Kitaran soittaminen

[Markqq]

Te olittekin nopeita

Tuohon timingiin.. Oisin mä voinut toki uudelleen veivata tuon vielä ja tehdä paremmankin. Yleensä ku rupeen kuvamaan, niin tulee se suorituspaine/jännitys siihen ja usein se lopputulos on huonompi kuin että soittelen itsekseen "flow" tilassa ilman kameraa. Näin on tullu parhaat suoritukset ylipäätään. Jolloin timingit on paremmat ja etenkin tuota töks töks soittelua tulee vähemmän. Mut hyvät vinkit mitä otan huomioon jatkoa ajatellen! Kitarassa aikalailla samat plugarit ja säädöt kuin aikasemmissa. Liikaa säröä? Toi tunenuppi jäi varmaa aika alhaiseksi.

Minäpä muuten tsekkaan nuo riffit vielä ihan mielenkiinnosta. Ja mitä tuohon nopeaan pikkaukseen tulee, niin se menee vielä oman taidon jo ylärajoilla eli tiedän itsekin, että se on sellaista "läpsyttelyä" eli mun on turha siellä vielä veivata pitkiä aikoja. Jossai 90-95% kohdalla se pikkaus menee jo paremmin, voin vaikka myöhemmi ottaa pätkää tänne niin näkee Mut kiitos noist vinkeistä. Mul alkaa taas kansalaisopiston kurssit mut en sit tiiä ehtiikö opettaja hirveästi kattoo mun pikkausta siel kuntoon joten ne yksäritunnit voi olla tarpeen.

Jos löytyy jotai mainioita videoita vaikka youtubest toho pikkauksee, voisin ottaa vinkkii jo niistä.

 

[Ad_Astra]

Yleensä ku rupeen kuvamaan, niin tulee se suorituspaine/jännitys siihen ja usein se lopputulos on huonompi kuin että soittelen itsekseen "flow" tilassa ilman kameraa. Näin on tullu parhaat suoritukset ylipäätään. Jolloin timingit on paremmat ja etenkin tuota töks töks soittelua tulee vähemmän.

Näinhän se on mutta yleisestikin se soitteleminen muuten vain on sitä ihan samaa kuin jos sen kuvaa taikka muuten tallentaa. Aivot vain kuvittelevat että nyt menee ihan helvetin hyvin. Eipä jää mitään jälkeä siitä miltä se oikeasti kuulostaa muuta kuin kullatut muistot.

 

[Markqq]

Näinhän se on mutta yleisestikin se soitteleminen muuten vain on sitä ihan samaa kuin jos sen kuvaa taikka muuten tallentaa. Aivot vain kuvittelevat että nyt menee ihan helvetin hyvin. Eipä jää mitään jälkeä siitä miltä se oikeasti kuulostaa muuta kuin kullatut muistot.

Joskus kun on flow päällä niin pistän nauhotuksen päälle. Sitte tulee kuunneltua niitä pätkiä erikseen. Kyl siinä pienen eron huomaa. Mut joo soittelu pitäs olla tasasta hyvää. Ei voi aina odottaa saavuttavansa sitä "parasta" fiilistä ja veivattava siinä kohtaa. Lähtökohtasesti se biisi pitäs opetella niin hyvin, että se menee ilman suurempia mindsettei ja superfocus tiloja.

 

[pappatech]

Minäpä muuten tsekkaan nuo riffit vielä ihan mielenkiinnosta.

Oon ihan satavarma noista omistani. En rupea kampaamaan koko biisiä, että varioidaanko tota säkeistön riffiä jossain kohdassa noin, miten sää sen soitat, mutta se lähtee takuuvarmasti noin, miten kirjoitin. Toki nää on aika kömpelöitä koittaa kirjoittamalla esittää.

Mul alkaa taas kansalaisopiston kurssit mut en sit tiiä ehtiikö opettaja hirveästi kattoo mun pikkausta siel kuntoon joten ne yksäritunnit voi olla tarpeen.

En tiedä mitä kansalaisopiston (kitara?)kursseilla tehdään, mutta yksityistunteja meinasin. Eikä todennäköisesti riitä yksi tai kaksi, vaan vähän pidempi jakso, jossa hommaa käydään systemaattisesti läpi ja seurataan edistystä.

 

[Markqq]

Oon ihan satavarma noista omistani. En rupea kampaamaan koko biisiä, että varioidaanko tota säkeistön riffiä jossain kohdassa noin, miten sää sen soitat, mutta se lähtee takuuvarmasti noin, miten kirjoitin. Toki nää on aika kömpelöitä koittaa kirjoittamalla esittää.


En tiedä mitä kansalaisopiston (kitara?)kursseilla tehdään, mutta yksityistunteja meinasin. Eikä todennäköisesti riitä yksi tai kaksi, vaan vähän pidempi jakso, jossa hommaa käydään systemaattisesti läpi ja seurataan edistystä.

Kansalaisopiston tunnit ovat joka perjantai n. 1h 30min verran ja siellä opetellaan kaikkea yhdessä sekä annetaan myös yksilöllisiä vinkkejä. Mut siel on yleensä jengiä sillee ettei se opettaja ehdi kovin laajasti yksilöopetusta antamaan Nimenomaan sähkökitaratunteja nämä.

Mut otan tässä syksyllä noita yksäreitä, saisi tuota pikkausta hiottua.

 

[Kakapo]

Rytmi ja komppi ovat omassa päässä ja todellisuudessa kaksi eri asiaa. Pää voi valehdella, metronomi tai nauhoitus ei (paitsi jos on latenssia ja laahaus johtuu siitä).

 

[pappatech]

Kansalaisopiston tunnit ovat joka perjantai n. 1h 30min verran ja siellä opetellaan kaikkea yhdessä sekä annetaan myös yksilöllisiä vinkkejä. Mut siel on yleensä jengiä sillee ettei se opettaja ehdi kovin laajasti yksilöopetusta antamaan Nimenomaan sähkökitaratunteja nämä.

Mut otan tässä syksyllä noita yksäreitä, saisi tuota pikkausta hiottua.

Okei, tommoiset on varmasti antoisia settejä ja näkee samalla muitakin soittajia.

Ja peukkua tuolle vikalle. Vähän niihin joutuu rahaa laittamaan, hinnat varmaan luokkaa 20-35€ tunti (tai 45min), mutta jos ei mitään aivan onnetonta opettajaa satu, niin maksaa aika varmasti ittensä takasin, jos saat ton oikean käden tekniikan kondikseen. Sen jälkeen on paljon paremmat eväät lähteä soittelemaan noita teknisempiä riffittelyä tai sooloja.

Saatan itekin aktivoitua ja ottaa syksyllä muutaman tunnin tiettyjen juttujen hiomiseen.

 

[Randomizer]

Onhan tuo ihan hyvän kuuloista soittoa suhteessa kuinka vähän aikaa vasta soittanut. Suurin ongelma tossa Seek & Destroy on mun mielestä time. Ei tunnu osuvan millään kohilleen. Pikkaus mun mielestä näytti ihan hyvältä lähtökohtiin nähden, aika hyvin downstroketkin lähti.

Jos vaan jaksat reenata niin parissa vuodessa toi kuulostaa jo hyvältä soitolta. Suosittelisin reenaamaan myös perussointuja(muutakin kun vitossointuja) ihan tulevaisuuden varalle.

 

[Ad_Astra]

Pikkaus mun mielestä näytti ihan hyvältä lähtökohtiin nähden, aika hyvin downstroketkin lähti.

@Markqq No ei kyllä näytä hyvältä tässä. Kun koko käsi hytkyy hauista myöten. Ja koko heppu niin jännittyneen näköinen tuossa. Kulkeeko hengityskään?
Itse kokeilin niin en millään oikein saanut kättä heilumaan tuolla tavalla.

Tosiaan, ennen kuin alkaa paikkoja rikkomaan, niin sinne opelle mars tai omatoimisesti muuttamaan tekniikkaa. Riittää että ranne liikkuu kevyesti. Ei tartte hakata ja heilua.
Tarkkuus ja rentous ekaksi ja sitten voi keskittyä hakkaamiseen

Tuolta 3:21 kohdasta

Spoileri

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Randomizer]

Säröillä soittaessa kannattaa myös alkaa reenamaan tuota mutetusta muilta kieliltä ettei kauhea staattinen härömeteli täytä koko äänivallia. Suosittelisin reenaamaan jotakin helppoa perusjuttua ihan cleanilla metronomin kanssa niin saisit sitä tatsia reenata rauhassa. Temmot niin alas kuin vaan mahdollista.

 

[Markqq]

^ Joo noi tosi nopeat riffittelyt meinaa mennä jo "yli" oman tason jolloin se rentous katoaa. Eli mun pitäs vaan höllätä ja treenailla ihan rauhassa hitaammalla temmolla jolloin se rentouski sitte näkyy taas.

@Randomizer Hyvin tietoinen tuosta härömetelistä ja sitä muteilua olen yrittänyt tässä treenien ohessa tehdä, vaihtelevan menestyksin, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa reenautuu

 

[Carmake]

^ Joo noi tosi nopeat riffittelyt meinaa mennä jo "yli" oman tason jolloin se rentous katoaa. Eli mun pitäs vaan höllätä ja treenailla ihan rauhassa hitaammalla temmolla jolloin se rentouski sitte näkyy taas.

@Randomizer Hyvin tietoinen tuosta härömetelistä ja sitä muteilua olen yrittänyt tässä treenien ohessa tehdä, vaihtelevan menestyksin, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa reenautuu

Tässä oli oikea analyysi. Turhaan väännät väkisin, jos ei irtoa niin ei irtoa. Rauhassa vaan, kehitystähän on tapahtunut kuitenkin taas selvästi.

Tee videoita niistä biiseistä, mitkä osaat. Nähdään paremmin, mitä jo osaat ja tätä kautta voidaan jatkokehittää harjoittelua. Jos koko video on pientä hapuilua, muiden on helpompi vaan sanoa että harjottele lisää, kaikkea. Tämä taas ei varmaankaan ole parasta mahdollista analyysia.

 

[pappatech]

Niin, tuota voi varmaan lähteä viemään eteenpäin useammalla eri tavalla. Saahan kitaraa soittaa ei niin vakavissaan ja kuulostaa miltä kuulostaa, mutta oon noiden videoiden perusteella melkoisen varma, että toi oikean käden tekniikka tulee rajoittamaan melkoisesti soittoa, jos tuolle ei tee mitään. Jos siis tavoitteena on joskus soittaa teknisempiä juttuja niin, että ne myös soundaa hyvältä.

Ja nyt alkuvaiheessa tuo kannattaa korjata, jos korjata meinaa, eikä soitella päin persusta muutamaa vuotta päälle ja kirota sen jälkeen, kun on vaikeeta poisoppia selkärankaan hakattua väärää tekniikkaa.

--

Ja kyllä, näitä juttuja vois kommentoida myös siitä näkökulmasta, että @Markqq on soittanut vain vähän aikaa. Siitä kulmasta voin ihan hyvin kompata sitä, että ihan asialliselta soundaa, mutta jos tarkoitus on oppia soittamaan kunnolla, niin sitten kommentointi kääntyy tähän, mitä itekin olen harrastanut. Eikä ole tarkoitus missään nimessä mollata tai lytätä, vaan todeta, että tekniikat kannattaa kattoa alussa kondikseen, niin on jatkossa paljon mukavampi lähteä opettelemaan vaikeampia biisejä.

 

[Markqq]

Nimenomaan kritiikkiä ja palautetta arvostan. Jos vain tulisi kehuja niin en sitä itse edes tietäisi mistä lähteä korjaa omaa soittamista. Joskus sitten huomaisi, että tässähän tehdään moni asia persiilleen.

Linkkaan jatkossakin noita mun veivei tänne ja pyrin vähä helpompia soittaa täydellisemmin ja hioo noita tekniikoita. Noita biisejä kyllä riittää maailmassa. Ne ei lopu kesken

Yks mun ongelma on se, että en tarpeeksi reenaa hitaalla temmolla ja metronomi hukkuu. Pohjatyö kuntoon niin voi sitten lisätä tempoa, muuten opin vaan sinnepäin näitä biisejä.

 

[Ad_Astra]

Nimenomaan kritiikkiä ja palautetta arvostan. Jos vain tulisi kehuja niin en sitä itse edes tietäisi mistä lähteä korjaa omaa soittamista. Joskus sitten huomaisi, että tässähän tehdään moni asia persiilleen.

Linkkaan jatkossakin noita mun veivei tänne ja pyrin vähä helpompia soittaa täydellisemmin ja hioo noita tekniikoita. Noita biisejä kyllä riittää maailmassa. Ne ei lopu kesken

Yks mun ongelma on se, että en tarpeeksi reenaa hitaalla temmolla ja metronomi hukkuu. Pohjatyö kuntoon niin voi sitten lisätä tempoa, muuten opin vaan sinnepäin näitä biisejä.

Ja niinkuin joku tuossa sanoi, että välillä muutakin kuin vitossointumättöä säröllä.

Koitapa jotain perus clean juttuja, kuten Gunnareiden "Don't Cry" introa, Ynkän "Dreaming" on kiva nätti kuvio. Ja mitä näitä muita nyt onkaan vastaavan kaltaisia. Ovat hitaita, pääsee hieman harjoittelemaan
ns. oikeita sointujakin ja keskittymään myös sävelten toisiinsa sitomiseen.

Periaatteessa palm muteakin pääsee sitten hyvin harjoittelemaan kun noita clean juttuja vetelee, niin sitten särö päälle ja jatkaa niitä, mutta keskittyy mutettamaan tiettyjä säveliä kun taas jotkut sävelet
antaa tulla naturell.

Vaikkapa siis näin

 

[Ad_Astra]

@Markqq Tässä sulle vielä nuo Seek & Destroy riffit

EDIT: Ulkomuistista kirjoitin ja toi toka tahti loppuu väärin tokasta riffistä. Eli matalan E kielen nauhat on 6-5 eikä 7-6 kuten tuossa.

 

[HendriXXX]

Laitampa kans ajatuksiani markqq:lle liittyen kitaran soittoon. Nää on tosiaan mun omiin kokemuksiini perustuvia, joten en väitä niitå mitenkään absoluuttiseksi totuudeksi.

Mahdollisimman laajasti kannattais skitansoiton alkutaipaleella sitä musaa soitella. Pelkkä hevimättö, tai joku träshi ei ehkä pelkästään soitettuna ole se paras reitti opetella. Sinne sekaan ihan perusrokkia ja hidasta simppeliä bluesia ni joutuu opettelee niiden kans hieman erityylistä soittotekniikkaa, rytmitystä yms. Samoin ihan puhtaan soundin säestys (ihan perus rämpyttely) pelkillä perusotteilla on suositeltavaa.
Näitä tekniikoita sitten yhdistelemällä alkaa myöhemmin löytyä se oma soundi ja niitä kaikkia tulet tarvitsemaan myöhemmin.
Demppauksissa sitä demppauksen syvyyttä kannattaa opetella vaihtelee lennosta, kuten myös kokeilla soitella samoja juttuja eri pikkaustyyleillä. Ei kannata johonki tiettyyn vaan jumittautua.

Sitten pelkkä tabujen mukaan pilkulleen opeteltu soitto kans on mun mielestä kans huono juttu. Toki täsmällisyyteen kannattaa soitossa aina panostaa, mutta aina se kaiken pilkulleen opettelu ei ole mielekästä. Biisejä voi soittaa aivan hyvin hieman erilailla ja pienillä omilla mausteilla ja silti se kuulostaa hyvältä. Kannattaa myös opettaa sitä omaa sävelkorvaa ja jammailla ihan vaan biisien mukana, kattomatta muuta ku perussoinnut mistä se biisi lähtee. Myöhemmin ne alkaa löytymään ihan korvakuuloltakin ja voit esim radiota kuunnellessa lähtee jammailee jonku oudonki biisin mukana ihan vaan kylmiltään..

Oma skitansoitto alko joskus vuonna 87-88 ihan vaan akustisella rämpytellen. Korvakuulolta yritin opetella aluksi ja sitte kirjastosta vähä lainailin laulukirjoja avuksi joissa näky soinnut ja soittelin niitä. Tabuista en ole ikinä tykänny opetellä biisejä. Naapurin kossin kans rämpyteltiin yhdessä akustisia ja soiteltiin akustisesti kaikkee gnr:n, Jimin, metallican, iron maidenin, irwinin, juicen, pellen yms biisejä..

Vasta 2-3 vuotta myöhemmin tuli sähkökitarat kuvioihin mukaan. Saman kaverin kans sitten alettiin niillä opettelee, jaettiin ideoita tekniikoista ja jammailtiin. Musatyyli oli vähä kaikkee mahollista, punkkia, träshiä, heviä, bluesia, rokkenrollia ja välillä humppaaki ku oli kaverin isä näppärä haitarin soitossa..

Noihin soittotekniikoihin vielä että tosiaan kannattaa aluksi opetella perusjutut kuten käsien asennot yms huolella, ne väärin opitut alkaa helposti myähemmim tympii jos ne alkaa rajoittaa sun soittoa. Toki periaatteessa ei ole ainoaa yhtä oikeaa soittotekniikkaa olemassa. Mehän ei olla samanlaisia kaikki, joten kaikki tekniikat ei vaan sovi kaikille. Mutta saman renkutuksen voi soittaa monella eri tavalla ja silti kuulostaa hyvältä.

Soitossa kannattaa pyrkiä pitämään semmonen rentous päällänsä, eli turha väkinäinen yrittäminen kuuluu soudissa heti. Sillon ku soitto on rentoa ni se vaan soljuu eteenpäin ja kuulostaa hyvältä. Jos soitossa on rytmiongelmia, niin se metronomi silloin kaveriksi, mut ei se tikin mukaankaan opettelu ole aina hyvästä. Eikä soitossa aina kannata yrittää mennä just tiukasti pilkulleen, vaan pienet hallitut rytmin kahtapuolta "seilaamiset" on myös sallittuja, ne tuo eloa siihen soittoon.

Tsemppiä vaan markqq:lle soitonopetteluun. Kyllä se siitä. Älä yritä liikaa matkia muita ja muiden tekniikoita, vaan yritä löytää se oma tyylisi soittaa.

 

[Markqq]

Kiitos vinkeistä.. Otanpa vinkit ylös. Gunnareiden Don't Cry työn alle ja muutakin.

Tuo soittelu kun on mennyt oman genremaun mukaan ja mitä tykkään kuunnella "nyt haluan soittaa tätä biisiä, sitten tuota", niin ei siinä ole jäänyt tilaa järjelle harjotella kaikkea muuta olennaista mitä etenkin tekniikan ja tulevaisuuden kannalta olisi kannattavaa Eli tässä päästään siihen, että itselleni tylsempiä juttuja pitäisi vaan oikeasti treenata.

Menee wordille ja printtaan naaman eteen seinälle. Amon Amarthilla oli jotain kivempia ralleja jossa joutuu hyppii alemmille kielille. Tällä oli joku nimitys? Mut tosiaan nyt on tullut vedettyä niin paljon tuota rässiriffittelyä ja kaks paksuinta kieltä kuluu kohta puhki, että vaihtelu olisi todellakin tarpeen. Master Of Puppetsilla olen aika paljo reenaillut niitä hitaampia soolopätkiä, neki hyvää treeniä kyllä.

Ja otan lisää biisejä vastaan mitä suosittelette treenailuun ja etenkin tekniikoiden opettelujen kannalta.

Teoriaa tulen kyllä opiskelemaan vielä. Sitä en kyllä normi arjessa mitenkään saa aikaiseksi. Mut haen musiikkiopistoon tai pedagogin koulutukseen, niin se siitä sitten lähtee.

 

[Myocyte]

Jos soitossa on rytmiongelmia, niin se metronomi silloin kaveriksi, mut ei se tikin mukaankaan opettelu ole aina hyvästä. Eikä soitossa aina kannata yrittää mennä just tiukasti pilkulleen, vaan pienet hallitut rytmin kahtapuolta "seilaamiset" on myös sallittuja, ne tuo eloa siihen soittoon.

Pitkälti olen kaikesta samoilla linjoilla, ja tästäkin oikeastaan. Soiton taimista sen verran ehkä kuitenkin lisäisin, että on ihan eri asia kiilata tai laahata tarkoituksella tietyissä jutuissa kuin tehdä sitä tahattomasti. Tarkoituksellinen kiilaus/laahaus on just sitä nk. time feeliä joka tuo soittoon tiettyä soljuvuutta, kun soittaja kuitenkin osaa soittaa taimissa, eli just keskellä sitä klikkiä tarvittaessa. Jos ei taasen koskaan opettele soittamaan metronomin/rumpuloopin/rumpalin/toisten soittajien kanssa tarkasti siihen iskun "keskelle" just oikeaan taimiin, niin tulee olemaan rutkasti vaikeampaa varioida sitä soittoa musikaalisesti, eikä niin että se vaan kuulostaa siltä ettei taimi ole kondiksessa. Ensin perusasiat kondikseen, sitten voi alkaa varioida, ainakin mielestäni.

 

[Markqq]

Huomasin muute jännä jutun. Jos mä laitan tuon Audio Interfacen kiinni tuohon mun USB 3.0 hubiin (ei lisävirralla), kitara alkaa viheltää ja soundi kärsii. Eli se ei saa tarpeeks virtaa siitä kun syöttäisi suoraa koneeseen. Näkyy heti kitaran soundissa. Voi olla et tuo Seek & Destroy on juurikin veivattu tuolla USB 3.0 hubilla. Ei siinä etteikö tuo soundi nyt muuten kusisi ja vaatisi toimenpiteitä, huomasin vaan tällä sen seikan.

 

[Markqq]

Kitara meni rikki. Ei tule mitää pihalle, pelkkää epämäärästä ääntä. Kesken soittelun "räjähti". Kokeiltu eri johdolla ja vahvarilla. Vissii elektroniikasta jotai meni.
Takuuhommia. Onneksi on vanha kunnon musta Ibanezi joka korvaa veivit.

 

[Ad_Astra]

Kitara meni rikki. Ei tule mitää pihalle, pelkkää epämäärästä ääntä. Kesken soittelun "räjähti". Kokeiltu eri johdolla ja vahvarilla. Vissii elektroniikasta jotai meni.
Takuuhommia. Onneksi on vanha kunnon musta Ibanezi joka korvaa veivit.

Aukaise se luukku takaa, mihin piuha laitetaan. Siitä todennäköisesti kolvaus irronnut. Jos näin, niin minuutin homma vs. takuu odottelut.

 

[Markqq]

Eipä löydy kolvia joten täytys käyttää sit josain Mut iha kiva tällä vanhalla skeballaki soitella pitkästä aikaa.

 

[pappatech]

^ olikos tuo (rikkinäinen) se sama ruoska, jonka kaulan kanssa oli jo jotain ongelmaa?

 

[Markqq]

^ olikos tuo (rikkinäinen) se sama ruoska, jonka kaulan kanssa oli jo jotain ongelmaa?

Ei, se kaulan kanssa oleva ongelmainen palautu Verkkikseen ja sain rahnat takas. Tän ostin ihan käytettynä.

 

[Kakapo]

Onhan tuo ihan hyvän kuuloista soittoa suhteessa kuinka vähän aikaa vasta soittanut. Suurin ongelma tossa Seek & Destroy on mun mielestä time. Ei tunnu osuvan millään kohilleen. Pikkaus mun mielestä näytti ihan hyvältä lähtökohtiin nähden, aika hyvin downstroketkin lähti.

Jos vaan jaksat reenata niin parissa vuodessa toi kuulostaa jo hyvältä soitolta. Suosittelisin reenaamaan myös perussointuja(muutakin kun vitossointuja) ihan tulevaisuuden varalle.

Jeps, tää viimeinen lause on niin totta. Eikä tarkoita, että pitää soittaa "Varrella Virran", tms. Hirmuisen paljon kivempi soundi vitosiin verrattuna.

Nyt kiinteään piuhaan pitkästä aikaa, ja latenssi 2,9ms. Korvaluulokkeet Sennheiser Momentum On-Ear. Oma soitto erottuu paremmin, ja kuulostaa liian hyvältä. Ehkä tää kuus vuotta aktiivisempaa veivaamista + 16 v aikaisempaa kokemusta näkyy jo jossakin. Ihan lohdullista.

Nyt oma soittotaito ei ole enää este musiikin tekemiselle. Kitaristina en todellakaan ole hyvä, mutta ihan riittävällä tasolla itselleni. Musiikki, kuten kaikki taide, on vaikeudeltaan ääretöntä. Ja se pitää sorvin ääressä.

 

[BongisKhan]

Joo vahva komppaus myös "perussointujen" opetteluun. Ensin ihan noi "cowboy-soinnut" (eli normaalivireisen kitaran avoimilla kielillä soitettavat tyypillisimmät sormitukset) haltuun ja sitten mahdollisimman pian CAGED-järjestelmään tutustumaan. Tuntui minustakin ihan humpuukilta ja suorastaan kulttimaiselta touhulta kun niin monet sitä hehkuttivat, mutta oikeasti se on ihan helvetin tehokas tapa oppia navigoimaan otelautaa ja löytää helposti ja nopeasti uudenlaisia voicingeja soinnuille ja tuoda soittoon mielenkiintoa ja dynamiikkaa. Siinä sivussa tulee ikäänkuin vahingossa myös opeteltua duuriskaala kaikista positioista.

 

[Markqq]

Lähti jo tuo Gunnareiden Don't cry treeniin Mitä @Ad_Astra ehdotteli. Malmsteenin veivejä sitten kanssa. Mut joo, tulee päivittäiseen treeniin nyt noita perussointuja ja muutakin.

 

[Kakapo]

Ja tämän sanon vain kokemukseni kautta. En yläpuolelta, vaan ihan kantapää-opistosta opittuna. On parempi keskittyä ajoitukseen, kuin sormikuvioihin. Ilman ajoitusta, kitaristi on vähän kuin kello, joka kulkee jäljessä. Eli ei koskaan oikeassa.

Parempi soittaa kolmen soinnun kappaleet oikein, kuin kaikki tilulilut väärin. Ajoitus ei tosiaan ole millään muotoa helppo rasti, jos päässä ei ole metronomia lapsuudesta. Rytmitajun ja ajoituksen kehittäminen on a ja o. Vasta ajan kanssa tajusin, miten vaikeaa se onkaan. Kuten aiemmin mainitsin, ihan kovan luokan yhtyeet/soittajat takeltelevat ajoituksen kanssa (esimerkkinä käytin Ghostin Rats-kappaletta, ja kamalalta on kuulostanut myös Audioslaven Like a Stone). Olen ensisijaisesti komppikitaristi, ja soolot menevät, jos ei tarvitse kamalasti positiota wänkätä. Joskus ammattilaisten keikkoja kuunnellessa iskee myötähäpeä. Ja en pidä itseäni kovinkaan hyvänä soittajana, mutta siellä on usein just se ajoitus pielessä.

Jos Marqq:lle voi heittää treenisuosituksen, suosittelen CMX:n Elokuun Viljaa. Ajoituksen kehittämisen kannalta huikea hyvä.

 

[pappatech]

Tuolla kun mainittiin CAGED ja on varmaan kaikenlaisia muitakin visuaalisia systeemejä, joilla skaaloja ja otelaudalla navigointia opetetaan, niin tuossa video, joka kannattaa kattoa (0:43 eteenpäin):

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Ts. on totta kai hyödyllistä tietää, missä eri skaalat asuu otelaudalla, mutta että jostain skaalasta saa lopulta käyttökelpoisen, niin silloin pitää ihan oikeasti kuunnella, miltä mikäkin asteikko soundaa. Vasta sen jälkeen ko. skaala on käyttökelpoinen omissa jutuissa, improssa jne.

Jos tietää vaan positiot ja on tottunut soittelemaan skaaloja edestakas, niin kuin minusta voi helposti käydä, itellekin on käynyt, niin eri skaaloilla ei tee vielä oikeassa musassa oikein mitään.

muoks. toi video on enemmän siinä kontekstissa, kun ruvetaan opettelemaan moodeja ja vielä vähän niitä erikoisempia. Duuriasteikko ja luonnollinen molli lienee hakattu aika hyvin melkeinpä jokaisen länsimaisen ihmisen takaraivoon, että kaikki tietää miltä ne kuulostaa, mutta esim. tuossa videosarjassakin käsitelty melodinen molli voi olla vähän jo toinen juttu.

---

En jaksa nyt ruveta googlaan, mikä tuo CAGED tarkemmin oli, joskus tuota ihmettelin itekin, mutta jos tajuaa perus skaalojen lisäksi, missä oktaavit on, niin silläkin pääsee jo aika pitkälle otelaudalla navigoinnissa.

 

[BongisKhan]

Ts. on totta kai hyödyllistä tietää, missä eri skaalat asuu otelaudalla, mutta että jostain skaalasta saa lopulta käyttökelpoisen, niin silloin pitää ihan oikeasti kuunnella, miltä mikäkin asteikko soundaa. Vasta sen jälkeen ko. skaala on käyttökelpoinen omissa jutuissa, improssa jne.

Jos tietää vaan positiot ja on tottunut soittelemaan skaaloja edestakas, niin kuin minusta voi helposti käydä, itellekin on käynyt, niin eri skaaloilla ei tee vielä oikeassa musassa oikein mitään.

Tottakai ja positoiden tai "boksien" opettelussa on tosiaan se vaara, että soitto jää sitten vaan pelkästään niiden edes takas sahaamiseen. Siksi kannattaakin käyttää vähintään yhtä paljon aikaa ja energiaa intervallien opetteluun. Ei tarvitse opetella välttämättä nimeämään jokaikistä intervallia (jotka on varsinkin suomeksi jotenkin todella typerän nimisiä), mutta jonkinlainen selkäranka-tatsi kannattaa hankkia siihen miltä eri intervallit kuulostaa ja miten ne kitaralla muodostetaan. Hyvää treeniä tähän on se, että ottaa ihan yksinkertaisiakin melodioita ja yrittää soittaa ne "korvakuulolta". Taisi olla juuri tuossa samassa videosarjassa johon linkkasit, jossa Guthrie puhuu samasta ja kertoo tavanneensa teknisesti todella taitavia kitaristeja, joilla on isoja vaikeuksia soittaa pystymetsästä edes "Hyvää syntymäpäivää".

En jaksa nyt ruveta googlaan, mikä tuo CAGED tarkemmin oli, joskus tuota ihmettelin itekin, mutta jos tajuaa perus skaalojen lisäksi, missä oktaavit on, niin silläkin pääsee jo aika pitkälle otelaudalla navigoinnissa.

Loppujen lopuksi CAGED - "systeemissä" ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin, että laajennetaan barresointujen konsepti E- ja A-duuri "muodoista" sisältämään myös, C, G ja D - duurien "muodot", jotka sitten sidotaan vastaaviin duuriskaalan positioihin. Esim. D-duuri "C-muodossa" soitettuna menee näin:

Ja sitten näitä voidaan tosiaan käyttää duuriskaalan positioiden opetteluun

Paul Davidsilla on aiheesta loistava video. Eihän tuokaan mikään be-all-end-all-juttu ole, mutta ainakin itsellä on tuonut soittoon ja varsinkin komppaamiseen todella paljon monipuolisuutta. Toki ihan samaan lopputulokseen pääsee pelkästään intervalleja/kolmisointuja opettelemalla.

 

[pappatech]

Toki ihan samaan lopputulokseen pääsee pelkästään intervalleja/kolmisointuja opettelemalla.

Jeps, mun on ollu tosiaan vaikea ymmärtää, mikä tuossa on se "systeemi", kun tuosta edellisestä tulee tavallaan itsestään selvää tietyn pisteen jälkeen, mutta mulla on tota klassisen puolen teoriataustaa ja soittohistoriaa jonkin verran, etten osaa samaistua puhtaaseen aloittelijaan tässä.

Oon kokenut muutenkin niin, että näiden visuaalisten mallien muistaminen on todella raskasta. Mulla ei riitä kapasiteetti muistamaan suurta määrää tuollaisia, vaan itellä se menee enemmän niin, että pitää painaa päähänsä, miltä jonkun jutun pitää kuulostaa ja sormet löytää paikkansa sen jälkeen automaattisesti.

Tyyliin kun tietää missä on pohjasävel ja tietää, että molliasteikossa kolmosen ja kutosen pitää olla alennettuja, niin silloin tietää, mitä säveliä pitää soittaa, jos pitää soittaa mollissa.

Sointuja saatan ajatella osittain visuaalisesti ja otteina, mutta skaaloissa on käytännössä pakko mennä tuollai, kuten edellä.

 

[pappatech]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Tuohon pitäs panostaa ja makustella vaikka jonkun aikaa pelkkää doorista, että miltä se soundaa ja millaista juttua sillä saa aikaan jne. Sit kun on tarpeeksi hyvin päässä, siirtyä eteenpäin.

Nyt on vaan ollu viime aikojen reenit aika teknispainotteisia, tyyliin oon koittanu voimistaa vasurin pikkurilliä, soitellu paljon metronomin kanssa jne.

 

[Ad_Astra]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Nappaa tutkiskeluun Steve Vain "The Riddle". Tausta pompottaa pelkkää E:tä biisin keston ajan miltei koko ajan, mutta moodit vaihtuvat koko ajan.

Itse muistan moodit sillä että miltä ne näyttää etumerkkeineen vs etumerkit pois nuottiviivastolla. Visuaalisesti se helpoin muistaa mun mielestä.

Esim E duuriin verraten.
Lydian lisätään yksi E F# G# A# B C# D# E
Ionian ei tehä mitään E F# G# A B C# D# E
Mixolydian otetaan yksi pois E F# G# A B C# D E
Doorisesta otetaan kaksi pois E F# G A B C# D E
Aelonian otetaan kolme pois E F# G A B C D E
Phrygian otetaan neljä pois E F G A B C D E
Locrian otetaan viisi pois E F G A Bb C D E

Eli siis jos sulla on D lokrinen, niin Duurissa F# ja C# ja näistä tiputat viisi pois. Kaksi ylennystä veks ja kolme alennusta niin saadaan D Eb F G Ab Bb C

Sitten jos kaahataan vaikka harmonista a mollia mutta vedetään e:n päällä, niin on e spanish phrygian ja kaikenlaisia muita kummallisuuksia.

 

[HendriXXX]

Empä tajunnu mitään tuosta ad_astran viimesimmästä viestistä..
Ei sillo muinoin tullu yhtään panostettua musiikin teoriaan, eikä siihen riitä kyllä mielenkiinto nykyäänkään.
No eipä tuo mun skitansoittoa ole varsinaisesti hidastanu..

 

[Randomizer]

Moodit ovat paljon hankalampi asia teoriassa kuin käytännössä. Käytännössähän kyseessä on vaan saman duuriskaalan soittamista, eri kohtia korostamalla ja juurisointua vaihtamalla. Kun sitten himmaa minkälaisia "luonteita" eri moodit kuvaavat niin homma aukeaa aika nopeasti. Jos haluat esimerkiksi svengaavaa rokkaavampaa mollia tavallisen sijaan niin koita doorista (Duuriskaalan 2-asteesta lähtevä skaala). Toki ne taustalla olevat soinnut on myös osuttava dooriseen jotta se kuulostaa järkevältä.

Sitten kun vaihdetaan kokolailla duuriskaalasta toiseen(vaikkapa melodiseen tai harmoniseen molliin), sama homma ja logiikka sielläkin toimii, tosin sieltä saattaa saada ja melko ufon kuuloisia settejä aikaan. Noihin saa paljon aikaa uppoamaan jos kiinnostaa. Saa myös kasan siistejä riffejä ja juttuja pöytälaatikkoon sivutuotteena.

 

[Myocyte]

Menköön eri viestiin, mutta itellä on ollu pitkän linjan projektina laajentaa tuota edellistä laajemmin eri moodeihin. Mun pää toimii aika automaattisesti luonnollisen, melodisen ja harmonisen mollin sekä duuriasteikon kanssa, mutta ei enää samalla tavalla doorisen, miksolyydisen jne. kanssa.

Tuohon pitäs panostaa ja makustella vaikka jonkun aikaa pelkkää doorista, että miltä se soundaa ja millaista juttua sillä saa aikaan jne. Sit kun on tarpeeksi hyvin päässä, siirtyä eteenpäin.

Moodien parissa tosiaan pitäisi kuten toteatkin vähän makustella sitä että miltä ne soundaa ja mikä tekee niistä just sen kuuloiset. Tietyllä tavalla mitä "sävyä" ne edustaa tai tuo niihin kuuluvine intervalleineen siihen musaan.

Yksi hyvä keino on kelailla niitä läpi jonkun tuollaisen urkupistetaustan kanssa, jossa pidetään vaikka bassoääni samana ja sitten soittelee siihen päälle eri moodeja rinnakkain. En nyt suorilta muista, mutta olikohan Gambalelta poimimani metodi tollaisten modaalisten vamppien tekemiseen se, että poimii sen moodin "perusduurin", ja ottaa siitä IV ja V-asteen soinnut käyttöön, mutta pitää bassossa sen sävelen, josta moodi lähtee.

Esimerkkinä sanotaan vaikka F-lyydinen, sen "faijasävellaji" on C-duuri, jossa IV- ja V- asteen soinnut ovat F ja G (maj7 ja 7, mutta otetaan nyt tälleen kolmisointuina). Silloin eräs lyydinen kierto olisi esim. C/C - G/C -F/C tai jotain tämmöistä.

 

[pappatech]

^ jeps, hyvää settiä, tää varmaan vaatis vähän tuon rock / jazz puolen teoriankin tavaamista. Se on vähän huonolla mallilla itellä, kun tausta on puhtaasti klassiselta puolelta.

Sen verran noihin aikaisempiin, että tokihan minäkin muistan, miten eri moodit muodostetaan. Siinä ei ole minusta mitään erityisen vaikeaa, vaan haasteena on just oppia muistamaan, miltä mikäkin moodi kuulostaa ja erityisesti ymmärtää se, missä kontekstissa mikäkin moodi on käyttökelpoinen.

 

[pappatech]

Hyvää treeniä tähän on se, että ottaa ihan yksinkertaisiakin melodioita ja yrittää soittaa ne "korvakuulolta". Taisi olla juuri tuossa samassa videosarjassa johon linkkasit, jossa Guthrie puhuu samasta ja kertoo tavanneensa teknisesti todella taitavia kitaristeja, joilla on isoja vaikeuksia soittaa pystymetsästä edes "Hyvää syntymäpäivää".

Piti tähän vielä kommentoida, että joo, minusta on ylipäätään hyvää reeniä hakea kuullut, hyvät melodiat kitaralla. Siinä kehittyy niin korva, melodiataju kuin otelaudan tuntemuskin.

Tää mikähän lie tinapillimelodia rupes jossain kohtaa soimaan päässä ihan puskista, niin piti tietysti hakea myös kitaralla:

Nordman - Be Mig

Riittävän vanhat saattaa muistaa, kun soi Jyrkissä tjsp.

muoks. tuossa lainauksessa oli puhetta intervalleista, mutta puhuttiinkohan lopulta ihan samasta asiasta, että toistin vaan saman.. olkoon tuossa ny kuitenkin

 

[Markqq]

Gunnareista rupeen veivaa Patience ja Sweet Child o mine. Tuo Patience yks lemppareista ja pitkä akustinen biisi. Kiva reenailla.

Sitten otin 3 doors down kryptoniten kanssa. Siinäkin ihan kivat harjoitukset eikä niin vaikeita

 

[pappatech]

Jos haluut reenata muutakin kuin vitossointuja, mutta myös sitä nopeampaa alaspikkausta, niin tsekkaa Green Dayn Basket Case. Näitä ysärin klassikkorallatuksia ja ihan hauska soittaa.

 

[Markqq]

Jos haluut reenata muutakin kuin vitossointuja, mutta myös sitä nopeampaa alaspikkausta, niin tsekkaa Green Dayn Basket Case. Näitä ysärin klassikkorallatuksia ja ihan hauska soittaa.

Juu ajallaan. Meinaa taas puskea liikaa biisejä yhtaikaa. Suosituksia akustisempiin reaper plugareihin?

 

[Eman Resu]

Nykyään ei ehkä enää tule "...ole hiljaa nyt jo siitä teoriasta muiden kuullen! Meiltä menee muuten katu-uskottavuus!!!" komenttia, jos soittaa speed / thrash meteliä. Toista oli 1980-luvun loppupuolella. Tuli jopa nootia siitä, jos keksi biiseihin "liian melodisia" osia. Olihan se todella todella kamalaa, että joku voisi jopa muistaa biiseistä jotain, ekan kerran kun kuuli ne. Kuka nyt semmosta olisi halunut...

 

[pappatech]

Juu ajallaan. Meinaa taas puskea liikaa biisejä yhtaikaa. Suosituksia akustisempiin reaper plugareihin?

En osaa sanoa muuta, kuin että Neuralin plugareista kuuluu löytyvän varsin asiallisia cleanejakin. Oon itekin nyt käyttänyt pari iltaa semmoista kasari-chorus-cleania Quad Cortexiin rakennellessa. Muut varmaan tietää paremmin noista ilmaisista.

Mut siihen Patienceen, niin akkaribiisit on kyllä autenttisinta soittaa akkarilla. Vaikea saada sähkökitaralla samaa fiilistä, vaikka ois mitkä plugarit ja piezotkin pelissä. Jos joskus haluat järkihintaista fiksua akkaria, niin Jammun LL6:lle suositus. En oo viittinyt tuota oikein kalliimpaan edes päivittää.

Jonkun nailonkielisen varmaan löytäis muutamalla kympillä käytettynä, mutta ne on taas ihan erilaisia soittaa ja toki nailonkielikin soi eri tavalla.

 

[Carmake]

Mut siihen Patienceen, niin akkaribiisit on kyllä autenttisinta soittaa akkarilla. Vaikea saada sähkökitaralla samaa fiilistä, vaikka ois mitkä plugarit ja piezotkin pelissä. Jos joskus haluat järkihintaista fiksua akkaria, niin Jammun LL6:lle suositus. En oo viittinyt tuota oikein kalliimpaan edes päivittää.

Jonkun nailonkielisen varmaan löytäis muutamalla kympillä käytettynä, mutta ne on taas ihan erilaisia soittaa ja toki nailonkielikin soi eri tavalla.

No tämä just eikä melkein. Akustinen kitara myös kehittää soittajaa, kun komppaamisen salat ja dynamiikka avautuu. Nämä taidot kun siirtää sähkökitaraan, ollaankin taas yllättäen nextillä levelillä.

Nylonille jyrkkä ei, ne jää nurkkaan lähes aina tarpeettomina. Sitten isompana voi semmosen ostaa täsmäaseeksi.

 

[Markqq]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

 

[Carmake]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

Ilman muuta kitara esiin. Mikä kitara on kyseessä?

 

[pappatech]

No on mulla akustinen skitta Mäpä kaivan sen näihi akustisiin treeneihin. Tuleepa vaihtelua! Eli sähkökitaralla sitten kaikki muut paitsi akustiset. Toki jos nauhotan niin sit on pakko Reaperin kautta sähkökitaralla nauhottaa, mut siinä kohtaa on varmaa jo plugarit ynnä muut kohdallaan.

Onko myös järkevissä säädöissä? Päin persettä säädetty akkari, jossa kielet kilsan päässä otelaudasta, tappaa soittoilon hyvin nopsaan.

Tuohon @Carmake n viestiin viitaten meinasin itekin lisätä, että akkari tekee komppijuttujen lisäksi hyvää tekniikalle (näppivoimille) siinäkin, kun kieliä joutuu painamaan ja venyttämään vähän voimakkaammin. Plus akkari ei anna mitään ilmaiseksi versus efektoitu sähkökitarasoundi.

 

[Markqq]

Ilman muuta kitara esiin. Mikä kitara on kyseessä?

Verkkiksestä ostettu oisko 150€ joku Yamahan yksilö. Kolmisen vuotta vanha ainakin.

 

[Jalo Pena]

Tekninen kysymys: Mulla on tuo Focusriten Scarlet USB-äänikortti ja yrittänyt sillä saada hyvää metallisoundia aikaiseksi, mutta ihan sama mitä efectejä laitan abletoniin, niin mun ihan perus Fender Princeton 112:ssa on munakkaampi särö abletonin kautta, kuin missään noissa efecteissä. Mikähän tuossa mättää? Olen ihan nyyppä tässä, enkä tiedä mistä lähteä ongelmaa etsimään.