Kitaran soittaminen

[naapoz]

Monta teoksen parasta juttua
on syntynyt juuri sen paineen alla, että nyt tää pitää tehdä, oli tilanne mikä hyvänsä. Näistä voi tulla jopa niitä asioita mitkä muistetaan.

Tästä tuli heti mieleen kyseinen klippi. Ja komppaan täysin.

 

[lmu2002]

Taltionti, tallentaminen ja muokkaus halvempaa ja helpompaa kuin koskaan - se on totta. Mutta sekin on vain kuorrute. Musiikin teko on aina ollut halvimmillaan kynän ja paperin kanssa. Monet ovat sillä pärjänneet
ja monia isoja tuotoksia on sen perusteella tehty, mitä joku on kirjannut paperille. Vähän kuin tuolla kirjoittamisen maailmassa. Kirjojenkin teko on helpompaa kun on paremmat tekstieditorit kuin koskaan, eikös?

Just tuossa viikolla kävin penkomassa kirjastossa partituureja. Selailin vain niitä ja katselin missä näyttää mielenkiintoiselta, jos sieltä saisi pöllittyä hyviä ideoita ja vinkkejä. Ei siinä tarvita tappiinsa hiottua massatuotantoa,
että tietää mikä on hyvää.

Myös loputtomat mahdollisuudet ovat sellainen kaninkolo, että hirvittää. Rajoja jos ei aseta tai aseteta, niin vaikea saada mitään aikaan. Tällöin joutuu väkisinkin soveltamaan sekä kokeilemaan ja jopa hieman vaarallisuuden tunnetta.
Oli sitten käytössä vain kahdeksan raitaa koko biisiin ja joutuu miettimään miten bounssailee mitä minnekin. Tai "15min aikaa ja vedät nyt jotain ja sillä mennään. Ai niin, tuo sun laite hajosi, eli käytä tätä". Monta teoksen parasta juttua
on syntynyt juuri sen paineen alla, että nyt tää pitää tehdä, oli tilanne mikä hyvänsä. Näistä voi tulla jopa niitä asioita mitkä muistetaan. Vähän niinkuin leffapuolella ottojen pelastukset improvisaatiolla kun tuleekin joku odottamaton juttu.

Välineiden puute ei ole rajoite. Saa kyllä aikaan mitä vain jos on saadakseen. Myös vaikka olisi laitetta ja vempainta joka suuntaan, aikaa ja rahaa kuin roskaa, niin jos ei saa aikaan, niin ei saa aikaan. (Tästä tuli jotenkin mieleen Wintersunin Jartsa )

Omissakin tekeleissä on välillä vaikka mitä mokaa ja perseelteen vedettyä. En vaan jaksa siitä välittää. Teen jonkun biisin ja vetelen sen nauhalle mahdollisimman ripeästi ja sitten siirryn seuraavaan ja seuraavalla viikolla ei edes muista mitä edellisellä
teki. Välillä harmittaa jälkikäteen että ois pitänyt se ja se vetää vähän paremmin, mutta aivan sama. Ei se sävellyksen ydin sieltä miksikään muutu jos joku kohta on vähän heikommin taltioitu.

Hyviä mietteitä. Itse taas oon löytänyt tekemisen hitauden kauneuden kun aiemmin oli just sama kiire laittaa äkkiä purkkiin ja siirtyä seuraavaan. Sulla toistuu ja korostuu noissa biisiviesteissä useasti että kuinka vähän käytit aikaa mihinkin. Mullakin itse biisin teko tapahtuu melko nopeesti mutta oon hoksinu että sen jälkeen ei kannata kiirehtiä: alan iteroimaan matskua ja katson että biisistä välittyy just se mitä haluan. Turhat roskiin jne. Siinä vaiheessa kun lauluja aletaan äänittämään on biisi yleensä aika lähellä valmista, paitsi tekstejä monesti hinkataan vielä äänittäessä. Miksauksen otan sitten tooodella rauhallisesti. Sitten kun masterkin on tehty vertaan sitä vielä ihan alkupään versioon. Ero on monesti yö ja päivä tyyppinen.
Eli mun aika/vaiva-budjetti on suunnilleen 10% biisintekoa ja äänitystä, loppu menee viimeistelyyn. Jos tekisin tuota työkseni joutuisin varmaan arvioimaan ajankäytön tarkemmin. En nykyään enää mieti oonko kyllästynyt biisiin vaan haluan että se pärjää vertailussa kokonaisuutena.

Oon samaa mieltä tuosta runsauden pulasta kamojen ja soundien kanssa. Itse oon aika nihkeä hommaamaan mitään uutta. Tuntuu ennemminkin siltä etten oo oppinut käyttämään nykyisiäkään kunnolla. Puhumattakaan soittamisesta.

Ymmärrän että sun prioriteetti on sävellys ja soitto, kun mulla tavoitteena on myös hyvä äänite ja tykkään opiskella aihetta aikaa säästämättä. Ja sehän on tietty vaan persoonasta kiinni mistä niitä kiksejä saa. On paljon esimerkkejä miten jokin legendaarinen biisi on tehty paskoilla kamoilla ja kiireessä, mutta todellisuudessa murskaenemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut kauhean määrän tupakkia, verenpainetta ja hirveän tuntimäärän.

 

[pappatech]

Kaula on tässä paksuudeltaan aika sama ku Fender modern c. Takaa paahdettua vaahteraa eli miellyttävän matta. Nauhoissa ei mitään huomautettavaa ja tässä mallissa ne on rosteria. Noi hipshotin lukkovirittimet on törkeän smoothiet kanssa.

Varmaan kuitenki kannattaa koesoittaa se yksilö. Tää oli musamaaiomasta poistossa about tonnin

Aivan joo tuo on kuitenkin tuon hintainen peli. Minä oon jotenkin mieltänyt noi sinne muutaman satkun hintaluokkaan. Varmaan tossa +1k€ hintaluokassa katse kääntyy jo muihin merkkeihin..

Kävinkin tuossa juuri soittelemassa paikallisen musakaupan telet läpi ja yks oma kitara jäi myyntitilille. Mitähän siellä oli.. ruusupuuotelautaisia yks American Professional II, yksi Japan vintage (JV) mikä lie ja yks Player-sarjalainen. Vaahteraotelautaisia American performer, American Original 60s Thinline, 50s road worn ja samainen Player-sarjalainen.

Noista ainoa, jota ois viittinyt miettiäkään, oli tuo American performer, mutta pikkaisen tahmainen tatsi kaulassa, karhean oloinen bendata 12. nauhalta eteenpäin ja kaularaudan säätö piilossa, niin jäi hyllyyn. Yllättävän iso ero soundissa tolla ruusupuuotelaudalla. Toi JV-sarjan tele ois ollu todennäköisesti hyvä rokkipeli, mutta siitä taas puuttu se lämpimämpi ja ehkä perinteisempi tele-soundi, jota lähdin niinku hakemaan.

Yhden Jet:n telen testasin kanssa. Aivan lelu. Hirvee rahina kuului ympäri kaulaa, kun venytti kieliä ja kun venytin korkean E:n jostain 20. nauhalta, niin poks ja vire putosi kvintin.

Sen sijaan positiivisena yllätyksenä joku Player-sarjan Jaguar (humppari + sinkku). Koska oon autisti, niin ei pysty noin vaaleisiin ruusupuuotelautoihin, joita noissa halpiksissa on ja tossakin pomppi korkea E veks tallapalasta venytettäessä korkeimmilta nauhoilta, mutta muuten toi oli tatsiltaan ja soundiltaan oikeinkin mukava peli. Sillä mikä lie nappula kielten päällä olikaan (äänen paskennin Kososen sanoin) sai mukavaa nyanssia eri positioihin. Jäinkin vähän arveleen, että jos ja kun toi myyntitilillä oleva kitara menee, niin rupeanko tilailemaan teleä vai kenties jazzmasteria tai jaguaria.

muoks. äh, sehän on Pau Ferroa otelauta noissa halvemmissa Jaguareissa, mutta en joka tapauksessa oikein piittaa visuaalisesti.

 

[Ad_Astra]

Hyviä mietteitä. Itse taas oon löytänyt tekemisen hitauden kauneuden kun aiemmin oli just sama kiire laittaa äkkiä purkkiin ja siirtyä seuraavaan. Sulla toistuu ja korostuu noissa biisiviesteissä useasti että kuinka vähän käytit aikaa mihinkin. Mullakin itse biisin teko tapahtuu melko nopeesti mutta oon hoksinu että sen jälkeen ei kannata kiirehtiä: alan iteroimaan matskua ja katson että biisistä välittyy just se mitä haluan. Turhat roskiin jne. Siinä vaiheessa kun lauluja aletaan äänittämään on biisi yleensä aika lähellä valmista, paitsi tekstejä monesti hinkataan vielä äänittäessä. Miksauksen otan sitten tooodella rauhallisesti. Sitten kun masterkin on tehty vertaan sitä vielä ihan alkupään versioon. Ero on monesti yö ja päivä tyyppinen.
Eli mun aika/vaiva-budjetti on suunnilleen 10% biisintekoa ja äänitystä, loppu menee viimeistelyyn. Jos tekisin tuota työkseni joutuisin varmaan arvioimaan ajankäytön tarkemmin. En nykyään enää mieti oonko kyllästynyt biisiin vaan haluan että se pärjää vertailussa kokonaisuutena.

Oon samaa mieltä tuosta runsauden pulasta kamojen ja soundien kanssa. Itse oon aika nihkeä hommaamaan mitään uutta. Tuntuu ennemminkin siltä etten oo oppinut käyttämään nykyisiäkään kunnolla. Puhumattakaan soittamisesta.

Ymmärrän että sun prioriteetti on sävellys ja soitto, kun mulla tavoitteena on myös hyvä äänite ja tykkään opiskella aihetta aikaa säästämättä. Ja sehän on tietty vaan persoonasta kiinni mistä niitä kiksejä saa. On paljon esimerkkejä miten jokin legendaarinen biisi on tehty paskoilla kamoilla ja kiireessä, mutta todellisuudessa murskaenemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut kauhean määrän tupakkia, verenpainetta ja hirveän tuntimäärän.

Joo, no itse monesti huomannut että välttämättä säätämällä ei parane. Esim. että vetää jonkun pätkän nauhalle, ja sitten miettii oliko tää hyvä. Ei ollut 25 ottoa myöhemmin tajuaakin että se eka veto olikin paras. Mitä sitten jälkikäteen säätämiseen tulee, niin tiedän että siinä en todellakaan mikään asiantuntija ole, että kunhan suht balanssiin saa ja että korvat ei vuoda verta niin menkööt sellaisenaan. Näitä varten on tarvittaessa ihan oikeita asiansa osaavia tyyppejä ja kaikki se säätäminen on pois siitä itse asiasta. Mutta nämä on vain minun näkemyksiäni ja työskentelytottumuksia.

Enemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut paljon. Totta. Tällöin monesti ne ulkopuoliset on ne jotka hoitaa homman kotiin. Moni julkaisu olisi jäänyt tulematta jos ne olisi tekijöistään itsestään kiinni. Eli tuottajat ja muut avainasemassa.
Hyvänä esimerkkinä juuri tuo Wintersun farssi, jossa herra itse viimeiseen asti pitää langat käsissään ja Mäntysaarikin joskus sanoi että Jartsalla on jostain yksittäisestä riffistäkin toista sataa variaatiota jota sitten vatvoo ja velloo ees taas. Pitäisi olla selän takana joku persiille potkiva natsi, että "se on siinä ja hyvä"

 

[tietokonerikki]

Joo, no itse monesti huomannut että välttämättä säätämällä ei parane. Esim. että vetää jonkun pätkän nauhalle, ja sitten miettii oliko tää hyvä. Ei ollut 25 ottoa myöhemmin tajuaakin että se eka veto olikin paras. Mitä sitten jälkikäteen säätämiseen tulee, niin tiedän että siinä en todellakaan mikään asiantuntija ole, että kunhan suht balanssiin saa ja että korvat ei vuoda verta niin menkööt sellaisenaan. Näitä varten on tarvittaessa ihan oikeita asiansa osaavia tyyppejä ja kaikki se säätäminen on pois siitä itse asiasta. Mutta nämä on vain minun näkemyksiäni ja työskentelytottumuksia.

Enemmistö menestyneistä biiseistä on vaatinut paljon. Totta. Tällöin monesti ne ulkopuoliset on ne jotka hoitaa homman kotiin. Moni julkaisu olisi jäänyt tulematta jos ne olisi tekijöistään itsestään kiinni. Eli tuottajat ja muut avainasemassa.
Hyvänä esimerkkinä juuri tuo Wintersun farssi, jossa herra itse viimeiseen asti pitää langat käsissään ja Mäntysaarikin joskus sanoi että Jartsalla on jostain yksittäisestä riffistäkin toista sataa variaatiota jota sitten vatvoo ja velloo ees taas. Pitäisi olla selän takana joku persiille potkiva natsi, että "se on siinä ja hyvä"

Joo vanhat mestarit kuten Toivo Kärki tekivät paperille eivätkä välttämättä sitä siinä tekiessään soittaneet. Nyt pystyy kuka tahansa musiikista pitävä tekemään ihan kuunneltavan biisin pelkästään vaan kokeilemalla erilaisia rytmi ja soitin yhdistelmillä. Siinä mielessäkin säveltämien on tullut "helpommaksi" Sama muutos on valokuvauksessa otat 10000 kuvaa niin kyllä niistä joku "amatöörilläkin" onnistuu.

Mielestäni muutos on hyvä, nyt lähes kaikki voivat toteuttaa sisäistä luovuuttaan kohtuullisilla kustannuksilla. Ennen pelkästään kunnollinen analoginen mikseripöytä maksoi tuhansia.

Toinen on se, että musaa on niin paljon. Että oman hyvänkin biisin läpilyönti vaatii tuuria hyviä yhteistyökumppaneitakin joiden avulla ehkä saa sitten sitä tarvittavaa julkisuutta. Netin kautta jotkut onnistuvat omin voiminkin läpilyöntiin, vaikka sekään ei yksin riitä, mutta suosion kasvaessa musiikin bisneshemmot kyllä helpommin lähtevät omaa osuutta kakusta hakemaan.

Kilpailu on nyt paljon julmempaa, jos tekee ansaintamielessä. Onneksi sentään sen tekemisen ilon aina saa ja onnistuessaan hyvän fiiliksen.
Musiikki itsestäähän on elämää rikastuttava asia sen kaikissa muodoissaan.

 

[Stephen Elop]

Yhtyeeltä Yes kipale I am running. Kohtuu nopeaa 7 minuutista etiäppäin

Ja muutkin Big generator levyn kitaroinnit on aikas hienoja. Onkos kukaan koitellut soitella noita? Tuli nyt sattumalta kuunneltua ja jotenkin tuntuu että on jäänyt vähän aliarvostetuksi. Siis muihin kitarasankareihin verrattuna.

Viimeksi kuunnellut tuota levyä, kun itsellä ei ollut kitaraa. Nyt tälläisenä harrastelijana levy aukeaakin ihan eri tavalla.

 

[Bladekill]

Kaksi asiaa tosin häiritsee: edelleen vähän tuntuisi raskaalta maksaa 2000 euroa kitarasta, jonka lavassa seisoo LTD, vaikka kitara laadullisesti olisikin hyvä. Toisekseen Hammettin Bone Breaker -nimikkomikkien vihreät EMG-merkinnät ei oikein istu tyyliin samalla tavalla kuin Spider-malleihin.

Ai niin ja kolmantena toi volume-potikka on edelleen todella lähellä tallamikkiä. Ja viime kädessä jos 2000 euroa pitäisi laittaa V-malliseen LTD:hen, laittaisin sen varmaan violettiin Laiho-signatureen.

Musta tuntuu viime vuosien perusteella että ESP yrittää pikkuhiljaa nostaa LTD:tä premium-luokkaan. LTD Deluxet/1000-sarjalaiset ja sitten nuo singaturet on laadullisesti aivan helvetin hyviä ja niissä on monesti ihan huippuspeksit. Toissa vuonna ESP ilmoitti että kaikki kalliimmat LTD:t tulee jatkossa SS-nauhoilla.

En olisi yllättynyt vaikka pian ilmotettaisiin että jatkossa kaikki LTD:t maksaa 1400-2000e, niissä tulee kunnon hardcase mukana (ehkä) ja standard series lakkautetaan ja budjettikitarat brändätään joko jollain uudella brändillä tai sitten Grassroots/Edwards ottaa ne alleen. Eli hiukan sama mitä ESP brändille aikanaan tehtiin.

 

[Ad_Astra]

Hammettin nimikkomallisto laajenee KH-V:llä.

Products - Kirk Hammett - The ESP Guitar Company

One of the world's leading manufacturers of high quality guitars and basses.

www.espguitars.com

Tyylikäs ja melko klassinen kolmikko. Tykkään usein pienistä yksityiskohdista, ja näissäkin aavistuksen pyöristetyt inlayt antaa kivan loppusilauksen. Pitäisi nähdä livenä, mutta omaan ostoskoriin lähtisi varmaan musta malli.

Kaksi asiaa tosin häiritsee: edelleen vähän tuntuisi raskaalta maksaa 2000 euroa kitarasta, jonka lavassa seisoo LTD, vaikka kitara laadullisesti olisikin hyvä. Toisekseen Hammettin Bone Breaker -nimikkomikkien vihreät EMG-merkinnät ei oikein istu tyyliin samalla tavalla kuin Spider-malleihin.

Ai niin ja kolmantena toi volume-potikka on edelleen todella lähellä tallamikkiä. Ja viime kädessä jos 2000 euroa pitäisi laittaa V-malliseen LTD:hen, laittaisin sen varmaan violettiin Laiho-signatureen.

Tuo KH2 on aina ollut hieno. Miksi noi mikit on vaan menty sotkemaan? Oujia mustana on kyllä hienoin Hammett kitara mummielestä.

Itse en laittaisi kahta tonnia mihinkään kitaraan, luki lavassa mitä vain. Itselläni se raja oisi kyllä siinä tonnissa, joten siinäkin mielessä että omat hyvät hankittu jo kauan sitten niin ei tartte voivotella nykypäivän hintoja.

Mä taas tykkään että volapotikka on lähellä tallamikkiä. Onnistuu pikkusormella volumen muuttaminen kesken soiton, jos tarve. Menee vaikeaksi jos on liian kaukana.

V malleista RR on kyllä komea. Harmi vaan kun en jaksa ikinä seisaaltaan soitella, niin ei noista mitään tule kun ei kykene pitämään kitaraa vasemman reiden päällä kulmassa. Hirveä asento soittaa.
RRXMG joskus oli ja oli se hieno seinällä. Myös varauksella noi maalatut kaulat. Samanlaista tahmaa kuin Fenderin lakkakikkareet

 

[pappatech]

Musta tuntuu viime vuosien perusteella että ESP yrittää pikkuhiljaa nostaa LTD:tä premium-luokkaan. LTD Deluxet/1000-sarjalaiset ja sitten nuo singaturet on laadullisesti aivan helvetin hyviä ja niissä on monesti ihan huippuspeksit. Toissa vuonna ESP ilmoitti että kaikki kalliimmat LTD:t tulee jatkossa SS-nauhoilla.

En olisi yllättynyt vaikka pian ilmotettaisiin että jatkossa kaikki LTD:t maksaa 1400-2000e, niissä tulee kunnon hardcase mukana (ehkä) ja standard series lakkautetaan ja budjettikitarat brändätään joko jollain uudella brändillä tai sitten Grassroots/Edwards ottaa ne alleen. Eli hiukan sama mitä ESP brändille aikanaan tehtiin.

Nehän kokeilikin vähän vastaavaa jo kertaalleen oliko se nyt 2013-2014, kun oli LTD Elite-sarja, mistä tää munkin yks keppi (modattu ST-1) on. Lavassa lukee LTD Elite, lavan takana "manufactured by ESP" ja noi tehtiin minusta "varsinaisten" ESP:iden kanssa samalla Japanin tehtaalla.

Mulla ei oo referenssiä noista tuoreemmista E-II kitaroista saatika ESP:n custom shopeista, mutta todella laadukas kitarahan tuo on ja hintalappu aikanaan jotain karvan alle puolitoista kiloa (ennen tätä nykyistä hintojen pompsahdusta).

Mua vaan häirittee se LTD lavassa, ei pääse mihinkään, jos pitäs nykyään ostaa joku puolentoista kilon LTD. Tulee vaan se halpamerkin fiilis, kun samalla brändillä myydään niitä kolmen sadan halpiksia. Jonkun EC-1000:sen kanssa saattas pystyä tekemään poikkeuksen, mutta kyllä minä melkein muuten bongailen käytetyttyjä tai laitan vaikka sen tonnin lisää rahaa, että saan ns. oikean ESP:n, jota ei sit harmita katella telineessä.

 

[Bladekill]

V malleista RR on kyllä komea. Harmi vaan kun en jaksa ikinä seisaaltaan soitella, niin ei noista mitään tule kun ei kykene pitämään kitaraa vasemman reiden päällä kulmassa. Hirveä asento soittaa.
RRXMG joskus oli ja oli se hieno seinällä. Myös varauksella noi maalatut kaulat. Samanlaista tahmaa kuin Fenderin lakkakikkareet

Itse soitelen V:tä istualtaan ja seisaaltaan hihnan kanssa niin ei tarvitse nojailla reiteen ja samalla istualta soittaminen kääntyy 1:1 seisaalta soittamiseksi niin ei eri tuntuma häiritse.

 

[Ad_Astra]

Itse soitelen V:tä istualtaan ja seisaaltaan hihnan kanssa niin ei tarvitse nojailla reiteen ja samalla istualta soittaminen kääntyy 1:1 seisaalta soittamiseksi niin ei eri tuntuma häiritse.

Joku siinä mätti itselläni. Oisko alimmillaankin ollen liian korkealla tms.

 

[Laquel]

Joo on niillä niitä hinnat alkaen vehkeitä missä sitten on nikkelinauhat, normivirittimet ja jotku chapmanin omat mikit ja varmaan mnetissä menee halvalla. Muistaakseni ne oli tehty indoissa ainaki nykyään kun toi ml2 Pro on tehty Koreassa.

Mulla on tossa kans American performer Tele joka on kyllä hyvä peli joskin olen mikit vaihtanut Fender noiselessihin. Jotenki itsellä ei kans noi vaahteraotelautaiset iske yhtään vaan ruusupuu/eeben pitää olla. Testasin sillon ostaessa kaikki telet squier affinitystä am pro ii asti ja se oli kyllä Nanna mut hinta karkasi pikkusen liikaa ku löysin ton performerin käytettynä 900€

Aivan joo tuo on kuitenkin tuon hintainen peli. Minä oon jotenkin mieltänyt noi sinne muutaman satkun hintaluokkaan. Varmaan tossa +1k€ hintaluokassa katse kääntyy jo muihin merkkeihin..

Kävinkin tuossa juuri soittelemassa paikallisen musakaupan telet läpi ja yks oma kitara jäi myyntitilille. Mitähän siellä oli.. ruusupuuotelautaisia yks American Professional II, yksi Japan vintage (JV) mikä lie ja yks Player-sarjalainen. Vaahteraotelautaisia American performer, American Original 60s Thinline, 50s road worn ja samainen Player-sarjalainen.

Noista ainoa, jota ois viittinyt miettiäkään, oli tuo American performer, mutta pikkaisen tahmainen tatsi kaulassa, karhean oloinen bendata 12. nauhalta eteenpäin ja kaularaudan säätö piilossa, niin jäi hyllyyn. Yllättävän iso ero soundissa tolla ruusupuuotelaudalla. Toi JV-sarjan tele ois ollu todennäköisesti hyvä rokkipeli, mutta siitä taas puuttu se lämpimämpi ja ehkä perinteisempi tele-soundi, jota lähdin niinku hakemaan.

Yhden Jet:n telen testasin kanssa. Aivan lelu. Hirvee rahina kuului ympäri kaulaa, kun venytti kieliä ja kun venytin korkean E:n jostain 20. nauhalta, niin poks ja vire putosi kvintin.

Sen sijaan positiivisena yllätyksenä joku Player-sarjan Jaguar (humppari + sinkku). Koska oon autisti, niin ei pysty noin vaaleisiin ruusupuuotelautoihin, joita noissa halpiksissa on ja tossakin pomppi korkea E veks tallapalasta venytettäessä korkeimmilta nauhoilta, mutta muuten toi oli tatsiltaan ja soundiltaan oikeinkin mukava peli. Sillä mikä lie nappula kielten päällä olikaan (äänen paskennin Kososen sanoin) sai mukavaa nyanssia eri positioihin. Jäinkin vähän arveleen, että jos ja kun toi myyntitilillä oleva kitara menee, niin rupeanko tilailemaan teleä vai kenties jazzmasteria tai jaguaria.

muoks. äh, sehän on Pau Ferroa otelauta noissa halvemmissa Jaguareissa, mutta en joka tapauksessa oikein piittaa visuaalisesti.

 

[pappatech]

Mulla on tossa kans American performer Tele joka on kyllä hyvä peli joskin olen mikit vaihtanut Fender noiselessihin. Jotenki itsellä ei kans noi vaahteraotelautaiset iske yhtään vaan ruusupuu/eeben pitää olla. Testasin sillon ostaessa kaikki telet squier affinitystä am pro ii asti ja se oli kyllä Nanna mut hinta karkasi pikkusen liikaa ku löysin ton performerin käytettynä 900€

Tarkennan: minä ehkä, nykyisellään jos ei kuitenkaan useampaa teleä osta, oon siis sillä kannalla, että telessä pitäs olla nimenomaan vaahteraotelauta Ne ruusupuuotelautaiset soi aika eri tavalla.

Mistä tää pieni kuume on lähtöisin, niin soitonopettajalla on yks normi Fenderin tele ja yks thinline, kummatkin vaahteraotelautaisia, joilla on soitellut tunneilla ja tykästyin noiden sointiin. Ruusupuuotelautaiset soi jotenkin kylmemmin ja terävämmin.

Mutta koska tuuliviiri, niin voi olla, että katse kääntyykin American Pro II Jazzmasteriin Olis todennäköisesti monikäyttöisempi kitara itelle ja kampihan tarttee melkein olla, koska tykkään maustaa vibrojani paljon sillä.

Täytyy kattoa jatkoa, jos ja kun toi myyntisoitin menee.

 

[Ad_Astra]

Uudemmat ruusupuuotelaudat on paikoin todella kauhean näköisiä laukkuineen ja haaleine väreineen. Loppuko ruusupuun käyttö? Tai ainakin se Brasilian versio mitä käytettiin. Varsinkin noi pari vanhempaa ibanezia mitä löytyy on todella tummaa ja nättiä puuta. Menisi eebenistä. Mutta kyllä se ruusupuu on paras. Ei pehmeä eikä kova ja tuntuu kivalta.
Itselle täysin visuaalinen ja tuntuma juttu. En huomaa mitään muuta.

 

[Ad_Astra]

jos saa lisätä niin kannattaa painaa päähän säveltäjänä/kitaristina että joskus sointu on hyvä ihan vaan sointuna!!!!!. sormiakrobatian sijaan...

Ja joskus ne soinnut itsessään aiheuttavat aikamoista akrobatiaa ja päänvaivaa.

 

[korvaoo]

Uusin "paluumuuttaja". Olisihan tuon huolellisemminkin voinut tehdä, mutta kun itselle tekee ja soittimeksi, eikä koristeeksi, niin...

 

[pappatech]

Ruusupuuhan vaan alkaa loppumaan maailmasta, kun sitä on hakattu vuosien saatossa niin hemmetisti esim. huonekaluihin soitinrakennuksen lisäksi. Brasilian ruusupuu on erityisesti äärimmäisen harvinaista ja suojeltua nykyään. Eipä sitä laiteta tai löydy enää kuin aivan premium-soitinten otelaudoista tai huippukalliista custom-akkareista (pohja + sivut). Kansainvälinen liikuttelu vaatii dokumentit puun alkuperästä jne.

Valitin tuon LTD Eliten ja fishmanin soundeista, niin tuo Mesa-plugarihan tuntuu istuvan taas tuon kitaran soundiin oikein hyvin. Eiköhän tuo tarvii maksaa trialin päätteeksi. Hauska tuommonen tuplaus + transpose löytyy lisänä. Joo, cortexilla sais varmaan tehtyä molemmat, mutta kun en jaksa siirrellä sitä koko aikaa koneelle äänikortiksi, kun on nyt valjastettu pikkaisen toisaalle. Tuostakin toki pääsis, kun ostais vaan pidemmän USB-piuhan, mutta ei oo saanu aikaiseksi.

 

[pappatech]

Uusin "paluumuuttaja". Olisihan tuon huolellisemminkin voinut tehdä, mutta kun itselle tekee ja soittimeksi, eikä koristeeksi, niin...

Niin mikäs tuon tarina on? PRS SE:n kaula ja uusiksi maalattu body vai body ite tehty?

muoks. noi bodyn reunat taitaa viitata ite tehtyyn..

 

[korvaoo]

Ruusupuuhan vaan alkaa loppumaan maailmasta, kun sitä on hakattu vuosien saatossa niin hemmetisti esim. huonekaluihin soitinrakennuksen lisäksi. Brasilian ruusupuu on erityisesti äärimmäisen harvinaista ja suojeltua nykyään. Eipä sitä laiteta tai löydy enää kuin aivan premium-soitinten otelaudoista tai huippukalliista custom-akkareista (pohja + sivut). Kansainvälinen liikuttelu vaatii dokumentit puun alkuperästä jne.

ruusupuu nimellä, kuten eebeninkin, on varmasti tusinoittain eri puulajeja. Voisin melki veikata että tuo mun ylemmäs postaama pähkinäinenkin kelpaisi joillekkin kiinalaisille ruusupuuna... Muistankohan nyt oikein että joku ns. Brasilian ruusupuista olisi jopa vapautumassa sitesistä, lienee kanta vankistunut sen verta tai tarkentunut lajimääritelmät? noh en mene vannomaan mutta moinen mielikuva on...

 

[pappatech]

ruusupuu nimellä, kuten eebeninkin, on varmasti tusinoittain eri puulajeja. Voisin melki veikata että tuo mun ylemmäs postaama pähkinäinenkin kelpaisi joillekkin kiinalaisille ruusupuuna... Muistankohan nyt oikein että joku ns. Brasilian ruusupuista olisi jopa vapautumassa sitesistä, lienee kanta vankistunut sen verta tai tarkentunut lajimääritelmät? noh en mene vannomaan mutta moinen mielikuva on...

En noista lajikkeista tiedä sen enempää. Itä-Intian ruusupuuta menee paljon akkareihin. Intian tai Madagaskarin ruusupuun nimellä menee sekä otelautoihin että akkareihin. Varmasti on kaikenlaisia muitakin lajikkeita, mutta noi useimmiten mainitaan laatusoittimissa.

Et kyllä löydä brasilian ruusupuuta mistään otelaudastakaan alle monen tonnin hintalappua ja akkareissa ruvetaan puhumaan lähinnä viisinumeroisista hinnoista.

Ylipäänsä semmoista koherenttia ja tummaa, lähellä eebeniä, ruusupuuta on vaikeaa löytää uusissa soittimissa.

 

[Eman Resu]

joskus ne soinnut itsessään aiheuttavat aikamoista akrobatiaa

Varsinkin, jos joku on saanut päähänsä tai lukenut jostain, että sormia ei saa kääntää / vääntää absoluuttisesti mihinkään suuntaa, niitä ottaessa (?!?). Kuten eräs kaveri. Ei ole koskaan suostunut opettelemaan tosta pois, kun siinä ei ole mitään "vikaa". Ja sitten varsinkin barreissa, jotka otetaan ekoilta nauhoilta, soi puolet kielistä kunnolla. Ja loput rämisee tyylikkäästi (köh köh köh...) kuolleina. Ja on rämissyt jo yli 30 vuotta.

 

[korvaoo]

Niin mikäs tuon tarina on? PRS SE:n kaula ja uusiksi maalattu body vai body ite tehty?

muoks. noi bodyn reunat taitaa viitata ite tehtyyn..

Tän kitaran tarina on lyhykäisyydessään sellainen että hommasin tän alkuperäisen PRS SE Orianthin juuri ennen kuin mulla todettiin astetta pahempi nikkeliallergia. Näppäränä ja jo vähän soitinrakennusta kokeneena mun piti sitten tähän ihan ite vaihtaa nauhat Jescarin Evo goldiin vaan kuin ollakaan, alkuperäinen otelauta, joka piti olla Ebeniä, oli lähinnä jotain sahajauhoa joka ei kestänyt edes lämmittämällä nauhojen irroitusta joten tuosta tuli hylkiö samantien. Noh vuoden tätä säilöin komerossa, ennenkuin sitten yksi kaunis kerta päätin että tekasen tähän uuden otelaudan ja päivitän muutenkin osia ja siitähän se ajatus sitten lähti... Otelauta tosiaan pähkinää, body alkuperäinen. Mikkeinä Toneriderin octane ja rebell, talla australiasta messinkiä, sähköt uusiksi, virityskoneistot Gotohin lukkovirit... Kaulan juuressa oleva vekki omaa tyhmyyttä otelautaa irroittaessa...

 

[korvaoo]

Ylipäänsä semmoista koherenttia ja tummaa, lähellä eebeniä, ruusupuuta on vaikeaa löytää uusissa soittimissa.

Kyllähän noita löytyy, mutta elä erehdy tekemään naarmua sellaiseen

esimerkiksi tuossa, mutta oletettavasti väri tulee purkista ja tuskin edes on kovin tiukassa... Harley Benton SC-DLX Gotoh Daphne Blue

 

[pappatech]

Kyllähän noita löytyy, mutta elä erehdy tekemään naarmua sellaiseen

En tiiä, missä saisin otelaudan nykyisellään naarmutettua.. ite kun en soittimiani ropaa muuten kuin perus huollot..

Mut edelleen: arvosoittimiin menee minusta hienompi ja oikeasti tumma ruusupuu. Halpiksissa on tyypillisesti jotain paljon vaaleampaa tai esim. Pau Ferroa. Tuntumassa en huomannu juuri mitään eroa, mitä sillä Pau Ferro -otelautaisella Jaguarilla eilen hetken soittelin.

Tajusin vasta jälkikäteen, että Jaguareissa on 24" skaala. Ilmankos oli leppoisan tuntuinen soitella.

 

[Ad_Astra]

Varsinkin, jos joku on saanut päähänsä tai lukenut jostain, että sormia ei saa kääntää / vääntää absoluuttisesti mihinkään suuntaa, niitä ottaessa (?!?). Kuten eräs kaveri. Ei ole koskaan suostunut opettelemaan tosta pois, kun siinä ei ole mitään "vikaa". Ja sitten varsinkin barreissa, jotka otetaan ekoilta nauhoilta, soi puolet kielistä kunnolla. Ja loput rämisee tyylikkäästi (köh köh köh...) kuolleina. Ja on rämissyt jo yli 30 vuotta.

Tarkoitin kyllä jotain tällaista. Saa suorittaa ja kun on helppoa, niin tempoa ylös

EDIT: Joskus seiskalle kun nauhoittelin, niin yhteen biisiin ilmestyi perus Fmaj7. Yllättävän vittumainen soittaa seiskalla.

 

[Eman Resu]

Tarkoitin kyllä jotain tällaista

Itsellä on kyllä niin helvetin lyhyet sormet, että jo se eka "Fmaj9" on ihan jo fyysisesti, mahdotonta saada otettua & soimaan kunnolla. Jopa Ibanez 540S:llä & sen kaulalla. Paitsi jos käyttää peukaloplekua ja ottaa muut vasemmalla ja D-kielen g:n, oikean käden etusormella. Tai sitten Stagg:in miniskebaa (lyhyt skaala / 22.6''?/ tarkoitettu lähinnä kai lapsille?.). Silläkin kyllä, ihan jotenkuten & just ja just....

 

[Bladekill]

Valitin tuon LTD Eliten ja fishmanin soundeista, niin tuo Mesa-plugarihan tuntuu istuvan taas tuon kitaran soundiin oikein hyvin. Eiköhän tuo tarvii maksaa trialin päätteeksi. Hauska tuommonen tuplaus + transpose löytyy lisänä. Joo, cortexilla sais varmaan tehtyä molemmat, mutta kun en jaksa siirrellä sitä koko aikaa koneelle äänikortiksi, kun on nyt valjastettu pikkaisen toisaalle. Tuostakin toki pääsis, kun ostais vaan pidemmän USB-piuhan, mutta ei oo saanu aikaiseksi.

Jos haluat joskus kokeilla niin tuollaisen doubler efektin saa yksinkertaisesti vain jakamalla äänisignaalin erikseen vasemmalle ja oikealle kajarille ja laittamalla toiseen hiukan delayta. Quad Cortextissa tuollaisen voi tehdä myös yhdellä signaaliketjulla laittamalla perään Dual Delay blockin ja asettamalla oikealle ja vasemmalle äänikanavalle eri viiveet.

input 1 --> amp --> cab --> dual delay --> output 1/2 (L/R)

input 1 --> amp --> cab --> delay --> output 1 (L)
                     |
                     |--------------> output 2 (R)

Sama toki missä tahansa DAW:ssa eli voi vain kopioida 2 eri samanlaista rigiä ja laittaa toiseen muutaman millisekunnin delayta, mutta jos on raskaita plugineja niin voi olla että useimpien ihmisten koneesta loppuu vääntö kesken. Uusimmilla NDSP plugareilla tuo onnistuu tosiaan nuppia kääntämällä ilman säätöä.

 

[Ad_Astra]

Jos haluat joskus kokeilla niin tuollaisen doubler efektin saa yksinkertaisesti vain jakamalla äänisignaalin erikseen vasemmalle ja oikealle kajarille ja laittamalla toiseen hiukan delayta. Quad Cortextissa tuollaisen voi tehdä myös yhdellä signaaliketjulla laittamalla perään Dual Delay blockin ja asettamalla oikealle ja vasemmalle äänikanavalle eri viiveet.

Sama toki missä tahansa DAW:ssa eli voi vain kopioida 2 eri samanlaista rigiä ja laittaa toiseen muutaman millisekunnin delayta, mutta jos on raskaita plugineja niin voi olla että useimpien ihmisten koneesta loppuu vääntö kesken. Uusimmilla NDSP plugareilla tuo onnistuu tosiaan nuppia kääntämällä ilman säätöä.

Ja edelleen näihin parhaan saa kun vain hankkii jonkun Eventiden MicroPitch jutskan. MicroPitchin saa usein alesta jollain n. 40 euron hinnalla. Tekee kaiken tuon ja vähän enemmänkin. Itse käytän MicroPitchiä lähes kaikkeen. Sopii lauluun, bassoon, kitaroihin säröillä ja ilman, rumpuihin, masteriin, busseihin, mihin vain. Koska vain. Tuo sitä levittämistä, tuplausefektiä, pehmentämistä ja soundin seksikkyyttä. Jos siis vain semmoisesta tykkää.

Esim. Amplituben ja TH-U:n vastaavat ovat aika kökköjä ja huonoja soundiltaan. Kykeneväisä ovat Eventidelta, MicroPitch, H3000, H949, H910, ja Ultra Channel. Myös Crystals, Quadrovox ja Octavox kykenevät, mutta käyttötarkoitus ehkä jotain muuta. Soundtoysilta Microshift tekee myös saman mutta itse pidän juurikin MicroPitchin UI:sta sekä säätönamiskoista.

Edit: Jotkut kehuneet tätä lead soundia esim ja siinä isona tekijänä nimenomaan Micropitch. Ja itse asiassa koko masterissa on alkuun Micropitch automatisoituna niin että alkaa jostain 60% ja tippuu pois intron aikana.

 

[pappatech]

Jos haluat joskus kokeilla niin tuollaisen doubler efektin saa yksinkertaisesti vain jakamalla äänisignaalin erikseen vasemmalle ja oikealle kajarille ja laittamalla toiseen hiukan delayta. Quad Cortextissa tuollaisen voi tehdä myös yhdellä signaaliketjulla laittamalla perään Dual Delay blockin ja asettamalla oikealle ja vasemmalle äänikanavalle eri viiveet.

input 1 --> amp --> cab --> dual delay --> output 1/2 (L/R)

input 1 --> amp --> cab --> delay --> output 1 (L)
                     |
                     |--------------> output 2 (R)

Sama toki missä tahansa DAW:ssa eli voi vain kopioida 2 eri samanlaista rigiä ja laittaa toiseen muutaman millisekunnin delayta, mutta jos on raskaita plugineja niin voi olla että useimpien ihmisten koneesta loppuu vääntö kesken. Uusimmilla NDSP plugareilla tuo onnistuu tosiaan nuppia kääntämällä ilman säätöä.

Tattis joo, mulla on tosiaan monosetuppi nyt Cortexin kanssa, mutta tuota ekaahan voi testata. Oon ollu tavallaan kyllä tietoinen tuosta, miten tuo toimii ja tuo delay-arvohan on Mesa-plugarissakin, jolla voi säätää efektiä, mutta en oo tullu vastaavilla juuri leikkineeksi.

Nytkin viime ajat, mitä oon Cortexilla ollut, niin lähinnä koittanut säätää soundeja tota customia varten. Ja muahan enimmäkseen ärsyttää se soundien kanssa pelaaminen, jos (ja kun) se on pois soittamisesta / soittoreenistä, niin siksikin nää testailut jää helposti aika vähälle

 

[Bladekill]

Tattis joo, mulla on tosiaan monosetuppi nyt Cortexin kanssa, mutta tuota ekaahan voi testata. Oon ollu tavallaan kyllä tietoinen tuosta, miten tuo toimii ja tuo delay-arvohan on Mesa-plugarissakin, jolla voi säätää efektiä, mutta en oo tullu vastaavilla juuri leikkineeksi.

Nytkin viime ajat, mitä oon Cortexilla ollut, niin lähinnä koittanut säätää soundeja tota customia varten. Ja muahan enimmäkseen ärsyttää se soundien kanssa pelaaminen, jos (ja kun) se on pois soittamisesta / soittoreenistä, niin siksikin nää testailut jää helposti aika vähälle

Itseasiassa nyt kun @Ad_Astra tuossa mainitsi tuosta MicroPitchistä niin heitinpä vielä tuohon toiseen äänikanavaan loppuun pitch shifterin ja säädin hiuksen hienosti "PITCH FINE" asetusta +1 tai +2 verran. Kun vire hiuksen hienosti muuttuu niin se myös antaa enemmän buustia tuolle stereofiilikselle, mutta tuota ei kannata liikaa säätää tai kuulostaa siltä että on 2 kitaraa joista toinen on epävireessä.

Toki sitten voi myös kokeilla ihan rehellisesti ajaa kahta kokonaan omaa rigiä eri vahvareilla, kajareilla yms. ja laittaa hiukan delayta toiseen. Vaikka wet-dry tai dry-dry joissa on eri EQ-asetukset tai mitä ikinä.

 

[Ad_Astra]

Itseasiassa nyt kun @Ad_Astra tuossa mainitsi tuosta MicroPitchistä niin heitinpä vielä tuohon toiseen äänikanavaan loppuun pitch shifterin ja säädin hiuksen hienosti "PITCH FINE" asetusta +1 tai +2 verran. Kun vire hiuksen hienosti muuttuu niin se myös antaa enemmän buustia tuolle stereofiilikselle, mutta tuota ei kannata liikaa säätää tai kuulostaa siltä että on 2 kitaraa joista toinen on epävireessä.

Niin, se klassisin H3000 micropitch efekti on nimenomaan W/D/W ja -9c/Dry/+9c. Näissä vielä se pieni predelay.

 

[pappatech]

Itsellä on kyllä niin helvetin lyhyet sormet, että jo se eka "Fmaj9" on ihan jo fyysisesti, mahdotonta saada otettua & soimaan kunnolla

Minä siirtäisin vaan etusormea kuvion mukaan ja kun vaihtaa nopsaan ja oikeassa paikassa, niin kerkee se pohjan F aina soimaankin hetken aikaa.

Yleisesti jos on hankalia sointuotteita, joissa on avoimia kieliä pohjalla (korkeimmilla kielillä) tai välissä, niin ottamalla bassokielen, tai tietyissä tapauksissa A-kielen, peukalolla helpottaa elämäänsä jonkin matkaa. Ei toki onnistu tuokaan jokaisen sormilla ja jotkut kaulatkin aika vammaisia tuohon, mutta henk. koht käytän säännöllisesti.

Itseasiassa nyt kun @Ad_Astra tuossa mainitsi tuosta MicroPitchistä niin heitinpä vielä tuohon toiseen äänikanavaan loppuun pitch shifterin ja säädin hiuksen hienosti "PITCH FINE" asetusta +1 tai +2 verran. Kun vire hiuksen hienosti muuttuu niin se myös antaa enemmän buustia tuolle stereofiilikselle, mutta tuota ei kannata liikaa säätää tai kuulostaa siltä että on 2 kitaraa joista toinen on epävireessä.

Toki sitten voi myös kokeilla ihan rehellisesti ajaa kahta kokonaan omaa rigiä eri vahvareilla, kajareilla yms. ja laittaa hiukan delayta toiseen. Vaikka wet-dry tai dry-dry joissa on eri EQ-asetukset tai mitä ikinä.

Joo, pitää kokeilla, kun saa työpäivän pakettiin

Jostain Steven Wilsonin soundidemosta apinoin semmoisen aika raa'an choruksen, joka kuulostaa kanssa suunnilleen siltä, että kitara on epävireessä Mut toimii vaan jännästi sit oikein käytettynä.

 

[pappatech]

Voi vttujen kevät.. joku trial jääny ilmeisesti peruuttamatta, kun oon jotain yksittäistä tabia käyny kurkkaamassa Ultimate Guitar -palvelusta, niin nyt on sitten satasen arvoinen vuositilaus

Tarvii varmaan sit käydä välillä kattelemassa onko tuolla jotain sellaista, mistä ois oikeaa iloakin..

 

[Ad_Astra]

Itsehän en missään tapauksessa käyttäisi Ultimate Guitarin omaa palvelua kun halvemmalla ostaa Guitar Pro -lisenssin ja kaikki mitä tarvinnut, on löytynyt ihan .gpx tiedostoina tuolta. Sen kuin latailee haluamansa.

 

[jake styles]

Itsellä Ultimate Guitariin joskus aikanaan hankittu lifetime Pro-lisenssi, niin ei tarvitse nykyään tuosta onneksi mitään maksaa. Jos nyt kotona omalla koneella haluaisi biisejä opetella ja soitella tabien kanssa, niin siihen käyttöön varmasti Guitar Pro on parempi ja monipuolisempi. En kylläkään ole tutustunut niiden online-kirjastoon millainen tarjonta siellä on.

Sitten taas Ultimate Guitar puolustaa paikkaansa siinä jos haluaa mobiililaitteelle vaikkapa keikkakäyttöön pelkät "laput" eli sanat + soinnut. Toki noihin UG:n kirjastosta löytyviin lappuihin ei voi sokeasti luottaa, koska siellä on myös skeidaa seassa paljonkin. Mutta olettaisin että Guitar Pron online-kirjaston kanssa on ihan sama juttu. Onneksi ainakin UG:ssä (en tiedä onko GP:ssä) on sisäinen arvostelujärjestelmä niin voi sentään aloittaa niistä parhaat arviot saaneista versioista.

 

[Ad_Astra]

Itsellä Ultimate Guitariin joskus aikanaan hankittu lifetime Pro-lisenssi, niin ei tarvitse nykyään tuosta onneksi mitään maksaa. Jos nyt kotona omalla koneella haluaisi biisejä opetella ja soitella tabien kanssa, niin siihen käyttöön varmasti Guitar Pro on parempi ja monipuolisempi. En kylläkään ole tutustunut niiden online-kirjastoon millainen tarjonta siellä on.

Sitten taas Ultimate Guitar puolustaa paikkaansa siinä jos haluaa mobiililaitteelle vaikkapa keikkakäyttöön pelkät "laput" eli sanat + soinnut. Toki noihin UG:n kirjastosta löytyviin lappuihin ei voi sokeasti luottaa, koska siellä on myös skeidaa seassa paljonkin. Mutta olettaisin että Guitar Pron online-kirjaston kanssa on ihan sama juttu. Onneksi ainakin UG:ssä (en tiedä onko GP:ssä) on sisäinen arvostelujärjestelmä niin voi sentään aloittaa niistä parhaat arviot saaneista versioista.

Niin, niillä on kait se mysongbook.com GP:n puolella. En sitä edes käytä vaan suoraan UG:n puolelta kattelen ja latailen

 

[jake styles]

Niin, niillä on kait se mysongbook.com GP:n puolella. En sitä edes käytä vaan suoraan UG:n puolelta kattelen ja latailen

Aivan joo, unohdinkin että noita UG:n pro-tabeja pystyy tosiaan lataamaan sieltä suoraan GP-formaatissa.

 

[pappatech]

Toki noihin UG:n kirjastosta löytyviin lappuihin ei voi sokeasti luottaa, koska siellä on myös skeidaa seassa paljonkin.

No tämähän tässä on, että turhan iso osa tabeista on ihan mitä sattuu ja monimutkaisemmat jutut tarvii joka tapauksessa lyödä DAWiin ja hidastaa, että saa rytmin ja fraseerauksen oikein.

Että eipä tuolle ois tarvetta ollu ja oisin voinu ostaa samalla satkulla vaikka sen hemmetin Krimh Drumsin tai jonkun muun rumpuplugarin, mutta eipä tuolle enää mitään voi.

 

[Raitlin]

Guitar Prolle ilmaisena vaihtoehtona TuxGuitar, itse olen tuolla pärjäillyt.

 

[Ad_Astra]

Guitar Prolle ilmaisena vaihtoehtona TuxGuitar, itse olen tuolla pärjäillyt.

Toki noilla pärjää riippuen mitä tekee. Pelkkään tablaturen tuijottamiseen nyt ihan sama mitä käyttää.
Itse tekemiseen vähän järeämpää ja enemmän vaihtoehtoja. Esim. Guitar Pro 8:iin vasta tuli nested tuplets mahdollisuus.
Vasta tuli huomattua että esim. GP:n MusicXML exporttauksessakin vähän toivomisen varaa.

Ihan perussettinä GP:llä pyörittää. Halpojahan nuo on verrattuna ns. tositoimiin. Esim. Sibelius tai Dorico. Sibeliusta nyt enää saa kuin tilauksena halvimmillaan 189€/vuosi. Dorico 4 Pro 555€.
Näissä nyt on käytännössä rajattomat mahdollisuudet tehdä ihan mitä vain. Ja sitä mitä ei ole, voi itse luoda. Toki se Doricon ohjekirjakin on hieman alle 1800 sivua pitkä.

 

[Raitlin]

Toki noilla pärjää riippuen mitä tekee. Pelkkään tablaturen tuijottamiseen nyt ihan sama mitä käyttää.
Itse tekemiseen vähän järeämpää ja enemmän vaihtoehtoja. Esim. Guitar Pro 8:iin vasta tuli nested tuplets mahdollisuus.
Vasta tuli huomattua että esim. GP:n MusicXML exporttauksessakin vähän toivomisen varaa.

Ihan perussettinä GP:llä pyörittää. Halpojahan nuo on verrattuna ns. tositoimiin. Esim. Sibelius tai Dorico. Sibeliusta nyt enää saa kuin tilauksena halvimmillaan 189€/vuosi. Dorico 4 Pro 555€.
Näissä nyt on käytännössä rajattomat mahdollisuudet tehdä ihan mitä vain. Ja sitä mitä ei ole, voi itse luoda. Toki se Doricon ohjekirjakin on hieman alle 1800 sivua pitkä.

Joo riippuu tietty käyttötarpeista, itsellä pääosin just valmiiden tabujen tuijottelua ja transponointia.

 

[Ad_Astra]

Seuraava pikkubiisi. Joe Satrianin täpping biisit ajatuksena alla. Eli menee siis koko biisi puhtaalla soundilla ja täppingiä + "hammer on from nowhere".
Time heittelee jonkin verran kun oli haastavaa pitää sitä menossa mukana. VIelä pari 5/8 ja yksi 9/16 tahti hankaloitti hieman mutta menkööt.

Nuotit taas mukana jos ketään kiinnostaa. Jälkiosio tulee hiukan lagaten koska nauhoitetun version pieni tempohidastus ei päätynyt Guitar Pro tiedostoon.

 

[Bladekill]

Kohta tulossa ilmeisesti shredder superstrat -tyylinen kitara Harley Bentonilta Floyd Rose 1000:lla ja coil tap:lla alle 500e:




Edit: Onkin jo ostettavissa tosin hiukan yli 500e eli 509e posteineen:

Harley Benton Guitar MAX Fusion Signature

Electric Guitar Guitar MAX Signature Model, Body: Nyatoh, Top: "Ultra Flame" flamed maple veneer, Bolt-on neck: roasted Canadian flamed maple, Fingerboard: roasted flamed maple, Neck profile: Modern C, Reverse headstock, Single ply wood binding,...

www.thomann.de

 

[Markqq]

Microsoft OneDrive

Eile rupesin treenaa tätä. Alkaa jo oikeesti menee perille nopeampi riffittely. Onhan tässä vaikka mitä biisejä työn alla mut Amon Amarth tuo vaa säväreitä Muutama kerran putos tahdista.
Soolojen maailmaa pitäs enemmän kyllä päästä!

Kyl täs meinaa välillä hiki tulla.

Jos joku jaksais korvalla kääntää tabuiks tän biisi soolon:



Tän riffeistä tuli toistaiseksi mun lemppari.

 

[Markqq]

Kohta tulossa ilmeisesti shredder superstrat -tyylinen kitara Harley Bentonilta Floyd Rose 1000:lla ja coil tap:lla alle 500e:




Edit: Onkin jo ostettavissa tosin hiukan yli 500e eli 509e posteineen:

Harley Benton Guitar MAX Fusion Signature

Electric Guitar Guitar MAX Signature Model, Body: Nyatoh, Top: "Ultra Flame" flamed maple veneer, Bolt-on neck: roasted Canadian flamed maple, Fingerboard: roasted flamed maple, Neck profile: Modern C, Reverse headstock, Single ply wood binding,...

www.thomann.de

Kitarakuume kasvaa ja saanut mun edellistä tilaustakaa vielä. AKT:n lakko hidasti. Onhan tuo jo ollut toimituksessa yli kaks viikkoa.

 

[pappatech]

Aika kova hinta Harley Benton kitarasta yli 500 euroa.

Noi tubettajat mainostaa aika törkeästi, kaikki on muka niin hienoa. Kun itse ostat niin edelleen on paska soundi ja huono soitettavuus.
Kannattaa hakea se kitara paikallisesta liikkeestä niin pääsee kokeilemaan, huomaa ettei ne olekkaan niin ihmeellisiä.
Tosin sitten kuvittelee että internetissä kitarat on paljon parempia.

Silmien halu on sellainen jota kannattaa hillitä ja keskittyä siihen miltä se kitara tuntuu kädessä ja kuulostaa.

Varmaan noissakin on parempia ja huonompia yksilöitä, mutta joo, samaa tuumasin, ettei itteäkään ihan hirveästi kiinnosta mikään viiden sadan askartelusarja. Mnetin torilta käytetty ja tsekattu johonkin kahteen puoleen kolmeen sataan, niin vois tulla kyseeseen, mutta eiköhän kolme hyväsoittoista superstratoa riitä meikäläiselle.

Ja juu, aina ois hyvä päästä soittamaan ja kokeilemaan, mutta jotain Helsinkiä lukuunottamatta voi olla aika rajattua, mitä merkkejä löytyy paikallisista ja noita Bentoneitahan ei kokeilla käsittääkseni oikein missään. Mut joka tapauksessa pitopelin löytyminen on aika paljon varmempaa, kun käy liikkeessä valitsemassa soittimen, joka tuntuu hyvältä ja soi hyvin versus, että ostaa netistä sokkona jonkun kivan näköisen, joka voi olla ihan mitä hyvänsä.

 

[Stephen Elop]

Aika kova hinta Harley Benton kitarasta yli 500 euroa.

Yli 1000 euroa on aika kova hinta Floyd Rose 1000:n omaavasta kitarasta, joka pitää maksaa uudesta, jos ei Harley Benton kelpaa.

Mutta laadukas kitara käytettynä on tota Harley Bentonia hinta/laatu suhteessa parempi valinta. Jos uutta pitää, niin itse ottaisin Harley Bentonin b-stockina.

 

[BongisKhan]

Aika kova hinta Harley Benton kitarasta yli 500 euroa.

Noi tubettajat mainostaa aika törkeästi, kaikki on muka niin hienoa. Kun itse ostat niin edelleen on paska soundi ja huono soitettavuus.
Kannattaa hakea se kitara paikallisesta liikkeestä niin pääsee kokeilemaan, huomaa ettei ne olekkaan niin ihmeellisiä.
Tosin sitten kuvittelee että internetissä kitarat on paljon parempia.

Silmien halu on sellainen jota kannattaa hillitä ja keskittyä siihen miltä se kitara tuntuu kädessä ja kuulostaa.

On tuo minunkin mielestäni "ylihintainen" siinä mielessä, että tavallisen Fusion III:n floikalla saat about satasen halvemmalla ja siinä lukkovirittimet. Toisaalta tuossa 500€ hintaluokassakaan et kyllä spekseiltään juuri parempaa diiliä löydä kuin tuo "kallis" HB, jos tuon tyylistä kitaraa on ostamassa.

Mitä taas paskoihin saundeihin ja soitettavuuteen tulee, niin ainaki tuo oman Fusion III:n paahdettu vaahterakaula on aivan pirun mukava lapasessa ja teki aika syvän vaikutuksen useita tyyriitä Fendereitä, Gibsoneja ja Ibanezejä omistavaan kaveriinikin. "Paska saundi" taas on about 95% signaaliketjua ja 5% sitä mikkiä, varsinkin jos siinä signaaliketjussa on yhtään säröä. Mikit voi myös vaihtaa jos kauheasti häiritsee.

Itse olen ostanut lähes kaikki kitarani kokeilematta netistä, eikä ole vielä kertaakaan tarvinnut pettyä. Toisaalta itsellä ei ole mitään erityisen tarkkaa preferenssiä juuri tietyntyyppisistä kaulaprofiileista, otelaudoista tai muista ja tarvitsen joka tapauksessa ~viikkojen tutustumisajan uuden kitaran kanssa, ennen kuin lopullisesti osaan päättää tykkäänkö tuntumasta vai en, joten minulle on sinänsä aika sama ostanko liikkeestä vai netistä. Toisaalta sittennjos on taipumusta olla hyvin nirso ja kelpuuttaa vain hyvin tietyn tuntuman soittimia, niin sitten toki kannattaa mennä paikan päälle räplämään. Samaten aloittelijoiden on hyvä ostaa liikkeestä, koska sieltä saa (toivottavasti) osaavaa jeesiä, eikä aloittelija vielä itsekään tiedä mistä tykkää.

 

[pappatech]

Eipähän se nyt ihan niinkään ole, että kaikki kitarat soi ja pelaa hyvin, kunhan ei oo vaan turhan nirso tuntumasta ja signaaliketjussa on säröä Sokkona ostettuna voi tulla ihan mitä tahansa rämisevää soitinta, törröttävää nauhan päätä, vireongelmia, jökittävää potikkaa yms. ja itteeni ei ainakaan kiinnosta ostaa tosiaan mitään askartelusarjaa, jos oon ostamassa soittokelvollista soitinta. Laatumikit on sen 300€ + työt, jos ei osaa ite tehdä, että siinä on sit äkkiä halpiskitaralla lisää hintaa.

Kaulojakin on niin eri tyylisiä, että ne vaikuttaa ihan oikeasti tuntumaan ja soittamiseen. Tyyliin siis jonkinlaisina ääripäinä vaikka joku paksu U-profiilin kaula versus Ibanezin kaahauskaulat. Soittimen mensuuri vaikuttaa viimeistään lyhyempisormisella ja niin pois päin, että kylläpähän se ois vaan aina ja jokaisella optimitilanne päästä testaan ostettava soitin, mutta kun ei kiinnostavia soittimia tuppaa oikein löytymään kuin nettikaupoista / muualta kuin kotikunnalta, niin sokkotilaamiseksi se itelläkin käytännössä turhan usein menee. Sit saa aina kiroilla täytellessä palautuslappuja ja kannellessa pakettia eestaas Matkahuoltoon..

 

[Ad_Astra]

thegearpagen foorumilla joku mainitsi hyvin joskus että pahimmat korkinhaistelija, gasittelijat ja epäolennaisuuksiin tarttujat ovat niitä jotka eivät edes soita hyvin

Placeboa yhtä kaikki tyynni. Hauska oli myös joku noista Neuralin Mark IIC+:n esittelyvideoista jonkun käyttäjän toimesta, niin aloitti tietyllä soundilla ja sitten suuvasi ja sääti ja runkkasi monta minuuttia, kunnes sai hakemansa soundin. Hauskaahan oli että kyseessä oli täysin identtinen soundi lähtötilanteen kanssa.