Kitaran soittaminen

[Ad_Astra]

Nimenomaan kritiikkiä ja palautetta arvostan. Jos vain tulisi kehuja niin en sitä itse edes tietäisi mistä lähteä korjaa omaa soittamista. Joskus sitten huomaisi, että tässähän tehdään moni asia persiilleen.

Linkkaan jatkossakin noita mun veivei tänne ja pyrin vähä helpompia soittaa täydellisemmin ja hioo noita tekniikoita. Noita biisejä kyllä riittää maailmassa. Ne ei lopu kesken

Yks mun ongelma on se, että en tarpeeksi reenaa hitaalla temmolla ja metronomi hukkuu. Pohjatyö kuntoon niin voi sitten lisätä tempoa, muuten opin vaan sinnepäin näitä biisejä.

Ja niinkuin joku tuossa sanoi, että välillä muutakin kuin vitossointumättöä säröllä.

Koitapa jotain perus clean juttuja, kuten Gunnareiden "Don't Cry" introa, Ynkän "Dreaming" on kiva nätti kuvio. Ja mitä näitä muita nyt onkaan vastaavan kaltaisia. Ovat hitaita, pääsee hieman harjoittelemaan
ns. oikeita sointujakin ja keskittymään myös sävelten toisiinsa sitomiseen.

Periaatteessa palm muteakin pääsee sitten hyvin harjoittelemaan kun noita clean juttuja vetelee, niin sitten särö päälle ja jatkaa niitä, mutta keskittyy mutettamaan tiettyjä säveliä kun taas jotkut sävelet
antaa tulla naturell.

Vaikkapa siis näin

 

[Ad_Astra]

@Markqq Tässä sulle vielä nuo Seek & Destroy riffit

EDIT: Ulkomuistista kirjoitin ja toi toka tahti loppuu väärin tokasta riffistä. Eli matalan E kielen nauhat on 6-5 eikä 7-6 kuten tuossa.

 

[HendriXXX]

Laitampa kans ajatuksiani markqq:lle liittyen kitaran soittoon. Nää on tosiaan mun omiin kokemuksiini perustuvia, joten en väitä niitå mitenkään absoluuttiseksi totuudeksi.

Mahdollisimman laajasti kannattais skitansoiton alkutaipaleella sitä musaa soitella. Pelkkä hevimättö, tai joku träshi ei ehkä pelkästään soitettuna ole se paras reitti opetella. Sinne sekaan ihan perusrokkia ja hidasta simppeliä bluesia ni joutuu opettelee niiden kans hieman erityylistä soittotekniikkaa, rytmitystä yms. Samoin ihan puhtaan soundin säestys (ihan perus rämpyttely) pelkillä perusotteilla on suositeltavaa.
Näitä tekniikoita sitten yhdistelemällä alkaa myöhemmin löytyä se oma soundi ja niitä kaikkia tulet tarvitsemaan myöhemmin.
Demppauksissa sitä demppauksen syvyyttä kannattaa opetella vaihtelee lennosta, kuten myös kokeilla soitella samoja juttuja eri pikkaustyyleillä. Ei kannata johonki tiettyyn vaan jumittautua.

Sitten pelkkä tabujen mukaan pilkulleen opeteltu soitto kans on mun mielestä kans huono juttu. Toki täsmällisyyteen kannattaa soitossa aina panostaa, mutta aina se kaiken pilkulleen opettelu ei ole mielekästä. Biisejä voi soittaa aivan hyvin hieman erilailla ja pienillä omilla mausteilla ja silti se kuulostaa hyvältä. Kannattaa myös opettaa sitä omaa sävelkorvaa ja jammailla ihan vaan biisien mukana, kattomatta muuta ku perussoinnut mistä se biisi lähtee. Myöhemmin ne alkaa löytymään ihan korvakuuloltakin ja voit esim radiota kuunnellessa lähtee jammailee jonku oudonki biisin mukana ihan vaan kylmiltään..

Oma skitansoitto alko joskus vuonna 87-88 ihan vaan akustisella rämpytellen. Korvakuulolta yritin opetella aluksi ja sitte kirjastosta vähä lainailin laulukirjoja avuksi joissa näky soinnut ja soittelin niitä. Tabuista en ole ikinä tykänny opetellä biisejä. Naapurin kossin kans rämpyteltiin yhdessä akustisia ja soiteltiin akustisesti kaikkee gnr:n, Jimin, metallican, iron maidenin, irwinin, juicen, pellen yms biisejä..

Vasta 2-3 vuotta myöhemmin tuli sähkökitarat kuvioihin mukaan. Saman kaverin kans sitten alettiin niillä opettelee, jaettiin ideoita tekniikoista ja jammailtiin. Musatyyli oli vähä kaikkee mahollista, punkkia, träshiä, heviä, bluesia, rokkenrollia ja välillä humppaaki ku oli kaverin isä näppärä haitarin soitossa..

Noihin soittotekniikoihin vielä että tosiaan kannattaa aluksi opetella perusjutut kuten käsien asennot yms huolella, ne väärin opitut alkaa helposti myähemmim tympii jos ne alkaa rajoittaa sun soittoa. Toki periaatteessa ei ole ainoaa yhtä oikeaa soittotekniikkaa olemassa. Mehän ei olla samanlaisia kaikki, joten kaikki tekniikat ei vaan sovi kaikille. Mutta saman renkutuksen voi soittaa monella eri tavalla ja silti kuulostaa hyvältä.

Soitossa kannattaa pyrkiä pitämään semmonen rentous päällänsä, eli turha väkinäinen yrittäminen kuuluu soudissa heti. Sillon ku soitto on rentoa ni se vaan soljuu eteenpäin ja kuulostaa hyvältä. Jos soitossa on rytmiongelmia, niin se metronomi silloin kaveriksi, mut ei se tikin mukaankaan opettelu ole aina hyvästä. Eikä soitossa aina kannata yrittää mennä just tiukasti pilkulleen, vaan pienet hallitut rytmin kahtapuolta "seilaamiset" on myös sallittuja, ne tuo eloa siihen soittoon.

Tsemppiä vaan markqq:lle soitonopetteluun. Kyllä se siitä. Älä yritä liikaa matkia muita ja muiden tekniikoita, vaan yritä löytää se oma tyylisi soittaa.

 

[Markqq]

Kiitos vinkeistä.. Otanpa vinkit ylös. Gunnareiden Don't Cry työn alle ja muutakin.

Tuo soittelu kun on mennyt oman genremaun mukaan ja mitä tykkään kuunnella "nyt haluan soittaa tätä biisiä, sitten tuota", niin ei siinä ole jäänyt tilaa järjelle harjotella kaikkea muuta olennaista mitä etenkin tekniikan ja tulevaisuuden kannalta olisi kannattavaa Eli tässä päästään siihen, että itselleni tylsempiä juttuja pitäisi vaan oikeasti treenata.

Menee wordille ja printtaan naaman eteen seinälle. Amon Amarthilla oli jotain kivempia ralleja jossa joutuu hyppii alemmille kielille. Tällä oli joku nimitys? Mut tosiaan nyt on tullut vedettyä niin paljon tuota rässiriffittelyä ja kaks paksuinta kieltä kuluu kohta puhki, että vaihtelu olisi todellakin tarpeen. Master Of Puppetsilla olen aika paljo reenaillut niitä hitaampia soolopätkiä, neki hyvää treeniä kyllä.

Ja otan lisää biisejä vastaan mitä suosittelette treenailuun ja etenkin tekniikoiden opettelujen kannalta.

Teoriaa tulen kyllä opiskelemaan vielä. Sitä en kyllä normi arjessa mitenkään saa aikaiseksi. Mut haen musiikkiopistoon tai pedagogin koulutukseen, niin se siitä sitten lähtee.

 

[Myocyte]

Jos soitossa on rytmiongelmia, niin se metronomi silloin kaveriksi, mut ei se tikin mukaankaan opettelu ole aina hyvästä. Eikä soitossa aina kannata yrittää mennä just tiukasti pilkulleen, vaan pienet hallitut rytmin kahtapuolta "seilaamiset" on myös sallittuja, ne tuo eloa siihen soittoon.

Pitkälti olen kaikesta samoilla linjoilla, ja tästäkin oikeastaan. Soiton taimista sen verran ehkä kuitenkin lisäisin, että on ihan eri asia kiilata tai laahata tarkoituksella tietyissä jutuissa kuin tehdä sitä tahattomasti. Tarkoituksellinen kiilaus/laahaus on just sitä nk. time feeliä joka tuo soittoon tiettyä soljuvuutta, kun soittaja kuitenkin osaa soittaa taimissa, eli just keskellä sitä klikkiä tarvittaessa. Jos ei taasen koskaan opettele soittamaan metronomin/rumpuloopin/rumpalin/toisten soittajien kanssa tarkasti siihen iskun "keskelle" just oikeaan taimiin, niin tulee olemaan rutkasti vaikeampaa varioida sitä soittoa musikaalisesti, eikä niin että se vaan kuulostaa siltä ettei taimi ole kondiksessa. Ensin perusasiat kondikseen, sitten voi alkaa varioida, ainakin mielestäni.

 

[Markqq]

Huomasin muute jännä jutun. Jos mä laitan tuon Audio Interfacen kiinni tuohon mun USB 3.0 hubiin (ei lisävirralla), kitara alkaa viheltää ja soundi kärsii. Eli se ei saa tarpeeks virtaa siitä kun syöttäisi suoraa koneeseen. Näkyy heti kitaran soundissa. Voi olla et tuo Seek & Destroy on juurikin veivattu tuolla USB 3.0 hubilla. Ei siinä etteikö tuo soundi nyt muuten kusisi ja vaatisi toimenpiteitä, huomasin vaan tällä sen seikan.

 

[Markqq]

Kitara meni rikki. Ei tule mitää pihalle, pelkkää epämäärästä ääntä. Kesken soittelun "räjähti". Kokeiltu eri johdolla ja vahvarilla. Vissii elektroniikasta jotai meni.
Takuuhommia. Onneksi on vanha kunnon musta Ibanezi joka korvaa veivit.

 

[Ad_Astra]

Kitara meni rikki. Ei tule mitää pihalle, pelkkää epämäärästä ääntä. Kesken soittelun "räjähti". Kokeiltu eri johdolla ja vahvarilla. Vissii elektroniikasta jotai meni.
Takuuhommia. Onneksi on vanha kunnon musta Ibanezi joka korvaa veivit.

Aukaise se luukku takaa, mihin piuha laitetaan. Siitä todennäköisesti kolvaus irronnut. Jos näin, niin minuutin homma vs. takuu odottelut.

 

[Humanoid]

^ Juu jollekin kaverille vaan kolvattavaksi, jos ei itsellä taidot riitä siihen. Turha viedä takuuseen tai liikkeeseen asti.

 

[Markqq]

Eipä löydy kolvia joten täytys käyttää sit josain Mut iha kiva tällä vanhalla skeballaki soitella pitkästä aikaa.

 

[pappatech]

^ olikos tuo (rikkinäinen) se sama ruoska, jonka kaulan kanssa oli jo jotain ongelmaa?

 

[Markqq]

^ olikos tuo (rikkinäinen) se sama ruoska, jonka kaulan kanssa oli jo jotain ongelmaa?

Ei, se kaulan kanssa oleva ongelmainen palautu Verkkikseen ja sain rahnat takas. Tän ostin ihan käytettynä.

 

[Kakapo]

Onhan tuo ihan hyvän kuuloista soittoa suhteessa kuinka vähän aikaa vasta soittanut. Suurin ongelma tossa Seek & Destroy on mun mielestä time. Ei tunnu osuvan millään kohilleen. Pikkaus mun mielestä näytti ihan hyvältä lähtökohtiin nähden, aika hyvin downstroketkin lähti.

Jos vaan jaksat reenata niin parissa vuodessa toi kuulostaa jo hyvältä soitolta. Suosittelisin reenaamaan myös perussointuja(muutakin kun vitossointuja) ihan tulevaisuuden varalle.

Jeps, tää viimeinen lause on niin totta. Eikä tarkoita, että pitää soittaa "Varrella Virran", tms. Hirmuisen paljon kivempi soundi vitosiin verrattuna.

Nyt kiinteään piuhaan pitkästä aikaa, ja latenssi 2,9ms. Korvaluulokkeet Sennheiser Momentum On-Ear. Oma soitto erottuu paremmin, ja kuulostaa liian hyvältä. Ehkä tää kuus vuotta aktiivisempaa veivaamista + 16 v aikaisempaa kokemusta näkyy jo jossakin. Ihan lohdullista.

Nyt oma soittotaito ei ole enää este musiikin tekemiselle. Kitaristina en todellakaan ole hyvä, mutta ihan riittävällä tasolla itselleni. Musiikki, kuten kaikki taide, on vaikeudeltaan ääretöntä. Ja se pitää sorvin ääressä.

 

[BongisKhan]

Joo vahva komppaus myös "perussointujen" opetteluun. Ensin ihan noi "cowboy-soinnut" (eli normaalivireisen kitaran avoimilla kielillä soitettavat tyypillisimmät sormitukset) haltuun ja sitten mahdollisimman pian CAGED-järjestelmään tutustumaan. Tuntui minustakin ihan humpuukilta ja suorastaan kulttimaiselta touhulta kun niin monet sitä hehkuttivat, mutta oikeasti se on ihan helvetin tehokas tapa oppia navigoimaan otelautaa ja löytää helposti ja nopeasti uudenlaisia voicingeja soinnuille ja tuoda soittoon mielenkiintoa ja dynamiikkaa. Siinä sivussa tulee ikäänkuin vahingossa myös opeteltua duuriskaala kaikista positioista.

 

[Markqq]

Lähti jo tuo Gunnareiden Don't cry treeniin Mitä @Ad_Astra ehdotteli. Malmsteenin veivejä sitten kanssa. Mut joo, tulee päivittäiseen treeniin nyt noita perussointuja ja muutakin.

 

[Kakapo]

Ja tämän sanon vain kokemukseni kautta. En yläpuolelta, vaan ihan kantapää-opistosta opittuna. On parempi keskittyä ajoitukseen, kuin sormikuvioihin. Ilman ajoitusta, kitaristi on vähän kuin kello, joka kulkee jäljessä. Eli ei koskaan oikeassa.

Parempi soittaa kolmen soinnun kappaleet oikein, kuin kaikki tilulilut väärin. Ajoitus ei tosiaan ole millään muotoa helppo rasti, jos päässä ei ole metronomia lapsuudesta. Rytmitajun ja ajoituksen kehittäminen on a ja o. Vasta ajan kanssa tajusin, miten vaikeaa se onkaan. Kuten aiemmin mainitsin, ihan kovan luokan yhtyeet/soittajat takeltelevat ajoituksen kanssa (esimerkkinä käytin Ghostin Rats-kappaletta, ja kamalalta on kuulostanut myös Audioslaven Like a Stone). Olen ensisijaisesti komppikitaristi, ja soolot menevät, jos ei tarvitse kamalasti positiota wänkätä. Joskus ammattilaisten keikkoja kuunnellessa iskee myötähäpeä. Ja en pidä itseäni kovinkaan hyvänä soittajana, mutta siellä on usein just se ajoitus pielessä.

Jos Marqq:lle voi heittää treenisuosituksen, suosittelen CMX:n Elokuun Viljaa. Ajoituksen kehittämisen kannalta huikea hyvä.

 

[pappatech]

Tuolla kun mainittiin CAGED ja on varmaan kaikenlaisia muitakin visuaalisia systeemejä, joilla skaaloja ja otelaudalla navigointia opetetaan, niin tuossa video, joka kannattaa kattoa (0:43 eteenpäin):




Ts. on totta kai hyödyllistä tietää, missä eri skaalat asuu otelaudalla, mutta että jostain skaalasta saa lopulta käyttökelpoisen, niin silloin pitää ihan oikeasti kuunnella, miltä mikäkin asteikko soundaa. Vasta sen jälkeen ko. skaala on käyttökelpoinen omissa jutuissa, improssa jne.

Jos tietää vaan positiot ja on tottunut soittelemaan skaaloja edestakas, niin kuin minusta voi helposti käydä, itellekin on käynyt, niin eri skaaloilla ei tee vielä oikeassa musassa oikein mitään.

muoks. toi video on enemmän siinä kontekstissa, kun ruvetaan opettelemaan moodeja ja vielä vähän niitä erikoisempia. Duuriasteikko ja luonnollinen molli lienee hakattu aika hyvin melkeinpä jokaisen länsimaisen ihmisen takaraivoon, että kaikki tietää miltä ne kuulostaa, mutta esim. tuossa videosarjassakin käsitelty melodinen molli voi olla vähän jo toinen juttu.

---

En jaksa nyt ruveta googlaan, mikä tuo CAGED tarkemmin oli, joskus tuota ihmettelin itekin, mutta jos tajuaa perus skaalojen lisäksi, missä oktaavit on, niin silläkin pääsee jo aika pitkälle otelaudalla navigoinnissa.

 

[BongisKhan]

Ts. on totta kai hyödyllistä tietää, missä eri skaalat asuu otelaudalla, mutta että jostain skaalasta saa lopulta käyttökelpoisen, niin silloin pitää ihan oikeasti kuunnella, miltä mikäkin asteikko soundaa. Vasta sen jälkeen ko. skaala on käyttökelpoinen omissa jutuissa, improssa jne.

Jos tietää vaan positiot ja on tottunut soittelemaan skaaloja edestakas, niin kuin minusta voi helposti käydä, itellekin on käynyt, niin eri skaaloilla ei tee vielä oikeassa musassa oikein mitään.

Tottakai ja positoiden tai "boksien" opettelussa on tosiaan se vaara, että soitto jää sitten vaan pelkästään niiden edes takas sahaamiseen. Siksi kannattaakin käyttää vähintään yhtä paljon aikaa ja energiaa intervallien opetteluun. Ei tarvitse opetella välttämättä nimeämään jokaikistä intervallia (jotka on varsinkin suomeksi jotenkin todella typerän nimisiä), mutta jonkinlainen selkäranka-tatsi kannattaa hankkia siihen miltä eri intervallit kuulostaa ja miten ne kitaralla muodostetaan. Hyvää treeniä tähän on se, että ottaa ihan yksinkertaisiakin melodioita ja yrittää soittaa ne "korvakuulolta". Taisi olla juuri tuossa samassa videosarjassa johon linkkasit, jossa Guthrie puhuu samasta ja kertoo tavanneensa teknisesti todella taitavia kitaristeja, joilla on isoja vaikeuksia soittaa pystymetsästä edes "Hyvää syntymäpäivää".

En jaksa nyt ruveta googlaan, mikä tuo CAGED tarkemmin oli, joskus tuota ihmettelin itekin, mutta jos tajuaa perus skaalojen lisäksi, missä oktaavit on, niin silläkin pääsee jo aika pitkälle otelaudalla navigoinnissa.

Loppujen lopuksi CAGED - "systeemissä" ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin, että laajennetaan barresointujen konsepti E- ja A-duuri "muodoista" sisältämään myös, C, G ja D - duurien "muodot", jotka sitten sidotaan vastaaviin duuriskaalan positioihin. Esim. D-duuri "C-muodossa" soitettuna menee näin:

Ja sitten näitä voidaan tosiaan käyttää duuriskaalan positioiden opetteluun

Paul Davidsilla on aiheesta loistava video. Eihän tuokaan mikään be-all-end-all-juttu ole, mutta ainakin itsellä on tuonut soittoon ja varsinkin komppaamiseen todella paljon monipuolisuutta. Toki ihan samaan lopputulokseen pääsee pelkästään intervalleja/kolmisointuja opettelemalla.

 

[pappatech]

Toki ihan samaan lopputulokseen pääsee pelkästään intervalleja/kolmisointuja opettelemalla.

Jeps, mun on ollu tosiaan vaikea ymmärtää, mikä tuossa on se "systeemi", kun tuosta edellisestä tulee tavallaan itsestään selvää tietyn pisteen jälkeen, mutta mulla on tota klassisen puolen teoriataustaa ja soittohistoriaa jonkin verran, etten osaa samaistua puhtaaseen aloittelijaan tässä.

Oon kokenut muutenkin niin, että näiden visuaalisten mallien muistaminen on todella raskasta. Mulla ei riitä kapasiteetti muistamaan suurta määrää tuollaisia, vaan itellä se menee enemmän niin, että pitää painaa päähänsä, miltä jonkun jutun pitää kuulostaa ja sormet löytää paikkansa sen jälkeen automaattisesti.

Tyyliin kun tietää missä on pohjasävel ja tietää, että molliasteikossa kolmosen ja kutosen pitää olla alennettuja, niin silloin tietää, mitä säveliä pitää soittaa, jos pitää soittaa mollissa.

Sointuja saatan ajatella osittain visuaalisesti ja otteina, mutta skaaloissa on käytännössä pakko mennä tuollai, kuten edellä.

 

[pappatech]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Tuohon pitäs panostaa ja makustella vaikka jonkun aikaa pelkkää doorista, että miltä se soundaa ja millaista juttua sillä saa aikaan jne. Sit kun on tarpeeksi hyvin päässä, siirtyä eteenpäin.

Nyt on vaan ollu viime aikojen reenit aika teknispainotteisia, tyyliin oon koittanu voimistaa vasurin pikkurilliä, soitellu paljon metronomin kanssa jne.

 

[Ad_Astra]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Nappaa tutkiskeluun Steve Vain "The Riddle". Tausta pompottaa pelkkää E:tä biisin keston ajan miltei koko ajan, mutta moodit vaihtuvat koko ajan.

Itse muistan moodit sillä että miltä ne näyttää etumerkkeineen vs etumerkit pois nuottiviivastolla. Visuaalisesti se helpoin muistaa mun mielestä.

Esim E duuriin verraten.
Lydian lisätään yksi E F# G# A# B C# D# E
Ionian ei tehä mitään E F# G# A B C# D# E
Mixolydian otetaan yksi pois E F# G# A B C# D E
Doorisesta otetaan kaksi pois E F# G A B C# D E
Aelonian otetaan kolme pois E F# G A B C D E
Phrygian otetaan neljä pois E F G A B C D E
Locrian otetaan viisi pois E F G A Bb C D E

Eli siis jos sulla on D lokrinen, niin Duurissa F# ja C# ja näistä tiputat viisi pois. Kaksi ylennystä veks ja kolme alennusta niin saadaan D Eb F G Ab Bb C

Sitten jos kaahataan vaikka harmonista a mollia mutta vedetään e:n päällä, niin on e spanish phrygian ja kaikenlaisia muita kummallisuuksia.

 

[HendriXXX]

Empä tajunnu mitään tuosta ad_astran viimesimmästä viestistä..
Ei sillo muinoin tullu yhtään panostettua musiikin teoriaan, eikä siihen riitä kyllä mielenkiinto nykyäänkään.
No eipä tuo mun skitansoittoa ole varsinaisesti hidastanu..

 

[Randomizer]

Moodit ovat paljon hankalampi asia teoriassa kuin käytännössä. Käytännössähän kyseessä on vaan saman duuriskaalan soittamista, eri kohtia korostamalla ja juurisointua vaihtamalla. Kun sitten himmaa minkälaisia "luonteita" eri moodit kuvaavat niin homma aukeaa aika nopeasti. Jos haluat esimerkiksi svengaavaa rokkaavampaa mollia tavallisen sijaan niin koita doorista (Duuriskaalan 2-asteesta lähtevä skaala). Toki ne taustalla olevat soinnut on myös osuttava dooriseen jotta se kuulostaa järkevältä.

Sitten kun vaihdetaan kokolailla duuriskaalasta toiseen(vaikkapa melodiseen tai harmoniseen molliin), sama homma ja logiikka sielläkin toimii, tosin sieltä saattaa saada ja melko ufon kuuloisia settejä aikaan. Noihin saa paljon aikaa uppoamaan jos kiinnostaa. Saa myös kasan siistejä riffejä ja juttuja pöytälaatikkoon sivutuotteena.

 

[Myocyte]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Tuohon pitäs panostaa ja makustella vaikka jonkun aikaa pelkkää doorista, että miltä se soundaa ja millaista juttua sillä saa aikaan jne. Sit kun on tarpeeksi hyvin päässä, siirtyä eteenpäin.

Moodien parissa tosiaan pitäisi kuten toteatkin vähän makustella sitä että miltä ne soundaa ja mikä tekee niistä just sen kuuloiset. Tietyllä tavalla mitä "sävyä" ne edustaa tai tuo niihin kuuluvine intervalleineen siihen musaan.

Yksi hyvä keino on kelailla niitä läpi jonkun tuollaisen urkupistetaustan kanssa, jossa pidetään vaikka bassoääni samana ja sitten soittelee siihen päälle eri moodeja rinnakkain. En nyt suorilta muista, mutta olikohan Gambalelta poimimani metodi tollaisten modaalisten vamppien tekemiseen se, että poimii sen moodin "perusduurin", ja ottaa siitä IV ja V-asteen soinnut käyttöön, mutta pitää bassossa sen sävelen, josta moodi lähtee.

Esimerkkinä sanotaan vaikka F-lyydinen, sen "faijasävellaji" on C-duuri, jossa IV- ja V- asteen soinnut ovat F ja G (maj7 ja 7, mutta otetaan nyt tälleen kolmisointuina). Silloin eräs lyydinen kierto olisi esim. C/C - G/C -F/C tai jotain tämmöistä.

 

[pappatech]

^ jeps, hyvää settiä, tää varmaan vaatis vähän tuon rock / jazz puolen teoriankin tavaamista. Se on vähän huonolla mallilla itellä, kun tausta on puhtaasti klassiselta puolelta.

Sen verran noihin aikaisempiin, että tokihan minäkin muistan, miten eri moodit muodostetaan. Siinä ei ole minusta mitään erityisen vaikeaa, vaan haasteena on just oppia muistamaan, miltä mikäkin moodi kuulostaa ja erityisesti ymmärtää se, missä kontekstissa mikäkin moodi on käyttökelpoinen.

 

[pappatech]

Hyvää treeniä tähän on se, että ottaa ihan yksinkertaisiakin melodioita ja yrittää soittaa ne "korvakuulolta". Taisi olla juuri tuossa samassa videosarjassa johon linkkasit, jossa Guthrie puhuu samasta ja kertoo tavanneensa teknisesti todella taitavia kitaristeja, joilla on isoja vaikeuksia soittaa pystymetsästä edes "Hyvää syntymäpäivää".

Piti tähän vielä kommentoida, että joo, minusta on ylipäätään hyvää reeniä hakea kuullut, hyvät melodiat kitaralla. Siinä kehittyy niin korva, melodiataju kuin otelaudan tuntemuskin.

Tää mikähän lie tinapillimelodia rupes jossain kohtaa soimaan päässä ihan puskista, niin piti tietysti hakea myös kitaralla:

Nordman - Be Mig

Riittävän vanhat saattaa muistaa, kun soi Jyrkissä tjsp.

muoks. tuossa lainauksessa oli puhetta intervalleista, mutta puhuttiinkohan lopulta ihan samasta asiasta, että toistin vaan saman.. olkoon tuossa ny kuitenkin

 

[Markqq]

Gunnareista rupeen veivaa Patience ja Sweet Child o mine. Tuo Patience yks lemppareista ja pitkä akustinen biisi. Kiva reenailla.

Sitten otin 3 doors down kryptoniten kanssa. Siinäkin ihan kivat harjoitukset eikä niin vaikeita

 

[pappatech]

Jos haluut reenata muutakin kuin vitossointuja, mutta myös sitä nopeampaa alaspikkausta, niin tsekkaa Green Dayn Basket Case. Näitä ysärin klassikkorallatuksia ja ihan hauska soittaa.

 

[Markqq]

Jos haluut reenata muutakin kuin vitossointuja, mutta myös sitä nopeampaa alaspikkausta, niin tsekkaa Green Dayn Basket Case. Näitä ysärin klassikkorallatuksia ja ihan hauska soittaa.

Juu ajallaan. Meinaa taas puskea liikaa biisejä yhtaikaa. Suosituksia akustisempiin reaper plugareihin?

 

[Eman Resu]

Nykyään ei ehkä enää tule "...ole hiljaa nyt jo siitä teoriasta muiden kuullen! Meiltä menee muuten katu-uskottavuus!!!" komenttia, jos soittaa speed / thrash meteliä. Toista oli 1980-luvun loppupuolella. Tuli jopa nootia siitä, jos keksi biiseihin "liian melodisia" osia. Olihan se todella todella kamalaa, että joku voisi jopa muistaa biiseistä jotain, ekan kerran kun kuuli ne. Kuka nyt semmosta olisi halunut...

 

[pappatech]

Juu ajallaan. Meinaa taas puskea liikaa biisejä yhtaikaa. Suosituksia akustisempiin reaper plugareihin?

En osaa sanoa muuta, kuin että Neuralin plugareista kuuluu löytyvän varsin asiallisia cleanejakin. Oon itekin nyt käyttänyt pari iltaa semmoista kasari-chorus-cleania Quad Cortexiin rakennellessa. Muut varmaan tietää paremmin noista ilmaisista.

Mut siihen Patienceen, niin akkaribiisit on kyllä autenttisinta soittaa akkarilla. Vaikea saada sähkökitaralla samaa fiilistä, vaikka ois mitkä plugarit ja piezotkin pelissä. Jos joskus haluat järkihintaista fiksua akkaria, niin Jammun LL6:lle suositus. En oo viittinyt tuota oikein kalliimpaan edes päivittää.

Jonkun nailonkielisen varmaan löytäis muutamalla kympillä käytettynä, mutta ne on taas ihan erilaisia soittaa ja toki nailonkielikin soi eri tavalla.

 

[Carmake]

Mut siihen Patienceen, niin akkaribiisit on kyllä autenttisinta soittaa akkarilla. Vaikea saada sähkökitaralla samaa fiilistä, vaikka ois mitkä plugarit ja piezotkin pelissä. Jos joskus haluat järkihintaista fiksua akkaria, niin Jammun LL6:lle suositus. En oo viittinyt tuota oikein kalliimpaan edes päivittää.

Jonkun nailonkielisen varmaan löytäis muutamalla kympillä käytettynä, mutta ne on taas ihan erilaisia soittaa ja toki nailonkielikin soi eri tavalla.

No tämä just eikä melkein. Akustinen kitara myös kehittää soittajaa, kun komppaamisen salat ja dynamiikka avautuu. Nämä taidot kun siirtää sähkökitaraan, ollaankin taas yllättäen nextillä levelillä.

Nylonille jyrkkä ei, ne jää nurkkaan lähes aina tarpeettomina. Sitten isompana voi semmosen ostaa täsmäaseeksi.

 

[Markqq]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

 

[Carmake]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

Ilman muuta kitara esiin. Mikä kitara on kyseessä?

 

[pappatech]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

Onko myös järkevissä säädöissä? Päin persettä säädetty akkari, jossa kielet kilsan päässä otelaudasta, tappaa soittoilon hyvin nopsaan.

Tuohon @Carmake n viestiin viitaten meinasin itekin lisätä, että akkari tekee komppijuttujen lisäksi hyvää tekniikalle (näppivoimille) siinäkin, kun kieliä joutuu painamaan ja venyttämään vähän voimakkaammin. Plus akkari ei anna mitään ilmaiseksi versus efektoitu sähkökitarasoundi.

 

[Markqq]

Ilman muuta kitara esiin. Mikä kitara on kyseessä?

Verkkiksestä ostettu oisko 150€ joku Yamahan yksilö. Kolmisen vuotta vanha ainakin.

 

[Jalo Pena]

Tekninen kysymys: Mulla on tuo Focusriten Scarlet USB-äänikortti ja yrittänyt sillä saada hyvää metallisoundia aikaiseksi, mutta ihan sama mitä efectejä laitan abletoniin, niin mun ihan perus Fender Princeton 112:ssa on munakkaampi särö abletonin kautta, kuin missään noissa efecteissä. Mikähän tuossa mättää? Olen ihan nyyppä tässä, enkä tiedä mistä lähteä ongelmaa etsimään.

 

[Myocyte]

Tekninen kysymys: Mulla on tuo Focusriten Scarlet USB-äänikortti ja yrittänyt sillä saada hyvää metallisoundia aikaiseksi, mutta ihan sama mitä efectejä laitan abletoniin, niin mun ihan perus Fender Princeton 112:ssa on munakkaampi särö abletonin kautta, kuin missään noissa efecteissä. Mikähän tuossa mättää? Olen ihan nyyppä tässä, enkä tiedä mistä lähteä ongelmaa etsimään.

En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.

 

[Jalo Pena]

En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.

Okei, siis "kaappimallinnos" on joku plug-in joka mallintaa joatin tiettyä vahvistinta joka kannatta myös ladata?

 

[Ad_Astra]

En ole itse plugarisoittaja, mutta sellaiseen tekniseen vastakysymykseen kuin että mitä plugareita käytät soittaessasi olisi hyvä saada vastaus ennen kuin aletaan setviä ongelmaasi pitemmälle. Ilman vahvistin- ja kaappimallinnosta kuvittelisin ettei Focusritesta hirveästi sitä kuivaa DI:tä enempää saa irti.

@Ad_Astra postasi tähän ketjuun muistaakseni aiemmin aika hiljentäjä.jiipekki -tason linkit, joissa oli hirveät läjät ihan ilmaisia mallinnoksia ja kaappi-impulsseja.

Tässä näitä

Amp sims – Google Drive

drive.google.com

IRs – Google Drive

drive.google.com

Boosts – Google Drive

drive.google.com

 

[Jalo Pena]

Kiitos paljon Ad_Astra. Josko noilla saisi kunnon soundin.

 

[Markqq]

Jäin nyt koukkuun noihi akustisiin ralleihin. Varmaa ihan hyvä vaan. Saa uusia oppeja. Eli nyt on tuo Kryptonite ja Patience ollut aika kovassa treenissä. Pari muutaki biisiä listalla mut jäitä hattuun. Löyty ihan kiva akustinen plugari myös joka kuulostaa hyvältä sähkökitaralla.

Alkanut oppia jo jotenkuten käyttää noita sointuja niin että lyö yksitellen noita kieliä niistä. Pikkuhiljaa!

 

[R+L=J]

Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:


Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä

 

[Ad_Astra]

Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:

Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä

NIin, tämähän tuskin kuitenkaan tarkoittaa sitä että soolokitaristi kävelee ovesta sisään ja painetaan REC biisiin mitä ei ole ikinä kuullutkaan ja sieltä tulee timanttinen otto.
Uskoisin kyllä vahvasti että on veivattu muutamaan kertaan läpi ja joitain tiettyjä juttuja keskitty mitä ilmenee joka soittokerralla ja sitten kaikki välihäröily sinne väliin vedetään ihan fiiliksellä.

Improvisaatio on vaikeaa kyllä. Siinä vaiheessa on hyvä olla time ja tatsi kunnossa sekä teoriatietämys auttaa.

Vanhoista maneereista on vaikea päästä eroon jos soittaa aina samaa. Yngwiehän kaahaa kaiken ykkösellä (harvoin toista ottoa) nauhalle. Ekojen levyjen tuotokset ihan älyttömiä juttuja mutta tarpeeksi
kun toistaa itseään niin vähän tylsempi juttu. Tietty se on sen juttu ja tulee selkänahasta hetkessä.

Steve Vai painiskelee samojen kanssa:

"4. Improvisation and composition are neighbors in Vai’s solos.
Sometimes when I’m in the studio working on a solo, I break it down and work on one section at a time until something comes out that doesn’t sound like anything I’ve heard or played before. I usually can’t do that on the fly, so I’ll need to meditate on an idea. I then work on that idea until it’s vocabulary becomes second nature to me. So certain solos may be duplicated live very close to the original but there’s always space for pure improv. I enjoy doing both equally. "

 

[R+L=J]

NIin, tämähän tuskin kuitenkaan tarkoittaa sitä että soolokitaristi kävelee ovesta sisään ja painetaan REC biisiin mitä ei ole ikinä kuullutkaan ja sieltä tulee timanttinen otto.
Uskoisin kyllä vahvasti että on veivattu muutamaan kertaan läpi ja joitain tiettyjä juttuja keskitty mitä ilmenee joka soittokerralla ja sitten kaikki välihäröily sinne väliin vedetään ihan fiiliksellä.

Improvisaatio on vaikeaa kyllä. Siinä vaiheessa on hyvä olla time ja tatsi kunnossa sekä teoriatietämys auttaa.

Vanhoista maneereista on vaikea päästä eroon jos soittaa aina samaa. Yngwiehän kaahaa kaiken ykkösellä (harvoin toista ottoa) nauhalle. Ekojen levyjen tuotokset ihan älyttömiä juttuja mutta tarpeeksi
kun toistaa itseään niin vähän tylsempi juttu. Tietty se on sen juttu ja tulee selkänahasta hetkessä.

Steve Vai painiskelee samojen kanssa:

"4. Improvisation and composition are neighbors in Vai’s solos.
Sometimes when I’m in the studio working on a solo, I break it down and work on one section at a time until something comes out that doesn’t sound like anything I’ve heard or played before. I usually can’t do that on the fly, so I’ll need to meditate on an idea. I then work on that idea until it’s vocabulary becomes second nature to me. So certain solos may be duplicated live very close to the original but there’s always space for pure improv. I enjoy doing both equally. "

No tietenkin se sen biisin eka kuuntelee, luulin että tämä nyt on itsestään selvää.

 

[lmu2002]

Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.

Tuohon varmaan auttais että siellä selkärangassa olis mahdollisimman iso nippu monipuolista otettavaa hankalassa paikassa. Silloin voisi olla huoleti hetkittäin autopilotilla ja fiilistellä mitä tulee hatusta seuraavana. Melodian taju ja niiden keksiminen on kyllä hardcore kamaa musiikissa ja siinä paljastaa korttinsa ja puutteensa armottomasti. Tuntuu että mitä koulutetumpi muusikko, sitä korkeampi kynnys on lähteä säveltämään mitään omiaan. Skaalojen läpikäynti ja pari vingutusta soolossa ei oikein pure.
Noi Guthrien Wilson soolot on kyllä hienoja.

 

[Ad_Astra]

No tietenkin se sen biisin eka kuuntelee, luulin että tämä nyt on itsestään selvää.

Ei sitä koskaan tiedä.

Pointti siis että vaikka soolo on vedetty ekalla tai tokalla sisään ei tarkoita sitä etteikö kyseistä sooloa olisi veivattu vaikka 50 kertaa omissa oloissa. Monista kerroista jää jotain juttuja mikä toistuu seuraavilla kerroilla.
Sitten kun pääpiirteittäin tietää mitä tekee, nauhoitetaan ja totta kai sinnekin jotain spesiaalia voi tulla sikin sokin sekaan jos siltä tuntuu.

 

[Myocyte]

Okei, siis "kaappimallinnos" on joku plug-in joka mallintaa joatin tiettyä vahvistinta joka kannatta myös ladata?

Mallintajat mallintaa niitä esikuviaan aika tarkasti, eli homma menee aika samaan tapaan kun analogimaailmassa. Eli jos sanotaan että soitat normaalisti jollain nupilla X ja kaapilla Y, niin plugarimaailmassa näitä vastaa vahvistinmallinnos X ja kaappimallintaja, johon laitetaan sitten impulssivaste kaapista Y. Monessa mallinnussoftassa voi olla tuo kaappimallintaja mukana, eli niihin törkätään vaan tuo impulssivaste sisään. Sen jälkeen se soundin ja tonen muokkaus on enää vaan soittajasta oikeastaan kiinni. Noilla ilmaisillakin on tehtävissä ihan levytasoista soundia.

Voisi oikeastaan vain hieman spekuttaen todeta, että varmaan koskaan kitarismin historiassa ei harrastajasoittaja ole ollut niin halvalla ja helpolla kiinni ihan täysin ammattisoundeissa kuin nykyään mallintajien ja mallintavien vahvistinten aikakautena.

 

[BongisKhan]

Mulle on aina kitaristina ollu melkein vaikeimpia juttuja improvisoida juuri mitenkään. Voin kuunnella jonku youtube kitara trackin 10 kertaa ja reenailla siinä ja aina pettyä itseeni kun käyn aina niitä samoja lickejä läpi samoista kohdista. Oon toki koittanu päästä ulos niistä eri harjotuksilla mutta tuntuu että ne muutama juttu mitkä on selkärangassa aina tulee kehiin ku on hankala paikka.
Juuri näissä ajatuksissa tuntuu entistä oudommalta kun kattelee Guhtrien pätkiä missä se vetää ekalla yrityksellä jotain levyille päätyneitä sooloja kuten esmes:


Steve Wilson sano et Guthrie veti joku 5 sooloa mistä se sit valitsi yhen ja tää oli joko eka tai toka veto, mitä vittua. Mä voisin käyttää koko ikäni johonki vitun sooloon ja se ei ois lähelläkään tota.
No samahan se oli ku Mustaine sano Martylle et joo otetaan tää toka yritys niistä muutamasta levylle mistä sit tuli Tornado of Souls soolo, joka ehkä edelleen on oma suosikki soolo ikinä

Niinno, Guthrie Govan on oikeasti varmaan maailmanhistorian teknisesti taitavimpia ja monipuolisimpia kitaristeja, joten ei ehkä ihan hirveästi kannata häneen itseään verrata.

 

[JääKotka]

Sanokaas soittajat, että kannattaako lähemmäksi 40-vuotiaana vielä alottaa soittamaan kitaraa?
Olen pohtinut kitaran hommaamista 15-vuotiaasta asti, mutta aina on ollut joku tekosyy olla aloittamatta.