikkiä. Ja viime kädessä jos 2000 euroa pitäisi laittaa V-malliseen LTD:hen, laittaisin sen varmaan violettiin Laiho-signatureen.