Kitaran soittaminen

[pappatech]

Meitsi aloitti soittaan kitaraa käytännössä mandoliinilla, kun eräs, suht nimekkäissäkin kotimaisissa metallibändeissä kiippareissa vaikuttanut, perhetuttu opetti mulle Enter Sandmanin mandoliinilla. Olin mitä lie 13-vuotias. Kyseinen mandoliini saattaa olla edelleen vanhemmilla tallessa, mutta epäilen soittokuntoa. Toisesta ainakin halkesi koppa, kun sitä muistaakseni käytettiin astalona joissain veljespaineissa Mut vois jossain vaiheessa ehkä harkita jonkun nostalgiamandoliinin ostamista.

DAW:eista, niin tänään sain paketin auki Motun M2:sta. Tuon matkassa tulee Ableton Lite -lisenssi, niin tuota vois testata Reaperin rinnalla. Mullahan on ladattuna Trial-versio Neuralin Gojira-plugaristakin, jota on pitänyt testata, niin viimein onnistuu.

 

[Markqq]

Meitsi aloitti soittaan kitaraa käytännössä mandoliinilla, kun eräs, suht nimekkäissäkin kotimaisissa metallibändeissä kiippareissa vaikuttanut, perhetuttu opetti mulle Enter Sandmanin mandoliinilla. Olin mitä lie 13-vuotias. Kyseinen mandoliini saattaa olla edelleen vanhemmilla tallessa, mutta epäilen soittokuntoa. Toisesta ainakin halkesi koppa, kun sitä muistaakseni käytettiin astalona joissain veljespaineissa Mut vois jossain vaiheessa ehkä harkita jonkun nostalgiamandoliinin ostamista.

DAW:eista, niin tänään sain paketin auki Motun M2:sta. Tuon matkassa tulee Ableton Lite -lisenssi, niin tuota vois testata Reaperin rinnalla. Mullahan on ladattuna Trial-versio Neuralin Gojira-plugaristakin, jota on pitänyt testata, niin viimein onnistuu.

Meikäläinen on jäänyt koukkuun tuohon Archetype Gojiraan. Likimain aina soittelen sillä. Toki myöhemmin voisi vaihdellakin ja luoda omia soundeja just esim vaikka sen mun HB:n erillisen pedaalin kautta. Mut näille sit aikansa ja paikkansa kun soittotaito lisääntyy ja alkaa korvalla jo tajuamaan mikä oikeasti kuulostaa hyvältä ja mikä huonolta.

 

[naapoz]

Meikäläinen on jäänyt koukkuun tuohon Archetype Gojiraan. Likimain aina soittelen sillä. Toki myöhemmin voisi vaihdellakin ja luoda omia soundeja just esim vaikka sen mun HB:n erillisen pedaalin kautta. Mut näille sit aikansa ja paikkansa kun soittotaito lisääntyy ja alkaa korvalla jo tajuamaan mikä oikeasti kuulostaa hyvältä ja mikä huonolta.

Oli ilo auttaa.

 

[Markqq]

Uutta coveria sisään:

Spoileri: Amorphis - Four Wise Ones

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[pappatech]

Meikäläinen on jäänyt koukkuun tuohon Archetype Gojiraan. Likimain aina soittelen sillä. Toki myöhemmin voisi vaihdellakin ja luoda omia soundeja just esim vaikka sen mun HB:n erillisen pedaalin kautta. Mut näille sit aikansa ja paikkansa kun soittotaito lisääntyy ja alkaa korvalla jo tajuamaan mikä oikeasti kuulostaa hyvältä ja mikä huonolta.

Joo, sitähän on kehuttu ylipäätään hyväsointiseksi plugariksi. Plus tuo on oikeasti iso juttu, että soundit on sellaiset, että ne inspiroi soittamaan. Jos ei saa vehkeistä, pätee myös kitaroihin, semmoista soundia pihalle, mikä miellyttää, niin ei se juuri innosta soittamaan. Vielä jos sää tykkäät niitä Gojiran veisuja soitella, niin toimii varmasti niissä kuin nakutettu.

---

Sain ite tuon Tokain LP:ni huollosta tänään. Mietin vähän, että oliko mitään järkeä hassata yli kolme ja puoli sataa niihin Lollarin mikkeihin, mutta oli. On meinaan tosi maukasta soundia nyt, vaikken kerennyt kuin tunnin tai jotain sinne päin testaamaan. Toi on toi instrumentti itessään jännä, tossa on jotenkin tosi paksu ja tuhti soundi, mutta nyt kun on tuollaista kirkkaampaa mikrofonia, niin tuo kaulamikkikin on käyttökelpoinen ja nyt homma toimii oikeasti hyvin.

Seppä sai myös fiksattua meikäläisen sössimän takakannen lakkapinnan (nitrolakka) jos ei nyt täysin virheettömäksi, niin ainakin hyvin lähelle, joten ei tarvii tuosta murehtia, jos tarvis laittaa soitinta kiertoon. Sattui meinaan sieluun, kun unohdin tuon silloin ajatuksissani standiin ja paloi ne kumit takakannen lakkaan.

Mut täytyy tuo plugari testata huomenna. Ei jaksanu tänään säätää kuin Motun ajurit vasta paikalleen.

 

[pappatech]

Vitut tuota Gojiraa saanu testattua, kun se trial versioon vaadittava lisenssimanageri oli jotenkin solmussa, eikä jaksanu ruveta säätään uusiksi.

Motun äänikortin sain paikoilleen ja ajurit päivitetyksi. Tuon matkassa sai sit Ableton Live Lite 11 lisenssin, jonka asensin ja rekisteröin. Lähinnä tsekkasin, että tuo nyt löytää edes tuon Motun alkuun, mutta pitää testata huomenna quad cortexilla kanssa ja vetää vaikka joku hemmetin vitossointu vaan nauhalle, että näkee vähän, miten tuota tarvii ajaa. Näytti ainakin minun silmääni heti jonkin matkaa intuitiivisemmalta mitä Reaper, mutta katotaan ny sit, kun tarvii alkaa tekeen..

Helvetin hyvän kuuloiset on tuommoiset vanhat Genen 1029A monitorit. Sain nekin tänään postista ja paikalleen ja kuuntelin ihan hyvän tovin Wintersunia ja Scar Symmetryä. Väittäisin, että noi ei oo ihan samalla tavalla räikeät yläkerrasta, mitä tuoreemmat Genet voi olla, jos ei vähän fiksaa vastetta yläpäästä laskevaksi..

 

[pappatech]

Njaa, Ableton ei ehkä tykkää Quad Cortexista äänikorttina.. Pelkkää pörinää menee vaan nauhalle ja googlailin vähän, että Ableton + QC äänikorttina on ollut vielä viime vuoden puolella ongelmallinen, mutta päivitin nyt Cortexin USB-ajurin että pitää kokeilla myöhemmin uusiksi. Tuossa on voinut jotain tapahtua, kun vaatimattomat 31 minor versiota noussut versio sitten edellisen asennuksen

Reaperin kanssa pelaa kyllä Quad Cortex:kin, ettei sen puolesta hätää, mutta tuo Abletonin käyttis vaikuttais jonkin matkaa kivemmalta tällaiselle näitä softia aika rajoitetusti käyttäneelle, että mielellään sillä lähtis kokeileen vähän pidemmälle meneviä juttuja.

Ja reipas tunti jonkun Youtube-kaman päälle soittelua tuossa, niin on noilla kunnon monitoreilla vaan ihan melkoisen iso merkitys. Oon toki tämmönen autisti soundien suhteen, mutta nyt on ihan eri fiilis soittaa, kun a) musa kuulostaa oikealta ja b) kitarasoundi kuulostaa oikealta myös monitorien kautta.

 

[tietokonerikki]

Jonkun vuoden soitellut Rocksmith 2014 editionia, jonka saa ostettua ihan kertamaksulla. Tämä uusi plus versio nähtävästi kuukausimaksullinen ja itselläni ei muutenkaan kokemuksia tästä.

Tuon real tone kaapelin tarvitsee (mahdollisesti saa toimimaan jotenkin scarletin tms. kanssa myös), jonka ostin pakettina pelin kanssa. Pelin "tabit" vaatii totuttelua ja ainakaan omat silmät ei meinaa pysyä perässä. Kitaran äänistä jonkin verran kuullut valitusta, etteivät ehkä vastaa täydellisesti alkuperäisiä, mutta itseäni ei ole häirinnyt, kuin satunnaisissa kappaleissa. Kappale tarjonta näyttäisi olevan tällä hetkellä n. 60 000 kpl. sisältäen ostettavat ja käyttäjien tekemät custom biisit.

Omasta mielestä ihan hintansa arvoinen "peli" harjoitteluun ja vaihteluksi muuhun kitarointiin.

Tiedätkö noista customeista miten ne tehdään?

Kertokaahan joku poppaskonsti toho kitara nauhottamiseen ja sen ympärillä rentoutumiseen.
Eli jos mä jotain opettelen, se menee todella hyvin ja osaan ulkoa mut hetikun kameran ja reaperin pistää päälle niin alkaa jännittää, tää ei helpotu vaikka puoli vuotta tätä tehnyt
Pitäskö se biisi oikeasti osaa 120%sti, jotta voi sitten soittaa nauhotukseen 100%sti? Vähänku livenä vetäis, tulee ne paineet virheiden kohdalla.
Sitten kun mä edelleen korva kiinni kajarissa kuuntelen pienetkin virheet läpi ja suorastaan masennun hetkellisesti.
Kertokaa etten ole ainut tämän kanssa

Vedät vaan niin monta kertaa putkeen, että menee silmät kiinnikin, mutta on helpompikin tapa.
Äänität sen 100fps nopeudella videokamerallasi => voit leikata videoeditorillasi siitä 0,01s eli 10ms välein palat pois niin tulee ajoitukset aika helposti kohdilleen. Sitten vaan palautat sen vaikka 50fps.

Onks tääl kukaa treenaillut Rocksmithil? Streamiin tuli eräs tapaus joka suositteli paria muuta striimaajaa. Yksi tyyppi oli siis 2 vuotta treenannut Rocksmithil ja kaveri vetää ku olis vuosikymmenen soitellut.

Sä oot niin kova treenaamaan, että nyt uskallan aivan varauksetta suositella on sen verran halpa ja tempoa voi säätää
alussa hitaammaksi taitotaidon kehittyessä sitten nopeuttaa. Biisit on sitten makuasioita, mutta kun opit ton aluksi oudohkon tavan näyttää nuottia. Esim. Youtubessa on sitten aika paljon biisejä eli aluksi (video) edittiin ja hidastaa itselle sopivaksi. Vaikeimmat on niin vaikeita, että biisit pitääkin opetella käytännössä ulkoa.

Ihan kivaa vaihtelua. Kokemusta mullakin vain 2014 ja tietokoneen kautta. Aika helppoa oppi käyttämään, soittamaan oppiminen on sitten itsestä kiinni (eli jaksaako treenata). YouTubesta voit katella biisejä, jotkut näyttävät miten soittavatkin => helpottanee noiden "nuottimerkintöjen" omaksumista.

 

[Jalmar]

CustomsForge - Rocksmith 2014 Remastered CDLC Tuolta löytyy tietoa noista rocksmithin modauksista ym. Itsellä ei kokemusta muusta, kuin custom biisien soittelusta.

 

[Markqq]

Akustinen kiinnostaa taas vähä enemmän, mut moni biisi jää soittamatta muuten soolon takia. Onko noihi sooloihin jotai tehokkaita treenivinkkejä? Olis kiva alkaa oppimaan soolottelua ehkä vähä nopeammallakin tahdilla

 

[pappatech]

Onko noihi sooloihin jotai tehokkaita treenivinkkejä?

Ei niihin mitään taikatemppuja ole, niin kuin muuhunkaan soitonopetteluun. Jotkut jutut saattaa tarvita jonkun mekaniikan tajuamisen, mutta noin yleisesti kannattaa vaan purkaa ne soolot pienempiin osiin, reenata jokainen osa hitaasti erikseen ja sit ruveta yhdistelemään osia ja kasvattamaan tempoa.

Metronomin kanssa ja tyyliin

-> eka pätkä hitaasti
-> eka pätkä nopeammin
-> toka pätkä hitaasti
-> toka pätkä nopeammin
-> eka ja toka pätkä yhteen hitaasti
-> eka ja toka pätkä yhteen nopeammin
-> jne.

Jos käy pelkän metronomin kanssa kuivaksi, niin DAW-softalla (hidastettu) luuppi reenattavasta kohdasta ja soittelee päälle.

 

[pappatech]

Apropoo, mitähän ne on Thomannilla meinannut. Tilasin sieltä Suhrin mikit siihen customiini, pari humpparia ja sinkku keskelle ja maksoin kortilla ihan normaalisti, niin nyt näyttäis, että on tullu rahat takas tilille.. Niillä ei ollu yhtä mikkiä noista oikealla napavälillä ja eivät silloin lähetä tilausta, ennen kuin se viimeinenkin malli on tullu varastoon, mutta mitäs hemmettiä ne rahoja palauttelee? Ja meinaako ne pyytää kuittaan sen maksun vielä uusiksi, vai velottaa vaan korttia uusiksi..

 

[pappatech]

Jaa siellä on Thomannilla ilm. venynyt ton yhden mikin toimitusaika. Piti olla 2-3 viikkoa ens alkuun, sit näkyi hetken aikaa 2-5 päivää ja nyt on taas 2-3 viikkoa. Kahtoo tarviiko keksiä customiin ens alkuun joku muu tallamikki.. Pitäs kuitenkin järkiajassa ruveta saamaan niitä mikkejä Manniselle..

Kokeilin muuten ekaa kertaa semmosta hiuspompulaviritelmää omissa kitaroissani tohon Les Pauliin. Toi soi meinaan ihan hemmetisti sekä satulan jälkeen kielistä että sieltä jälkimmäisen tallapalan jälkeen, johtuu kuulemma tosta tosi kevyestä, alumiinisesta tallakappaleesta, mitä noissa vintagepeleissä käytetään. Tuo pompula rauhoitti sointia omaan makuun vähän miellyttävämmäksi.

Voi olla, että pitää modailla tota vielä vaihtamalla joku raskaampi talla tohon, koska tuo, että tuo soi vähän niin kuin joka paikasta ei oikein toimi missään tiukemmassa ja raskaammassa riffittelyssä.

 

[Stephen Elop]

Akustinen kiinnostaa taas vähä enemmän, mut moni biisi jää soittamatta muuten soolon takia. Onko noihi sooloihin jotai tehokkaita treenivinkkejä? Olis kiva alkaa oppimaan soolottelua ehkä vähä nopeammallakin tahdilla

Multa nyt ei mitään taatusti varmaa ole, mutta yksi asia mielestäni on otelautakäden sormikontrolli ja lentävien sormien estäminen. Lentävät sormet on siis automaatioreaktio, jossa sormet nousee kauaksi otelaudalta, kun tempo nopeutuu. Kannattaa tutkia tätä hankalilla sointujen vaihdoilla. VAikka niin että liikutat vaan sormet sointuvaihdoissa, ja vaikka laitat soimaankin, mutta sen sijaan että yrittäisit saada soinnun soimaan puhtaasti, koitatkin sammuttaa nuotit otelautakädellä. Tästä aukeaa sitten päähän se juttu miksi jotkut asiat on helppoja ja jotkut muka helpot kuitenkin yllättävän vaikeita.

 

[pappatech]

Mun mielestä ne hämähäkkityyliset reenit, joita siinä Bernthin videossakin oli, on ihan hyvää reeniä siihen, ettei sormet nousis liiaksi otelaudalta. Ja varmaan suurimmalla osalla, niin kuin itelläkin, isoimmat ongelmat on nimettömän ja pikkurillin kanssa, että omiin ongelmakohtiin kannattanee keskittyä.

Sointuvaihdot (ja vaikeat soinnut) on minusta vähän niinku oma konseptinsa ja ehkä pienellä varauksella suosittelisin ite reenaan sointuvaihtoja, jos tähtäimessä on sujuva leadisoittaminen, mutta eiköhän sointuvaihtojen reenauskin heijastu muuhunkin soittamiseen, ainakin jollain tasolla, ja tarvishan niitä noin niinku ylipäätään reenata niitäkin.

 

[tietokonerikki]

Jaa siellä on Thomannilla ilm. venynyt ton yhden mikin toimitusaika. Piti olla 2-3 viikkoa ens alkuun, sit näkyi hetken aikaa 2-5 päivää ja nyt on taas 2-3 viikkoa. Kahtoo tarviiko keksiä customiin ens alkuun joku muu tallamikki.. Pitäs kuitenkin järkiajassa ruveta saamaan niitä mikkejä Manniselle..

Kokeilin muuten ekaa kertaa semmosta hiuspompulaviritelmää omissa kitaroissani tohon Les Pauliin. Toi soi meinaan ihan hemmetisti sekä satulan jälkeen kielistä että sieltä jälkimmäisen tallapalan jälkeen, johtuu kuulemma tosta tosi kevyestä, alumiinisesta tallakappaleesta, mitä noissa vintagepeleissä käytetään. Tuo pompula rauhoitti sointia omaan makuun vähän miellyttävämmäksi.

Voi olla, että pitää modailla tota vielä vaihtamalla joku raskaampi talla tohon, koska tuo, että tuo soi vähän niin kuin joka paikasta ei oikein toimi missään tiukemmassa ja raskaammassa riffittelyssä.

Mikä on hiuspompulaviritelmä? Miksi se ei saisi soida tallapalojen jälkeen? Siitä muuten väännetään pitäisikö kielet taipua ja paljonko kulmaan (antaa erilaisen kielenpaineen tallapalaa vasten) siinä tallapalojen kohdalla kunne menee siitä siihen kielien "kiinnityspalikkaan" muistelen että sillä oli joku hieno nimikin, mutta siihen se muistamiseni sitten tyssää

 

[Randomizer]

Akustinen kiinnostaa taas vähä enemmän, mut moni biisi jää soittamatta muuten soolon takia. Onko noihi sooloihin jotai tehokkaita treenivinkkejä? Olis kiva alkaa oppimaan soolottelua ehkä vähä nopeammallakin tahdilla

Sooloihin paras vinkki on että improvisoi. Älä edes koita kopioida yks yhteen. Skaalat ja sävellaji biisistä haltuun ja go for it.

 

[pappatech]

Mikä on hiuspompulaviritelmä? Miksi se ei saisi soida tallapalojen jälkeen? Siitä muuten väännetään pitäisikö kielet taipua ja paljonko kulmaan (antaa erilaisen kielenpaineen tallapalaa vasten) siinä tallapalojen kohdalla kunne menee siitä siihen kielien "kiinnityspalikkaan" muistelen että sillä oli joku hieno nimikin, mutta siihen se muistamiseni sitten tyssää

Etkö oo nähny kellään tai missään videossa? Sulla on vaan hiuspompula satulan jälkeen kietaistuna kielten ympärille niin, että demppaa vähän (ylimääräistä) kielten sointia satulan jälkeen. Jotkut vetää sen sitten satulan ylikin vähän pidemmälle kielillä joissain täppihommissa kautta liidilurituksissa.

Ja miksi ei saisi soida, niin helpoiten tuo olis näytettävissä suoraan tuon kitaran kanssa, mutta siis jos sää haluat soittaa jotain nopeampitempoista ja tiukkaa kamaa, niin soundi sais olla riittävän kasassa ja nuotit syttyä ja sammua nopsaan. Tuo kitara kun soi vähän niinku joka paikasta, niin nuo edelliset menee jotenkin kakofonisen kuuloiseksi.

Puhtaissa sointumaalailuissa ja varmaan joissain muissakin jutuissa voi toimia taas vähän niin kuin edukseen, että kitara on hemmetin eloisa, mutta kun soittelen kuitenkin 90 pinnaa jotain metallia, hard rockia tai sen sellaista, enkä siis oikein vaan pidä tuosta em. ominaisuudesta, niin tarvii tosiaan miettiä tuo modailu, kun sillä kuulemma pääsee tuosta.

 

[pappatech]

Noista sooloista ja jos coveroidaan toisten biisejä, niin melkein ite sanoisin niin, että pitäs olla myös kyky soittaa ne soolot (niin kuin muukin biisi) oikein. Ainakin sillä tasolla, että soolon tunnistaa samaksi. Sen jälkeen voi varioida ja improta omiaan, jos tuntuu, että biisistä tarvii saada vieläkin enemmän oman näköinen, vaikka kaikkihan soittaa jo muutenkin vähän oman kuuloisesti. En tiedä edistääkö se aloittelijan soittamista, jos ohittelee kaikki vaikeat soolot ja soittelee vaan jotain omia pentatonisiaan (tai opeteltua skaalaa X) sen sijaan, että reenais sooloissa tarvittavat mekaniikat ja melodiat ja kehittyis sitä kautta soittajana.

Mulle ainakin on melkoinen antikliimaksi joillain coverbändikeikoilla, että jos on joku hyvä biisi, jossa on joku hieno klassinen soolo, ja kitaristi vetää soolon päälle vaan jotain pentatonista sontaa ja pari venytystä.

Sit taas cover-kuplan ulkopuolella tuo improaminenhan on äärimmäisen hyvä taito (että osaat soittaa lennosta sointukierron X päälle jotain sopivaa liidikamaa), mutta näille on ehkä vähän niin kuin molemmille paikkansa, että missä improtaan ja missä reenataan matskut niin kuin ne menee.

 

[Rokkijani]

Minäkin olen samaa mieltä, että molemmille on paikkansa. Jos jokin bluesbändi on heittämässä covereita ja oikein eloisa kitaristi on niin improt on paikallaan, kun välttämättä alkuperäinen soittajakaan ei soita yksiyhteen ikinä niitä. Sitten taas, jos jokin bändi soittaisi Metallican Onen ja soolot ei olisi juuri niin kuin pitää hyvällä tunteella niin ei toimisi.

Biisi ja tyyli kertoo kyllä mielestäni. Hyvä oppia milloin improtaan ja milloin ei. Improkyky tietty hyvä olla aina ja sitä ei liikaa voi treenata. Pirun hauskaakin vielä useimmiten. Muiden sooloja opetellessa oppii samalla myös kivoja kuvioita, joita voi eri tavoin soveltaen käyttää sitten improissa ym.

 

[Disfear]

Tilannetaju tosiaan on varmaan aika tärkeää siinä. Jos on joku oma biisi, niin totta kai voi vetää miten haluaa, mutta coveria soittaessa on varmasti paikallaan, ettei ainakaan laiskuuttaan vedä sieltä mistä aita on matalin ja sohi sinne päin. Toisaalta jos joku Steve Vai soittaisi esimerkiksi Onen livenä, en pistäisi pahakseni, jos soitossa olisi iso osa Vain omaa lisää. Ehkä raameja ja tunnistettavimpia likkejä noudattaen, mutta ei nuotilleen orjallisesti.

Mitä tulee meihin amatööreihin, niin ainakin se soolo on hyvä opetella teknisten oppien takia, kuten aiemmin todettiin. Itse tosin mm. Slayerin biisejä soittaneena en aina ole ollut yhtä kuuliainen, vaan olen jotain vaan pistänyt menemään eikä kukaan bändissä ole varmaan edes huomannut, ettei soolon vetäjällä ollut juuri mitään tietoa oikeista nuoteista.

 

[Rokkijani]

Hyvä huomio tuo, jos esim. Steve Vai soittaisi Onea. Samoin tuo ettei jotain Slayeria välttämättä toinna soolota tasan nuotilleen. Tilannetajua siis ja monipuolista ajattelu näissä.

 

[Eman Resu]

Henk.koht. jos täytyisi soittaa covereita (onneks ei enää tarvitse), soittaisin Ramonesia: Olisi helppo valita kymmeniä biisejä, joissa ei ole mitään sooloihin viitaavaakaan.

 

[pappatech]

...jos esim. Steve Vai soittaisi Onea

Sitten kun on muovannut modernia kitaran soittoa sillä tasolla kuin Steve Vai, niin saa soittaa soolot ihan miten haluaa

Metallicasta, niin on siellä kyllä osa Hammetin kamasta semmoista, että melkein sama, mitä niihin soittaa, kunhan on jotain pentatonista ja muistaa polkea wahia. Esim. ny vaikka se Sanitarium, jota oon tainnu manatakin. Hieno, melodinen biisi, jossa tosi hienot melodiavälisoolot ja se soolon jälkeinen outrokin, mutta se varsinainen kitarasoolo on kyllä minusta ihan paskaa Siis oikeasti sillä tasolla paskaa, että vaikea motivoitua reenaan edes sinne päin.

Sanitariumin soolo ei oo välttämättä edes pahin Hammetin tusinasooloista, mutta jotenkin hyppää vaan minusta eniten silmille muuten tosi hienon biisin seasta.

 

[Carmake]

Kirk Hammett on yksi hyvä esimerkki, miksi itse olen aina tykännyt musiikin antamista mahdollisuuksista: Sinun ei tarvitse olla millään tasolla hyvä, silti sinusta voi tulla upporikas.

Hyvin erikoinen soittaja, minkäänlaista luovuutta ei tunnu löytyvän ja harvoin kuulee noin yksitoikkoista ulosantia vuodesta toiseen. Ja aktiivisesta urasta huolimatta soitto tuntuu taantuvan päivä päivältä. Kaikesta tästä hänelle kuitenkin maksetaan hyvä korvaus. Metallican biiseillä olen itsekin aloitellut soittouraani ja edelleen pidän bändin alkupään tuotannosta kovasti. Mutta jos Metallicassa olisi ollut parempi soolokitaristi, olisinko minäkin jotain aivan toista...

 

[Randomizer]

Kirk Hammett on yksi hyvä esimerkki, miksi itse olen aina tykännyt musiikin antamista mahdollisuuksista: Sinun ei tarvitse olla millään tasolla hyvä, silti sinusta voi tulla upporikas.

Hyvin erikoinen soittaja, minkäänlaista luovuutta ei tunnu löytyvän ja harvoin kuulee noin yksitoikkoista ulosantia vuodesta toiseen. Ja aktiivisesta urasta huolimatta soitto tuntuu taantuvan päivä päivältä. Kaikesta tästä hänelle kuitenkin maksetaan hyvä korvaus. Metallican biiseillä olen itsekin aloitellut soittouraani ja edelleen pidän bändin alkupään tuotannosta kovasti. Mutta jos Metallicassa olisi ollut parempi soolokitaristi, olisinko minäkin jotain aivan toista...

Slash aika sama. Kauhea arvostus kaverilla mutta aika peruskaavaahan ne soolot tuntuu olevan. Toki siellä on se tunnistettava soundi että tiedät heti kuka soittaa pelkästään kuuntelemalla muutamat likit.

 

[pappatech]

Aika vahva lausunto Hammetista, että se ei oo "millään tasolla hyvä" En rupea kenenkään julkkiksen puolesta loukkaantumaan, mutta ei se minusta nyt ihan noinkaan ole. Jos unohdetaan Hammetin pahin wah-kura, niin asiallinen metallikitaristihan se on (tai ainakin oli siellä Metallican kulta-aikana), kun kattoo yhtään laajemmin skeneä ja aika monessa Metallican klassikkobiisissä senkin kynän jälki näkyy.

Slashiakin tosiaan monesti dumataan ja eihän se mikään tarkin soolokitaristi tai teknisin kaveri ole, mutta kun rupeaa kattomaan montako hittibiisiä / -riffiä tai tunnettua sooloa senkin kynästä on 40 vuoden aikajanalla tullut ja miten tasaisesti se on puskenut ulos hyvää rokkia, niin ite tekee mieli ottaa lähinnä lakki päästä. Tosiasia on minusta sekin, että teknisesti taitavia soittajia löytyy aina, mutta hyviä biisinkirjoittajia paljon vähemmän. (Ts. ei kitaristeja voi arvioida pelkästään teknisen osaamisen perusteella.)

 

[Carmake]

Myönnetään, että pikkusen kärkkäästi ilmaisin mielipiteeni Hammettista. Jotain hyvää on mies toki matkalla tehnyt.

Aivot räjähti varmaankin, kun Hammettin soolobiisejä kuuntelin huhtikuussa julkaistulta EP:ltä. Siinä jotenkin jäin telineisiin täysin, kun mietin, että tässäkö tosiaan on maailman suosituimman bändin soolokitaristin ulosanti, kun tehdään musaa ilman rajoituksia.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Mehtikkö]

Oli Hammetin tuotannon taiteellisuudesta mitä mieltä hyvänsä, niin on hänellä kovin vikkelät sormet

Teininä tuli eräässä vaiheessa Metallicaa kuunneltua päivittäin tunteja, ihan puhki asti. Mikä ensimmäisenä alkoi häiritsemään, oli “jokaisen“ kappaleen pakollinen soolo. Pakollisella paikallaan, pakollisella tilulla soitettuna. Mahdollisesti tämän(kin) johdosta ei soolojen soittelu ole kiinnostanut juuri koskaan, eikä myöskään ole intoa ollut kehittää niissä tarvittavia tekniikoita ja nopeutta juuri lainkaan.

Onneksi sentään myös rytmiä soittaville löytyy tilaa

 

[Markqq]

Henk.koht. jos täytyisi soittaa covereita (onneks ei enää tarvitse), soittaisin Ramonesia: Olisi helppo valita kymmeniä biisejä, joissa ei ole mitään sooloihin viitaavaakaan.

Haha, joo. Nää ois helppoja. Mut itse pyrin haastaa itseäni ja se ei helpota asiaa kun ne mitä tykkään kuunnella usein ovat myös aika vaikeita. Semmone suoraviivanen punkkiralli ei nyt vaan herätä itsessäni oikein mitään. Toki jos haluaa "näkyvyyttä" Youtubessa niin parashan se olis massatuotantoa coveeraa.

Tässä nyt taas seuraavaa coveria. Eipä tuo täydellinen veto ole, mutta omiin taitoihin iha tyytyväinen.

Spoileri: Gojira - Amazonia

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[pappatech]

Siinä jotenkin jäin telineisiin täysin, kun mietin, että tässäkö tosiaan on maailman suosituimman bändin soolokitaristin ulosanti, kun tehdään musaa ilman rajoituksia.

Kuuntelin pienen pätkän aamulla ja osapuilleen siltä kuulosti kuin odotinkin. Ts. Hammett kuulosti ihan itseltään ja materiaali on mitä on Pakko vielä kysyä, että mitä nää niinku odotit? Tai kuka metallikitaristi on sun mielestä tehnyt jonkun tosi päräyttävän sooloinstrumentaalilevyn viime vuosina?

Kun toi koko tyylilajihan on minusta ihan hemmetin vaikea. Arvostan esim. ihan hemmetisti sitä, mitä Marty Friedman teki Megadethissä aikanaan, mutta kun kaivoin jonkun sen sooloinstrumentaalin ja pistin soimaan, niin kesken jäi. On tosi vaikea kirjoitella semmoisia (metalli)kitarainstrumentaaleja, jotka kantais ihan oikeasti biisinä ja kiinnostais muitakin kuin kitaristeja. Pitäs olla iso nippu hyviä ideoita ja varsinkin melodioita, jotka kantais niitä biisejä, ja harvasta kitaristista tuntuu olevan noita säveltämään.

Parhaimpia itelle mieleentulevia tuoreempia metallikitaristien soololevyjä on Michael Romeon soolot ja nekin on laulettuja.

muoks. tossa makupala Romeon soololta:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Lare]

Bändihommissa pitäisi siirtyä hiljalleen bassosta kitaraan.

Pedaalia tarvitsisi lavalle sähkökitaran kanssa. Ainakin kaikua, säröä ja jotain 70-80-luvun funk-efektiä. Kannattaako hankkia suoraan joku multiefektipedaali useamman erillisen sijaan? Saako tuollaiseen esimerkiksi ohjelmoitua eri nappeihin eri soundeja, jotka voi iskeä vain jalalla painamalla päälle lavalle? Pedaaleista ei mitään kokemusta aiemmin.

Line 6 POD HD-300 multiefekti, Jyväskylä

Vähän ehkä soitinpuolta pitäisi myös katsoa. Muuten hyvästä Yamahan teräskielisestä akustisesta puuttuu mikit, eli jos tulee akustisia biisejä, niin hyvä syy päivittää. Epiphone Casino Coupe ei myöskään välttämättä ole se kaikista sopivin, jos tulee raskaampia biisejä (biisit tosiaan voivat olla ihan mitä sattuu ihan mistä tahansa genrestä). Meneekö vibrakammella varustettu kitara helposti vireestä? Muistan, kun kauan sitten kitaramyyjä näin varoitteli. Esimerkiksi Bon Jovin Runawayta nyt katsellut ja siinä olisi tarvetta muuttaa jopa huiluäänissä vibralla sävelkorkeutta ylös alas. Voisi olla ihan hauska lisä muutenkin sooloiluun.

 

[pappatech]

Bändihommissa pitäisi siirtyä hiljalleen bassosta kitaraan.

Pedaalia tarvitsisi lavalle sähkökitaran kanssa. Ainakin kaikua, säröä ja jotain 70-80-luvun funk-efektiä. Kannattaako hankkia suoraan joku multiefektipedaali useamman erillisen sijaan? Saako tuollaiseen esimerkiksi ohjelmoitua eri nappeihin eri soundeja, jotka voi iskeä vain jalalla painamalla päälle lavalle? Pedaaleista ei mitään kokemusta aiemmin.

Line 6 POD HD-300 multiefekti, Jyväskylä

Vähän ehkä soitinpuolta pitäisi myös katsoa. Muuten hyvästä Yamahan teräskielisestä akustisesta puuttuu mikit, eli jos tulee akustisia biisejä, niin hyvä syy päivittää. Epiphone Casino Coupe ei myöskään välttämättä ole se kaikista sopivin, jos tulee raskaampia biisejä (biisit tosiaan voivat olla ihan mitä sattuu ihan mistä tahansa genrestä). Meneekö vibrakammella varustettu kitara helposti vireestä? Muistan, kun kauan sitten kitaramyyjä näin varoitteli. Esimerkiksi Bon Jovin Runawayta nyt katsellut ja siinä olisi tarvetta muuttaa jopa huiluäänissä vibralla sävelkorkeutta ylös alas. Voisi olla ihan hauska lisä muutenkin sooloiluun.

En tiiä voiko tuohon efektihommaan sanoa oikein muuta kuin että todennäköisesti helpommalla pääsee jollain asiallisella multiefektillä, mutta ite tuon joutunee miettimään ja kokeilemaan. Molemmilla tavoilla saa varmasti toimivaa, mutta eroja tulee vaan siinä, miten haluaa systeeminsä rakentaa ja paljon haluaa käyttää aikaa ja rahaa (esim. noiden yksittäisten pedaalien kanssa puljaamiseen).

Joku Line 6 POD mulla oli aikanaan, mutta en muista oikein mitään siitä. Ei kai tuolla satkun hinnalla korkealta putoa, mutta ei oo kyllä minkäänlaista käsitystä tuon laitteen soundien laadusta. Tämän päivän laitteista Line 6:n Helix-sarjalla ei varmaan menis pahasti vikaan millään, ovat jo aika lailla ammattilaistason soundeillakin, mutta lähtevät viiden kuuden sadan nurkilta ylöspäin, että joutuu vähän jo laittamaan rahaa.

Tuosta vireisyydestä, niin riippuu hirveästi kitarasta, sen säädöistä ja osista. Joku halpis huonoissa säädöissä ja huonoilla osilla, niin ei taatusti pidä virettä kammen kanssa, mutta kunnon viritinkoneistolla ja satulalla voi päästä jo aika pitkälle ja vire pysyä maltillisella kammen käytöllä jo varsin mainiostikin. Ja jos floyd rose on mahdollinen, niin laadukkaampi sellainen ja pysyy vire aika varmasti tekee kammen kanssa mitä hyvänsä.

 

[Markqq]

Itsenäisyyspäivälle haaste:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Soittaa tää rytmikitara edes jotenkin. Toi riffi on iha jäätävä. Saa nähdä kuinka se biisi lähtee sitte parin viikon päästä 45-50% tahdilla tuossa meni jotenkuten ensikertalaiseks.

 

[Carmake]

Kuuntelin pienen pätkän aamulla ja osapuilleen siltä kuulosti kuin odotinkin. Ts. Hammett kuulosti ihan itseltään ja materiaali on mitä on Pakko vielä kysyä, että mitä nää niinku odotit? Tai kuka metallikitaristi on sun mielestä tehnyt jonkun tosi päräyttävän sooloinstrumentaalilevyn viime vuosina?

Kun toi koko tyylilajihan on minusta ihan hemmetin vaikea. Arvostan esim. ihan hemmetisti sitä, mitä Marty Friedman teki Megadethissä aikanaan, mutta kun kaivoin jonkun sen sooloinstrumentaalin ja pistin soimaan, niin kesken jäi. On tosi vaikea kirjoitella semmoisia (metalli)kitarainstrumentaaleja, jotka kantais ihan oikeasti biisinä ja kiinnostais muitakin kuin kitaristeja. Pitäs olla iso nippu hyviä ideoita ja varsinkin melodioita, jotka kantais niitä biisejä, ja harvasta kitaristista tuntuu olevan noita säveltämään.

Parhaimpia itelle mieleentulevia tuoreempia metallikitaristien soololevyjä on Michael Romeon soolot ja nekin on laulettuja.

muoks. tossa makupala Romeon soololta:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Jos olis kuulematta pitäny vastata jotain, niin olisin sanonut että "paskoo". Mutta en siltikään olis osannut näin huonoja biisejä odottaa. En ymmärtänyt näistä mitään. Kertakaikkiaan kuulosti siltä, kuin 6-vuotias soittelis vain jotain oikeita ääniä peräkkäin. Yleensähän soololevyillä kun loppuu ajatus, soitetaan sentään jotain niin pirun nopeesti kuin pystytään, tässä ei nopeuskaan tuonut vaihtelua puudutukseen.

Metallin kuuntelu on vähentynyt aika paljon, soololevyjä varsinkaan en ole kuunnellut aikoihin. En ole niistä innostunut koskaan. Mutta jos joku aloitteleva metallikitaristi kysyis multa innoittavia levyjä, löisin käteen Rust in Peacen, Countdown to Extinctionin ja Cowboys from Hellin. Hyviä riffejä, hyviä sooloja ja täydentävänä tekijänä hyvät laulumelodiat.

 

[pappatech]

Itsenäisyyspäivälle haaste:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Soittaa tää rytmikitara edes jotenkin. Toi riffi on iha jäätävä. Saa nähdä kuinka se biisi lähtee sitte parin viikon päästä 45-50% tahdilla tuossa meni jotenkuten ensikertalaiseks.

Ootko kotimaista Wintersunia kuunnellut? Pyöräytäppä joskus vaikka niiden ekalta levyltä pari ekaa biisiä. Ressiä ei kannata ottaa Wintersunin soittelusta, matsku voi olla suurelta osin aloittelevan soittajan ulottumattomissa, mutta vähän tota samaa tyyliä. Pari pykälää teknisempää vaan.

 

[Markqq]

Ootko kotimaista Wintersunia kuunnellut? Pyöräytäppä joskus vaikka niiden ekalta levyltä pari ekaa biisiä. Ressiä ei kannata ottaa Wintersunin soittelusta, matsku voi olla suurelta osin aloittelevan soittajan ulottumattomissa, mutta vähän tota samaa tyyliä. Pari pykälää teknisempää vaan.

Wintersun on tuttua, paljon kuunnellut kyllä. Mut kiva tietää. Sitku alkaa Talvisota soimaan full speedil niin voikin siirtyä Wintersuniin päin
Joku Death And The Healing vois olla iha kiva rallatus. Oli niil joitain muitakin iha soitettavia.

E: Land of Snow and Sorrow

Näissä olis kyl kivoja kohtia. Ihan hyvää ottaa joka tapauksessakin treeniin.

 

[Lare]

Takamine GD11MCE-NS -elektroakustinen kitara – Verkkokauppa.com

Tekeekö tällä mitään? Olin ajatellut mennä noin 400€ budjetilla, minkä pitäisi riittää asialliseen akustiseen, mutta tuon tarjoushinta pisti silmään. Kaikkialla muuallakin Suomessa ja ulkomailla hinta on 349€. Tulee ihan fingerstyleen, komppaukseen ja vähän sooloiluunkin ja mikit pitää olla, jotta saa PA-laitteisiin kiinni. Nykyinen aikanaan 90€ maksanut Yamaha FG-800M on ajanut asiansa oikein hyvin tähän saakka, kunnes tuli tarvetta mikeille. En viitsi lähteä tuota mikittämään, kun saan myytyä varmaan voitolla pois.

Säätöä kyllä soittimien ja laitteiden kanssa, kun ei tiedä niistä mitään. Aikanaan vaan hommannut jonkun soittimen itselle, jota soittanut kuin viimeistä päivää ja välillä vaihdellut kieliä. Bändihommat vain pakottavat uusimaan kalustoa. Ostin tuon aiemmin linkkaamani Line 3 POD HD-300 multiefektin 100 eurolla, niin saa ainakin vähän erilaisia soundeja lavalle. Sähkökitaran mahdollinen päivitys on vielä oma urakkansa akustisen lisäksi

 

[BongisKhan]

Takamine GD11MCE-NS -elektroakustinen kitara – Verkkokauppa.com

Tekeekö tällä mitään? Olin ajatellut mennä noin 400€ budjetilla, minkä pitäisi riittää asialliseen akustiseen, mutta tuon tarjoushinta pisti silmään. Kaikkialla muuallakin Suomessa ja ulkomailla hinta on 349€. Tulee ihan fingerstyleen, komppaukseen ja vähän sooloiluunkin ja mikit pitää olla, jotta saa PA-laitteisiin kiinni. Nykyinen aikanaan 90€ maksanut Yamaha FG-800M on ajanut asiansa oikein hyvin tähän saakka, kunnes tuli tarvetta mikeille. En viitsi lähteä tuota mikittämään, kun saan myytyä varmaan voitolla pois.

Se mitä olen Takaminejä sormeillut, niin olen kyllä tykännyt todella paljon. Soittotuntuma on kevyt ja rakenne tuntuu jämäkältä. Tuota kyseistä mallia en ole soitellut, mutta ainakin saman hintaluokan GD51 tuntui paljon paremmalta vehkeeltä kuin pelkästä hinnasta voisi päätellä. Aivan varmasti merkittävä parannus tuohon Jammuun nähden.

 

[Lare]

Se mitä olen Takaminejä sormeillut, niin olen kyllä tykännyt todella paljon. Soittotuntuma on kevyt ja rakenne tuntuu jämäkältä. Tuota kyseistä mallia en ole soitellut, mutta ainakin saman hintaluokan GD51 tuntui paljon paremmalta vehkeeltä kuin pelkästä hinnasta voisi päätellä. Aivan varmasti merkittävä parannus tuohon Jammuun nähden.

Ihan hyviä arvosteluita noista on kyllä löytynyt. Aikanaan myös testasin Verkkokaupan myymälässä Takaminen GD93CE-NAT -kitaraa ja oli pirun hyvä soittaa. Maksaa vain yli tuplasti kuin tuo tarjouksessa oleva Takamine ja tuskin kuitenkaan tuplasti parempi soundiltaan ja tuntumaltaan. Voi olla, että isken tilaukseen tuon halvemman.

 

[pappatech]

Takamine GD11MCE-NS -elektroakustinen kitara – Verkkokauppa.com

Tekeekö tällä mitään? Olin ajatellut mennä noin 400€ budjetilla, minkä pitäisi riittää asialliseen akustiseen, mutta tuon tarjoushinta pisti silmään. Kaikkialla muuallakin Suomessa ja ulkomailla hinta on 349€. Tulee ihan fingerstyleen, komppaukseen ja vähän sooloiluunkin ja mikit pitää olla, jotta saa PA-laitteisiin kiinni. Nykyinen aikanaan 90€ maksanut Yamaha FG-800M on ajanut asiansa oikein hyvin tähän saakka, kunnes tuli tarvetta mikeille. En viitsi lähteä tuota mikittämään, kun saan myytyä varmaan voitolla pois.

Osaatko säätää ite akkarin? Jos et, niin veikkaisin, että saat budjetoida tuon hinnan päälle 50-100€, että joku säätää sen soittokondikseen. Voi olla ihan missä sattuu kunnossa Verkkiksen jäljiltä ja tää kotimaan kylmenevä ja kuivuva ilmastokin saa monen kitaran elämään.

Kattelisin ite muusikoiden netistä käytettyjä. 400€ budjetilla rupeaa saamaan käytettynä esim. noita vähän parempia Jammuja, jotka on jo oikeasti laatupelejä ja joiden uskoisin voittavan tuon kitaran laadultaan helposti.

 

[BongisKhan]

Eipä akkarissa juuri muuta säädettävää ole kuin kaularauta. Toki tallaa voi lähteä hiomaan jos tuntuu, että action on silti aivan liian korkea, mutta eipä sekään mikään ihmeellinen temppu ole ja jos menee pieleen (eli käytännössä hio liikaa) niin uusia talloja saa parilla rahalla kaupasta.

Itse kyllä rankkaan Takaminet, halvatkin, paljon korkeammalla kuin vähän kalliimmatkaan Yamahan akkarit, jotka ovat mielestäni jotenkin todella kolhoja vehkeitä vielä jossain tuolla 500-1000€ hintaluokassakin.

 

[Lare]

Osaatko säätää ite akkarin? Jos et, niin veikkaisin, että saat budjetoida tuon hinnan päälle 50-100€, että joku säätää sen soittokondikseen. Voi olla ihan missä sattuu kunnossa Verkkiksen jäljiltä ja tää kotimaan kylmenevä ja kuivuva ilmastokin saa monen kitaran elämään.

Kattelisin ite muusikoiden netistä käytettyjä. Tuolla rahalla rupeaa saamaan käytettynä esim. noita vähän parempia Jammuja, jotka on jo oikeasti laatupelejä ja joiden uskoisin voittavan tuon kitaran laadultaan helposti.

Basson ja sähkökitaran osaan säätää ja huoltaa itse. Uskoisin, että Youtuben avulla myös akustisen säätö onnistuu. Kaularaudankin säätäminen on tuttua. Käytettyjä olen kytännyt kovasti, mutta sopivaa peliä omalta paikkakunnalta ei ole osunut silmiin. Ja vaikka alkuperäinen budjetti on 400 euroa, niin se, että kitara maksaakin 239€, on hyvin positiivinen asia.

 

[pappatech]

Eipä akkarissa juuri muuta säädettävää ole kuin kaularauta. Toki tallaa voi lähteä hiomaan jos tuntuu, että action on silti aivan liian korkea, mutta eipä sekään mikään ihmeellinen temppu ole ja jos menee pieleen (eli käytännössä hio liikaa) niin uusia talloja saa parilla rahalla kaupasta.

Se ei paljoa pelkkä kaularauta lämmitä, jos intonaatio on ihan päin seiniä. Eikä semmoisella kitaralla kukaan soita mielellään.

Ja ihan kuten sähkökitarassakin, niin halpa muovisatula, jossa urat päin persusta ja heikko viritinkoneisto, niin koko ajan saa virittää ja voi olla vaikea saada kunnolla vireeseen. Nuo voi vaatia huomiota ihan yhtä lailla kuin sähkökitarassa, jos haluaa saada vireisesti ja hyvin soivan pelin.

Haluaisin kyllä kuulla noita sun kitaroita, kun kaikki säätäminen on aina helppoa ja mikään ei oikein vaikuta mihinkään..

muoks. tai pohjimmiltaan akustisen kitaran intonaatio lienee summa siitä, että relief on säädetty oikein ja mätsäämään kielisettiä, satulan urat on viilattu oikein ja mätsäämään kielten paksuutta ja että tallaluukin (tai halpiksissa varmaan joku muovi) on säädetty / asetettu oikein. Ei ole minusta todellakaan sanottua, että nuo on kondiksessa, kun vetäisee pakasta tai jonkun kotisoittajan säätämän akkarin..

 

[Ad_Astra]

Haluaisin kyllä kuulla noita sun kitaroita, kun kaikki säätäminen on aina helppoa ja mikään ei oikein vaikuta mihinkään..

Eipä täällä paljoakaan kenenkään soittoja ole esillä, vaikka kuinka olisi kitarat ja soundit tikissä. Taitaa olla kamerat rikki tai "ei jaksa säätää" yms. perinteistä louskutusta.

 

[Rokkijani]

Kitara on itselleni jotenkin herkkä paikka. Olen kohtuu pitkään soittanut. Tosin viime vuosina yyber laiskasti treenaten. Liekkö huonoa omaatuntoa tai muuta hassua sen suhteen, mutta en ole hirveästi kehdannut kitarajuttuja muille esitellä.

Minun synabiisejä taas on esillä, vaikka en ole sitä pitkään soittanut. Jotenkin siinä eri.

Kevyesti demotellut viime viikkoina kitaraa, kun testasin samalla, miten black metal karjumiset nykyään lähtee.

 

[pappatech]

Kitara on itselleni jotenkin herkkä paikka. Olen kohtuu pitkään soittanut. Tosin viime vuosina yyber laiskasti treenaten. Liekkö huonoa omaatuntoa tai muuta hassua sen suhteen, mutta en ole hirveästi kehdannut kitarajuttuja muille esitellä.

Ja saa ollakin. Musa on joillekin tosi henkilökohtainen juttu, kun taas joku toinen saattaa nauttia siitä, että saa työntää omia tuotoksiaan eetteriin.

Mutta on oma suhtautuminen mitä hyvänsä, niin se on varma, että yhdellekään rääpijälle ei tarvitse ruveta netissä soittoaan esittämään, jos ei siltä tunnu.

 

[BongisKhan]

Se ei paljoa pelkkä kaularauta lämmitä, jos intonaatio on ihan päin seiniä. Eikä semmoisella kitaralla kukaan soita mielellään.

Eipä soita ei. Tosin enpä kyllä muista, että kovin monen akustisen kanssa olisi oikeasti intonaatio ollut mikään isompi ongelma, varsinkin kun niillä harvemmin kovin ylärekkarissa soitellaan muutenkaan. Itse olen akkareissa lähinnä kaularautaa säätänyt ja vähän tallasta ottanut viilalla pois tarvittaessa. Toki jos akkarin intonaatiota pitää lähteä säätämän, niin se kyllä on astetta vittumaisempi homma kuin sähkiksissä.

Ja ihan kuten sähkökitarassakin, niin halpa muovisatula, jossa urat päin persusta ja heikko viritinkoneisto, niin koko ajan saa virittää ja voi olla vaikea saada kunnolla vireeseen. Nuo voi vaatia huomiota ihan yhtä lailla kuin sähkökitarassa, jos haluaa saada vireisesti ja hyvin soivan pelin.

Nämä on kaikki vaan vähän sellaisia juttuja, joiden kanssa pitää "halpiskitaroiden" kanssa diilata. Ihan samat muovi/synthbone satulat ja tallat niissä noissa kaikissa on varmaan tonne parin tonnin hintaluokkaan asti. Toisaalta eipä se luu mitenkään objektiivisesti parempi materiaali ole, lähinnä se perinteisempi ja kitaristit palvoo perinteitä. Noin kymmenellä rahalla saa Graph Techiltä helvetin hyvät Tusq tallat ja satulat, jotka kuulostaa hyvältä ja yleensä toimii ihan suoraan drop in ilman mitään tarvetta säätää.

Mitä taas viritinkoneistoon tulee, niin en kyllä ikinä muista että olisi tullut vastaan "heikkoa" viritinkoneistoa joka jotenkin alkaisi jotenkin itsekseen pyörimään tai muuta sellaista. Sen sijaan halpiskitaroissa on kyllä tullut vastaan viritinkoneistoja joiden ruuvit ovat lähtenee löystymään ja virittimet irtoamaan kaulan puun pehmeyden tms. takia.

Haluaisin kyllä kuulla noita sun kitaroita, kun kaikki säätäminen on aina helppoa ja mikään ei oikein vaikuta mihinkään..

Enpä usko, että siitä hirveästi iloa olisi koska harvoinpa ne säädöt muille kuuluu, ellei ne oikeasti ole niin päin persettä että tulee kielet särisee nauhoihin ja/tai intonaatio on ihan tolkuttoman pielessä.

muoks. tai pohjimmiltaan akustisen kitaran intonaatio lienee summa siitä, että relief on säädetty oikein ja mätsäämään kielisettiä, satulan urat on viilattu oikein ja mätsäämään kielten paksuutta ja että tallaluukin (tai halpiksissa varmaan joku muovi) on säädetty / asetettu oikein. Ei ole minusta todellakaan sanottua, että nuo on kondiksessa, kun vetäisee pakasta tai jonkun kotisoittajan säätämän akkarin..

Niinno, eipä se käytettynä ostettu akkari yhtään sen varmemmin ole hyvin säädetty. Päin vastoin, jos se on aivan päin vittua säädetty, et voi edes palauttaa sitä. Tietysti parasta olisi aina päästä ensin itse testaamaan, mutta eipä sitä lyhyellä testauksella kaikkia kitarayksilöiden oikkuja välttämättä tule bongattua. Varsinkin kun akkarit on vielä niin herkkiä kosteudelle ja lämpötilalle, joten muutos olosuhteissa voi saada aluksi hyvin soivan kitaran kuulostamaan ihan paskalta toisissa olosuhteissa.

Toisaalta itse koen, että akkarit on säätöjen puolesta paljon "staattisempia" monella tapaa sähkäreihin verrattuna, tarkoittaen että niissä on kiinteät tallat ja yleensä kielisetitkin pyörii jossain samoissa about .012-0.13 välissä (vs. sähkökitarat, joissa oikeasti vaihteluväli on mallia .007-.014), jolloin tallan ja satulan viilaukset on suhteellisen helppo standardoida "close enough" - periaatteella jo tehtaalla, jolloin loppukäyttäjälle jää juurikin lähinnä tuo kaularaudan säätäminen vallitseviin olosuhteisiin.

 

[Disfear]

Omalla kohdalla on varmaan ollut joko tuuria tai osaamattomuutta tai molempia, mutta en ole kokenut sähkökitaroita kovin säätöalttiiksi. Välillä oon vienyt niitä hoitoon liikkeeseen, jos tarvitsee muutakin tehdä kuin kaulaa putsata ja kieliä vaihtaa, mutta yleisesti ottaen soinnut ja äänet kuulostaa hyvältä. Samaan hengenvetoon en ihmettelisi, jos en jokaista pientä poikkeamaa intonaatiossa huomaisi. Eipä ole kyllä kukaan soittokaverikaan huomauttanut, että pitäisikö soitin säätää paremmin.

Akkariin en ole juuri koskaan intonaation suhteen joutunut koskea.

 

[Ad_Astra]

Kitara on itselleni jotenkin herkkä paikka. Olen kohtuu pitkään soittanut. Tosin viime vuosina yyber laiskasti treenaten. Liekkö huonoa omaatuntoa tai muuta hassua sen suhteen, mutta en ole hirveästi kehdannut kitarajuttuja muille esitellä.

Sama juttu laiskuuden kanssa. Ei vaan oikein nappaa. Aamuisin kitara kourassa 10min ja se on siinä.

Itse touhuilen enempi Doricon kanssa ihmetellen ja tehden ihan muuta kaikenlaista.