Jutuista vois päätellä, että soitan ja märehdin näitä vanhoja Metallicoita enemmänkin, mikä ei oo kyllä ihan totta, mutta siis tulin eilen kelanneeksi, millaisella actionilla Hetfield noita juttujaan soittelee.
Ja rupesin sit samalla vähän vertaamaan noita omia kitaroitani, joissa on kielisettejä 9-46 -> 10-52, eri mittaista skaalaa, osa säädetty hyvin matalalle, osa jätetty vähän korkeammaksi, ja siis noissa samalla skaalalla ja osapuilleen saman paksuisilla kielillä olevissa kitaroissakin on jännästi isohkoja eroja siinä, millainen tensio kielissä on. Kun siis liian löröllä tatsilla jotkut Batteryt ei vaan onnistu tarkasti. Se pikkauspatterni hajoaa, jos E-kielessä ei oo riittävästi vastusta.
Ja tulin siinä sit havainneeksi, että jos painaa pikkauskädellä sitä demppausta vähän niin kuin syvemmälle, niin ylimääräistä kielten väpätystä / löysyyttä saa vähän veks. Ja jos samalla pikkaa vähän syvemmältä kieltä, niin Batteryn tyyliset jutut alkaa pysymään paremmin kontrollissa.
Ola Englund tais jossain videossaan mainita ihan saman jutun, mutta tulipahan havaittua ihan omakohtaisestikin
Ja siis toinen havainto oli se, että liian matala tatsi ei oo välttämättä hyväksi tommoisessa teknisessa riffittelyssä, vaan sekin tuntuu jeesaavaan, jos kielissä on riittävän jännityksen lisäksi vähän myös ilmaa.
Toi Jammu saattaa olla 10-46 setillä ja tommoisella aika perus stratosäädöllä mukavin soitella em. riffittelyjä. Mukavan jämäkkä tatsi ja ihan kohtuu ok vielä soitella soolojakin.
Musari ja toi LTD:n elite taas ihan omaa luokkaansa soolohommissa, mutta niiden kanssa on vähän ongelmaa just ton bassokielten jännitteen kanssa, jos pitäs Batteryitä soitella.
No, se siitä tajunnan virrasta
Vois vaikka soittaa aamun ratoksi.