Kitaran soittaminen

[_banaani_]

Miksi näin binääristä?

Eipä nämä erilaiset soittotyylit ja soittimet ole toisensa poissulkevia. Sähkökitarallakin voi soittaa monella tavalla ja ilman räminöitä. Esimerkiksi luupperilla saat sähkökitaran soittoonkin kerroksia ja monipuolisuutta. Itseasiassa suosittelen kaikkia kitaristeja hankkimaan luupperin, koska se kehittää soittoa ihan älyttömästi. Noin muutenkin, aika monet legendaariset kitaristit soittavat/soittivat sähkökitaraa ilman plektraa "klassiseen" tyyliin.

Itselle ainakin vaihtelu tuo nimenomaan hommaan mielekkyyttä. Sen lisäksi, että soitan sähkökitaraa plektralla sekä sormilla, mulla on myös akkareita soiteltavana. Näiden lisäksi soitan bassoa, rumpuja, pianoa ja laulaa lurittelenkin. Kaikkia näitä myös monessa eri genressä ja välillä ihan niiden ulkopuolellakin. Tylsistyisin varmaan hengiltä, jos pitäisi rajoittaa itsensä vain yhteen soittimeen ja soittotyyliin, mutta kukin tekee asiat parhaaksi näkemällään tavalla.

Teräskielet kuluttaa kynsiä ja tuntuu ikäviltä, niin ei jaksa niitä näppäillä. En myöskään tykkää sähkökitaran puhtaasta soundista. Sähkökitarasta puuttuu myös kaikki dynamiikka (vai onko olemassa mikitys, jossa hiljainen ja kova näppäys tuottaa äänen täysin eri volyymillä kuten akustisella?). Nämä on toki osittain makuasioita ja kiva jos toisille toimii.

 

[Carmake]

Teräskielet kuluttaa kynsiä ja tuntuu ikäviltä, niin ei jaksa niitä näppäillä. En myöskään tykkää sähkökitaran puhtaasta soundista. Sähkökitarasta puuttuu myös kaikki dynamiikka (vai onko olemassa mikitys, jossa hiljainen ja kova näppäys tuottaa äänen täysin eri volyymillä kuten akustisella?). Nämä on toki osittain makuasioita ja kiva jos toisille toimii.

Sormet tottuu kieliin nopeasti.

Dynamiikasta olen täysin eri mieltä. Kyllähän sähkökitara soi kovaa tai hiljaa, riippuen miten kovaa kieliä piiskaat. Vai käsitinkö jotain väärin?

 

[BongisKhan]

Teräskielet kuluttaa kynsiä ja tuntuu ikäviltä, niin ei jaksa niitä näppäillä. En myöskään tykkää sähkökitaran puhtaasta soundista. Sähkökitarasta puuttuu myös kaikki dynamiikka (vai onko olemassa mikitys, jossa hiljainen ja kova näppäys tuottaa äänen täysin eri volyymillä kuten akustisella?). Nämä on toki osittain makuasioita ja kiva jos toisille toimii.

Sähkökitaroihin löytyy myös hiottuja ja ns. flatwound -kieliä, joilla saa kielten tuntumaa muutettua.

Mitä taas sähkökitaran kliinisaundiin tulee, niin siihen vaikuttaa hyvin paljon minkälaiset mikit kitarassa on. Humbuckerit kuulostaa omaan korvaan kaikki aika paskalta ja ne myös tuppaavat kompressoimaan ääntä enemmän, siinä missä yksikelaisten mikkien saundi on kirkkaampi ja avoimempi. Sitten on vielä kokonaan erikseen piezomikit, joissa on hyvinkin "akustinen" saundi.

Dynamiikka taas riippuu ihan signaaliketjusta. Kuten jo mainitsin, tietyntyyliset mikit kompressoivat ääntä (=vähentävät dynamiikkaa) enemmän kuin toiset, samaten tietysti pedaalit (erityisesti kompressori, duh) ja vahvarit. Yleisellä tasolla särösaundi on aina voimakkaasti kompuroitua, mutta cleanissa on tasan niin paljon dynamiikka kuin siihen haluaa säätää. Toisaalta vahvasti kompressoidulla puhtaalla saundilla saa fingerstylellä kaikenlaista jännää aikaiseksi esim. huiluäänten, hammerointien, sun muiden kautta. Eikös vaan?

 

[intelops79]

Ajattelin ostaa Fireflyn les paulin. Onko parempia ehdotuksia parinsadan luokassa?

 

[Carmake]

Ajattelin ostaa Fireflyn les paulin. Onko parempia ehdotuksia parinsadan luokassa?

Kyseisestä kitarasta ei kokemuksia, enkä osaa suositellakaan mitään. Muista kuitenkin katsella käytettyjen markkinat, rahalle enemmän vastinetta.

 

[BongisKhan]

Ajattelin ostaa Fireflyn les paulin. Onko parempia ehdotuksia parinsadan luokassa?

Harley Benton SC-550 II.

Maksaa toki uutena sen 300€, mutta B-stockina saa usein allekin. Fireflyt on kuulemma välillä ihan jees, mutta tuon hintaluokan kitaroissa QC on monesti niin paskaa, että saattaa vaatia pari yritystä ennen kuin saat hyvän yksilön. Tämän takia itse ainakin priorisoin halpiskitaroita ostaessa mahdollisimman helpon palautettavuuden/vaihdettavuuden. Thommannin kanssa tämä on hyvin helppoa ja suoraviivaista, siinä missä Firefly pitää käytännössä ostaa varmaan jostain Ebaystä/Amazonista ja vaihtovälppäys ym. on vitusti vaivalloisempaa.

Omistan siis itse tuon SC-550 kakkosen ja yhdyn kyllä ihan täysin Elmon (ja monen muun) kehuihin. Aivan tajuttoman hyvä kitara hintaansa nähden. Kokemusta on myös random Kiina-kitaroiden tilaamisesta suoraan valmistajalta Ebayn kautta. Oli muuten saatanan kivinen tie, vaikka siinäkin kyllä loppuviimein kävi ihan hyvin.

 

[sisilis]

Olis tarkoitus kokeilla kitaran soittamista tietokoneen kautta. Ajattelin hommata tuollaisen laitteen sitävarten: Focusrite Scarlett 2i2 3rd Gen – Thomann Suomi. Varmasti osittain tulee soiteltua kuulokkeiden kautta, mutta tuli mieleen kysymys, johon en löytänyt vastausta: Mulla on tietokoneeseen kytkettynä viritinvahvistin (Sony STR-DB790) ja vahvistimessa kiinni passiiviset kaiuttimet. Saanko kytkettyä tuon Focusriten tähän vahvistimeeni ja sitäkautta kitaran äänet ulos noista kaiuttimista? Noita 6,3 mm paikkoja ei mun vahvistimesta löydy, mutta onnistuuko esim. tälläisen piuhan avulla: the sssnake SPR2015

 

[SweeneyTodd]

Kiitoksia vinkeistä noista softista vastanneille. Heitetääs ilmoille vielä kitarapohdintaa. Tällä hetkellä on akustisen lisäksi vain n. 30 vuotta vanha Hamerin räyhkä, joka olisi aika päivittää toimivampaan yksilöön. Oon siis tuon joskus kauan sitten ostanut eikä montaa markkaa silloinkaan tullut jonoon laitettua. Nauhat on tosi kuluneet, kaula kiero eikä oikein ole koskaan oikein kunnon virettä löytynyt läpi kaulan. Lisäksi pitäisi vaihdella elektroniikkaakin, kun on jotain pientä häiriötä siinäkin. Eli vaatisi laittoa niin paljon ettei kannata, kun ei alun perinkään ole hyvä keppi ollut. Lisäksi tuo on vähän liian yksipuolinen hevivehje.

Pohdintana on nyt, että laittaisiko elämän risaiseksi ja ostaisi kerralla kunnollisen pelin. PRS SE Custom 24 on pitkään ollut mielessä ja istuu omaan käteen hyvin. Myös ääni miellyttää korvaa ja ulkoasu silmää. Hintaa sitten onkin se lähemmäs tonni:

PRS SE CUSTOM 24 CHARCOAL BURST

SE Custom 24 on SE-versio alkuperäisestä Custom 24-mallista. SE Custom 24:ssä on mahonkirunko vaahterakannella, Wide Thin -vaahterakaula ruusupuuotelaudalla (Bird-otelautamerkit)…

www.musacorner.fi

Kolmasosalla euroja lähtisi sitten tällainen Harley Benton, jota on myös kovasti kehuttu, mutta sitä en ole koskaan kädessä pitänyt.

Harley Benton CST-24T Black Flame

Electric Guitar Deluxe Series, Body: Meranti, Top: flamed maple archtop, Set-in neck: Meranti, Fingerboard: roasted jatoba, White dot fingerboard inlays, Neck profile: C, Fingerboard radius: 350 mm, 24 Blacksmith stainless steel frets, Neck and...

www.thomann.de

Ulkoasuhan on tuosta PRS:stä kopsattu ja muutenkin on copy-paste aika pitkälti ollut käytössä ominaisuuksien suhteen. Mitä netistä arvioita ja vertailuja katselin, niin HB tuntuu olevan tummaäänisempi ja rockimpi ja PRS vähän soivempi ja heleämpi. Ehkä se monipuolisempi soitin noista kahdesta. Viimeistelyssä HB toki jää jälkeen, mutta hintaerokin on aika iso. Painossa on myös ilmeisen iso ero.

Mitäs mietteitä? Vai onko jotain muita ehdotuksia?

 

[Carmake]

Kiitoksia vinkeistä noista softista vastanneille. Heitetääs ilmoille vielä kitarapohdintaa. Tällä hetkellä on akustisen lisäksi vain n. 30 vuotta vanha Hamerin räyhkä, joka olisi aika päivittää toimivampaan yksilöön. Oon siis tuon joskus kauan sitten ostanut eikä montaa markkaa silloinkaan tullut jonoon laitettua. Nauhat on tosi kuluneet, kaula kiero eikä oikein ole koskaan oikein kunnon virettä löytynyt läpi kaulan. Lisäksi pitäisi vaihdella elektroniikkaakin, kun on jotain pientä häiriötä siinäkin. Eli vaatisi laittoa niin paljon ettei kannata, kun ei alun perinkään ole hyvä keppi ollut. Lisäksi tuo on vähän liian yksipuolinen hevivehje.

Pohdintana on nyt, että laittaisiko elämän risaiseksi ja ostaisi kerralla kunnollisen pelin. PRS SE Custom 24 on pitkään ollut mielessä ja istuu omaan käteen hyvin. Myös ääni miellyttää korvaa ja ulkoasu silmää. Hintaa sitten onkin se lähemmäs tonni:

PRS SE CUSTOM 24 CHARCOAL BURST

SE Custom 24 on SE-versio alkuperäisestä Custom 24-mallista. SE Custom 24:ssä on mahonkirunko vaahterakannella, Wide Thin -vaahterakaula ruusupuuotelaudalla (Bird-otelautamerkit)…

www.musacorner.fi

Kolmasosalla euroja lähtisi sitten tällainen Harley Benton, jota on myös kovasti kehuttu, mutta sitä en ole koskaan kädessä pitänyt.

Harley Benton CST-24T Black Flame

Electric Guitar Deluxe Series, Body: Meranti, Top: flamed maple archtop, Set-in neck: Meranti, Fingerboard: roasted jatoba, White dot fingerboard inlays, Neck profile: C, Fingerboard radius: 350 mm, 24 Blacksmith stainless steel frets, Neck and...

www.thomann.de

Ulkoasuhan on tuosta PRS:stä kopsattu ja muutenkin on copy-paste aika pitkälti ollut käytössä ominaisuuksien suhteen. Mitä netistä arvioita ja vertailuja katselin, niin HB tuntuu olevan tummaäänisempi ja rockimpi ja PRS vähän soivempi ja heleämpi. Ehkä se monipuolisempi soitin noista kahdesta. Viimeistelyssä HB toki jää jälkeen, mutta hintaerokin on aika iso. Painossa on myös ilmeisen iso ero.

Mitäs mietteitä? Vai onko jotain muita ehdotuksia?

Itse olen ilmeisesti tippunut kelkasta, kun täällä vertaillaan Harley Bentonia ja PRS:ä keskenään. HB:n laatu on mitä ilmeisemmin kirinyt muita merkkejä, ennen vanhaan tälläinen vertailu olisi ollut hävytöntä. PRS on hyvä kitara, se olisi minun valinta.

HB on alkanut muutaman edellisen viestin perusteella kiinnostamaan. Täytyy yrittää päästä testaamaan ja päivittämään omia kokemuksia.

 

[Humanoid]

Kiitoksia vinkeistä noista softista vastanneille. Heitetääs ilmoille vielä kitarapohdintaa. Tällä hetkellä on akustisen lisäksi vain n. 30 vuotta vanha Hamerin räyhkä, joka olisi aika päivittää toimivampaan yksilöön. Oon siis tuon joskus kauan sitten ostanut eikä montaa markkaa silloinkaan tullut jonoon laitettua. Nauhat on tosi kuluneet, kaula kiero eikä oikein ole koskaan oikein kunnon virettä löytynyt läpi kaulan. Lisäksi pitäisi vaihdella elektroniikkaakin, kun on jotain pientä häiriötä siinäkin. Eli vaatisi laittoa niin paljon ettei kannata, kun ei alun perinkään ole hyvä keppi ollut. Lisäksi tuo on vähän liian yksipuolinen hevivehje.

Pohdintana on nyt, että laittaisiko elämän risaiseksi ja ostaisi kerralla kunnollisen pelin. PRS SE Custom 24 on pitkään ollut mielessä ja istuu omaan käteen hyvin. Myös ääni miellyttää korvaa ja ulkoasu silmää. Hintaa sitten onkin se lähemmäs tonni:

PRS SE CUSTOM 24 CHARCOAL BURST

SE Custom 24 on SE-versio alkuperäisestä Custom 24-mallista. SE Custom 24:ssä on mahonkirunko vaahterakannella, Wide Thin -vaahterakaula ruusupuuotelaudalla (Bird-otelautamerkit)…

www.musacorner.fi

Kolmasosalla euroja lähtisi sitten tällainen Harley Benton, jota on myös kovasti kehuttu, mutta sitä en ole koskaan kädessä pitänyt.

Harley Benton CST-24T Black Flame

Electric Guitar Deluxe Series, Body: Meranti, Top: flamed maple archtop, Set-in neck: Meranti, Fingerboard: roasted jatoba, White dot fingerboard inlays, Neck profile: C, Fingerboard radius: 350 mm, 24 Blacksmith stainless steel frets, Neck and...

www.thomann.de

Ulkoasuhan on tuosta PRS:stä kopsattu ja muutenkin on copy-paste aika pitkälti ollut käytössä ominaisuuksien suhteen. Mitä netistä arvioita ja vertailuja katselin, niin HB tuntuu olevan tummaäänisempi ja rockimpi ja PRS vähän soivempi ja heleämpi. Ehkä se monipuolisempi soitin noista kahdesta. Viimeistelyssä HB toki jää jälkeen, mutta hintaerokin on aika iso. Painossa on myös ilmeisen iso ero.

Mitäs mietteitä? Vai onko jotain muita ehdotuksia?

Valinta kallistuisi PRS:ään. Luultavasti sen laatu on parempi, eli vähemmän mahdollisia yllätyksiä. Jälleenmyyntiarvo on myös huomattavasti parempi, jos siitä päättää joskus luopua. HB:n kohdalla ylimääräistä rahaa voikin toki kuluttaa sitten parempiin mikkeihin ym. muuhun tuunaamiseen. Jälleenmyyntiarvo sillä tosin on hyvin heikko. Jos rahaa on, ota kalliimpi.

 

[BongisKhan]

@SweeneyTodd

Mulla on tuosta CST-24T:stä tämä P90 - mikeillä varustettu versio, josta tykkään ihan älyttömästi. HB:lle tyypillistä on, että tehdassäädöt on ihan päin vittua ja jonkun verran joutuu mahdollisesti kitaraa "viimeistelemään" itse, mutta sen jälkeen tuo on kyllä ihan käsittämättömän kova keppi. Olen joskus noita SE PRS:iä kokeillut ja omaan käteen tuo PRS:n "wide thin" kaula ei tunnu kovin kivalta, joten minun valintani olisi näistä kahdesta tämä HB. Sen kaula on perinteisempi C, tosin ei mikään superohut tilumalli muttei myöskään mikään pesismaila.

Toisaalta jos haluat suoraan varmasti soittovalmiin kitaran ja PRS:n kaula tuntuu omaan lapaan miellyttävältä, niin eipä tuon kanssa pahasti voi vikaan mennä. Laadullisesti noissa kahdessa kitarassa ei nyt ihan massiivisesti eroa ole, mitä nyt PRS:n virittimet ja vibrakoneisto on luultavasti vähän parempia. Mikkihommat onkin sitten hyvin subjektiivisia.

 

[SweeneyTodd]

Itse olen ilmeisesti tippunut kelkasta, kun täällä vertaillaan Harley Bentonia ja PRS:ä keskenään. HB:n laatu on mitä ilmeisemmin kirinyt muita merkkejä, ennen vanhaan tälläinen vertailu olisi ollut hävytöntä.

Onhan se varmaan selvää, ettö PRS on laadukkaampi ja parempi kitara. Hintaeron ollessa tuollaista luokkaa sitä vaan alkaa miettimään, että onko järkeä maksaa niin paljoa, kun kotikäyttöön vaan on tulossa. Sillä 600 eurolla saa ostettua paljon muuta kivaa. HB:ta on kuitenkin kehuttu paljon. Hintaansa nähden siis. Eli rahalle saa paljon vastinetta. Toisaalta voi ajatella niinkin, että jos ostotahti jatkuu samana, niin ehkä tuo PRS on kestävämpää kalustoa.

Kiitoksia kommenteista muillekin. Pitää jättää vähän hautumaan, vaikka kovasti jo tekisi mieli ostaa.

 

[Djepoo]

Onhan se varmaan selvää, ettö PRS on laadukkaampi ja parempi kitara. Hintaeron ollessa tuollaista luokkaa sitä vaan alkaa miettimään, että onko järkeä maksaa niin paljoa, kun kotikäyttöön vaan on tulossa. Sillä 600 eurolla saa ostettua paljon muuta kivaa. HB:ta on kuitenkin kehuttu paljon. Hintaansa nähden siis. Eli rahalle saa paljon vastinetta. Toisaalta voi ajatella niinkin, että jos ostotahti jatkuu samana, niin ehkä tuo PRS on kestävämpää kalustoa.

Kiitoksia kommenteista muillekin. Pitää jättää vähän hautumaan, vaikka kovasti jo tekisi mieli ostaa.

Sitä mieltä että on parasta ostaa halppismerkin kalliimmasta päästä.
Ite hankin muuan vuosi takaperin HB:n akustisen 350€. En jaksa nyt parempaa kuvaa laittaa. Thomannin helppo palautus tosiaan niin ei muutaku testiin. Kelpaa vaikka tonnin Schecter Hellraiser Hybrid C-8 pääosin käytössä.

Omasta mielestä vastinetta rahalle saa paljon ja voihan noi sitten eri vireessäkin olla jos päätyy PRS myöhemmin laittaa.

Vaimolle ois makia laittaa Fusion 3 sarjaa 458€ (floikan tarpeellisuudesta voidaan monta mieltä olla) Harley Benton Fusion-III HH FR Roasted FPU että jos hän yrittäs opetella soittelemaan.

 

[nidhug]

Sain kaverilta Gibsonin Les Paulin testiin viikonlopuksi, kun rupes vähän kuumetta puskemaan. Kyseessä 2015 standard malli. Kertoi etukäteen että meinaa vireongelmia olla jos bendailee . B - ja g-kielet molemmat meni pikku bendistä epävireeseen kun kokeilin. Palautuu kun satulan yläpuolelta vääntää vastakkaiseen suuntaan kieliä. Tuntuu käsittämättömältä, että reilun parin tontun kitarassa tuollaisia ongelmia, eikä pikaisen googlettelun tuloksena ole mikään maanantaikappale edes.

 

[Djepoo]

Sain kaverilta Gibsonin Les Paulin testiin viikonlopuksi, kun rupes vähän kuumetta puskemaan. Kyseessä 2015 standard malli. Kertoi etukäteen että meinaa vireongelmia olla jos bendailee . B - ja g-kielet molemmat meni pikku bendistä epävireeseen kun kokeilin. Palautuu kun satulan yläpuolelta vääntää vastakkaiseen suuntaan kieliä. Tuntuu käsittämättömältä, että reilun parin tontun kitarassa tuollaisia ongelmia, eikä pikaisen googlettelun tuloksena ole mikään maanantaikappale edes.

Silloin pitää merkkiä vaihtaa.

 

[Tenebrae Aeternae]

Saanko kytkettyä tuon Focusriten tähän vahvistimeeni ja sitäkautta kitaran äänet ulos noista kaiuttimista? Noita 6,3 mm paikkoja ei mun vahvistimesta löydy, mutta onnistuuko esim. tälläisen piuhan avulla: the sssnake SPR2015

Onnistuu ja toimii hyvin.

 

[Tenebrae Aeternae]

Taidanpa painaa liipasinta ja ostaa ekan evertunella varustetun kitaran.. En olekaan tuota miettinyt kuin vasta pari vuotta. Onko täällä kyseisestä vempaimesta kokemuksia?

 

[Humanoid]

Taidanpa painaa liipasinta ja ostaa ekan evertunella varustetun kitaran.. En olekaan tuota miettinyt kuin vasta pari vuotta. Onko täällä kyseisestä vempaimesta kokemuksia?

On kokemusta. Pitää vireen todella hyvin, etenkin barreotteissa ylemmilläkin nauhoilla. Sen säätäminen on aluksi vähän opettelua, mutta kun siitä pääsee jyvälle, juuri mihinkään ei tarvi koskea. Kielten vaihtaminen on myös helppoa. Pientä miinusta siitä, että olen törmännyt kitaroihin joissa paksuimman kielen tallapala on alkanut resonoida. Joskus myös jousista saattaa dempatessa kuulua vaimeaa "kilinää". Pehmusteilla demppaamalla noista ongelmista pääsee toki eroon. Jos niitä nyt ylipäätään on.

 

[Tenebrae Aeternae]

On kokemusta. Pitää vireen todella hyvin, etenkin barreotteissa ylemmilläkin nauhoilla. Sen säätäminen on aluksi vähän opettelua, mutta kun siitä pääsee jyvälle, juuri mihinkään ei tarvi koskea. Kielten vaihtaminen on myös helppoa. Pientä miinusta siitä, että olen törmännyt kitaroihin joissa paksuimman kielen tallapala on alkanut resonoida. Joskus myös jousista saattaa dempatessa kuulua vaimeaa "kilinää". Pehmusteilla demppaamalla noista ongelmista pääsee toki eroon. Jos niitä nyt ylipäätään on.

Joo tuo resonointi ilmeisesti johtuu tallapalan sivuttaisliikkeestä ja Evertune on just kehittänyt jonkun lirpakkeen millä siitä pääsee eroon.

 

[Humanoid]

Joo tuo resonointi ilmeisesti johtuu tallapalan sivuttaisliikkeestä ja Evertune on just kehittänyt jonkun lirpakkeen millä siitä pääsee eroon.

Mahdollisesti. Kaveri ratkaisi ongelman pistämällä ohuen plektranpalan sinne tallapalan väliin

 

[Carmake]

Sain kaverilta Gibsonin Les Paulin testiin viikonlopuksi, kun rupes vähän kuumetta puskemaan. Kyseessä 2015 standard malli. Kertoi etukäteen että meinaa vireongelmia olla jos bendailee . B - ja g-kielet molemmat meni pikku bendistä epävireeseen kun kokeilin. Palautuu kun satulan yläpuolelta vääntää vastakkaiseen suuntaan kieliä. Tuntuu käsittämättömältä, että reilun parin tontun kitarassa tuollaisia ongelmia, eikä pikaisen googlettelun tuloksena ole mikään maanantaikappale edes.

Satulan uria voi kitarankielen pätkällä edestakas hinkaten kokeilla pikkusen avartaa ja lyijykynän lyijyä uraan voiteluaineeksi. Gibsoneissa on tosiaan yllättävän paljon vireongelmia ollut läpi historian, mikä on hintaluokassaan vähintään kummallista.

 

[nidhug]

Satulan uria voi kitarankielen pätkällä edestakas hinkaten kokeilla pikkusen avartaa ja lyijykynän lyijyä uraan voiteluaineeksi. Gibsoneissa on tosiaan yllättävän paljon vireongelmia ollut läpi historian, mikä on hintaluokassaan vähintään kummallista.

Lyikkärikikkaa oli kokeillut, mutta ei ollut auttanut.

 

[Jalo Pena]

@SweeneyTodd

Mulla on tuosta CST-24T:stä tämä P90 - mikeillä varustettu versio, josta tykkään ihan älyttömästi. HB:lle tyypillistä on, että tehdassäädöt on ihan päin vittua ja jonkun verran joutuu mahdollisesti kitaraa "viimeistelemään" itse, mutta sen jälkeen tuo on kyllä ihan käsittämättömän kova keppi. Olen joskus noita SE PRS:iä kokeillut ja omaan käteen tuo PRS:n "wide thin" kaula ei tunnu kovin kivalta, joten minun valintani olisi näistä kahdesta tämä HB. Sen kaula on perinteisempi C, tosin ei mikään superohut tilumalli muttei myöskään mikään pesismaila.

Toisaalta jos haluat suoraan varmasti soittovalmiin kitaran ja PRS:n kaula tuntuu omaan lapaan miellyttävältä, niin eipä tuon kanssa pahasti voi vikaan mennä. Laadullisesti noissa kahdessa kitarassa ei nyt ihan massiivisesti eroa ole, mitä nyt PRS:n virittimet ja vibrakoneisto on luultavasti vähän parempia. Mikkihommat onkin sitten hyvin subjektiivisia.

Tiedätkö yhtään mitä noilla mikeillä on eroa? Onko soundi paljonkin erilainen?

 

[Bladekill]

Tarkoitin, että se mikkien "ääni" (sähkömagneettisen värähtelyn pieni ero) ei ole niin ratkaiseva sen lopputuloksen kannalta, kunhan se mikki (se sähköinen singnaalitie vahvistimelle ja kaiuttimille) on kunnossa. Sitä sitten voidaan ohjelmallisesti (perinteisen elektroriinkan sijasta) käsitellä koodarien taidoista riippuen.

Ongelma on siinä että riippuen mikrofoonista, huonolaatuinen mikrofooni peittää soiton yksityiskohdat mutaisuuden, kohinan. rätinän tai muun häiriön yms. alle ja tässä vaiheessa lähdesignaali ei kanna kaikkea soiton dataa mukanaan. Tällöin millään jälkikäsitelyllä ei enää saada menetettyä dataa takaisin.

Sekin on sitte koodarista/ hänen taidoistaan kiinni haluaako vai ei, että soittajan virheet kuuluu.
Rocksmith:ssä niitä "virheitä" on selvästi vähän tietoisesti? karsittu, mikä siihen "peliin" hyvin sopii. Minusta sen ainut vika on, että biisit ovat aloittelijalla turhan vaikeita, toki siinä niitä voi helpottaa, joka osaltaan antaa oppia siihen miten biisejä voi muokata mieleisekseen sekä korva tottuu soittamaan bändin tahtiin.

Perinteisesti ampsimeissä, oikeissa vahvistimissa tai viimeistään pedali-ketjussa on noise gate jolla häiriötä saadaan vähennettyä tiettyyn pisteeseen asti. Ongelma on kuitenkin siinä että jos häiriötä on liikaa niin jossain vaiheessa nupin kääntäminen myötäpäivään alkaa leikkaamaan myös itse soittamista. Rocksmithissä taas on normaaliin soittamiseen nähden eri asetelma, koska kun Rocksmithissä soitat biisin niin tietokone ja softa tietää tarkalleen mitä soitat ja milloin mikäkin nuotti soi. Tämä antaa käytännössä rajattomasti mahdollisuuksia signaalin muokkaamiselle. Esim. jokainen riffi, nuotti jne. on voitu ennaltakäsin tallentaa studiossa 6/5 laitteistoilla, kitaralla ja sitten peli voi lennossa muovata pelaajan tuottamaa ääntä esitallennettua kohti jne.

Onkos täällä kokemuksia noista virtuaalivahvistinohjelmista?

AmpliTube 5 ja Amp Room kerää ainakin netissä kehuja. Kumpi parempi vai kenties joku ihan muu?

Lähinnä kuulokkeilla soittelu ajatuksena, mutta ihan kiva, jos sama softa löytyy myös pluginina, jos innostaa jotain tallennella.

Olen soitellut ilmaisilla plugineilla, Bias FX 2:lla, Tonebridgellä (Mac & iOS) ja Neural DSP plugineilla.

Kaikista eniten vaihtoehtoja on Bias FX 2:ssa vahvistimien, pedalien jne. suhteen, Tonebridge on suunnattu vastaamaan tietyn biisin tiettyä saundia missä se onnistuu, mutta muuten ääni on kauhea. Yksittäisessä Neural DSP pluginissa on vain pari vahvistinta, kajaria ja muutama pedali, mutta ne on yleensä tehty äärimmäisen huolellisesti ja ääni noissa on aikalailla kauttaaltaan reilusti edellä kaikkia kilpailijoita.

Bias FX 2 etuna on myös se että jengi jakaa biisi/soittaja/bändi-kohtaisia amp rig setuppeja, asetuksia jne. pilvipalvelun kautta joten voit vaikka napata "Mega Death Rust in Peace"-saundin ja alkaa soittelemaan ko. albumin biisejä:

Itse olen kuitenkin siirtynyt 100% Neural DSP soittamaan, koska ääni vain on yksinkertaisesti niin paljon edellä muita plugineja. Sanoisin että jos ominaisuudet ja monipuolisuus merkitsee eniten niin Bias FX 2 (tai Amplitube jne.) jos ääni merkitsee eniten niin Neural DSP.

Suosittelisin melkein ottamaan trial versiot noista ja kokeilemaan itse mistä tykkää eniten. Ainakin Neural DSP plugareille taitaa kaikille saada 14 päivän ilmaisen kokeilun ja muistaakseni Bias FX 2:stakin on demo olemassa.

 

[BongisKhan]

Tiedätkö yhtään mitä noilla mikeillä on eroa? Onko soundi paljonkin erilainen?

Onhan niillä. P90-mikit on yksikelaiset, kuten vaikkapa Straton tai Telecasterin mikit. Se on kuitenkin rakenteeltaan ja saundiltaan vähän erilainen kuin nuo yleisemmät yksikelaiset mikit. Saundi on jossain "normaalien" yksikelaisten ja humbuckereiden välistä. Niillä on kuitenkin myös hyvin omaleimainen saundinsa varsinkin korkeammilla säröillä, sellainen tietynlainen leikkaava "ärjyntä" josta itse diggaan tosi paljon. Toisaalta niillä on kaikki yksikelaisten heikkoudet, joista isoimpana on häiriöherkkyys ja muut huminat.

Humbucker - versio on ehkä hieman monipuolisempi saundeiltaan, koska siinä on coil split, eli kaksikelaisesta mikistä voi tiputtaa toisen kelan pois, jolloin päästään vähän lähemmäs yksikelaisten mikkien saundia. Lisäksi jos meinaa mikkejä vaihtaa, niin humbucker versio on siihen parempi, koska P90:lle reititettyyn kitaraan ei suoraan normaalikokoisia humbuckereita saa. Itse haluisin nimenomaan P90-kitaran kun ei sellaista ennestääollut, mutta muuten oisin kyllä varmaan hommannut humbucker-version.

 

[tietokonerikki]

Ongelma on siinä että riippuen mikrofoonista, huonolaatuinen mikrofooni peittää soiton yksityiskohdat mutaisuuden, kohinan. rätinän tai muun häiriön yms. alle ja tässä vaiheessa lähdesignaali ei kanna kaikkea soiton dataa mukanaan. Tällöin millään jälkikäsitelyllä ei enää saada menetettyä dataa takaisin.


Perinteisesti ampsimeissä, oikeissa vahvistimissa tai viimeistään pedali-ketjussa on noise gate jolla häiriötä saadaan vähennettyä tiettyyn pisteeseen asti. Ongelma on kuitenkin siinä että jos häiriötä on liikaa niin jossain vaiheessa nupin kääntäminen myötäpäivään alkaa leikkaamaan myös itse soittamista. Rocksmithissä taas on normaaliin soittamiseen nähden eri asetelma, koska kun Rocksmithissä soitat biisin niin tietokone ja softa tietää tarkalleen mitä soitat ja milloin mikäkin nuotti soi. Tämä antaa käytännössä rajattomasti mahdollisuuksia signaalin muokkaamiselle. Esim. jokainen riffi, nuotti jne. on voitu ennaltakäsin tallentaa studiossa 6/5 laitteistoilla, kitaralla ja sitten peli voi lennossa muovata pelaajan tuottamaa ääntä esitallennettua kohti jne.


Olen soitellut ilmaisilla plugineilla, Bias FX 2:lla, Tonebridgellä (Mac & iOS) ja Neural DSP plugineilla.

Kaikista eniten vaihtoehtoja on Bias FX 2:ssa vahvistimien, pedalien jne. suhteen, Tonebridge on suunnattu vastaamaan tietyn biisin tiettyä saundia missä se onnistuu, mutta muuten ääni on kauhea. Yksittäisessä Neural DSP pluginissa on vain pari vahvistinta, kajaria ja muutama pedali, mutta ne on yleensä tehty äärimmäisen huolellisesti ja ääni noissa on aikalailla kauttaaltaan reilusti edellä kaikkia kilpailijoita.

Bias FX 2 etuna on myös se että jengi jakaa biisi/soittaja/bändi-kohtaisia amp rig setuppeja, asetuksia jne. pilvipalvelun kautta joten voit vaikka napata "Mega Death Rust in Peace"-saundin ja alkaa soittelemaan ko. albumin biisejä:

Itse olen kuitenkin siirtynyt 100% Neural DSP soittamaan, koska ääni vain on yksinkertaisesti niin paljon edellä muita plugineja. Sanoisin että jos ominaisuudet ja monipuolisuus merkitsee eniten niin Bias FX 2 (tai Amplitube jne.) jos ääni merkitsee eniten niin Neural DSP.

Suosittelisin melkein ottamaan trial versiot noista ja kokeilemaan itse mistä tykkää eniten. Ainakin Neural DSP plugareille taitaa kaikille saada 14 päivän ilmaisen kokeilun ja muistaakseni Bias FX 2:stakin on demo olemassa.

Mulla on ollut ilmeisesti sinua parempi tuuri noiden halpismikkienkin kanssa? Kun ei ole ollut mitään ongelmia niiden sähköteknisen äänen kanssa. Toki kaikkien soundeista en ole tykännyt, mutta vaihtamalla konkia ja mallintavaa vahvistinta räpläämällä kaikista on joku korvaa miellyttävä ääniyhdistelmä löytynyt. Kitaran mikkihän on fyysisesti hyvin yksinkertainen laite. Magneetit tietty mikittäin vaihteleva määrä kelalankaa ja vahaus.

 

[Jalo Pena]

Onhan niillä. P90-mikit on yksikelaiset, kuten vaikkapa Straton tai Telecasterin mikit. Se on kuitenkin rakenteeltaan ja saundiltaan vähän erilainen kuin nuo yleisemmät yksikelaiset mikit. Saundi on jossain "normaalien" yksikelaisten ja humbuckereiden välistä. Niillä on kuitenkin myös hyvin omaleimainen saundinsa varsinkin korkeammilla säröillä, sellainen tietynlainen leikkaava "ärjyntä" josta itse diggaan tosi paljon. Toisaalta niillä on kaikki yksikelaisten heikkoudet, joista isoimpana on häiriöherkkyys ja muut huminat.

Humbucker - versio on ehkä hieman monipuolisempi saundeiltaan, koska siinä on coil split, eli kaksikelaisesta mikistä voi tiputtaa toisen kelan pois, jolloin päästään vähän lähemmäs yksikelaisten mikkien saundia. Lisäksi jos meinaa mikkejä vaihtaa, niin humbucker versio on siihen parempi, koska P90:lle reititettyyn kitaraan ei suoraan normaalikokoisia humbuckereita saa. Itse haluisin nimenomaan P90-kitaran kun ei sellaista ennestääollut, mutta muuten oisin kyllä varmaan hommannut humbucker-version.

Oolrait. Taitaa Humbuckerit olla paremmat omaan musamakuun.

 

[Ad_Astra]

Mulla on ollut ilmeisesti sinua parempi tuuri noiden halpismikkienkin kanssa? Kun ei ole ollut mitään ongelmia niiden sähköteknisen äänen kanssa. Toki kaikkien soundeista en ole tykännyt, mutta vaihtamalla konkia ja mallintavaa vahvistinta räpläämällä kaikista on joku korvaa miellyttävä ääniyhdistelmä löytynyt. Kitaran mikkihän on fyysisesti hyvin yksinkertainen laite. Magneetit tietty mikittäin vaihteleva määrä kelalankaa ja vahaus.

Konkathan ei nyt sinänsä mikkeihin liity millään tavalla. Hevihommissa vola ja tone muutenkin täysillä aina, joten konkilla ei mitään väliä niissäkään Volassa konkka on lähinnä treble bleedinä. Itse en nyt sinänsä siitä ominaisuudesta välitä. Tonea tulee käytettyä aina välillä mutta pärjään kyllä koskematta siihen 99,5% ajasta.

Korkinhaistelua kuitenkin. Volaa 1db lisää niin kaikki kuulostaa paremmalta =)

 

[tietokonerikki]

Konkathan ei nyt sinänsä mikkeihin liity millään tavalla. Hevihommissa vola ja tone muutenkin täysillä aina, joten konkilla ei mitään väliä niissäkään Volassa konkka on lähinnä treble bleedinä. Itse en nyt sinänsä siitä ominaisuudesta välitä. Tonea tulee käytettyä aina välillä mutta pärjään kyllä koskematta siihen 99,5% ajasta.

Korkinhaistelua kuitenkin. Volaa 1db lisää niin kaikki kuulostaa paremmalta =)

Joo ei liity konkat mikkeihin, mutta niillä voi muuttaa sen mikin vahvistimelle syöttämää "ääntä" paljon enemmän kuin Tone-säätimellä voi. Siksi vaihdoin yhdestä kitarastani, siitä mikistä mistä en tykännyt, Tone-potikan kiertokytkimeksi, jolla valitaan niitä konkkia. Rahamiehet vaihtanevat niitä mikkejä, konkkien sijaan. Toisaalta vois ihan hyvin laittaa Tone-potikan takaisin, on nimittäin jostain syystä aina sama konkka käytössä

 

[Ad_Astra]

Joo ei liity konkat mikkeihin, mutta niillä voi muuttaa sen mikin vahvistimelle syöttämää "ääntä" paljon enemmän kuin Tone-säätimellä voi. Siksi vaihdoin yhdestä kitarastani, siitä mikistä mistä en tykännyt, Tone-potikan kiertokytkimeksi, jolla valitaan niitä konkkia. Rahamiehet vaihtanevat niitä mikkejä, konkkien sijaan. Toisaalta vois ihan hyvin laittaa Tone-potikan takaisin, on nimittäin jostain syystä aina sama konkka käytössä

No eikös tuollaista varten ole kaikenlaisia pedaaleja valmiiksi? Jos ei perus OD kelpaa, niin löytyy clean boostia, treble boosteria ja mitä mieleen juolahtaakaan. Tai sitten ihan se EQ siihen ennen vahvaria.

 

[Myocyte]

Sain kaverilta Gibsonin Les Paulin testiin viikonlopuksi, kun rupes vähän kuumetta puskemaan. Kyseessä 2015 standard malli. Kertoi etukäteen että meinaa vireongelmia olla jos bendailee . B - ja g-kielet molemmat meni pikku bendistä epävireeseen kun kokeilin. Palautuu kun satulan yläpuolelta vääntää vastakkaiseen suuntaan kieliä. Tuntuu käsittämättömältä, että reilun parin tontun kitarassa tuollaisia ongelmia, eikä pikaisen googlettelun tuloksena ole mikään maanantaikappale edes.

Käsittääkseni gibbonit saa kyllä pitämään vireensä ihan hyvin, ottaen huomioon virittimien sijainti ja kielikulmat satulassa. Yleensä vireongelmat noissa paikantuvat d- ja g-kielille, kun niissä on se kovin kulma virittimelle ja satulauran oikea leikkaus ja avartaminen koneiston puolelta on kriittisintä. Jos h-kieli myös ongelmainen, varmaan satulasta lähtisin liikkeelle.

 

[tietokonerikki]

No eikös tuollaista varten ole kaikenlaisia pedaaleja valmiiksi? Jos ei perus OD kelpaa, niin löytyy clean boostia, treble boosteria ja mitä mieleen juolahtaakaan. Tai sitten ihan se EQ siihen ennen vahvaria.

En vaan tykännyt tallamikkini äänestä ja päätin kokeilla noita konkkia, ne on kätevä tapa muuttaa mikin "ääni" toiseksi ja todella nopea vaihtaa tarvittaessa kitaran "Tone"-säätönupista eli menee pieneen tilaan. Vielä halpakin, jos kolvi pysyy kädessä. Konkat eivät paljon maksa ei tuo kiertokytkinkään oisko alle kymmennen euroa?

Mulla ei ole yhtään pedaalia, vain jalkakytkimet ja Wah Wah polkimella varustettu efekti-kombo. Sekä mallintava vahdistin, jossa sitten on noita "pedaaleja" kasapäin mallinnettuna. Tietokoneella (jos hermot kestää etsiä) sitten hakee sopivan "pedaali-vahvistin yhdistelmän" ja syöttää sen takaisin vahvistimeen. Muistipaikkoja on 100 niitä sitten voi jalkakytkimillä valita.

Onneksi noihin saa muiden tekemeniä valmiita ääniyhdistelmiä, eikä tarvitse itse kaikkea alkaa säätää.

 

[Ad_Astra]

En vaan tykännyt tallamikkini äänestä ja päätin kokeilla noita konkkia, ne on kätevä tapa muuttaa mikin "ääni" toiseksi ja todella nopea vaihtaa tarvittaessa kitaran "Tone"-säätönupista eli menee pieneen tilaan. Vielä halpakin, jos kolvi pysyy kädessä. Konkat eivät paljon maksa ei tuo kiertokytkinkään oisko alle kymmennen euroa?

Mulla ei ole yhtään pedaalia, vain jalkakytkimet ja Wah Wah polkimella varustettu efekti-kombo. Sekä mallintava vahdistin, jossa sitten on noita "pedaaleja" kasapäin mallinnettuna. Tietokoneella (jos hermot kestää etsiä) sitten hakee sopivan "pedaali-vahvistin yhdistelmän" ja syöttää sen takaisin vahvistimeen. Muistipaikkoja on 100 niitä sitten voi jalkakytkimillä valita.

Onneksi noihin saa muiden tekemeniä valmiita ääniyhdistelmiä, eikä tarvitse itse kaikkea alkaa säätää.

En vain saa päähäni mikä tuossa on järkevää. Kuitenkin parilla kympillä saat sen EQ pedaalin Behringer EQ700 mikä myös buustaa eikä ole pelkkaä low pass filtteri.

Ehkä lähtisin siitä että opettelee rakentamaan soundeja omanlaisiksi kuin että käyttää toisten tekemiä ja koittaa niitä parantaa kolvailemalla kitaraan kaikkea

 

[tietokonerikki]

En vain saa päähäni mikä tuossa on järkevää. Kuitenkin parilla kympillä saat sen EQ pedaalin Behringer EQ700 mikä myös buustaa eikä ole pelkkaä low pass filtteri.

Ehkä lähtisin siitä että opettelee rakentamaan soundeja omanlaisiksi kuin että käyttää toisten tekemiä ja koittaa niitä parantaa kolvailemalla kitaraan kaikkea

Kaikki eivät osaa kolvata (eivätkä saa sitä tekemisen iloa tosta, kun kysyit sitä järkevyyttä ) sekä eivät jaksa alkaa säätämään noita soundeja, niitä vaihtoehtoja tossa munkin vahvistimessa on niin järjetön määrä. Helpompi tie on kokeilla muiden tekemiä useiden kehumia valmiita yhdistelmiä, niitä voi sitten halutessaan hienosäätää joko vahvistimella tai ohjelman kautta jos tarvetta ja intoa löytyy.

Mulle toi konkkakytkin toimi, enkä ole kokenut tarvetta enää mikkiä lähteä vaihtamaan, jonka muuten olisin vaihtanut. Nää on kuitenkin niin täysin kuulijasta kiinni, toinen tykkää ja toinen toteaa miten sä voit tollasta pas*** kunnella.

 

[Kakapo]

Nykyisellään neljä skittaa, joissa hyvätasoset mikit (EMG/SD). Soitan tietsikan kautta, fyysinen välilaite on Line 6 audio interface UX2. Softa on Bias FX 2. Kuulokkeet Sennheiser Momentum 2 Over ear (langalla).Iso haaste on löytää hyviä presettejä. Monet ovat aika aneemisia, mitä metalliin tulee. Ola Englund tone on harvoja hyviä, mitä olen löytänyt.

 

[Bladekill]

Mulla on ollut ilmeisesti sinua parempi tuuri noiden halpismikkienkin kanssa? Kun ei ole ollut mitään ongelmia niiden sähköteknisen äänen kanssa. Toki kaikkien soundeista en ole tykännyt, mutta vaihtamalla konkia ja mallintavaa vahvistinta räpläämällä kaikista on joku korvaa miellyttävä ääniyhdistelmä löytynyt.

Voi olla. Vaikka keskimäärin toki kaikessa halvempi on yleensä huonompi ja kalliimpi parempi niin kuin tässäkin niin aivan varmasti markkinoilla on törkeän hyviä halpoja mikkejä ja varsinkin ylihinnoiteltuja ja huonoja mikkejä.

Toinen mikä myös vaikuttaa on miten ja mitä soittaa ja millainen "signaali-putki" itsellä on. Eli esim. jos on heikko vahvistin, pedali tms. niin ei se kitaran mikki kauheasti auta. Jos vertaan vaikka noita omia Ibanezin Quantumeita ja EMG 81 ja soittelen single note riffejä E standardissa niin eron huomaa, mutta se ei todellakaan ole kovin merkittävä. Jos taas soittelee voimasointuja matalimmalla kielellä ja varsinkin jos menee drop D, drop C tai alemmas niin ero on kuin jollain 90-luvun alun black metal rätinällä ja modernilla laadukkaalla death metal tuotannolla.

Kitaran mikkihän on fyysisesti hyvin yksinkertainen laite. Magneetit tietty mikittäin vaihteleva määrä kelalankaa ja vahaus.

Passiiviset kyllä vaikka niissäkin on käytännön eroja riippuen eristeestä jne. Aktiivisissa on vähemmän keloja "huminan" ja häiriön vähentämiseksi, preamp, filttereitä ja EQ.


Asiasta kolmanteen. Onko täällä kokemusta Floyd Rosen blokkaamisesta tai esim. ihan dedikoiduista varaosista siihen kuten Tremmory, Tremol-no? Itse asensin tuossa toissapäivänä Tremol-No:n:

Ennen:

Jälkeen:

Ainakin toistaiseksi erittäin positiiviset fiilikset. Noita mustia ruuveja säätämällä saa siis tallan kokonaan lukittua jolloin Floyd Rose kitara muuttuu käytännössä "normaaliksi" hardtailiksi, "dive only" tilaan tai sitten palautettua ihan normaaliksi kelluvaksi tallaksi.

 

[Ad_Astra]

Kaikki eivät osaa kolvata (eivätkä saa sitä tekemisen iloa tosta, kun kysyit sitä järkevyyttä ) sekä eivät jaksa alkaa säätämään noita soundeja, niitä vaihtoehtoja tossa munkin vahvistimessa on niin järjetön määrä. Helpompi tie on kokeilla muiden tekemiä useiden kehumia valmiita yhdistelmiä, niitä voi sitten halutessaan hienosäätää joko vahvistimella tai ohjelman kautta jos tarvetta ja intoa löytyy.

Mulle toi konkkakytkin toimi, enkä ole kokenut tarvetta enää mikkiä lähteä vaihtamaan, jonka muuten olisin vaihtanut. Nää on kuitenkin niin täysin kuulijasta kiinni, toinen tykkää ja toinen toteaa miten sä voit tollasta pas*** kunnella.

No jos DIY on se ratkaisu, niin ostat jonkun Wah pedaalin Q-kytkimellä ja muokkaa sen niin että wah pedaali täysillä on neutraali soundi ja pedaalli sitten leikkaa yläpäätä, Q-säätimellä säätää leikkurin määrän. Se kitaran ja vahvarin väliin niin käytössäsi on periaatteessa miljuunan konkan kiertokytkin. Kunhan vain ei ole jousitettu vaan tiettyyn asentoon jäävä wah.

Mutta joo, kukin tyylillään.

George Lynch muistaakseni joskus kertoi koittaneensta/miettineensä liikuteltavia mikkejä, niin että on jotkut kiskot mitä pitkin mikin paikkaa voi vaihdella. Ois jännä semmoinen.

Jos jollain on käytössä HSH spliteillä (esim. monet Ibanezit), niin suosittelen koittamaan kaulamikin kääntämistä ylösalaisin. Puhtailla soundeilla se 4. asento, eli kaula/keskimikki.

Eli lähtökohta tämä

Eli tuo toinen vasemmalta olevassa on keskimikki ja ulompi kaulamikin puolikas käytössä. Halpa ja helppo temppu saada mahtava stratomainen puhdas soundi. Vaatii myös, että keskimikki niin alas kuin menee.

 

[Tenebrae Aeternae]

Nykyisellään neljä skittaa, joissa hyvätasoset mikit (EMG/SD). Soitan tietsikan kautta, fyysinen välilaite on Line 6 audio interface UX2. Softa on Bias FX 2. Kuulokkeet Sennheiser Momentum 2 Over ear (langalla).Iso haaste on löytää hyviä presettejä. Monet ovat aika aneemisia, mitä metalliin tulee. Ola Englund tone on harvoja hyviä, mitä olen löytänyt.

Mä olen käynyt kaikki soundiplugarit läpi mitä hiukankin voi, ja olen todennut että TH-U on metallin ystävälle se paras ja monipuolisin ja vaivattomin vaihtoehto. Varsinkin rig player ominaisuus on aika hiton kova. Suosittelen kokeilemaan jos maistuu.

 

[tietokonerikki]

No jos DIY on se ratkaisu, niin ostat jonkun Wah pedaalin Q-kytkimellä ja muokkaa sen niin että wah pedaali täysillä on neutraali soundi ja pedaalli sitten leikkaa yläpäätä, Q-säätimellä säätää leikkurin määrän. Se kitaran ja vahvarin väliin niin käytössäsi on periaatteessa miljuunan konkan kiertokytkin. Kunhan vain ei ole jousitettu vaan tiettyyn asentoon jäävä wah.

Mulla ton tollanen Wah-poljin yhdistettynä efektilaitteeseen , joten sitäkin kautta saa niitä variaatioita ääneen.
JOS jaksaa niitä etsiä. En tosta juuri muuta käytä kuin tota poljinta.

En vain saa päähäni mikä tuossa on järkevää. Kuitenkin parilla kympillä saat sen EQ pedaalin Behringer EQ700 mikä myös buustaa eikä ole pelkkaä low pass filtteri.

Löysin tosta hyvän esittely videon, vaikuttaa asialliselta laitteelta, eikä hintakaan ole paha.



-Tostakin näkee sen "ongelman" ytimen, kun on noita säätöjä/mahdollisuuksia paljon. Ongelmaksi tulee niiden "tossa yllä" liukusäätimien asennon muistaminen. Toisaalta sitten on niinä vaihtoehtoja löytää se paras (jos hermo kestää sitä etsiä).
Kun on on toi konkkakytkin, ei tarvitse (lue: voi) hakea niintä erilaisia vaihtoehtoja ja mallintava vahvistin sitten
antaa sen mahdollisuuden hienosäätää ja ennenkaikkea tallentaa sen hyväksi löydetyn/havaitun yhdistelmän.

Mutta joo, kukin tyylillään.

Näin juuri ja toiset ovat toisia "laiskempia" etsimään.

George Lynch muistaakseni joskus kertoi koittaneensta/miettineensä liikuteltavia mikkejä, niin että on jotkut kiskot mitä pitkin mikin paikkaa voi vaihdella. Ois jännä semmoinen.

Tollanen olisi kohtuu helppoa tehdäkin, jos ulkonäkö ei muodostu ongelmaksi käyttäjälle.

Jos jollain on käytössä HSH spliteillä (esim. monet Ibanezit), niin suosittelen koittamaan kaulamikin kääntämistä ylösalaisin. Puhtailla soundeilla se 4. asento, eli kaula/keskimikki.

Eli lähtökohta tämä

Eli tuo toinen vasemmalta olevassa on keskimikki ja ulompi kaulamikin puolikas käytössä. Halpa ja helppo temppu saada mahtava stratomainen puhdas soundi. Vaatii myös, että keskimikki niin alas kuin menee.

En tiennytkään, että humpparin kääntäminen vaikuttaisi oleellisesti ääneen, mulla on juuri siinä mikissä mistä en tykännyt myös tuo humpparin puolittaja, pitänee kokeilla joskus mitä äänelle tapahtuu jos tallan mikin Lesbassa kääntää.

 

[Ad_Astra]

Mulla ton tollanen Wah-poljin yhdistettynä efektilaitteeseen , joten sitäkin kautta saa niitä variaatioita ääneen.
JOS jaksaa niitä etsiä. En tosta juuri muuta käytä kuin tota poljinta.

Tarkoitin ihan että ostaa wah pedaalin ja ottaa sen kolvin käteen ja tekee siitä semmoisen pelkän leikkurin. Wah niinkuin normina on ala-/yläpääleikkuri/boosteri.

-Tostakin näkee sen "ongelman" ytimen, kun on noita säätöjä/mahdollisuuksia paljon. Ongelmaksi tulee niiden "tossa yllä" liukusäätimien asennon muistaminen. Toisaalta sitten on niinä vaihtoehtoja löytää se paras (jos hermo kestää sitä etsiä).
Kun on on toi konkkakytkin, ei tarvitse (lue: voi) hakea niintä erilaisia vaihtoehtoja ja mallintava vahvistin sitten
antaa sen mahdollisuuden hienosäätää ja ennenkaikkea tallentaa sen hyväksi löydetyn/havaitun yhdistelmän.

Itselleen toimivan etsiminen muiden tekemien joukosta on huomattavasti rasittavampaa kuin itse asiaan hiukan perehtyminen. Esim. jos ostat telkkarin niin käytkö läpi netin 100 erilaista värien säätöä eri käyttäjiltä toivoen parasta vai istutko hetken
alas ja luotat omiin silmiisi?

En tiennytkään, että humpparin kääntäminen vaikuttaisi oleellisesti ääneen, mulla on juuri siinä mikissä mistä en tykännyt myös tuo humpparin puolittaja, pitänee kokeilla joskus mitä äänelle tapahtuu jos tallan mikin Lesbassa kääntää.

Senkus. En kyllä kummempia siltä odottaisi. Kaulamikin kassa se periaate on se että päällä oleva puolikas mahdollisimman lähellä 24. nauhaa. Stratocastereissa kaulamikki on katsos nauhan 24 kohdalla ja siitähän löytyy luonnollinen huiluääni. Tästä
syntyy se heleys ja vielä kun keskimikki mukana ohkaisella äänellä (mahdollisimman alhaalla) niin soundi vain on hyvä. Tallamikin taas suosii olevan mahdollisimman lähellä tallaa.

 

[Kakapo]

Mä olen käynyt kaikki soundiplugarit läpi mitä hiukankin voi, ja olen todennut että TH-U on metallin ystävälle se paras ja monipuolisin ja vaivattomin vaihtoehto. Varsinkin rig player ominaisuus on aika hiton kova. Suosittelen kokeilemaan jos maistuu.

Bias FX 2 on parantunut hieman kahden vuoden aikana. Kuten mainitsin, presetit ovat olleet todella huonoja. Sain tosta Ola Englund tonesta modattua aika hyvän Smashing Pumpkins Machina-saundin (esim. Stand inside your love).

Ei tuo huono ole, mutta heikkoudet ovat noise gateissa, joita ei meinaa saada tasapainoon (sustain/rötinä).

 

[tietokonerikki]

Itselleen toimivan etsiminen muiden tekemien joukosta on huomattavasti rasittavampaa kuin itse asiaan hiukan perehtyminen. Esim. jos ostat telkkarin niin käytkö läpi netin 100 erilaista värien säätöä eri käyttäjiltä toivoen parasta vai istutko hetken alas ja luotat omiin silmiisi?

En mä jaksakaan kaikkia läpi käydä, vaan otin talteen mistä yleensä on tykätty. Eikä niistäkään montaa tarvitse käyttöön ottaa.
TV:t olen ostanut periaatteella testeissä pärjännyt ja se heikoimman laatuinen kuva on riittävän hyvä (sen olen kaupassa käynyt katsomassa, eli esim. rypyt kasvoilta erottuu), harmi ettei vieläkään kaikki kanavat lähetä "FullHD:nä", joka sekin on aikakaukana parhaasta FullHD laadusta.
Mitä TV:n säätöön tulee, niin siinäkin katselen oisko netistä valmiina hyviksi kehuttuja säätöjä, niin ei tarvitse itse kalibroita, omin silmin sitten hienosäädän tarvittaessa lisää. Tota samaa sitten olen kitaroihinkin soveltanut

Senkus. En kyllä kummempia siltä odottaisi. Kaulamikin kassa se periaate on se että päällä oleva puolikas mahdollisimman lähellä 24. nauhaa. Stratocastereissa kaulamikki on katsos nauhan 24 kohdalla ja siitähän löytyy luonnollinen huiluääni. Tästä syntyy se heleys ja vielä kun keskimikki mukana ohkaisella äänellä (mahdollisimman alhaalla) niin soundi vain on hyvä. Tallamikin taas suosii olevan mahdollisimman lähellä tallaa.

Aina oppii uutta, ei ollut tuo 24-"nauha" ennestään tiedossani.

 

[Markqq]

Kyllä tuo pedaali jotain auttoi tuohon kiitos vain @Ad_Astra

Kuitenkin ei se kitara tuosta nyt paljoa paremmalta kuulosta. Vaihdan vielä kielet siihen. Ehkä säädän vielä korkeutta, mutta kyllä tuolla soittelee. Ei se motivaatio laske paska soundin kanssa
Taitoa kun tulee lisää niin sitten on kiva päivittää pelit ja pensselit.

Onko jotain hyvää sivustoa josta saisi biisien tabuja järkevästi? Songsterr, joo, mut sieltä ku rupeet printtaa tulee 10 sivua tabuja. Onko jossain tyyliin "kitarahitit" kirjan tyylisesti saatu kahdelle A3-4 kokoselle koko biisit?

Iron Maidenin ralleja innnostunut soittaa. Mitä nyt Fear of the Dark ja Hallowed Be Thy Name. Näissä jo ihan kivasti tekemistä.

Sivusto voi olla myös maksullinen. Näitä sitten löytyy jo varmaan niin paljon, että parempi kysyä ennenkuin ostan mitään. Järkevä sivusto, josta löytyisi tabuja ja tietysti muukin kiva aina plussaa. En ehkä koe tarvetta videoille, jotka "opettaa tekniikoita". Käyn kansalaisopiston sekä yksityisillä tunneilla. Luulisi näistä jo saavan aika hyvin käytännön vinkkeleitä.

 

[Humanoid]

Kyllä tuo pedaali jotain auttoi tuohon kiitos vain @Ad_Astra

Kuitenkin ei se kitara tuosta nyt paljoa paremmalta kuulosta. Vaihdan vielä kielet siihen. Ehkä säädän vielä korkeutta, mutta kyllä tuolla soittelee. Ei se motivaatio laske paska soundin kanssa
Taitoa kun tulee lisää niin sitten on kiva päivittää pelit ja pensselit.

Onko jotain hyvää sivustoa josta saisi biisien tabuja järkevästi? Songsterr, joo, mut sieltä ku rupeet printtaa tulee 10 sivua tabuja. Onko jossain tyyliin "kitarahitit" kirjan tyylisesti saatu kahdelle A3-4 kokoselle koko biisit?

Iron Maidenin ralleja innnostunut soittaa. Mitä nyt Fear of the Dark ja Hallowed Be Thy Name. Näissä jo ihan kivasti tekemistä.

Sivusto voi olla myös maksullinen. Näitä sitten löytyy jo varmaan niin paljon, että parempi kysyä ennenkuin ostan mitään. Järkevä sivusto, josta löytyisi tabuja ja tietysti muukin kiva aina plussaa. En ehkä koe tarvetta videoille, jotka "opettaa tekniikoita". Käyn kansalaisopiston sekä yksityisillä tunneilla. Luulisi näistä jo saavan aika hyvin käytännön vinkkeleitä.

Ultimate Guitar on ollut itsellä kovassa käytössä, ja sinne on tullut tabulatuureja välillä tiputeltua jakoonkin.

 

[Bladekill]

Kyllä tuo pedaali jotain auttoi tuohon kiitos vain @Ad_Astra

Kuitenkin ei se kitara tuosta nyt paljoa paremmalta kuulosta. Vaihdan vielä kielet siihen. Ehkä säädän vielä korkeutta, mutta kyllä tuolla soittelee. Ei se motivaatio laske paska soundin kanssa
Taitoa kun tulee lisää niin sitten on kiva päivittää pelit ja pensselit.

Onko jotain hyvää sivustoa josta saisi biisien tabuja järkevästi? Songsterr, joo, mut sieltä ku rupeet printtaa tulee 10 sivua tabuja. Onko jossain tyyliin "kitarahitit" kirjan tyylisesti saatu kahdelle A3-4 kokoselle koko biisit?

Iron Maidenin ralleja innnostunut soittaa. Mitä nyt Fear of the Dark ja Hallowed Be Thy Name. Näissä jo ihan kivasti tekemistä.

Sivusto voi olla myös maksullinen. Näitä sitten löytyy jo varmaan niin paljon, että parempi kysyä ennenkuin ostan mitään. Järkevä sivusto, josta löytyisi tabuja ja tietysti muukin kiva aina plussaa. En ehkä koe tarvetta videoille, jotka "opettaa tekniikoita". Käyn kansalaisopiston sekä yksityisillä tunneilla. Luulisi näistä jo saavan aika hyvin käytännön vinkkeleitä.

UG taitaa olla aikalailla de facto sivusto kitaratabeille. Olikohan jotain 9-10e/vuosi jolla pääsee käsiksi kaikkii pro ja high quality tabeihin, backing trackerihin jne. Samalla nuo paremmat tabit voi ladata omalle koneelle guitar pro -formaatissa.

Jos biisin tabeja ei löydy UG:sta, YouTube:sta tai viimeistään Songsterr:sta niin sitten pitää lähes varmuudella itse tehdä tabit.

 

[BongisKhan]

Tabit on todella jees, kunhan muistaa että ne on korkeintaan viitteellisiä, ihan "virallisetkin". Monesti näkee aivan käsittämättömiä sormituksia, selkeistä virheistä puhumattakaan.

Kannustaisin myös kaikkia oikeasti kokeilemaan soittaa asioita myös korvakuulolta. Itse opin tämän tärkeyden vasta aivan liian myöhään ja käytännössä tässä vasta joitakin kuukausia olen oikeasti ruvennut systemaattisemmin opettelemaan biisejä ihan vaan korvakuulolta. Se on valtavan paljon työläämpää kuin tabien tuijottelu, mutta toisaalta kehittää musikaalista korvaa paljon enemmän ja luo intuitiivisemman yhteyden sen välille mitä kuulet ja mitä pystyt kitaralla tuottamaan, kun erilaiset intervallit ja lickit, ja se miten ne tuotetaan, menevät pikkuhiljaa "takaraivoon". Yllättävän moni kokenutkin kitaristi menee ihan lukkoon, jos pyytää heitä soittamaan jonkun ihan yksinkertaisenkin melodian pelkästään "korvapohjalta" (ihan vaikka vaan Hyvää syntymäpäivää tms). Intuitiivista ymmärrystä intervalleista ja niiden tuottamisesta kitaralla kun ei vaan ole ikinä muodostunut jos kaikki on opeteltu ulkoa "visuaalisessa" muodossa. Vrt. laulaminen, jossa ainakin suurin osa harrastelijoista opettelee biisit korvakuulolta ja näin pikkuhiljaa oppii intuitiivisesti äänellään tuottamaan oikeat intervallit ja pystyy hyvin nopeasti hyräilemään perässä melkein minkä tahansa melodian.

 

[Laquel]

Tabit on ihan hyvä apuväline jos haluaa nopeasti opetella soittamaan biisejä ulkoa mutta kannattaa olla kriittinen niitä kohtaan juuri tuon takia että ne on monesti väärin tehtyjä eikä aina parhaalla tavalla sormitettuja. Olen myös käyttänyt apuna jotain cover ja livevideoita niistä biiseistä mistä ei tabia löydy eikä ihan täysin saa korvakuulolta selvää niin katsonut vaan vaikka hidastettuna miltä nauhalta se soitetaan ja yhdistänyt sen sitten ääneen.

 

[Bladekill]

^En itse edes vaivaantunut mainitsemaan kun otin tämän niin itsestäänselvyytenä.

Eli siis joo tabeja ei kannata lukea kuin raamattua vaan pitää vain hyvänä referenssinä ja ehdottomasti kuunnella myös oikeaa biisiä. Improvisointikaan ei ole koskaan kiellettyä jos siltä tuntuu ellei sitten yritä 100% soittaa biisiä alunperäisenä.

 

[Randomizer]

Kaikista paras tapa opetella soittamaan on korvakuulolla. Kehittää tekniikan lisäksi musiikkikorvaa aikalailla.

Toki tuo vaatii jonkilaisen pohjatason jo että onnistuu. Tosin joskus jonkun siistin kuuloisen riffin lunttaa tabeista jos ei ole aikaa/viitseyttä opetella nuotti kerrallansa.

 

[Kakapo]

Tabit on todella jees, kunhan muistaa että ne on korkeintaan viitteellisiä, ihan "virallisetkin". Monesti näkee aivan käsittämättömiä sormituksia, selkeistä virheistä puhumattakaan.

Kannustaisin myös kaikkia oikeasti kokeilemaan soittaa asioita myös korvakuulolta. Itse opin tämän tärkeyden vasta aivan liian myöhään ja käytännössä tässä vasta joitakin kuukausia olen oikeasti ruvennut systemaattisemmin opettelemaan biisejä ihan vaan korvakuulolta. Se on valtavan paljon työläämpää kuin tabien tuijottelu, mutta toisaalta kehittää musikaalista korvaa paljon enemmän ja luo intuitiivisemman yhteyden sen välille mitä kuulet ja mitä pystyt kitaralla tuottamaan, kun erilaiset intervallit ja lickit, ja se miten ne tuotetaan, menevät pikkuhiljaa "takaraivoon". Yllättävän moni kokenutkin kitaristi menee ihan lukkoon, jos pyytää heitä soittamaan jonkun ihan yksinkertaisenkin melodian pelkästään "korvapohjalta" (ihan vaikka vaan Hyvää syntymäpäivää tms). Intuitiivista ymmärrystä intervalleista ja niiden tuottamisesta kitaralla kun ei vaan ole ikinä muodostunut jos kaikki on opeteltu ulkoa "visuaalisessa" muodossa. Vrt. laulaminen, jossa ainakin suurin osa harrastelijoista opettelee biisit korvakuulolta ja näin pikkuhiljaa oppii intuitiivisesti äänellään tuottamaan oikeat intervallit ja pystyy hyvin nopeasti hyräilemään perässä melkein minkä tahansa melodian.

Hyvä kommentti. On hyvä etsiä tasapaino tabulatuurin ja korvakuulon välillä. Korvakuulo kehittää improvisaatiota, ja tabut tekniikkaa ja ymmärrystä.