Kitaran soittaminen

Paras kitara ainakin tuolla jossain 12. nauhan yläpuolella, mitä oon soittanut, mutta tuo mikkiswitchin paikka ei oo itelle optimaalinen, noi orkkismikit ei ehkä aivan lempparit ja ehkä sitten floikka kuitenkin parempi, jos kelluva talla, vaikka ruma onkin. Pysyypähän kitara kunnolla vireessä kammen kanssa.

On vähän semmonen preferenssikysymys, mutta esim. noissa levytukun j.customeissa olevat Edge ja Lo-Pro Edge eivät häviä OFR:lle oikeastaan missään. Jos nyt suurennuslasilla niin niissä on itse asiassa parempi ratkaisu ankkuritappien kanssa (lukittuvat tolpat) ja intonaatioruuvien ja -palojen kanssa kuin OFR:ssa. Ylöskampeamisvara toki Lo-Prossa pienempi kuin Edgessä koska Matala-Profiili :)

Tietty hiukan erilainen soittotuntuma käden alla, mutta ihmettelen kyllä jos nuo kummatkaan saat epikseen kampeamalla (olettaen, että talla on säädetty oikein, luonnollisesti). Edge Zeroista ja muista kikkareista ei kokemuksia meikällä tosin ole.
 
Viimeksi muokattu:
On vähän semmonen preferenssikysymys, mutta esim. noissa levytukun j.customeissa olevat Edge ja Lo-Pro Edge eivät häviä OFR:lle oikeastaan missään. Jos nyt suurennuslasilla niin niissä on itse asiassa parempi ratkaisu ankkuritappien kanssa (lukittuvat ankkurit) ja intonaatioruuvien ja -palojen kanssa kuin OFR:ssa. Ylöskampeamisvara toki Lo-Prossa pienempi kuin Edgessä koska Matala-Profiili :)

Tietty hiukan erilainen soittotuntuma käden alla, mutta ihmettelen kyllä jos nuo kummatkaan saat epikseen kampeamalla (olettaen, että talla on säädetty oikein, luonnollisesti). Edge Zeroista ja muista kikkareista ei kokemuksia meikällä tosin ole.
Tossa LTD Elite ST-1:ssä on (Schallerin) OFR. En tosiaan oikeasti muista, milloin oisin koskenu virittimiin viimeksi :D Käden alla ei oo mitään ongelmaa, mutta kampi jää vähän matalalle ja liian suoraksi kannen suuntaan, kun tykkään tuon suhteen enemmän esim. Musarin tyylistä, että kampi nousee ("kulmautuu") enemmän ylöspäin - on helpompi napata käteen. Toi ite kampikin on Musarissa vähän paksumpi / jämäkämpi, mitä verrokissaan.

Siinä mun RG550LTD:ssähän on / oli toi Lo-Pro Edge. En muista yhtään enää soittotuntumaa, mutta hyvin sen kanssa toimeen tuli. Ei oo itelläkään kokemusta Zeroista tai jos on jotain muita tuoreempia malleja.

Kammen käytöstä, niin ylöspäin en juuri kisko, lähinnä kelluvasta iloa fluttereissa ja vireisyydessä, jos pudottaa alaspäin vähän voimakkaammin.
 
Viimeksi muokattu:
Näköjään Levytukkuun on nyt tullut tuon 7000 euron j.customin kaveriksi rahvaankin lompakolle sopiva malli.


Jos sitten väkisin haluaa koristeellisemmat inlayt ja kolmen tonnin hintalapun, voisi varmaan joku JEM tai PIA täyttää sen tyhjiön? Oma RG on myös japanilainen, muttei sen hinta ikinä noin korkea ollut. Huomaakohan eron sokkona, jos peräjälkeen soittaa j.customia ja Prestigeä?
 
Mihinkäs Hesassa kannattais roudata kitara huollettavaksi?

Sain halvalla tutuntutun jäämistöstä Ibanezin '80l 2-sarvisen joka on kyllä sen oloinen että sitä ei ole tällä vuosituhannella putsattu. Sähköt toimii, intonaatiota en saa ihan täsmäämään ja otelauta on aika tahmea- samaten satula on aika epätasainen. Nauhat ok, kaula suora, mut ton pitäs jonkun ammattilaisen käydä läpi.
 
Mihinkäs Hesassa kannattais roudata kitara huollettavaksi?

Sain halvalla tutuntutun jäämistöstä Ibanezin '80l 2-sarvisen joka on kyllä sen oloinen että sitä ei ole tällä vuosituhannella putsattu. Sähköt toimii, intonaatiota en saa ihan täsmäämään ja otelauta on aika tahmea- samaten satula on aika epätasainen. Nauhat ok, kaula suora, mut ton pitäs jonkun ammattilaisen käydä läpi.
Levytukusta ja DLX-musicista hyviä kokemuksia mitä tulee soittimiin. Niitä voin henk. koht suositella täällä Hesen alueella.
 
Mihinkäs Hesassa kannattais roudata kitara huollettavaksi?

Sain halvalla tutuntutun jäämistöstä Ibanezin '80l 2-sarvisen joka on kyllä sen oloinen että sitä ei ole tällä vuosituhannella putsattu. Sähköt toimii, intonaatiota en saa ihan täsmäämään ja otelauta on aika tahmea- samaten satula on aika epätasainen. Nauhat ok, kaula suora, mut ton pitäs jonkun ammattilaisen käydä läpi.
Veisin varmaan ensimmäisenä Levytukkuun. Siellä on vuosikausien kokemus yksinomaan Ibanezeista ja palvelu etenkin huollon suhteen on omalla kohdallani toiminut moitteetta. Musamaailma, DLX jne. ihan varmasti palvelee niinikään hyvin, mutta kai se Ibanez-kokemus vähintään mielikuvissa jotain merkitsee.
 
Näköjään Levytukkuun on nyt tullut tuon 7000 euron j.customin kaveriksi rahvaankin lompakolle sopiva malli.


Jos sitten väkisin haluaa koristeellisemmat inlayt ja kolmen tonnin hintalapun, voisi varmaan joku JEM tai PIA täyttää sen tyhjiön? Oma RG on myös japanilainen, muttei sen hinta ikinä noin korkea ollut. Huomaakohan eron sokkona, jos peräjälkeen soittaa j.customia ja Prestigeä?
Mua ei oikein puhuttele Vai-mallien kullatut metalliosat ja se hemmetin kahvaleikkaus. Hyviä kitaroita varmasti noin muuten.

Ja premium / custom versus sarjatuotanto on kyllä kunnon ikuisuusdebatti :) Soittotuntuma riippuu hirveästi siitä, millaiseksi kitara on säädetty ja miten pitkälle speksit mukailee jonkun yksilöllisiä mieltymyksiä. Ja premiumissa ja customissa maksaa aina siitä premiumista ja yksilöllisyydestä, ettei ne oo mitään tarkan markan miehen soittimia.

Kilpaileva vaihtoehto J.Customille ois kyllä kotimaan custom esim. Manninen Custom Guitarsilta. Hällä näkyy olevan paljon kokemusta noista floikallisista hevikeihäistä.
 
Mua ei oikein puhuttele Vai-mallien kullatut metalliosat ja se hemmetin kahvaleikkaus. Hyviä kitaroita varmasti noin muuten.

Ja premium / custom versus sarjatuotanto on kyllä kunnon ikuisuusdebatti :) Soittotuntuma riippuu hirveästi siitä, millaiseksi kitara on säädetty ja miten pitkälle speksit mukailee jonkun yksilöllisiä mieltymyksiä. Ja premiumissa ja customissa maksaa aina siitä premiumista ja yksilöllisyydestä, ettei ne oo mitään tarkan markan miehen soittimia.

Kilpaileva vaihtoehto J.Customille ois kyllä kotimaan custom esim. Manninen Custom Guitarsilta. Hällä näkyy olevan paljon kokemusta noista floikallisista hevikeihäistä.
Itse ajattelin pitkään, että jos ikinä laittaisin noin paljon rahaa kitaraan, tilaisin suoraan oman customin tai jonkun semi-customin ESP:ltä, Skerveseniltä, Ormsbylta tms. mutta toisaalta nykyään myöhemmiten en ole niin tarkka materiaaleista, joten sekin tuntuisi tarpeettomalta. Useat valmistajat kuuntelevat nykyään niin hyvin markkinoita, että jollain 1500 eurolla saa paljon sellaista hardwarea, mikä hetki sitten kuului custom shopeille tai muuten tyyriimpään luokkaan. Onhan sitten lopullisessa laadussa väkisin jotain eroa 1500 vs. 3000 euron peleissä, mutta ehkä silloinkin hankkisin kompromissina sitten 2000 euron kitaran, jota tuskin enää erotan kalliimmasta.

Pitkään myös ajattelin, että täydelliseen kitaravalikoimaan kuuluu joku päivä JEM, mutta kieltämättä nykyään noi Vain koristeellisuudet ampuu omaankin makuun yli. PIA on mustana aika säväyttävän näköinen, mutta toisaalta vanha klassinen Universe vihreine potikoineen vetää sekin puoleensa. Yhtäkään Premiumia en ole ikinä kokeillut, niissä hinnat pyörii nykyään siinä missä ennen hyvinä aikoina sai vielä Prestigen.
 
Näköjään Levytukkuun on nyt tullut tuon 7000 euron j.customin kaveriksi rahvaankin lompakolle sopiva malli.


Jos sitten väkisin haluaa koristeellisemmat inlayt ja kolmen tonnin hintalapun, voisi varmaan joku JEM tai PIA täyttää sen tyhjiön? Oma RG on myös japanilainen, muttei sen hinta ikinä noin korkea ollut. Huomaakohan eron sokkona, jos peräjälkeen soittaa j.customia ja Prestigeä?

Siinä vaiheessa aivan varmasti jos käytät peukkua kaulan sivussa. Normaalit Fujin RG:t on nauhanpäittensä suhteen aika rujoa katseltavaa, ja varsinkin vaahteralautaiset on aika huutistelutier-viimeistelyllä, vs j.customin pallopyöristykset. Muissa aspekteissa en usko että sokkotestissä huomaisi mitään.
 
Yhtäkään Premiumia en ole ikinä kokeillut, niissä hinnat pyörii nykyään siinä missä ennen hyvinä aikoina sai vielä Prestigen.
Ah, joo, tarkennuksena: en tarkoittanu Ibanezin Premium-sarjaa edellisessä, vaan näitä arvokkaampia, koristeellisempia ja korkeammalla hintalapulla varustettuja yläpään malleja eri valmistajilta, kuten tuo J.Custom.

Eikö noi Ibanezin Premium-sarjan pelit tehdä Indonesiassa vähän löysemmin toleranssein kuin Japanin Prestiget.. Jos netistä lukee revikkaa, niin konsensus on löyhästi, että on eroa Prestigen hyväksi, mutta tiedä sitten, jos vähän ite säätää / säädättää tai päivittää vähän osaa, että onko niitä eroja enää sen jälkeen..

ESP:n custom shopit on minusta todella kalliita tänä päivänä. Siis tyyliin 5-6 kiloa äkkiä, jos sieltä haluaa kitaran. Varmasti kyllä hienoja pelejä, mutta jos kotimainen kelpaa, niin Manniselta saa, juttujen perusteella pirun hyvän, hevicustomin johonkin reippaaseen kolmeen kiloon. Että säästö ois melkoinen.
 
Siinä vaiheessa aivan varmasti jos käytät peukkua kaulan sivussa. Normaalit Fujin RG:t on nauhanpäittensä suhteen aika rujoa katseltavaa, ja varsinkin vaahteralautaiset on aika huutistelutier-viimeistelyllä, vs j.customin pallopyöristykset. Muissa aspekteissa en usko että sokkotestissä huomaisi mitään.
Okei, täytyy varmaan olla testaamatta j.customeita, jottei totu mihinkään liian hyvään. Ns. tavalliset Prestiget on omissa kirjoissa kuitenkin erittäin päteviä ja ainakin suunnilleen hintansa puolesta tavoitettavissa. :hmm:

Ah, joo, tarkennuksena: en tarkoittanu Ibanezin Premium-sarjaa edellisessä, vaan näitä arvokkaampia, koristeellisempia ja korkeammalla hintalapulla varustettuja yläpään malleja eri valmistajilta, kuten tuo J.Custom.

Eikö noi Ibanezin Premium-sarjan pelit tehdä Indonesiassa vähän löysemmin toleranssein kuin Japanin Prestiget.. Jos netistä lukee revikkaa, niin konsensus on löyhästi, että on eroa Prestigen hyväksi, mutta tiedä sitten, jos vähän ite säätää / säädättää tai päivittää vähän osaa, että onko niitä eroja enää sen jälkeen..
Joo noi Premiumit oli varsinkin ilmestyessään sellaisia, että eron kuulemma Prestigeen huomaa ihan selvästi. En sitten tiedä, onko hintojen nousun myötä laatu noussut yhtään samassa suhteessa. Enpä ole useampaan vuoteen käynyt liikkeissä varta vasten testaamassa eri malleja.
 
Okei, täytyy varmaan olla testaamatta j.customeita, jottei totu mihinkään liian hyvään. Ns. tavalliset Prestiget on omissa kirjoissa kuitenkin erittäin päteviä ja ainakin suunnilleen hintansa puolesta tavoitettavissa. :hmm:

Omistan itsekin Fuji-iboja kyllä ja laadukkaita soittimiahan ne ovat, ei siitä ole kahta sanaa enkä käsittääkseni niin väittänytkään. Listahinnat uusissa ovat kyllä karanneet aika sfääreihin (kuten muissakin soittimissa tosin). Henkilökohtaisesti en sitä kyllä käsitä miksi esim 5XXX -sarjan RG rosteroidaan tehtaalta, mutta j.customeissa on edelleen normaalit alpakkanauhat kiinni vakiona.. etenkin kun Indonesian Premiumeissa on myös aika usein rosterit kiinni.
 
Veisin varmaan ensimmäisenä Levytukkuun. Siellä on vuosikausien kokemus yksinomaan Ibanezeista...

Joo, kiitos vinkistä. Täytyyhän toi "veteraani" saada soittokuntoon. Sit voi miettiä joskus että maalaako vuosikymmenten vyönsolkikulumat peittoon. Edellinen omistaja ei juuri plektralla soitellut, päältä ehjä ja lähes naarmuton, takaa maali kulunut puuhun asti.
 
Omistan itsekin Fuji-iboja kyllä ja laadukkaita soittimiahan ne ovat, ei siitä ole kahta sanaa enkä käsittääkseni niin väittänytkään. Listahinnat uusissa ovat kyllä karanneet aika sfääreihin (kuten muissakin soittimissa tosin). Henkilökohtaisesti en sitä kyllä käsitä miksi esim 5XXX -sarjan RG rosteroidaan tehtaalta, mutta j.customeissa on edelleen normaalit alpakkanauhat kiinni vakiona.. etenkin kun Indonesian Premiumeissa on myös aika usein rosterit kiinni.
Joo en sitä siis sellaisena väitteenä ottanutkaan. Lähinnä olen itse sen tyylinen, että jos kerran testaan jotain j.customia, mille aiemmin en kokenut tarvetta, niin aika äkkiä kehitän sen tarpeen ja sen tietää miten siinä sitten käy. Mutta siis tätä en noista nauhoista itse asiassa tiennytkään, vähän outoa kieltämättä.
 
Henkilökohtaisesti en sitä kyllä käsitä miksi esim 5XXX -sarjan RG rosteroidaan tehtaalta, mutta j.customeissa on edelleen normaalit alpakkanauhat kiinni vakiona.. etenkin kun Indonesian Premiumeissa on myös aika usein rosterit kiinni.
En tiiä onko toi joku tyylillinen valinta.. Ei oo mun reippaan parin kilon Tokain LP:ssäkään rostereita, eikä ne laita niitä edes niihin 4k€+ huipumalleihin, joita tuli Musamaailmaan muutama.

Toki Tokait tehdään muutenkin Vintage-speksillä, mutta jotenkin tulee kuva, että tuo olis joku Japanin tyyli tehdä kitaroita.. Että arvokitarassa kuuluu olla ne perus nikkeli-hopea-mitkälie nauhat.
 
Rosterinauhojen asennus luotettavasti lienee ensisijassa hintakysymys. En tiedä miten Harley Bentonit ja solarit yms saadaan tehtyä niihin hintoihin, mutta voisin veikata että haukkaa ison osan hinnasta niissä.
 
^ ei se kyllä minusta enää noissa useamman tonnin peleissä pitäs hintakysymys olla, kun kitara tehdään muutenkin jo vähän niin kuin mutkia oikomatta. Ja on kai Ibanezilla nyt oltava Japanissakin prosessi ja vehkeet rosterinauhojen käsittelylle.

Ts. on siinä minusta joku muu juttu oltava takana...
 
^ ei se kyllä minusta enää noissa useamman tonnin peleissä pitäs hintakysymys olla, kun kitara tehdään muutenkin jo vähän niin kuin mutkia oikomatta. Ja on kai Ibanezilla nyt oltava Japanissakin prosessi ja vehkeet rosterinauhojen käsittelylle.

Ts. on siinä minusta joku muu juttu oltava takana...
toki siinä voi olla se fiilisjuttu, tuntuvat kuitenkin vähän erilaiselta, mutta en jaksa uskoa että pelkästään senkään takia olisi nikkelinauhoja. Sinällään tuo hintakysymys lienee kuitenkin se todennäköinen, koska tuo prosessi tuo yhden hitonmoisen käsityövaiheen lisää ja harvalle sillä on ihan kovin isoa merkitystä. Johonkin HB & Solareihin yms varmaan voidaan pätkiä koneellisestikin ja niissä se menee varmasti ok, mutta premiumsoittimeen se todennäköisesti pitää tehä käsityönä ja sen tarkkuus jo saa aikaan sen että tuo söisi katteita aika huolella.
 
toki siinä voi olla se fiilisjuttu, tuntuvat kuitenkin vähän erilaiselta, mutta en jaksa uskoa että pelkästään senkään takia olisi nikkelinauhoja. Sinällään tuo hintakysymys lienee kuitenkin se todennäköinen, koska tuo prosessi tuo yhden hitonmoisen käsityövaiheen lisää ja harvalle sillä on ihan kovin isoa merkitystä. Johonkin HB & Solareihin yms varmaan voidaan pätkiä koneellisestikin ja niissä se menee varmasti ok, mutta premiumsoittimeen se todennäköisesti pitää tehä käsityönä ja sen tarkkuus jo saa aikaan sen että tuo söisi katteita aika huolella.
Niin en muistanut tuossa edellä, että esim. kaikissa niiden AZ-sarjan prestigeissähän on rosterit. Eli ei se kyllä kustannuskysymys voi ensisijaisesti minusta edelleenkään olla pari kolme kertaa hintavammissa customeissa.. :)

Enemmän googlaus viittas siihen suuntaan, että rosterit ei vaan ole kaikkien mielestä, ainakaan vanhemman liiton soittajien, mielestä parhaat.
 
Rosterinauhojen asennus luotettavasti lienee ensisijassa hintakysymys. En tiedä miten Harley Bentonit ja solarit yms saadaan tehtyä niihin hintoihin, mutta voisin veikata että haukkaa ison osan hinnasta niissä.

Rosterinauhat on ensisijaisesti keinotekoinen markkinasegmentointijuttu. Materiaalikustannus rosterinauhoissa ei ole mitenkään merkittävästi tavallisia nauhoja ihmeellisempi, eikä niiden työstäminen muutenkaan poikkea tavallisista nauhoista juuri mitenkään, muutoin kun että työkalut ovat vähän kovemmalla. Tosin tässäkään ei puhuta mistään järjettömän isoista eroista, lähinnä jos itse rosterinauhoja työstää niin riittää, että ei ota ihan niitä kaikista halvimpia leikkureita ja viiloja sieltä motonetistä.

Syy siihen, miksi esim. melkein kaikissa Harley Bentoneissa ja monissa muissakin aasialaisissa "halpiskitaroissa" alkaa nykyään olemaan rosterinauhat on se, että ei ole mitään erityisen hyvää syytä miksi niitä ei olisi. Isoilla "prestiisi"-merkeillä, joiden soittimien hinta koostuu lähinnä markkinoinnista ja amerikkalaisten minimipalkkatyöntekijöiden hintavuudesta suhteessa aasialaisiin minimipalkkatyöntekijöihin, asia on toki vähän eri. Siellä on paljon tärkeämpää "kunnioittaa perinteitä" ja myydä mielikuvia, johon rosterien kaltaiset "modernit" innovaatiot ei oikein sovi.
 
Viimeksi muokattu:
Rosterinauhat on ensisijaisesti keinotekoinen markkinasegmentointijuttu. Materiaalikustannus rosterinauhoissa ei ole mitenkään merkittävästi tavallisia nauhoja ihmeellisempi, eikä niiden työstäminen muutenkaan poikkea tavallisista nauhoista juuri mitenkään, muutoin kun että työkalut ovat vähän kovemmalla. Tosin tässäkään ei puhuta mistään järjettömän isoista eroista, lähinnä jos itse rosterinauhoja työstää niin riittää, että ei ota ihan niitä kaikista halvimpia leikkureita ja viiloja sieltä motonetistä.

Syy siihen, miksi esim. melkein kaikissa Harley Bentoneissa ja monissa muissakin aasialaisissa "halpiskitaroissa" alkaa nykyään olemaan rosterinauhat on se, että ei ole mitään erityisen hyvää syytä miksi niitä ei olisi. Isoilla "prestiisi"-merkeillä, joiden soittimien hinta koostuu lähinnä markkinoinnista ja amerikkalaisten minimipalkkatyöntekijöiden hintavuudesta suhteessa aasialaisiin minimipalkkatyöntekijöihin, asia on toki vähän eri. Siellä on paljon tärkeämpää "kunnioittaa perinteitä" ja myydä mielikuvia, johon rosterien kaltaiset "modernit" innovaatiot ei oikein sovi.
Eikös noita rostereita pideä vähän parempana kulutuksen kestoltaan? Noissa perinteisissäkin on eroja nauhan materiaalin kovuuden suhteen. Kuuluuko äänessä eroa ja onko liukkaudessakaan käytännön eroa on mulle?
Ei vaahteraotelautaa mielellään itelle. Tää ois todella maukas: Ibanez RG8570Z-RBS J-Custom
Ei oo itsellänikään, mutta mikäs vikaa vaahterassa mielestäsi on?
Tossa LTD Elite ST-1:ssä on (Schallerin) OFR. En tosiaan oikeasti muista, milloin oisin koskenu virittimiin viimeksi :D Käden alla ei oo mitään ongelmaa, mutta kampi jää vähän matalalle ja liian suoraksi kannen suuntaan, kun tykkään tuon suhteen enemmän esim. Musarin tyylistä, että kampi nousee ("kulmautuu") enemmän ylöspäin - on helpompi napata käteen. Toi ite kampikin on Musarissa vähän paksumpi / jämäkämpi, mitä verrokissaan.
Eikös sen kammen saa väännettyä ruuvipenkissa (esim. pelti tai puupalat leukoen väliin, ettei naarmuunnu) ihan mieleisekseen?
 
Ei oo itsellänikään, mutta mikäs vikaa vaahterassa mielestäsi on?
...
Eikös sen kammen saa väännettyä ruuvipenkissa (esim. pelti tai puupalat leukoen väliin, ettei naarmuunnu) ihan mieleisekseen?
Ekaan: lähinnä kysymys kai ulkonäöstä ja tottumuksesta. Mullon aina ollut ruusupuu- tai ebenotelautaisia kitaroita ja oon tottunut niillä soittaan. Enkä näe syytä vaihtaa, kun en kauheasti piittaa vaahteran ulkonäöstä otelaudassa.

Tokaan: no, ei oo ruuvipenkkiä :D Ja oon kuitenkin sen verran ahkera kierrättään kamaa, että oon pyrkinyt pitää kaikki noi ns. jälleenmyyntikunnossa.
 
Menisköhän tuolla pahasti vikaan: Laney LFR-112 FRFR Active Cab ?

Tulis siis Neural DSP:n Quad Cortexin kaveriksi ja toistaiseksi ihan kotisoittoon.

Menin myymään vähän niinku hetken mielijohteesta työpöydän aktiivimonitorit, niin tarvii jotain korvaavaa ratkaisua, kun ei jaksa luureillakaan koko aikaa soittaa. Kattelin eka jotain Adamin T7V:stä pykälän laadukkaampaa monitoria, mutta kun ei tohon pöydälle mahdu kuin noita pikkumalleja, niin liekö tommonen ihan tarkoitukseen tehty kaappi parempi (ainakin munakkaampi).

Musat kuuntelen taas sit aina luureilla työpisteellä, että siihen ei monitoreita tarvii ja näytössä on hätätapauksessa kajarit.
 
Parilla J-Customilla on tullut soiteltua. Tuttavalla noita oli ja jokun kävi lainassakin mulla niin että kokeilemaan pääsi kunnolla. Mitä niistä nyt sanoisi.. Eipä nyt erikoisia. Hienon näköisiä, vaikka se Tree of Life upotus tuo mieleen Kiinan Jem kopiot. Edge Zerosta en itse pidä oikein. Ruman näköisiä ja muutenkin semmoista Ibanez Premium tasoa. Kovan hinnan kitaroissa pitää olla Edge/Lo-Pro Edge. Mulla on 7-kielisessä EZ2 ja blokattuna sitä pidän. Myös se kammen lukitussysteemi on EZ:ssä ihan hanurista.

Omien kokemuksien perusteella 80-90 luvun taitteen Jem vie mennen tullen J-Customeja.
 
Ekaan: lähinnä kysymys kai ulkonäöstä ja tottumuksesta. Mullon aina ollut ruusupuu- tai ebenotelautaisia kitaroita ja oon tottunut niillä soittaan. Enkä näe syytä vaihtaa, kun en kauheasti piittaa vaahteran ulkonäöstä otelaudassa.

Tokaan: no, ei oo ruuvipenkkiä :D Ja oon kuitenkin sen verran ahkera kierrättään kamaa, että oon pyrkinyt pitää kaikki noi ns. jälleenmyyntikunnossa.
Joo mullakin ruusupuuta kaikki kitarat, likaantumista lukkuunottamatta ei valittamista mullakaan.

10 € ja saa pöytään kiinni ja sen kammen voi sitten palauttaa uudestaan siihen "myynti asentoon". Ei tartte kärvistellä huonolla kammella :)
 
En tiiä onko toi joku tyylillinen valinta.. Ei oo mun reippaan parin kilon Tokain LP:ssäkään rostereita, eikä ne laita niitä edes niihin 4k€+ huipumalleihin, joita tuli Musamaailmaan muutama.

Toki Tokait tehdään muutenkin Vintage-speksillä, mutta jotenkin tulee kuva, että tuo olis joku Japanin tyyli tehdä kitaroita.. Että arvokitarassa kuuluu olla ne perus nikkeli-hopea-mitkälie nauhat.

Ehkä se on joku tällainen juttu. Onhan noi 5XXX RG:t sellaisia aika moderneja metallisti/fuusiomenopelejä, on kalamiehet ja kaikki. Lähinnä siksi se itseäni on vähän pohdituttanut että kuitenkin esim. Suhreista (tyyliin Suhr Modern) löytyy defaulttina rosterit ja on aika saman hintaluokan ruoskia ne. Omaan silmään myös j.customit näyttää aika hiton moderneilta menopeleiltä vaikka verrattuna johonkin normistratoon jne.

Joka vuosi sitä alan foorumeilla toivotaan että josko tänä vuonna j.customit rostereilla, ehkä 2023 tulee olemaan sitten se vuosi :D
 
Eikös noita rostereita pideä vähän parempana kulutuksen kestoltaan? Noissa perinteisissäkin on eroja nauhan materiaalin kovuuden suhteen. Kuuluuko äänessä eroa ja onko liukkaudessakaan käytännön eroa on mulle?

Kyllä joo rosterinauhat on kestävyydeltään eri luokkaa kun normaalit alpakka(uushopea)nauhat. Soundiero mennee aika korkinhaisteluksi, mutta esimerkiksi Ruokangas ja muut vastaavat high-endimmät custompajat pistävät yleensä rosterit kaikkeen. Mutta pelkät rosterit itsessään eivät tietenkään ole mikään taikakeino, ne voi olla hyvin tehty tai huonosti - jos niitä ei oo kiillotettu niin voi rahista ja kinnata pahemmin kun kiillotetut alpakkanauhat.

Itse sanoisin että suurin ero on soittotuntumassa. Hyvin kiillotetut alpakkanauhat ovat soittotuntumaltaan melkein identtiset hyvin kiillotettujen rosterien kanssa, mutta rostereissa on se että ne pitää sen tuonkaltaisen soittotuntuman paaaaljon pitempään, ei tarvi niin usein kiillotella.
 
Rosterinauhat on ensisijaisesti keinotekoinen markkinasegmentointijuttu. Materiaalikustannus rosterinauhoissa ei ole mitenkään merkittävästi tavallisia nauhoja ihmeellisempi, eikä niiden työstäminen muutenkaan poikkea tavallisista nauhoista juuri mitenkään, muutoin kun että työkalut ovat vähän kovemmalla. Tosin tässäkään ei puhuta mistään järjettömän isoista eroista, lähinnä jos itse rosterinauhoja työstää niin riittää, että ei ota ihan niitä kaikista halvimpia leikkureita ja viiloja sieltä motonetistä.

Syy siihen, miksi esim. melkein kaikissa Harley Bentoneissa ja monissa muissakin aasialaisissa "halpiskitaroissa" alkaa nykyään olemaan rosterinauhat on se, että ei ole mitään erityisen hyvää syytä miksi niitä ei olisi. Isoilla "prestiisi"-merkeillä, joiden soittimien hinta koostuu lähinnä markkinoinnista ja amerikkalaisten minimipalkkatyöntekijöiden hintavuudesta suhteessa aasialaisiin minimipalkkatyöntekijöihin, asia on toki vähän eri. Siellä on paljon tärkeämpää "kunnioittaa perinteitä" ja myydä mielikuvia, johon rosterien kaltaiset "modernit" innovaatiot ei oikein sovi.
Rosteri oli muistaakseni noin 20X kestävämpää kulutuksessa kuin kohtuu laatuinen nikkelinauha. Työskentely molemmilla nauhoilla eroaa ihan vähän muutenkin kuin että haetaan vaan Bilteemasta vähän paremmat sivuleikkurit. Jos nuo halutaan tehdä kunnolla nuo rosterinauhat, siis niin kuin premiumsoittimissa kuuluu olla, on käsityötä tiedossa moninkertaisesti, koska jokainen nauha pitää sovittaa käsin ja viilata myös käsin turmelematta valmista lakkapintaa. Työkalujen kulutus on monikymmenkertainen, kaikki leikkuuvoimat on monikertaiset jne jne. Ite en ole varsinaisesti rosterinauhoja asennellut, mutta siitä puolestavälistä olevia jescarin Evo Goldeja ja niiden kanssa meni todella laadukkaat päätyleikkuritongit kahdessa otelaudassa. Parhaat biltemasivuleikkurit kesti vajaan yhden otelaudan, kerhon opettaja vielä tuumasi että ne kestää... no ei kestänyt. Dunlopin kovia nikkelinauhoja työstäisi noilla hyvillä päätyleikkureilla kymmeniä, ellei satoja otelautoja.
Oma veikkaus että nuo HB ja muut "halpismerkkien" rosteriotelaudat tehdään cnc:llä ja sopivilla toleransseilla joka nopeuttaa tuota työtä melko huimasti. Tällöin pystytään leikkaamaan nauhat erikseen ja vaikkapa sopivilla viisteillä jolloin viimeistelyn tarve vähenee huomattavasti. Täysin riittävää tonnin Indoneesian keppiin tai 400€ Harlikkaan, mutta takuulla pomppaa silmille (tai sormille) 3 tonnin premium kepissä.
 
Mulla on Headrushin 112 vastaava kajari kotikäytössä, olen tykännyt siitä plugareiden kanssa soittaessa. Toimii myös melko sellaisenaan basson kanssa, tai oikeastaan missä vaan kevyesti mukana kulkevana PA:na.
Joo, Headrush tuli vastaan googlatessa vaihtoehtoja ja teinkin pientä vertailua, mutta en jaksanu nyt ruveta tyypilliseen parin illan speksirunkkaamiseen ennen tilausta, vaan napsautin äsken Laneyn tuleen Thomannilta :D

Ne Headrushin pari erillistä ja säädettävää inputtia houkutteli hetken, kunnes tajusin, että mulla on ne samat pari inputtia Quad Cortexissa, jos tarvii jonkun toisen kanssa soittaa.
 
Ne Headrushin pari erillistä ja säädettävää inputtia houkutteli hetken, kunnes tajusin, että mulla on ne samat pari inputtia Quad Cortexissa, jos tarvii jonkun toisen kanssa soittaa.
Oma päätös kallistui Headrushiin, koska se sopii paremmin takakonttiin ja nuo säädettävät sisääntulot toimivat hyvinä turvaelementteinä. Tuo kun on tietokoneessa kiinni, niin ei koskaan voi olla varma, minkälainen vinkaisu sieltä voi tulla linjaa pitkin. Olen myös kokeillut laittaa kaiutinsimulaattori+säröpedaalin kiinni ja hyvin on toiminut kitaran kanssa.

Luulen ettet pety Laneyhin QuadCortexin kaverina, ellet ole wannoutunut wanhan liiton tele+twin reverb-jäärä ;)
 
Oma päätös kallistui Headrushiin, koska se sopii paremmin takakonttiin ja nuo säädettävät sisääntulot toimivat hyvinä turvaelementteinä. Tuo kun on tietokoneessa kiinni, niin ei koskaan voi olla varma, minkälainen vinkaisu sieltä voi tulla linjaa pitkin. Olen myös kokeillut laittaa kaiutinsimulaattori+säröpedaalin kiinni ja hyvin on toiminut kitaran kanssa.

Luulen ettet pety Laneyhin QuadCortexin kaverina, ellet ole wannoutunut wanhan liiton tele+twin reverb-jäärä ;)
Positiivisin mielin odottelen. Nyt vaan kyllä vähän hämää, että onko tota saatavilla vai ei.. vai ostinko jotain ihan varaston pohjia.

Alkuillasta linkit vei tuotesivulle ihan normaalisti, mutta nyt kun tota munkin postaamaa napsauttaa niin sanoo, että tuote ei oo enää valikoimassa...

Pitää sit varmaan vaihtaa tohon Headrushiin, jos tätä Laneytä ei saa :D
 
Nyt ei kyllä oma järki enää ummarra.
Siis kuvasin tänää biisiä ja siinä ääni sekä kuva on täysin synkassa. Sitten sen biisin löin Reaperissa mun kuvaamiin samaan syssyyn eikä pitäs mitää ihmeellistä olla, mut editointipöydällä eli Adobe Premiere Prossa se audio alkaa pikkuhiljaa laahaamaan videon perässä. Mitehä tää on mahdollista? Tai sitte renderöin uusiks sen Reaperista. Ei oo tällästä tullut vastaa aikasemmi.

Joo siis ihanku mun puhelimen kamera ois alkanu nopeuttamaan jonku prosentin verran tuota videota, vaikka ei se voi olla mahdollista, koska se on synkassa puhelimen äänen kanssa, mut Reaperista otettu versio rupee laahaa perässä? What is going on here?

E: Jaahas joo, Reaperissa oli jostain syystä playback rate ollut 0,9987 jotain.. Miten se on sit synkannu mun soittelujen kanssa? :D
E2: Koko paska oli jollain 0.9992 ratella.. Nonii hienosti aivopähkinää illalle.
 
Viimeksi muokattu:
Joka vuosi sitä alan foorumeilla toivotaan että josko tänä vuonna j.customit rostereilla, ehkä 2023 tulee olemaan sitten se vuosi :D
Tuossa nyt ainakin joku J.Custom, joka on tehty rostereilla: JCRG2104. Tuli vastaan ihan sattumalta.

En tiiä, vaikea tuosta niiden hommasta on logiikkaa löytää, ellei ne kato ihan kitarakohtaisesti, mitkä nauhat laitetaan.
 
Tuossa nyt ainakin joku J.Custom, joka on tehty rostereilla: JCRG2104. Tuli vastaan ihan sattumalta.

En tiiä, vaikea tuosta niiden hommasta on logiikkaa löytää, ellei ne kato ihan kitarakohtaisesti, mitkä nauhat laitetaan.

Toi on joku Sugin tekele, ja niissä yleensä tuppaa olemaan sellainen about 100% markuppi "normi" j.customiin verrattuna. Taitavat myös noista pajoista olla se, joka värkkää suuren osan kaikista erikoisemmilla kansipuilla tehdyistä kitaroista, ml. kaikki epoksihartsitaideteokset. Sinänsä akateemista debattia ainakin puolestani, kun ei j.customit kaasuta. Ainakaan vuoden 2001-2002 jälkeen värkätyt (koska nyt olikaan kun siirryttiin edge prohon ja muihin rimpuloihin).
 
Toi on joku Sugin tekele, ja niissä yleensä tuppaa olemaan sellainen about 100% markuppi "normi" j.customiin verrattuna. Taitavat myös noista pajoista olla se, joka värkkää suuren osan kaikista erikoisemmilla kansipuilla tehdyistä kitaroista, ml. kaikki epoksihartsitaideteokset. Sinänsä akateemista debattia ainakin puolestani, kun ei j.customit kaasuta. Ainakaan vuoden 2001-2002 jälkeen värkätyt (koska nyt olikaan kun siirryttiin edge prohon ja muihin rimpuloihin).
Jooh, kyllä minäkin mielelläni käytetyn ostaisin, mutta ei niitä ainakaan kotimaassa liian usein tarjolla ole. Mitä lie pari kolme kuukautta sitten ois yks ihan potentiaalinen ollu torilla, mutta ei ollu silloin kiinnostusta tai oikein rahaakaan.

Voi se olla, että kääntyy itelläkin tuon Manninen customsin suuntaan.. sittenpähän saa speksata just sellaisen kuin haluaa. Noita ei minusta näy käytettynäkään juurikaan siinä missä esim. GAS guitarworksin pelejä tai Ruokankaita, varsinkin Ruokankaita, on vähän väliä. Voi tietysti johtua osittain siitäkin, että volyymit on pienemmät, mutta haluais ainakin uskoa, että jengi on sit kanssa tyytyväisiä ostoksiinsa.

--

Ja asiasta viidenteen, niin kyllä se meikäläisen Laney lähti tulemaan Thomannilta \o/ Hienoa, koska yhtä kiinnostavia vaihtoehtoja ei meinannu oikein olla.
 
Tuli mieleen, että jos rosterinauhojen välttely j.customeissa on kumartamista ns. perinteisemmän ostajakunnan suuntaan, niin esimerkiksi Ibanezin mieltymys bolt-on-liitoksiin näyttää ulottuvan ihan kautta valikoiman melkein jokaiseen malliin. Nopealla selailulla vasta Iron Labeleissä tuli vastaan jotain muuta, onkohan toi nyt sitten set neck vai neck-thru. Sillä ei itselleni ole niin väliä ollut, mutta usein huomaa että etenkin ehkä ei-niin-perinteitä-kumarteleva yleisö pitää neck-thruta välillä melkein synonyymina laadun kanssa. Sitä se ei toki ole, mutta ainakin muutama isompi kitaravalmistaja on panostanut sen markkinointiin esitellessään uusia kitaroita, joiden on tarkoitus tarjota yhä hienompia ja edistyksellisempiä ominaisuuksia niitä haluaville.
 
^ Soittelin jo kertaalleen em. Mannisen kanssa custom-tilauksesta ja hän totesi, ettei näe hyötyä lähteä tekemään, silloinkin puheissa ollutta floikallista hevicustomia, minään neck throughna. Valtaosa myös esim. Suhreista ja Musareistakin pulttikaulaisia. ESP taitaa olla isoista merkeistä sellainen, joka on panostanut noihin muihin kaulaliitoksiin.

En muista oonko soittanu jollain neck through -pelillä.. voi se vähän eri tavalla resonoida ja saattaa tuntua näpeissäkin vähän erilaiselta, kun luulis, että kielten värähtely välittyy sit kanssa eri tavalla kaulaan, otelautaan ja näppeihin, jos ovat samaa puupalaa bodyn (tai bodyn keskuksen) kanssa.
 
^ Soittelin jo kertaalleen em. Mannisen kanssa custom-tilauksesta ja hän totesi, ettei näe hyötyä lähteä tekemään, silloinkin puheissa ollutta floikallista hevicustomia, minään neck throughna. Valtaosa myös esim. Suhreista ja Musareistakin pulttikaulaisia. ESP taitaa olla isoista merkeistä sellainen, joka on panostanut noihin muihin kaulaliitoksiin.

En muista oonko soittanu jollain neck through -pelillä.. voi se vähän eri tavalla resonoida ja saattaa tuntua näpeissäkin vähän erilaiselta, kun luulis, että kielten värähtely välittyy sit kanssa eri tavalla kaulaan, otelautaan ja näppeihin, jos ovat samaa puupalaa bodyn (tai bodyn keskuksen) kanssa.
Kuuleman mukaan noissa etuna pitäisi olla parantunut sustain, mutta esimerkiksi Ola Englund testasi joskus asiaa epätieteellisesti hassutellen omalla kanavallaan, eikä muistaakseni ihan älytöntä eroa löytänyt, vaikka Solar taitaa neck-thruta etupäässä tehdä. Voi olla, että tästä on täälläkin juteltu.

Välillä on vaan tullut eteen tilanteita, joissa joku tuttu saattaa ihmetellä oman japanilaisen Ibanezini pulttiliitosta olettaen, että se on merkki alemmasta laadusta. Vähän tyyliin "bolt-on sattuu mun silmiin, etkö tähän rahaan oikeesti parempaa saanut?" Jokseenkin ehkä samaa sarjaa näiden ruusu-/eebenpuumielikuvien kanssa.
 
Nyt ei kyllä oma järki enää ummarra.
Siis kuvasin tänää biisiä ja siinä ääni sekä kuva on täysin synkassa. Sitten sen biisin löin Reaperissa mun kuvaamiin samaan syssyyn eikä pitäs mitää ihmeellistä olla, mut editointipöydällä eli Adobe Premiere Prossa se audio alkaa pikkuhiljaa laahaamaan videon perässä. Mitehä tää on mahdollista? Tai sitte renderöin uusiks sen Reaperista. Ei oo tällästä tullut vastaa aikasemmi.

Joo siis ihanku mun puhelimen kamera ois alkanu nopeuttamaan jonku prosentin verran tuota videota, vaikka ei se voi olla mahdollista, koska se on synkassa puhelimen äänen kanssa, mut Reaperista otettu versio rupee laahaa perässä? What is going on here?

E: Jaahas joo, Reaperissa oli jostain syystä playback rate ollut 0,9987 jotain.. Miten se on sit synkannu mun soittelujen kanssa? :D
E2: Koko paska oli jollain 0.9992 ratella.. Nonii hienosti aivopähkinää illalle.
Otat siitä nopeammasta jostain välistä ruudun( riittävän usein) pois editissä niin, ehkä saat sen paremmaksi. Musa on siitä ikävää, että korva kuulee (kaikuna) jo yhden ruudun eron eli 50 ruutua/s =0,02ms. vaikka silmä ei enää erotakaan

Itse sanoisin että suurin ero on soittotuntumassa. Hyvin kiillotetut alpakkanauhat ovat soittotuntumaltaan melkein identtiset hyvin kiillotettujen rosterien kanssa, mutta rostereissa on se että ne pitää sen tuonkaltaisen soittotuntuman paaaaljon pitempään, ei tarvi niin usein kiillotella.
Mä luulen tonkin olevan aika pitkälti mihin tottuu ja kun samalla soittaa niin siihen kulumiseenkin tottunee, ellei siihen nauhaan tule uraa, jolloin se kieli venyttäessä siihen tartuu. Mä luulen, ettei mun kitaroissa ole kuin noi perinteiset nauhat ja näin kotisoitossa ei ole mitään havaitsemiani ongelmia 10-vuoteenkaan tullut.
 
Viimeksi muokattu:
Mä luulen tonkin olevan aika pitkälti mihin tottuu ja kun samalla soittaa niin siihen kulumiseenkin tottunee, ellei siihen nauhaan tule uraa, jolloin se kieli venyttäessä siihen tartuu. Mä luulen, ettei mun kitaroissa ole kuin noi perinteiset nauhat ja näin kotisoitossa ei ole mitään havaitsemiani ongelmia 10-vuoteenkaan tullut.

Melkein millä vaanhan voi toki vetää niin kauan kun skillit riittää. Objektiivisesti nauhojen kuluminen alkaa aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa kun ne alkavat vaikuttaa intonaatioon, oikein pahasti kuluneiden nauhojen kanssa kitaran intonointi voi olla lähes mahdoton tehtävä. Tuostakin pääsee eroon kunhan tekee tai teettää tasoitushionnan ja uudelleenkruunauksen ennen kun ovat kaikki ihan lanassa niin kauan kun nauhamateriaali riittää siihen, soittotuntumahan siinä pakosti muuttuu kyllä.

Se miten nopeasti nauhat kuluu on aika pitkälti soittajasidonnainen juttu.
 
Newck thru lienee marginaalisesti parempi sustain mitä set neckissä ja vastaavasti set neckissä marginaalisesti parempi mitä bolt onissa, mutta kun siihen soundiin vaikuttaa pienin määrin niin järjetön määrä kaikkea muutakin, niin taitaa erot olla enempi mutu -tyyppisiä. Esimerkiksi kielien laatuvaihtelu taitaa merkitä jo enempi mitä hyvin tehty mikä tahansa liitos. Mulla on tuo Kiesel bolt on, ensimmäinen oikeasti hyvä kitara mulla pultattuna (omatekemän thinlinen jälkeen) ja pitää sanoa kyllä etten mää enempää sustainia kaipaa ja parempaa soundiakaan on vähän paha alkaa kuvittelemaan, mutta kuitenkin se Neck thru kisuttelee aina kun satun uusia kitaroita kuolaamaan :)
 
Melkein millä vaanhan voi toki vetää niin kauan kun skillit riittää. Objektiivisesti nauhojen kuluminen alkaa aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa kun ne alkavat vaikuttaa intonaatioon, oikein pahasti kuluneiden nauhojen kanssa kitaran intonointi voi olla lähes mahdoton tehtävä. Tuostakin pääsee eroon kunhan tekee tai teettää tasoitushionnan ja uudelleenkruunauksen ennen kun ovat kaikki ihan lanassa niin kauan kun nauhamateriaali riittää siihen, soittotuntumahan siinä pakosti muuttuu kyllä.

Se miten nopeasti nauhat kuluu on aika pitkälti soittajasidonnainen juttu.
Joo toi intonaatio siinä vähän muuttuu, mutta ei edes uutta kitaraa tahdo saada intonaatioltaan kuntoon koko otelaudan alueelta. Eli sekin on asia, missä säädettäessä pitää tehdä kompromisseja ja aika pahastihan se pitää pielessä olla, että sen normaali ihminen kuulee. Tosin jotkut väittävät omistavansa absoluuttisen korvan ja kuulevansa sen.

Bändissä on rytmiryhmä ja kitaristi saa aika "huolella" soittaa välillä pieleen ennenkuin siihen oikeasti kiinnittää huomiota.
Tietysti selkeästi epävireisen kitaran oppii kuulemaa ja siitä itsekin häiriintyyn näin amatöörinäkin.
 
Newck thru lienee marginaalisesti parempi sustain mitä set neckissä ja vastaavasti set neckissä marginaalisesti parempi mitä bolt onissa, mutta kun siihen soundiin vaikuttaa pienin määrin niin järjetön määrä kaikkea muutakin, niin taitaa erot olla enempi mutu -tyyppisiä. Esimerkiksi kielien laatuvaihtelu taitaa merkitä jo enempi mitä hyvin tehty mikä tahansa liitos. Mulla on tuo Kiesel bolt on, ensimmäinen oikeasti hyvä kitara mulla pultattuna (omatekemän thinlinen jälkeen) ja pitää sanoa kyllä etten mää enempää sustainia kaipaa ja parempaa soundiakaan on vähän paha alkaa kuvittelemaan, mutta kuitenkin se Neck thru kisuttelee aina kun satun uusia kitaroita kuolaamaan :)
Tästä tulee taas mieleen Olan videot, joissa käydään läpi, mikä merkitys soundiin on mikeillä vs. vahvistimella, ja vahvistimiin mentäessä etenkin nupilla vs. kaiutinkaapilla. Joku lopputulema toistaiseksi oli se, että vahvistimella on mikkejä paljon suurempi merkitys ja vahvistimien kohdalla niillä kaiuttimilla taas suurempi merkitys kuin nupilla. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla olen itse olettanut toisinpäin. Mikkeinä Ibanezia lukuunottamatta olen pääosin mennyt tylsästi EMG 81:llä eikä ikinä ole ollut mitään valittamista, kunhan vaan vahvistin on mieluinen.
 
Jemsitella on mielenkiintoinen triidi meneillään kun joku mitä ilmeisimmin löytänyt yhden Steve Vailta varastetun Performance by Despagni kitaran ( Vai.com - The Official Steve Vai Website )

This is the “Swiss cheese Guitar” that Joe Despagni made for me and I used in the Yankee Rose video. This guitar was slated to be taken on that tour but it was one of the ones that got stolen from our Pasadena rehearsal pad, Perkins Palace.

Alkuun vastustettiin kuten odotettavaa on mutta kun mukaan tuli Vai.com sivuston ylläpitäjä niin tämä laittoi Vaille asiasta noottia. Alkuun oli sitä mieltä
että kyseessä joku muu kolmesta valmistetusta mutta lopulta kommentoi.

"I may soon eat my own words here. Just going on the record and withdrawing my confirmation to 'holy flipping sh**, this may actually be the real deal' "

Tästä:
 
Kuuleman mukaan noissa etuna pitäisi olla parantunut sustain, mutta esimerkiksi Ola Englund testasi joskus asiaa epätieteellisesti hassutellen omalla kanavallaan, eikä muistaakseni ihan älytöntä eroa löytänyt, vaikka Solar taitaa neck-thruta etupäässä tehdä. Voi olla, että tästä on täälläkin juteltu.

Välillä on vaan tullut eteen tilanteita, joissa joku tuttu saattaa ihmetellä oman japanilaisen Ibanezini pulttiliitosta olettaen, että se on merkki alemmasta laadusta. Vähän tyyliin "bolt-on sattuu mun silmiin, etkö tähän rahaan oikeesti parempaa saanut?" Jokseenkin ehkä samaa sarjaa näiden ruusu-/eebenpuumielikuvien kanssa.
On tuossa mun liimakaulaisessa Tokain LP:ssä enemmän sustainia kuin noissa heviruoskissa. Mutta että liittyykö se nyt miten paljon pelkkään kaulaliitokseen ja miten paljon muutenkin täysin erilaiseen konstruktioon, niin vaikea sanoa.

Ja juu, tota samaahan näkee muusikoiden netin torilla, että "naurettava hinta pulttikaulaisesta" tai jotain muuta vastaavaa sontaa.

En tiiä onko kaulaliitos, tai edes pikkaisen parempi sustain itelle mikään autuaaksi tekevä juttu.. enemmän kaulassa merkkaa profiilin lisäksi se, miten stabiili se on esim. kotimaan kosteusvaihteluissa.

Ja tykkään kyllä siitäkin ajatuksesta, että pulttikaulaiseen saa aina uuden kaulan.
 
On tuossa mun liimakaulaisessa Tokain LP:ssä enemmän sustainia kuin noissa heviruoskissa. Mutta että liittyykö se nyt miten paljon pelkkään kaulaliitokseen ja miten paljon muutenkin täysin erilaiseen konstruktioon, niin vaikea sanoa.

Ja juu, tota samaahan näkee muusikoiden netin torilla, että "naurettava hinta pulttikaulaisesta" tai jotain muuta vastaavaa sontaa.

En tiiä onko kaulaliitos, tai edes pikkaisen parempi sustain itelle mikään autuaaksi tekevä juttu.. enemmän kaulassa merkkaa profiilin lisäksi se, miten stabiili se on esim. kotimaan kosteusvaihteluissa.

Ja tykkään kyllä siitäkin ajatuksesta, että pulttikaulaiseen saa aina uuden kaulan.
Ihan vaan mielenkiinnosta jos laitat vapaan G soimaan tolla Tokaillasi kauanko se kuultavasti soi?
Kosteus ymmärtääkseni vaikuttaa kaikkiin, mutta ollee niillä ratkaisuilla erojakin vireyden keston suhteen.

Samaa mieltä tosta vaihdettavuudesta, vaikka arvo soitinta pitäisi aina kunnioittavasti kohdella, vaikka suondi ei omaa korvaa miellytäkään. No vahinkojakin sattuu joskus.
 
Joo toi intonaatio siinä vähän muuttuu, mutta ei edes uutta kitaraa tahdo saada intonaatioltaan kuntoon koko otelaudan alueelta. Eli sekin on asia, missä säädettäessä pitää tehdä kompromisseja ja aika pahastihan se pitää pielessä olla, että sen normaali ihminen kuulee. Tosin jotkut väittävät omistavansa absoluuttisen korvan ja kuulevansa sen.

Bändissä on rytmiryhmä ja kitaristi saa aika "huolella" soittaa välillä pieleen ennenkuin siihen oikeasti kiinnittää huomiota.
Tietysti selkeästi epävireisen kitaran oppii kuulemaa ja siitä itsekin häiriintyyn näin amatöörinäkin.

Melkein meinasin laittaa tohon aiempaan että tiedän kyllä hyvin että kitarassa on aina intonaatio-ongelmia :D

Mutta ne todella kuluneet nauhat aikaansaa sen, että ei edes sitä vähää saa intonoitua kuin normaalisti kruunatuilla nauhoilla. Ja jos on aivan finaalissa niin lopputulos on se että soitin kuulostaa ihan hirveältä, eikä siinä mitään absoluuttista sävelkorvaa edes tarvitse. Itse sitä Mieleä että nauhat kulutustavaraa ja ruoskiin niitä vaihdetaan kun soittotuntuma alkaa mennä sellaiseksi että soitin ei ole enää entisensä.
 
Viimeksi muokattu:
Pulttikaula siitä hyvä että saa vaihdettua jos on tarve. Olikohan muistaakseni TGP:llä se triidi missä kaveri löysi kuolleen äänen upouudesta Suhristaan, lopputuloksena se että John Suhr teki sille sitten uuden kaulan ja pisti siihen kiinni. Sitä en tiedä korjautuiko tuo ongelma vaiko ei, mutta läpikaulaisessa jos tulee vastaava ongelma niin vastaavaa operaatiota ei sitten ihan heti tehdäkään.
 
Ihan vaan mielenkiinnosta jos laitat vapaan G soimaan tolla Tokaillasi kauanko se kuultavasti soi?
Kosteus ymmärtääkseni vaikuttaa kaikkiin, mutta ollee niillä ratkaisuilla erojakin vireyden keston suhteen.

Samaa mieltä tosta vaihdettavuudesta, vaikka arvo soitinta pitäisi aina kunnioittavasti kohdella, vaikka suondi ei omaa korvaa miellytäkään. No vahinkojakin sattuu joskus.
Voisin koittaa tehdä pienen testin kaikilla noilla omillani, mutta menee huomiselle tai alkuviikkoon. Riippuu, miten kova rapula tulee tänään :D

Oletus, että Tokain pitäs olla ykkönen, mutta samalla, että tuon Jammun ei pitäs olla kauheesti takana. Siihen tosiaan tehtiin hirvenluusta uusi satula muovisen tilalle ja viilattin myös nauhat kondikseen.

Intonaatioon, niin oon kyllä ollu enemmän kuin tyytyväinen Jasesoi / AP Paasoseen täällä Jyväskylässä. Mullahan ei kestä korva / hermo yhtään sitä, että intonaatio ei oo kondiksessa, minkä takia kaikki noi mun kitarat on käynytkin samassa käsittelyssä ja soi minusta oikein hyvin läpi kaulan.

muoks. niin joo, tuo LP lähtee uusintakierrokselle Paasoselle. Menee ne Lollarin mikit tilalle ja varmaan vähän hienosäätöä kielten paksuuteen ja säätöihin samalla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 392
Viestejä
4 506 458
Jäsenet
74 393
Uusin jäsen
Nokis

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom