Kitaran soittaminen

[Disfear]

Guthrie Govanin Suhr signature siinä oli periaatteessa esikuvana, eli 24 nauhainen HSH superstrato loimuvaahterakannella ja mahonkibodylla. Kaula ei tosin mahonkia, kuten Govanin Suhrissa oli, vaan paremman stabiiliuden vuoksi vaahteraa. Ajatuksena saada hevimpi meno ja stratomaalailut samasta kitarasta.

Ergonomista viistettä bodyyn ja sinne kaulaliitoksen tienoille alasakaraan. Kaikkea koristelistaa yms. pikkublingiä asiaankuuluvasti Suhrin mikit ja varmaan blower switch (joka siis ohittaa volan, tonen ja mikkivalitsimen ja vetää tallamikin täysillä päälle).

Gotohin 510 kelluvana + tremol-no tallaksi. Ei vaan kyenny visuaalisesti floikkaan. Ehkä tuosta on parempi kirjoitella tarkemmin sitten, kun valmistuu, eli joskus tuolla alkukeväästä. Saan kyllä varmaan jotain kuvaa työvaiheista, että miksei niitäkin vois tänne jakaa.

Hirvee homma miettiä speksiä tämmöiseen.. jotenkin tuntu paljon raskaammalta, kuin ostohuumassa muusikoiden netin torin selaaminen

Kuulostaa oikein hyvältä. Ihan jo senkin takia, että meinasin aiemmin kirjoittaa jonain yleispätevänä neuvona, että jos customia speksailee eikä mitään heviruoskaa tarvitse, niin kattoo vaan Govanin signaturea ja kopioi siitä. Tai käyttää esikuvana.

Nykyään Govan on tosin Charvelilla, joka sekin näyttää todella hyvältä.

 

[pappatech]

Kuulostaa oikein hyvältä. Ihan jo senkin takia, että meinasin aiemmin kirjoittaa jonain yleispätevänä neuvona, että jos customia speksailee eikä mitään heviruoskaa tarvitse, niin kattoo vaan Govanin signaturea ja kopioi siitä. Tai käyttää esikuvana.

Nykyään Govan on tosin Charvelilla, joka sekin näyttää todella hyvältä.

Joo, määhän jossain vaiheessa kattelinkin noita originaaleja, että oisin ihan ostanut esim. sen Govanin Charvelin loimuvaahterakantisen jenkkimallin, mutta ei niitä koskaan sit ollu tarjolla, kun olis ollu rahaa. Ja mulle toimii tuo ihan sama ajatusmaailma, mikä Govanilla on käsittääkseni ollut noita malleja speksatessa.

Mut nyt saa vähän niinku saman, mutta kaulan mitat, osat ja kaikki toiminnallisuudet itelle säädettynä, niin ei voi valittaa. Ja hintakin jää alle sen, mitä sais ainakin Govanin Suhr-signaturesta maksaa Reverbissä.

Mietin vielä jotain persoonallista inlayta kaulaan, mutta en sit oikein keksiny, mitä se ois voinu olla. Saanee matkaan, jos tässä nyt lähiaikoina keksii, mitä haluaa.

 

[Myocyte]

Mut nyt saa vähän niinku saman, mutta kaulan mitat, osat ja kaikki toiminnallisuudet itelle säädettynä, niin ei voi valittaa. Ja hintakin jää alle sen, mitä sais ainakin Govanin Suhr-signaturesta maksaa Reverbissä.

Justiinsa meni mnetin torilla GG sigu Suhri johonkin palttiarallaa 2k, ehkä vähän päälle..

 

[pappatech]

Onko kellään muulla tullut vastaavaa ongelmaa noiden halpismerkkien takia?

No, vastaan, kun oon tässä muutenkin ollu äänessä. Ostin mitä lie pari, kolme kuukautta sitten parin satkun Yamahan superstraton. Ei originaalispeksillä hirveästi säväyttänyt, mutta sepällä säädöt, hirvenluusatula ja kunnon lukkovirittimet, niin tuosta sai hämmästyttävän hyvän tuntuisen ja hyvän kuuloisen kitaran. Tykkään oikeasti paljon.

Ei tosin estäny yhtään sitä, ettenkö ois halunnu esim. tuohon custom-projektiin lähteä, tai etteikö ois kiva omistaa joku maukas Suhr, joku Tom Andersonin laatustrato tai niin edelleen. Niitä on minusta ns. semmoisia tarvike- tai työkalukitaroita ja sit kitaroita, joita on kiva omistaa En osaa tuon paremmin selittää.

 

[pappatech]

Justiinsa meni mnetin torilla GG sigu Suhri johonkin palttiarallaa 2k, ehkä vähän päälle..

Joo, nyt kun sanoit, niin huomasin. Huvitti, kun oli suunnilleen sama päivä, kun löin lukkoon tota custom-tilausta, että ois voinu hakea saman tien tuollaisen.

Muistankohan omiani, että se ois ollu aika punertava se kannen väritys.. se vähän tökkäs. Ja en viittiny muutenkaan enää pakitella tuosta tilauksestani, kun oon niin monta vuotta jotain customia haikaillu.

Reverbissä on tosiaan luokkaa 4,5k€ joku Suhrin Govan signature, josta kattelin vähän mallia kanteen.

 

[Myocyte]

Joo, nyt kun sanoit, niin huomasin. Huvitti, kun oli suunnilleen sama päivä, kun löin lukkoon tota custom-tilausta, että ois voinu hakea saman tien tuollaisen.

Muistankohan omiani, että se ois ollu aika punertava se kannen väritys.. se vähän tökkäs. Ja en viittiny muutenkaan enää pakitella tuosta tilauksestani, kun oon niin monta vuotta jotain customia haikaillu.

Reverbissä on tosiaan luokkaa 4,5k€ joku Suhrin Govan signature, josta kattelin vähän mallia kanteen.

En ole itse suhr-spesialisti, niin en tiedä oliko sillä muita kun se yks rusehtava loimukantinen sigumallinaan. Nopeastihan tuo sieltä lähti, ei tainnut ehtiä ilmoitus vanhentua kuin päivän pari.. ja en yhtään ihmettele, niin monta asiaa oikein on siinä soittimessa. Customi on kuitenkin customi, ja Mannisen luikut on kaikki ihan pirun komeita, kyllä ymmärrän oikein hyvin sellaisen että tietyssä vaiheessa semmoisen speksaa ja hankkii

Tosiaan noilla todella upmarket -signaturemallien hinnoilla (Charvel GG, Musarin JP:t, Vain uudet PIA:t jne) ja Tom Andersonin, Sugin j.customien ja muiden kohdalla alkaa aika nopeasti jo hämärtyä se linja sen välillä että kumpi toimittaa enemmän itselle, esim. joku Mannisen customi vaiko tuollainen sigumalli. Soitintaidetta ne siinä vaiheessa oikeastaan ovat, riippumatta siitä tulevatko nk. kovaan ajoon vaiko eivät.

 

[Mehtikkö]

Onko kellään muulla tullut vastaavaa ongelmaa noiden halpismerkkien takia?

Tavallaan joo, parit halbiskitarat ovat pyörineet nurkissa jo pitkään, enkä koe teknistä tarvetta korvata niitä kalliimmilla esikuvillaan. Asennehan oli alkuun, että ostan kokeiluun (sopiiko vartalolle) halvan ritsan ja jos tykästyn rungon muotoon, niin sitten laatuverme tilalle. Kuitenkaan kotisoittelussa en oikeasti ole tarvinnut parempaa, kunhan vain ensin sääti/laitatti noista tarvittavat perusasiat kuntoon.

Henkinen hyväksyntä halpisten pitoonkyllä kesti aikansa, myönnän sen.

 

[pappatech]

En ole itse suhr-spesialisti, niin en tiedä oliko sillä muita kun se yks rusehtava loimukantinen sigumallinaan. Nopeastihan tuo sieltä lähti, ei tainnut ehtiä ilmoitus vanhentua kuin päivän pari.. ja en yhtään ihmettele, niin monta asiaa oikein on siinä soittimessa. Customi on kuitenkin customi, ja Mannisen luikut on kaikki ihan pirun komeita, kyllä ymmärrän oikein hyvin sellaisen että tietyssä vaiheessa semmoisen speksaa ja hankkii

Tosiaan noilla todella upmarket -signaturemallien hinnoilla (Charvel GG, Musarin JP:t, Vain uudet PIA:t jne) ja Tom Andersonin, Sugin j.customien ja muiden kohdalla alkaa aika nopeasti jo hämärtyä se linja sen välillä että kumpi toimittaa enemmän itselle, esim. joku Mannisen customi vaiko tuollainen sigumalli. Soitintaidetta ne siinä vaiheessa oikeastaan ovat, riippumatta siitä tulevatko nk. kovaan ajoon vaiko eivät.

En minäkään mikään Suhr-spesialisti ole, mutta minusta niitä sen signature-malleja on tullut vastaan tällä linkin (Suhr Guthrie Govan Antique Modern review) mallisella, vähän hillitymmällä kannella jonkinlaisella sunburst -värityksellä ja sit sillä leiskuvammalla loimukannella ja oliko se nyt Bengal Burst -värityksellä, millä oli minusta se torinkin kitara.

Ja joo, laatuinstrumentin saa kyllä varmasti jollain arvokitaralla tai arvokkaammalla signature-mallilla, jos vaan osuu speksi omaan käteen, mutta customiin verratessa tehnee sit pienen tradeoffin sen välillä, että haluaako tosi yksilöllisesti speksatun, juuri itelle tehdyn kitaran, vai semmoisen, joita muutkin haluaa ja josta saa helpommin omansa pois myöhemmin myymällä.

---

Ihan asiasta viidenteen, mutta Vai alkanu vetään näköjään enenevässä määrin koverretuilla nauhoilla. Ei ihan ynkkäsyvillä, mutta kuitenkin. Aikaisemminkin kertoman mukaan tykännyt korkeammasta tatsista ja painaa kovaa kieliä, mutta nyt on semmonen kevyt scallop parissa kiertuekitarassa koko kaulalla. Satuin vaan kattoon jotain videoita eilen.

 

[Markqq]

Siinä ois @Markqq :lle potentiaalisesti kova heviluikku halvalla: Muusikoiden.net - Tori - Ibanez prestige (#1778294)

Varmaan kyllä kannattaa kysellä speksit, kilometrit ja kunto tarkemmin, jos tuohon lähtee..

Reilu pari kiloa heilahti iteltä, kun tilasin mikit ja maksoin ennakkomaksun customista. Ei kerenny vanhenemaan myyntirahat musarista liian kauaa tilillä..

Väri ei kyl miellytä mut ei tuo muuten hassumpi.
Ylempänä HB:n joku kitara saanut jälleen kehuja, tämä edelleen kinostelis: Harley Benton EX-84 Modern EMG VW

 

[Markqq]

Jos jossain tulee tappingii treenailtua niin Gojiran Silvera Onpa hauska rallatus..

 

[Stephen Elop]

Oli "virhe" ostaa Harley Benton, havaitsin sen erinomaiseksi kitaraksi ja kaikki muuttui, eihän tässä enää voi edes harkita "laatumerkkejä" kun joutuu tuplasti sijoittamaan samoihin spekseihin ja vielä enemmän jos haluaa parempaa.

Minkä mallin hommasit? Wilkinson tremololla olisi itselle mielenkiintoisempia keppejä tarjolla, mutta epäilyttää niiden vireen pysyvyys.

 

[pappatech]

Virityskoneistolla ja satulalla vaikuttais olevan suuri merkitys. Jammu jollain halvoilla virittimillä ja millä lie muovisatulalla miten sattuu urineen: ei pidä virettä. Gotohin laadukkailla lukkovirittimillä ja ajatuksella tehdyllä luusatulalla: hyvin harvoin tarvii viritellä.

Jos nyt oikein dive bombaa, niin sitten saa kyllä virittää, mutta pikku vibratolla kammella ja muuten reippaammillakin bendeillä ei mitään ongelmaa vireessä. Ja tuo oli sepänkin kommentti, että satula ja virityskoneisto merkkaa paljon.

 

[Stephen Elop]

Jos nyt oikein dive bombaa....

Ja tähän ei taida oikein olla hyvää Floikkaa parempaa. Itseltä nyt puuttuu dive bomberi ja sellainen jossa olisi kaulapositiossa normi sinkkumikki, ei noiseless, kun se ihan normi sinkku ole.

 

[pappatech]

Ja tähän ei taida oikein olla hyvää Floikkaa parempaa. Itseltä nyt puuttuu dive bomberi ja sellainen jossa olisi kaulapositiossa normi sinkkumikki, ei noiseless, kun se ihan normi sinkku ole.

Eipä taida olla. Enkä nyt ihan äkkiä keksi mihinkään Bentoneiden budjettiin vaihtoehtoakaan.

Varmaan jotain käytettyä Charvelia kattelisin. Ja jos nyt jossain sattuis tuleen vastaan tuo mullakin oleva LTD Elite ST-1 niillä passiiveilla ja original floikalla, niin voi kanssa suositella. Itellä tosin jonkun vaihtamat Fishmanin Fluencet tuossa, etten tiedä sanoa niiden sinkkujen soundista.

 

[Markqq]

Harley Benton EX-84 Modern EMG VW

Electric Guitar Pro Series, Body: Mahogany, Set-in mahogany neck, Fretboard: Ebony, Fretboard inlays: White dots, Neck profile: Slim Taper C, Neck thickness: 1st fret: 22.5 mm - 12th fret: 25 mm, Fretboard radius: 305 mm (12"), Scale: 628 mm...

www.thomann.de

Jouluaattoon on 49 päivää, 13 tuntia, 46 minuuttia.

Laittelen sitten "arvostelua" kun saan tämän käsiini.

 

[tietokonerikki]

Oli "virhe" ostaa Harley Benton, havaitsin sen erinomaiseksi kitaraksi ja kaikki muuttui, eihän tässä enää voi edes harkita "laatumerkkejä" kun joutuu tuplasti sijoittamaan samoihin spekseihin ja vielä enemmän jos haluaa parempaa. Itsellä kun ei merkki kiinnosta tai jos kitarassa on joku pieni viimeistelyvirhe niin ostopäätös muuttuu mahdottomaksi. Tässä onkin ollut melkoista henkistä taistelua muutama kuukausi, haluttaisi hankkia kokoelmaan laadukas V-malli ja joku Steve Vain signature, mutta järki huutaa EI. Ehkä jos tässä aktiivisemmin alkaa soittamaan niin voi hyvällä omallatunnolla ostaa jonkun muutaman tonnin kepin loppuelämäksi..

Onko kellään muulla tullut vastaavaa ongelmaa noiden halpismerkkien takia?

Joo onhan sitä toi mun strato on Anttilan halpis (laskentavasta riippuen maksoi 50-70 euroa, paketti 100€ ) Williams, ja aivan pieleen säädetty kielet jotain 3-4mm korkealla ,ei sähköistä suojausta. Mutta muuten kaula suora ja hyvin tehty nauhat yms.
Säätelin sen ja on todella hyvä soittaa. Pari mikkiä vaihdoin, mutta vaikea sanoa oliko siitä muuta hyötyä kuin, sai uskoa että ovat ns. paremat. Vahvistin niitä sitten kuitenkin muuttaa.
Ei tietoa onko yksilöerot isoja, myyjä yritti tarjoa avaamattomassa paketissa, mutta sanoin että otan tämän. Jonka olin katsonut suoraksi.
Noista käsin tehdyistä saa sitten hienomman, mutta maksaa itsensä myös kipeäksi.

 

[Disfear]

Oli "virhe" ostaa Harley Benton, havaitsin sen erinomaiseksi kitaraksi ja kaikki muuttui, eihän tässä enää voi edes harkita "laatumerkkejä" kun joutuu tuplasti sijoittamaan samoihin spekseihin ja vielä enemmän jos haluaa parempaa. Itsellä kun ei merkki kiinnosta tai jos kitarassa on joku pieni viimeistelyvirhe niin ostopäätös muuttuu mahdottomaksi. Tässä onkin ollut melkoista henkistä taistelua muutama kuukausi, haluttaisi hankkia kokoelmaan laadukas V-malli ja joku Steve Vain signature, mutta järki huutaa EI. Ehkä jos tässä aktiivisemmin alkaa soittamaan niin voi hyvällä omallatunnolla ostaa jonkun muutaman tonnin kepin loppuelämäksi..

Onko kellään muulla tullut vastaavaa ongelmaa noiden halpismerkkien takia?

Ei onneksi ihan ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Joskus ostin halvemman Schecterin arviolta 400 euron luokassa, josta olen ollut yllättynyt. Kaikki mikit ja hardware on jotain Schecterin omaa tuotantoa ja kitara painaa kuin synti, mutta esimerkiksi nauhojen viimeistely, otelaudan tuntuma ja ne halpamikit pääsi yllättämään. Kitaralla on aidosti ollut hauska soittaa bänditreeneissä asti, kun soundista saa omaan korvaan paikoin melkein yhtä raskaan ja tappavan kuin monilla kalliimmilla malleilla.

Siitä huolimatta se ei pilannut kalliimpia kitaroita omalta osaltani, sillä on niissä silti eroja. Tietty johonkin tasolle mennessä erot saattaa käydä hienovaraisemmiksi, kun tietyt isot perusasiat on jo kunnossa, mutta arvostan laatusoittimien tuntua käsissä. Muutenkin yleisesti ottaen pidän enemmän siitä, että kitaraa ostaessa kaikki nupit ja napit on jo valmiiksi 10/10 sen sijaan, että 400 euron kitaraan alkaisi ostaa 200 euron mikkejä, uutta virityskoneistoa sun muuta. Siis jos pitäisi valita, ei sillä etteikö modailuhomma ihan hauskaa olisi.

Noihin omiin Schecter-aikoihin verrattuna nykyään erona taitaa tosin olla se, että tietyt valmistajat tarjoaa jo paperilla kiinnostavia speksejä halvassa mallistossa. Niitä pitäisi sitten päästä kokeilemaan, sillä esimerkiksi otelaudan materiaali voi 400 ja 1400 euron malleilla olla sama, mutta kalliimmassa on silti käytetty laadukkaampaa puuta, jne.

 

[BongisKhan]

Oli "virhe" ostaa Harley Benton, havaitsin sen erinomaiseksi kitaraksi ja kaikki muuttui, eihän tässä enää voi edes harkita "laatumerkkejä" kun joutuu tuplasti sijoittamaan samoihin spekseihin ja vielä enemmän jos haluaa parempaa. Itsellä kun ei merkki kiinnosta tai jos kitarassa on joku pieni viimeistelyvirhe niin ostopäätös muuttuu mahdottomaksi. Tässä onkin ollut melkoista henkistä taistelua muutama kuukausi, haluttaisi hankkia kokoelmaan laadukas V-malli ja joku Steve Vain signature, mutta järki huutaa EI. Ehkä jos tässä aktiivisemmin alkaa soittamaan niin voi hyvällä omallatunnolla ostaa jonkun muutaman tonnin kepin loppuelämäksi..

Onko kellään muulla tullut vastaavaa ongelmaa noiden halpismerkkien takia?

Juu. Sähkökitara on ihan saatanan yksinkertainen lankku puuta. Puuosat työstetään joka tapauksessa massatuotantonta CNC-koneilla ja vaikka kitara olisikin käsin työstetetty, siitä ei saa mitään erityisempää lisäetua. Puulajilla ei ole ulkonäön lisäksi sähkökitarassa oikeastaan yhtään mitään väliä. Elektroniikka taas on (aktiivimikit poislukien) hyvin alkeellista vähän toisen maailmansodan jälkeen käyttöön tullutta perussettiä, joka ei ole muuttunut juuri miksikään sitten ihan ensimmäisten sähkökitaroiden. Ainoa mikä "merkkikitaroissa" oikeasti maksaa, on tarra lavassa ja valmistusmaan minimipalkkatyövoiman absoluuttinen minimipalkkataso. Noin teoriassa kalliissa kitaroissa voisi kuvitella olevan parempi viimeistely ja laadunvarmistus, mutta varsinkin Kahden Ison merkin kitaroissa tämä ei todellakaan ole tänä päivänä mikään itsestääselvyys, vaan tuon tuostakin tulee vastaan monen tuhannen euron kitaroita, joissa on vaikkapa nauhanpäät niin huonosti viimeistely, että niitä voisi käyttää paperisilppurina.

Henkilökohtaisesti en näe oikeastaan mitään järkeä maksaa sähkökitarasta yli 500€ ja sekin on jo aika reilusti yläkanttiin. Toki monille merkkitietoisille se tarra siinä lavassa on hirmuisen tärkeä juttu ja vaikuttaahan se esim. arvon säilymiseen jne. Itse tosin ostan kitarat lähtökohtaisesti pidettäviksi, enkä kaupattaviksi. Toisaalta jos sen parisadan kitaran myy vaikkapa satasella, niin absoluuttisesti tulee silti luultavasti vähemmän takkiin kuin kalliimpien kitaroiden kanssa pelatessa, ellei puhuta jostain arvoaan kasvattaneesta keräilykepistä. Toki halvemmissa kitaroissa on enemmän maanantaikappaleita ja huonoa viimeistelyä, mutta toisaalta kun ostaa uutta niin sen tuhnun voi aina vaihtaa niin kauan kunnes tulee hyvä. Itse suosin juurikin HB:n kaltaisia no-name merkkejä siinä 200-400€ hintaluokassa, koska niissä maksat yleensä pelkistä featureista ja työn jäljestä, etkä tarrasta. Yhdessäkään omista "halpiksistani" ei ole ollut mitään valittamista viimeistelyn tai muun sellaisen suhteen. Ylivoimaisesti huonoin kitarani on kaikista kallein, reilu 400€:n Squier CV Jaguar, mutta senkin ongelmat ovat enemmän kitaratyypistä kiinni.

Olen soittanut kitaraa kohta 30 vuotta enemmän tai vähemmän, ja sinä aikana sormeillut keppejä aivan rupuhalvasta monen tonnin "ammattilaissoittimiin" ja olen täysin vakaasti sitä mieltä, että kunhan mennään sieltä aivan halvimmasta laarista edes vähän ylöspäin, ollaan jo 98% perillä ja sen jälkeen maksetaan lähinnä mielikuvista. Toisaalta monien mielikuviin niiden "halpiskitaroiden" osalta vaikuttaa varmasti se, että nykyiset halpiskitarat eivät ole alkuunkaan sama asia kuin vanhat halpiskepit. Jos kokemukset rajoittuu johonkin vaikkapa 90-luvun alkupuolen päin vittua säädettyihin halvimman luokan Squiereihin, niin ei ihmekään jos pitää automaattisesti kaikkia halvempia kitaroita soittokelvottomina leluina.

 

[Rudenorth]

Ei onneksi ihan ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Joskus ostin halvemman Schecterin arviolta 400 euron luokassa, josta olen ollut yllättynyt. Kaikki mikit ja hardware on jotain Schecterin omaa tuotantoa ja kitara painaa kuin synti, mutta esimerkiksi nauhojen viimeistely, otelaudan tuntuma ja ne halpamikit pääsi yllättämään. Kitaralla on aidosti ollut hauska soittaa bänditreeneissä asti, kun soundista saa omaan korvaan paikoin melkein yhtä raskaan ja tappavan kuin monilla kalliimmilla malleilla.

Siitä huolimatta se ei pilannut kalliimpia kitaroita omalta osaltani, sillä on niissä silti eroja. Tietty johonkin tasolle mennessä erot saattaa käydä hienovaraisemmiksi, kun tietyt isot perusasiat on jo kunnossa, mutta arvostan laatusoittimien tuntua käsissä. Muutenkin yleisesti ottaen pidän enemmän siitä, että kitaraa ostaessa kaikki nupit ja napit on jo valmiiksi 10/10 sen sijaan, että 400 euron kitaraan alkaisi ostaa 200 euron mikkejä, uutta virityskoneistoa sun muuta. Siis jos pitäisi valita, ei sillä etteikö modailuhomma ihan hauskaa olisi.

Noihin omiin Schecter-aikoihin verrattuna nykyään erona taitaa tosin olla se, että tietyt valmistajat tarjoaa jo paperilla kiinnostavia speksejä halvassa mallistossa. Niitä pitäisi sitten päästä kokeilemaan, sillä esimerkiksi otelaudan materiaali voi 400 ja 1400 euron malleilla olla sama, mutta kalliimmassa on silti käytetty laadukkaampaa puuta, jne.

Itsellä samoja kokemuksia kun aikanaan ostin Squierin Classic Vibe 50's Straton (alkupään erää). Asialliset puut, hyvin viimeistelty, kelpo mikit (Toneriderit), mielestäni samaa tasoa kuin perus Mexico Fenkut. Mitä tulee kitaran modailuihin, nykyisistä ainoastaan 80-luvun lopun Charvel on lähes alkuperäisessä kunnossa, muita on enemmän ja vähemmän päivitelty mieleiseksi.

 

[Ad_Astra]

Olen soittanut kitaraa kohta 30 vuotta enemmän tai vähemmän, ja sinä aikana sormeillut keppejä aivan rupuhalvasta monen tonnin "ammattilaissoittimiin" ja olen täysin vakaasti sitä mieltä, että kunhan mennään sieltä aivan halvimmasta laarista edes vähän ylöspäin, ollaan jo 98% perillä ja sen jälkeen maksetaan lähinnä mielikuvista.

Sama juttu. Mulla ei taida olla ollut kuin yksi kitara mistä maksanut yli 700e. Paria vaille kaikki tulleet käytettynä.

Tuttavalla GAS koko ajan ja siellä kiertänyt näitä 2-3000e kitaroita, Suhreista J-Customeihin ja Fenkkuja, Gibsoneita yms. Aina välillä niitä käynyt katselemassa ja lähinnä todennut että ihan kivoja, mutta mutta... Kunhan saa säädettyä ja nauhojen päät eivät puhko silmiä, niin kaikella on pärjätty.

 

[Rudenorth]

Sama juttu. Mulla ei taida olla ollut kuin yksi kitara mistä maksanut yli 700e. Paria vaille kaikki tulleet käytettynä.

Tuttavalla GAS koko ajan ja siellä kiertänyt näitä 2-3000e kitaroita, Suhreista J-Customeihin ja Fenkkuja, Gibsoneita yms. Aina välillä niitä käynyt katselemassa ja lähinnä todennut että ihan kivoja, mutta mutta... Kunhan saa säädettyä ja nauhojen päät eivät puhko silmiä, niin kaikella on pärjätty.

Eikä se hinta automaattisesti tee soittimesta hyvää, toki kalliimmassa on parempi mahdollisuus saada ns hyvä yksilö. On tullut nähtyä mm suoraan paketista repäisty Gibson Les Paul muistaakseni Black Beauty jossa ei kaularaudan säätö riittänyt että olisi suoran saanut.

 

[pappatech]

Pitkän aikaa tuumasin, että ostan vaan käytetyn Scarlett 2i2 :n äänikortiksi, mutta eilen jossain mielenhäiriössä Motu2 ostoskoriin monitorien kanssa. Ajanee asiansa yhtälailla. Taas kyllä yks vehje, jota ei todnäk jaksa opetella kunnolla

Vähän kyllä tämmöstä päätöntä tää kamakierrätys, kun vasta möin Adamin monitorit veks ja nyt uusia tilalle, mutta kai nuo monitorit kumminkin tarvii olla, ettei oo pelkkien luurien varassa, jos tarvii soitella musan päälle ja noi Adamit oli oikeasti yläkerrasta sameat / epätarkat verrattuna totuttuun.

muoks. ja motivaatioksi kaikille:

 

[James]

Kanssasoittajien, kuulijoitten ja studiohommia tekevien korvia ja hermoja säästää jos kitara on varustettu Evertune-tallalla, ja sitä ei taida vielä erityisen halvalla saada? Ei toki mikään pakollinen suinkaan, mutta mielestäni hintansa väärti nykyajan elämänlaadun parannus semmoiselle varoissaan olevalle soittajalle joka on valmis myöntämään omat virheensä ja laiskuutensa (ja myös opettelemaan uutta). Ahkerat ja näppärät kultakorvat tätä eivät tietenkään tarvitse eivätkä välttämättä arvosta pätkääkään.

 

[Rokkijani]

Kanssasoittajien, kuulijoitten ja studiohommia tekevien korvia ja hermoja säästää jos kitara on varustettu Evertune-tallalla, ja sitä ei taida vielä erityisen halvalla saada? Ei toki mikään pakollinen suinkaan, mutta mielestäni hintansa väärti nykyajan elämänlaadun parannus semmoiselle varoissaan olevalle soittajalle joka on valmis myöntämään omat virheensä ja laiskuutensa (ja myös opettelemaan uutta). Ahkerat ja näppärät kultakorvat tätä eivät tietenkään tarvitse eivätkä välttämättä arvosta pätkääkään.

Devin Townsend taisi sanoa, että kitarat ovat aina häiritsevästi epävireessä vaikka mikä on, joten siksi hän käyttää evertunea.

Olisi kyllä hyvä, kun omat kitarat tuppaa vähän seilaan ja jatkuvaan saa vähän säätää virettä.

 

[Disfear]

Noita 500 euron kitaroita saa nykyään niin paljon erilaisia, että hyvin voi löytää täysin hyvän soittimen siihen hintaan. Ihan en tosin allekirjoita sitä, ettäkö suurempi hintalappu olisi pelkkä logo lavassa. Aiemmin ketjussa mainitsemani LTD Floyd Rosen Special-tallalla oli aikoinaan joku 850 euroa ja valitettavasti niillä osilla ei täysin täyttänyt tarpeita, kun on tottunut parempiin talloihin. Se ei ollut mielikuvasta kiinni, vaan kitara ei pitänyt virettä tarpeeksi hyvin.

Toisaalta taas nyt jo vähintään muutaman vuoden on saanut melkein poikkeuksetta kuulla, miten surkeita jotkut hyvinkin kalliit Gibsonit on eikä siellä tunnu enää olevan kunnon laatutarkkailua missään, eli ei tietenkään voi yksinomaan hintaan tai merkkiin luottaa. Ja joku valmistusmaa ei osoita laatua, sillä hyväksi havaitut opit ja valmistustavat valuu muihin maihin muille tehtaille.

 

[BongisKhan]

Kanssasoittajien, kuulijoitten ja studiohommia tekevien korvia ja hermoja säästää jos kitara on varustettu Evertune-tallalla, ja sitä ei taida vielä erityisen halvalla saada? Ei toki mikään pakollinen suinkaan, mutta mielestäni hintansa väärti nykyajan elämänlaadun parannus semmoiselle varoissaan olevalle soittajalle joka on valmis myöntämään omat virheensä ja laiskuutensa (ja myös opettelemaan uutta). Ahkerat ja näppärät kultakorvat tätä eivät tietenkään tarvitse eivätkä välttämättä arvosta pätkääkään.

Joo, no evertune ja muutamat muut vähän innovatiivisemmat jutut on toki asia erikseen. Tosin eipä nuo taida ikinä hirveän mainstreamiin päästä koska iso osa kitaristeista on niin järjettömän konservatiivisia. Näkyy hyvin siinä, miten suosittuja nuo 50-60-lukujen kitaramallien mahdollisimman tarkat replikaatit ovat vuodesta toiseen.

 

[korvaoo]

Devin Townsend taisi sanoa, että kitarat ovat aina häiritsevästi epävireessä vaikka mikä on, joten siksi hän käyttää evertunea.

Olisi kyllä hyvä, kun omat kitarat tuppaa vähän seilaan ja jatkuvaan saa vähän säätää virettä.

Siis kitara on lähes 100% aina epävireessä, tasavireinen rimpula kun on Sama homma pianot yms yms... Mutta noiden kanssahan sitä osaa elää, eikä siihen tarvita evertunea. Itse asiassa kitara saa olla harvinaisen pahasti epävireessä ennenkuin se alkaa oikeasti häiritsemään, ellei sitten sopivasti vierekkäiset kielet ole erisuuntiin jolloin sen kyllä melko pian kuulee...

 

[Rokkijani]

Siis kitara on lähes 100% aina epävireessä, tasavireinen rimpula kun on Sama homma pianot yms yms... Mutta noiden kanssahan sitä osaa elää, eikä siihen tarvita evertunea. Itse asiassa kitara saa olla harvinaisen pahasti epävireessä ennenkuin se alkaa oikeasti häiritsemään, ellei sitten sopivasti vierekkäiset kielet ole erisuuntiin jolloin sen kyllä melko pian kuulee...

Riippuu varmasti kunkin korvista.

Ei se minusta paljoa tarvitse heijata, kun ärsyttää.

 

[pappatech]

Floikallinen, 24 nauhainen LP tietysti ihan mielenkiintoinen viritelmä, mutta ehkä itelle LP:t vaan vintage-speksillä ja 24 nauhaiset heviruoskat muilla body-malleilla.

En tiedä, millainen on Bentoni soittaa korkeimmilta nauhoilta, mutta jos on sinne päinkään samaa sorttia, mitä muut kädessä olleet LP:t, niin parempi vaan meikäläisen soitella tilunauhajutut muilla kitaroilla.

muoks. mullakin kävi jonkun aikaa sitten muusikoiden netistä yks myyjän mukaan "vitun hyvät osat halvalla" -kitara. Ei tainnu viikkoa kestää katella, eikä soittaa sitäkään vähää. Onneksi sain meneen eteenpäin, eikä tullu edes ihan hirveää persnettoa.

toinen muoks. tuo oli siis jonkun ite kasaama, ja viimeinen tuota sorttia, jonka ostan näkemättä livenä.

 

[Stephen Elop]

En tuosta mallista tykkää yhtään, mutta kun tuommoiset osat sai tuohon hintaan niin eihän se muu auttanut. Vastaava halvin oli muistaakseni yli tonnin. Otin B-laatua 499€ hintaan, yksi näkyvä kosmeettinen virhe ja pari jotka löytää kun etsimällä etsii. Pysyy vireessä tosi hyvin ja en ole muitakaan ongelmia havainnut, paitsi nyt pimeni mikkivalitsimesta yksi asento, mutta se taitaa olla parin minuutin korjaus.

Oho. Noilla osilla, ja jos kaulassa kaikki on kunnossa, niin Epiluurit jää varastoon pölyttymään. Ja kyllä jos muilta valmistajilta haluaa FR1000 tallalla, niin se hinta on siellä 1000€:n hujakoilla. Harmittavasti et hommannut itseäni kiinnostavaa fusion-3 mallia. Sama floikka, mutta Thomanin/HB:n omat mikit. Hintakin olisi vain noin 350€. Kohta taitaa GAS voittaa järjen.

 

[pappatech]

Sattui tulemaan Ben Ellerin jossain videossa vastaan, mutta ilmeisesti Jacksonilta on tullut suht hiljattain jotain uutta USA-mallia: Jackson American Series Soloist SL3 PP (HB miehet, voi olla klikkaamatta, maksaa yli viis sataa )

Ois hauska testata vähän niin kuin nostalgian vuoksi, että millaisia ovat Jacksonit tänä päivänä. Ei tosin viittis ihan tuollaisia summia maksaa, kun esim. toi niiden lapamalli sattuu nykyään aika pahasti silmään.

 

[Rudenorth]

Ois hauska testata vähän niin kuin nostalgian vuoksi, että millaisia ovat Jacksonit tänä päivänä. Ei tosin viittis ihan tuollaisia summia maksaa, kun esim. toi niiden lapamalli sattuu nykyään aika pahasti silmään.

Jaskoissa on just hienoin lapamalli tilukeihäistä .

 

[pappatech]

Jaskoissa on just hienoin lapamalli tilukeihäistä .

Joo, näähän on kitaroiden kanssa niin makujuttuja, kuin vaan olla voi.

Mää oon tullut vanhaksi, niin suurin osa kaikenlaisista hevisakaroista sattuu silmään ESP:n V-malli pieni poikkeus tuohon. En taas sit jostain syystä pidä oikein siitä Gibsonin originaalista.

 

[Stephen Elop]

Sattui tulemaan Ben Ellerin jossain videossa vastaan, mutta ilmeisesti Jacksonilta on tullut suht hiljattain jotain uutta USA-mallia: Jackson American Series Soloist SL3 PP (HB miehet, voi olla klikkaamatta, maksaa yli viis sataa )

Ois hauska testata vähän niin kuin nostalgian vuoksi, että millaisia ovat Jacksonit tänä päivänä. Ei tosin viittis ihan tuollaisia summia maksaa, kun esim. toi niiden lapamalli sattuu nykyään aika pahasti silmään.

Jopas Jaska taas kusettaa. American series...Ei taida olla noita USA custom malleja. Koitetaan myydä halvempaa mallia tonnin kalliimmalla. USA malleissa orkkis floikka, ja hintaa 3 donaa. Noissa Korean floikka (on silti hyvä ja pitää vireen, mutta paljon orggista halvempi) ja 2.4 donaa eli lähes custom USA hinta. Kyll noi varmaan hyviä on, mutta hintaa on tonni liikaa.

Ja HB:en vielä sit toinen tonttu lisää

 

[pappatech]

Jopas Jaska taas kusettaa. American series...Ei taida olla noita USA custom malleja. Koitetaan myydä halvempaa mallia tonnin kalliimmalla. USA malleissa orkkis floikka, ja hintaa 3 donaa. Noissa Korean floikka (on silti hyvä ja pitää vireen, mutta paljon orggista halvempi) ja 2.4 donaa eli lähes custom USA hinta. Kyll noi varmaan hyviä on, mutta hintaa on tonni liikaa.

Ja HB:en vielä sit toinen tonttu lisää

Niin, laaturautaa / -työtähän tuossa noin pääasiassa on, pyöristetyt nauhanpäät, rosterit, neck through -konstruktio jne. Näyttää hyvältä tuo kaulan ja bodyn liitoskohta, ei oo todennäköisesti ongelmaa seilata korkeimmilla nauhoilla. Vaikea sanoa onko siinä nyt nykymarkkinassa tonni liikaa vai ei, kun kaikkien jenkkikitaroiden hinnat on tulleet heittämällä ylöspäin.

Omassa tapauksessani todennäköistä ois, että tuolla tulis soitettua siinä missä jollain Bentonilla ei, mutta en siis oikeasti jaksa lähteä tuohon Bentonit vastaan muu maailma vääntöön

 

[pappatech]

Heh, nyt se ois se Govanin Jenkkicharvelkin torilla (Muusikoiden.net - Tori - Charvel Guthrie Govan (#1778911)). Minusta tuo sama kitara on kyllä pyörinyt tuolla aikaisemminkin, samalla vähän yläkanttiin pyynnillä ja tuo ei ole ihan yhtä hyvän näköinenkään kuin se loimukannella oleva malli.

Charveleissa kyllä ollu todella hyvä kaula omaan käteen. Jotain DK24:ää vois miettiä sopivassa kohtaa, siitäkin vois saada pienellä remontilla oikein hyvän pelin, vaikka yhden laitoinkin Fazer-musiikille takas. Tai sitten parilla kilolla se vähän parempi japsimalli, jos ei vaikka tarvis hirveesti enää rempata..

Ja pitää ihmetellä miten paljon resurssia on nykyään saatavilla ilmaiseksi ja suoraan kotisohvalta. Olin ostamassa rumpukonetta, niin paskat, kun netistä saa suoraan laadukasta komppia soimaan napin painalluksella (wikiloopsia ihmettelin). Saatan kyllä silti ostaa tommosen koneen, koska kiinnostaa, mutta ei ois ainakaan reenien maustamisen takia mitään oikeaa tarvetta.

 

[Disfear]

Heh, nyt se ois se Govanin Jenkkicharvelkin torilla (Muusikoiden.net - Tori - Charvel Guthrie Govan (#1778911)). Minusta tuo sama kitara on kyllä pyörinyt tuolla aikaisemminkin, samalla vähän yläkanttiin pyynnillä ja tuo ei ole ihan yhtä hyvän näköinenkään kuin se loimukannella oleva malli.

Charveleissa kyllä ollu todella hyvä kaula omaan käteen. Jotain DK24:ää vois miettiä sopivassa kohtaa, siitäkin vois saada pienellä remontilla oikein hyvän pelin, vaikka yhden laitoinkin Fazer-musiikille takas. Tai sitten parilla kilolla se vähän parempi japsimalli, jos ei vaikka tarvis hirveesti enää rempata..

Ja pitää ihmetellä miten paljon resurssia on nykyään saatavilla ilmaiseksi ja suoraan kotisohvalta. Olin ostamassa rumpukonetta, niin paskat, kun netistä saa suoraan laadukasta komppia soimaan napin painalluksella (wikiloopsia ihmettelin). Saatan kyllä silti ostaa tommosen koneen, koska kiinnostaa, mutta ei ois ainakaan reenien maustamisen takia mitään oikeaa tarvetta.

Näköjään Charvelin pintakin on kärsinyt aika hyvin, ellen ihan harhoja näe? Ja tuon hintaluokan välineessä edelleen vähän kummastuttaa, että tallaa on käyty vaihtamaan. Mutta toki jos sitä lukuunottamatta kitaran muut ominaisuudet on ihan 10+/10 omaan käteen eikä vastaavaa löydy Schallerilla, niin kai sen ymmärtää. Tyyris pyynti joka tapauksessa.

 

[pappatech]

Näköjään Charvelin pintakin on kärsinyt aika hyvin, ellen ihan harhoja näe? Ja tuon hintaluokan välineessä edelleen vähän kummastuttaa, että tallaa on käyty vaihtamaan. Mutta toki jos sitä lukuunottamatta kitaran muut ominaisuudet on ihan 10+/10 omaan käteen eikä vastaavaa löydy Schallerilla, niin kai sen ymmärtää. Tyyris pyynti joka tapauksessa.

Joo, toki, jos ei jää mitään kosmeettisia jälkiä ja soitin on palautettavissa orkkiskuntoon, niin ite en tuollaista modaamista isommin tuomitse, mutta kyllä tuo sillä orkkistallalla eniten kiinnostaa. Sehän on ilmeisesti joku Charvelin Govanille erikseen tekemä viritys, jossa kieliväli vähän kapeampi jne. Satuin taas just kattoon jonkun sen Rig Rundownin

Toi pyöri minusta aikaisemmin torilla samaan aikaan, kun keksin että on pakko saada eräs myös torilla pyörinyt Suhrin custom, mutta eniten tuossa tosiaan tökkäisee tuo ulkonäkö. Ei voi ostaa tuon hintaista peliä, vaikka ois mitkä speksit, jos ulkonäkö ei natsaa. Tai minä en ainakaan voi.

muoks. niin ja joo, taitaahan tuossa ilmossakin olla, että on dingejä. Sitä suuremmalla syyllä aika raikas tuo pyynti.

 

[Markqq]

Kertokaahan joku poppaskonsti toho kitara nauhottamiseen ja sen ympärillä rentoutumiseen.
Eli jos mä jotain opettelen, se menee todella hyvin ja osaan ulkoa mut hetikun kameran ja reaperin pistää päälle niin alkaa jännittää, tää ei helpotu vaikka puoli vuotta tätä tehnyt
Pitäskö se biisi oikeasti osaa 120%sti, jotta voi sitten soittaa nauhotukseen 100%sti? Vähänku livenä vetäis, tulee ne paineet virheiden kohdalla.
Sitten kun mä edelleen korva kiinni kajarissa kuuntelen pienetkin virheet läpi ja suorastaan masennun hetkellisesti.
Kertokaa etten ole ainut tämän kanssa

 

[pappatech]

Tjaa. Sanoisin ite, että totta kai se auttaa, että biisin mekaniikat on selkärangassa ja että voi luottaa omaan soittoonsa, mutta suurin osa tuosta on psykologista.

Varmaan voi toisaalta yrittää opetella pikkaisen rentoutumaan, siinähän ei hirveän pahoja asioita voi tapahtua, kun nauhoittelee itekseen kämpillä, ja toisaalta pyrkiä näkemään jännitys voimavarana. Jännityshän ei oo sinällään muuta kuin että kroppa ja kupolikin ilmoittaa, että nyt ollaan valmistautumassa johonkin tärkeään.

Ja rokkimusa ei oo klasaria, en tiiä onko aina tarpeen pyrkiäkään semmoiseen aivan absoluuttiseen virheettömyyteen. Sillä asenteella, kun lähtee vetään nauhalle, että NYT ON PAKKO MENNÄ AIVAN VIRHEETTÄ, niin asettaa vaan hirveet paineet itelleen ja varmaan mokaakin todennäköisemmin, kuin jos koittais saada rennon fiiliksen, kuunnella biisiä ja antaa mennä vaan fiiliksellä.

 

[Myocyte]

Pitäskö se biisi oikeasti osaa 120%sti, jotta voi sitten soittaa nauhotukseen 100%sti? Vähänku livenä vetäis, tulee ne paineet virheiden kohdalla.

Valitettavasti homma menee näin, etenkin jos haluaa vedellä pitkiä, eheitä ottoja ja niitä vielä suht virheettömästi. Pitää soittaa ja reenata ihan vitusti.

 

[Markqq]

^
Haha joo. Ei se auta ku treenaa. Kyl mä järjellä tiedän sen että eihä tässä nyt pitäs paineita ottaa kun kotona itekseen filmaan ja voin ottaa vaikka tuhat vetoa ilman että ku kaa näkemässä. Mut ehkä se ajankäyttö tässä ja turhaudun jos joudun tuntitolkulla veivaa enkä oo tyytyväinen. Virheet sallittu, toki jos tulee isompaa ni se harmittaa jos muute on vetänyt liki täydellisen vedon.

Sitten taas kun välilä striimailen Twitchis mun treenei niin ei mulla siinä tuu paineita soittaa joka on mun mielestä aika jännä. Saan pikemminki flowta vaan jos joku katsoo. Mielenkiintoinen tää oma mieli.

 

[pappatech]

Noihin omiin mokiinsakin pitäs opetella suhtautumaan jotenkin muuten, kuin perinteiseseen "ei saatana virhe, kaikki kuuli, nyt tää leviää ihan varmasti koko paletti ääääääää" tyyliin Kattoo pitkän linjan ammattilaisia, niin nehän lähinnä naureskelee ja jatkaa kuin ei mitään.

 

[Markqq]

Noihin omiin mokiinsakin pitäs opetella suhtautumaan jotenkin muuten, kuin perinteiseseen "ei saatana virhe, kaikki kuuli, nyt tää leviää ihan varmasti koko paletti ääääääää" tyyliin Kattoo pitkän linjan ammattilaisia, niin nehän lähinnä naureskelee ja jatkaa kuin ei mitään.

Mä luulen että tää psykologia johtuu tuosta Reaperiin nauhottamisesta. Siellä ku kuuluu kaikki mahdolliset siirtymät ja virheet. Mut ainaki hyvä pyrkii täydellisyyteen Reaperiin nauhotusvaiheessa niin sittenkun ns livenä vetää, homman osaa osapuilleen sinnepäin.

 

[Disfear]

Entä jos otat tavaksi välillä nauhoittaa ihan kokonaisia treenejä sillä ajatuksella, että ikään kuin unohdat kameran? Tai ei siis välttämättä ihan kokonaan, mutta vaikka jotenkin niin, että kun omistat seuraavat kolme varttia biisin tai parin soittamiseen treenimielessä, niin pistät sen nauhalle.

Klasaritaustalla asioita kyllä hiottiin niin että biisit luonnollisesti meni mekaanisesti nappiin ja päähuomio soittamisessa keskittyi biisin dynamiikkaan. Sähkökitaralla soittaessa pitää toki myös osata biisit erittäin hyvin saadakseen hyvän nauhoitteen, mutta jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Esimerkiksi joskus joku voimasointujen räiskiminen voi kuulostaa paremmalta, jos siinä on ns. vaaraa ja vahinkoa mukana, mutta taimi, attack ja vireeseen ym. liittyvät asiat on kyllä armottomia.

 

[Ad_Astra]

Ei se REC ole mikään soittataidon ON/OFF nappula. EIköhän se soittataso ole sitä samaa koko ajan.

Eikä sillä ole mitään merkitystä, kun tekee virheen. Sillä taas on mitä tekee sen virheen jälkeen. Meneekö täysin lukkoon vai jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tietty on niitä puristikitaristeja jotka ottaa nokkiinsa jos cover ei ole vedetty täsmälleen kuten levyllä. Itse taas kakat nakkaan siitä miten pitäisi mennä vaan vedetään omalla
tyylillä, mihin taas auttaa se teoriatuntemus ja että löytää sopivat nuotit joka puolelta otelautaa suht ripeästikin.

Yhteen omaan videoon tupsahti tämmöinen kommentti

 

[Markqq]

Soittotaso tai taito voisikin luokitella juuri sille tasolle mikä se on REC ON kohdalla. Sitten kun kukaan ei katso ja flow päällä, silloin aina ylitän itseni. Mutta hyvät pointit ^
Vuosi mennyt kyllä äkkiä ja tajuaa, että kyllä sitä kehitystä vaan tulee. Nyt jo pyrin harjoittelee biisei mitä en kesällä edes kuvitellut vielä

 

[Mehtikkö]

Nauhoitusten „onnistumiseksi“ on kaksi kikkaa:

Nauhoittelee niim maan perusteellisesti, ettei siihen kiinnitä juurikaan huomiota.
Kun saa narulle ekan julkaisukelpoisen vedon, niin laittaa talteen ja soittelee vielä huvikseen (eli rennosti) muutamat vedot lisää. Valitsee sitten noista sen lopullisen.

 

[Eman Resu]

Kertokaahan joku poppaskonsti toho kitara nauhottamiseen

Treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen?. Osa kerrallaan (eli ei niinkuin me tehtiin kasarilla & ysärillä eli moka 3. kertsissä = Biisi aina alusta x 9686 kertaa) ja kun jokainen menee hyvin, sitten koko biisi.

Itselle on helpompaa "tahdin pituinen rumpulooppi x 150 tahtia & Reaper äänittämään ja keksitään koko biisi lennosta" kuin se, että täytyy äänittää jotain mikä on jo sävelletty. Jälkimmäisessä kun täytyy soittaa oikein & tietyllä lailla, 100% improssa taas virheetkin voi olla osa biisiä. Mutta sitten täytyy saada selville, mitä tulikaan soitettua, kun sinne täytyy lisätä muita soittimia. Eikä ole välttämättä aavistustakaan...

 

[Markqq]

Hyviä vinkkeleita, kiitän!
Se on muute hauska katsella sitku on vetänyt videolle noita pätkiä. Omia ilmeitä, kiroiluja, koomisia tilanteita. Ei niitä siinä kuvausvaiheessa edes tajua ku "ei saatana tää paska mene"