Mä olin pitkään puhtaasti plugari+kuulokkeet - soittelija, mutta en ikinä oikein tykännyt siitä, että valinnanmahdollisuuksia oli ihan liikaa. Usein aika menikin soittamisen sijasta plugarien kanssa räpeltämiseen. Toisaalta koska en kuitenkaan ollut ikinä soittanut "real dealeillä", eli niillä vahvareilla ja pedaaleilla joita plugarit pyrkivät mallintamaan, en ikinä oppinut kunnolla hahmottamaan miten nämä eri komponentit vaikuttavat saundiin, joten homma meni aikalailla arvalla ja preseteillä. Lisäksi jotenkin se, että piti aina käynnistää kone, DAW ja räpeltää plugarit soittokuntoon, tuntui usein ajatuksena niin vaivalloiselta, että ihan sen takia jäi soittelut usein kokonaan soittamatta.
Siksipä tuossa pari vuotta takaperin päätin radikaalisti yksinkertaistaa setuppiani, sillä ajatuksella että vähennän "analyyysiparalyysin" määrää ja yritän minimoida soittamisen kynnyksen. Mulla oli välissä käytössä myös Zoomin multiefektipedaali vahvarimalleineen ja efekteineen, mutta siinäkin oli vähän liikaa räplättävää, enkä oikein digannut saundeista. Oikean vahvarin käyttö ei asumismuodon takia ollut vaihtoehto, joten rupesin sitten googlailemaan erilaisia "ampless pedalboard" -setuppeja. Törmäsin siinä sitten yksittäisiä vahvareita/vahvarityypejä mallintaviin analogipedaaleihin ja niiden ympärille rakennettuihin setteihin. Kuten kitarapedaaleissa yleensäkin, näissäkin vain taivas on rajana ja taaloja saa latoa tiskiin käytännössä loputtomasti. Sattumalta tuli kuitenkin vastaan Joyon törkyhalpa "American TrueTone" - pedaali, jota ylistettiin ympäri internettiä ja väitettiin, että periaatteessa soittamiseen ei tarvitse mitään muuta kuin sellaisen.
Ainakin youtube-demot kuulosti pirun hyvältä, joten pistin sitten
kysyisen pedaalin tilaukseen ja sen kaveriksi yksinkertaisen reverb-pedaalin ja halvan Tubescreamer - kloonin. Setuppi oli kokonaisuudessaan: kitarasta piuha tuubihuutajaan, siitä TrueToneen ja sen perässä reverb, josta piuha sitten analogimikseriin, josta mökä lähtee pihalle joko studiomonitoreihin tai kuulokkeisiin. Ja voi juku! Saundi oli aivan tajuttoman hyvä ja soittamisessa ei ollut enää mitään kynnystä, kun ei vaadittu mitään muuta kuin kitara kouraan ja pedaaleihin virta. Vaikka setuppi oli todella yksinkertainen, siitä sai kuitenkin yllättävänkin monenlaisia saundeja irti helposti ja nopeasti fyysisiä potikoita vääntelemällä, sen sijaan että kahlaisi hiirellä miljoonan eri ikkunan ja menun kautta. Less is more, sanovat, ja ainakin itsellä tämä piti 100% kutinsa ja soittaminen koki täydellisen renessanssin.
Sittemmin pedaaleja on toki tullut lisää (lähinnä halpoja klooneja) ja nykyisin saundivaihtoehtoja hieman enemmän, mutta koska olen rakentanut settiä pikkuhiljaa, ymmärrän paljon paremmin miten saan rakennettua itselleni mieleisen saundin. Itseasiassa kun tuossa joku aika sitten pitkästä aikaa soittelin plugareilla, niihinkin oli tullut huomattavasti lisää mielekkyyttä, nyt kun ymmärrän paremmin miten kitaran signaaliketju toimii ja miten erilaiset asiat saundiin vaikuttavat. Tosin vähän kyllä haaveilen jälleen siitä, että jahka tässä nyt joskus päästään omakotitaloon muuttamaan, hommaan jonkun oikean putkivahvarin ja heitän suurimman noista nykyisistä pedaaleista mäkeen, koska nyt olen oman saundini löytänyt ja käytän noista pedaaleista vain muutamaa 95% ajasta.
, onhan se myös siitäkin kiinni mitä musaa milläkin soittelee.
