Kitaran soittaminen

[Markqq]

Niinkuin tuossa mainittiin niin muusikoiden.net tai sitten facebookin soitinkirpputori.

Tuolta jo tutkin, mutta kävelen eka sinne musiikkikauppaan testaa noita kapistuksia.. Eipä sitä soittamatta tiedä. Kyllä se sopiva sitten löytyy.
Tosiaan olen aika surkea vielä kitaran kanssa, mutta mieluummin nyt tulisi hankittua sellainen, jolla sitten on kiva soitella pitkään vaikka kokemusta karttuisikin.

 

[Myocyte]

Pyh, itse vain tekemään. Ei ne rikki mene paitsi jos jollain iskuporakoneella alat säätämään. Varsinkin joku kaularauta; väline kiinni ja vääntää sen verran mitä siirtyy yhdellä veivillä, tai vaikka kahdella, ja katsoo mitä tapahtuu. Kokeilee ja sitten kääntää takaisin ja katselee mitä silloin tapahtuu. Paskapuhetta ne että käännetään kärpäsen esinahan pituuden verran ja odotetaan seuraavaan täysikuuhun asti että asettuu. Vaikutus näkyy/tuntuu miltei saman tien.

Mikkien korkeus sama juttu. Ruuvari käteen ja vääntämään ja korvat hörölle.

Kiinteätallaisella intonaatio on helppo homma, vaikkakin vie hieman aikaa. Tarvitsee vain tarkan mittarin. Intonaatio on semmosita kompromissien etsimistä. Kitaraa ei saa vireeseen vaan pitää etsiä missä se on vähiten epävireessä.

Täähän se ois. Varsinkin kitaran normisäädöt sen verran perushommaa, että jos nyt ees elämässään kerran on ruuvia ruuvannut niin aika epätodennäköisesti saa mitään ongelmia aikaan.

 

[Carmake]

Tuolta jo tutkin, mutta kävelen eka sinne musiikkikauppaan testaa noita kapistuksia.. Eipä sitä soittamatta tiedä. Kyllä se sopiva sitten löytyy.
Tosiaan olen aika surkea vielä kitaran kanssa, mutta mieluummin nyt tulisi hankittua sellainen, jolla sitten on kiva soitella pitkään vaikka kokemusta karttuisikin.

Käytetyn kitaran ostamisessa on myös hyvänä puolena se, että laadukas soitin pitää arvonsa varsin hyvin. Ei ole mitenkään harvinaista, että voit myydessä saada jopa enemmän, mitä olet maksanut.

 

[blackpink]

2) Kaulat saa usein ihan ronskin käsittelyn hiomapaperilla takapuolelta. Vihaan lakattuja tahmaisia kauloja

Tämä oli jotenkin yllättävä vaihe. Eikös kaulan pinnoitteella ole kuitenkin joku tarkoitus suojaamassa puuta eli kun lakan hioo pois, niin kaikki lika ja hiki imeytyy puuhun sen jälkeen ja hiljalleen mustuttaa kaulan? Kitaroita saa myös mattaviimeistelyllä, jos ei kiiltävästä lakasta tykkää. Toki käytettyjen markkinoilla ei välttämättä pääse kauheasti valkkailemaan, mutta kuitenkin.

 

[Ad_Astra]

Tämä oli jotenkin yllättävä vaihe. Eikös kaulan pinnoitteella ole kuitenkin joku tarkoitus suojaamassa puuta eli kun lakan hioo pois, niin kaikki lika ja hiki imeytyy puuhun sen jälkeen ja hiljalleen mustuttaa kaulan? Kitaroita saa myös mattaviimeistelyllä, jos ei kiiltävästä lakasta tykkää. Toki käytettyjen markkinoilla ei välttämättä pääse kauheasti valkkailemaan, mutta kuitenkin.

Joo no en nyt lakkaa kokonaan pois vedä. Jos hyvä kitara niin turhaan pistää vaihtoon jos kaula liian lakkaine. Eikä nuo mihinkään ole mustuneet ainakaan omassa käytössä.

 

[tietokonerikki]

Kiitos vastauksista. Tosiaan molemmat kirveet olleet Ibanezia. Ovat olleet ihan mukavia soitella ja muodonsa ansiosta pysyy myös aika hyvin sylissä. Toki ei mua haittaa vaihtaa valmistajaa ja mallia.

Tämä on siis vanha kitara: RGA42, tuo BK malli. Tosiaan soundi on aika mutainen, joten en tiedä kannattaako edes lähteä huoltamaan tuota. Jää sisustuselementiksi tai laitan kiertoon halvalla. Tästä pitäisi siis saada parempaa tilalle - mielellään paljo kirkkaampaa soundia. Ei toi mutainen soundi oikein nappaa soitella.

Kokeilisin ensin sitä mikin korkeuden muutoksen vaikutusta ääneen. Toinen on niiden konkkien arvot, niillä se ääni muuttuu aivan toiseksi (kirkkaasta tummaksi). Alkaen pikofaradeista mikrofaradehin. Jos on mallintava vahvistin niin samat säädöt eivät välttämättä toimi ollenkaan toisen mikin kanssa.

Mikä on hyvä on sitten täysin kuulijan korvista kiinni.
Esim. mulla on kiertokytkin, millä voi noita konkkien arvoja vaihdella. Yksi niistä on minusta aivan hirveää kuraa ja kaverini taas "onpas makeet äänet" , onhan se myös siitäkin kiinni mitä musaa milläkin soittelee.

Minäkin suositteln opettelemaan sen omatoimisen säätämisen, autoharrastajan rakotulkki on hyvä apuväline eikä maksa paljon. Sen kaularaudan säädön kanssa sitten terve varovaisuus ollee paikallaan, eli ei mitää järjetöntä vääntämistä.
Kielet (niiden paksuus) vaikuttaa myös siihen kaulan säätämisen tarpeeseen.

 

[Käymälä]

Ellei kitara ole suorastaan "kumipuusta" tehty tai rikki niin muta tulee elektroniikasta ja päin mäntyä olevista säädöistä. Jos ei jaksa säätää niin voi kai sen myydä näprääjälle, mutta ei noi säädöt ja elektroniikan korjailut liian vaikeita ole.

Kiero kaula, kaularautaongelmat, kulunut tai huono satula jne. kiinteät osat on pahempia tai joskus korjaamaton homma.

Kieletkin pitää vaihtaa tarpeeksi usein, mutta ei ne isoa ongelmaa korjaa.

 

[Ad_Astra]

Kieletkin pitää vaihtaa tarpeeksi usein, mutta ei ne isoa ongelmaa korjaa.

Minähän olen laiska kielien vaihtaja. Ehkä kerran tai kaksi kertaa vuodessa vaihdan kitaraa kohden. Nytkin taitaa kaikissa luutuissa olla viime kesänä vaihdetut kielet. Olen vähän semmoisten kulahtaneiden ysätävä, eli kauheasti en edes pidä uusien kielien tatsista/kirkkaudesta.

 

[Markqq]

Youtubesta rupesin tutkii noita videoita missä neuvotaa mainittuja huoltotoimenpiteitä ja kyllähä tuo motivoi itse nuo tekemään. Ruuvien vääntämistä aikalailla.

 

[Carmake]

Youtubesta rupesin tutkii noita videoita missä neuvotaa mainittuja huoltotoimenpiteitä ja kyllähä tuo motivoi itse nuo tekemään. Ruuvien vääntämistä aikalailla.

Ja eri paksuisia kieliä kannattaa kokeilla rohkeasti. Vaikutusta on soundiin, mutta erityisesti soittotuntumaan melkoisesti. Jos haluat sooloilla enemmän, ehkä 0.09-0.10 vois olla jees. Rouheaan ja tanakkaan komppailuun sitten paksumpaa. Mutta kaikki on sallittua, lähinnä muistutus kielten vaikutuksesta soittotatsiin. Joillakin ihmisillä sormet saattavat väsyä tai kipeytyä, ohuemmat kielet saattaa auttaa tähän vaivaan hieman.

 

[Markqq]

Ja eri paksuisia kieliä kannattaa kokeilla rohkeasti. Vaikutusta on soundiin, mutta erityisesti soittotuntumaan melkoisesti. Jos haluat sooloilla enemmän, ehkä 0.09-0.10 vois olla jees. Rouheaan ja tanakkaan komppailuun sitten paksumpaa. Mutta kaikki on sallittua, lähinnä muistutus kielten vaikutuksesta soittotatsiin. Joillakin ihmisillä sormet saattavat väsyä tai kipeytyä, ohuemmat kielet saattaa auttaa tähän vaivaan hieman.

Nykyisillä taidoilla ja sormien/ranteen kipeytymisillä mä suosin ohuempia kieliä. Toki ei se auta kuin kokeilla. Mulla ollut aina suht ohuet kielet.

 

[Carmake]

Nykyisillä taidoilla ja sormien/ranteen kipeytymisillä mä suosin ohuempia kieliä. Toki ei se auta kuin kokeilla. Mulla ollut aina suht ohuet kielet.

Tietysti soittotekniikka vaikuttaa paljon. Varsinkin aloittelijan voi olla viisasta käydä soitonopettajan juttusilla tarkistuttamassa soittoasentoja. Helpompi korjata virheet uran alussa, ei tarvitse sitten maailmankiertuilla fyssaria joka päivä.

 

[BongisKhan]

Toki riippuu mihin on tottunut, mutta minusta on hassua miten monet kitaristit kiusaa itseään ja käsiään aivan tarpeettoman paksuilla kielillä, perustuen ihan totaalisiin harhaluuloihin ja legendoihin. Kielten paksuuden vaikutus ääneen on täysin minimaalinen. Kielet toki käyttäytyvät ihan eri tavalla paksuudesta riippuen ja ohuemmilla kielillä saa helpommin sellaista tietynlaista snappia ja perkussiivisuutta soittoon varsinkin sormilla näppäillessä (ála Knopfler, joka on aina suosinut hyvin ohuita kieliä), mutta saundi itsessään ei ole sen "paksumpi" tai "ohuempi" kielten takia.

Joskus nuorna miesnä itsekin uskoin noita Esson Baari Tietäjämiähet - tason juttuja, että paksummilla kielillä saa jotenkin jykevämmän saundin ja taisi paksuimmillaan olla jotain .013 luokkaa kielet hevikepissä. Tällä olikin sitten iso vaikutus, että soitto junnasi vuosia paikallaan, ihan vaan koska kitaran soitettavuus oli liian paksujen kielten takia aivan perseestä. Toki monet muutkin säädöt oli aika vituillaan. Sitten opettelin säätämään kitaran ja kokeilin reilusti ohuempia kieliä, ja kas kummaa saatana, tällaistahan tän soiton olisi pitänyt olla koko ajan. Helppoa ja hauskaa kuin lasten hakkaaminen.

Nykyään on itsellä .008 kielet kaikissa täyden skaalan kitaroissa ja .009 lyhyempiskaalaisissa ja suosittelen oikeasti kaikkia ihan rohkeasti kokeilemaan ohuempia kieliä. Melkein kaikki kitaralegendat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat ihan järjestään käyttäneet jotain .008-.009 paksuuden kieliä ja siihen on ihan syynsä. Legendaarista BB Kingiä lainatakseni: "Why you workin' so hard?"

(poikkeuksena toki myös matalammat vireet, joissa kannattaa käyttää vähän paksumpia kieliä koska ohuet saattaa mennä turhankin veteliksi)

 

[Käymälä]

Paksummat kielet voi olla tarpeelliset, jos tiputtaa paljon viritystä.

Kielten paksuuden vaihtaminen ei välttämättä ole ihan triviaalia. Satulan kolot voi olla liian syvät tai tiukat ja intonaatio voi mennä uusiksi. Kokeilemalla se toki selviää.

 

[Ad_Astra]

Toki riippuu mihin on tottunut, mutta minusta on hassua miten monet kitaristit kiusaa itseään ja käsiään aivan tarpeettoman paksuilla kielillä, perustuen ihan totaalisiin harhaluuloihin ja legendoihin.
...
(poikkeuksena toki myös matalammat vireet, joissa kannattaa käyttää vähän paksumpia kieliä koska ohuet saattaa mennä turhankin veteliksi)

Joo. Tottumiskysymys kaikkeen ja siihen mikä tuntuu luontevalta. Mitä kieliin tulee, itse aina .009 setillä kun standardivireessä mennään. Sitten jos lykkää jonkun kitaran eri vireeseen, niin pykälä/pykälä -kaavalla, eli Eb vireessä .010 jne. Silloin se tuntuma pysyttelee aikalailla samankaltaisena.

Sama plektroissa, plektraotteessa ja käsien asennoissa jne. Se mikä tuntuu luontaiselta, niin sillä mennään. Turha mitään muuttaa, jos ei satu minnekään.

Itse pidän plektraa välillä peukalo-keskisormi-, välillä peukku-etusormi-keskisormi- ja välillä peukku-etusormi -otteella. Vähän riippuen siitä mitä soittaa. Joskus koittanu "oikeaoppista tyyliä" mutta eihän siitä tullut vittuakaan joten turha mitään sellaista kun homma toimii muutenkin, omalla tavalla.

Toiset kaihtaa ankkurointia plektrakädellä, toiset käyttää sitä (mulla vaihtelee) ja sitten on jotain friikkejä kuten Marty Friedman, jonka pickauskäsi näyttää nuottiavaimelta.

Toisin sanoen, tyyli vapaa kunhan tykkää eikä satu.

 

[BongisKhan]

Toisin sanoen, tyyli vapaa kunhan tykkää eikä satu.

No tässähän se. Lähinnä haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja, koska aika monesti johonkin "preferenssiin" päädytään aikalailla sattumalta ja sitten junnataan siinä vuodesta toiseen, vaikka tosiasiassa vähän eri asioita kokeilemalla saattaisi löytyä oikeasti itselle paljon mieluisampiakin tapoja tehdä asioita. Esim. itsellä juurikin tuo kielten paksuus ja tämän videon taannoin nähtyäni reilusti paksumpien plektrojen (ja pienempien) kokeileminen ja sittemin niihin kokonaan siirtyminen (Dunlop Jazz III <3) iänikuisten isojen lerputtimien asemesta, ovat kehittäneet soittoa todella merkittävästi.

 

[Ad_Astra]

No tässähän se. Lähinnä haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja, koska aika monesti johonkin "preferenssiin" päädytään aikalailla sattumalta ja sitten junnataan siinä vuodesta toiseen, vaikka tosiasiassa vähän eri asioita kokeilemalla saattaisi löytyä oikeasti itselle paljon mieluisampiakin tapoja tehdä asioita. Esim. itsellä juurikin tuo kielten paksuus ja tämän videon taannoin nähtyäni reilusti paksumpien plektrojen (ja pienempien) kokeileminen ja sittemin niihin kokonaan siirtyminen (Dunlop Jazz III <3) iänikuisten isojen lerputtimien asemesta, ovat kehittäneet soittoa todella merkittävästi.

Itsellä se plektran muoto ja koko pysynyt samana juurikin noiden omien otevaihteluiden vuoksi. Ohkaisista päässyt yli ja nyt vaihtelen 1,5mm ja 2,0mm välillä. Kaksimillinen on helkkarin hyvä tilutteluun mutta 1,5mm semmoinen mukava all-around ja soundi kirkkaampi ja (mulle) pinchit helpompia. Katotaan nyt mihin sitä loppujen lopuksi päätyy =) Kuitenkin, mitä ohuempi kieli, sitä paksumpi plektra.

 

[Laquel]

Liian paksut kielet on kyllä itselläki monta vuotta hidastanut soiton oppimista. Se ratkes vasta siinä vaiheessa kun ostin squier telen jossa oli 9-42 kielet ja tajusin kuinka helppoa niillä on soittaa ja soundi on erinomainen.

 

[BongisKhan]

Liian paksut kielet on kyllä itselläki monta vuotta hidastanut soiton oppimista. Se ratkes vasta siinä vaiheessa kun ostin squier telen jossa oli 9-42 kielet ja tajusin kuinka helppoa niillä on soittaa ja soundi on erinomainen.

Hah, itsellä täysin sama stoori. Tosin tuosta inspiroituneena kokeilin vielä yhden pykälän kevyempiä ja tykkäsin niistä vielä enemmän.

 

[naapoz]

Tulipa hommattua vihdoin oma keppi. Enemmän tai vähemmän tullut rämpyteltyä vuosien mittaan, mutta rummut ollut pääsoittimena 15 vuotta. Nyt pääsee kunnolla treenaamaan päivittäin kitaraakin. Skebaksi tuli valittua Ibanez RGA42FM Blue Lagoon Burst Flat -värityksellä.

 

[Ad_Astra]

Tulipa hommattua vihdoin oma keppi. Enemmän tai vähemmän tullut rämpyteltyä vuosien mittaan, mutta rummut ollut pääsoittimena 15 vuotta. Nyt pääsee kunnolla treenaamaan päivittäin kitaraakin. Skebaksi tuli valittua Ibanez RGA42FM Blue Lagoon Burst Flat -värityksellä.

Hienoa!

Noi halvemmat Ibanezit on kyllä hyviä. Mulla oli pitkään indonesialainen RGR421, jonka myyminen vieläkin harmittaa. Mikit vaihdoin siihen ja ihan hyvin toimi livenäkin ilman että tartti häpeillä.

 

[Bladekill]

Tulipa hommattua vihdoin oma keppi. Enemmän tai vähemmän tullut rämpyteltyä vuosien mittaan, mutta rummut ollut pääsoittimena 15 vuotta. Nyt pääsee kunnolla treenaamaan päivittäin kitaraakin. Skebaksi tuli valittua Ibanez RGA42FM Blue Lagoon Burst Flat -värityksellä.

Itsellä on tuo sama, mutta musta/punaisena. Vaihdoin juuri äsken aikaisemmat paksut 48-11 ohuempiin 42-9:n ja säädin mikit uudelleen niin sai heti paremman äänen. En ole kuitenkaan kovin hyvää saundia vakio-mikeillä saanut kun käyttää paksumpia kieliä ja soittaa matalalla kuten esim. B-standard, C-standard tjsp.
Muuten kyllä oikein kelpo keppi. Mukava hyväntuntuinen mattapinta jolla rento soittaa ja todella kevyt.

 

[Markqq]

Itseasiassa taidan jättää nyt tuon kitarahankinnan pois toistaiseksi. Nostin mikkejä tuossa Ibanez RGA42, niin soundi parani aika paljon, selvästi kirkkaampi eikä niin mutainen. Suoristan vielä kaulan, kun on selvästi käyrällä, ja vaihdan kielet. Kielten korkeus vielä kuntoon, niin eiköhän tuolla vielä soitella. Vahvistimen tulen kyllä vaihtamaan.

 

[BongisKhan]

Suoristan vielä kaulan, kun on selvästi käyrällä

Mitä tarkoitat tällä? Jos kaula on "käyrä" sivusuunnassa kun katsot kaulasta tallaan päin (tai toisinpäin), joutaa luultavasti koko kitara (tai ainakin kaula) romukoppaan. Jos taas kaula on "käyrä" sivusta päin katsottuna, niin se on täysin normaalia ja yleensä kitarat on säädetty nimenomaan siten, että kaula niiaa hieman "ylöspäin".

 

[Markqq]

Mitä tarkoitat tällä? Jos kaula on "käyrä" sivusuunnassa kun katsot kaulasta tallaan päin (tai toisinpäin), joutaa luultavasti koko kitara (tai ainakin kaula) romukoppaan. Jos taas kaula on "käyrä" sivusta päin katsottuna, niin se on täysin normaalia ja yleensä kitarat on säädetty nimenomaan siten, että kaula niiaa hieman "ylöspäin".

Kuviesi mukaan kitaran kaula on kuin tuo "big gap". Joten sitä täytyypi säätää. Ei se sivusuunnassa käyrä ole

 

[BongisKhan]

Kuviesi mukaan kitaran kaula on kuin tuo "big gap". Joten sitä täytyypi säätää.

Joo, sitten voi varovaisesti hieman kiristää kaularautaa (eli myötäpäivään). Kantsii kuitenkin olla varovainen, koska kaularaudan säätö on niitä hommia, joilla voi oikeasti paskoa koko kitaran. Ihan pieniä säätöjä vain, eikä ikinä voimaa käyttäen jos ei meinaa kääntyä.

 

[Markqq]

Joo, sitten voi varovaisesti hieman kiristää kaularautaa (eli myötäpäivään). Kantsii kuitenkin olla varovainen, koska kaularaudan säätö on niitä hommia, joilla voi oikeasti paskoa koko kitaran. Ihan pieniä säätöjä vain, eikä ikinä voimaa käyttäen jos ei meinaa kääntyä.

Katsoin yhden hyvin kattavan videon aiheesta ja uskon että onnistun tuon säätämisen kanssa. No mutta jos tuon paskon niin sitten paikalliseen kauppaan kokeilemaan uusia

 

[Bladekill]

Katsoin yhden hyvin kattavan videon aiheesta ja uskon että onnistun tuon säätämisen kanssa. No mutta jos tuon paskon niin sitten paikalliseen kauppaan kokeilemaan uusia

Muistelen lukeneeni jostain netistä että kaularaudan uusiminen saattaa kitaranikkarilla maksaa jopa 500 hunttiakin eli joissain tapauksissa jopa reilusti enemmän kuin uuden kitaran osto.

Itse olen muita säätöjä kitaraan itse tehnyt ja tuonkin pari kertaa, mutta kalliimman kitaran kohdalla vein ammattilaiselle kun rohkeus loppui ja alkoi silmissäkin vääristää että onko se kumpaan suuntaan käyrällä vaiko suorassa.

 

[Ad_Astra]

Taasko tämä kaularaudan säätö nousee? Antaa mennä vaan. Järki mukana, ei väkisin hampaat irvessä niin ei mikään hajoa.

 

[Myocyte]

käännät yhteen suuntaan ja katot mitä kävi. Jos oli väärä niin otat takasin ja toiseen suuntaan sitten. Jos ei oo mikään spessukeissi, kuten suurimman osan kitaroista kanssa ei oo niin tuolla pitäis pärjätä.

 

[Markqq]

Nyt siis kaula säädetty niin että siinä in hivenenhieno small gappi, eli banaanin suuntaan aavistuksen, mut ei kuitenkaan ihan suora. Mikit säädetty pirun korkealle. Nyt en osaa sanoa auttasko vielä kielien vaihto tai niiden säätö toho soundiin. Kyllä tuo edellee aika mutainen kun tarkemmi soitteli. Voi olla, että uusi kitara edessä jos en jaksa kuunnella tuota

 

[Carmake]

Nyt siis kaula säädetty niin että siinä in hivenenhieno small gappi, eli banaanin suuntaan aavistuksen, mut ei kuitenkaan ihan suora. Mikit säädetty pirun korkealle. Nyt en osaa sanoa auttasko vielä kielien vaihto tai niiden säätö toho soundiin. Kyllä tuo edellee aika mutainen kun tarkemmi soitteli. Voi olla, että uusi kitara edessä jos en jaksa kuunnella tuota

Sekin täytyy muistaa, että soundiketjussa kitara on vain yksi osa soundia. Vahvistin ja pedaalit tekevät suurimmat muutokset.

 

[Käymälä]

Mikit liian korkealla ei välttämättä hyvä sekään ole, mutta...

Kuinka pitkä johto? Onko laadukas? Mitä pidempi ja paskempi, sitä enemmän se syö diskanttia. Fenderin johto esim. itsellä tuotti puuroa verrattuna Neutrikeilla varustettuun Cordialiin. 2-3m johtoa kannattaa kokeilla, jos on joku 5+m käytössä.

Onko bufferia? Ensimmäinen pedaali, jos ei ole fuzz tms., kannattaa olla pedaali, jossa on bufferi. Eli kitara > fuzz > bufferipedaali > muut. Esim. kaikissa Bossin pedaaleissa, ml. virityspedaalissa, taitaa olla Bufferi. Tone Tips: A Crash Course on Buffers

Kitaran potikat ja konkat voi olla väärän arvoiset tai paskaa. Kitaraan voi askarrella myös esim. treble bleedin, joka päästää enemmän diskanttia läpi myös alhaisemmalla volumella. Mikitkin voi olla susipaskat, mutta en niitä ekana epäilisi.

En usko, että puu- ja metallitavarasta tämä on kiinni, ellei satula ole kumia, talla muovia ja kielet kuparia. Jos siitä kuuluu akustisena korkeita taajuuksia, kyse on varmasti elektroniikkaongelmasta.

 

[Bladekill]

Mikit säädetty pirun korkealle. Nyt en osaa sanoa auttasko vielä kielien vaihto tai niiden säätö toho soundiin. Kyllä tuo edellee aika mutainen kun tarkemmi soitteli. Voi olla, että uusi kitara edessä jos en jaksa kuunnella tuota

Mitä lähempänä mikit ovat kieliä sitä mutaisempi saundi siitä tulee. Mitä kauempana mikit ovat sitä kirkkaampi, mutta hiljaisempi saundi eli älä ainakaan "pirun korkealla" pidä niitä. Jos ei ole mitään käryä miten ne säätää niin laita vaikka neck & bridge molemmat 2.5mm (high e puolelta ehkä hiukan korkeammalle kuin low e), kuuntele ja säädä uudelleen fiiliksen mukaan. Jos homma menee vituiksi niin palaa tuohon 2.5 ja yritä uudelleen.

Kielien vaihdolla voi jonkin verran parantaa ääntä riippuen virityksestä, kielistä ja siitä milloin kielet on viimeksi vaihdettu, mutta kyllä se +95% on kuitenkin loppupeleissä kitaran mikkien ja vahivistimen, pedalien jne. vastuulla.

Edit: Ja jos päädyt ostamaan uuden kitaran ja olet herkkä mutaiselle äänelle niin kannattaa tutustua aktiivisiin mikkeihin (esim. EMG 81 + EMG 85 jne.). Käy vaikka kitaraliikkeessä kokeilemassa ja vertaa passiivisiin.

 

[Ad_Astra]

Nyt siis kaula säädetty niin että siinä in hivenenhieno small gappi, eli banaanin suuntaan aavistuksen, mut ei kuitenkaan ihan suora. Mikit säädetty pirun korkealle. Nyt en osaa sanoa auttasko vielä kielien vaihto tai niiden säätö toho soundiin. Kyllä tuo edellee aika mutainen kun tarkemmi soitteli. Voi olla, että uusi kitara edessä jos en jaksa kuunnella tuota

Mikrofonien korkeus sitten kannattaa katsoa niin, että painaa kieltä ylimmältä nauhalta ja katsoo sitten paljonko sitä rakoa on.

 

[Markqq]

Vahvistimen tulen ekana vaihtaa kun se on työn alla. Eräällä toisella kitaralla tuo soundi oli kirkkaampi tuolla vahvarilla, joten kyllä varmasti kitarassakin oma ongelmansa.
Johto taisi olla 3 metriä pitkä ja olisko ollut Thomannilta ostettu 9v sitten, the sssnake taisi olla valmistaja. Kokeiltu myös toisella johdolla aikanaan, olisko ollut juuri Cordialin, eikä soundissa ollut eroa.
Ei ole pedaalia. Pelkkä vahvistin ja kitara. En ole vielä tutustunut noiden muiden oheishärpäkkeiden maailmaan.
Muistelisin, että tässä kitarassa oli uutenakin aika mutainen soundi, eli vaikea uskoa, että elektroniikassa vikaa.
Lasken vielä mikkejä ja katson noi korkeudet kielille, mutta vähä sellaiset vibat, etten mä tuosta hirveästi ääntä saa paranneltua.

Tämä kitara kyseessä: Ibanez RGA 42 BK

 

[BongisKhan]

@Markqq

Onko tässä "mutaisessa" kitarassa kaksikelaiset mikit, eli humbuckerit? Ne ovat _aina_ reippaasti "tunkkaisemmat" single coileihin verrattuna ja tälle ei varsinaisesti voi tehdä yhtään mitään. Tai no voi, mutta sekin on aina vähän semmoinen kompromissiratkaisu.

 

[Bladekill]

@Markqq

Onko tässä "mutaisessa" kitarassa kaksikelaiset mikit, eli humbuckerit? Ne ovat _aina_ reippaasti "tunkkaisemmat" single coileihin verrattuna ja tälle ei varsinaisesti voi tehdä yhtään mitään. Tai no voi, mutta sekin on aina vähän semmoinen kompromissiratkaisu.

Muistaakseni hän sanoi soittavansa rokkia ja metallia joten oletettavasti on humbuckerit ja silloin hän varmaan tarkoitti että ääni on mutainen jopa humbuckeriksi.

 

[Käymälä]

Muistelisin, että tässä kitarassa oli uutenakin aika mutainen soundi, eli vaikea uskoa, että elektroniikassa vikaa

Tuo nyt lähinnä viittaa siihen, että kitarassa on alunalkujaan ollut jotain pielessä. Hyvinkin helppo uskoa, että vika on elektroniikassa.

Edelleenkin, jos lähtee akustisesti rämpytellessä heleitä soundeja, vika on elektroniikassa. Jos ei, sitten mekaanisissa osissa.

Heleästi soivan sähkökitaran voi tehdä kakkosnelosestakin, joten puutavarasta syyn löytäminen on äärimmäisen hankalaa.

Esim. liian pieni tone-potikan vastus voisi olla syynä.

 

[Käymälä]

EQ-pedaali väliin ja alapäästä vähentämään (alle 150Hz-osastoa). Voihan se olla että vahvari ei tykkää, jos tulee liikaa jylinää.

Mikin voinee myös laittaa vinoon, kauemmas paksuista kielistä ja lähemmäs ohuita. Ruuvaa vaikka niin vinoon kuin menee ilman voimaa.

 

[Markqq]

EQ-pedaali väliin ja alapäästä vähentämään (alle 150Hz-osastoa). Voihan se olla että vahvari ei tykkää, jos tulee liikaa jylinää.

Löytyykö jostain jotai kattavaa ja selkeää tietopakettia näistä pedaaleista? Siis en tiedä näistä juuri mittää

 

[Ad_Astra]

Löytyykö jostain jotai kattavaa ja selkeää tietopakettia näistä pedaaleista? Siis en tiedä näistä juuri mittää

Niin, mutainen soundi yleensä tulee kun sitä gainia on pirusti eikä minkään tyyppistä boosteria edessä.
Tiukan soundin salat on vahvarista gainia pois, middleä lisää ja eteen joku overdrive, jossa lähtökohtana gain 0, level 10, tone 5-7. Siitä sitten säätämään.

Overdriven sijaan voi käyttää myös EQ-pedaalia. Alimmat taajuudet nollaan ja ulostulo täysille ja katselee mitä tapahtuu.

Edelleen, jos vahvaria meinaat laittaa vaihtoon, niin jos et bändihommamökää aio, niin osta mieluummin joku kiva audio-interface ja kajarit.
Netti pullollaan ilmaista hyvää, millä saa kyllä vaikka mitä aikaan ja pääsee pienellä budjetilla kokeilemaan miten kaikki toimii.

 

[Käymälä]

Internet on ihan täynnä artikkeleita malliin "essential guitar pedals", YouTubessa on satoja tunteja videoita. Toki kaikkeen pitää suhtautua sillä varauksella, että kyseessä on markkinointi tai paskan puhuminen. Muusikoiden.netistä löytyy varmasti tietoa. Aloita jostain ja parin viikon päästä tiedät jo aika paljon.

EQ-pedaali, eli ekvalisaattori, on erittäin hyödyllinen kapine. Sillä siis säädetään eri taajuusalueiden suhteellisia äänenvoimakkuuksia. Ekvalisaattoreita on myös muuhun käyttöön kuin kitarapedaaleihin, usein sellainen löytyy myös esim. stereoista. Kitarassa ja vahvistimessakin on karkea eq, joilla voi säätää bassoa, keskiääniä ja diskanttia.

Kitarasoundin eri karaktäärit, esim. mutaisuus, nasaalisuus, laatikkomaisuus jne. asuvat eri taajuusalueilla. Poistamalla matalimpia taajuuksia saa esiin muita ääniä, ja mutaisuutta vähennettyä.

Bossin ja MXR:n eq-pedaalit ainakin ovat hyviä, softalla ja digivehkeilläkin tulee hyvä.

 

[naapoz]

Edelleen, jos vahvaria meinaat laittaa vaihtoon, niin jos et bändihommamökää aio, niin osta mieluummin joku kiva audio-interface ja kajarit.
Netti pullollaan ilmaista hyvää, millä saa kyllä vaikka mitä aikaan ja pääsee pienellä budjetilla kokeilemaan miten kaikki toimii.

Tätä voin itsekin suositella. Gojiran Archetype todettu erittäin toimivaksi näin kotikäyttöön. Ja eipähän tarvitse vahvaria katella, joka pölyttyy nurkissa ja vie tilaa.

 

[Bladekill]

Itsekin nyt laitoin oman ESP:n päähän studio monitor kajarit, Focusrite Solon ja Reaperissa pyöritän Neural DSP Nollya, Gojiraa ja Namelessia. Noissa on EQ ja muita pedaleja mukana ja Reaperissa voi ajaa useampaa vahvari komboa (multi amp rig) yhtäaikaa samalla signaalilla jolla saa myös tarkkuutta tai ns. "tiukkuutta" ääneen.

Jos haluaa itse soitella perinteisellä vahvarilla ja pedaleilla niin ei siinä mitään, mutta itse olen ainakin niin tyytyväinen kuin vain voi olla tuolla yllämainitulla setillä saatavaan ääneen. Ainoa mistä ääni voi enää jäädä kiinni on soittaja itse.

 

[Markqq]

Kiitokset näistä. Mä taidan ihan ekana säätää tuota kitaraa vielä ja ostaa jonku eq-pedaalin toho väliin ja katsoa mitä tulee.
Tosiaan, kun sitä vahvistinta olin päivittämäss, niin ehdottomasti nyt harkitsen uudelleen softaa ja digivehkeitä sitten.

 

[BongisKhan]

Mä olin pitkään puhtaasti plugari+kuulokkeet - soittelija, mutta en ikinä oikein tykännyt siitä, että valinnanmahdollisuuksia oli ihan liikaa. Usein aika menikin soittamisen sijasta plugarien kanssa räpeltämiseen. Toisaalta koska en kuitenkaan ollut ikinä soittanut "real dealeillä", eli niillä vahvareilla ja pedaaleilla joita plugarit pyrkivät mallintamaan, en ikinä oppinut kunnolla hahmottamaan miten nämä eri komponentit vaikuttavat saundiin, joten homma meni aikalailla arvalla ja preseteillä. Lisäksi jotenkin se, että piti aina käynnistää kone, DAW ja räpeltää plugarit soittokuntoon, tuntui usein ajatuksena niin vaivalloiselta, että ihan sen takia jäi soittelut usein kokonaan soittamatta.

Siksipä tuossa pari vuotta takaperin päätin radikaalisti yksinkertaistaa setuppiani, sillä ajatuksella että vähennän "analyyysiparalyysin" määrää ja yritän minimoida soittamisen kynnyksen. Mulla oli välissä käytössä myös Zoomin multiefektipedaali vahvarimalleineen ja efekteineen, mutta siinäkin oli vähän liikaa räplättävää, enkä oikein digannut saundeista. Oikean vahvarin käyttö ei asumismuodon takia ollut vaihtoehto, joten rupesin sitten googlailemaan erilaisia "ampless pedalboard" -setuppeja. Törmäsin siinä sitten yksittäisiä vahvareita/vahvarityypejä mallintaviin analogipedaaleihin ja niiden ympärille rakennettuihin setteihin. Kuten kitarapedaaleissa yleensäkin, näissäkin vain taivas on rajana ja taaloja saa latoa tiskiin käytännössä loputtomasti. Sattumalta tuli kuitenkin vastaan Joyon törkyhalpa "American TrueTone" - pedaali, jota ylistettiin ympäri internettiä ja väitettiin, että periaatteessa soittamiseen ei tarvitse mitään muuta kuin sellaisen.

Ainakin youtube-demot kuulosti pirun hyvältä, joten pistin sitten kysyisen pedaalin tilaukseen ja sen kaveriksi yksinkertaisen reverb-pedaalin ja halvan Tubescreamer - kloonin. Setuppi oli kokonaisuudessaan: kitarasta piuha tuubihuutajaan, siitä TrueToneen ja sen perässä reverb, josta piuha sitten analogimikseriin, josta mökä lähtee pihalle joko studiomonitoreihin tai kuulokkeisiin. Ja voi juku! Saundi oli aivan tajuttoman hyvä ja soittamisessa ei ollut enää mitään kynnystä, kun ei vaadittu mitään muuta kuin kitara kouraan ja pedaaleihin virta. Vaikka setuppi oli todella yksinkertainen, siitä sai kuitenkin yllättävänkin monenlaisia saundeja irti helposti ja nopeasti fyysisiä potikoita vääntelemällä, sen sijaan että kahlaisi hiirellä miljoonan eri ikkunan ja menun kautta. Less is more, sanovat, ja ainakin itsellä tämä piti 100% kutinsa ja soittaminen koki täydellisen renessanssin.

Sittemmin pedaaleja on toki tullut lisää (lähinnä halpoja klooneja) ja nykyisin saundivaihtoehtoja hieman enemmän, mutta koska olen rakentanut settiä pikkuhiljaa, ymmärrän paljon paremmin miten saan rakennettua itselleni mieleisen saundin. Itseasiassa kun tuossa joku aika sitten pitkästä aikaa soittelin plugareilla, niihinkin oli tullut huomattavasti lisää mielekkyyttä, nyt kun ymmärrän paremmin miten kitaran signaaliketju toimii ja miten erilaiset asiat saundiin vaikuttavat. Tosin vähän kyllä haaveilen jälleen siitä, että jahka tässä nyt joskus päästään omakotitaloon muuttamaan, hommaan jonkun oikean putkivahvarin ja heitän suurimman noista nykyisistä pedaaleista mäkeen, koska nyt olen oman saundini löytänyt ja käytän noista pedaaleista vain muutamaa 95% ajasta.

 

[Markqq]

^ No tuota American Truetone -pedaalia ei ole ainakaan hinnalla pilattu. Noita vaihtoehtoja kun on aika paljon. Ehkäpä sitä ostan jonkun Bossin tai MXR hieman hintavamman mitä tuossa ylempänä ehdotettiin tähä alkuun. Toimisi sitten kitara + eq-pedaali + vahvistin tässä kohtaa.

Mutta niinkuin mainitsit, itsekin haluan mahdollisimman yksinkertaisen ja helppokäyttöisen setin. Tarpeeksi iso kynnys välillä muutenkin lähteä soittelemaan, niin ei sitä säätämistä jaksa tässä kohtaa. Sit joskus jos on oikeasti sitä taitoa enemmän ja kitaran soitto alkaa enemmänkin olemaan tasoa kuntosalilla käynti <- Tämä on siis jo sellainen addiktoitunut rutiini. Jolloin tähän touhuun oikeasti jaksaa panostaa ilman, että se tuntuu vastatuuleen juoksemiselta.

Kuitenkin pitkän aikaa haaveillut siitä, että osaisin joskus soittaa kitaraa niin hyvin, että siitä voisi jopa jotain youtube kanavaa väsää. Musiikki kuitenkin elämässä ja biiseissä keskityn aina eniten kitaraan. Se on jollain tavalla intohimo.

Kitaran soittotaso on luokkaa Paranoid / Fear of the Dark / Breakin the Law. Toki ilman nopeampia sooloja.

 

[Myocyte]

Less is more, sanovat

kyl tää kitara ketussa taitaa olla että more is more

 

[Carmake]

kyl tää kitara ketussa taitaa olla että more is more

Jos ette usko, kysykää Ynkältä.

Mutta oikeasti, on hyvä aloittaa juurikin kitara-vahvari yhdistelmällä. Tässä on kuitenkin se peruspilari, oli niitä pedaaleita välissä tai ei. Tämä yhdistelmä "suurinpiirtein" kuntoon ja sitten pedaaleilla lisää. Huono vahvari tai kitara ei hyväksi muutu, vaikka välissä olisi kuinka paljon tavaraa. Hyvä PUTKIvahvari ei välttämättä kaipaa miljoonaa pedaalia tuomaan haluttua parannusta, toisaalta hyvä PUTKIvahvari myös usein syö hyvin pedaaleita, eli pedaalit kuulostaa vahvarin kanssa hyviltä. Toki transistorivahvareitakin saa käyttää, putkivahvari on mielestäni kuitenkin pääsääntöisesti soundiltaan parempi.

Eli, peruspilarit kuntoon ja sitten maustamaan.

Ja toki jos bändihommaa ei ole tiedossa, nykyaikaisestikin tietokoneen kautta saa suorittaa. Mutta niinkuin jo joku aiemmin mainitsi, se se vasta onkin loputon suo ja runsaudenpula iskee näpeille herkästi.