Kitaran soittaminen

Tekninen kysymys: Mulla on tuo Focusriten Scarlet USB-äänikortti ja yrittänyt sillä saada hyvää metallisoundia aikaiseksi, mutta ihan sama mitä efectejä laitan abletoniin, niin mun ihan perus Fender Princeton 112:ssa on munakkaampi särö abletonin kautta, kuin missään noissa efecteissä. Mikähän tuossa mättää? Olen ihan nyyppä tässä, enkä tiedä mistä lähteä ongelmaa etsimään.

En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.
 
En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.

Okei, siis "kaappimallinnos" on joku plug-in joka mallintaa joatin tiettyä vahvistinta joka kannatta myös ladata?
 
En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.

Tässä näitä
 
Jäin nyt koukkuun noihi akustisiin ralleihin. Varmaa ihan hyvä vaan. Saa uusia oppeja. Eli nyt on tuo Kryptonite ja Patience ollut aika kovassa treenissä. Pari muutaki biisiä listalla mut jäitä hattuun. Löyty ihan kiva akustinen plugari myös joka kuulostaa hyvältä sähkökitaralla.

Alkanut oppia jo jotenkuten käyttää noita sointuja niin että lyö yksitellen noita kieliä niistä. Pikkuhiljaa!
 
Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä
 
Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:

Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä

NIin, tämähän tuskin kuitenkaan tarkoittaa sitä että soolokitaristi kävelee ovesta sisään ja painetaan REC biisiin mitä ei ole ikinä kuullutkaan ja sieltä tulee timanttinen otto.
Uskoisin kyllä vahvasti että on veivattu muutamaan kertaan läpi ja joitain tiettyjä juttuja keskitty mitä ilmenee joka soittokerralla ja sitten kaikki välihäröily sinne väliin vedetään ihan fiiliksellä.

Improvisaatio on vaikeaa kyllä. Siinä vaiheessa on hyvä olla time ja tatsi kunnossa sekä teoriatietämys auttaa.

Vanhoista maneereista on vaikea päästä eroon jos soittaa aina samaa. Yngwiehän kaahaa kaiken ykkösellä (harvoin toista ottoa) nauhalle. Ekojen levyjen tuotokset ihan älyttömiä juttuja mutta tarpeeksi
kun toistaa itseään niin vähän tylsempi juttu. Tietty se on sen juttu ja tulee selkänahasta hetkessä.

Steve Vai painiskelee samojen kanssa:

"4. Improvisation and composition are neighbors in Vai’s solos.
Sometimes when I’m in the studio working on a solo, I break it down and work on one section at a time until something comes out that doesn’t sound like anything I’ve heard or played before. I usually can’t do that on the fly, so I’ll need to meditate on an idea. I then work on that idea until it’s vocabulary becomes second nature to me. So certain solos may be duplicated live very close to the original but there’s always space for pure improv. I enjoy doing both equally. "
 
NIin, tämähän tuskin kuitenkaan tarkoittaa sitä että soolokitaristi kävelee ovesta sisään ja painetaan REC biisiin mitä ei ole ikinä kuullutkaan ja sieltä tulee timanttinen otto.
Uskoisin kyllä vahvasti että on veivattu muutamaan kertaan läpi ja joitain tiettyjä juttuja keskitty mitä ilmenee joka soittokerralla ja sitten kaikki välihäröily sinne väliin vedetään ihan fiiliksellä.

Improvisaatio on vaikeaa kyllä. Siinä vaiheessa on hyvä olla time ja tatsi kunnossa sekä teoriatietämys auttaa.

Vanhoista maneereista on vaikea päästä eroon jos soittaa aina samaa. Yngwiehän kaahaa kaiken ykkösellä (harvoin toista ottoa) nauhalle. Ekojen levyjen tuotokset ihan älyttömiä juttuja mutta tarpeeksi
kun toistaa itseään niin vähän tylsempi juttu. Tietty se on sen juttu ja tulee selkänahasta hetkessä.

Steve Vai painiskelee samojen kanssa:

"4. Improvisation and composition are neighbors in Vai’s solos.
Sometimes when I’m in the studio working on a solo, I break it down and work on one section at a time until something comes out that doesn’t sound like anything I’ve heard or played before. I usually can’t do that on the fly, so I’ll need to meditate on an idea. I then work on that idea until it’s vocabulary becomes second nature to me. So certain solos may be duplicated live very close to the original but there’s always space for pure improv. I enjoy doing both equally. "
No tietenkin se sen biisin eka kuuntelee, luulin että tämä nyt on itsestään selvää.
 
Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Tuohon varmaan auttais että siellä selkärangassa olis mahdollisimman iso nippu monipuolista otettavaa hankalassa paikassa. Silloin voisi olla huoleti hetkittäin autopilotilla ja fiilistellä mitä tulee hatusta seuraavana. Melodian taju ja niiden keksiminen on kyllä hardcore kamaa musiikissa ja siinä paljastaa korttinsa ja puutteensa armottomasti. Tuntuu että mitä koulutetumpi muusikko, sitä korkeampi kynnys on lähteä säveltämään mitään omiaan. Skaalojen läpikäynti ja pari vingutusta soolossa ei oikein pure.
Noi Guthrien Wilson soolot on kyllä hienoja.
 
No tietenkin se sen biisin eka kuuntelee, luulin että tämä nyt on itsestään selvää.

Ei sitä koskaan tiedä.

Pointti siis että vaikka soolo on vedetty ekalla tai tokalla sisään ei tarkoita sitä etteikö kyseistä sooloa olisi veivattu vaikka 50 kertaa omissa oloissa. Monista kerroista jää jotain juttuja mikä toistuu seuraavilla kerroilla.
Sitten kun pääpiirteittäin tietää mitä tekee, nauhoitetaan ja totta kai sinnekin jotain spesiaalia voi tulla sikin sokin sekaan jos siltä tuntuu.
 
Okei, siis "kaappimallinnos" on joku plug-in joka mallintaa joatin tiettyä vahvistinta joka kannatta myös ladata?

Mallintajat mallintaa niitä esikuviaan aika tarkasti, eli homma menee aika samaan tapaan kun analogimaailmassa. Eli jos sanotaan että soitat normaalisti jollain nupilla X ja kaapilla Y, niin plugarimaailmassa näitä vastaa vahvistinmallinnos X ja kaappimallintaja, johon laitetaan sitten impulssivaste kaapista Y. Monessa mallinnussoftassa voi olla tuo kaappimallintaja mukana, eli niihin törkätään vaan tuo impulssivaste sisään. Sen jälkeen se soundin ja tonen muokkaus on enää vaan soittajasta oikeastaan kiinni. Noilla ilmaisillakin on tehtävissä ihan levytasoista soundia.

Voisi oikeastaan vain hieman spekuttaen todeta, että varmaan koskaan kitarismin historiassa ei harrastajasoittaja ole ollut niin halvalla ja helpolla kiinni ihan täysin ammattisoundeissa kuin nykyään mallintajien ja mallintavien vahvistinten aikakautena.
 
Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä


Niinno, Guthrie Govan on oikeasti varmaan maailmanhistorian teknisesti taitavimpia ja monipuolisimpia kitaristeja, joten ei ehkä ihan hirveästi kannata häneen itseään verrata. :D
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.
Ikinä ei ole liian myöhäistä! Jos vaan kiinnostusta ja innostusta riittää niin miksei. Musiikki harrastuksena on yksi parhaista mitä on.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.

Miksei? Jos aloitat nyt ja harjoittelet systemaattisesti, ihan vaikka jonkun opettajan alaisuudessa, viisikymppisenä olet soittanut jo kymmenen vuotta ja voit olla hyvinkin taitava. Aika monet kaikkien aikojen huippukitaristeista oli saavuttanut jo melkoiset soittotaidot hädin tuskin parikymppisenä, eli todennäköisesti alle 10 vuotta treenanneena

Joo, toki nuorten aivot on erilaiset, heillä on enemmän aikaa laittaa hommaan jne. mutta kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.

Kannattaa, aloita ennen kuin on myöhäistä. Mitä pitempään lykkäät, sitä todennäköisemmin on myöhäistä, vielä se ei ole, ja etukäteen ei voi tietää milloin se on myöhäistä.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.

Totta helvetissä. Kyseessä ei ole mikään huippu-urheilijaksi tuleminen.

Tavotteet vaan pöytään ja homma tulille. Notskirämpyttäjäksi oppii muutamassa vuodessa..
 
En tiedä onko mulla tuohon @JääKotka n kyssäriin sen enempää annettavaa, mutta komppaan opettajan hommaamista sekä sitä, että ihan hyvin voi aloittaa soittelemaan aikuisiälläkin.

Opettajan kanssa opettelusta saa vähän suoraviivaisempaa, voi katsella het alkuun perusasiat kondikseen, eikä tarvii mennä niin monessa kohtaa perse edellä puuhun. Muista soittimista tai jostain muusta aikaisemmasta musiikkiharrastamisesta on iloa, jos sellaista taustaa on ja siitäkin on apua, jos on ylipäätään tottunut reenaamaan ihan mitä tahansa asiaa systemaattisesti ja keskittyneesti.

Motoriikka ja uusien motoristen taitojen opettelu alkaa vanhemmiten hidastumaan, mutta kuten sanottua, niin täysin asiallisen nuotiokitarakomppauksen opettelee ainakin suht varmasti kuka tahansa.
 
En tiedä onko mulla tuohon @JääKotka n kyssäriin sen enempää annettavaa, mutta komppaan opettajan hommaamista sekä sitä, että ihan hyvin voi aloittaa soittelemaan aikuisiälläkin.

Opettajan kanssa opettelusta saa vähän suoraviivaisempaa, voi katsella het alkuun perusasiat kondikseen, eikä tarvii mennä niin monessa kohtaa perse edellä puuhun. Muista soittimista tai jostain muusta aikaisemmasta musiikkiharrastamisesta on iloa, jos sellaista taustaa on ja siitäkin on apua, jos on ylipäätään tottunut reenaamaan ihan mitä tahansa asiaa systemaattisesti ja keskittyneesti.

Motoriikka ja uusien motoristen taitojen opettelu alkaa vanhemmiten hidastumaan, mutta kuten sanottua, niin täysin asiallisen nuotiokitarakomppauksen opettelee ainakin suht varmasti kuka tahansa.
Ikinä ei ole liian myöhäistä! Jos vaan kiinnostusta ja innostusta riittää niin miksei. Musiikki harrastuksena on yksi parhaista mitä on.
Miksei? Jos aloitat nyt ja harjoittelet systemaattisesti, ihan vaikka jonkun opettajan alaisuudessa, viisikymppisenä olet soittanut jo kymmenen vuotta ja voit olla hyvinkin taitava. Aika monet kaikkien aikojen huippukitaristeista oli saavuttanut jo melkoiset soittotaidot hädin tuskin parikymppisenä, eli todennäköisesti alle 10 vuotta treenanneena

Joo, toki nuorten aivot on erilaiset, heillä on enemmän aikaa laittaa hommaan jne. mutta kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja.
Kannattaa, aloita ennen kuin on myöhäistä. Mitä pitempään lykkäät, sitä todennäköisemmin on myöhäistä, vielä se ei ole, ja etukäteen ei voi tietää milloin se on myöhäistä.
Totta helvetissä. Kyseessä ei ole mikään huippu-urheilijaksi tuleminen.

Tavotteet vaan pöytään ja homma tulille. Notskirämpyttäjäksi oppii muutamassa vuodessa..

Kiitoksia kaikille vastauksista. Onko sillä väliä alottaako akustisella vaiko sähkökitaralla? En asu omakotitalossa, niin sähkökitara olisi varmaan hiljaisempi soittaa myöhään, kun voi soittaa kuulokkeet päässä? Toki vaatii lisäinvestointeja vahvarin jne takia.
 
Kiitoksia kaikille vastauksista. Onko sillä väliä alottaako akustisella vaiko sähkökitaralla? En asu omakotitalossa, niin sähkökitara olisi varmaan hiljaisempi soittaa myöhään, kun voi soittaa kuulokkeet päässä? Toki vaatii lisäinvestointeja vahvarin jne takia.
Minä sanoisin, että riippuu siitä, mitä nää haluat oppia soittamaan. Jos se musa, mikä sua puhuttelee, on soitettu sähkökitaralla, niin hommaa sähkökitara. Jos taas akkarikama kiinnostaa enemmän, niin akkari. Molemmista siirtyy opitut asiat kohtuullisen hyvin toiseen, mutta hiukan eri soittimia ne siitä huolimatta on, vaatii vähän eri juttuja teknisesti ja myös noiden romppeiden puolesta.

Sähkökitaralla päässee vähän kevyemmin liikkeelle, voit tosiaan soitella luurit päässä ja vahvarinkin voi korvata tietokoneella, äänikortilla ja nykypäivän soundiplugareilla, joihin on mallinnettu perinteisiä vahvistimia ja efektejä, jolloin saat tyyliin vajaan parin sadan investoinnilla jo ihan huippuluokan soundia. Muitakin vaihtoehtoja on perinteisen vahvarin lisäksi, tyyliin siis iRig-tyyppiset laitteet jne., mutta en oo hyvä kirjoittelemaan noista kovin kattavasti.

Varmasti saat ketjusta lisäjeesiä, jos sähkökitarasetupin rakennus tulee ajankohtaiseksi. Sopiva ja fiksu kitara on toki se ensimmäinen ja tärkein.
 
Näin 50+ ihan aloittelijana sanoisin, että ainakin kitara kannattaa käydä ostamassa liikkeestä, jossa on mahdollisuus tutustua erilaisiin kitaroihin. Itse en ymmärtänyt ja edellisellä halpiskitaralla soittaminen tuntui jotenkin koko ajan hankalalta. Kun sain hiukan opastusta ja pääsin kokeilemaan, niin huomasin, että kitaralla ja kitaralla on eroja. Vaikka nykyinenkään ei ole varmaan maailman paras, niin sillä on hauska soittaa vaikka ei osaakaan.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.
No, itse tartuin kitaraan kolmevitosena, enkä kadu vieläkään. Vaikka on selvää, etten kehity huipuksi, niin silti on antoisaa soitella ja harrastaa lajia.
 
Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa? :D
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.

Ei ollenkaan. Siitä vain kitara kouraan.

Vähän tosiaan miettimään onko se sähkis vai akustinen. Tietty jos asuu kerrostalossa/rivarissa ja on pieniä lapsia,
jolloin soittaminen ja harjoittelu keskittyisi ilta-aikaan, niin silloin akustinen ei välttis ole se paras ratkaisu, kuten
ei se 100w vahvistinkaan.

Tietty kehittyminen on varmaan hitaampaa ihan iän tuomien juttujen takia sekä jos sattuu elämään työ-/perhe-elämää
niin sitä aikaakaan ei välttis niin paljoa ole.

Kyllähän nämä kitaralegendat muutamissa vuosissa kehittyivät todella koviksi, mutta siinä se nuoruuden halu sekä mahdollisuus
käyttää 10h päivässä soittamiseen, olivat moottorina.
 
Näin 50+ ihan aloittelijana sanoisin, että ainakin kitara kannattaa käydä ostamassa liikkeestä, jossa on mahdollisuus tutustua erilaisiin kitaroihin. Itse en ymmärtänyt ja edellisellä halpiskitaralla soittaminen tuntui jotenkin koko ajan hankalalta. Kun sain hiukan opastusta ja pääsin kokeilemaan, niin huomasin, että kitaralla ja kitaralla on eroja. Vaikka nykyinenkään ei ole varmaan maailman paras, niin sillä on hauska soittaa vaikka ei osaakaan.
Joo, toki jos ei ole minkäänlaista käsitystä kitaransoitosta, niin itelle pidemmässä juoksussa sopivaa kitaraa voi olla vaikeaa hahmottaa, mutta kannattaahan niitä käydä käpistelemässä ja napata ainakin semmoinen, joka miellyttää silmää.

Halpiksissa on vähän sitä ongelmaa, että niissä voi olla työn jälki vähän mitä sattuu, laatuongelmaa (esim. töröttäviä nauhanpäitä), säädöt tehtaalta ihan päin seiniä yms., joten jos ihan halvimpia meinaa ostaa, niin budjetoisin suoraan mukaan käynnin sepällä, joka tekee soittimesta soitettavan. Jos siis myyjäliike ei soitinta kunnolla säädä.

Suoraan hyllystä tuntuu olevan aika arpapeliä, missä säädöissä sattuu mikäkin peli olemaan. Parin tonnin Fenderin American professionalilla ois voinut alkaa veivaan suoraan himassa, mutta kolmen kilon Musarin Axis ois lähtenyt suoraan sepälle. Nämät siis kitaroita, joita kävin testaamassa joku aika sitten paikallisessa liikkeessä. (muoks. vähän typerä vertailu kyllä, koska tuossa Musarissa oli omaan makuun niin hirveä kaulaprofiili, etten minä sitä olisi ikimaailmasssa muutenkaan ostanut)
 
Joha tää lähti raiteilta. Ed Sheeranin Perfect lähti harjotteluun :D No ihan hyvää vaihtelua tähän Metallican kahden kielen ja voimasointujen hakkaamiseen. Muuten on listalla vaikka usempi akustinen ja soinnuilla soittelua. Jos sitä oikeasti treenais vielä näitä rakkauslaului ni voi sitte naisille soitella treffeillä.

Muuten sitten on perushelppoja biisei mitä coveeraan youtubeen - ei vaadi ihan hirveästi ylimääräsii treenei, eli oman tason mukaan tekemistä.

Ja rupesin sitten soittaa Master Of Puppetsin sooloja ja poimin myös Children Of Bodomilta mm. Lake Bodomin ja Bed Of Razors alkua, jotka vie hyvin sitten soolottelun maailmaan.

Eli nyt on monipuolisuus hanskassa :)
 
Viimeksi muokattu:
Ed Sheeranin Afterglow on nätti veisu. Siinä on noi muutamat soinnut (G, Cadd9 ja Dsus4), joilla saa etenkin capon kanssa semmosta herkkää meininkiä.

Meikäläisen Jammukin tuli huollosta. Nyt on parin sadan kitaraan tehty sit vajaan neljän huntin remontti, mutta paranihan tuo taas muutaman kertaluokan siitä kotisoittajan / myyjän "täydellisestä soittoiskusta".

Toi tallamikki on ihan maukas. Hyvin toimii noi mun parit high gain soundit, kun tuo ei oo ihan niin kuuma mitä Fishmanin Fluence tai Crunchlab. Vähän semmonen selkeämpi meininki ja ei puske kaikki pienimmätkin sivuäänet niin herkästi pintaan.

Tarvis säätää noita soundeja kuumimpia mikkejä varten, kun jaksais. Ja Tokain LP kanssa ihan oma lukunsa, kun soi tosi isosti ja bassokkaasti. Sillekin sais olla kaikki suunnilleen ihan omaansa.
 
Ed Sheeranin Afterglow on nätti veisu. Siinä on noi muutamat soinnut (G, Cadd9 ja Dsus4), joilla saa etenkin capon kanssa semmosta herkkää meininkiä.

Meikäläisen Jammukin tuli huollosta. Nyt on parin sadan kitaraan tehty sit vajaan neljän huntin remontti, mutta paranihan tuo taas muutaman kertaluokan siitä kotisoittajan / myyjän "täydellisestä soittoiskusta".

Toi tallamikki on ihan maukas. Hyvin toimii noi mun parit high gain soundit, kun tuo ei oo ihan niin kuuma mitä Fishmanin Fluence tai Crunchlab. Vähän semmonen selkeämpi meininki ja ei puske kaikki pienimmätkin sivuäänet niin herkästi pintaan.

Tarvis säätää noita soundeja kuumimpia mikkejä varten, kun jaksais. Ja Tokain LP kanssa ihan oma lukunsa, kun soi tosi isosti ja bassokkaasti. Sillekin sais olla kaikki suunnilleen ihan omaansa.

Lähtee toi Afterglow myös treeniin :) Innostuin ihan sikana soittaa nyt akustista.. Ja varmaan ihan hyväkin!
 
Lähtee toi Afterglow myös treeniin :) Innostuin ihan sikana soittaa nyt akustista.. Ja varmaan ihan hyväkin!
Kannattaa kuunnella, mitä Sheeranin oikea käsi tuossakin biisissä tekee. Sillä on maukas toi komppityyli.

Tuossa vielä yksi esimerkki: Lisää Sheerania

Rannetta rennoksi, sit hahmottelemaan komppipatternia ja aksentoitavia iskuja ja koittaa saada koko homman rullaamaan.
 
Tuohon edelliseen vielä, että akkarikomppauskaan ei oo tietyn pisteen jälkeen mikään läpihuutojuttu, varsinkaan tuollaisella Sheeranin tatsilla, vaan tuotakin saa kyllä reenata hyvän aikaa. Ja eka kannattaa varmaan lähteä ihan jostain yksinkertaisista kolmen neljän soinnun kipaleista, joissa ei oo oikean käden kanssa niin paljon tekemistä.

Ja akkarin kanssa ois minusta hyvä opetella myös pikkaisen fingerstyleä, ettei ois ihan pelkästään pelkän plekun varassa.

Tuossakin on äkkiä vuosien taival edessä, jos haluaa opetella hyvän fingerstyle-tekniikan, komppitekniikan plekulla, sointuja, ymmärrystä niiden päälle ja niin edelleen.

Spämmätään nyt vielä yksi linkki perään. Mayerilla on tosi hienoja juttuja kanssa. Tässä vaan muistaakseni joku vähän erikoinen avoin sus-vire, jos tota haluaa ruveta mukana soittamaan: In Your Atmosphere
 
Tuohon edelliseen vielä, että akkarikomppauskaan ei oo tietyn pisteen jälkeen mikään läpihuutojuttu, varsinkaan tuollaisella Sheeranin tatsilla, vaan tuotakin saa kyllä reenata hyvän aikaa. Ja eka kannattaa varmaan lähteä ihan jostain yksinkertaisista kolmen neljän soinnun kipaleista, joissa ei oo oikean käden kanssa niin paljon tekemistä.

Ja akkarin kanssa ois minusta hyvä opetella myös pikkaisen fingerstyleä, ettei ois ihan pelkästään pelkän plekun varassa.

Tuossakin on äkkiä vuosien taival edessä, jos haluaa opetella hyvän fingerstyle-tekniikan, komppitekniikan plekulla, sointuja, ymmärrystä niiden päälle ja niin edelleen.

Spämmätään nyt vielä yksi linkki perään. Mayerilla on tosi hienoja juttuja kanssa. Tässä vaan muistaakseni joku vähän erikoinen avoin sus-vire, jos tota haluaa ruveta mukana soittamaan: In Your Atmosphere

Joo oon tässä treenaillutkin noita helpompia eli ei montaa sointua kyseessä. Se, että saa puhtaana noita soimaan ja rytmissä pysyy on hyvä lähtökohta treeneille. Jonku verran sitten yksittäisen kielien näpyttelyä treenaan myös. Sormitukset saa ainakin toistaiseksi jäädä pois, tai harjottelen helppoja :) Niille on sitte tulevaisuudessa varmaa aikansa ja paikkansa. Kuitenkin sitten jossai kohtaa toi sähkökitara vie aivan varmasti mennessään ja akustinen jää kakkoseksi. Mut hyvä saada nyt monipuolisuutta.

Nyt kun Ed Sheeranilta on treenannu Perfectiä ja Afterglowia, pikkurilli ja nimetön saa nyt aika kovaa painaustreeniä akustisella. Meinaa tuota akustista saa oikeasti painaa kovempaa ja lähempää rautoja jotta se kieli soi kunnolla. Sattuu aivan perkeleesti sormenpäihin :D

Noistaha on eri versioita mut tällä mennyt nyt perfectiä. soittanut siis perus G, EM, C, D ja sitten G, Em7, Cadd9 ja Dsus4. Tosiaan kun kolmatta (siis neljättä, koska capo käytössä) väliä painaa alimpia kieliä nimettömällä ja pikkurillillä niin kovaa ku pystyy sen 4min putkeen aina yhden veivin aikana, siinä alkaa jo viiltohaavana tuntumaan:

G 3-x-0-0-3(3)
Em 0-2-2-0-3(3) (= Em7)
C x-3-2-0-3(3) (= Cadd9)
[Coda]
Dsus4 x-x-0-2-3-3 or x-x-0-0-3-3 (= a D chord which is neither major nor minor)
G/B x-2-0-0-0-3 (= G chord with a "b" as the root)
D/F# 2-x-0-2-3-x (= D chord with a "f#" as the root)

Nämä kaksi nyt on kovassa treenissä, että saa kuulostaa hyvältä ja pysyy täysin rytmissä.

Taitaa ohuin pleku olla 0.73mm. Kandeeko tuosta hankkia ohuempia akustista varten?
 
Viimeksi muokattu:
Oikeasti hyvä akustinen komppaus on minusta ihan helvetin vaikeaa, vaikka kuvio olisikin kohtuu simppeli. Kyllähän se sohvalla menee ja kuulostaa tilanteessa ookoolle, mutta nauhalle, kun laittaa niin äkkiä pienikin väärä tatsi dynamiikassa hyppää silmille ja pieksää korvat.
 
Akkarin nauhoittaminen onkin varmasti ihan oma taiteenlajinsa ja varmaan vielä enemmän, jos joutuu ottamaan mikillä. En oo ite laittanut kuin jotain ideoita talteen, ettei voi juuri kokemuksesta puhua, mutta jonkun verran tuosta on toki luettua tullu.

Mut siis kirjoittelin ainakin ite siinä kontekstissa, että säestetään livenä itseään tai jotakuta toista. Tai soitellaan musan mukana. Siitähän se homma niinku lähtee.
 
Guthrie on kyllä erikoistapaus ihan kaikissa mielissä, oon kuullu sen guest sooloja niin monelta levyltä tyyliin Peripherystä lähtien ihan huikea.
Tässä video missä ihan kohtuullisia kitaristeja ihmettelee kaverin improvisaatio kykyjä :D

:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Guhtien osio alkaa noin 1:45, ja siis vaikka diggaan paljon Petruccista niin ton jälken se kuullostaa aika keskinkertaiselta.
Ja siellä on Mangini rummuissa joten se että ne soittaa yhteen ei johdu siitä että ne on sopinu sen etukäteen vaan siitä että niillä on yhteistä kemiaa soittajina, useimmat jotka on olleet bändeissä tietää mistä kirjoitan.
 
Nyt kun Ed Sheeranilta on treenannu Perfectiä ja Afterglowia, pikkurilli ja nimetön saa nyt aika kovaa painaustreeniä akustisella. Meinaa tuota akustista saa oikeasti painaa kovempaa ja lähempää rautoja jotta se kieli soi kunnolla. Sattuu aivan perkeleesti sormenpäihin :D
Joo, muistan omallakin kohdalla, kun on vedetty kaveriporukalla jotain pidempiä sessioita ja itellä ollu pidempi tauko akkarista, niin joo, on nimetön ja pikkurilli äkkiä kipeenä, kun joutuu pitään noita tiettyjä otteita pitkään.

Tohon kyllä sit tottuu kohtuu nopsaan, mut niin kuin taisin paasatakin jo kertaalleen, niin kantsii kattoa ne akkarin säädötkin järkeviksi ts. ettei kieliä joudu painamaan tarpeettoman kovaa, kaikki barre-soinnut on järkevästi otettavissa ja niin edelleen.

Melkein identtisillä soinnuilla, millä menee Afterglow, saa otettua myös Alice In Chainsin Nutshellin. Siinäkin varmaan helppoa reenimatskua akkarille.
 
Joo, muistan omallakin kohdalla, kun on vedetty kaveriporukalla jotain pidempiä sessioita ja itellä ollu pidempi tauko akkarista, niin joo, on nimetön ja pikkurilli äkkiä kipeenä, kun joutuu pitään noita tiettyjä otteita pitkään.

Tohon kyllä sit tottuu kohtuu nopsaan, mut niin kuin taisin paasatakin jo kertaalleen, niin kantsii kattoa ne akkarin säädötkin järkeviksi ts. ettei kieliä joudu painamaan tarpeettoman kovaa, kaikki barre-soinnut on järkevästi otettavissa ja niin edelleen.

Melkein identtisillä soinnuilla, millä menee Afterglow, saa otettua myös Alice In Chainsin Nutshellin. Siinäkin varmaan helppoa reenimatskua akkarille.

Pikkuhiljaa :) Mun mielestä nuo kielet ovat ihan ok korkeudella. Miten tuota akkaria edes pystyy säätää niinku sähköskittaa?
Huomas kyllä tuossa heti kun oli akkaria veivannut, sointuja ja yksittäisii kieliä niin sähköskitalla ku rupes noita perusralleja vetää kertauksena niin löyty kielten paikat paljo tehokkaammin kuin aikasemmin. Yllättävän positiivisesti tuo akkarin treenaaminen vaikuttaa muuhun.
 
Miten tuota akkaria edes pystyy säätää niinku sähköskittaa?
No ei sitä ihan samalla tavalla voi säätääkään, mutta siis kaularautahan on useimmassa akkarissakin, jolla voi kaulan reliefiä säätää. Tallaluun korkeudella voi vaikuttaa kielten korkeuteen ja niin edelleen, mutta en oo ite tuonkaan kanssa juuri veivannut, vaan tuokin on laitettu sepällä kondikseen. Ja on tosiaan ollut rempan jälkeen sen verran hyvä peli, ettei oo viittiny arvokkaampaan vielä sijoittaa.

Tosin joku pikkukoppainen, vähän lyhyemmällä skaalalla oleva on tässä houkutellu. Vähän joku vastaava, mikä siinä yhdessä Sheeranin videossa näkyi, mutta ei kyllä Lowdenia. Ne on aika arvokkaita :D
 
Guthrie on kyllä erikoistapaus ihan kaikissa mielissä, oon kuullu sen guest sooloja niin monelta levyltä tyyliin Peripherystä lähtien ihan huikea.
Tässä video missä ihan kohtuullisia kitaristeja ihmettelee kaverin improvisaatio kykyjä :D

...

Guhtien osio alkaa noin 1:45, ja siis vaikka diggaan paljon Petruccista niin ton jälken se kuullostaa aika keskinkertaiselta.
En tiedä, onko Petrucci ollu koskaan mikään älyttömän kova improamaan... Vähän ehkä semmoista mielikuvituksetonta sen improjutut on minusta ollu suunnilleen aina, mitä nyt äkkiä saan jotain teatterin livepätkiä mieleeni, mutta Petrucci voi ollakin vähän enemmän semmonen sävellettyjen soolojen / juttujen kaveri.

Jos nyt verrataan näitä kahta kaveria, mitä ei kyllä pitäs ylipäätään tehdä, niin vois myös kysyä, että onko Guthrien kynästä lähtenyt jotain vastaavaa kuin teatterin Images & Words kitarajuttuineen oli? :) Vaikea keksiä vastaavaa levyä, joka ois täynnä noin hienoja kitarajuttuja läpi koko levyn.

Minusta tässä on vähän sitä, että hyvät säveltäjät ei oo välttämättä teknisesti mitään älyttömiä velhoja, eikä parhaallakaan tekniikalla tehdä välttämättä mielenkiintoista musaa, ts. että näillä kovillakin muusikoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa (tai "heikkoutensa").
 
Viimeksi muokattu:
Guthrie on kuitenkin pysynyt semi undergroundina vaikka uskomaton seppä onkin. Sen oma tuotanto aika nicheetä kuitenkin. Toki vieraillut isojen artistien kanssa.

Eli ei ole samassa kitarasankariosastossa kuten vaikkapa Steve Vai tai Marty Friedman.
 
Mestareitahan nämä mainitut tyypit on, mutta ei silti minuun oikein iske. Samoin joku Joe Satriani ollut aina minulle etäinen. Sen sijaan esim. Devin Townsendin soitto on upeaa ja laulu toki myös.
 
No ei sitä ihan samalla tavalla voi säätääkään, mutta siis kaularautahan on useimmassa akkarissakin, jolla voi kaulan reliefiä säätää. Tallaluun korkeudella voi vaikuttaa kielten korkeuteen ja niin edelleen, mutta en oo ite tuonkaan kanssa juuri veivannut, vaan tuokin on laitettu sepällä kondikseen. Ja on tosiaan ollut rempan jälkeen sen verran hyvä peli, ettei oo viittiny arvokkaampaan vielä sijoittaa.

Tosin joku pikkukoppainen, vähän lyhyemmällä skaalalla oleva on tässä houkutellu. Vähän joku vastaava, mikä siinä yhdessä Sheeranin videossa näkyi, mutta ei kyllä Lowdenia. Ne on aika arvokkaita :D

Taitaa olla juurikin tämä skitta kyseessä meikäläisellä Yamaha F-310 -akustinen kitara 139,90
 
Guthrie on kuitenkin pysynyt semi undergroundina vaikka uskomaton seppä onkin. Sen oma tuotanto aika nicheetä kuitenkin. Toki vieraillut isojen artistien kanssa.

Eli ei ole samassa kitarasankariosastossa kuten vaikkapa Steve Vai tai Marty Friedman.
Mulla oli hetken kuuntelussa joku Guthrien oma soolo ja aika semmoista hankalaa kamaa se oli. Vaatis varmaan enemmän kuuntelua, mitä meikäläisen nykyisellä keskittymiskyvyllä pystyy.

Liekö Guthrie pomppas Steven Wilsonin ja Hans Zimmerin juttujen myötä vähän nyt niin kuin suurenkin kansan tietoisuuteen, mikä on minusta täysin ansaittua.

Harmittaa, kun Aristocrats soitti reilu pari vuotta sitten ihan täällä kotikylällä, mutta jouduin antamaan lipun veks terveyshuolien takia.. Kyllä Guthrie pitää vielä livenäkin nähdä.
 
Mestareitahan nämä mainitut tyypit on, mutta ei silti minuun oikein iske. Samoin joku Joe Satriani ollut aina minulle etäinen. Sen sijaan esim. Devin Townsendin soitto on upeaa ja laulu toki myös.

Joo Devin kuitenkaan ei mene mielestäni ns. kitarasankariosastolle vaikka epäilemättä taidokas onkin. Enemmän Devinin tavaramerkkiä ovat karisma, sävellykset ja tuotanto.
 
Joo Devin kuitenkaan ei mene mielestäni ns. kitarasankariosastolle vaikka epäilemättä taidokas onkin. Enemmän Devinin tavaramerkkiä ovat karisma, sävellykset ja tuotanto.

Totta tietty. Ehkä siksi ettei hän ihan tuota sankariosastoa kitaroinnissa ole tuo häntä minulle lähemmäksi sellaista kosketuspintaa tunnetasolla. Nämä toki subjektiivisia asioita.
 
Devinin alkupään kama ja SYL on kyllä hienoa musaa. Uudemmat ei oo jotenkin jaksanu enää kiinnostaa ja jostain Empathista en taida muistaa juuri mitään.

Mut mulle Devinin musa ei oo kyllä ollu ikinä semmoista, että se sais ottaan kitaran käteen. Varmaan ehkä siitäkin syystä, että se on tainnu vetää aika pitkälti kaiken matskun avoimesta C-vireestä, enkä minä jaksa kitaroitani tuommoiseen virittää. Akkarin oon joskus virittänyt, mutta ei tuosta vireestä osaa oikein mitään järkevää soittaa, niin jääny lyhytaikaiseksi kokeiluksi.

Jotain Zeppelinejä taitaa mennä kanssa avoimesta vireestä ja joskus oon eri vireiden kanssa koittanu vähän testailla, mutta aina se on suht nopsaan tullu vaan paluu standardivireeseen (kun kaikki eniten puhutteleva matskukin menee siitä).
 
Viimeksi muokattu:
Äänikortti olisi hankinnassa reilun 200e budjetilla korvaamaan nykyisen Steinberg UR22:sen, jossa lähinnä inputtien määrä on liian pieni.
Tähän asti harkinnassa on ollut seuraavat:
- Focusrite Scarlett 8i6 (tai 18i8/18i20 jos sopivaan hintaan löytyisi käytetty 2nd/3rd gen)
- Behringer UMC1820
- Motu M4
- NI Komplete Audio 6

Windows 10 läppäri, ja DAW on Cubase. Inputteihin kytkisin pääasiassa 2 kitaraa ja basson (linjatuloihin), ja ainakin yksi ylimääräinen input saisi olla reamp-tarkoitukseen. Eli minimi IO olisi 4/4, mutta ainahan more is more. Preampeille en anna niin suurta painoarvoa.

Suosituksia/ajatuksia näistä, vai tuleeko mieleen joku aivan muu?
 
Vidhu.. Tuossa Tokain LP:ssä on (oli) tosi siisti nitrolakka ja säilytän pääasiassa pelkästään kotelossa. Rupesin muutama päivä sitten kattomaan, että mistä hemmetistä on tullu tommoisia mustia jälkiä taakse, enkä meinannu saada mitään tolkkua, mutta tänään syttyi lamppu, että kerran tuo on varmaan ajatuksissa menny telineeseen hetkeksi.. eivätkä tietenkään oo nitrolakkaturvallisia, niin nyt on sitten kivat jäljet takakannessa..

Tarvii ruveta ihmettelemään, millä tuon saa pois. Sinällään muuten mitään väliä, mutta tarvii toi mahdollista jälleenmyyntiä / vaihtoa ajatellen siivota.

muoks. ilm. vedellä tai sitten tärpätillä tai lakkabensiinillä voi kokeilla putsata kotikonstein. Lakkauksen korjauskin onnistuu kuulemma, mutta maksais taas jonkun satkun..
 
Viimeksi muokattu:
Äänikortti olisi hankinnassa reilun 200e budjetilla korvaamaan nykyisen Steinberg UR22:sen, jossa lähinnä inputtien määrä on liian pieni.
Tähän asti harkinnassa on ollut seuraavat:
- Focusrite Scarlett 8i6 (tai 18i8/18i20 jos sopivaan hintaan löytyisi käytetty 2nd/3rd gen)
- Behringer UMC1820
- Motu M4
- NI Komplete Audio 6

Windows 10 läppäri, ja DAW on Cubase. Inputteihin kytkisin pääasiassa 2 kitaraa ja basson (linjatuloihin), ja ainakin yksi ylimääräinen input saisi olla reamp-tarkoitukseen. Eli minimi IO olisi 4/4, mutta ainahan more is more. Preampeille en anna niin suurta painoarvoa.

Suosituksia/ajatuksia näistä, vai tuleeko mieleen joku aivan muu?

Mulla on tuo motu m4 ja oikein tyytyväinen ollut. Preamp laatu näkyy ja tuntuu eniten plugari hommissa. Edellinen äänikortti piti olla level miltei tapissa kun motulla on headroomia niin että namiska klo 11 paikkeilla humpparikitaralla.

Ja lcd näyttö on plussa.
 
Äänikortti olisi hankinnassa reilun 200e budjetilla korvaamaan nykyisen Steinberg UR22:sen, jossa lähinnä inputtien määrä on liian pieni.
Tähän asti harkinnassa on ollut seuraavat:
- Focusrite Scarlett 8i6 (tai 18i8/18i20 jos sopivaan hintaan löytyisi käytetty 2nd/3rd gen)
- Behringer UMC1820
- Motu M4
- NI Komplete Audio 6

Windows 10 läppäri, ja DAW on Cubase. Inputteihin kytkisin pääasiassa 2 kitaraa ja basson (linjatuloihin), ja ainakin yksi ylimääräinen input saisi olla reamp-tarkoitukseen. Eli minimi IO olisi 4/4, mutta ainahan more is more. Preampeille en anna niin suurta painoarvoa.

Suosituksia/ajatuksia näistä, vai tuleeko mieleen joku aivan muu?
Pojalla on Behringer UMC22 ja siinä on ainakin hyvä kuulokesoundi, 80 ohmisilla pukkaa ääntä ihan alright. Gainia riittää myös, Duncan JB:llä klo 12 on sopiva, klo 13 klippaa jo. Asio latensseja en testannut kun tuossa pikkuversiossa on kökkö asio4all draiveri.
En siis rajais Behringeriä pois laskuista vaikka on kovin epäsexy.
Tuossa motussa on muuten vain yksi kuuloke out jos sillä on merkitystä (vrt noihin muihin).
Itseäni viehättää tuo NI kun siinä on mittarit laitteen päällä. Ja plussana ISO pääpotikka.

Mihin muuten tarviit vähintään kahta kitaraa ja bassoa samanaikaisesti? Vai onko kyse jostain mukavuus/kätevyys-kytkennästä?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 777
Viestejä
5 134 904
Jäsenet
82 046
Uusin jäsen
Mahlaaja

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom